maanantai 27. lokakuuta 2014

Blogikuuluisuuden treeniohjelma ja kissavideo

Töissä käymisessä on ainoastaan yksi huono puoli ja se on se, että treenit suoraan työpäivän jälkeen on pääsääntöisesti aivan horroria. Vielä työpäivän päättyessä uhoan nostavani kaiken mitä salilta löytyy ja  mitä käy HH Gymille päästessä? Ihan totaalinen katkeaminen ja ainoa järkevältä tuntuva vaihtoehto on, että meen pimeään solariumhuoneeseen ja vedän kannen kiinni, kun ruumisarkussa konsanaan ja nukun sen aikaa, että kehtaa lähteä kotiin. "Joo olin tos salilla tunnin verran." Rahkaäijä on ilmottanut mulle, ettei aio enää osallistua näihin mun kiukuttelureeneihin, joten mulla on kaks vaihtoehtoa. Voin joko reenata johonkin muuhun aikaan tai kerätä itteni, jos työpäivän jälkeen olisi podailua tiedossa. Yleensä valitsen ensimmäisen, mutta eilen otin kovat douppinkit käyttöön ja nappasin Nekalan hämärässä illalla yhden kofeiinitabletin, että en nukahda kyykkytangon alle. Melkein jo odotin, että jostain kadun varteen pysäköidystä autosta nousee WADA:n gorillat ja evää multa ikuisesti pääsyn kaikille maailman kuntosaleille. Tai sitten mää voisin kietasta huiviin kupin kahvia, mutta kahvi ei nyt eikä tulevaisuudessa kuulu mun ruok... eikun siis juomaympyrään. Hyi!
Moni ei varmaan tiennyt, mutta Antiikin Kreikassa oli voimanoston ylijumalatar Deadliftimus.
Muutaman vuoden etsimisen jälkeen luulen löytäneeni Graalin maljan eli melkeinpä täydellisen saliohjelma just mulle. Runko tulee Mad cow -ohjelmasta, mutta koska sillä ei mave lähtenyt lentoon, maastavedon treenaan  5/3/1 -ohjelma mukaan. Lisäksi sovella vähän omiani sekaan. Nyt treeni näyttää suunnilleen seuraavalta:
päivä 1. Kyykky ja penkki 5x5 nousevilla sarjapainoilla, leuanveto ja sekalaisia apuliikkeitä.
päivä 2. Nopee penkki 6x3, vinopenkkiä ja muita yläkropan apuliikkeitä pidempinä sarjoina.
päivä 3. Maastaveto 5/3/1 -ohjelman mukaan, nopee kyykky 6x3 ja alakropan apuliikkeitä pidempinä sarjoina.
päivä 4. Kyykky ja penkki 5x5 nousevilla sarjapainoilla, leuanveto ja taas sekalaisia apuliikkeitä.

Ohjelma on siis ikään kuin villi sekoitus Mad Cow -ohjelmaa, 5/3/1 -ohjelmaa ja voimabodailua. Hämmentävää, mutta toimivaa! Pääpaino on siis ehdottomasti voimanostoliikkeissä ja nyt erityisesti kyykyssä ja penkissä, koska etenkin kyykky vähän laahaa maastavetoon nähden. Mave se vaan kulkee mukavasti aina vaan, vaikka viime aikoina en ihan hirveästi sitä ole edes tehnyt. Eilen nappasin vitosen 107,5 kilolla ja pysäytin vedot joka toiston jälkeen, ettei lattiapompusta saanut etua. Vielä kun tän sarjavoiman sais jalostettua myös ykkösrautaan!
Perjantaina saattoi lentää rahkat nenän kautta tietokoneen näytölle, kun repesin ihan totaalisesti, kun näin tän Iltasanomien nettiuutisen. Rahkamuijan kuvaa eivät kuitenkaan olleet pistäneet juttuun ja nyt varmaan muun muassa salilla ja töissä odotetaan, että meikä on siinä kalenterissa pukeutuneena pelkkään kissaan. 
Mää en ehdi päivittään blogia yhtään niin usein kun haluisin ja sen takia myös kissauutisten päivitysväli välillä vähän venyy. Onneksi on kuitenkin Minttu, joka älähtää kommenttiboksin kautta, jos edellisistä Leo-jengin kuulumisista on liian kauan. Nyt siis Leo(ko)-uutiset!
Tällä kertaa Leo(ko)-uutisten toimitusryhmä päätti kokeilla jotain vähän uutta ja sanan ja kuvan sijaan tällä kertaa on tarjolla video, jossa kissaherrasväen parhaat piirteet pääsee esille. Kaiken tämän riehumisen lisäksi Leksat myös nukkuvat varsin runsaasti, mutta kuka sellasta nyt jaksais katella?  Leoko muuten täytti eilen 5 kuukautta ja morjes mikä mötkö se on nykyään! Olkaa hyvät, Leo ja Leoko elävässä kuvassa!(Haluan myös korostaa, että vihaan keittiön lattialla olevaa lumiukkomattoa edelleen, mutta Rahkaäijä on järkkymätön, eikä suostu luopumaan siitä.) 

Rahkamuija ja katit toivottaa hauskaa viikkoa just sulle!

