torstai 27. huhtikuuta 2017

Leuattaen läpi Floridan!

Lomalla ei ehkä ehdi tai jaksa käyttää aikaansa urheiluun, ja yleensä sporttisesta osuuden hoitaakin pitkät kävelyretket ympäri huvipuistoja ja kaupunkia. Lihaskunnosta on kuitenkin myös syytä pitää huolta matkan aikana ja siihen tarjoaakin oivallisen mahdollisuuden vuonna 2012 kehitetty urbaani kaupunkilaji nimeltä leuatus! Monille leautus tuli ensimmäisen kerran tunnetuksia Rahkamuijan Kalifornian leautus-postauksesta, joka oli elävä legenda jo heti julkaisunsa jälkeen. Nyt leuatus tekee näyttävän paluun, nimittäin täältä pesee leuatuskokoelma Floridasta!
Tällä kertaa leautukset tallennettiin videoformaattiin, koska videointi vaatii paljon vähemmän sekä leuattajalta että kuvaajalta. Usein kuvaa ottaessa leuattaja joutuu roikkumaan kohteessa kohtuuttoman kauan, että hetki saadaan ikuistettua, mutta videoidessa veto tulee varmasti talteen. Videolta näkee mukavasti myös mahdollisten sivullisten reaktiot!
Tässä tulee Floridan leautukset! Tunnistatko tai arvaatko kaikki kohteet?
Sporttista viikon jatkoa, muista leuattaa aina kun voit!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Suomen ensimmäiset Shorty Awards -voittajat! 🏆

