keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kebabbia ja Kauppi-pyöräilyä

Olen varmaan ennenkin kertonut, että jäädään usein aika pahasti jumiin joihinkin ruokiin. Kerran oli useamman kuukauden tortillakierre, lohkoperunakoukku taas on edelleen päällä. Uusi jumitusruoka on löytynyt ja se on niin yllättävä, että ansaitsee esittelyn.
Rahkaäijä löysi tämän kasviskebabin jokin aika sitten kaupan pakastealtaasta ja sen jälkeen tätä vehnäproteiinikebaania on syöty meillä melko usein. Punaista lihaa ei kannata ihan jatkuvasti syödä, kana on jo niin nähty ja lohtakaan ei ihan joka päivä jaksa, niin tällaiset vaihtoehdot ja vaihtelu ylipäätään on aina tervetulleita. Meillä kebabbi menee yleensä salaatin sekaan, eilen siitä tuli "salaatiton salaatti". Salaatti on melkein parempaa, kun jättää kitkerät salaatinlehdet pois.
Eilen oli päivällä upea keli, niin käytettiin tilaisuus hyväksi ja lähdettiin pyöräilemään, kun tiedettiin, että illalla ei ehditä. Ihan tuli mieleen vanhat hyvät ajat, kun oltiin molemmat opiskelijoita ja päivät pitkät vaan hengailtiin yhdessä ja skipattiin luennot, että päästiin pyöräilemään. Vitsit, että se oli leppoisaa ja hauskaa aikaa.
Lähdettiin Kauppin ajelemaan ja niistä maisemista tulee aina mieleen syksy, kun ensimmäisenä syksynä Tampereelle muuttaessa pyöräilin ja lenkkeilin paljon Kaupissa. Muihin vuodenaikoihin sinne ei kannata mennäkään, voi saada hiihtosauvasta päähän. Nytkin siellä joku hiihteli, mutta oli sentään rullat suksien alla.
Kesken lenkin iski hirveä nälkä (se salaattilounas) ja kotiin oli vielä ainakin vartin matka. Mun kohdalla se tarkoittaa aivan mahdollista nälkäkuolemaa, nälänsietokykyni on täysi nolla. Sitten kävi hauska juttu. Nälkä ei mennyt pois, mutta sain muuten energiaa loppumatkaan.
Ajoin Rahkaäijän perässä ja jutusteltiin jotain ja ohitettiin samalla suunnilleen kymmenkesäinen poika. Huomasin jo Rahkaäijän ajaessa pojan ohi, että nyt kiinnitettiin jotenkin tämän nuoren miehen huomio. Kun mäkin olin ajanut ohi, poika huusi perään "Oottekste hydraulic press channelistq?". Niin me sit pysähdyttiin ja poika otti kuvan meidän kanssa. Molemmat osapuolet oli ehkä yhtä hämmästyneitä tästä kohtaamisesta. En melkein voinut uskoa, että nappula oli bongannut meidät siitä vauhdista ja poika taas oli aivan tohkeissaan, kun kohtasi meidät. Se oli mukava hetki, ja mikä parasta, nälkä unohtui ja pääsin kotiin.
Illalla ajelin vielä Keski-Suomeen mummin ja vaarin mökille, ihan ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ihan hyvin ehti vielä, syyskuuhunkin on reilusti aikaa. Ainakin muutama tunti. Nyt otan vielä palan omenapiirakkaa, mummin leipomaa.

lauantai 27. elokuuta 2016

No hei, miten menee?!

