tiistai 27. joulukuuta 2016

Vat da faak mikä vuosi!

Vuosi alkaa yleensä tammikuun ensimmäisestä päivästä, mutta meidän perheen uusi ajanlasku pyörähti käyntiin 16. maaliskuuta 2016 noin kello 8.15. Meidän viisi kuukautta aiemmin tekemä Hydraulic Press Channel -video oli noussut yön aikana Redditin etusivulle ja sen jälkeen elämä ei ole ollut samanlaista kun ennen. Tuntuu hieman lattealta yrittää kirjoittaa sanoiksi tämän vuoden huippujen ja pohjien tunnelmia, vauhti on ollut niin älytön. Kuvituksena on otoksia tämän vuoden varrelta.
Kuvakaappaus meidän ekasta viraalivideosta ekana iltana. Nyt katseluita on vähän päälle 12 miljoonaa. Miettikää nyt, 12 miljoonaa?!

Kirjoitin heti tuona maaliskuisena keskiviikko-iltana postauksen tästä HPC-räjähdyksestä ja muistan tuon päivän varmasti ikuisesti. Naurattaa oikein, kun mietin, kuinka pihalla me oltiin tuolloin, eikä meillä ollut mitään hajua, mihin kaikkeen tämä tulee johtamaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa molemmat veti aivan minimiyöunilla, koska koko ajan kävi vaan niin kierroksilla, ettei nukkumisesta tai oikeastaan syömisestäkään tullut mitään.
Käytiin syömässä, kun saatiin satatuhatta tilaajaa. Tämä on muuten sellainen kuva, jonka Rahkaäijä pisti Instagramiin ja aina kun Redditissä tai muualla joku pohti miltä se HPC:n videoiden naurava nainen näytti, tää kuva linkattiin sinne.

En tiedä olisiko sitä kukaan uskonut ensimmäisen päivän iltana, mutta vain kaksi kuukautta ja kaksi päivää myöhemmin kanavalla oli miljoona tilaajaa ja silloin oikeastaan kaikki julkaistut videot saavutti ainakin miljoona katselua. Puskettiin videoita aivan hulluna ulos ensimmäiset pari kuukautta ja se kyllä kannatti, koska ihmisten kiinnostus oli kova. Ilmiö herätti myös median ympäri maailmaa ja vielä tänäkään päivänä ei ole mitään hajua, mihin kaikkialle haastatteluja tuli annettua. Muutamia ulkomaisia kuvausryhmiäkin pyörähti kuvailemassa ja niistä ensimmäisenä taisi poiketa Discovery Channelin porukka, joka kuvasi meillä materiaalia Outrageous acts of scienciin. Se pätkä on täällä.
Mediarumban lisäksi väsättiin keväällä video myös Valkoisen talon tilauksesta ja tehtiin yhteisvideot muun muassa Duudsonien, Lassi Hurskaisen ja Stunt Freaks Teamin kanssa.
Discovery Channelin kuvausryhmä ja kaikki piti ottaa kolme kertaa uudestaan.
Duudsonit poikkesi toukokuussa ja se oli erittäin hieno kokemus, arvostan!
MadCraft-bändin kanssa kuvailtiin nyt syksyllä ja jäbät soitti meidän tunnarimusiikin livenä myös Tubeconissa.
NBC:n kuvausporukka ja kaikki piti ottaa kuusi kertaa uusiksi. Ihme porukkaa.
Kesällä meillä ravasi viikottain vaikka mitä väkeä, faneja ulkomailta, toimittajia, kuvausryhmiä, polttariporukka, iso pamppu Shellin pääkonttorilta ja vaikka ketä muita. Tässä vaiheessa yritin vielä tehdä normaalia työviikkoa, mutta lopulta oli vaan pakko luovuttaa sen suhteen ja jakelin työvuoroja vähän kaikille, jotka niitä suostui ottamaan.
Kaksi meidän seuraajaa Kanadasta oli Euroopassa kesälomalla ja poikkesivat meilläkin.
 Jo huhtikuussa perustettiin yritys eli HPC Entertainment Oy (mun keksimä nimi!) tätä videotouhua varten, koska homma meni niin isoksi erittäin nopeasti. Tämän jälkeen olen puhutellut Rahkaäijää aina herra toimitusjohtajana, heheh. Keväällä aloin myös vakavasti miettimään, että mitä ihmettä teen omien töiden kanssa, koska päivistä tuli tosi pitkiä, kun arkisin kävin töissä ja melkein joka ilta kuvattiin videota tai puuhattiin muuta tähän liittyvää. Parin kuukauden hurmoksen perusteella en uskaltanut irtisanoutua, mutta lopulta jäin opintovapaalle elokuun lopusta lähtien.
Meiltä aina välillä pyydetään, että voidaanko tehdä esim. synttäritervehdys jollekin fanille ja koitetaan niitä aina mahdollisuuksien mukaan toteuttaa. Tässä meni hääpäiväterveiset nuorelle parille Jenkkeihin.
 Kesä oli yhtä hullutta alusta loppuun, mutta eritysesti mieleen on painunut kolmen viikon "kesälomani", jolloin kuvattiin aivan tappotahdilla videoita, käytiin kaksi kertaa Ruotsissa ja jälkimmäiseltä reissulta mentiin suoraan lentokentältä Tubecon Industry Dayhin puhumaan ja sieltä Tubeconiin kahdeksi päiväksi. Sen jälkeen tuntui ihanan rennolta palata töihin. Itse asiassa eräänä iltana muisteltiin juuri tuota Tubecon Industry Dayta, jossa oli lähinnä aikuisia, jotka työskentelee sosiaalisen median parissa. Varmaan ikinä missään muualla me ei olla oltu yhtä suuria "staroja", jengi oli aivan fiiliksissä meistä ja kaikki tuli meidän puheenvuoron jälkeen ottamaan yhteiskuvia ja hehkuttamaan. Huh!
Rahkaäijä kävi voittamassa Vuoden positiivin tamperelainen -palkinnon heinäkuussa.