Jatketaan siitä, mihin jäätiin edellisessä postauksessa! Lennettiin siis Orlandosta New Yorkiin myöhään lauantaina ja keltaisen taksin kyydittäminä saavuimme hotellille. Valitsin hotellin niin, että se olisi mahdollisimman ytimessä, mutta samaan aikaan järkevän hintainen ja onnistuinkin valinnassa mainiosti. Times Squarelle oli matkaa vain pari korttelia ja hotelli oli siisti ja eikä luteitakaan näkynyt. Me ollaan aivan hysteerisiä bed bugsien kyttääjiä, Suomessakin pengotaan jokaisen hotellin patjat ennen huoneeseen majoittumista.
Vaikka kello oli hotellille saapuessa jo yksi yöllä, Times Square veti meitä puoleensa kuin magneetti. Meidän oli pakko päästä katsomaan miltä näyttää Pohjois-Amerikan suurimman kaupungin keskusta lauantai-yönä. Ja elämää riitti! Aivan kuin olisi ollut päivä, kaikki mainosvalot pösöttivät niin kirkkaina ja ihmisiä oli liikkeellä valtavasti.
Lauantai-illan huumaa Times Squarella. Jos noista kaikista vilkkuvista valoista ei saa epilepsia-kohtausta, niin ei sitten mistään!
Pienen kävelykierroksen jälkeen maltettiin mennä nukkumaan. Meidän hotellin wifi-yhteys toimi vähän satunnaisesti, niin sunnuntai-aamu alkoi lähimmän Starbucksin etsinnällä. Rahkaäijän piti saada kahvia ja meidän molempien piti päästä pyhien yhteyksien äärelle. Neljä vuotta sitten Kaliforniassa ei ollut mikään ongelma, vaikka oli päiviä ilman nettiä, mutta nyt se olisi ollut mahdotonta, koska työhommat hoidetaan täysin somessa ja sähköposteilla. Ensi kerralla otetaankin joku datapaketti reissun ajaksi, ettei tarvitse juosta Tähtipaksin wifin perässä.
Sitten asiasta ihan toiseen, Yhdysvalloissa on jännittävää huomata kuin paljon tippi vaikuttaa palvelun laatuun. Esimerkiksi ruokakaupoissa tai kahviloissa, joissa myyjiä ei tipata, on meno välillä todella tylyä. Aivan kuin asiakaspalvelijat vihaisivat elämäänsä tai vähintään asiakkaita, eikä asiakkaita tervehditä tai katsota silmiin. Ei tietysti joka paikassa, mutta monesti törmäsin tähän. Sitten taas esimerkiksi ravintoloissa, joissa tarjoilijat saavat tippiä, on meno aivan eri ja ollaan niin mielinkielin. Mutta kannattaa ollakin, jos perheen elättäminen on tipeistä kiinni.
Hengaan vaan ton kupin kanssa, en pidä kahvista.
Bryant Parkissa oli jo kevät!
Meillä oli sunnuntaina aamupäivällä meet&greet Bryant Parkissa, oltiin siis vain ilmoitettu, että ollaan paikanpäällä kello 11, tulkoon ken tahtoo. Paikalle löysi tiensä viisi ihmistä ja myöhemmin vielä kaksi kävi moikkaamassa meitä hotellilla, kun heidän juna oli myöhässä. Näistä viidestä ihmisestä yksi oli syntyperäinen newyorkilainen, yksi oli Ranskasta, yksi saksalais-virolainen ja kaksi Israelista, mutta kaikki asuivat Yhdysvalloissa. Aika kansainvälinen meininki! Israelilaispariskunta oli kunnon hipstereitä, jotka kertoivat, että tykkäävät katsella meidän videoita monta peräkkäin ja samalla "drink and smoke". Mitä lie pössyttelevätkään meidän videoiden parissa...
Meet&greetin jälkeen hain välipalakeksin. Maistui yllättäen ihan proteiinipatukan ja keksin sekoitukselta.
Jäätelöautoja, hot dog -kioskeja, kebab-kojuja ja pretzel-kärryjä oli joka kadunkulmassa. New Yorkissa ei ainakaan pääse kuolemaan nälkään!
Fanitapaamisen jälkeen nukuttiin vähän päikkäreitä ja käytiin purilaisella ja sen jälkeen alkoikin Shorty Awards -gaalaan valmistautuminen. Tämän Shorty-homman historia on meidän kohdalla sellainen, että olin tammikuussa käymässä kaverilla, kun Lauri välitti mulle sähköpostin meidän ehdokkuudesta saatesanoilla "Noi bileet olis new vitun jorkissa!" Tutkittiin vähän tapahtuman taustoja ja todettiin, että tää on nyt hyvä juttu olla mukana, koska kyseessä on sosiaalisen median suurin ja arvostetuin gaala, ikään kuin somen Oscarit. Meillä kävi tammikuussa myös yksi kuvausporukka Jenkeistä, jotka oli tosi innoissaan meidän ehdokkuudesta. Nämä oli siis sellaisia tyyppejä, joiden näkemystä kannattaa kuunnella. Maaliskuussa selvisi, että olemme finaalissa ja silloin viimeistään tehtiin päätös lähdöstä. Oli Laurin kuningasidea yhdistää tähän samaan matkaan Florida, hyvä Rahkaäijä!
Tässä me jonotellaan vielä "rahvaiden jonossa".
Shorty Awardsin coctail-tilaisuus alkoi puoli viideltä ja se järjestettiin PlayStation Theaterilla, joka oli hyvin lähellä meidän hotellia. Katsottiin, että tässä on jono tapahtumaan, eikun odottamaan omaa vuoroa. Satuttiin kysymään vielä järjestäjätahon henkilöltä, että olemmeko oikeassa paikassa ja kun tämä kuuli, että olemme ehdolla, tuli pikainen lähtö vippijonoon, jossa sisäänkäynti kulki punaisen tai tässä tapauksessa vihreän maton kautta. Siellä salamavalot välkkyi ja joku Shortyn tyyppi tuli haastattelemaan meitä, että miksi me murskataan kamaa ja miksi ihmiset katsoo sitä. Hyvä kysymys. :D