No hei, kiitos kysymästä, tosi jees! Tänään on vähän niin kuin uuden elämän eka päivä. No joo, nyt oli vähän liiottelun makua, mutta on elo ainakin pikkusen erilaista. Eilen nimittäin puin viimeistä kertaa vähään aikaan keltasen paidan päälle töissä. Maanantaina on virallisesti opintovapaan eka päivä ja downsiftausta kestää ainakin vappuun asti.
Tyhjensin kaappini, josta en ole ottanut kolmeen vuoteen mitään pois. Aikamoisia aarteita löytyi, mm. neljä paritonta sukkaa, viis eri väristä huivia, kaks työsopimusta, joulukortteja vuodelta 2014 ja riisikakkuja, jonka parhaat päivät oli nähty jo viime kesänä. Järjestyksen nainen. 
Torstai-iltana itkin vuolaasti, että en halua lähteä mun töistä, mutta Rahkaäijä lohdutti, että tää on vaan ikään kuin kahdeksan kesälomaa putkeen. No tavallaan! Opintopäätösvapaa ei ollut helppo, kun aloitin vasta joulukuussa mun nykyisessä tehtävässä ja kyllä viimeisinä päivinä vähän oli haikea olo. Mulla oli niin kiva duuni ja hauskoja työkavereita, että aamuisin ei tarvinut raahautua paikalle hampaat irvessä. (Paitsi, että töihin päin on ylämäki.) Ihmiset, jos vaan voitte, hakekaa ja menkää Ikeaan töihin. Vahva suositus.
Eilen tein näyttävän lähdön ja ajoin viime töikseni pyöröovista ulos polkupyörällä, ihan vaan koska se oli hauska juttu.
Ihan ite keksin. 
No mitäs nyt? Tästä alkaa täysipäiväinen Youtube-yrittäjyys, jossa elanto on kiinni ihan vaan meidän mielikuvituksesta ja kamerankäyttötaidoista. Mielikuvitusta riittää, että sen puolesta ei pitäisi olla hätää. Ajattelin myös vähän opiskella, kun opintovapaa on kuulemma sitä varten. Eiköhän sieltä jotain hömppää löydy yliopiston opinto-ohjelmasta mullekin.
"Uuden elämän ensimmäinen päivä" tänään alkoi varsin räväkästi, kun lähdettiin noin 10 minuuttia sängystä nousemisen jälkeen kaahaamaan huutokauppaan Huittisiin. Se oli ihan päähänpisto, että nyt päästävä pitkästä aikaa huutokauppaan ja kerrankin huutokauppavainu osui täysin oikeaan. Kaupattavana oli omakotitalon irtaimisto keskellä omakotitaloaluetta ja vanhoina huutokauppamaakareina huomattiin heti, että nyt on jäänyt kyllä muilta ostohousut kotiin, kun kaikki tavara lähti niin halvalla. Se on aina erittäin hyvä merkki, jos paikalla ei ole kunnon huutajia, vaan vain pelkkiä uteliaita kyläläisiä. Siinähän lähti mopo sitten vähän keulimaan ja tuli ostettua pakettiauto täyteen tavaraa. :D
Jotain olisi vielä voinut mahtua tuohon pöydän päälle?
Ollaan useampi vuosi metsästetty työhuoneeseen kunnon johtajan pöytää, mutta aina pöytien hinnat on karannut pahasti huutokaupoissa tai sitten tarjolla olleet on ollut jotenkin liian pliisuja tai pieniä. Mutta nyt. Nyt pöytätuulet olivat kääntyneet ja omakotitalon työhuoneessa meitä odotti just täydellinen työpöytä. Etukäteen jo kiristeltiin hampaita, kun ajateltiin hinnan taas nousevan pilviin. Mutta kuten sanottu, kaikkien muiden ostohousujen taskut oli tyhjää täynnä, eikä ketään muuta kiinnostanut tämä pöytä. Saatiin se siis lähtöhinnalla eli 150 eurolla. Hei kamoon, Bekantin työpöytä maksaa Ikeassa saman verran?! Pöytä oli kuin uusi, ei missään mitään jälkiä tai kolhuja. Huudettiin pöydälle vielä kaveriksi tuoli ja naulakko. Sitten tietysti ehkä kaikkee pientä videoita varten. Siellä perikunta varmaan hieroi käsiään yhteen, että nää pöhköt kaupunkilaisethan ostaa ihan kaiken.
