torstai 26. toukokuuta 2016

Haaste on heitetty!

Ensi viikolla on jo kesäkuu eli kesä! Ja sitten onkin kohta jo syksy ja taas joulu. Eipäs mennä nyt asioiden edelle! Ennen kun tonttu-ukot alkaa taas hypellä, on juhannus ja Ratareisi 2016 -pyöräilytapahtuma. Hauskojen sattumusten kautta Rahkaäijä tapasi muutama viikko sitten eräässä tapahtumassa MaiLife-blogin Maijan, joka ei olekaan mikään ihan tavallinen Maija Meikäläinen! Tämä Maija on meinaan pikkusen hullu, meinaan yllytyshullu!
Hän se on! Maija! Nainen, joka tekee mitä käsketään! Varast... eikun siis lainasin kuvan täältä
Tämä Hullu-Maija (keksin tämän lisänimen äsken itse, hehheh) on tehnyt mitä erikoisempia tempauksia, rakentanut muun muassa pitkospuita Lapissa, ajanut Sampo Kaulasen yllyttämänä kylmiltään 350 kilometriä pyörällä Lapista Norjaan ja hypännyt mäkihypyn. Ja kaikki nämä älyttömyydet vain sen takia, että Maija on saanut haasteen tehdä nämä asiat ja koska hän on yllytyshullu, on haasteet otettu myös vastaan. 
Rahkaväen elämä on yhtä suurta hulluutta ja haastetta koko ajan, joten oli aivan ilmiselvää, että meiltä varmasti liikenee Maijalle haaste jos toinenkin. Päätettiin aloittaa ihan leppoisasti siitä hulluimmasta, eli Ratareisi-pyöräilystä! Tässä haaste videolla (kaikki mun ulkomaiset Youtube-tilaajat katsoo tän varmaan vaan siksi, että siellä on prässi taustalla, vaikka muuten eivät ymmärrä mitään videosta)
Kuulin vähän juttua, että Maijalle ei edes ole polkupyörää, niin uskoisin haasteen menneen juuri oikeaan osoitteeseen! Onko muijalla kanttia ottaa haaste vastaan ja viettää juhannus polkupyörän selässä? Jos saadaan Maija jäämään meidän haastenalkkiin, seuraavaksi voidaankin ruveta pohtimaan kierrosmäärää. Onko naisesta sadan kierroksen (n. 272 km) Ratareideksi? Tai ainakin 50 kierroksen Ratapohkeeksi (n.135 km)? Onhan siinä peräti 24 tuntia aikaa polkea, niin luulisi ehtivän vaikka mitä! 
Jäämme jännityksellä odottamaan, mitä meidän haasteeseen vastataan!
Ratareiden nettisivut
Ratareisi Facebookissa 
Mulla on tänään vapaapäivä ja kuten ilme kertoo, nyt riennän vapaapäivälaitumille! Ääääää!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Keksin pyörän uudelleen

Polkupyörä on ehkä maailman paras keksintö ja nyt olen taas innostuneempi pyöräilystä, kuin pitkään aikaan. Kaukana on se ensimmäinen maastopyöräkesä, kun ajettiin monta kertaa viikossa pitkiä maastolenkkejä ja rämmittiin kaikki Hervannan polut läpi moneen kertaan. Ihan näinä päivinä tulee viisi vuotta siitä, kun ostin ensimmäisen maastopyörän eli Meridan jäykkäperän. (Joka on edelleen myynnissä, mutta keula on ihan kaatopaikkakamaa, jos meinaa maastossa ajaa. Halvalla lähtis ja BikeDiscountista saa keuloja!)
Monta kertaa olen miettinyt, että Hervanta oli juuri oikea paikka opetella ajamaan maastopyörällä, koska mikä tahansa polku tuntuu helpolta Etelä-Tampereen kiusaavien juurakoiden jälkeen.
Yhtenä iltana kävin vähän ajamassa traktor... eikun siis läskipyörällä. 
Kalusto on päivittynyt viidessä vuodessa useampaan kertaan ja nyt polkuja jyrätään lähinnä läskipyörällä. Sillon viisi vuotta sitten meillä oli varmaan aivan liikaa vapaa-aikaa, kun aina ja koko ajan ehdittiin ajamaan pyörällä. Tänä keväänä maastolenkin paikka on suunnilleen pitänyt merkata kalenteriin viikkoa etukäteen.