Ilmaisen viinan pileet. Siitä lisää myöhemmin. :D
Melkein heti sisäänpääsyn jälkeen (sisälle tultiin tietenkin metallinpaljastimen kautta, kuten varmaan joka paikkaan Jenkeissä) meidät vinkattiin sivumpaan ja lyötiin kaksi pystiä kouraan ja onniteltiin. Vat da faak, mitä täällä tapahtuu?! Ollaanko me nyt voittajia? Miksi näitä on kaksi? Miksi me saatiin nämä jo nyt? :D Ilmeni, että gaalassa on niin monta kategoriaa, että vain pieni osa palkitaan lavalla ja muut voittajat saavat palkinnon heti. Esimerkiksi lavalla palkittiin vain paras naisnäyttelijä, mutta ei miesnäyttelijää ja vuoden Youtuber sai palkintonsa lavalla, mutta Youtuber Comedian ei. Jokaisesta kategoriaryhmästä oli yleensä vain yksi tai kaksi kategoriaa palkittiin lavalla. Meidän kategoria oli siis Weird ja se kuului 9 muun kategorian kanssa Tech & Innovation -ryhmään. Tästä ryhmästä palkittiin lavalla muistaakseni vain STEM-voittaja eli Bill Nye, joka on tehnyt paljon tiedeaiheisia sarjoja. Vissiin muutenkin joku kova äijä, koska sille hurrattiin varmaan kaikkein eniten.
Meidän pojat!
Saatiin tosiaan kaksi täysin samanlaista palkintoa, toinen tietysti murskattavaksi. Tämä on siitä hauska juttu, että kun kuulimme ehdokkuudesta, Lauri puoliläpällä vastasi viestiin, että ok, hyväksymme ehdokkuuden, mutta haluamme kaksi palkintoa, jos voitamme. Ja nyt me voitettiin ja saatiin kaksi palkintoa! Voi tätä elämää!
Moi, me ollaan Late ja Anni Tampereelta ja me tultiin putsaan palkintopöytä tänne teidän New Yorkin gaalaan!
Shorty Awards on järjestettiin nyt yhdeksättä kertaa ja tänä vuonna ensimmäisen kerran ehdokkaaksi valittiin suomalaisia tekijöitä, eli me ja Younower-tähti Peppina. Me panostettiin aika paljon yleisöäänestyksen mainostamiseen ja koitettiin pommittaa sitä paljon somessa ja videolla ja se kannatti, koska ensimmäisinä suomalaisina ikinä päästiin finaaliin. Voittajan ratkaisi yleisöäänet sekä ammattilaisraati ja tässä Weird-kategoriassa me oltiin niin sopivasti outoja, että vietiin homma kotiin!
Jaa sääkin oot saanu palkinnon? Niin määkin, mutta kaks! Mun mekon on suunnitellut Janina Luukkanen ja se mekko herätti gaalassa paljon ansaittua huomiota.
Suomessa monella on paljon YouTube-tilaajia ja katseluita ja seuraajia ja vaikka mitä, mutta me ollaan nyt aivan ainoat Shorty-voittajat. Hei kelatkaapa sitä! Eikö olekin aika hullua? On se! Tämä on niin iso kunnia, että nyt en välitä, vaikka kuulostaisin vähän leuhkalta. Tästä saa ja oikeastaan pitää olla tosi ylpeä!
Alussa tarjolla oli juomia ja coctail-paloja ja kävin molempien kimppuun varsin kovalla innolla. Kaksi palkintoa oli varsin kova keskustelunavaaja ja moni tulikin juttelemaan, että keitä te olette ja miksi teillä on noita kaksi ja yllättävän moni myös hiffasi mistä on kysymys, kun kerrottiin Hydraulic Press Channelista. Puoli kuuden aikaan ovet aukesivat juhlasaliin ja meillä on siellä pöytäpaikat. Juteltiin yhden pariskunnan kanssa tilaisuuden alussa ja kävi uskomaton sattuma ja he olivat samassa pöydässä meidän kanssa, pöytiä oli sentään yli viisikymmentä!
Pyrstögaala. Rahkaäijä muuten keksi, että Shortyn suomen kielinen nimi on Lyhkä ja nyt me puhutaan noista meidän palkintopysteistä, että ne on lyhkiä. Otettiin ne käsimatkatavaroihin takaisin tullessa ja kyseltiin toisiltamme, että onhan molemmat lyhkät tallessa. Lyhkät muuten meinasi jäädä jumiin turvatarkastuksessa, kun ne oli laatikossa ja niin kumman muotoisia, mutta pääsivät sitten läpi. Kai lasipatsaallakin saisi mellakan koneessa aikaiseksi, jos oikein yrittäisi!
Meidän pöytäseurue. Mun vieressä istuneet naiset oli voittanut jonkun somekamppissarjan ja Rahkaäijän vieressä istunut nainen oli ehdolla vuoden Periscopettajaksi, mutta ei voittanut.
Pleikkariteatterin sali oli iso juhlava ja tarjoilijat kiersivät kaatamassa lisää viiniä jatkuvasti.
Gaalassa esiintyi laulaja Lizzo, uskomaton asennemuija!
Palkintojen jaon lisäksi ohjelmassa oli musiikkia, videoita ja tapahtuman juontajan näyttelijä Tony Halen läpänheittoa. Gaala oli hyvin viihdyttävä ja kolme tuntia kului varsin nopeasti. Varsinkin kun kittasi koko ajan valkoviiniä! Mä olen ollut edellisen kerran humalassa kesällä 2012 ja se ilta johti Rahkamuija-blogin perustamiseen, koska uhosin jossain baarin jonossa, että huomenna perustan blogin. Heti perään keväällä 2017 menin New Yorkiin ja taas olin humalassa. Gaalan jälkeen oli jatkobileet Refinery Rooftop -nimisessä kattoravintolassa muutaman korttelin päässä ja käveltiin sinne jatkamaan ilmaisen viinan juhlia.
Näkeehän kaikki nyt varmasti, että me voitettiin?! Saatiin lyhkille onneksi sellaiset hienot laatikot, ettei rikottu niitä ennen prässiä.