torstai 23. lokakuuta 2014

Semmonen tosi sporty fiilinki

Ekaks ihan paras jutska.
Jos mun pyörä olisikin keltainen, saattaisin hukata sen jonnekin lehtikasaan.
Paras jutska ei oo se, että kiipesin puuhun, vaan se, että Ratareisi-tapahtuma tulee taas ens juhannuksena! Se me kylläkin päätettiin heti tämän vuoden tapahtuman jälkeen, mutta viikonloppuna avattiin ilmoittautuminen. Hyvissä ajoin nääs! Jos joku on nyt ihan kassalla, että mistä puhutaan, niin Ratareisi on pyöräilytapahtuma, jonka mää oon keksinyt ja mä, Rahkaäijä, Jaanaba ja Juhaba toteutettu.
Ideana on siis ajaa 24 tuntia pyörällä Alastaron moottorirataa ympäri. Viime juhannuksena tuosta 24 tunnista satoi vettä suunnilleen 16 tuntia, mutta silti radalla oli koko ajan joku polkemassa. Ens juhannukseksi me ollaan kuitenkin tilattu huomattavasti parempi sää. Kuulin vähän juttua, että olisi 19 astetta lämmintä ja poutaa.  Tapahtuman nettisivuilta voi käydä tsiikamassa lisätietoja ja sieltä selviää myös, että tämän vuoden loppuun asti on voimassa halpa osallistumismaksu, kallis se ei ole ensi vuonnakaan! Ja Ratareiden FB-sivuista saa myös käydä tykkäämässä. Joskus on tosi ärsyttävää, kun blogeissa mainostetaan vaikka mitä kissanristiäisiä, mutta jos mainostaa omaa tapahtumaa, niin se on aivan eri juttu!
Maantiepyöräkautta odotellessa voi vähän tai siis aika paljonkin polkea maastopyörällä. Rahkaäijä se osaa edelleen yllättää ja lenkki vei ihan uusille poluille, joilla en ollut koskaan ajanut. Lenkin suunnittelu menee silloin aina nappiin, kun ajetaan mahdollisimman vähän siirtymää tiellä ja nyt sitä oli tosi vähän. Järeällä täysjoustomaasturilla tiellä ajaminen on suunnilleen sama, kun kävelis kerran pureskellussa purukumissa 50 kilon reppu selässä. No ehkä vähän liiottelin, mutta en paljoo.
Vain moottoritie meidät erottaa.
Koska läskipyörä on vähän kuin tarkoitettu lumelle, se vainuaa lumikasat jo lokakuussa. Siellä oli ihan oikeasti noin paljon lunta, mutta viereinen jäähalli ei varmasti liity mitenkään asiaan.
Kuten jokainen jo varmaan tietää, niin Rahkamuija on ihan kevyt Lidl-fani. Siihen kun lisätään vielä kunnon mainostenorjuussyndrooma, niin Saksan pojat hieroo oluen ja pretzeleiden tuoksuisia käsiään yhteen, kun mää kannan kaikki rahani Liiteriin. Tällä kertaa näin mainoksen Lidlin omasta lisäravinnesarjasta ja noin 7 minuutin kuluttua olin jo tutkailemassa mömmöhyllyä. Luulin, että mua odottaa hyllyssä viiden kilon heraämpärit, jotka on halpoja kun saippua. Nää oli ehkä semmosta vähän parempaa saippuaa, koska 600 gramman minipönttä heraa maksoi suunnilleen kuustoista euroa. Kilohinnaksi se tekee lähemmäs 27 euroa. Palkkaripönttö oli 700 grammaa ja kilohinta jotain luokkaa 22 euroa.
Puddingit 1,20 €/pussi, palkkari puoltoista euroo ja patukka samoin.
Muutenkin pakkaukset oli melko pieniä ja esimerkiksi puddingit oli kaikki yhden annoksen pusseissa. Pitkän vertailun jälkeen ostin kolme pussia vanukasta, yhden proteiinipatukan ja yhden palautusjuoman.
No miltä maistui? Korkkasin patukan heti autossa ja se oli melkein syöty jo ennen kuin pääsin Lidlin pihasta tielle. Hyvää! Patukka nosti odotukset myös muita tuotteita kohtaan ja iltapalaksi maisteltiin vanukkaita. Niitä oli myynnissä yhteensä neljää makua jonkun mangon makuisen jätin kauppaan. Myös mansikka-valkosuklaan olisin voinut jättää sinne, koska se oli aivan järkyttävää. Korostan, aivan kamalaa. En pysty oikein edes erittelemään mikä siinä oli niin hirveetä, mutta makeus ja maku kokonaisuudessaan oli jotain varsin tyrmäävää. Caffe latte oli ihan kohtuullisen makuinen, mutta suklaa ei oikein uponnut. Mielummin kuitenkin söisin saavillisen tuota suklaan makuista, kuin yhden pussin mansikka-valkosuklaata. Hrrrr!
Mikäs se tämmönen uus merkki on kun Leefytrops? Oho, se olikin pelikuva ja Sportyfeel!
Eilen otin palkkarin mukaan salille ja imaisin sen treenin jälkeen. Kun tutkailin purkkia juodessani, niin huomasin että palkkari on Suomessa tehty, Osuuskunta Maitomaa näytti olevan valmistaja. Tarkempi tarkastelu osoitti myös sen, että palkkarissa oli suunnilleen kaksi ruokalusikallista sokeria. Siltä se myös maistui! Vähän turhan tymäkkää kamaa salin jälkeen, mutta fillari kulki varsin sutjakkaasti kotiinpäin.
Mä odotin, että kun Liiteri lähtee mukaan tähän lisäravinnepisnekseen, sieltä räväytetään tonttiin niin kilpailukykyset hinnat, että kilpailijat menee peiton alle itkeen. Yhden annoksen palkkari ja patukat olikin kohtuullisen edukkaita, mutta erityisesti odotin palkkari- ja herapönttöjen olevan tosi halpoja. Ne on kuitenkin suunnilleen samaa hintaluokkaa kuin esimerkiksi Fastin vastaavanlaiset tuotteet. Ja vaikka Lidlistä tykkäänkin, niin en usko, että Sportyfeel pystyy kilpaileen laatumielikuvassa Fastin kanssa. Hinta olisi pitänyt nyt olla se juttu, jolla voitetaan peruspalkkarinjuojat puolelleen. Mutta voisin silti kuvitella, että tää on aika fiksu veto Lidliltä. Ensin sieltä ostetaan lenkkarit ja jumppakuteet, niin eiköhän se palkkarikin ole aika helppo napata sieltä mukaan.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Silloin kun minä salitreenit aloitin...

Mä oon viime aikoina käynyt salilla aamuisin ja hiljalleen aamutreenit alkaa sujua. Aamuisinkaan ei tartte podata yksin, koska silloin rautojen ääreen kokoontuu kunnon vanha liitto, eli kaikki niin sanotusti aikuisemmat treenarit. Iän puolesta jokainen niistä voisi olla mun isä ja muutama helposti isoisäkin. Meno ei kuitenkaan muistuta vanhainkodin aamuhartautta, vaan äijät pumppaa otsahikinauhat tanassa rautaa ja etenkin penkkitankoja nöyryytetään ihan huolella, koska SM-kisoihin tarvii taas mennä tekeen uus Suomen ennätys. Ihan täysi rispekti näille äijille, itekään ei voi löysäillä tuumaakaan aamusalilla, kun ottaa papoista mallia! Penkkisarjojen välillä tietysti muistellaan sitä, että millasta se oli, kun 40 vuotta sitten alotettiin treenit. Tästä inspiroituneena määkin päätin muisteloida vähän treeniurani alkua, joskis siitä on hieman vähemmän aikaa, kuin puoli vuosisataa.