Tässä ollaan juuri käyty pokkaamassa vuoden video palkinto Tube Awardseissa. Tästä kuvasta tulee kyllä kertakaikkisen hyvä fiilis, olihan se hienoa! Ja mummut oli aivan innoissaan, kun me oltiin telkkarissa!
Matkalla Blog Awardseihin, jossa ei kylläkään voitettu. Mutta onhan se kiva, että muutkin saa välillä mahdollisuuden. :D
Luulin elokuussa, kun jäin opintovapaalle, että elämä muuttuu sata kertaa helpommaksi, kun ei tarvitse tehdä kahta työtä yhtä aikaa. Hahhah, enpä nyt tiedä. Koko syksykin, ja varsinkin syys-lokakuu on menty todella kovilla kierroksilla ja sekopäisellä työtahdilla.
Atlas Copcon mainoskuvaukset Ruotsissa oli kyllä erikoinen reissu. Hengailtiin kaksi päivää jossain aivan huitsinnevadassa hiekkakuopalla.

Päällimmäisenä tästä vuodesta on jäljellä hämmennys ja nöyrä kiitollisuus. Miten näin pystyi käymään, meille ihan tavallisille pariskunnalle Tampereelta? Tai en mä tiedä onko tuo Rahkaäijä ainakaan mitenkään tavallinen, on se niin käsittämätön ukko. Vaan joku luova hullu pystyy luomaan tällaisen imperiumin yhden hittivideon ympärille. Rahkaäijä on vetänyt uskomattomalla tinkimättömyydellä koko vuoden ja jatkuvasti vienyt hommaa eteenpäin ja noussut joka kerta niistä hetkistä kun on tuntunut, että tämä kaikki on vähän liikaa.
Ja taas kerran Ruotsissa, tällä kertaa alihankintamessuilla esiintymässä.
Ei se varmaan ole mikään salaisuus tai yllätys, että tällainen äkkimenestys on myös aika väsyttävää ja joskus vähän liikaa. Vuoden aikana on ollut niin uskomattomia huippuhetkiä, ettei pysty käsittämään, mutta myös pohjat on ollut syviä. Kun on ollut aivan hajalla pitkistä viikoista. Kun on stressannut ja ahdistanut, että tuleeko tästä mitään. Kun on pettynyt siihen, kuinka vähän katseluita joku vaivalla suunniteltu ja tehty video on saanut. Kun kaikki meidän ideat kopiovat prässikanavat on ketuttanut. Kun taas kerran joku nilviäinen on ladannut meidän videoita luvatta Facebookiin, eikä asialle voi tehdä paljon mitään. Kun pitkään mietityt yhteistyökuviot on mennyt puihin. Kun joku on valittanut kommenteissa, että videon taustalla naurava ämmä on kamala ja sen pää pitäis murskata. Kun kukaan ei olekaan vastannut sähköpostiin, vaikka meidän idea oli niin mahtava. Kun on maksanut hirveen kasan alveja ja kaikki kuitit on hukassa. Kun on ahdistanut, että me tehdään vaan töitä eikä ehditä elämään. Paljon isoja tunteita on käyty läpi tänä vuonna. Mutta ne varmasti kuuluu tähän juttuun. Kun on tapahtunut aika paljon valtavia juttuja vuodessa, niin ei se ole mikään pala kakkua kenellekään. Olen monta kertaa sanonutkin, että onneksi me tehdään tätä yhdessä. Parhaat ideat syntyy aina kaksin ja kaikki paineet ja kiireet on helpompi kestää yhdessä.
Posse-reissu oli sellainen, että keikka Helsinkiin ja takaisin kesti 12 tuntia ja oltiin neljä minuuttia telkkarissa. Ei hassumpaa.
Tubettaja Lakko teki vähän aikaa sitten rohkean ulostulon, että on polttanut itsensä loppuun tubettamisella. Mä en epäile sekuntiakaan, etteikö niin voisi tässä työssä käydä. Paineet on kovat ja paikalleen ei saa jäädä. Sen takia pitää välillä ottaa niitä päiviä, että koneet on kiinni, mennään salille notkuun kolmeksi tunniksi ja nukutaan kahdet päikkärit ja syödään jätskiä. Välillä pitää päästä irti, mutta se on vaikeaa, kun ennen some oli hauska keino viettää vapaa-aikaa, mutta nykyään se on työ. Lasken jo melkein tunteja meidän Lanzaroten reissuun, jossa ollaan vaan ja hengaillaan, eikä koko ajan seurata YouTuben analytiikkoja ja vastailla sähköposteihin.
Syksyn kuumin paitamallisto esittelyssä. Liekö jokunen mennyt pukinkonttiinkin.
Tässä vuodessa melkein suurinta ja huiminta on ollut se, mikä määrä ihmisiä me ollaan tavattu tämän ympäriltä, plus kaikki ne ihmiset, jotka on tullut tutuiksi kommenttien ja sähköpostien kautta. Nöyräksi vetää kuinka hienojen ja mukavien ammattilaisten kanssa me ollaan saatu tehdä erilaisia produktioita ja jokaisesta kerrasta olen koittanut oppia jotain uutta. Olisi niin monta tarinaa kerrottavana. Suurimman vaikutuksen muhun teki Duudsonit, jotka edelleen jaksaa innostua jutuista kuin pikkupojat, vaikka äijät on hölmöillyt jo pari vuosikymmentä. Sellaisen palon kun voisi itsekin aina säilyttää tekemiseen.