Ehkä jo löin vähän kättä otsaan, kun Rahkaäijä huusi ton risuhurtan vitosella. Edessä näkyvät kipot ja kapot on myös meidän. Ne tuli tuon komean boolikulhon mukana, voin lahjottaa ne jollekin.
Nyt kun kerran päästiin näiden järjettömien shoppailujen makuun, niin pakko vielä kertoa mitä ostettiin viime viikolla Anttilan konkurssimyynnistä. Todellinen löytöjen löytö!
Herra siellä vasemmalle, sinä lähdet meidän mukaan!
Oltiin vielä kaksipaikkaisella autolla liikkeellä, niin oli ihan riemukasta purkaa tuo äijä palasiksi ja tunkee ruhon osat takakonttiin ja reisipalan otin syliini. Hekumoin vähän sillä ajatuksella, että poliisi pysäyttäisi meidät ja pyytäisi nähdä takakontin sisällön. Kotona puettiin ukolle vaatteet ja se nähdään ehkä tulevaisuudessa jossakin meidän videossa.
Hääpäiväpotretti, joka otettiin Åressa. Teetin tästä kuvasta canvas-taulun ja hain sen juuri tänään postista. Aika hieno!
Tällä viikolla meillä oli myös hääpäivä, neljäs sellainen. Se oli ihan tavallinen päivä, paitsi että nukuttiin pommiin ja siirryin erittäin lentävällä lähdöllä töihin. Ostin Rahkaäijälle hääpäivälahjaksi liput Amon Amarthin joulukuun keikalle. Oli kyllä oma nauta ojassa, että pääsen sinne itsekin. Rahkaäijä osti mulle lahjaksi manteleita. Se oli hyvä lahja!
Leoko ihmetteli yhtenä päivänä maailmaa ulkohäkissä. Se ei voi koskea maahan, niin pitää kököttää tuon pömpelin päällä.
No mitä muuta? Voi jo melkein sanoa, että ollaan taas päästy treenin syrjään kiinni, kun ollaan tällä ja viime viikolla käyty säännöllisesti kolme kertaa viikossa salilla. Tästä se taas lähtee ja vähän jo fiilistelin, että koska menisin seuraavan kerran kisoihin. Toukokuussa Sell Gameseissa ei ollut ihan paras veto, niin tekisi mieli vähän mennä parantelemaan tuloksia. Mutta treenataan nyt ensiksi vähän aikaa. Muutama pyörälenkki ollaan myös ehditty heittämään ja syksyn tullen olisi tarkoitus ajaa enemmänkin. Liikunnasta saa vaan niin paljon jaksamista ja hyvää oloa, että kiireenkään keskellä sitä ei kannata unohtaa kokonaan.
Elokuun ilta-aurinko paisteli aika kivasti tällä lenkillä. 
Suurella mielenkiinnolla odotan, että mitä syksy tuo tullessaan. Kalenteriin on kertynyt jo kaikenlaista täytettä ja toivottavasti tulee lisää mukavia juttuja. Mulla on myös sellainen fiilis, että tämä blogi saa herätä nyt kesäkoomastaan eloon. Saa siis ehdottaa, jos on mielessä aiheita, josta haluat lukea Rahkamuijassa.
Tässä oli tällaiset sillisalaattikuulumiset, nyt on saunan ja Pepsi Maxin aika!