Matkalla gaalasta jatkoille pystiä kanniskella mietin, että on tämä ollut uskomaton matka. Me asuttiin Hervannassa kolme vuotta sitten ja siellä asui myös Rahkaäijän sisko miehineen ja me aina yhdessä heidän kanssaan käytiin kyttäämässä Hervannan S-Marketin sunnuntaisia alennuslihoja, puhuttiin aina, että mennää porukalla lihataistoon. Kun Laurin sisko kuuli, että lähdemme gaalaan, sanoi hän osuvasti, että miettikää mikä matka on Hervannan lihataistosta New Yorkiin Shorty Awards -gaalaan. Eikä pelkästään fyysinen matka. Kyllä me alennuslihoja kytätään vieläkin, mutta tämä on jotenkin niin hauska ja osuva vertauskuva, Hervannasta Broadwaylla on aika matka.
Empire State Building näkyi hienosti kattoravintolaan!
Puolen yön aikaan lähdettiin käppäilemään hotelille ja koska mun kengät hinkkasi, kävelin sitten paljain jaloin Broadwayta hotelille ja mulla oli erittäin hauskaa ja hilpeää, ja Rahkaäijä väitti, että on noloa kävellä ilman kenkiä. Häh, just hauskaa! Oli aivan huippuilta ja niin hieno tunnelma, tällaiseen tapahtumaan amerikkalainen small talk -kulttuuri todellakin sopii, koska ihmiset tulee herkästi juttelemaan ja jakelee kehuja ja ainakin näyttelee aidosti kiinnostunutta!
Joku jäbä tuli juttelemaan meidän kanssa ja tein sille pyrstöviikset. Mun puhelin on täynnä tällaisia ihan pimeitä jatkokuvia. :D
Seuraavaa aamua ei voi välttämättä enää luonnehtia hienoksi. Kevyt harjoituksen puute alkoholin käytössä kostautui isosti ja voin erittäin pahoin. Vielä kymmeneltä aamulla tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta, että mitenkään pystyisin matkustamaan lentokoneella kahdeksan tunnin kuluttua. Pepsi, proteiinipatukka, migreenilääke ja kuuma kylpy teki kuitenkin ihmeitä ja sain kasattua itseni huoneen luovutukseen mennessä. Meillä oli aamulla tarkoitus mennä katselemaan vähän nähtävyyksiä, mutta se sitten jäi, kun mää katselin vaan vessanpönttöön. Siis apua! Nyt kyllä jo naurattaa, olihan se aikamoinen farssi. :D
Eilen käytiin ostamassa vielä matkamuistoja ja Trumpin Donaldi pääsee veljen jääkaapin oveen. Mun Florida-paita on myös aivan viis kautta viis, lämmittää yhtä hyvin kuin Orlandon helteet.
Eilen aamupäivällä tavattiin vielä yksi meidän fani, joka oli sunnuntaina töissä, eikä päässyt meet&greetiin. Tämä nuori mies tahtoi kuitenkin erittäin kovasti tavata meidät, niin pitihän se saada järjestymään. Meillä oli mukana myös yksi prässätty herätyskello taulunkehyksissä, joka meidän piti antaa HPC-videoiden tunnuskappaleen säveltäjälle, mutta ei ehditty tavata häntä, eikä myöskään haluttu viedä taulua takaisin Suomeen. Keksittiin siis, että annetaan herätyskellotaulu tälle jäbälle, joka tuli meitä tapaamaan pitkän automatkan takaa. Nuori herra meni niin sekaisin tästä lahjasta, että alkoi itkemään ja sanoi, ettei voi mitenkään ottaa sitä vastaan. Uhkasin antaa taulun Starbucksin myyjälle, jos hän ei ota sitä, ja lopulta erittäin kiitollinen fani otti sen vastaan. Välillä on vähän pimeetä, että joku on niin innoissaan meidän tekemisistä.
Hei hei, New York, nähdään taas!
Fanitapaamisen jälkeen otettiin taas keltainen taksi alle ja suunnattiin JFK:n lentokentälle. Sitä ennen meidän hotellin respan mies halusi ottaa kuvan meidän Shorty-pystistä ja oli muutenkin ihan innoissaan, tai kuten Lauri sanoisi, meni aivan apinanpaskaksi meidän voitosta. Hän myös toivotti meidät tervetulleeksi milloin vain hotelliinsa, punainen matto kuulemma odottaa ensi kerralla. :D
Meillä oli tällä reissulla kattava valikoima lentokenttiä, kun lennettiin Helsingistä Miamiin, Orlandosta LaGuardianille ja JFK:lta takaisin Helsinkiin. Näistä Jenkkipään kentistä JFK oli ehdottomasti siistein ja Miami tuntui ihan joltain slummilta. Helsingissä on panostettu tosi paljon siihen, että tulija saa paikasta hyvän ensivaikutelman, niin samaa ei voi sanoa juuri esimerkiksi Miamin kentästä. Onneksi totuus paljastuu aina ulkona, Miamissa on palmuja ja Helsingissä lunta!
Siirryin lattialle nukkumaan, kun en saanut nukuttua penkillä. Economysta ykkösluokkaan kertaheitolla!
Tultiin tänä aamuna ysin aikaan Suomeen ja väsymys oli ihan jäätävä päivällä, mutta nyt on taas ihan pirteä olo. Veikkaan kuitenkin, että uni tulee melko helposti, kun univelka antaa jet lagille isosti kuonoon.
Mutta kaiken kaikkian uskomaton reissu ja uskomaton voitto, vaikea tajuta vieläkin! Me ollaan saatu joka puolelta valtava määrä onnitteluita ja kuulin, että myös meidän vanhempia oli onniteltu voiton johdosta töissä. Tämä on kollektiivinen voitto. Mun puolesta voidaan vaikka sopia, että meidän lisäksi koko Suomi voitti. Jotkut toripileet olisi ihan kivat!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lidlin minisortseissa hienostoravintolaan

