maanantai 31. joulukuuta 2012

You Go, We Tow!

Roadtrip-tarinat jatkukoon!
Taakse on jätetty San Jose, Salinas ja nyt tukikohtana on Lomboc, pieni 40 000 asukkaan kaupunki täällä jossain. Tänään on ollut ensimmäinen todellinen roadtrip-päivä, ajettiin varmaan kuusi tuntia mukaan lukien vähintään kymmenen hengenhaukkomistaukoa maisemien vuoksi.
Aamulenkki Salinaksessa 7.15 a.m, aika kylmä oli! Ei paljon näkyny muita juoksijoita.
Hotelli Salinaksessa oli semikurja, nettikin olis maksanut. Mutta vähän siinä kylässä oli iso Walmart! Oon täysin Walmart-intoilija jo nyt, just sopivan junttia mulle.:D Jostain täysin tuntemattomasta syystä jätin kollarit kotiin ja se harmitti, joten eilen lähdettiin metsästään reissukollareita. Käytiin ensin jossakin hienossa sporting goods -kaupassa, mutta kaikissa vaatteissa luki joku merkki ja hinnat lähtien 50 dollaria, niin siirryin suosiolla viereiseen Walmartiin. Ja bingo! Violetit kollarit, joihin toi lisäarvoa jonkun paikallisen joukkueen tunnus "Salinas Cowboys" (tarkistin tänään, että se on joku yliopiston football-joukkue) ja hintalapussa 21 dollaria. Kaupat tuli ja tänään sulauduin paikalliseen väestöön uskomattomalla outfitillä, violetit kollarit ja nahkatakki.
Miks nää meidän hotellit on aina jonkun teollisuusalueen vieressä?:D 
Selailin eilen illalla jotain matkailuesittettä ja sanoin Laurille, että tässä lähellä on muuten joku MotoGP-rata, tommonen kun Laguna Sega, onks kova mesta? Jo MotoGP-sanan kohdalla Kawasaki-kuskimme kiipeili pitkin seiniä innostuksesta, eikä tarvinut paljon arpoa, mihin kaahattiin Mustangilla ensimmäisenä tänä aamuna. Joku oli hiukan tohkeissaan, kun pääsi ihailemaan Corcscrew-mutkaa aivan vierestä. Hyvä, että luin esitteen huolella!
Pienten ja isojen poikien unelmakohde, Laguna Sega
Moottoriradan jälkeen vuorossa oli yli sata kilometriä Tyynen valtameren rantaa, ah!
Kun meren rannalla kulkeva ykköstie alkoi, pysähdyttiin heti, kun sininen kaikkeus tuli näkyviin. Koin aika ison hetken, kun pääsin meren äärelle. Olin odottanut valtamerta ja aaltoja niin paljon. Siinä seisoin niin että tennarit melkein kastui, merta kirjaimellisesti silmänkantamattomiin, koti 10 000 kilometrin päässä ja aallot piti melko kunnioitettavaa jylinää. Kyllähän siinä vähän itku tuli, oli se niin siistiä!


Alkumatkasta me pysähdyttin varmasti kymmenen kilometrin välein vista pointeille. Tuntui, että maisema menee ihan hukkaan, jos ei nouse autosta ja ota kuvia.
Kuvassa lentää joku iso lintu, joita oli tuolla rannikolla paljon. Nimettiin ne Amerikankotkiksi.:D
Ajo oli myös mukavan hidasta, koska tie oli uskomatonta serpentiiniä. Mitä on mutkan takana? Uusi mutka tietenkin!
120 kilometriä mutkaa, jee!