Podausten jumalien vuonna 2011,  tarkalleen lauantaina 3. syyskuuta päätin, että nyt alan treenaamaan salilla vähintään kolme kertaa viikossa aivan kunnolla. Yleensä tämmöset nopeat päähänpistot kestää noin parista tunnista pariin viikkoon, mutta tässä päätöksessä meni jotain vikaan ja se on pitänyt jo yli kolme vuotta. Rahkaäijä, suurin saliesikuvani, joka tiesi kaikesta treeniin liittyvästä kaiken, suunnitteli mulle saliohjelman. Tai oikeastaan sen on suunnitellut Arska just jotain 40 vuotta sitten. Golden Six! Tuo kaikkien yksijakoisten äiti ja isä. 
Ensimmäiset salikuvat koskaan.
Ja kengät oli yläasteen liikuntatunneille ostetut hiertävät sisäpelikengät.
Ensimmäiset puoli vuotta en suostunut tekeen kyykkyä, koska se oli niin inhottavan tuntusta ja sattui muka polviin. Se on edelleen inhottavan tuntusta (mutta sillain hyvällä tavalla) ja teen sitä kolme kertaa viikossa. Samoin vastustelin esimerkiksi tangolla tehtävää penkkiä, koska olihan sekin nyt aika inhottavaa ja olisin saattanut vaikka kuolla sinne tangon alle. Yhteenvetona voisin todeta, etten suostunut kokeilemaan juuri mitään liikkeitä, joita Rahkaäijä mulle yritti opettaa ja alkuun liikerepertuaari pysyikin varsin rajattuna. Maastavetoa tein kuitenkin melkein alusta asti.
Olin jo onnekseni unohtanut, että käytin alkuun salihanskoja.
Käytiin TTY:n vanhalla alasalilla (R.I.P.), jossa kävi sitä ihmeellisempää porukkaa, mitä oudompi oli kellonaika. Teekkarit, tiedättehän... Varsinkin alkuun salilla kävi muita naisia ehkä kolme ja yleensä siellä treenasi mää ja 25 miestä. Ja sitten mää luulin olevani tosi uniikki kovismuija, kun kävin kunnon äijäsalilla. :D Ja jos salille tuli joku nainen samaan aikaan, kyttäsin silmä kovana, että mitä se tekee ja millä painoilla. 
Vitsi mikä kovis!
Salille tuli Bodaus-lehti ja sitä luin vähän kiinnostuneen kauhistuneena. Olin juuri pääsemässä ylitse siitä, että bodarit on "rumia ja liian lihaksikkaita" ja Bodauksesta yritin imeä liikevinkkejä, koska vaikka Rahkaäijä oli/on mun podausjumala, en kestä kun joku mies neuvoo mua. :D
Bodaus-lehti ennen ja nyt. Paitsi että just googletin, että Bodaus onkin nykyään Bodytreeni. Pilalla.
Salitreeni aloittaessa olin vielä kasvissyöjä ja pian Rahkaäijä alkoi vihjailla, että palautusjuoma olisi näppärä. Niinpä alkoi pitkällinen kamppailu Rahkamuija vs. palautusjuoma. Ei ollut ihan kerta eikä kaksi kuin räin MASSin minttusuklaan makuisen palkkarin Insinöörinkadun lumihankiin, kun se ei mennyt millään alas. Kun maku vaihtui suklaaseen, alko palkkari upota vähän paremmin, mutta yhteisen historian vuoksi en edelleenkään syö tai juo mielelläni mitään minttusuklaaseen liittyvää. Hyi!
Tunnelmakuva tammikuulta 2012. 
Joulukuussa treenit olivat edenneet jo siihen pisteeseen, että uudenvuoden aatonaattona nostin ensimmäisen kerran 100 kiloa maasta. Voi sitä juhlaa! Se oli aivan hullunhienoa ja sen jälkeen treeni-innostuksesta ei meinannut tulla loppua. Koko alkuvuoden olin niin innoissani, että vapaa-ajalla lähinnä suunnittelin seuraavia treenejä ja kertasin mielessäni edellisiä ja luin Pakkotoiston keskusteluja ja yritin rekrytoida kaikki kaverinikin treenaamaan. Sitä voisi kutsua kunnon alkuinnostukseksi! Se oli ihan parasta, mikä tekemisen meininki!
Salilla kävi yks pimu, joka veti himmeen hyvin leukoja ja munkin oli pakko ruveta reenaan niitä sen jälkeen.
Treenejä kuitenkin välillä yhdisti se, että kaikki epäolennainen oli tärkeää, kuten hauiskäännön painojen määrä. Mää oon onneks päässyt siitä jo yli, enkä enää treenaa hauiksia. Tai tee prässiä. Sekin on vähän turhaa. Ylipäätään salilla kaikki muu on turhaa paitsi voimanosto!
Ilmeellä jo vuodesta 2011.
Toisinaan vähän tuntuu, että se oli joskus viime viikolla, kun alotin salilla käymisen ja oon edelleen ihan yhtä heikko ja kaikesta kujalla kun alussa. Treenikertoja on kuitenkin nopeesti laskettuna jo useampi sata, että kyllä tässä on jotain tapahtunut. Mutta salilla treenaamisessa on melkein parasta se, että aikaa kehittyä on melkein loputtomasti. Oon ihan alottelija verrattuna niihin salin vanhoihin äijiin ja mulla on vielä monta vuosikymmentä aikaa tehdä uusia ennätyksiä. Kaiken ei tarvii olla valmista huomenna tai edes ens keväänä. Mutta sen tiedän, että olin ihan valtavan fiksu, kun päätin aloittaa säännölliset salitreenit! Hyvä mä!
Mää kuulisin mielelläni myös muiden versiot oman salitreenihistorian alkuajoilta! Mikä on muuttunut vai onko mikään?:D Kerro!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kalenterikisut