Kerää koko sarja. HPC:n hopeinen play-nappula (100K seuraajaa), HPC:n kultainen nappula (1 milj. seuraajaa), Beyond the Pressin hopeinen nappula (100K seuraajaa). Perustettiin vastikään kolmas kanava eli Thermal Guys, katsotaan saako se ikinä mitään nappuloita tai karttuuko kokoelma vielä muuten. Kultaisia nappuloita taitaa olla Suomessa tällä hetkellä neljä tai viisi, eli sellainen ei korista ihan joka olkkarin seinää.
 Välillä on tosi vaikea ymmärtää, kuinka innoissaan jotkut tästä meidän jutusta ovat ja yritän aina vastata seuraajien sähköposteihin ja muihin viesteihin, oli viestin sisältö melkein mitä tahansa, koska monille vastaus on oikeasti tosi merkityksellinen juttu. On Suomessakin tullut muutama kovan luokan fani vastaan, mutta isoimmat intoilijat tuntuu löytyvän Saksasta tai Jenkeistä. Tehtiin juuri synttärivideo eräällä saksalaiselle HPC-fanille ja nähtiin myöhemmin videolta sankarin reaktiot meidän tervehdykseen. Meni kyllä nappiin, koska tyyppi nauroi ja itki, kun katsoi tekemäämme videota.
Tampereen alihankintamessuilla meininki oli 5/5!
 Yksi asia, jonka mä haluan tässä nostaa esiin, on ollut se järjetön tsemppaamisen ja myötäelämisen henki, jota ollaan saatu kotimaassa tutuilta ja tuntemattomilta. Se on suorastaan hämmästyttävää, kuinka innoissaan kaikki on ollut meidän puolesta. Siitä oikeasti vilpitön kiitos kaikille! Tähän on nyt paha vetää mitään perinteistä suomalaista kateuskorttia, kun sellaisia soraääniä on kuulunut niin vähän. Toisinaan on tullut myös mieleen, että johtuuko tämä asia vain näkökulmasta, haluaako nähdä tsemppauksen ja positiivisuuden vai kateuden ja parjaamisen?
Toki netissä tulee jotain valituskommenttia, mutta yleensä sellaiset tyypit ei kauheesti ymmärrä, mistä tässä on kyse. Erityisen mieleen on jäänyt eräs legandaarinen kommentti Aamulehden ekasta HPC-jutusta. Sisältö oli suunnilleen se, että ei ihme, että Suomi on lamassa kun tämmösiä puuhaillaan työaikana. Onneksi tässä on myöhemmin päästy hyvin taistoon lamaa vastaan.
Tosifanin pakko-ostos: legoprässi. Näitä on muuten myynnissä täällä. Me ei kylläkään saada niistä penninjeniä, joten tää ei ollut kaupallinen yhteistyö itseni kanssa.
 Ihan samalla tavalla kaikki ystävät, tutut ja sukulaiset meihin suhtautuu kuin ennenkin. Toki kaikki prässäys-läpät alkaa vähän kyllästyttämään, meinaan siis sitä, että kun pistää kissan kuvan Facebookiin, niin menee noin kaksi sekuntia, niin joku jo kommentoi, että laitatteko tuonkin prässiin. Mutta tämä nyt ei ole oikeasti kovin vakava lieveilmiö. Toisinaan on ehkä tuntunut, että jotkut kaverit ei ole uskaltaneet laittaa viestiä ja pyytää jonnekin, koska "teillä on kuitenkin kaikkia tärkeämpikin juttuja ja hirvee kiire". Vaikka olisi vähän kiirettä, silti elämän arvojärjestys ei ole muuttunut mihinkään ja tärkeille asioille varmasti pystyy raivaamaan tilaa, jos vain haluaa.
Verkkokaupan keikat lokakuussa. Ihan vitsin siistiä ja paljon ihmisiä, meidän parhaita livekeikkavetoja. Olin kyllä näihin aikoihin vähän väsynyt ja pinna kireällä ja meinasin saada hermoromahduksen Ruoholahden Cittarissa, kun en löytänyt muovailuvahaa. :D
Välillä tulee sellainen olo, että on itse jäänyt lillumaan johonkin YouTube-kuplaan, kun muut ovat jatkaneet jo elämäänsä. Varmaan kaikki fb-kaveritkin on saanut jo aivan tarpeekseen kaikesta HPC-hypetyksestä, mutta koen, että tänne blogiin voin kirjoittaa mitä haluan, se on lukijan vastuulla päättää haluaako lukea vaiko eikä. Ei sitä kuitenkaan itsekään jaksa koko ajan mitään YouTube-juttuja, elämässä pitää olla muutakin sisältöä.
Ja nää HPC:n kautta elämään tulleet ihmiset! Maija on aivan paras!
Me saatiin maaliskuussa yhtenä yönä kultalautasella niin käsittämätön mahdollisuus, ettei kukaan Suomessa koskaan ennen. Sen jälkeen otettiin kaikki irti tästä kultalautasesta ja kovalla työllä ollaan tultu tähän, missä nyt ollaan. Tämä vuosi on opettanut erittäin paljon, mutta ehkä tärkeimpänä sen, että mahdollisuuksiin pitää tarttua, jos sellaisen saa. Pienikin juttu voi kasvaa isoksi. Tässä jos missä sanonta "pitää takoa, kun rauta on kuumaa" on pitänyt täysin paikkansa. Tämä ei kestä ikuisesti, mutta tätä aikaa ei kannata hukata haahuiluun.
Tässä vaiheessa kenellekään ei varmaan jää epäselväksi, että vuosi 2016 tulee olemaan meille ikuisesti Hydraulic Press Channelin vuosi. Ei tällaista vuotta tule koskaan enää toista. Olen siitä ihan tyytyväinenkin, koska toista vuotta putkeen tällaista ei olisi varmaan jaksanut. Silti mulla on pyllyssä sellainen kutina, että ei ensi vuosikaan tule ihan peruskauraa olemaan!

