perjantai 28. helmikuuta 2014

Lenkkiruno

Sain eilen idean mahtavan: "Töihin juoksen huomenna mä, estää mua et voi sä!
Se ei oo kun viis kilsaa, samalla näkee luontoo ja ehkä oppii bilsaa!"
Päivä tää harmaa koitti, mutta juoksuhimo laiskotuksen voitti.
Yliopistolta hölkkäämään aloin, eilisestä salista kipein jaloin.
Vaikka reidet oli kuin kanki, ei menoa haitannut hanki. 
Jalat on ihan ruikut, mutta onneks sentään palaa päässä tuikut!
Asfaltti oli ihan kuivaa, mutta lintujen laulu tosi nuivaa. 
Vielä ei siis ole kevät, ei näy minihameista teinien perät.
Ensin oli juoksu kivaa, mutta se olikin alkupilaa,
ja sitten rankkaa ja kohta meno muistutti hanhea tai ankkaa. 
Askel ei ollut irtonainen tai kevyt, onneksi korvissa soi hyvät levyt.
Onkohan mulla huono kunto, alla pitäis olla Fiat Punto!
Kaupan tähän pisti S-ryhmä, ei se ollutkaan lainkaan idea tyhmä.
Sitten silmissäni näin Prisman, se lopetti sieluni skisman!
Päätin mennä shoppailemaan ja rahkahyllyjä tyhjäksi moppailemaan.
Mutta ensin menin kauppaan nimeltä Punnitse ja säästä, ja siellä yritin rahoistani päästä.
Vähän jugurttipähkinöitä ostin ja kalorivajeelle katalasti kostin.
Nää oli aika herkkua, mutta paljon syötynä kasvattaa peppua.
Ruokakaupasta ostin rahkaa, ananasta ja raejuustoa, ne vahvistaa luustoa!
Vaikka en oo mikään bodari, on rahka parempi kun hodari.
Vaikka en muodikas osaa olla ja kiinnostus maidottomaan ruokavalioon on nolla, ethän mua dissaa tai päälle pissaa?
Heti kaupan jälkeen iso ylämäki mut melkein lannisti ja pohkeet pahasti kangisti,
mutta eteenpäin jatkoin ja päässäni maailman ongelmia ratkoin.
Matka ei meinannut millään loppua, mutta ei mulla ollutkaan kovaa hoppua. 
Moottoritie on kylmä, kaahaajia odottaa vankityrmä.
Vihdoin edessäni näkyi talo sininen, mutta ei yhtään kivinen.
Kohta perillä hurraisin ja hikisen naamani kaikista kuvista blurraisin.
Pihaan päästyä en voinut voitonriemulta säästyä.
Lenkki oli rankka, se oli mielipiteeni vankka.
Kovasti odotin perjantai-leivosta, mutta tarjolla olikin vain epämääräistä puuro-keitosta.
. Vähän oli pettynyt, mutta palkkari ei ollut sentään ehtynyt. 
Sen naamaani heitin ja könttien aiheuttamaa irvistystä peitin. 
Tällainen oli lenkki mun, toivottavasti on ollut hauska päivä sun!

Hyvää viikonloppua!

Rahkalaskuri: 709

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Juoksuaika on alkanut!