Meidän lento Orlandosta New Yorkiin on kaksi tuntia myöhässä, joten nyt on hyvin aikaa kirjoittaa eilisestä. Sen verran on pakko sanoa, että lentokentän turvatarkastus amerikkalaiseen tapaan ei ole mitään leikinpeliä, vaan varsin vakavaa touhua. Läpivalaisulaitteet on sitä luokkaa, että niistä varmasti ilmenee myös puuttuvat sisäelimet.
Orlandon lentokenttä, jossa järjestettiin voimanoston MM-kisat viime vuonna.
Eilen meillä oli siis viimeinen kokonainen päivä Orlandossa ja päätettiin "säästää" ja jättää vesipuisto väliin. Olisi kannattanut mennä vaan sinne vesipuistoon, niin olisi kulunut noin viisi kertaa vähemmän rahaa. :D Selailtiin nettiä ja huomattiin, että International Drivelta löytyy kaikenlaista nähtävää ja shoppailtavaa. Se on siis pitkä katu etelä-Orlandossa, jonka varrella on hotellia, outlet-myymälää ja huvitusta joka lähtöön.

Rahkaäijä sai mut puhuttua ympäri helikopteri-ajelulle ja niin me lähdettiin vajaaksi vartiksi pörräilemään Orlandon taivaalle. Vitsailtiin, että se on halvin tapa nähdä kaikki huvipuistot, kun lentää niiden yli. Upeita maisemia! Olin kyllä välillä vähän kauhuissani, koska helikopteri oli huomattavan pieni ja heilui ja tärisi ilmassa. Ilmakuopat on oikeastaan aika hauskan tuntuisia lentokoneessa, mutta ei pikkuauton kokoisessa kopterissa.