maanantai 26. joulukuuta 2016

Tapanintansseissa

Tapanintanssit perinteisesti lopettaa joulun ja tänään tanssittiin tangon tahtiin salilla. Ensin vuorossa oli jalkakyykkyjenkka, joka mukavasti lämmitti tunnelman. Paikalla ei valitettavasti ollut elävää musiikkia, mutta kuulokkeissa tanssirytmejä tarjoili ruotsalainen soitin- ja lauluyhtye Sabaton.
Seuraavaksi rytmitajua koeteltiin penkkipunnerruspolkan parissa. Askelsarjat oli onneksi niin helppoja, että tällainen rytmitajutonkin pysyi mukana tahdissa.
Hikihän tässä humpatessa tuli, mutta kesken ei parane heittää tanssikenkiä nurkkaan, vaan kinkunsulattelu jatkui leuanvetovalssin parissa.
Vielä lopuksi tarjolla oli paritanssia, nimittäin vanha perinteinen hullutteluhumppa, jossa mies vie ja nainen yrittää pysyä tahdissa kynsin hampain.
Se joka väittää ettei tanssiminen ole kovaa urheilua, on väärässä, koska näissä Tapanintansseissa tuli ainakin karmea hiki ja hengästyminen. Onneksi kanttiinissa oli tarjolla virvoittavaa juomaa!
Tapaninpäivän tunnelmissa taitaa olla myös Leo, joka yrittää keventää joulun jälkeen. Kun kinkku ei enää maistu, on vaikka omena mukava välipala!
Taidan tästä lähteä vielä yhteen valmiiseen pöytään, aina on tilaa ruualle. Varsinkin kyykkytreenin jälkeen!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

JOULUHOROSKOOPPI!

Sieltä se joulu tulla jolkottaa, kolme yötä enää! Tämä keskitalven (keskiminkä?!) juhla on monille se vuoden tärkein tapahtuma ja siksi se onkin täynnä odotuksia. Stressaamisen voi nyt lopettaa, koska Rahkamuijan virallinen Jouluhoroskooppi kertoo kaiken olennaisen joulusi kulusta. Viime yönä Petteri Punakuono ja Vesa-Matti Loiri ilmestyivät uneeni ja kuiskivat tämän horoskoopin sisällön korvaani ja lisäksi tulkitsin hieman homejuuston kuvioiden antamia merkkejä universumin asennosta, joten ennustukset ovat täysin glögin... eikun siis vedenpitäviä.

Vesimies 20.1.-19.2.
Jupeterin asennon vuoksi Vesimiehillä saattaa olla töistä vapaata 24.-26.12. Vesimiesten joulua varjostaa joulun menoliikenteessä saatu lahja sinipukuiselta henkilöltä. Mutta ethän anna sen pilata koko joulun tunnelmaa? Lähelläsi on henkilöitä, joilta voit ottaa mallia jouluilosta. Uusi kuu lupaa Vesimiehille perunasalaattiähkyä vuoden viimeiselle päivälle.

Kalat 20.2.-20.3.
Boheemi Kalat havahtuu vasta aattoaamuna joulun suurimpaan iloon eli antamisen lahjaan, mutta Venuksen virtauksen vuoksi kaupat ovat onneksi auki myös pyhien aikaan. Tähtien asento lupaa maaliskuisille Kaloille myös akuuttia polttelua rinnan ja ylävatsan seudulla jouluyön tienoille, mutta saatat saada apua käsikauppalääkkeestä nimeltä Rennie.

Oinas 21.3.-20.4.
Otavan asento näyttää, että Oinaan tulee laittaa perjantaina uuniin jotakin isoa ja hitaasti kypsyvää. Rauhalliset oinaat viettävät joulua rakkaiden ihmisten parissa, mutta tässä voi olla varjopuolena kaavoihin kangistuminen, Lahjapaketista saattaa paljastua jotakin vihreää, makeaa ja pallon muotoista.

Härkä 21.4.-20.5.
Toukokuussa syntyneitä härkiä saattaa piinata todellinen jouluähky Golf-virran tuomien lämpimien tuulien vuoksi, Tästä on kuitenkin helppo päästä yli, koska aattoiltana kiltit Härät tulevat kohtaamaan punanuttuisen vanhan miehen, jolla on mukana monenlaisia paketteja. Luvassa saattaa olla pehmeitä tai kovia paketteja.

Kaksonen 21.5.-21.6.
Säntillisten kaksosten joulusiivoukset eivät mene hukkaan tänäkään vuonna, koska monille Kaksosille on luvassa mieluinen lahja vanhalta mieheltä. Kesäkuisten Kaksosten juomalasista löytyy jouluviikonloppuna jotakin punaista ja makeaa, jossa on kuivattuja viinirypäleitä seassa. Kuukauden viimeisenä lauantaina toukokuiset kaksoset tulevat näkemään taivaalla värikkäitä räjähdyksiä.

Rapu 22.6.-22.7.
Rapujen joulu menee melko makeissa merkeissä, mutta liioitella ei kannata. Herkkiä Rapuja ilahduttaa jouluaattona telkkarissa kello 11.33 alkava koskettava jouluklassikko. Joulutorttujen sakarat ennustavat silmävammoja vuoden viimeisenä päivänä kaikille huolimattomille Ravuille.