Ihan meidän lähellä on uusi ja kuulemma Suomen hienoin trial-pyöräilyrata. Tampereelta tulee kohta koko joukko uusia Danny Macaskilleja
Jos lähtee pyörälenkille vähän väsyneenä ja kiukkuisena, tulee taatusti paljon paremmalla tuulella kotiin. Kun koittaa vain pysyä polulla kieli keskellä suuta, ei ole aikaa miettiä mitään arjen ärsytyksiä. Paitsi lenkin loppupuolella tulee yleensä mietittyä kotona odottavan jääkaapin sisälmyksiä.
Rahkaäijä harjoitteli jo alamäkikautta varten. Ja mun pitää selvästi myös harjoitella kameran käyttöä sitä varten! 
Eksyttiin vahingossa Amazonille. Eikun tämä taitaa ollakin kotoinen Vihioja. Melkein sama! Varmaan yhtä eksoottisia otuksia elää molemmissa vesistöissä. 
Tänään aamupäivällä pumpattiin koipia turvoksiin kyykkyhäkissä ja se oli mulle eka kunnon treeni viime viikon kisojen jälkeen. Huomenna varmaan luvassa erittäin invaaliidia köpöttelyä, kun aloitin treenin tauon jälkeen kivoilla kympin sarjoilla. Hyi! Iltapäivällä otettiin kyklokrossit alle ja lähdettiin polkemaan kaupunkiin päin. Keskustorilla oli menoss Vegefestit ja kaikille kojuille oli jäätävä jono, koska tarjolla oli erittäin herkullisen näköisiä pöperöitä. Mä voisin ihan hyvin olla vegaani tai ainakin kasvissyöjä (kuten joskus olinkin vähän aikaa), mutta sitten jonkun muun pitäisi tehdä ruuat mulle. Tai ylipäätään joku muu voisi aina kokata mulle. Vapaaehtoisia?
Viime aikoina olen myös kunnostautunut leuatuksen saralla! 
Leukoja voi vetää missä ja milloin vain, mitä mielikuvituksellisempi paikka, sen parempi! Tsekkaa Kalifornia-leuatuskokoelma, jos et tiedä mistä puhutaan.  
Tänään oltiin aivan liian nälkäisiä jonottamaan kasvisruokaa, joten suunnattiin Jack the Roosteriin hampurilaisille. Lopulta sieltä kojulta olisi varmaan saanut safkaa nopeammin, koska kokki ilmeisesti lähti pyydystämään kanaa ja korjaamaan viljaa hampurilaista varten. Onneksi hamppari oli kuitenkin aivan maittavaa, ettei ravintola mennyt kokonaan "kiinni". Me ollaan hyvin valikoivia kuluttajia, ja monet ravintolat ja kaupat on meidän käynnin jälkeen "suljettu", jos palveluketju on jotenkin pettänyt. Kerran esimerkiksi yksi ravintola meni "kiinni", kun menin potkulaudan kanssa sisälle ja tuli erittäin tylyä valitusta asiasta. Nyt se ravintola on meille kuin ilmaa.
Liikennepuisto on vakiokohde, kun ajetaan kaupungista kotiin päin. 
Polkupyörä on aivan uskomattoman näppärä arkikulkuneuvo ja esimerkiksi tänään kaupunkiin mennessä olisi ollut hirveä riesa etsiä pysäköintipaikka ja sen jälkeen kirota kolikkojen puutetta tai etsiä aina hukassa olevaa parkkikiekkoa ja kirota, kun muut ei osaa pysäköidä ja ajaa (tutkimuksen mukaan noin 70 % autoilijoista uskoo olevansa tavallista parempia autoilijoita. Jännä juttu.) Polkupyörän voi pysäköidä minne vaan ja sillä eteneminen taajama-alueella on melkein yhtä nopeaa kuin autolla tai bussilla. Ja reittivaihtoehtoja on loputtomasti. Vielä kun saisi jotain järkeä näihin Tampereen pyöräteihin ja liikennesuunnitteluun, niin pyöräily olisi uskomattoman helppoa.
Käytiin skedaparkissa vähän temppuilemassa. Just ei ehtinyt kuvaan, kun hyppäsin ainakin kuus metriä korkeelle. 