Eilen aamulla HH Gymin vanhat papat joutui pyyhkäsemään rähmät pois silmistä ja vaikut pois korvista, kun kuulosti ja näytti ihan siltä, että salilla olisi kissa! Tottahan se oli, hetkeä aiemmin olin huijannut Leokon kuljetuskoppaan ja nopean autoilun jälkeen oltiinkin jo salilla. Voi että, siellä oli niin paljon kaikkea ihanaa nuuhkittavaa!
Mä oon Leoko ja poustailen tässä Leokon päällä.
Leoko sai salilla ihastuneen ja hämmästyneen vastaanoton ja itse katti oli niiiiin innoissaan uudesta paikasta, että edes houkuttimeksi tarkotetut herkkupalat ei maistunut. Ennenkuulumatonta!
Ja sitten päästäänkin siihen, että onko Rahkamuijan aivot valuneet kokonaan ulos vasemmasta korvasta, kun pitää salillekin kissa ottaa mukaan. Ei aivan!
Sain viime viikolla viestin, jossa mua ja kissoja pyydettiin Kisu ry:n 2015 vuoden kalenteriin malliksi. Kalenterin piti olla jo kasassa, mutta yksi kuva vielä uupui ja blogini lukija, todellinen kissanainen Annika pyysi mua mukaan. Mä en edes ehtinyt miettiä vastausta, kun jo vastasin joo, koska homma kuulosti niin hauskalta ja siihen liittyy kissat.
Leoko, voisitko ystävällisesti pysyä viis sekuntia paikallaan, niin saadaan kuva?
Kisu ry on siis pirkanmaalainen kissojen suojeluyhdistys, joka tekee eläinsuojelullista työtä kissojen hyväksi. Käytännössä siis etsii tarjoaa kodittomille kissoille väliaikaisen sijan ja etsii niille uudet kodit, auttaa kodinvaihtajia ja ylipäätään auttaa ja edistää kissojen oloja. Vuosittain yhdistyksen kautta uuden kodin löytää 150-200 kissa. Mau! Homma pyörii täysin vapaaehtoisvoimin ja niin myös tämä kalenteriprojekti. (Edellisvuonna kalenterissa oli komeita kolleja, Iltalehden juttu aiheesta.) Kalenterin nimi on tänä vuonna Elämäni narttuna ja siinä on ihania naisia ja kissoja puuhaamassa yhdessä. (Ei pliis kerrota tätä kalenterin nimeä Leokolle, ettei sille tule identiteettikriisiä!) Annika ehdotti, että meidän kuva voisi liittyä pyöräilyyn tai salitreeniin ja samantien näin silmissäni salimirrit treenaamassa. Vaikka mulla on kaksi kattia, mukaan valikoitui Leoko siitä syystä, että se viihtyy paremmin sylissä ja Leo vihaa autossa matkustamista aika huolella.

Hommassa meinasi tulla vähän mutkia matkaan, kun mun ja valokuvaajan aikataulut ei sopineet millään yhtään ja meinattiin jo luovuttaa. Rahkaäijällä se ei kuitenkaan sopinut ja äijä lupasi vaikka itse ottaa kuvan. Saatiin kunnon kamera lainaan ja niin Rahkaäijästä tuli kalenterityttökuvaaja.
No niin, nyt kun olet paikallaan, niin katsotko vielä vaikka kameraan päin?
Homma oli helpommin sanottu, kuin tehty, koska Leoko oli sitä mieltä, että nyt just ei jaksais hengailla olkapäällä tai sylissä yhtään. Noin sata kertaa Rahkaäijä nosti Leoko takaisin mun olkapäälle ja yhtä monta kertaa Leoko otti hatkat ja lähti tutkimaan prässiä/kahvakuulia/jumppamattoa. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja saatiin aikaiseksi oikein kiva kuva, jossa molemmat kuvattavat näyttää ihan järkevältä. (Tätä kuvaa ei vielä tietenkään julkaista blogissa.) Kalenteri tulee myyntiin jo tämän kuun lopusssa ja se julkaistaan juhlallisesti kissakahvila Purnauskiksen avajaisissa 31.10. Kuulin vähän huhuja, että saatetaan Leokon kanssa olla tammikuun kuvana, voidaan nääs jakaa sali-inspiraatiota kaikille uudenvuodenlupauksen tehneille. :D
Jaa se on käynyt taas siellä mutsi ja mirrukka -kaupassa ostaan meille noita lihapötköjä, joita on hilpee varastaa tiskipöydältä lattialle, kun ne on sulamassa ja sitten on koko matto lihanesteissä. Mmmm!
Mutta mitä muuta meidän talouden kissa-arkeen? Leoko kasvaa ihan silmissä ja ottaa painoa sellasella tahdilla, että pahinkin bulkkisika olisi kateellinen. Leo taas on selvästi ottanut mallia "pikkuveljestään" ja viihtyy itsekin paremmin ruokakupilla. On varmaan huomannut, että jää ilman, jollei pidä puoliaan. Alkuun oli vähän ongelmaa Leokon ruokahalusta, koska se söi Leonkin ruuat, jos ei jatkuvasti pitänyt vahtia ja kyllähän sen nyt tietää, mitä käy kun syö hirveän ähkyn kovalla vauhdilla. Yrjö lattialle Rahkamuijan siivottavaksi. Nyt ilmeisesti veijarin vatsalaukun koko alkaa paremmin vastaamaan ruokahalua, kun oksennusmiinoja ei ole enää viritetty lattioille. Tai sitten Leoko on huomannut, että täällä ei sittenkään kuole nälkään vaan ruokaa tulee tasaisen varmasti 3-4 kertaa päivässä.
Joo kokkaile vaan ihan rauhassa, me tässä odotellaan. Saisko kuitenkin keittiön tervehdykseksi vaikka pari makupalaa?
Jos talon ruokalistan saisi päättää Leo, niin ruokalista olisi varsin yksipuolinen. Sian sydäntä paloina. Sian sydäntä jauhettuna. Kokonaisia broilerin sydämiä. Vähän ehkä jotain naksuja (joita Rahkamuija ei juuri suosi) väliin ja sitten taas jotain sydäntä. Tämä ruokalista ei kuitenkaan kelpaa Leokolle, joka mielellään peittelee etenkin jauhetun sydämen jo ennen maistamista. Jos Leoko olisi pääkokki, kupeissa nähtäisiin kaikkia mahdollisia lihoja ja seitiä keitettynä. Myös ne ällöttävät naksut maistuu! Kerran veikot tekivät yhteisen naksupussimurron ja molemmat olivat pää revityssä naksupussissa nautiskelemassa vähän laittomia herkkuja.
Leoko tahtoo nyt jakaa teidän kanssa lempiarkiruokareseptinsä, joka haisee Rahkaväen mielestä tosi inhottavalle. Mutta mitäpä ei Leokon eteen tekisi!
Leokon arkiherkku
250 grammaa naudan jauhelihaa (puolikas Maukas-pakastepötkäkstä)
200 grammaa seitiä 
2 kananmunan keltuaista 
vitamiinit ja kalsium