Keksikästä keskiviikkoa! Tampereella on ainakin jo melkein kesäkelit ja paljaalla asfaltilla voisi heittää juoksulenkkiä, mutta mentiin silti eilen Team TEHO Sportin kanssa Pirkkahalliin juoksentelemaan. Bussikortilla sisäänpääsymaksu kirpaisi vain kahden euron edestä, ja kun kahdeksalta tultiin paikalle, juoksuaikaa olisi ollut peräti kolme tuntia ennen hallin kiinni menemistä. Me kuitenkin viihdyttiin paikalla vain tunnin verran, mutta käytettiin se sitäkin tehokkaammin. Kuvat on taas Jaanabalta, joka myös veti päivän reenin.
Anni hyvä, sitä bussikorttia ei leimata siihen.
Aleksis Niken klassikkoteos Seitsemän juoksijaa. Juoksijat sekavassa järjestyksessä Taro, Toni, Vesa, Juha, Anni, Lauri ja Juha.
Mä en ole juossut polvien kenkkuilun takia sitten syyskuun ja jännitti aika paljon, miten käy. Ei ne juuri paremmaksi ole tulleet, mutta mikään ei tunnu erityisesti tilannetta huonontavankaan, joten sama se on sitten juosta. Ja Extreme Runissa ajattelin kuitenkin juosta, tuli mitä hyvänsä, niin reeni on enemmän kun tarpeen!
Isona musta ehkä tulee aitajuoksija.
Ensin hölköteltiin kenttää ympäri neljä kierrosta ikään kuin lämmittellyksi ja lämminhän siinä tuli, mullakin oli varmuuden vuoksi pitkähihainen, kun luulin, että Pirkkahallissa on kylmä. Ei ollut!
Blogiosasto eli mä ja Jaana pidetään perään, äijät juoksee edellä.
Kun oltiin vähän päästy juoksemisen makuun, jatkettiin intervalli-tyyliin suorat täysiä juosten ja kaarteet reippaasti kävellen. Meidän jengissä on hulluja spinttereitä, ja tyypit juoksi vasemmalta ja oikealta ohi. Tai sitten vika oli mun olemattomassa vauhdissa! Muutaman kierroksen jälkeen alkoi jo vähän juoksu tuntumaan, en edes muistanut, että juoksemisestakin voi tulla jalat kipeäksi. Tänään kävelystaili oli lainattu Aku Ankalta, kun nivuset ja takareidet on aivan hellänä. Juomatauolla oli taas tarjolla TEHO Sportin heti valmista urheilujuomaa, tällä kertaa ompun makuista. Mä diggaan ompusta enemmän kun sitruunan makusesta. Mutta se on mun henk. koht. ongelma, en esimerkiksi keksi mitään pahempaa kun sitruunapurkka, yöööh!
Joisko nyt vai heti, siinä vasta kysymys!

Jaana jäi haaveileen jotain
Vetojen jälkeen juostiin taas rauhallisesti rataa ympäri, ja juoksijoita putoili hiljalleen porukasta pois, yhden polvet ei jaksanut enempää, toisen pohkeet kramppas ja joku pelkäs katabolian syövän reisilihakset. Ja joku tais haluta päästä kokeileen korkeushypyn tuloskuntoa.
Sinnehän jäi vaikka kuinka tilaa!
Parisuhde venyy tarpeen tullen!
Vesakin venyy!
Ja Juha, vaikka pohkeet ei ollut samaa mieltä.
Peukun paikka!
Taas blogiosastolla on joku kokous menossa!
Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä treeniin ja seuraavatkin yhteistreenit pidetään samassa paikassa. Pirkkahallissa oli  tosi mukavaa juosta, alusta on just sopivan kova, ei tuule eikä sada, eikä kompastu juuriin tai kiviin. Lopuksi yritettiin saada meistä hauskaa yhteiskuvaa, mutta aina joku (Rahkaäijä) siellä rivissä härväsi jotain ylimääräistä
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy raportti Team TEHO Sportin 16. yhteistreeneistä. Monta treeniä on myös vielä edessä ennen toukokuuta. Mutta mikä tärkeintä, mökki on nyt varattu meren rannalta Extreme Run -viikonlopuksi! First things first!

Rahkalaskuri: 706

maanantai 24. helmikuuta 2014

Lahjomaton maapähkinävoitesti

Viime viikolla kerroin meidän maapähkinävoikokeilusta ja lupasin raportoida miten maku pärjää kaupan tavaralle. Joku olisi ostanut purkin maapähkinävoitä ja maistellut näitä kahta rinnakkain, mutta Rahkamuija ei tyydy moiseen näpertelyyn, vaan pisti pystyyn lahjomattoman maapähkinävoitestin!
Tasting-tilaisuudessa, joka järjestettiin Rahka-anopin luona, oli mukana peräti viisi maistelijaa. Testaajien peanutbutter-himon taso oli vaihtelevaa, mukana oli muutamien kohtuukäyttäjien lisäksi yksi addikti (minä) ja yksi välttelijä (Rahkaäijä). Testaus toteutettiin osin sokkotestinä, Rahkaäijä lapioi voita lautasella ja numeroi lautaset, eikä pähkinävoin merkki ollut tiedossa maisteluhetkellä. Mukana oli siis viisi erilaista maapähkinävoita.
Oooh, viis lautasellista sinappia! Eiku mikäs testi tää olikaan?
Maistelu tapahtui lusikalla suoraan suuhun -periaatteella tai leivän kanssa. Testaajat kirjoittivat kommentteja kaikista laaduista ja pisteyttivät ne asteikoilla 1-5, joten maksimipistemäärä oli 25. Tuomaristo oli kuitenkin tiukalla tuulella ja pisteitä jaettiin melko niukalla kädellä.