tiistai 16. elokuuta 2016

Tubecon 2016 - Voitolla yöhön!

Huh huh, viime viikko oli kyllä aikamoinen! Åren reissun jälkeen pyörittiin kotona vain muutama hassu päivä ja tiistaina iltapäivällä lähdettiin kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Norwegianin siivillä lensimme tiistai-iltana Arlandaan ja ehdittiin olemaan peräti puoli tuntia Ruotsin kuningaskunnassa, kun paikalliset poliisit jo tuli kyselemään, että mitä ihmettä te touhuatte. Ajettiin jotain bussitietä ja tuli vähän sanomista, mutta poliisit ystävällisesti opastivat meidät pois rosvosektorilta. Kaikkien kommellusten jälkeen saavuttiin keskiviikko-aamuna Keski-Ruotsiin, jossa oltiin mukana yhdessä mainosproduktiossa.
Rahkaäijän rooliin kuului erittäin hupaisa valkoinen takki ja koska kuvauspaikka oli soralouhos, kaikkien tuli pitää kypärää koko ajan päässä.
 Parin erittäin intensiivisen kuvauspäivän jälkeen päästiin lähtemään Ruotsista perjantaina aamulla. Siellä Arlandan kentällä kello 5.45 suunniteltiin saman päivän Tubecon-liveshow lennon lähtöä odotellessa. Suomeen saapuessa jatkettiin lentokentältä suoraan Telakkarantaan, jossa järjestettiin Tubecon Industry Day, joka on foorumi markkinointi- ja someammattilaisille. (Onneks oltiin esiintymässä siellä, koska lippu olis maksanut 500 €/naama...) Meitä haastateltiin lavalla kahden muun "tubetähden" kanssa eli, Marieeveronican ja A-lapset-kanavan Roopen kanssa. Siellä Hydraulic press channel oli erittäin kova sana ja yleisö taputti ja vislasi meidän kaikille vastauksille. Esiintymisen jälkeen vaikka kuinka monta ihmistä tuli tervehtimään ja ottamaan kuvaa meidän kanssa. Kuten myöhemmin huomattiin, viikonlopun kovimmat fanit olivat tässä tapahtumassa.
Muut oli kauluspaidat päällä ja me t-paidoissa ja ihan räjähtäneenä Ruotsin reissusta. Aika perus meille. :D
Industry Dayn jälkeen haettiin meidän matkaprässi jostain Vihdin perältä, jonne jätettiin se Ruotsin reissun ajaksi. Prässi auton perään ja kohti Hartwall Arenaa. Rahkaäijä otti heti homman ja Hartwall Arenan trukin haltuun ja siirsi itse prässin autosta areenalle. Do it yourself.
Areena vielä hetken tyhjänä ennen ovien aukeamista.
Saatiin prässi toimintakuntoon ja oli vielä reilusti aikaa shöyn alkuun, joten meillä oli hyvin aikaa ottaa paikkoja haltuun ja morjestella tuttuja. Ennen tapahtuman alkua kävin myös meikissä ja en ilmeisesti tarpeeksi korostanut, että yleensä en meikkaa oikeastaan ollenkaan, niin tuli aika hurjat sotamaalit. Se tuskin häiritsi kenenkään muun silmää, kuin mun ja Rahkaäijän, mutta seuraavana päivänä painotin meikkaajalle, että ei sitten mitään violettia luomiväriä kulmakarvoihin asti. :D
Tubecon-kengät oli viimeistä päälle komeat, koska ostin ne torstai-iltana Icasta 99 kruunulla.
Sekä perjantaina että lauantaina mulla oli päälläni mekot, jotka nuori suunnittelija Janina Luukkanen teki mulle. Janina on sukulaistyttö lapsuuden naapurista ja kultaisina vuosina ollaan rakennettu majoja ja kerätty kiviä ja simpukan kuoria yhdessä. Nykyään Jansku ei kerää enää simpukoita, vaan suunnittelee vaatteita ja tekaisi mulle vaatteet molemmille päiville. Lisää nuoren naisen luomuksia löytyy Instagrammista @jiiglamour, käy tsekkaan!
Neljältä alkoi meidän äksönit ja avattiin Tubecon liveprässäys-showlla. Kunnon sähläystä meidän tyyliin koko setti, ihan parasta!
Tiisu toi vanhan kitaransa meidän prässiin, olin tästä ihan superinnoissaan.
 Päivä jatkui haastatteluilla ja meet&press -tapaamisilla ja yleisellä hengailulla. Meillä oli prässin lähistöllä aidan vieressä pieni, mutta innokas seuraajajoukko, joka seurasi silmä kovana tavaroiden prässäämistä ja tälle porukalle kirjoitettiin myös muutamat nimmarit ja poseerattiin yhteiskuvissa.  Toisin kun monet muut tubettajat, me pystyttiin aivan helposti kulkemaan käytävillä ja aina välillä joku pysäytti yhteiskuvaa varten, mutta ei ollut tosiaan pelkoa, että meidät revitään kappaleiksi, jos lähdettiin kuljeksimaan yleisön sekaan. Seuraajamäärä ei kerro mitään siitä, miten kovaa kamaa on nuorison keskuudessa. Meillä on lähes 1,4 miljoonaa tilaajaa Youtubessa, mutta saatiin olla aivan rauhassa. Vertailun vuoksi Tuure Boeliuksella on 60 000 tilaajaa, mutta jäbä oli erittäin kuumaa settiä ja eturivin tytöt sekosi aina aivan täysin, kun Tuure pöllähti lavalle. Monet Suomi-tubettajat on aivan käsittämättömän suosittuja ja tuolla sen vasta huomasi, kun teinitytöt kiljui ja kyynelehti eturivissä, kun suosikit nousi lavalle.
Järkkäreillä oli täysi työ pitää likkalauma aidan takana, kun Arttu Lindeman lainehti paikalle.
Perjantaina olin aivan loppu Ruotsin reissusta ja lähdettiin hotellille punkkaamaan heti, kun tapahtuma loppui, vanhukset ei tosiaankaan jaksanut enää jatkoja. Perjantain päätti Arttu Lindeman, joka laskeutui messiaan lailla katosta laulamaan tuhansille alaikäisille siitä, kuinka bisset läikkyy ja pelataan black jackia. Ihan uskomaton roskaa koko kappale, siinä ehkä vähän porukalla päiviteltiin, että mihin tämä maailma on mennyt, kun Läikkyy on illan päättävä huipentuma.
Lauantaina aamulla skipattiin Tube Awardsien harjoitukset ja mentiin hotellin salille podaan. Oltiin yötä Cumulus Airportissa ja siellä oli peräti kohtuullinen sali. Penkkipaikka puuttui ja tangot oli liukkaat, mutta kyllä siellä reenin teki. Useita kertoja aiemmin ollaan syystä tai toisesta yövytty samassa hotellissa, mutta koskaan aiemmin ei olla eksytty kellarikerrokseen tsekkaamaan salia.