Keitä jauheliha ja seiti kypsäksi ja huuhtele kylmän veden alla. Sekoita vitamiinit ja kalsium kahteen raakaan keltuaiseen. Sekoita muussattu lihamössö ja keltuaistahna. Tarjoile sopivan kokoinen annos kissan kulhoon, ellei se jo syö suoraan kattilasta. 
Miksi istua olkapäällä, kun voi istua myös pään päällä? Se on paljon korkeammalla!
Olen jo ehtinyt huomaamaan, että kissan ruokkimisesta voi tehdä vähintään yhtä vaikeaa, kuin ihmisten ruokailusta. Leo-jengin ruokailun pääpointti on, että syödään lihaa mahdollisimman monipuolisesti vitamiini- ja kalsiumlisällä ja märkäruokaakin toisinaan. Eräänä päivänä katit sai Taste of Wildin märkäruokaa ja sitä syötiin sellasella hartaudella, että melkein näin niiden käpälien olevan ristissä, kun oli niin ihanaa! 
Joo siis, että tota noin, ihan vaan kävin kattomassa, että löytyiskö täältä teidän lisäravinnekaapista jotain, jonka avulla pärjäisin Leokolle paremmin painimatseissa. 
Mä en tiedä, onko enää mahdollista tehdä kissamaisempaa postausta kuin tämä.Leo ja Leoko taitaa jo tietää, että niillä on paljon (nais)faneja ympäri maan, mutta ne osaa ottaa suosion onneksi ihan tyynesti. Fanikirjeet voi kirjottaa vaikka siihen sian sydämen paketin etikettiin. Mä jopa mietin kerran, että Leo ja Leoko vois tarvita oman Instagram-tilin, mutta se on vielä ajatuksen asteella, joten ainakin toistaseksi äijät poseeraa vaan mun kuvissa. Kehräävää viikon jatkoa!
@rahkamuija

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lathi, Finland

Ihan meidän naapuriin (maalaisille kaikki kolmen kilometrin säteellä on "ihan naapurissa") avattiin tällä viikolla XXL Sports -kauppa ja kylillä liikkui juttuja legendaarisista tarjouksista ja jonoista. Varsinaiset avajaistarjoukset ei puhutellut meitä, mutta eilen alkoi uudet tarjoukset ja ne oli kuin tehty pyöräilevää Rahkaväkeä varten.
Laainaatko kynään, että voin ympyröidä tästä lehdestä kaiken mitä haluan? Kuin lelulehdestä lapsena. 
Meidän piti saada oma osamme jonotustunnelmasta ja menimme jonottamaan suljettujen ovien taakse jo puoli tuntia ennen avaamista. Se oli juuri oikea aika, koska lunastimme paikan jonon kärjestä ja pääsimme melkein ensimmäisinä sisään. Edukkaita pyöräilyhousuja ja talvipyöräilykenkiä oli yllinkyllin ja saimme omamme. Mikään ei lannista niin, kuin kylmä viima, joka käy pyöräillessä selkään tai kengät, joista käy tuuli sisään. Nyt on ne huolet poissa, koska mullon päheet henkselihousut ja laadukkaat talvikengät. Myös Rahkaäijä osti saman setin ja maksettiin kaikki kerralla kassalla, mutta matkalla kohti autoa aloimme laskeskella, että tässä oli nyt jotain liian halpaa ja kuittia tarkastaessa huomasimme, että toisia kenkiä ei ollut ollenkaan laskutettu. Eikun takaisin kauppaan! Myyjät oli helpottuneita ja hämmentyneitä, kun tultiin maksamaan kahdeksankympin kengät, mutta omatunto ei olisi ikimaailmassa kestänyt ajella maksamattomilla popoilla. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja XXL:ään täytyy mennä heti seuraavana palkkapäivänä uudelleen.
Nyt ei enää napa vilku, kun on henkselipöksyt!
Suoraan shoppailuilta lähdettiin kaahaam... eikun siis rauhallisesti ajelemaan (koska Lahdentiellä on kilometrin välein kamera) kohti Lahtea. Kaikki varmaan tietää mitä siellä tänä viikonloppuna tapahtuu, mutta kertauksen vuoksi kerrottakoon, että siellä järjestetään fitness-lajien SM-kilpailut ja Nordic Pro-ammattilaiskilpailut. Nordic Pro -liput tuli myyntiin joskus huhtikuussa ja me ostettiin liput välittömästi, koska kehonrakennukseen oli tulossa vaikka ketä kovia Olympia-ukkoja. Suurin osa Olympia-kisaajista kuitenkin peruutti tulonsa tässä viimeisten viikkojen aikana, mutta hyvillä mielillä lähdimme silti Lahteen.
Mestoille päästessä kiersimme messualueen, joka koostui lähinnä lisäravinnefirmojen kojuista, joissa oli niin paljon proteiinipatukkamaistiasia tarjolla, kuin vaan ikinä kehtasi syödä. Messuilla oli varsin mukavasti porukkaa, mutta kyllä sinne hyvin sekaan mahtui. Mä en muuten tiennyt, että maailmassa on niin paljon hiustenpidennyksiä ja Tapout-paitoja käyttäviä miehiä, mutta kaikkea sitä oppii, kun poistuu kotoa.
"Anna se muovikassi, niin kaadan tän tarjottimen sinne!"
Yhden näytteilleasettajan kojulla sai testata kuinka kauan pystyy roikkumaan tangossa. Luulin sen olevan helppokin nakki, mutta reilun minuutin jälkeen ote lipesi ihan auttamatta.
Me ollaan kesäkunnossa ympäri vuoden!
Voi hitsi, nyt jännittää, että mitä voitan Marko Savolaisen onnenpyörästä. Pipo tuli!
Proteiinipatukkamakutesti. "Jää suuhun pyörimään. Maistuu joulusuklaalta."
Kun oltiin puolessatoista tunnissa kierretty messualua noin seitsemäntuhatta kertaa ympäri, kaivoimme kylmälaukusta eväsrasiat ja istuimme rappusille syömään kanaa ja riis... Eikun hups, nyt muistankin väärin! Harkittiin Raxin ja pitserian välillä, mutta kävelymatkalla kohti Raxin herkkupöytiä osuikin vastaan aito turkkilaisten pitämä kreikkalainen ravintola. Buffet oli huokea ja oikein täyttävä, joten valinta meni nappiin!
Toim. huom. Lautasen halkaisija oli noin puoli metriä.
Ei kehdattu mennä mahat pullottaen ja housujen ylänappi auki heti takaisin fitnessmessuille, vaan jalkauduttiin hetkeksi Lahden kaduille. Kiivettiin jonkun tosi korkean mäen päälle (ei sen mäkihyppymäen) ja ihmeltiin isoa taloa mäen päällä, joka ilmeisesti oli kaupungintalo.
Kansalaiset, medborgare! Äänestäkää Rahkamuija Lahden kuningattareksi!
Mun pipossa on Supermassa Savolainen!
Rahkaäijä löysi puistosta ystäviä. Vähän olivat vaisuja kavereita.
Kun päästiin takaisin Messukeskukselle, siellä jo kiihkesti jonotettiin saliin, jossa alkaisi Pro-kisat vajaan puolentoista tunnin kuluttua. Kun salin ovet neljältä aukesivat, kaikki ryntäsivät sisään ottamaan hyviä paikkoja haltuun. Meillä oli taktiikka, että etäisyydestä voi vähän tinkiä, kunhan ollaan mahdollisimman keskellä. Sivulta on paha vertailla rivissä seisovia kisaajia. Saatiin kuitenkin oikein hyvät paikat kuudennesta rivistä keskeltä ja sieltä kelpasi tiirailla kisoja.