Helikopteriajelun jälkeen käytiin nauttimassa nopea ja herkullinen Subway-patonki, koska ei päästy yhteisymmärrykseen buffetravintolasta ja kahdesta käännyttiin pois, kun meininki ja ruoka ei miellyttänyt. Täällä buffetit on aivan älyttömiä, maksaa yleensä reilun kymmenen dollaria ja sillä saa monien metrien buffetruuat ja jälkkärit ja limsat. Ollaan poikettua muun muassa parissa tällaisessa sushibuffetissa ja nyt on kieltämättä sellainen olo, että en halua nähdäkään sushia pitkään aikaan.

Tien varret on täynnä erilaisia mainoskylttejä ravintolaista ja huvituksista ja tällaisesta kyltistä bongattiin International Drivella sijaitseva Wonder Works, joka näyttää aivan siltä, kuin talo olisi katollaan. Sisällä asiat ei kuitenkaan ole ylösalaisin, vaan kohtuulliseen hintaan (huvipuistoihin yms verrattuna) pääsee tekemään ja kokemaan kaikkea hauskaa vähän Heureka-tyyliin. Varmaan paras hinta-laatusuhde tän reissun turistikohteista, tosi kiva paikka!

Me ei olla erityisen kovia shoppailemaan, mutta lähdettiin nurinpäintalon jälkeen Outlet-ostoskeskukseen, joka oli ihan valtava. Käytiin vastaavassa aikanaan Los Angelesissa ja esimerkiksi Conversella, Vansilla, Adidaksella ja Pumalla on isot kaupat noissa. Viime reissulla eli neljä vuotta sitten Rahkaäijä fiilisteli Conversen myymälässä supermiestennareita salikengiksi, mutta oikea koko oli silloin loppu ja mies on siitä asti fiilistellyt niitä. Nyt tärppäsi ja tästä lähtien Rahkaäijä vetää mavet supersiisteissä Converseissa. Niissä oli joku muu tyyppi kuin Supermies, mutta yhtä kaikki ne oli komeat. Mä löysin Toy Story -vansit, joissa oli Buzz Lightierin kuvia, mutta niistä ei tietenkään ollut kokoja, joten ne jäi nyt vuorostaan piinaamaan mua. Täytyy katsoa olisiko Ebayssa.

Shoppailuja rajoittaa sopivasti myös se seikka, että kortilla maksaminen on täällä yksi suuri farssi. Juuri missään ei ole sirukortinlukijoita eli Visa Electron on ihan poissa pelistä ja myös yllättäen Mastercardin debitin kanssa on ollut ongelmia. Visan debit-kortit on käynyt suurimmassa osassa paikoista.
Meidän sukuun syntyy ihan pian uusi jäsen. Ostettiin sille tuliainen Disney Worldista!

Outlet-shoppailun jälkeen istuttiin alas googlettamaan sopivaa ravintolaa. Se on tätä nykyaikaa, että ruokapaikkaa ei voi valita ilman Tripadvisorin arvosteluita. 😀
Koska me ollaan tämmösiä suursyömäreitä, on buffet aina järkevä vaihtoehto. Niinpä Rahkaäijä bongasi läheltä raflan, jolla oli mainiot arvostelut ja huhujen mukaan se oli buffet, mutta kallis sellainen. Päätettiin ottaa riski ja käveltiin katsomaan mistä on kyse.

Ravintolan pihassa oli vallet parking eli työntekijät parkkeeraa auton puolestasi, mutta me oltiin poikkeuksellisesti kävellen liikkeellä, joten ei päästy nauttimaan tästä ilosta. Pysäköintipalvelu kuitenkin kieli siitä, että kyseessä ei ole mikään tusinabuffet. Sen huomasi myös ovesta sisään astuessa, koska kaikilla vastaanoton naisilla oli jakut ja suorat housut ja myös kaikilla muilla asiakkailla näytti olevan puku tai hienot mekot. Mulla oli tosiaan Lidlin miniurheilusortsit ja Lidlin toppi eli olin suunnilleen alasti, koska ulkona oli varmaan sata astetta lämmintä (Fahrenheiteissä itse asiassa 91!) ja Rahkaäijällä t-paita ja sortsit. Meitä ei kuitenkaan heitetty heti ulos, koska taktiikkana oli ilmeisesti se, että "me emme syrji ketään, mutta hintamme syrjii". Buffet maksoi kepeät 50 donaa per pää, eikä se sisältänyt jälkkäreitä tai juomia. (Yleensä tosiaan harrastetaan niitä kympin buffetteja niin Suomessa kuin ulkomaillakin.)


Päätettiin kuitenkin jäädä, vaikka mua kauhistutti sekä hinta että oma totaalinen alipukeutumiseni. Mutta kerrankos sitä ollaan vähän turisteja! Odotettiin hetki pöytään ohjausta ja siellä pistettiin varmaan joku kerjäläishälytys päälle, koska meidät oikeasti ohjattiin syrjäisimpään takanurkkaan. En valehtele yhtään, ihan viimeinen pöytä ravintolan perällä. Huomattiin, että taktiikkana on ohjata juntit turistit takanurkkaan, koska siellä istuo muitakin hihattomissa ja lippiksissä ja pukuporukat pääsivät ravintolan etuosaan, josta kaikki näkevät heidät. