Pyöräilijät pois laduilta!!

Meillä on ihmeellinen tapa antaa kaikki lahjat, oli joulu tai synttärit, aina vähän etukäteen. Mun lahja on kuulemma vielä hankkimatta, mutta Rahkaäijä sai omansa jo tänään. Ostin viime talvena itselleni olohaalarin ja Rahkaäijä on kiehunut kateudesta kaikki nämä kuukaudet, mutta mitään vaatteitahan mies ei vapaaehtoisesti osta, varsinkin jos se maksaa yli 10 euroa. Pukin tai lähinnä tontun kontista paljastuikin justiinsa passeli haalari Rahkaäijälle. Parasta haalarissa on kuulemma huppu, jonka luukun saa kiinni, jos ja kun vaimon nalkutus käy sietämättömäksi. :D

Haalari ja uusi Gran Turismo, nyt on jouluilo ihan käsin kosketeltavissa!

Joululahjariemun jälkeen lähdettiin pitkästä aikaa fillaroimaan maastopyörillä. Viime viikkoina maastapyöräilykelit on ollut äärimmäisen epäinspiroivia, pelkkää märkaa mutaa kaikkialla. Eikä tämä päivä ollut poikkeus, loska-lokakuu keskellä joulua. Mutta silti pyöräily on kivaa!

Hei, nosta heti toi pyörä sivuun tuosta, tai joku hiihtäjä voi kompastua siihen!

Ajeltiin ensin jonkin matkaa Suolijärvellä ladulla tai siellä missä ladun pitäisi tähän vuoden aikaan mennä. Hiihtäjät on yleensä sitkeää porukkaa ja niille riittää vähempikin lumikerros, mutta nyt ei sentään bongattua yhtään.

Rahkaäijä taitaa hieman vastustaa hiihtäjiä, kun päätti vähän hiekoittaa latua. Oli hiekkakasakin valmiina sopivasti.

Mun fillari ei ainakaan huku tonne harmauteen!

Suolijärveltä ajeltiin polkuja pitkin Vuorekseen ja jatkettiin siitä vielä pidemmälle metsään. Ajo-olosuhteet oli kieltämättä tosi haastavat, märkä keli teki juuret ja kivet liukkaiksi ja toisinaa polulla oli jäätä, sekös vasta liukasta olikin. Ja huomasin kyllä, että en ole muutamaan viikkon ajanut maastossa, kun tuntui jotenkin olevan ajotatsi kateissa.

Vuoreksen metsissä odottaisi hyvä latvakuusi ottajaansa. Vaatii kylläkin ainakin neljä metriä huonekorkeutta. 

Löydettiin valkea joulu!

Metsässä oli jo melkein hämärää, kun vihdoin päästiin sieltä pois. Viimeiset pari kilometriä oli näännyttävää asfalttisiirtymää, mutta rauhassa kun rullailee, niin ei pala hermo, eikä lopu reidet. Matkalla ohitettiin talo, jonka kyljessä olevaa koristusta ihailen aina bussimatkalla töihin. Ihan superhieno, mutta ei taida jäbällä olla kypärää!

Lenkki kesti reilun tunnin ja sen jälkeen pyörät kaipasivat huuhtelua ja kuskit lämmintä suihkua. Ja ruokaa! Pyhien lähestyminen tietää alelihabongareille autuaita aikoja ja lenkin päätteksi napattiin lähikaupasta broilerin ohutleikettä puoleen hintaan. Hitsi, mikä tuuri! Kinkkua meillä ei ole paistettu tänä vuonna, mutta luulenpa, että ilman ei kuitenkaan jäädä.

Jos tämä on ohutleike, niin paksu leike ei varmaan edes mahtuisi kuvaan.

Joulu ei juuri tuo poikkeusta Rahkaväen treeneihin ja huomenissa aamapäivällä suunnataan salille. Onni on sali, jonka aukioloajat ei riipu pyhistä! Aaton loppu kuluukin sitten niin sanotusti työn merkeissä, mutta me, tonttu ja pukki, ollaan todella odotettuja vieraita! 

Ihanaa ja rahkallista joulua kaikille!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 596