Nicole Wilkins, overall-voittaja ja aina tyylikäs herra KP Ourama, joka järjestää kisoja.
Mä en kauheesti tiedä noista naisten lajeista, eikä ne ole koskaan tuntunut erityisen läheisiltä itselle. Heti alkuun ollut Nicole Wilkins Fitness Championchip oli ihan kivaa katseltavaa ja erityisesti body fitnessa. Rahkaäijän kanssa veikkailtiin joka sarjasta voittajaa ja meidän arvaama typy oli aina lähes viimeisenä, että niin hyvin me tiedettiin! Moni sanoo, että fitness-kisoista saa aina ihan älyttömän motivaatiopiikin, mutta mun silmään fitness-kisaajat on vähän sellasia epätodellisia olentoja (=kukaan ei näytä siltä aina) ja oman tavotteet on vähän toisenlaiset, joten mulle ei tosiaan tullut mitään sellasta "pakko päästä tommoseen kondikseen ens kesäks" -juttua.
Pro-kisan lisäjuontajana oli kehonrakentaja Dennis James (raitapaita vasemmalla), jolla oli ihan hauskat läpät ja varsin muikeat ilmeet bikini-naisten ollessa lavalla. Pyllyt kiinnostaa!
Jos naisten lajit ei niin sytyttänyt, niin olin aivan uskomattoman liekeissä miesten kisan aikana. Mä halusin nähdä kisoissa kaksi äijää ja ne oli Roelly Winklaar ja Big Ramy. Iso Rami peruutti tulonsa, mutta onneksi "Rölli" tuli! Otsikon kirjoitusvirhekin liittyy olennaisesti Winklaariin. Generation Iron -dokumenttileffassa Rölli tulee Suomeen Nordic Pro -kisoihin ja elokuvassa Lahti on kirjoitettu Lathi. Siitä lähtien me ollaan Rahkaäijän kanssa aina puhuttu, että mennään Latheen katsomaan kisoja.
Curacaon pojalla Roellylla oli suunnilleen mun reiden paksuinen kyynärvarsi eli forkku.
Röllin lisäksi mukana oli Olympia-ukoista Steve Kuclo ja Johnnie Jackson. Ei niin kovin yllättäen nämä äijät muodostikin kisan kärkikolmikon. Mä tietysti kannustin Rölliä ja ainoa asia mistä en pitänyt, oli miehen vapaaohjelman jumputusmusiikki. Viiden kärki kutsuttiin poseeraamaan lavalle ja viimeisenä poseerauksena oli "pose down", joka meinaa vapaata yleisölle pullistelua, jota ei enää arvostella. Suuren luokan tyyliin äijät lähti lavalta yleisön sekaan ja mä pomppasin pystyyn ja ryysin heti keskeltä penkkiriviä käytävälle. Kuva oli saatava hinnalla millä hyvänsä! Siinä vaiheessa vielä oikeen kukaan ei ollut tohtinut lähestyä äijiä, kaikki otti vaan kuvia niistä. Mää kuitenkin menin heti morjestaan Johnnie Jacksonia ja otin sen kanssa hanskavertailun. En mää paljon hävinnyt. ;)
Mää ja Tsoni. Tsonilla oli vähän paremmat kisavärit. Tää kuva on nykyään meidän tietokoneen taustakuvana. :D
Sitten nappasin Rölliä käsivarresta kiinni ja mietin, että apua, mitä mää sanon sille! Salissa oli aika meteli ja huusin sen korvaan, että "I´m your big fan!" ja sitten otettiin parit kuvat. Ai, että mää oli tohkeissani! Kun pääsin paikalleni takas istumaan, kädet tärisi ja selasin näitä fanikuvia maanisesti läpi koko illan. Vielä illalla viimesenä ennen nukkumaanmenoakin sanoin, että vähän oli kivaa, kun sain Roellyn kans kuvan!
Moro moro, mitä äijä?
Me ollaan niin hyviä ystäviä, että voidaan vähän tällain kaulailla. Steve Kuclo, joka tuli kakkoseksi, kurkkii tuolta taustalta.
Nää oli ekat body-kisat, joita oltiin kattomassa ja peruutuksista huolimatta koin, että sain rahoilleni vastinetta. (Olisin voinut melkein maksaa sen 70 euroa tosta Röllin morjestamisesta. :D) En nyt tiedä, olinko niinkään katsomassa urheilulajia, enemmänkin hyvää showta. Se urheilu varmaan tapahtuu siellä ennen kisoja ja show vaan näyttää työn hedelmät.
Eväitä olis saanut olla enemmän mukana katsomossa ja neljä tuntia putkeen istuminen oli aika tiukka rypistys, mutta kerrankos sitä! Kaiken kaikkiaan päivä oli varsin hauska ja nyt mää ehkä vähän enemmän taas ymmärrän ihmisiä, jotka tekee erilaisia asioita, kun mää. Ja Roelly on paras!