Ei vois enempää roadtrip-elämältä toivoa!
Löydettiin Niagarakin, tai ainakin joku sen pikkuveli.
Tota Mustia ei paljon aallot kiinnosta. Tämä onkin hyvä aasinsilta siihen, että eilen nähtiin uskomattomin koirankuljetustyyli ikinä. Koira seisoi pick-upin lavalla, eikä ollut millään kiinni. Ja lava-auto ajoi 120 km/h. 
Ollaan yritetty ottaa nyt rohkeasti se linja, että poiketaan mahdollisimman paljon paikallisiin ruokapaikkoihin syömään ja vältellään ketjuja, joissa voi syödä kotonakin. Eilen poikettiin Santa Cruzissa erääseen american diner -tyylisessä paikassa. Tiedätte kaikki sellasen salaattikulhon, mihin tehdään salaatti sunnuntailounaalle ja jokainen voi siitä sitten ottaa lautaselleen sen minkä syö. Tilasin salaatin ja sain juuri sellasen vastaavan vadillisen rehuja, kalkkunaa ja pekonia. Lauri vähän auttoi, en olis yksin selvinnyt siitä!
Tänään poikettiin nimettömään khuuliin rantakaupunkiin, jossa kaikki vaan surffas ja skeittas, ja bongattiin sieltäkin paikallisten suosima ruokapaikka. Ei voi olla huonoa ruokaa, jos koko ravintola on aivan täynnä!
Voisin myöhemmin kirjottaa syömäpuolesta lisää, kun kauppareissutkin on yksi aivan oma lukunsa.
Raputacoja mulle, fish&chips Laurille ja kaupan päälle hyvät maisemat
Hei, ei ne aurinkolasit aivan turhaan tullut mukaan!
Tää päivä oli kaiken kaikkiaan aika priceless, kyllä todellakin kannatti lähteä! Huomenna päästään jo Los Angelesiin. Saa nähdä, millaisia ilotulituksia ison kylän pojat osaa järjestää. Hyvää uutta vuotta!

p.s. Otsikko viittaa maan tiukkaan pysäköintikuriin, joka paikassa uhkaillaan pois hinaamisella. Kova peli!

Tavoitteita ja haaveita, menneitä ja tulevia

Ei ole varmaan kenellekään varsinainen tietoisku, mutta vuosi loppuu ihan kohta! Mä en harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta ajattelin, että jos kokoon tänne tavotteita ens vuodelle, niitä on sitten pakko toteuttaa ja samalla voin vähän jauhaa kuluneesta vuodesta.

Salilla. Voin reilusti sanoa, että olen todella tyytyväinen siihen kehitykseen, mitä vuonna 2012 on saatu salilla aikaan. Tää oli ensimmäinen kokonainen aktiivinen salitreenivuosi ja toivon, että niitä tulee monta vastaavaa lisää. Onhan se nyt selvä, että neljä kertaa viikossa salitreeniä tekee ruhollekin jotain, vaa´alla muutos ei juuri näy, mutta kyllä sen peilistä näkee.

Mulla ei oo koskaan ollut sitä ongelmaa, että tekisin liian pienillä painoilla, päinvastoin täytyy hillitä, ettei revi liian isoilla romuilla tekniikan ontuessa pahemman kerran. Salitreeni on opettanut aika paljon kärsivällisyyttä, kyllä ne painotkin kasvaa, kun vaan tekee pitkäjänteisesti työtä.
En tiedä, onko muilla käynyt samoin, mutta mä oon saanut salitreenistä ison  kasan itseluottamusta. Kun huomaa, että pystyy ja jaksaa, se kantaa muuallakin, kuin salilla eteenpäin. Muistan, kun ensimmäisiä kertoja salille mennessä oli sellanen olo, että ei hitsi, meen kohta tonne prässin alle piiloon, kun en vaan kehtaa. Ihmeesti sitä nykyään kehtaa ja sali tuntuu tosi kotoisalta paikalta.