Leijona 23.7.-22.8.
Leijonaa piinaa koko joulun paha valinnanvaikeus tv-ohjelmien suhteen. Ratkaisu löytyy kuitenkin vaistoja kuuntelemalla. Aattoiltana heinäkuiset leijonat tulevat syömään jotakin ruskeaa ja melko makeaa, joka on yleensä kääritty rapiseviin papereihin. Elokuiset leijonat sen sijaan menevät aattoiltana huoneeseen, jossa on todella kuumaa ja kosteaa ja joku lätkii koivuvihdalla selkään.

Neitsyt 23.8.-22.9.
Neitsyeiden joulun kohokohta koittaa vasta Tapaninpäivänä, jolloin illan tansseissa saattaa olla yllättävää vientiä. Saman päivän iltana tulet kohtaamaan pitkän ja tumman siniasuisen henkilön, joka kehottaa puhaltamaan reippaasti pilliin. Elokuiset Neitsyet selviävät tästä ilman jatkoseuraamuksia, jos Tapaninpäivän juomat ovat olleet melko mietoja.

Vaaka 23.9-22.10.
Vakaiden Vaakojen joulu sujuu rauhallisissa merkeissä, kunhan kiukaalle ei laiteta kuivumaan pyyhkeitä, eikä jätetä kynttilöitä yksin palamaan. Marsin ja Uranuksen törmääminen tarkoittaa Vaakojen kohdalla sitä, että jouluaamuna kannattaa ehkä jäädä kotiin nukkumaan, eikä lähteä muiden mukana paikkaan, jossa lauletaan porukalla laahaavia lauluja ja istutaan pitkillä penkeillä.

Skorpioni 23.10.-22.11.
Levottomat Skorpionit eivät pysy paikallaan edes jouluna, mutta onneksi eräs vanha ja parrakas mies saattaa tarvita apua pakettien jakamisessa jouluaattona. Skorpionien koko vuoden kestänyt ahkeruus ja kiltteys muita kohtaan palkitaan ja paketeista saattaa paljastua jotakin pehmeää, jossa on kaksi lahjetta. Uranuksen outo sijanti saa kaikki Skorpionit lupaamaan 50 kilon laihduttamista ja tupakkalakkoa kuukauden viimeisenä päivänä.

Jousimies 23.11.-21.12. 
Aatonaattona Jousimiesten kannattaa viimeistään ripustaa kimaltavia asioita sisälle tuotuun puuhun, sillä se auttaa paatuneimmankin joulunvihaajan pääsemään tunnelmaan. Marraskuisia Jousimiehiä saattaa myös kohdata onni riisipuurolautasen äärellä, kun hammas osuu johonkin kovaan. Poikkeuksellisesta Föhn-tuulesta johtuen Jousimiehet saavat tänä vuonna vain pehmeitä paketteja.

Kauris 22.12.-19.1
Niilin virtausten takia joulukuiset Kauriit saavat taas kerran joululahjat ja synttärilahjat samalla kertaa. Mutta ei hätää, Kauriille voi olla luvassa hyviä löytyjä kuukauden viimeisinä päivinä erityisesti vaatekaupoissa. Tammikuisten Kauriiden ei kannata syödä pöydälle jäänyttä mätiä jouluyönä, muuten luvassa voi olla sekainen vatsa joulupäivänä.

Nyt kaikki voivat rauhaisin mielin lähteä valmistautumaan jouluun, kun kaikki joulun kuviot ovat selvillä. Jos kuitenkin ilmenee vielä kysymyksiä jouluisesta kohtalostasi, katson mielelläni uudestaan Petteri Punakuonon suuhun ja tulkitsen sieltä tulevaisuutesi.

Ihanaa joulunaikaa kaikille! 

maanantai 19. joulukuuta 2016

Vähän jyskyttää nyt!

Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Tietenkin siitä, että alkaa voivottelemaan sairauksiaan julkisesti. Mutta tämä päänsärkypirulainen nimeltään migreeni on sen verran yleinen vaiva, että tämä olkoon vertaistukena muille, joilla vähän jyskyttelee päässä.

Tämä migreeni on siitä hassu juttu, että se on ollut jo vuosia elämässäni, mutta sain sille nimen vasta tänä keväänä. Kun puhun migreenistä, en voi olla puhumatta siihen liittyvästä pahoinvoinnista ja se tässä onkin ehkä hämännyt kaikki vuodet. Normaalit ihmiset voi pahoin Särkänniemen viikinkilaivassa tai autossa, mutta mulla ei ole koskaan ollut huono olo kummassakaan. Mutta laatta sen sijaan on lentänyt muuten mitä ihmeellisemmissä elämänvaiheissa. Kun olin lapsi, oli keskellä yötä alkava pahoinvointi aivan varma, jos valvoin liian myöhään ja join limsaa. Samoin aina oksetti, jos oli kova yskä ja senkin päivän iltana yrjötti, kun olin 9-vuotias ja meillä oli käynyt varkaita. Kun ikää tuli lisää, pahoinvointiherkkyys ei ole ainakaan helpottanut yhtään. Kerran söin savustettua poroa useamman vuoden kasvissyönnin jälkeen ja siitä tuli törkeän paha olo. Tai jos joskus on tullut pyöräiltyä pitkä lenkki ilman riittävää juomista, kotiin päästessä varmasti oksettaa. Tai jos olen joutunut ottamaan kaksi e-pilleriä samaan aikaan unohduksen takia, on pahoinvointi lähes kellontarkkaa. Ja joskus on käynyt niinkin, että herään keskellä yötä todella rajuun huonoon oloon ilman mitään syytä ja käyn pari kertaa oksentamassa ja sitten jatkan unia. (Näin jälkikäteen ajateltu tämä yöpahoinvointi ilman syytä on ollut aika varmasti migreeni.)
Sori tästä oksennuslitanniasta, mutta mua tämä ei yhtään inhota, koska se tuntuu olevan kehon luontainen reaktio asiaan kuin asiaan.
Ei varmana tarvitse mainita, että pahoinvointi kulkee käsi kädessä tämän migreenin kanssa ja sen takia en olekaan oikein osannut tunnistaa migreeniä aiemmin, koska olin ajatellut, että mua nyt oksettaa vaan ihan kaikki asiat, eikä päänsärky varmaan ole poikkeus.