 Amona maapähkinälevite 
350 g, 3,90 € K-Supermarket (11,14 €/kg)
Amonan peanutbutter-paltsussa "Hei mikä me pistetään siihen maapähkinälevite-purkin kylkeen kuvaksi? Mikä myy? Pähkinöitä? Paahtoleipä? Oravan ja ketun rietas risteytys, jolla on pilkullinen rusetti? Joo hei, se me laitetaan!"
Kommentteja
- Kuivahko, hieman liian suolainen, pahvinen?
- Sileä, tasainen, suolainen
- Hyvä rakenne, sopivan paksu, hyvä maku
Yhteispisteet: 16,5 

Vita D´or Peanut Butter
500 g, 3,29 € Lidl (6,58 €/kg)
Tällä hinnalla ei pistetä hymyileviä eläimiä purkin kylkeen, vaan tyydytään ihan yksinkertasiin, mummon vaatekaapista tuttuihin väreihin.
Kommentteja
- Vähän tylsä
- Tarttuva ja hyvä maku, vähäsuolainen ja kova
- Hyvä rakenne, hieman makea
Yhteispisteet: 18

Meridian Crunchy peanut butter
280 g, 3,95 € Punnitse ja Säästä (14,10 €/kg)

No nyt! Orankille kuuskyt lisäpistettä Rahkamuijalta!
Kommentteja
- Mukavia sattumia, pähkinäinen
- Rakeinen, tarttuu kieleen, rasvainen
- Mauton, öljyinen 
Yhteispisteet: 15

Urtekram peanut butter smooth
230 g, 3,69 K-Supermarket (16,04 €/kg)
Urtekramin peanutbutter-paltsussa "Hei, mikä me pistetään keventään tunnelmaa, kun on niin paljon noita kaikkia hienoja luomulogoja siinä purkin kyljessä? Hei mä tiedän, mä tiedän! Miten olis sellanen pitkähäntäinen, vihreä siittiö? Joo, pistetään se, puhuttelee kansan syviä rivejä."
Kommentteja
- Liimaantuva. Hyvä, pyöreä maku.
- Hieno, kaunis, hyvä.
- Maultaan paras, pähkinäinen, rakenne hieman liian juokseva
Yhteispisteet: 18

Rahkaäijä´s speciel peanut butter
Maapähkinät 5 €/kg +pähkinöiden kuorimiseen käytetty ilta
Kommentteja
- Paahteinen, tarttuva pähkinän maku, ei mukava syödä
- Liian öljyinen, tumma tunkkainen maku
- Tumma paahto, hieman palanut maku, rakenne aika hyvä
Yhteispisteet: 10

No niinhän siinä kävi, ettei meidän oma yritelmä ihan pärjännyt muille. Yhteisvoittoon siis keulivat Urtekramin ja Lidlin pähkinävoit, kilohinnaltaan kallein ja halvin.
Urtekramissa on vain pähkinää ja himalajansuolaa, Lidlin versiossa 93 prosenttia pähkinää ja loput on kasvirasvoja ja -öljyjä ja suolaa. Amonan voissa maapähkinää on hieman vähemmän ja loput samaa settiä, kuin Lidlin tuotteessa. Meridianin voissa oli vain ja ainoastaan maapähkinää, mutta sitä saa myös versiona, jossa on suolaa. D.I.Y -voihin lisättiin hieman rypsiöljyä ja ruususuolaa. 
Kaikki testaajat yllättyivät siitä, kuinka eri makuisia pähkinävoit olivat, kahta samanmakuista ei löytynyt ja erot suosikkien välillä vaihtelivat suuresti. Rahkamuijan oma valinta on Meridianin oranki-voi, sitä voita ei voita mikään!
Mutta mitä tapahtui neljälle avatulle pähkinävoipurkille? Ne jaettiin testaajien kesken, pähkinäisiä hetkiä luvassa siis myös jatkossa.

Mikä on sun suosikki testatuista? Jäikö joku puuttumaan testistä? Söisitkö mielummin sinappia kuin maapähkinävoita? Mitä Rahkamuijan pitäisi testata seuraavaksi? Kerro!

Rahkalaskuri: 701

lauantai 22. helmikuuta 2014

Se päivä oli iloinen!