Loppusyksystä aloin pitään säännöllisesti kirjaa salitreeneistä, ja se varmasti auttaa hahmottamaan kehitystä entistä enemmän. En koe tarpeelliseks asettaa mitään kilomääräsiä tavotteita vaikkapa isoihin perusliikkeisiin. Kehitystä on tapahduttava joka osa-alueella, se riittää mulle. Odotan kovasti sitä kuinka mun kyykkytulokset räjähtää käsittämättömään kasvuun, kun viime aikoina oon saanut jutun juonesta kiinni. Ja sitten voin ostaa tällasen paidan. Tai sitten en.
Fisherman´s Wharf, SF
Pyörän päällä. Ens kesä tulee olemaan mun maantiepyöräilykesä 2013. Sadesyksy pilas mun ja Ritun yhteisen taipaleen alun ja ens kesänä kostan kaikille ja otan kilometrejä haltuun urakalla. Satoja. Tuhat ainakin, nih! Pirkan pyöräily olis heti mukavasti kesän alussa ja yks Näsijärvi tunnetusti kierretään vaikka maastopyörällä, niin ei luulis olevan paha rasti. Vai onko? Ajasta ei puhuta mitään, vauhtia täytyy ehkä vähän kiristää sieltä reilusti alle 30 kilometrin tuntivauhdista...

Mä voin katsoa totuutta silmiin ja todeta, että mulla todennäkösesti tulee oleen täysjoustomaastopyörä ennen kun maapallo on taas pyörähdellyt kertaalleen auringon ympäri. En voi enää pidättää itseäni, himot kasvaa liian koviks, haluan kunnolla maastoajeleen! Että jos just sulla on myydä mulle kivan värinen täpäri, niin ota yhteyttä.
Pyöräily on aina ollut mulle tärkee juttu, mutta varsinkin viimeisen parin vuoden aikana musta on tullut täydellinen rakastajatar. Jokainen kesä (ja talvi myös) on uusi mahdollisuus. Kunpa voisin vaan pyöräillä ja pyöräillä, loputtomasti!  Viime syksynä ensimmäinen maantiepyörälenkki oli sellanen, että mun hapenotto oli varmaan aika epätehokasta, koska hihkuin ja hykertelin koko ajan itekseni, että kuinka ihanaa tää on. Niitä fiiliksiä lisää!

Ruokapöydässä. Tänä vuonna aloin syömään lihaa viiden vuoden tauon jäljeen (en todellakaan ole siitä mitenkään ylpeä) ja taas voin katsoa totuutta silmiin, musta ei tuu enää kasvissyöjää. Oon niin laiska ja aika huonokin kokki, että kasvisruoka ei vaan täytä mun ravinto- ja etenkään kulinaristisia tarpeita. Ehkä täyttäis, jos sen kokkais joku muu kun mä, mutta toi mun henkilökohtainen kokki on valitettavasti erikoistunut liharuokiin.
Menevän vuoden aikana tavotin yhden hienon asian lopullisesti ja se on säännöllinen ruokailu. Oli yritystä  jo aikasemminkin, mutta nyt voin ylpeänä todeta, että syön perusfiksusti kolmen-neljän tunnin välein. Hyvä minä! Sitä aion jatkaa ja syödä muutenkin järkevästi ja paljon.
Yks the tavoite on ensi vuodelle, pidän lukua syömieni rahkojen määrästä! Mua kiinnostaa kovasti kuinka paljon sitä menee ja vuoden alku on hyvä aika alottaa laskuri. Tekin siis tulette tietämään määrän suunnilleen reaaliajassa. Laskeminen alkaa heti, kun kotiudun reissusta. Walmartissa kun ei taideta myydä Valion pehmeetä maitorahkaa. (Edit. Itseasiassa siellä myydään Fage-merkkistä, vähän rahkan tapasta möhnää, mutta sitä ei lasketa, koska se on virallisesti jugurttia.) Eivät kyllä tiedä mitä menettävät.

Elämä yleensä. Jokainen vuosi on vaan entistä parempi ja se tuntuu hienolta! Tänä vuonna menin naimisiin, yksi hyvä tavoite voisi olla, että ensi vuonna en mene.:D Rahkaäijä rules!
Yksi tän vuoden hauskimpia asioita on ollut Rahkamuija, ihmettelen vaan valtavasti, miksen alottanut jo aikasemmin. Rahkamuija jatkuu ainakin kovalla innolla vuonna 2013!