Lauantaina meillä ei ollut ohjelmistossa prässäystä, joten pakattiin puristin aamupäivällä pois ja taas Vuohensillat hoiti homman ihan itte, kun Rahkaäijä ajoi trukkia ja mää karjuin kaikkia kauemmaksi trukin ympäriltä, ettei tule ruumiita heti päivän aluksi. Kun saatiin puristin peräkärryyn, oli kiva vaan hengailla alueella ilman ohjelmaa. Fiilis oli muutenkin paljon virkeämpi, kun takana oli kunnolla nukuttu yö, eikä tarvinut herätä viideltä. Lauantaina meikkihommat meni myös vähän paremmin, enkä näyttänyt 35-vuotiaalta Paula Koivuniemeltä ainakaan kovin paljon.
Lauantain look, tämäkin mekko siis Janinan käsialaa. 
Lauantaina annettiin taas vähän haastatteluita ja tehtiin parit snäpit Xboxin kansainväliseen Snapchattiin (tehtiin parit snäpit, sanotaanko se edes noin, en tiedä mitään Snapchatista.:D). Sen lisäksi otettiin taas vähän yhteiskuvia ja raapustettiin nimmareita muksujen paitoihin. Oli kyllä tosi kiva fiilis, kun meitä tultiin moikkaamaan. Varsinkin monien lasten isät oli varsin innoissaan myös, kun pääsi tervehtimään meitä.
Omakin kamera täyttyi yhteiskuvista, koska Tubeconissa oli paikalla paljon hyviä tyyppejä!
Henry Harjusola <3, en varmaan kato yhdenkään muun suomitubettajan kaikkia videoita, mutta Hena on aivan ykkönen! Voitti muuten ansaitusti Vuoden kauneuskanavan palkinnon. 
Stunt freaks teamista tuttuja ukkoja näkyi myös! Kun pojat kävi alkukesästä meillä kuvaamassa ja toi tuliaiseksi SFT-lippiksen, niin se on ollut mun kesän ykköshattu.
Lauantai-iltana Tampere pääsi loistamaan, kun Mansesteri kävi vetäsemässä lavalla Saravon Pekka -renkutuksen ja me oltiin niin ylpeitä manselaisia ja tapparalaisia silloin!
Tässä kuvassa on vahvasti Tampere läsnä!
Tube Awardisen lähestyessä meidän lempiseinäjokelaiset eli Duudsonit pöllähti myös paikalle ja äijät oli käyny ostamassa tuliterän Samsungin meille prässättäväksi, mutta siinä vaiheessa prässi odotti jo peräkärryssä kotimatkaa. Mikä harmi!
Tavattiin Jarno (edessä oikealla) ekaa kertaa Tubeconissa ja se oli varmaan kuullut hurjia juttuja meistä HP:lta ja Jarpilta, kun hyökkäsi heti halaamaan. :D
Vihdoin puoli kahdeksalta alkoi Tube Awards ja suora lähetys. Tunnelma oli varsin korkealla ja Green roomissa, jossa odotettiin lavalle menoa, oli erittäin kuuma ja hikinen tunnelma.
Odotettiin awardsien alkamista säkkituoleilla ja ihmeteltiin aidan läpi yrittäviä teinityttöjä.
Awardsit alkoi heti loistavasti, kun Henry Harjusola nappasi vuoden kauneustubettajan pokaalin ja muun yleisön lailla huusin aika kovaa, kun tämä selvisi. Kohta heti perään vuoden vloggaajan palkinnon vei GroupVlog ja sen päällikköäijä Ville Kankare. Ville on huippukiva tyyppi, sitä ei voi varmaan kukaan vihata! Sarjoja oli vaikka minkälaisia ja vihdoin tuli toisiksi viimeisen eli meidän kategorian aika.  Me oltiin siis ehdolla Vuoden video -sarjassaja muut ehdokkaat oli Lakko ja Deata feat. Arttu "Läikkyy" Lindeman. Meiltä ehdolla oli se "the video" eli paperintaitteluvideo, joka breikkasi ensimmäisenä. Oli aika hurja fiilis kiivetä lavalle, kun tiesi kaiken tallentuvan suoraan tv-lähetykseen. Toivottavasti muistin olla kaivamatta nenää.
Kaikkien videot esiteltiin ja Biisonimafian Kaitsu jakoi palkinnon ja voittaja oli: HYDRAULIC PRESS CHANNEL! Siis me?!? Wuhuuu! Käytiin vetämässä siinä lyhyet kiitospuheet, joka onneksi oltiin mietitty edes vähän valmiiksi. Mä en pitänyt meidän voittoa etukäteen minään läpihuutojuttuna, koska muut ehdokkaat on niin älyttömän suosittuja Suomessa.
Hei, me voitettiin! Noi eturivin tytöt ei tainnut kannustaa meitä.
Mä koen, että palkinto Vuoden video -kategoriassa tuli oikeastaan siitä, mitä video on saavuttanut. Laadullisesti me ollaan tehty paljon parempiakin videoita, eikä paperivideo ole mun omien suosikkien joukossa. Siinä on kuitenkin suurta lumovoimaa, koska se on kerännyt yli 11 miljoonaa katselua ja varsin suurta kansainvälistä huomiota. Video on palkintonsa ansainnut! Vähän vaikea se on muutenkin löytää satojen ellei tuhansien suomalaisten kanavien videoista se "paras".
Meidän palkinnon jälkeen luvassa oli vielä Saaran esiintyminen ja yleisön suosikin palkitseminen ja sen jälkeen kaikkien piti mennä lavalle riehumaan ja tanssimaan.
Mää ja Jarppi ollaan ihan sekasin meidän palkinnoista. :D 
Awardsien jälkeen päästiin aika nopeasti lähtemään kohti Tamperetta ja varmaan ensimmäiset 50 kilometriä autossa soi Voitolla yöhön repeatilla. Sen jälkeen oli pakko vaihtaa Amon Amarthiin, koska Tubeonissa tuli aika paha yliannostus kaikesta jumputuksesta.
Tubecon oli yksi jatkopala tähän täysin käsittämättömään vuoteen, jonka aikana vaan miettii, että miten tässä kävi näin? Paperintaitteluvideo on ollut meidän henkilökohtaisessakin elämässä ihan kirjaimellisesti Vuoden video, koska se muutti elämää aika tavalla. Ihan samoja tyyppejä ollaan edelleen, mutta puuhat on nykyään aika erikoiset.
Kesäloma oli kaikenkaikkiaan ehkä maailman epärentouttavin ja eilen oli kiva mennä töihin lepäämään. Nyt kuitenkin odotan aika paljon ensi viikon perjantain viimeistä työpäivää ja opintovapaan alkua. Koko kesän on mennyt tosi kovaa ja kohta alkaa jo vähän väsyttään tää hullu pyöritys. Mutta kyllä sitä syksyllä sitten ehtii lepäilemään tämän elämän kevään ja kesän jälkeen.
Arvatkaa mitä muuten käy tolle Tubeconin palkinnolle? Ei, sitä ei prässätä. Mutta huhujen mukaan saatetaan saada kopio, jolle käy sitten huonosti. ;)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Koe Noran lumo!