Kesä on pyöräilyn kulta-aikaa ja odotankin innolla kaikkia lämpimiä kesäiltoja, jolloin lähdetään polkemaan johonkin vaan ja tullaan takaisin, kun aurinko laskee. Myös alamäkipyöräilykausi alkaa kohta ja uusi Åren reissu on suunnitteilla. Juhannuksen Ratareisi-pyöräilystä nyt puhumattakaan! Ja on se myös aika kivaa polkea aamuisin töihin ja ohittaa kaikki muut pyöräilijät tai lähteä Kesä-Ponilla peräkärryn kanssa kauppaan. Tai polkea 50 kilometriä mummulaan lettuja syömään. Pyöräily tekee aina parhaat kesämuistot!

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

SELL Games 2016 - tiukka taisto!

No niin, nyt tulee huippujännittävä kisasepustus eilisestä SELL Games -voimanostokilpailusta. SELL Games on siis kansainvälinen korkeakouluopiskelijoiden urheilutapahtuma, jossa on useita eri joukkuelajeja, mutta myös voimanosto ja painonnosto kuuluu lajirepertuaariin. Mä en tällä hetkellä opiskele, mutta sain osallistua, koska valmistuin viime vuonna kandiksi. SELL Games järjestetään vuorotellen Suomessa, Virossa, Latviassa tai Liettuassa ja tänä vuonna oli Suomen vuoro isännöidä kisat ja mikäs sen mukavampaa, kuin osallistua kansainvälisiin kisoihin Tampereella.
SELL Games athlete!
Heräsin eilen aamulla seitsemän aikaan ja melkein heti kun sain silmät auki, suuntasin puntarille. Meidän neuvolavaaka näytti noin 63,5 kiloa. Vaikka olin ilmoittautunut yli 63 kiloisten sarjaan eli olisin voinut painaa vaikka 200 kiloa, päätin tämän viikon alussa, että kyllä tässä kilpailuhenkeä on sen verran, että vedän pois kaiken, mitä helposti saan. Joten perjantain eväät oli taas varsin yksipuoliset eli helposti sulavat ja iltaa kohti lakkasin juomasta.
Kaikki oli valmiiksi pakattu jo perjantai-iltana, joten hoputin Rahkaäijää syömään aamupalansa, että päästään lähtemään kohti Nääshallia ja punnitusta. Pääsinkin vaakalle melkein heti Nääshalliin saapumisen jälkeen ja vaaka näytti 63,85 kiloa, mikä oli ehkä vähän odotettua enemmän. Mutta olo oli tosi hyvä, toisin kuin helmikuussa punnituksen jälkeen Porin kisoissa, jossa voin melko huonosti ennen kisan alkua. Alkuviikosta vaaka näytti vielä lähemmäs 66 kiloa, joten sain nesteistä pois noin kaksi kiloa (jotka olivat varsin ratkaisevat kaksi kiloa...).
Punnituksen jälkeen imuroin eväitä naamariin ja kävin ilmoittamassa telinekorkeudet ja aloin pikkuhiljaa lämmittelemään. Aloin lämmittelemään joskus yhdeksän jälkeen ja olin siinä vaiheessa vielä ihan unessa. Ei tähän aikaan kuulu vielä treenata!
Sanon varmasti tämän ennen jokaista kisaa, mutta koskaan ei ole jännittänyt kisa yhtä paljon. Piinallinen jännitys alkoi jo perjantaina ja piti mua tiukasti otteessaan koko ensimmäisen lajin eli kyykyn.
Hyi kun jännittää! Kuva Eero Niemelä
Kyykyn aloituksessa mulla oli 102,5 kiloa ja se oli ihan hyvä nosto, joskin hieman varovainen. Mua oli kisassa koutsaamassa seuran valmentaja Teemu, joka teki samalla Varalaan valmentajatutkintoon kisanäyttöä. Sen lisäksi, että mun perässä kulki Teemu, touhuja katseli siis myös hänen opettajansa Varalasta. Mutta siis Teemun kanssa pohdittiin yhdessä kaikki korotukset ja seuraavaan pyysin 107,5 kiloa, koska haaveilin 115 kilon viimeisestä nostosta, koska tässä joku aika sitten 110 kiloa tuli treeneissä ihan ilmaiseksi.