Onks kellään uuden vuoden lupauksia, häh? Kerro ny!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Mukavien ihmisten kaupunki

Olen koko päivän odottanut, että pääsen tänne hehkuttaan San Franciscon ihanuutta. Hieno kaupunki, mahtavia ihmisiä! Luvassa siis pitkähkö aivan järjettömän pitkä näännytyspostaus.
Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivä täällä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Melkein t-paita -keli!
Aamun kohokohta oli Walmartilla shoppailu, lähin löytyi Oaklandista 40 minuutin ajomatkan päästä, eli Mustang ärjyi motarilla. Täällä on tosiaan moottoritiellä kaistoja yleensä neljästä kuuteen ja koko ajan saa olla hereillä, koska kaistoja vaihdetaan alvariinsa, eikä kukaan aja nopeusrajoitusten mukaan. Laurin sanoin, paikallinen ajotyyli on päättäväinen.

Päämäärätietoinen ajelu vei meidät supermarketien jälkeen Golden Gate Parkiin, joka on iso puisto lähellä keskustaa. Järkkäri mukaan ja haahuilemaan. Kaupungissa ajetaan muuten paljon pyörillä, eniten näkee sinkuloita ja kaikenlaisia maantiepyöriä.
Itse Golden Gateakaan ei voinut jättää väliin. Silta oli tosi ruuhkainen ja ajelu hidasta, mutta
oli se aika leuhkaa ajella katto auki.:D Jatkettiin turisteilua Vista Pointilla, josta oli täysin käsittämättömät näköalat Golden Gatella ja kaupunkiin. Huh!


Vielä eilen vaivas sellanen  väsymys ja vetelyys, mutta tänään se on onneks ollut jo poissa, jet lag voitettu!
Tänään on ollut pilvisempi keli ja päätettiin, että lähdetään pienellä kaupunkikävelylle. Hylättiin auto Golden Gate Parkiin ja käveltiin Fisherman`s Wharfille, joka on satamalaiturialue lähellä Golden Gatea. Arvioitiin matka noin kolmeks kilometriks ja ihmeteltiin, kun matka kesti ihan tolkuttoman kauan. Pistettiin hidas matkanteko kuitenkin mäkisen reitin piikkiin, mutta hotellille päästessä tarkastin matkan. 9 kilometriä per suunta! Ei ihme, että paluumatkan loppupuolella rupes jo vähän hapottaan.:D ja nyt jalat on aivan tulessa.
Ei ole oikeesti yhtään liiottelua sanoa, että aika jyrkkää on!
Matkan varrella oli kuitenkin niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, että ei varsinaisesti päässyt kyllästymään. Valittiin kartalta vain suorin reitti ja Turk Bulevard oli todellinen elämys. Leffoista tutut pummit, jotka työntelee omaisuuttaan ostoskärryissä, parveilivat urakalla eräässäkin korttelissa. Vaikka olimme varmaan ainoat vaaleaihoiset mailin säteellä, ei olo muuttunut mitenkään turvattomaksi. Ehkä me hervantalaisina sulauduttiin hyvin? Oikeasti oli aika hätkähdyttävää nähdä ihmisen nukkuvan nurmikolla omaisuus vieressään, kun viereisen korttelin hotellissa toiset odottaa, että kantaja kantaa tavarat huoneeseen.