P.S. Tiedän, että Leo(ko)-uutisia varmasti taas kaipaillaan, mutta ens postaukseen tulee!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Tiistain taidepläjäys

Jotkut pyörälenkit on sellasia, että niistä ei jää mitään mieleen ja seuraavalla viikolla ei edes muista pyöräilleensä. Sitten on niitä lenkkejä, joita muistellaan vielä kahdenkin vuoden päästä. Joko sen takia, että se oli aivan hirveää tai aivan ihanaa. Sunnuntaina oli sellainen hyvällä tavalla unohtumaton maastopyörälenkki. Molemmilla vapaapäivä, ulkona rapea ja aurinkoinen syyskeli ja ajaminen oli hauskaa ja vaivatonta. (Jännä juttu, mutta eilen kyykkääminen ei sitten ollutkaan vaivatonta...) Ajeltiin Kangasalle teitä pitkin ja Kangasalan keskustasta Vehoniemeen polkuja pitkin ja samoja jälkiä takaisin. Rahkaäijä varoitteli, että reissussa voi mennä pitkään ja neljä ja puoli tuntia kuluikin suurimmaksi osaksi pyörän päällä. Lenkin jälkeen piti vähän ponnistella, ettei nukahda saunaan ja palvaannu elävältä.
Jaa sitä on käyty pyöräilemässä Kaliforniassa Tyynen valtameren rannalla? Eiku hups, tää olikin Kangasalta!
Suuri ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja-lavastaja-leikkaajalahjakkuus Rahkaäijä teki lenkistä videon, jossa pääosassa on allekirjoittanut, Rahkaäijän oma ajo olisi kuulemma "pilannut leppoisan tunnelman". Sen sijaan editoi kuitenkin itsensä valkkaamaan pyörää alkuun, että kaikki varmasti huomaa läskipyöränkin olemassaolon. ;)

Ja sitten mun lempiaiheeseen, eli Paint-taiteiluun! Löysin Rahkaäijän työkoneesta Fresh Paint-ohjelman, joka on ilmeisesti olevinaan joku salonkikelpoinen versio tavallisesta Paintista. Pitihän sitä ihan vähän kokeilla.
Pitäisköhän noi kissat viedä lääkäriin, kun turkit näyttää kauheen huonokuntosilta? Meikä vois myös mennä parturiin.
Fresh Paintista puuttuu oikeastaan kaikki hienous mitä tavallisessa Paintissa on. Sillä ei saa kirjoitettua tekstejä, piirrettä valmiita muotoja, liitettyä osia valokuvista tai väritettyä "ämpärillä" alueita.  Kissakuvassa päät ja tekstit on ensin tehty tavallisella Paintilla.
Joo, ihan kun valokuva tulevan viikonlopun kisoista. Kuvassa voittaja.
Fresh Paintista saa ilmeisesti sitä enemmän irti, mitä enemmän osaa oikeastu piirtää ja mää olin varmaan syömässä, kun niitä taitoja jaettiin. Mielestäni on paljon hienompaa värittää ämpärillä koko äijä oranssiksi, kun tuhertaa jotain pastellijuttuja siihen. Paitsi, että Frash Paintissa on sellanen tuulettimen kuva, jota painamalla pinnan saa "kuivaksi". Kokonaisuudessaan aikamoista hienostelua, Isolla tussilla vaan!

Mutta nyt pitkästä aikaa kysymyspatteria! Mitä kuuluu? Mikä on syksyssä parasta? Ootko koskaan syönyt Vehoniemen munkkeja? Mikä on parasta taidetta? Jos olisit kehonrakentaja, niin minkä väriset pöksyt sulla olis? Fresh paint, jatkoon vai ei? Kerro, tämä on käsky!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Rahkabileet