Tämä on se hetki, kun ajatukset pitää olla kasassa, koska kohta mennään kyykkyyn! Kuva Eero Niemelä
Toinen nosto 107,5 oli aikamoista räpeltämistä ja se meni hylkyyn syvyyden takia ja taisin vähän hätäillä myös telineisiin palaamisen kanssa. Se oli tosi vaikean tuntuinen nosto muutenkin ja oikein pelästyin, että mitäs tässä nyt kävi. En varmaan mennyt tarpeeksi vauhdilla alas ja siksi kyykky taisi jäädä vähän vajaaksi. Syvyyden suhteen oli melko tiukka tuomarilinja ja paljon kyykkyjä meni hylkyyn syvyyden takia. Mutta tiukka linja on sama kaikille, joten asia ratkeaa kyykkäämällä tarpeeksi syvälle.
Tiesin, että tänään ei todellakaan ole 115 kilon päivä ja tilattiin viimeiseen nostoon 110 kiloa. Kun odotin viimeistä nostoa, mietin vaan, että mitähän tästäkin nyt tulee. Omaa nostovuoroon vieressään odotti myös toinen naisnostaja kevyemmästä sarjasta ja kuulin sivukorvalla, kun hän sanoi huoltajalleen jotakin siihen suuntaan, että "mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä! Tiedän, että toi viimenen tulee." Mullekin tuli tästä jotenkin hyvä pössis ja päätin, että nyt tsemppaan kunnolla tähän viimeiseen kyykkyyn. Se tulikin ihan nätisti ylös ja oli huomattavasti helpompi nosto, kuin edellinen. Kyykystä siis tulokseksi 110 kiloa!
"Joo siis mää oon ihan unessa vielä. Kato nyt, tossakin on unihiekkaa." Kuva Eero Niemelä
Kyykyssä en jotenkin päässyt tunnelmaan kiinni ja haukottelin koko ajan ja meininki oli muutenkin vähän unelias. Jännitys helpotti jotenkin vasta kyykyn jälkeen, vaikka yleensä pääsen kisatunnelmaan heti ekan noston jälkeen. Syitä voi olla monia, mutta yksi oli ainakin se, takahuoneessa vallitsi oikea ison kisan tunnelma, eikä siellä heitetty läppää yhtä vapautuneesti, kuin seuran omissa kisoissa. Jokainen keskittyi omaan hommaansa.
Onneksi lavamiehet oli kuitenkin seuran kisoista tuttuja tsemppaajia. Kävin kisan jälkeen kiittämässä keskellä istuvaa Anua, koska hän tsemppaa aina niin hyvin ennen nostoa lavalla. Kuva Eero Niemelä. 
Vaikka kyykyssä oli pientä koomailua, penkki tuntui heti lämmittelyissä hyvältä ja tuntui siltä, että tänään voisi kulkea. Aloituspainoksi olin valinnut varman 57,5 kg. Se tuli hyvin ylös, vaikkakin selkä ei ollut ihan tiukkana ja rinnalla tapahtui joku erikoinen pompautus. Meidän kaikkien yllätykseksi nosto oli hyväksytty 3-0 ja seuraavaan vain pakka tiukemmaksi. Vasta viime aikoina olen opettellut penkkaamaan ykköset niin, että joku antaa tangon käsille. Jos alan itse nostamaan tankoa telineestä, kertaalleen tiukaksi saatu selkäpaketti ja sitä myöten koko nostoasento hajoaa. Eli nyt kisoissakin tanko annettiin käsille ja se toimi hyvin. Kakkosnostossa tankoon oli lastattu voimassaoleva ennätykseni 62,5 kiloa, mutta en pitänyt sitä erityisen pahana vastustajana. Se olikin melkein täydellisyyttä hipova nosto mulle ja kaikki meni putkeen.
Penkkaustekniikkani ja asentoni menee koko ajan parempaan suuntaan, terveisiä Markukselle! 
Viimeisessä nostossa oli siis luvassa uudet ennätysraudat 65 kiloa. Kun sain tangon käsilleni, mietin vaan, että eihän tää paina mitään! Laskin tangon ja nostomerkin saatuani lähdin nostamaan ja kyllähän se painoi, mutta ajattelin, että kyllä tää tästä nousee. Mutta tango oli vähän vinossa ja sitä myöten koko nosto kärsi niin paljon, että 65 kiloa jäi vielä haaveeksi. Vasemmalla puolella rintalihaksessa tuntui myös jotain tapahtuvan, joten ihan hyvä, että lopetin nostamisen, ennen kuin kävi jotakin ikävää. Penkkiin tulokseksi 62,5 kiloa. Hyvä! 65 kilon yritys ei jäänyt harmittamaan yhtään, kun tiedän, että toisena päivänä ja tarkemmalla nostolla se tulee kyllä.