Viime keväänä kävin kuitenkin työterveydessä valittamassa päänsärkyä, jota oli vähän liian usein. Kun sain valitusvirteni loppuun, lääkäri tokaisi "luettelit juuri kaikki tyypilliset migreenin oireet." En tiedä, miten en aiemmin vakavissani ajatellut, että tätä migreeniksi, vaikka meidän suvussa se kulkee melkein vakiovarusteena kaikilla.

Tältä lääkärireissulta sain mukaani reseptin Sumatriptan Sandoz -lääkkeeseen. Et varmaan kovasti ylläty, jos sanon, että aloin voimaan pahoin tästä lääkkeestä. Se kyllä helpotti päänsärkyä, mutta ensin siitä tuli paljon huonompi olo, kuin itse migreenistä. Sen takia lykkäsinkin aina lääkkeen ottoa ja toivoin vaan, että särky menisi tavallisella särkylääkkeellä ohi, eikä se koskaan mennyt. Oli siis ilmiselvää, että tämä ei ainakaan ole ratkaisu mun migreeniin. Nyt syksymmällä uudella lääkärireissulla tohtori ajatteli pelata varman päälle ja löi käteen reseptit peräti kolmeen eri lääkkeeseen, jos niistä jokin sopisi. Näistä olen kokeillut nyt Miranaxia, joka on särkylääke ja Maxalt Rapitabia, joka on migreenilääke. Miranax vaikuttaa aivan liian hitaasti toimiakseen migreeniin, mutta jos on sellaista pientä päänsärkyä, joka ei tunnut migreeniltä, se toimii, kunhan jaksaa odottaa. Mutta Maxalt, BUUM! Se pelastaa. Vaikka olo olisi jo siinä vaiheessa, että laatta lentää ja makaa puolikuolleena lattialla, Maxalt pystyy palauttamaan meikäläisen toimintakyvyn tälle puolen. Se vie päänsäryn pois ja tai vähintään muuttaa sen terävästä vaimean tylpäksi. Toki ei Maxaltinkaan jälkeen tarvitse lähteä salille kyykkäämään kovia ykkösiä, koska olo on vetelä ja väsynyt, mutta sen verran elävän kirjoissa pystyy olemaan, että voi vaikka seurustella muiden ihmisten kanssa tai puuhata jotain ihan pientä.
'

Mä olen vähän analysoinut tätä hommaa, että mistä migreeni tulee ja olen huomannut, että vähän kaikenlaisesta. Kun tein taannoin töissä joka arkipäivä töitä tietokoneella ja hartit meni vähän jumiin, se oli varma migreenimagneetti. Tähän kun lyötiin päälle viime kevään ja kesän hektinen tahti, tuntui päätä särkevän ihan koko ajan. Keväällä kävi pari kertaa myös niin, että migreeni iski, kun hengaili kirkkaassa auringonpaisteessa ulkona.  Kaikista pahin päänsärkytriggeri on kuitenkin nälkä ja matala verensokeri. Kävin viime kesänä verikokeissa ja ainoa arvo, joka ei ollut viiterajoissa, oli paastoverensokeri, joka oli hiukan liian matala. Nälkäkiukku ja heikotus ei ole siis mikään vitsi mun kohdalla. Liian nälkä ei saa tulla, tai tulee tosi huono olo ja migreeni vielä kaupan päälle. Tuntuu, että kroppa kestää verensokerin laskua vuosi vuodelta vaan huonommin ja välillä huomaan, että migreeni iskee aivan luvattoman helposti, jos vähänkään pääsee tulemaan nälkä.
Mulla on kameralaatikossa aina mukana pari energiageeliä, jos meinaa tulla heikotus kuvaushommissa. Toki jotain evästä on yleensä aina tarjolla, mutta geelit on hätätilanteisiin. Samoin energiageeli kulki usein mukana töissä, koska joskus tuli sellaisia keissejä, että asiakkaan kanssa meni aikaa tuntitolkulla, eikä tauolle pystynyt lähtemään. En varmasti voisi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jolle on aivan arkipäivää, että syömään ei pysty lähtemään, kun haluaa. Siinä jäisi joukkomurhaaja-myrkkyhoitaja kakkoseksi, kun alkaisin nälkäisenä hoitelemaan potilaita.

Ylipäätään kellontarkka elämänrytmi ja varsinkin ruokarytmi olisi varmaan parasta ennaltaehkäisyä migreeniin. Varsinkin nykyään se ei ole aina mahdollista, kun tulee reissattua jonkin verran ja työpäivät on vähän erilaisia. Mutta silti koitan pitää huolta, että tulisi syötyä säännöllisesti, eikä nälkä pääsisi yllättämään. Se mikä vielä tässä migreeniasiassa on mulle mysteeri, on se että miksi ne tulee aina peräkkäin? Jos muutaman viikon tauon jälkeen tulee migreeni, voin sanoa 99 % todennäköisyydellä, että se tulee uudestaan parin päivän sisään. Esimerkiksi viime ja edellisellä viikolla oli kolme migreenipäivää muutaman päivän välein. Sitten saattaa mennä kaksi viikkoa tai kuukausi, ettei ole ollenkaan ja sitten ehkä taas alkaa jyskyttämään.
Se on tietenkin selvää, että salitreeni jää varmasti tekemättä, jos särkee kovaa päätä ja rankan migreenin jälkeen seuraavanakin päivänä ei olo ole vielä terävin mahdollinen. Pyöräillessä tämä tarvitsee ottaa huomioon siinä mielessä, että juoda ja syödä pitää tavallistakin tarkemmin, muuten lenkin jälkeinen olotila on aikamoista horroria.