Muistelin, että olen joskus vuosi sitten tehnyt viimeksi mun päivä-tyyppisen postauksen ja tämä lauantai oli jälleen juuri sopiva sellaiselle!
Mun päivä alkoi kellon soittoon 8.27 ja Rahkaäijä oli lähtenyt jo silloin koko päiväksi seremoniamestariksi polttareihin. Hyvä aamu alkaa hitaasti. Ihan ensimmäisenä selaan puhelimella tai tabletilla Facebookin, Instagrammin ja uutiset, vasta sen jälkeen voin sitoutua siihen päätökseen, että nousen sängystä. Ja haluan myös, että aamuisin muut ovat mahdollisimman hiljaa, hiljaisella äänellä voi puhua, mutta huutaminen, laulaminen tai muu meteleöinti on kiellettyä, mä en kestä sellasta aamulla.
Puoli yhdeksän jälkeen syyttyy myös valot gekkojen terraarioon ja koska se on aivan sängyn vieressä, se toimii toisinaan vähän niin kuin kirkasvaloherätyksenä. Gekkoja saattaa nähdä vielä aamulla juuri ennen valojen syttymistä, mutta Urkki vetätyi tänäänkin piiloon, kun päivä alkoi.
Pistin puuron mikroon hyörimään ja lähdin hakemaan Aamulehteä. Hissin peilistä tervehti huppupäinen ruttunaama, mutta käänsin sille selän ja matkalla takaisin ylös keskityin Kiovan sekamelskaan. Ja kuvaamiseen.
Vielä joitakin vuosia sitten olin tosi huono syömään aamupalaa, lähinnä närpin mysliä tai leipää, mutta nykyisin on aamulla niin kova nälkä, että syön kaiken, mitä jaksan eteen kasata. Tänä aamuna chef Anni valmisti mustikkarahkaa ja kaurapuuroa mustaherukoilla ja maapähkinävoilla. Olen liian nopea syömään tai liian hidas lukemaan, koska Aamulehteä jää aina runsaasti jäljelle, kun kaikki on jo syöty.
Mä tilaisin mielelläni myös Hesaria, mutta molempia lehtiä ei ehdi lukemaan aamulla ja Rahkaäijä pitää sitkeästi kiinni Aamulehden tilaamisesta. Mutta onneksi Aamulehdestäkin tulee kohta tabloidi-kokoinen, niin pöydässä on enemmän tilaa safkalle!
Dear Eki, oonko normaali kun mun lihakset ei oo koko ajan pumpissa? Voiko siitä pumpista tulla raskaaksi?
Aamupalan jälkeen arvoin, että mihin lähden salille, HH Gymilla autolla vai TTY:n salille kävellen? Päädyin jälkimmäiseen ja sen avautumista odotellessa (aukeaa viikonloppuisin kymmeneltä, haloo?) päätin vähän miilprepata eli tuttavallisemmin laittaa ruoka valmiiksi! Kanat pannuun ja makaronit kattilaan, kuinka mielikuvituksellista!
Mä olen vähän tehnyt tutkimusta. Olen huomannut, että puhtaiden pyykkien kori ei koskaan täyty tiettyä pistettä enempää, vaikka siihen säännöllisesti tulisi uusia pyykkejä eikä sitä tyhjentäisi. Sieltä kuitenkin jatkuvasti otetaan puhtaita vaatteita, joten kiertokulku toimii, eikä vaatteiden välttämättä tarvitse edes käydä vaatekaapissa. Jos perustan toisen blogin, sen nimeksi tulisi Paskan kodinhengettären päiväkirja ja lähinnä kertoisin mitä kaikkia kotitöitä en tehnyt tänäänkään. Pyykkikori saa edelleen odottaa.
Kun sain kaivettua pyykkikorista jotain säädyllistä päälleni, lähdin käppäilemään salille. Käveleminen ei ole ihan mun suosikkiasioita, mutta vielä ei oikein ole kickbike-kelit kohdallaan. Joku oli ystävällisesti kantanut sohvansa pihalle mulle lepotuoliksi matkan varrelle, mutta veikkaan että siinä oli ainakin pari ludetta kavereineen, niin jatkoin vaan sitkeesti matkaa.
Salille päästyäni harjoittelin taas vähän selfien ottoa ja sitten eikun bodaamaan!