Talkkia koipiin ja mave-keskittyminen päällä. 
Yleensä tekee mieli lopettaa kisat penkkiin ja lähteä kotiin, kun iskee kisaväsymys, mutta tällä kertaa lähdin ihan hyvällä fiiliksellä maastavetoon. Mun ei tarvinut paljon mitään ajatella itse takahuoneessa, kun Teemu lateli milloin ja paljonko nostan lämmittelynostoja ja näin oli myös maastavedossakin, jonka lämmittelyissä Teemu kellotteli mun nostoja.
Vetoon olin tilannut ensimmäiseen nostoon painoa 125 kilon verran ja se oli vähän huolimaton ja varovainen vetäisy ja noston jälkeen Teemu ja Rahkaäijä tokaisivat, että jos laittaisit vyön sitten seuraavaan vetoon. Ai niin!
Käyn aina kisoissa ihan kierroksilla maastavedon aikana ja keskityn vaan psyykkaamaan itseäni, mutta syystä tai toisesta en tällä kertaa päässyt sellaiseen maastavetohurmioon ja kuuntelin vaan musiikkia ihan rauhassa ja koitin pitää pään kasassa. Toka veto 132,5 oli jotenkin tosi vaikea, sellainen kuin yleensä viimeiset vedot on. Sen jälkeen hautasin haaveeni 140 kilon viimeisestä nostosta ja Teemu taisi mun puolesta päättää, että 135 kiloa otetaan vikaan. Päätin ennen vikaa vetoani, että tää vedetään nyt kunnialla ja lopetetaan kisa tyylikkäästi. Oli ihan hillittömän siistiä mennä tekemään kisan viimeistä suoritusta, kun yleisö kannusti ihan täysiä. Vetoon tulokseksi 135 kiloa!
Nousi! Hangon keksikään ei voisi olla iloisempi! 
Kun sain hupparin päälle ja siirryin katsomoon, Rahkaäijä veti mut luokseen ja kuiskasi, että jos seuraava nostaja ei onnistu mavessaan, mää saan hopeeta. Olin aivan, että mitäääh?!? Teemu oli jossain vaiheessa sanonut mulle, että olen kiinni hopeassa, mutta ingnoorasin sen siinä vaiheessa ihan täysin, kun yritin vaan saada omat nostoni tehtyä. Mulle selvisi myös vasta kisan puolivälissä, että mulla onkin vain kolme vastustajaa, kun yksi oli jättänyt tulematta.
Kilpakumppanini viimeinen maastaveto jäi lattiaan, mikä tarkoitti sitä, että sijoituin toiseksi! Kisa käytiin Wilksin pisteissä, eli kolmanneksi tullut nosti kiloissa enemmän kuin minä, mutta kevyempänä kisaajana mulla oli paremmat pisteet. Mä en ite huomannut katsoa tulostaulukkoa missään vaiheessa, mutta ero kolmanneksi tulleeseen oli kaksi pistettä eli aivan naurettavan vähän. Jos olisin painanut vaikka kilon enemmän, olisin tullut kolmanneksi. Pieni painonveto kannatti!
Aitoo hopeeta on!
Tässä on videokooste päivän vikoista nostoista. Rahkaäijä teki sen meidän Beyond the Press -kanavalle ja ei ole kyllä ennen 40 000 ihmistä katsellut videota mun nostoista.

Ihan kaikki ei mennyt kisassa putkeen ja parempiinkin tuloksiin olisi ollut saumoja. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen kisaan, sain tehtyä ihan hyvän tuloksen ja mitalikin irtosi. Kevät on ollut aikamoista hullunmyllyä ja reeni on valittettavasti kärsinyt siitä. Yhtään treeniä ei ole jäänyt tekemättä, mutta ne on tehty äkkiä jossain välissä, kun on ehditty ja samalla keskittyen jo johonkin aivan muuhun. Eli nyt on taas aika nostaa voimanostotreenit prioriteettilistalla ylemmäs ja myös pitää fokus siinä, mitä ollaan salilla tekemässä.
Jokaikinen kerta kisa-aamuna olen sitä mieltä, että tämän jälkeen en kisaa, koska tämä on aivan liian jännittävää, mutta tänään olisin taas aivan valmis valitsemaan kisakalenterista seuraavat kisat. Ensi lauantaina on seuran kilpailut HH Gymillä ja kyllä mä jo vähän harkitsin, että voisin penkkikisaan osallistua. Seuraavat voimanostokisat on varmaan sitten syksymmällä tai viimeistään SM-kisat joulukuussa. Voimanosto on aika pahasti vienyt mennessään!