Vielä tänä aamuna saatoit herätä tietämättä, että Keski-Ruotsissa Västmanlandin maakunnassa sijaitsee piilotettu helmi, nimittäin Nora! Huominen on kuitenkin jo viisampi ja siksi saat nyt tutustua salaperäiseen Noraan. Tervetuloa mukaan!
Siellä se Nora piilottelee. Vähän kuin joku Pokemon. 
Noran kunta sijaitsee reilut parisataa kilometriä Tukholmasta länteen naapureinaan muun muassa Örebron ja Lindesbergin kunnat. Parhaiten pääset paikalle lentämällä vaikkapa Arlandaan ja voit huristella sieltä vuokra-autolla muutamassa tunnissa Noraan.
Junat eivät valitettavasti enää täällä pysähtele, vaikka Ruotsin ensimmäinen julkinen junayhteys avattiin Noran ja Ervallan välille vuonna 1856. Prioriteetit kohdallaan, rautatie toisesta tuppukylästä vielä pienempään kylään. Radalla oli mittaa 18 kilometriä. Tämä merkkipaalu on edelleen noralaisille suuri ylpeydenaihe, koska Nora-järven ranta, jossa vanha asema sijaitsee, on täynnä vanhoja vetureita ja vaunuja. "Ei jaksa raahata näitä romuttamolle, tehdään tähän junaan kahvila/ravintola/museo/hotelli ja otetaan rahat pois junahulluilta turisteilta".
Noran kunnassa asuu noin 10 500 ihmistä, joista noin 60 prosenttia pitää majaansa Noran taajamassa. Suomalaisia Noran lumon vangiksi meitä ennen on jäänyt ihan useampikin, koska kunnassa asuu noin 250 Suomessa syntynyttä henkilöä. Ulkomailla syntyneitä kunnan asukkaista on noin 12,5 prosenttia, joka on hieman enemmän kuin Hervannassa ulkomaalaisten osuus.
Noralaiset tekevät työkseen muutakin kuin pitävät junakahviloita, sillä suurin työllistäjä on Noran kunta. Juustoa leivälle tarjoavat myös useat isot kaivosalan yritykset. Kuitenkin noin 70 prosenttia työssäkäyvistä noralaisista saa elantonsa palveluista.
Noran 35 henkilön kunnanvaltuuston selvä enemmistö eli 40 prosenttia kuuluu Ruotsin sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Paikallisia persuja eli ruotsindemokraatteja on valtuustossa 3 edustajaa. Ympäristöpuolue vihreiden edustajia valtuustossa pönöttää kaksi kaveria.
Vanhojen junien lisäksi Norassa on yksi Ruotsin parhaiten säilyneistä vanhoista puukaupungeista. Puukaupungissa on katu nimeltä Kungensgatan eli Kuninkaankatu. Tampereen Kuninkaankadulla on muuten yksi hyvä sushibuffet, mutta täällä Norassa ei näkynyt sellaista.
Kungensgatanilta jatkamme kohti Noran kaunista kirkkoa, joka on rakennettu vuonna 1880. Tämä upea 136-vuotissynttäreitään viettävä valkoinen kaunotar on mäen päällä ja se näkyykin hienosti Nora-järvelle. Emme päässeet todistamaan tätä, koska ainoa löytämämme vene kasvoi apilaa.
Näiden kaikkien hurmaavien seikkojen lisäksi Norassa on vaikka mitä muuta upeaa, mutta en jaksa enää selata Wikipediaa löytääkseni niitä. Näillä tiedoilla olet kuitenkin jo huomattavasti viisampi siitä, millainen paikka on Nora. Taitaa jo vähän tehdä mieli lähteä pienelle kesämatkalle tänne?
Oppaananne toimi kaikkien pikkukylien ylin ystävä ja junien suurin fanittaja Matkamuij... Eikun siis Rahkamuija. Kiitos seurasta ja tervetuloa Noraan!