Eilen oli virallisesti salipäivä, mutta aikataulusyistä tein vain etureidet (joo, heräsin tosiaan 6.06, että pääsin salille puoli seiskan jälkeen, koska muuten ei olisi ehtinyt koko päivänä. Siinä oli vähän liikaa säkrifaissii mun makuun, seuraavalla kerralla siirrän suosiolla koko treenin seuraavalla päivälle) ja tämän päivän epistolassa oli vain rinta ja pohkeet, ne ainoat oikeat kesäkuntolihakset. Penkkiin pyysin taas jonkun tuntemmattoman varmistajan ja jäbä vaan katteli jotain katon ilmastointiputkia, kun olis pitänyt tiukasti tsiikata mun rintoj... rintatreenin edistymistä. Mutta väänsin sisulla niin hyvin, ettei siinä edes spottajaa kaivattu. Lisäksi tein crossoveria taljassa, flyeseita, vähän takaolkapäitä ja ne pohkeet.
Treeni kesti napakat 35 minuuttia ja yhteen enempään ei olisi ollutkaan aikaa, koska työpäivän alkaminen lähestyi vähän turhankin kiivaasti. Ruoka oli onneksi jo valmiina, mutta kaikki tavarat oli hukassa ja tukka piti pestä ja mitä vielä! Porkkanan järsinkin loppuun autossa matkalla töihin. Tomaatit oli puisia, hyi!
Yleensä työmatkakulkuneuvoni on bussi, mutta tänään Rahkaäijä ystävällisesti jätti auton mulle ja kurvailin kymmenen minuutin työmatkan sillä.
Vaikka vähän kiire tuli, olin ihan sopivasti töissä. Olen nyt tosi tyytyväinen mun duunipaikkaan, vaikka kuinka paljon huippukivoja työkavereita, eikä tekeminen lopu. Melkein pahinta on se, jos töissä ei ole mitään tekemistä, terveisin entinen jäätelönmyyjä. Olen käynyt ympäri vuoden töissä koko sen ajan kun olen opiskellut ja joskus multa kysytään, että onks se rankkaa. On se joskus, mutta suurimman osan aikaa ei ole. Mä lähden aina mielelläni töihin, eikä siitä palkastakaan mitään haittaa varsinaisesti ole. Ei meillä tosiaankaan olisi sellaista divisioonaa pyöriä kuin nyt, jos ei käytäisi töissä.
Värillä ei ole väliä, kunhan mätsää!
Asiakkaita oli paljon ja kaikki halus meidän sikasiistin ale-kattilasetin. Tykkään siitä, ihmiset kyselee multa asioita, silloin varsinkin jos osaan vastata. Voisin isona ruveta kysymyksiin vastailijaksi! Tauolla en kuitenkaan vastannut kenellekään mitään, vaan keskityin mun ruokalautaseen, joka oli liian pieni ja makaronit oli pöydällä. Huomaa koira-eväsrasia!
Toisen tauon ajoitin taktisesti viiden jälkeen pidettäväksi, silloin tuli telkkarista jännää ohjelmaa! Kerrankin olivat hyvän loppuratkaisunkin kirjoittaneet juoneen!
Kuudelta vapauduin sinisestä laatikosta ja käänsin auton keulan kohti kaupunkia. Pikkuserkkuni Paulina täytti 21 vuotta ja tein pienen onnittelutervehdyskäynnin. Paikalla oli muun muassa rahkaveljeni ja blogikollega Katja. Ja kakku! Sisällä suklaamoussea, mmmm!
Kaikki muut tytöt otti bileissä supersöpöjä ja ihania kuvia Instagrammin täytteeksi, mutta mitä tekee Rahkamuija? Kyllä saa taas äiti olla ylpee!
Mutta koska huomennakin työt kutsuu, jätin jo melko varhain nuorison (olin saletisti vanhin!) keskenään jatkamaan juhlia ja ajelin kotiin. Liskot oli taas hereillä, mutta kukaan ei ollut vieläkään laittanut pyykkejä. Tämä oli aivan kiva päivä, kiitos! Ainoa haaste oli muistaa ottaa paljon kuvia. Päivä päättyy aivan kohta omaan sänkyyn, minnes muuallekaan!