Otin vielä loppulämmittelyt kisan jälkeen. Jäi lattiaan. Kuva Eero Niemelä. 
Samaan aikaan Rahkaäijä otti kuvan toisesta suunnasta. Viime postauksessa kyselin vinkkejä kisakampaukseen ja Minttu antoi inspiraation tähän kampaukseen.  
Mulla on tosi hyvä mieli siitä, kuinka mahtavat kannustusjoukot yleisössä huusi. Rahkaäijän lisäksi tsemppiä paikalla oli antamassa Niina-ystävä, Rahkaäijän sisko ja veli, mun äiti ja iskä ja mun työkaveri. Se on aina siistiä mennä lavalle, kun yleisöstä kuuluu kannustushuutoja just mulle. Meidän äiti ja iskä ei ole ennen ollut katsomassa mun kisoja ja nyt sain ne huijattua paikalle ja äiskällä oli ääni melkein käheänä kisan jälkeen, kun se niin huusi. :D Kunnon eläytymistä! Kannustamassa ollut Niina laittoi juuri viestin, että sai hirveän treenimotivaatiobuustin eilisestä. Niin siinä käy!

Eilinen päivä jatkui Hydraulic press channelin parissa (timantin puristaminen oli taatusti yhtä jännää kuin mitkään kisat ikinä!) ja firman bileet illalla kruunasi päivän. Tänään olo on erittäin väsynyt ja jumisempi, mutta aika onnellinen. Sain hei hopeamitalin, ei hassumpaa!

torstai 12. toukokuuta 2016

Kisajännitystä ja Duudsoneita

Ou-ou, reilut puolitoista vuorokautta ja meikä on taas kisalauteilla esittelemässä voimiaan.  Reenit on mennyt ihan tavallisen kivasti, mutta pää ei ole oikein pitkään aikaan ollut mukana treeneissä ja se olisi aika olennainen juttu. Voimanosto vaatii lopulta tosi paljon henkistä kanttia, että pystyy ja uskaltaa nostaa. Mutta mä luotan siihen, että ehdin sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä kelailemaan tätä kisa-asiaa tarpeeksi, kun en saa unta. Vaikka yrittää mennä kuinka rennoin rantein kisoihin, aina jännittää. En pidä sitä kuitenkaan huonona asiana. jännitys on sitä kisatunnelmaan virittäytymistä. Joka kerta, kun saa ensimmäinen kyykyn suoritettua kisassa, jännitys katoaa ja pääsee kunnolla fiilikseen.
Jaa aloituspainot pitäis päättää? Siinä vasta kysymys!
Sell games -kisojen voimanostoskabat alkaa siis lauantaina kello 10 Nääshallissa ja sinne voi tulla katteleen ja kannustaan, jos kansainväliset voimanostomittelöt kiinnostaa. Mun sarjassa on huhujen mukaan suomalaisten lisäksi yksi latvialainen, niin saadaan kunnon internaationaalinen kilpailu aikaan, melkein kuin Euroviisut! Naisissa on kaksi sarjaa, yli ja alle 63 kiloa ja kisa käydään siis pistekisana, eli eniten kiloja nostanut ei välttämättä voita. Mä kisaan yli 63 -kilosissa tällä kertaa, mutta luultavasti paino kisavaakalla on kuitenkin aika lähellä 63-64 kiloa. Tässä olisi tietysti ollut sauma aloittaa kunnon sikabulkki, kun on kerran vain taivas rajana painosluokassa. Ens kerralla sitten!
Ehkä olen sittenkin huippukunnossa. Tai sitten ihan latvasta laho. :D
Vaikka valmistautuminen ei ole ollut kuin oppikirjasta, lähden hyvillä mielin kisamaan ja keskityn tekemään mahdollisimman hyvän kisan tällä kunnolla mitä nyt on. Mulle on tulossa myös äänekästä kannustusjoukkoa paikalle, niin ei tartte ainakaan hiljaisuudessa nostella. Rahkaäijä päätti jättää nää kisat väliin, joten sekin voi keskittyä vain mun huoltamiseen ja kannustamiseen. Yksi asia pitää taas kuitenkin päättää vielä ennen lauantaina. Miten laitan kisatukan tällä kertaa?