Huomasin justiinsa, että eilen blogissa on mennyt puoli miljoonaa sivukatselua rikki. Se on aika monta klikkausta! 
Koska Rahkamuija koko kansan virallinen rahka-asiantuntija, myös Arla halusi ekspertin asiantuntevan arvion proteiinirahkoistaan. (Postaus siis sisältää tuotasijoittelua, jos et vielä arvannut.) No sehän käy ja eikun Prismaan koluamaan rahkahyllyjä. Arlan Protein-rahkat on ehkä eniten kuuluisia siitä, että Elastinen (tähän vähän teatraalista Vain elämää -itkeskelyä) on poseerannut rahkojen keulahahmona. Elastinen on kyllä varsin komea veikko, siitä ei mihinkään pääse! No entäs sitten ne itse rahkat?
No morjes, pöydällinen herkkuja!
Mä ja Rahkaäijä ollaan blogin historiassa vertailtu muuan muassa maapähkinävoiden ja salmiakkipastillien makuja, niin tälläkin kertaa mentiin makutestillä. Meidän lisäksi raatiin kuului ikiahne... eikun siis ihana rahkakissa Leoko, joka syö rahkasi, jos erehdyt kääntämään selkäsi. Yleensä kissoille ei suositella maitotuotteiden antamista, kun maha menee sekaisin, mutta suurin osa testin rahkoista oli laktoosittomia ja Leoko ei ilmeisesti ole kuullut tällaisista ravitsemussuosituksista. Se ei ole myös kuullut sitäkään, että kissojen ei tarvitse syödä aamupalaksi (myös) kaurapuuroa.
Jaahas, mistäs aloitetaan?
Nuuh, miltä tää tuoksuu?
Joo, haista sääkin.
Meillä oli testissä mukana neljä proteiinirahkaa, kolme proteiinijugurttia ja extrana kaksi jälkiruokasarjalaista. Lisäksi saatoin tuoda kotiin myös muutaman Castello-juuston, mutta mitäpä sitä menneistä puhumaan. Seuraavaksi voisin tehdä sellaisen makutestin, että syön Prisman koko juustohyllyn läpi.
Rahkoja testattiin pareittain ja voittajia vertailtiin keskenään, sama homma jugurteissa, joita oli kylläkin pariton määrä. Testi lähti käyntiin mustikka-puolukka-parilla
10 g proteiinia, 6 g hiilihydraattia per 100 g.
Mustikka oli ihan jees, ehkä vähän makea mun makuun, mutta puolukka räjäytti heti pankin! Se ei ollut liian makea ja siinä oli ehkä aavistus karpaloakin, raikkaan makuinen! Tästä parista siis puolukka jatkoon.
Seuraava pari uunista, eikun siis purkista ulos!
Vedelma-ruusumarjassa samat tatsit kuin aiemmissa, maustamattomassa 10 g proteiinia, 4 g hiilihydraattia.
Tässä on mukavan nuoltava koostumus!
Näistä kahdesta ensimmäisenä maistettiin vadelma-ruusunmarjaa, joka ilmeisesti jälkimmäisen marjan vuoksi toi tunnelma Piltti-soseen makumaailmasta. Toisena kitoihin lusikoitiin maustamatonta mallia. Mä en yleensä harrasta rahkan syömistä maustamattomana, mutta tätä voisin hädän tullen syödä ilman pakastemarjalisää, yleensä raaka rahka vääntää naaman irveeseen, mutta ei tämä. Näistä kahdesta jatkoon meni maustamaton, ruusunmarja oli ehkä hieman liian eksoottinen konservatiivisten rahkatuomareiden makuun. 
Maustamattomalla ei kuitenkaan ollut mitään saumaa puolukkarahkaa vastaan ja proteiinirahkasarjan voittajaksi kruunaattiin pirteä puolukka!
Proteiinia 8 g ja 7,5 g hiilihydraattia per 100 g.
Mulla on jugurtteihin sellanen suhtautuminen, että ne on kohtuullisen turhaa ruokaa. Ravintoarvollisesti melkein samat statsit kuin jäätelössä, mutta mielummin mää jäätelö syön, kuin jugurttia. Sen takia mua onkin kiinnostanut maistaa näitä protskujugurtteja, jotka hakkaa tavallisen jäätelön makromittelössä. (Ei puhuta siitä proteiinijäätelöstä nyt mitään, olin kylläkin aikaani edellä ja kirjotin prodejätkistä jo yli vuosi sitten.)
Proteiinia 8,5 g ja hiilihydraattia 4,5 g.
En ole erityisen perso vaniljalle, joten karhunvatukka-vanilja ei erityisesti säväyttänyt, mutta mango-ananas sai mut heti puolelleen, kun purkin kannen avatessa sieltä tuli ihana mangomelonijäätelön tuoksu. Myös todella hedelmäinen maku muistutti sitä kovasti ja voisin kuvitella, että palkkariksi syön mielummin tällaisen jugurtin kun sen mangomelonituutin. Maustamaton jugurtti maistui ihan maustamattomalta jugurtilta ja oikeuksiinsa se pääsee luultavasti vasta sitten, kun heitän vähän mustikoita ja baanania sinne sekaan. Jugurttisarjan ylivoimainen voittaja on siis ihana mango-ananas!
Hyvä sääntö elämässä on, että jälkiruuista ei kannata katsoa makroja.
Kun pääruoka oli ikään kuin syöty, päästiin testin mustiin hevosiin, eli piparkakkurahkaan ja lisäaineettomaan Auringon hedelmät -rahkaan. Näitä ei oikein voi verrata proteiinirahkoihin, koska toiset ovat selkeää välipalamatskua ja toiset enemmänkin jälkiruokaosastoa. Auringon hedelmät oli raikas ja hyvänmakuinen ja siinä oli kivoja sattumia, mutta mites tämä piparirahka? Todella makeaa ja ah, niin ihanan jouluista! 
Kumman mää nyt eka nuolisin puhtaaksi?
Koko pää vaan purkkiin!
Koska mulla nyt sopivasti sattui olemaan käsillä homejuustoa, niin en vaan voinut olla testaamatta homejuusto+piparirahka-komboa. Nyt siellä kotikatsomoissa yökitään, että hyi olkoon, mutta voin kertoa, että se oli todellinen makujen sinfonia.
Näky, joka saa aina hyvälle tuulelle. Lautasellinen juustoja!
Suolainen castello ja makea raha mätsäsi niin hyvin yhteen, että jopa Rahkaäijä myönsi niiden olevan loistavat yhdessä. Nyt vaan mietin, että missä voisin nämä kaksi yhdistää, tai ei kai siinä ole mitään väärää vetää molempia lusikalla yhtä aikaa.
Toisessa lusikassa homejuustoa, toisessa rahkaa, pyhän liiton ainekset.
Kaikkia on maistettu! Nyt suurin osa on jo syöty.
Kriittisten rahkatuomarien yhteenveto on, että maustetuissa rahkoissa vetoaa raikkaus ja hillitty makeus ja jugurtti ei olekaan nykyään enää täysin turhaa ruokaa. Lisäksi muistuttaisimme, että jouluun on alle kolme kuukautta, joten nyt on jo täysin perusteltua hakea kaupasta pipari(rahka)a ja homejuustoa. Lisäksi tuomariston jäsen Leoko toivoo mahdollisimman paljon huolimatonta rahkapurkkien ravistelua, että kansissa olisi runsaasti nuoltavaa.
Jos joku keräilee rahkapurkin kansia, voin lainata Leokoa tiskikoneeksi.
Tänä aamuna vedettiin rahkan jämiä aamupalaksi ennen kuin lähdettiin pienelle ruskaretkelle maastopyörillä. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan Rahkaäijä saa editoitua 4,5 tunnin reissun videomateriaalin pyöräilyvideoksi. Mukavaa ja rahkaisaa sunnuntain jatkoa!