Rahkalaskuri: 699

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ylös motivaatiokuopasta!

Vain pienen hetken roikuin motivaatiokuopassa, pää jo alkoi punehtua pahemman kerran.
Viikonloppuna tajusin, ettei huonot treenit ja lötkö fiilis johdu mistään muusta kuin pahasta motivaatiopulasta treenin suhteen. Salille ei huvita mennä tekemään aina sitä samaa. Ratkaisukeskeisenä ihmisenä päättelin, että nyt on saliohjelman vaihdon paikka. Olen treenannut 5/3/1-ohjelmalla viime kesästä asti ja en ole vaihtanut aiemmin, koska tulosta on tullut ihan näihin päiviin asti. Nyt kuitenkin jokaviikkoiset sarjaenkat (eh, rankkaa!) ja 5x10-setit söi kaiken innostuksen. (Silti tahdon edelleen painottaa, että viiskolmeykkönen on paras ohjelma ikinä ja jotain sen onnistumisesta kertoo esimerkiksi se, että maveykköseen tuli 15 kiloa lisää sen aikana. Suosittelen hyvin lämpimästi kaikille!) Nyt on kuitenkin bodauksen aika! Otin kynän käteen ja aloin hahmottelemaan uutta kolmijakoista ohjelmaa Rahkaäijän suosiollisella avustuksella.
Sitten siitä tuli tämmönen:
1. Takareidet ja selkä
2. Olkapäät, kädet, vatsa
3. Etureidet, rinta, pohkeet
Näin alustavasti suunnittelin, että jako pyörii viiden päivän kierrolla eli kaksi treenipäivää, välipäivä, treenipäivä, välipäivä ja sitten kierto lähtee alusta. Eli joka toisella treeniviikolla on neljä ja joka toisella viisi salitreeniä.
Mehän ollaan ihan kun Kaunotar ja Kulkuri. Rahkaäijän partakin on kun kunnon rantojen miehellä konsanaan. ;)
Ainakin paperilla suunnitelma toimii, mutta seuraavat pari viikkoa näyttää toimiiko se myös todellisuudessa. Tällä hetkellä tulee ajettua melko vähän pyörällä, kun polvet on ollut aika vihaisia polkimien pyörittelystä viime aikoina, mutta treenit voi katsoa taas uudestaan kun pyöräilyä tulee taas enemmän. Ja ainakin Tampereella näyttää siltä, että ihan kohta pääsee ajamaan maantiepyörällä.
Eilen testailin ensimmäisen treenin ja siinä on vähän hiomisen varaa vielä, koska treeni kesti kepeät puolitoista tuntia. Ei näin! Tänään lähdin jääkiekkojännitystä karkuun salille ja tein kakkostreenin, oli kiva keskittyä kunnolla olkapäihin ja käsiin, kun ne eivät kerrankin olleet penkin tai selkätreenin runtelemat. Tällä mennään siis nyt ja katsotaan taas muutaman kuukaudesta päästä, jos voimailu alkaisi jälleen maistumaan!
Meidän kokeilevassa keittiössä on viime aikoina käynyt kuhina. Tänään välipalarahkaletuista tuli kuin vahingossa mintunvihreitä, kun löysin kaapista sinistä elintarvikeväriä. Vähän salaa toivoin smurffilettuja, mutta taikina muuttuikin vihertäväksi. Vihreiden lettujen syöminen tuntui todella väärältä, pinaattilätyt on hirveitä, eikä mikään viherätäväksi muuttunut ruoka voi olla muuta kuin homeessa.
Eilen illalla Rahkaväen uunissa paahtui parisataa grammaa maapähkinöitä. Jostain syystä köyhäiltiin ja ostettiin kuorellisia maapähkinöitä ja Suomen paras leipomo -ohjelmaa (Hans Välimäki <3) katsellessa nypittiin kuoret pois. Ihan järjetön homma!
Kuoritut pähkinät menivät meidän euron blenderiin, joka kovalla puhinalla survoi pähkinät, öljylorauksen ja ripauksen suolaa yhdeksi maailman kauneimmaksi asiaksi. Nimittäin maapähkinävoiksi!
Pähkinöissä oli ehkä hieman liian tumma paahto ja voista tulikin aika voimakkaan makuista. Mutta miten se pärjää kaupan maapähkinävoille, se selviää myöhemmin! :)

Mutta nyt mua kiinnostaa, että miten just sulla menee tänään? Kuka on tehnyt sun saliohjelman? Onko motivaatiokuoppia näkyvissä? Söisitkö vihreitä lettuja? Oletko koskaan harkinnut ottaa smurffia lemmikiksi? Haluisitko muuttaa jollekin trooppiselle saarelle kuorimaan maapähkinöitä? Oletko koskaan syönyt home made peanutbutteria? Tai peräti tehnyt? Kerro!

Rahkalaskuri: 693