Fisherman´s Wharf oli hieno paikka, kunnon turistirysä meren rannalla. Parasta kuitenkin oli laiturin 39 kupeessa hengaavat merileijonat, joita laskin olevan noin 60. Siellä ne vaan mylvi ja töni toisiaan alas ponttoonilaitureilta. Laiturien läheisyydessä hengaili myös jos jonkinmoista onnenonkijaa. Hauskin näistä oli mies, joka keräsi rahaa kodittomien ruokailuun (annoin kaiken mukana olleen käteisen, n. 2,5 dollaria) ja tämä veikko kysyi heti, että ollaanko me honeymoonilla, koska me näytetään aivan siltä.:D eikä ollut edes samanlaisia tuulipukuja!
Nää kaverit osaa rentoilun!
Edelleen ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus hämmästyttää, kaupan kassat jakavat mielellään matkailuvinkkejä ja tänään, kun silmäilimme karttaa kävelyretkellä, eräs nainen tuli kysymään, tarvitsemmeko apua ja olemmeko kartalla. Lämmitti sydäntä!

Aloitimme jo etelään päin valumisen ja tulimme yöksi San Joseen, tunnin ajomatkan päähän Friscosta. Tässä hotellissa on sali ja kävimme sen heti tietysti korkkaamassa. Varustuksessa vähän oli puutteita, mutta yllättävän hyvän treenin sain tehtyä.

Todettiin, että kaksijakoinen on oikeastaan parempi, kun pystyy käymään salilla kahtena peräkkäisenä päivänä, kun salillinen hotelli sattuu vastaan.
Treenihuoneen televisiosta muuten tuli Duck Dynasty. Kyllä, reality-sarja, jossa metsästetään sorsia.
Jännä toi jet lag, tollanen neljänkympin dumppeli ei paina mitään.;)


torstai 27. joulukuuta 2012

Californication

Täällä sitä nyt ollaan! Kello on puol kuusi aamulla, vähä kaipaa hiomista vielä tämä paikalliseen vuorokausi rytmiin pääseminen.

Eilinen matkustus repi hermot aika tehokkaasti riekaleiks, mutta ihmeesti yöunet palauttaa! Vaihto Lontoossa suju kohtuuttoman helposti, oltiin tunnissa oikealla portilla ja toinen tunti jäi vielä hapen ottamiseen. Varsinainen pitkä lento (11 h) oli yhdellä sanalla kuvaillen aivanhelvetinhirvee. Mulla oli aivan järkyttävän huono olo koko matkan, paluulennolle mennessä täytyy syödä ja juoda paremmin. Mutta kun jännitti liikaa.:D
Viis tuntia takana, kuus edessä. En kestä!
Myös auton saaminen vuokraamosta oli varsinainen episodi. Aviksen työntekijä oli todellinen kauppamies, eikä voinut sietää ajatusta, että honeymoonilla ajetaan jollain Ford Focuksella. Lopputulema oli, että ihan vähä lisää, 80 dollaria, maksamalla saatiin avo-Mustang. Varmaan sanomattakin selvää, että Laurin mielestä aika kova juttu!

Hotelli on ihan hauska, yöllä vaan ihmeteliin , kun oli vähä kylmä. Äsken huomattiin, että ilmastointilaite kätkee sisuksiinsa myös lämmityksen. Heti tuli vastaan elämän muitakin pieniä kummajaisia. Peiton pussilakana ei tunnetusti ole muotia täällä päin, joo, kääritääs tää peitto vaan lakanaan, niin hyvin pysyy. Or not.
Illalla käytiin syömässä Wendys`sissä, iloinen yllätys oli, että hampurilaisten lisäksi tarjolla oli myös salaattia. Maan tapaan salaattikin oli iso (ja älyttömän herkullinen pikaruokaravintolasalaatiks) ja small-kokonen limsa vähintään puoli litraa.

Vieressä oli myös ruokakauppa, tai se oli lähinnä Ärrän kokoinen kioski. Tarjolla ei ollut mitään muuta, kun kaikkia naposteltavia. Ai niin, maitoa oli, mutta sitä kompensoi vieressä olevat lukuisat suklaamaitolaadut. Tänään olisi kuitenkin tarkoitus lähteä ihan oikeisiin ruokakauppoihin, jos vaikka löytyi jotain ihmistenkin safkaa.