Sitten asiasta aivan toiseen. Saatiin eilen kunniavieraita, kun Duudsonit kävin vähän kyläilemässä meillä. Jonkun aikaa sitten Duudsonien taustatiimistä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, että halutaanko tehdä muutama video Duudsoneiden kanssa. Jaa, että halutaanko?!
Paikalle pärähti Duudsoneiden Suomen osasto eli HP ja Jarppi. 
Oli varsin hauskaa seurata, kuinka yhtäkkiä koko lähitienoo suorastaan heräsi eloon, kun Duudsonit saapuivat meidän pihaan ja HP pysäköi Posse-autonsa kadunvarteen. Siellä taisi Whatsapp-ryhmät käydä kuumana, koska parhaimmillaan meidän pihan liepeillä pyöri lähemmäs 15 isoa ja pientä fania. Kaikkien pikkupoikien lisäksi kuvia meidän vieraista tulivat räpsimään myös aikuiset ja hämmästys oli varmaan aika suuri, kun kaikki miettivät, että mitä ihmettä Duudsonit tekee täällä. Veikkaan, että tähän mennessä aika monelta naapurilta on Hydraulic press channel mennyt pahasti ohi.
Ensin ne kurkki tuolta kadulta, sitten tallin takaa nurmikolta ja koko ajan lapset hiipivät lähemmäs. Kuvausporukka oli meillä lähes viisi tuntia ja koko sen ajan muutama noista pikkujätkistä pyöri nurkissa ihmettelemässä Duudsoneita. 
Homman nimi oli tosiaan se, että kuvattiin pari videota Duudsonien Youtube-kanavalle ja pari meidän kanavalle. Ideat oli etukäteen valmiiksi mietitty ja niihin oli valmistauduttu hankkimalla kaikki tarpeellinen tavara. Mä tietysti pidän salaisuuden verhon kiinni, enkä paljasta, mitä kuvattiin. Mutta sen vaan sanon, että tuli aivan hillittömän hyvää settiä molemmille kanaville!
Ennen kuin mitkään kuvaukset alkoivat, piti tietenkin ottaa virallinen yhteiskuva.
Sain eilen aamupäivällä idean, että teen muovailuvahasta Jarpin ja HP:n kaksoisolennot ja hainkin sitä varten lisää muovailuvahaa Prismasta. Kun elävät mallit saapuivat paikalle, päästin sisäisen vahataitelijan valloilleen ja tein molemmista vahaukot. Äijät ja etenkin HP oli ihan fiiliksissä muovailuvahamuotokuvistaan, mutta ne joutui silti prässiin. Lopputulos on nähtävissä, kun videot ilmestyvät.
Jarppi. Toisessa kädessä on tietysti vain neljä sormea. 
HP. Muistuttaa etäisesti Jeesusta
Oli ihan valtavan inspiroivaa ja upeaa tehdä hommia näin kovan luokan ammattilaisten kanssa. Duudsonit on tehnyt varmasti satoja ja taas satoja kuvauksia, mutta silti jätkät oli aidosti innoissaan tästä. Vaikka videot, tv-ohjelmat ja leffat ovat työtä, ei kuvauksien tarvitse tuntua työltä. Meillä oli aivan huippuhauskaa ja se varmaan myös näkyy videoilla!
Siinä jotain ulkona kuvataan, mutta leikkasin sen jutun pois ja piirsin tilalle muurahaisia. 
Pitkän kuvausillan jälkeen saatiin kaikki tarpeellinen purkkiin tai lähinnä muistikortille ja melkein tuli sellainen olo, että nytkö tämä hauskuus jo loppuu? Tämä oli ehdottomasti hienoin juttu, minkä tähän mennessä olen kokenut meidän Youtube-kanavan takia. Olihan sen Discovery Channelin vierailukin ihan jees, mutta tässä oli sitä jotain!
Saatiin Duudsoneilta lahjaksi pullo ja kirja. Kirja on jo aloitettu ja pullo korkataan ehkä sitten, kun miljoona tilaajaa paukahtaa rikki. 
Ei voi olla muuta kuin valtavan kiitollinen siitä, että tämmösiä juttuja tapahtuu elämässä nyt. Mutta kuten sanottu, nyt nautitaan ja painetaan kovaa duunia ja katsotaan mitä kaikkea tässä vielä tapahtuu! Lupaan pitää teidän kärryillä kaikista käänteistä!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Scorchio!