Nyt on kuitenkin siinä mielessä kiva tilanne, että osaan vähän ennakoida itse migreeniä ja siihen on lääkkeet, jotka tehoaa. En ole ollut varmaan vuoteen kunnolla flunssassa ja vaihtaisin tän migreenin ihan koska tahansa vaikka kolmeen vuosittaiseen räkätautiin. Mutta ei sitä varmaan saa valita.

Nyt vertaistukiryhmä pystyyn kommenttiboksiin! Onko siellä muita elämäntapaoksentajia? Piinaako migreeni elämääsi? Muututko kuolemansairaaksi ja raivohulluksi heti, jos ei ole ruokaa tarjolla? Oletko löytänyt migreeniin hyviä ehkäisykeinoja? Ole hyvä ja kerro, kokemuksien jakaminen varmasti auttaa monia!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Kuvakuulumisia

Selasin puhelimesta löytyneita kuvia ja otokset kertoivat varsin kattavasti viime päivien puuhista. Tässä tulee kuulumiset kuvien muodossa!
Viime viikolla kuolasin Lidlin mainoslehdestä kuorrutettuja manteleita, mutta kaupassa ne paljastuivatkin mantelikekseiksi. Siinähän se lukee paketissa, että wafer (=vohveleita), mutta en pystynyt näkemään sitä, kun olin niin lumoutunut näistä. Pistin napakan palautteen Lidlille harhaanjohtavasta mainonnasta!
Yksi viime päivien kohokohdista oli se, että YouTuben tekemässä YouTube Rewind 2016 -videossa käytettiin hydrauliprässiä ja Rewind-bannerikuvassa on vihreä prässi. Aika hienoa, että YouTube on noteerannut asian vuosimuistelossaan!

Kuvattin Fazerille pientä mainospätkää ja meillä on kaikki nurkat täynnä turkinpippureita. Syödään niitä varmaan vielä vuonna 2051. Tai sitten tänä vuonna kaikille sukulaisille on luvassa tulisia joululahjoja.

Sininen hetki meidän kotikadulla. 
Viikonloppuna kuvailtiin ulkona lämpökameralla. Tää on jotenkin poikkeuksellisen kiva kuva!



Cyclocrossissa ei ole nastarenkaita, mutta ilmankin pärjää, jos ajaa vähän ennakoiden, eikä tee liian tiukkoja käännöksiä. Nastakumit on kuitenkin hankintalistalla. Harmi, että maailman parhaat nastarenkaat eli Icepiker Prot eivät mahdu  pyörimään tässä pyörässä. 

Pukkasi vähän migreeniä, niin pötkötin vaan salilla. Pitänee lähiaikoina kirjoittaa postaus tästä migreeniasiasta, se kun lienee tuttu juttu monelle muullekin. 

Talvimaisemia Näsinneulasta. Päästiin käymään Näsinneulan näköalatasanteella, joka on yleensä kiinni yleisöltä. Ylhäällä tuuli noin 100 metriä sekunnissa ja sormet jäätyi välittömästi, jos otti hanskan pois. Maisemat olivat kuitenkin sen arvoiset!

Kyllästyin paleleviin varpaisiin, joten ostin huopikkaat.  Lämpimien varpaiden lisäksi tuntuu hyvältä, että kengät on tehty Suomessa ja vielä Jämsässä!
Tampereella kaikki on suurempaa, joulupallotkin. 



Melkein kuin olisi Bremenin joulutorilla, mutta Tampereella. 
Mun puhelin on täynnä kuvia sohvista, kylppärin kaapeista ja keittiönpöydistä, koska Niina-ystävä on muuttamassa ja ollaan jo viikkotolkulla speksailtu tulevan kämpän sisustusta. 



Kävin morjestamassa Aitoon aidointa muijaa eli Reettaa ja meidän puuhat on aina tosi järkeviä. 
Kuvattiin salilla videota. Toista se oli ennen, kun treenivideot filmattiin pokkarilla käsivaralta ja editoitiin Windows moviemakerilla. 

Nämä on water marbleseja eli vesihelmiä ja ne on kiehtovin juttu pitkään aikaan. Ensin ne on nuppineulan pään kokoisia palleroita, mutta kun ne laittaa veteen, ne turpoaa marmorikuulan kokoisiksi. Meillä oli niitä yhtä videota varten kolmen litran kattila puolillaan ja sain päähäni, että haluan lajitella ne väreittäin. Näyttää niin harmoniselta, sielu lepää! 
Leoko se jaksaa kiehnätä olkapäällä vaikka loputtomasti. Varsinkin jos on toiveita seuraavasta ateriasta. 
Tässä oli sekalaisia paloja meidän arjesta. Kuvista on aina kiva katsoa, että mitä kaikkea on tullut tehtyä ja siksi niitä pitäisi ottaa paljon enemmän, varsinkin kun puhelimella se on niin helppoa. Tällainen kuvakokoelma on myös hauska koota blogiin, toivottavasti se oli myös kiva lukea ja katsella!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kesäloma peruttu!