Kaikki ihmiset täällä vaikuttaa tosi ystävällisiltä, eikä niitä tunnu haittaavan yhtään meidän rallienglanti. Tosi hyvät fiilikset, tästä tulee hauskaa!

tiistai 25. joulukuuta 2012

Lähdön tunnelmat videolla

Tänään lähdetään! Mennään Helsinkiin hotellin yöks, kun lento lähtee aamulla kaheksalta. Oon vähän liian hysteerinen kirjottaan mitään, joten lyhyt video ajakoon asian. Videoltakin tämä hysteria, levottomuus ja paniikki paistaa aika hyvin.:D Adios!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Aatonaaton hullunhullut tunnelmat

Jos viime viikoista olen jotain oppinut, niin sen että, vähän ressiä pukkaa, jos buukkaa aatolle 15 joulupukkikeikkaa ja seuraavana päivänä on lähtö kolmen viikon reissulle. Nää on näitä todellisia ensimmäisen maailman ongelmia, mutta mua vähän hikoilluttaa.

Pakkaamisen ja joulupukkivalmisteluiden lisäks on tietysti tullut noudattettua asianmukaista joulubulkkiruokavaliota, suklaata satoja grammoja ja samoin juustoja. Mmmm, nautin! Tämä on taannut sen, että salillakin raudan nöyryyttäminen on ollut rattoisaa puuhaa. Enää ei onneksi flunssa paina ja eilen oli selkätreeni ja tänään on vielä edessä rintalihat ja olkapäät. Joulunaika on siitä mainioita saliaikaa, että yliopiston kuntosalilla saa riehua melkein yksinään.
Huomenaamulla suunnitelmissa on vähän rauhottaa hermoja ajamalla muutama kierros Ikean spooria. Iso jee, odotan into piukassa, kunhan pakkasta olis vähemmän, kun 30 astetta.
Sheikkeri = olennainen
Meidän ei ole juuri Laurin kanssa tarvinut keskustella siitä, mikä on sporttailupläänit Kaliforniassa, molemmat odottaa tosi kovaa paikallisten salien ja salikulttuurin kohtaamista. Jos vaikka kerran Gold´s Gymillekin pääsis reenaan, niin vois ostaa sellasen leuhkan GG-treenitopin! Ja mun mielestä juoksulenkit Tyynen valtameren rannalla ei kuulosta ihan huonolta ajatukselta. Päästään varmaan tutustuun myös paikallisiin palautusjuomiin. Jos kelvollisia ei löydy, se on varmaan sitten käytävä joka treenin jälkeen Kentucky Fried Chickenissä, heheh.

Mä on niin Rahkamuija -koukussa, että läppäri lähtee mukaan, ja jotain raporttia tulee paikan päältäkin. Ja ylihuomenna on varmaan pakko jakaa vielä kertalleen lähdön tunnelmat kanssanne.:)
Pikkuveljeni joululahja meille johtaa tällä hetkellä Hauskin joululahja -kisaa!
Ai niin, eipä unohdeta olennaisinta. Tunnelmallista ja lämmintä joulua kaikille!

perjantai 21. joulukuuta 2012

SillyFit - avaimet onneen, laihuuteen ja ikuiseen elämään

Aiotko tehdä uuden vuoden lupauksen liikunnallisesta elämästä? Kiinnostaako salitreeni, mutta et tiedä mitä salilla pitäisi tehdä? Puijasiko tiukkapeppuinen saliketjun promotyttö sinut ostamaan kuuden vuoden pakkojäsenyyden laitehelvettisalille? Junnaako kesäkunto 2047-projekti paikallaan? Haluatko olla kuumassa sheipissä, kun maailmanloppu tulee ja ufot valtaavat myös kuntosalit?
 Ei hätää, hömppäliikuntatieteiden dosentti R. Ahkamuija (dippailusta tuttu) jakaa nyt teidän kanssanne kehittämänsä tehokkaan ja helpon saliohjelman. Tämä SillyFit-ohjelma on helppo toteuttaa millä vain salilla, josta löytyy kunnon kokoelma laitteita. Unohda raskaat, hankalat ja ennen kaikkea vaaralliset vapaat painot, nyt tulee höpsöilytreenaus.
Näillä kuudella perusliikkellä pudotat painoa helposti ja saat unelmien vartalon ja tietysti ystäviesi ihailun.
1. Karuselli
Istu kylkiläskinkarkoituslaitteeseen ja säädä vipu keskellä, jotta tuoli pyörii estoitta ja eikun heiluttelemaan edestakaisin. Tee niin kauan, kuin jaksat. Tehoaa kaikkiin isoihin lihaksiin, ja etenkin sisäkorvan tasapainoelimeen.