Viime päivinä on ollut kunnon skortsio koko ajan. En yhtään tiedä, mitä scorchio oikeesti tarkoittaa, mutta kelit on kun tässä videossa konsanaan. Joka paikassa on skortsioo!
Viime päivät tai oikeastaan viimeinen reilu viikko on ollut vaan yhtä aurinkoa ja kivoja hetkiä. Tässä vähän kuvia niistä.
Oltiin vappuna Peurungassa isolla porukalla ja vappuaaton illallinen pisti parastaan. 
Oli tosi kiva keli ja ihanat auringonlaskut, mutta parhaat skortsiot oli vasta edessäpäin!
Yhtenä kuumana päivänä Rahkaäijä matkusti junalla ekaa kertaa 13 vuoteen ja oli myös kuulemma viimeinen kerta seuraavaan 70 vuoteen, kun Pendolino hyytyi heti kättelyssä. 
Takaisin ei tarvinut tulla junalla, koska paluumatka hoitui tukka hulmuten meidän kesäauton kyydissä. 
Paluumatkalla käytiin myös tervehtimässä Annaa ja Terhiä. Olen lukenut Annan blogia melkein alusta asti ja se olikin yksi niistä blogeista, joka inspiroi mua perustaan Rahkamuijan. Anna on myös ensimmäisiä, joka on kommentoinut mun blogiin silloin melkein neljä vuotta sitten!  
Anna ja Terhi ovat pistäneet pystyyn PureFactoryn, joka tekee tilauksesta terveellisiä herkkuja ja järjestää luentoja ja workshoppeja. Napattiin siis matkaan useampi laatikko raakasuklaata äitienpäivälahjaksi ja hyvin upposi. Kuten kuului meidän iskän lahjomaton tuomio "On muuten pirun hyvää!"
Kotimatkalla poikettiin myös Asiakkalassa Pulkkilanharjulla, joka on yksi upeimpia paikkoja Suomessa. Parhaimmillaan harju ja sitä ympäröivät järvi on kesäiltana, kun aurinko paistaa matalalta ja on aivan tyyntä.
Tämänkin kesätyylin tarjoavat Lidl ja Kuljun kartano, niin tyylikästä! 
Salillakin on tullut viihdyttyä melko tiiviisti, mutta kamera jää yleensä silloin kotiin. Paitsi yks päivä, kun piti ottaa kuvia HPC-paidasta. Kuuden yön päästä on muuten voimanostokisat. En ole ihan vielä tainnut sisäistää asiaa. Ei ressaa!
Eilen ajeltiin Muroleen kanavalle jätskille. Kanava oli vielä kiinni, laiva olisi pitänyt kantaa kanavan yli. 
Ja sitten avattiin paljukausi. Käytiin ainakin viis kertaa järvessäkin. Näsijärvi 9 astetta, palju 41 astetta. 
Saunan takana oli vielä tilaa. Meinaan sinivuokoille! Mä pidän noista pinkeistä vuokoista, kun ne uskaltaa olla erilasia noiden kaikkien sinivuokkojen joukossa. 
Kunnon kesäilta ei ole mitään ilman mölkkyä! 
Meidän äitillä on pari sammakkoa kesäterassilla. Tulis aika pitkä video, jos noi kaikki laittaisi prässiin vuorotellen. (No se oli vaan vitsi, äiti!)
Tänään vietiin Rahkaäijän mammaa maisemakävelylle Kaukajärven ja Hikivuoren maisemiin ja tämä vihreys suorastaan häikäisi. 
Kohta alkaa kuitenkin perinteiset kesäkelit eli vettä sataa ja on kuus astetta lämmintä, niin nyt pitää nauttia. Jotenkin tuosta vesisateesta tuli mieleen, että tänään on viimeinen päivä ilmoittautua Ratareisi-pyöräilytapahtumaan edulliseen 40 euron hintaan! Tänä vuonna Alastarossa on kuulemma kuiva ja kuuma juhannus, näin kuiskasi yksi noista äitin sammakoista. Ai että, odotan jo Ratareittä ja sitä maagista juhannuksen pyöräilytunnelmaa!
Me lähdetään vielä nauttimaan skortsiosta ja heitetään pieni iltapyöräily. Palaamme ensi kerralla asiaan, silloin varmasti mielessä pyörii vain ja ainoastaan voimanosto. Skortsio jatkukoon!