(Postaus ei ole toteutettu yhteistyössä Noran pormestarin kanssa, eikä postauksella ole mitään poliittisia tai uskonnollisia agendoja. Nora-faktat perustuvat Wikipedian artikkeleihin, eikä niitä ole ristiintarkistettu, koska blogin faktantarkistaja jäi varhaiseläkkeelle jo vuonna 2012. Vai olikohan se 2013? Tämä oli blogin 600. postaus, mutta kuka näitä laskee? Tai lukee? Samalla linjastolla postauksen kanssa on käsitelty Nutellaa. Ethän laita kissaa mikroon.)

maanantai 8. elokuuta 2016

Oikeassa ajassa

Kotiuduttiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Ruotsista ja ihan parasta tulla kotiin, kun kissat on ovella vastassa ja Leoko parkkeeraa heti olkapäälle. Leo sen sijaan tajusi tilausuutensa tulleen ja muutti kassiin asumaan, kun eilen purin reissupakaaseja.

Ihan liian kaukaa ei tarvitse pyöriä kotinurkissa, koska tiistaina eli huomenna lähdetään taas. Ettepä ikinä arvaa mihin!?! No Ruotsiin! Tällä kertaa kylläkin huomattavasti etelämpään eli Tukholmaan, ja siellä jossakin kuvataan vähän mainosvideota yhdelle teollisuusfirmalle. Toki oltais voitu hengailla nämä pari päivää Ruotsissa, mutta heti Tukholman keikan jälkeen perjantaina alkaa Tubecon ja tähän liittyvistä käytännön syistä poiketaan välillä kotona. Jos et yhtään tiedä mikä on Tubecon, kato tää video, se on hyvin valaiseva.
Lautassa Uumajan ja Vaasan välissä päätin, että pidän itsepintaisesti kellon Ruotsin ajassa nämä pari päivää ja elän tunnin muuta kansakuntaa jäljessä. Ihan hyvin tää menee, pitää vaan muistaa väärä aika, kun sopii menoja. "Kahdelta, eli siis meidän aikaa yhdeltä." Ei varmaan onnistuisi loman ulkopuolella tai muuten olisi harvase päivä töistä tunnin myöhässä. Me ollaan vitsillä joskus heitetty, että voisi ruveta elämään vaikka New Yorkin aikaa, kun kaikki meidän Youtube-kanavien katsojat on aikavyöhykkeillä, jotka laahaa meitä perässä.
Leoko on uniaikavyöhykkeellä.
Vaikkapa itärannikon aikavyöhyke voisi olla ihan mahdollinen 2,5 viikon päästä, kun jään töistä opintovapaalle melkein koko lukuvuodeksi. Taitaa arki kaivata muutenkin vähän uudelleenjärjestelyä, niin ei tässä enää mitään uusia aikavyöhykkeitä tarvita. 😀 Mietin keväällä tosi paljon tätä asiaa ja monen yön ja päivän pyörittelyn jälkeen totesin, että opintovapaa on nyt tosi hyvä tähän saumaan. Olin menneen lukuvuoden kokonaan pois yliopistolta, mutta nyt ajattelin hissukseen aloitella maisteriopintoja. Pääpointti tässä vapaassa on kuitenkin se, että on melko mahdotonta käydä samaan aikaan päivätöissä ja pyörittää kahta isohkoa Youtube-kanavaa. Mun opintovapaan aikana huomataan kyllä, mihin suuntaan videohommat on menossa ja mikä on seuraava siirto. Viimeisen vajaan puolen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että tuntuu siltä, että ensi keväänä varmaan autot lentää, jos asiat etenee yhtä hurjaa tahtia. Parempi vaan miettiä korkeintaan viikko kerrallaan. Mulla on kyllä tosi kiva fiilis yliopistolle palaamisesta. Koskaan en ole ennen opiskellut niin, ettei tarvitse käydä töissä. Työ se on tämä videodenkin tekeminen, mutta tällä tarkoitan sitä, ettei tarvitse sännätä suoraan luennolta Tiimariin kauppaamaan kynttilöitä. Kun voidaan ihan itse rukata aikataulut, niin voimme vaikka päättää, että tänään tehdään pitkä päivä ja huomenna ei mitään. Paitsi tähän mennessä kaikki päivät tuntuu olleen niitä pitkiä päiviä, heheh. Mutta kohta kun mun ei tarvitse enää käydä muualla töissä, työkuorma varmasti helpottaa, eikä tarvitse tehdä hommia kellon ympäri. Siellä joku nyt miettii, että joo, varmaan ihan himmeen raskasta rikkoa tavaroita ja röhöttää päälle. Se oliskin hauskaa, jos kaikki työ olisi siinä, mutta sen lisäksi videot pitää edioita (Rahkaäijä tekee tän, mä vaan kommentoin), suunnitella ja valmistella uusia ja kiinnostavia videoita, hakea tarvikkeita videoihin ympäri kylää, vastailla sähköposteihin ja muihin viesteihin, sopia tapaamisia yhteistyökumppaneiden tai median kanssa ja tietysti hoitaa kaikki firman asiat, koska meillä on Rahkaäijän kanssa osakeyhtiö tätä varten. Eli paljon riittää puuhaa!
Tänään yksi työtehtävä oli etsiä marmorikuulia, Ideaparkista löytyi.
Aika paljon odotan jo syksyä ja myös sitä, että saadaan tähän arkeen joku rytmi ja rutiini. Tai en mää tiä onko tubettajien elämässä mitään rutiinia, täytyy varmaan kysyä niiltä, jotka on tehnyt tätä kauemmin kuin pari kuukautta. 😀
Nyt on vielä tosi paljon tehtävää ennen huomista, joten parempi lopettaa löpinät ja ruvetan hommiin. Onneksi mulla on tätä päivää tunti enemmän jäljellä kun teillä muilla! Olen siis ihan oikeassa ajassa.

torstai 4. elokuuta 2016

Salaiset lomakuvakansiot

Tänään on reissun kuudes päivä ja viides Åressa. Puhelimen albumiin on kasaantunut sen verran monta kuvaa, että kaikkien riemuksi läsäytän niitä kasan tähän. Joitakin näistä on jo nähty Instagrammissa @rahkamuija, mutta pieni kertaus on aina paikallaan!
Neljä päivää ollaan vietetty pyörien päällä alamäkeä laskien ja kolmena päivänä on satanut vettä enemmän tai vähemmän. Olosuhde on ollut välillä melko raaka ja tiistaina 1300 metrissä oli noin 4 astetta lämmintä ja tuulta yli 10 metriä sekunnissa ja vettä satoi vaakasuorassa. Mutta tänään oli taas ajopäivä ja paistoi aurinko!
Reissun paras ajo- ja palautumiseväs on ollut Nutella-rieskat. Menee suoraan reisiin!
Tiistai-iltana käytiin hissihuipulla ihan vaan huvin vuoksi ilman pyöriä, mutta sumun takia näkyvyys oli pari metriä.
Eilen käytiin Fröå Gruvan vanhalla kuparikaivoksella ja oli mahtavaa, kuinka oppaana toiminut vanha mummo tsemppasi hienosti ja veti meille opastetun kierroksen englanniksi. Ruotsiksi se olisi mennyt vähän ohi, kaivosanastoa kun ei taidettu kysyä yo-kirjoituksissa...
Syötiin Fröå Gruvalla myös tosi hyvä lounas. Muuten ainoa ravintolaruokailu täällä tähän mennessä, koska paikallisissa ruokaputiikeissa on kivat kermankuorintahinnat. Ollaan siis kokkailtu mökissä ja otettu eväitä mukaan rinteeseen.
Eilen vuokrattiin Segwayt ja ensimmäinen puolituntinen meni harjoitteluun ja lopulta Segwaylla kurvailu oli suorastaan hauskaa, ei oli malttanut millään palauttaa tuota. Kaikille huolestuneille tiedoksi, juna oli pysäköity.
Segway-seikkailulla käytiin syömässä Grädda Åren jätskit. Hyvöö jäätölöö!
Bongasin matkalla myös laatupitserian. Suunnittelin, että voisin avata naapuriin kilpailijan, jonka nimi on Nousu Kausi Tuo.
Nousukaudesta puheenolleen, suorastaan hupaisaa kuinka kiinni tämä paikkakunta on tähän aikaan vuodesta. Kokonaiset hotellit on kesän kiinni ja suurin osa kaupoista pistää ovet säppiin jo kuudelta illalla. Kuva siis esittää niitä kaikkia paikkoja, joihin me ei mennä ajopäivän jälkeen. 😀

Otettiin kahvakuulat mukaan, kun todettiin viime kesänä, että tästä kylästä ei löydy yhtäkään järkevää kuntosalia. Kahvakuulilla saa tehtyä tosi hyvän treenin, niin turha mennä hermostumaan minkään hotellin kieroihin tankoihin.
Eilen illalla lähdettiin kahvakuulailun jälkeen hirveellä höökillä katsomaan auringonlaskua, kun luultiin sen laskevan ihan kohta. Aivan suotta ryystettiin palkkaritkin niin kiireellä, koska auringonlaskuun oli ainakin 1,5 tuntia aikaa. Kiivettiin illan ratoksi tunturille, joka oli niin matala, että sillä ei ollut edes nimeä. Mutta maisemat oli upeat!
Neljän pyöräilypäivän jälkeen olo on jo melko runneltu ja oikeastaan helpompaa luetella paikat, joihin ei satu. 😀 Huomenna vielä paukutetaan rinteessä viimeiset mehut pois ihmisestä ja sitten ajellaan yöksi Uumajaan. Mutta tänään vielä nautitaan Åren aurinkoisesta illasta!