Katse menosuuntaan, koko kroppa liikkuu, eikä vain jalat.
2. Lehden lähentäjä
Istu reidenlähentäjään tai loitontajaan (ihan sama kumpaan) ja ota hyvä lehti, mieluiten sellainen, mitä et vielä ole lukenut. Istu rauhassa ja lue koko lehti läpi hyvin ja hiiiiitaaaasti sivuja käännellen. Tehoaa kasvojen kurtistuslihaksiin.
Tärkeää on, ettet usko mitään lehdessä olevia treenivinkkejä, ainoa oikea treenijumalasi on R. Ahkamuija!
3. Pomppu
Istu Bosu-pallon päälle ryhdikkäästi ja ala pomppimaan! Pompi niin kauan kuin jaksat tai kunnes joku kysyy, onko kaikki ihan ok. Tehoaa pakaralihaksiin ja reisiin. Takuuvarma kiinteystystulos! Muista hyvät urheilurintaliivit, jos olet nainen (tai miksei mieskin).
Muista pomppia korkealle, niin treeni on hauskempaa!
4. Päiväunet
Treenissä ei pidä vähätellä levon merkitystä, joten ota vatsapenkkihaltuun ja asetu hyvään asentoon ja ummista silmäsi. Jatka niin kauan, kunnes salin työntekijät tulevat herättämään ja kertovat salin menevän juuri kiinni. Tehoaa kaikkiin lihaksiin, etenkin vatsalihaksiin. Oleellinen kesäkunnon kannalta.
Jos olet kokenut urheilija, voit ottaa 2,5 kilon levypainon rinnan päälle unien ajaksi.
5. Apina laitemetsässä
Dosentti R. Ahkamuija pitää notkeutta arvossaan ja siksi suositteleekin tätä liikettä lämpimästi. Valitse leuanvetotanko tai ihan mikä tahansa missä voi roikkua, ja asetu mukavaan roikkumisasentoon. Tehoaa koko kropan lihaksiin. Roiku niin kauan, että putoat tai joku harhaoppinen tulee vaatimaan leuanvetotankoa käyttöönsä pyristelyjään varten.
Edistyneet sillyfittaajat voivat irrottaa kädet ja roikkua vain jalkojen varassa.
6. Selkähieronta
Tärkeää kesäkunnon saavuttamisen kannalta on oikeaoppinen lihashuolto ja siitä vastaa viimeinen liike. Unohda rahanahneet hierojat ja saavuta seksikäs muhkuraselkä helposti. Liikuta vain itseäsi edestakaisin rullan hieroessa selkääsi. Lisää painoja vain, jos saat outoja katseita. Itsestään selvää, mutta tehoaa selkälihaksiin. Jatka, kunnes kyllästyttää.
Tunne, kuinka selkä avautuu rullien hieroessa!
Sarjat ovat pidempiä, kuin salilla yleensä treenatessa, mutta ilman työtä ei tule tuloksia. Noudata ohjeita siis huolella. Treenin jälkeen voit hyvällä omalla tunnolla syödä palautusruuaksi kokonaisen Fazerin sinisen, Maraboukin käy.
R. Ahkamuija antaa kehittämälleen ohjelmalle 106 prosenttisen typeryystakuun.  Toteuta ohjelma heti lähisalillasi ja tiedät kenen sikspäkistä puhutaan ensi kesänä rannalla. (Ei ainakaan sinun.)

tiistai 18. joulukuuta 2012

Äänetöntä huutelua

Internetissä kaikilla on ääni. Jopa minulla, jonka ääni on karannut kauas pois. Tai jäljellä on sellanen epämääränen kähinä, mutta sitä ei lasketa. No, nyt mulla on kaks hyvää sairaslomapäivää aikaa kirjotella Rahkis-juttuja hautuun reissua varten. Voin siis matkankin aikana pommittaa maailmaa laaduttomuuksillani, vaikka Jenkeistä postaaminen ei onnistuiskaan.
Glögin juominen on ainoa järkevä tapa perustella itelleen manteleiden järjettömän rohmuamisen.
Vaikka terveenä tuntuu, että hyvää treenitahtia ei pilaa mikään ja salillehan voi mennä vaikka pää kainalossa, niin kyllä sen näin sairaana tosi helposti hoksaa, koska kannattaa jättää treeni väliin. Alkaa jo yskittään, kun ajattelenkin, että tänään olis penkkipäivä. Tai ehkä tää onkin joku penkkipäivän välttelyflunssa?
Vaikeinta ainakin mulle on tietää, koska on tervehtynyt tarpeeks lähteekseen treenaan. Puolikuntosena liikkumisessa ei tunnestusti ole järjen hiventäkään, mutta sähköjänismäinen luonteeni ei jaksa odottaa montaa päivää. Olen onneks todella harvoin kipeänä, että asiaa ei tarvii usein pohtia. Tänkin laitan nyt rintatreenin välttelyn piikkiin!

Mun mielestä yks pahimmista itsepetoksista on uskotella itselleen, että kipeenä saa sikailla ihan niin paljon, kun haluaa. Kun on kaks kertaa niistänyt nenänsä, voi hakee Valkkarista kolme purkkia Ben&Jerry -jätskiä, kuus pussia sipsejä ja megasäkin karkkia (plus tietty uusin Cosmopolitan). "Kipeenä saa vähän hemmotella itseään." Rajansa kuitenkin kaikella, ei se fyysinen olo ainakaan parane puolen kilon karkkisäkin jälkeen. Ehkä ei tulis niin usein kipeeksikään, jos muutenkin hemmottelis itseään jollain muulla kun sipseillä. Tietysti eri asia, jos sairaus suunnilleen uhkaa terveyttä ja jäätelö on ainoo asia, mikä menee alas. Hmm, uhkaiskohan mun kurkkukipu sittenkin terveyttä?

Koska mulla ei ole mitään oikeeta asiaa, voin taas vähän fiilistellä Kaliforniaa. Kateltiin eilen Rahkaäijäkkeen kanssa videoita Six Flagsin huvipuistoista ja ihan otti mahan pohjasta jo sekin. Taitaa Särkänniemen Tornado tuntua aika possujunalta noiden vuoristoratojen jälkeen. Alla oleva video on Los Angelesin Magic Mountain -puistosta.

Tämän Goliathin huippunopeus on tosiaan rapsakat 136 kilometriä tunnissa. Vertailun vuoksi, Särkänniemen Tornadossa 75 kilometriä tunnissa. Uhosin jo, että koko roadtripillä ei tule vastaan sellaista vuoristorataa mihin en menis, ja aion pitää uhkauksestani kiinni.
Vähän suunniteltiin myös Rahkaäijän kanssa, että reissun päällä vois kuvata uuden Rahkamuija-videon, kun joka tapauksessa kuvaa ja videoo otetaan paljon. On se Bull Mentulakin jotain kuvauksia Muscle Beachilla tehnyt, kai määkin sitten voin?

Miten menee, onko muilla ääni tallessa? Kauhistuttaako vuoristoradat? Onko oikein mättää kipeenä kaikki maailman herkut? Saako uus Rahkamuija-video kannatusta? Kerro!