Kun viime talvena töissä jaeltiin kesälomaviikkoja, otin neljännen lomaviikkoni joulukuulle, juuri tälle viikolle, jotta voin lähteä voimanoston SM-kisoihin Sotkamoon. No, en ole tällä hetkellä siellä töissä, enkä siten lomalla, enkä myöskään ole lähdössä Sotkamoon. Sehän meni hyvin sitten! Voisin tietysti anoa Rahkaäijältä palkallista lomaa täksi viikoksi ja lähteä kisaturistiksi Kainuuseen.
Mentiin eilen salille suoraan jostain Aamulehden haastattelusta, siksi oli tukka kiharalla ja punaa huulissa. Viime aikoina treeni on taas mennyt aika mukavasti, rauta nousee ja nostelu on kivaa!
Vielä alkusyksystä ajattelin, että jos pääsen treeneihin kunnolla kiinni, voisin lähteä ässämmiin kisaamaan. Eihän siinä sitten kauheesti tullut syys-lokukuussa reenailtua ja viimeisen naulan löin itse arkkuun, kun sovin meidän firman kalenterivastaavana yhdet tärkeät kuvaukset kisapäivän päälle. Varmaan siksi, että voin kaikille selittää, ettei millään pääse, kun on tärkeitä työhommia. Mutta oikeasti niin kauas lähteminen tuntui vähän turhalta, kun treenit ei tosiaankaan ole ollut tämän vuoden aikana ihan sitä tasoa miten SM-tason urheilijat yleensä treenaavat. :D Voin mennä tekemään tämänhetkisen kunnon mukaisen tuloksen vähän lähemmäksikin kuin 500 kilometrin päähän. Eikä mun mielestä SM-kisat ole oikea paikka mennä selittelemään, että en oo nyt ehtinyt kauheesti jumppaileen.
Mä oon jo niin monta vuotta nostellut tankoa, että se saisi välillä ruveta nostelemaan mua!
Mä en myöskään usko, että tämä oli mitenkään ainutkertainen tilaisuus päästä SM-karkeloihin. Vaikka tulosrajat on noususuhdanteessa, on ne naisten sarjoissa kuitenkin sellaisella tasolla, että vielä toistekin saa tulosrajan rikki. Miehillä sen sijaan SM-kisapaikat on vähän tiukemmassa ja siinä saa tosissaan nostella, että puhkaisee kisarajan. Jos en nyt ihan metsään muistele, naisissa 63-kiloisissa tulosraja (eli yhteistulos) on tänä vuonna jotain kahden ja puolensadan kilon tietämissä, mikä on aika vähän, joten siinä onkin varaa nousta. Sen takia SM-tulosrajan rikkomista ei osaakaan oikein arvostaa, kun tuntuu, että sen voi rikkoa kuka tahansa, joka jaksaa mennä kisoihin nostamaan. Totta kai sitä lähtisi vaikka kuuhun kisaamaan, jos tulosraja olisi saavutettu hirveällä työllä ja tuskalla.
Niin eikö tää ollutkin penkki? Siis sellainen missä istutaan?
Katsoin juuri, että Suomen rankingissa olen alle 63-kiloisten sarjassa sijalla 25. ja 72-kiloisissa nostajissa sijalla 38. niin ei tarvitse myöskään pelätä, että menee mitali sivu suun, kun ei lähde kisoihin. Naisten voimanoston taso on noussut tosi kovaa tässä ihan parin vuoden aikana ja se on hieno juttu! Klassisen voimanoston SM-kisat on ollut edellisen kerran tammikuussa 2015, eli lähes kaksi vuotta sitten. Ne siirtyi tänne loppuvuoteen EM-kisojen ajankohdan takia, joten sen takia tässä välissä oli varsin pitkä aika. Näissä edellisissä kisoissa alle kuuskolmosten sarja voitettiin 350 kilon yhteistuloksella, nyt veikkaan, että samalla tuloksella ei varmasti pääse kolmen parhaan sakkiin. Omalla yhteistulosennätykselläni eli 307,5 kilolla olisi edellisissä kisoissa ollut kuudes, mutta tällä kertaa taidetaan vaatia vähän enemmän rautaa tankoon, jos havittelee paikkaa kuuden sakissa. Eli taso on kovassa nousussa!
Tietää, että rouva on paikalla, kun leiri on levittäytynyt pitkin salia.
Vaikka me ei lähdetä Sotkamoon nostelemaan, siellä on kuitenkin hyvä edustus Tampereen Voimanostajia ja jännityksellä odotankin, että mitä kaverit saavat siellä aikaan. Toivottavasti kaikki menee hienosti ja kunto osuu kohdalleen. Toivontankin tätä kautta paljon tsemppiä kaikille TVN:n nostajille ja toki myös muille, jotka on lähdössä Kainuun  kunnaille kisailemaan.

Ja sitten vielä loppukevennyksenä kuva tämän joulun hittilahjasta, eli Leo-laatikosta! Tämä näppärä joululahja toimitetaan kauniissa ruskeassa pahvilaatikossa ja sisältä paljastuu aivan elävän näköinen ja tuntuinen kissa, joka vaatii jatkuvasti äksöniä ja ruokaa! Lisäksi se syö kaikki laskusi ja repii lehdet kappaleiksi ja menee aina märillä tassuilla hiekkalaatikolle ja kuljettaa lihanpalat olohuoneen matolle. Toimitus kotiovelle, ei palautusoikeutta! Ilahduta lähimmäistäsi kivalla lahjalla, joka muistetaan (ja haistetaan, kun se vääntää kunnon joulutortut hiekkalaatikolle)! Käytä eduksesi huipputarjous ja tilaa kaksi kolmen hinnalla! Tarjous voimassa elokuuhun 2021 asti. Leo-laatikoita tarjolla rajoitettu, mutta reilu erä, ole siis nopea!
Tilaa omasi jo tänään! Maksu vain käteisellä.
Mukavaa viikon jatkoa!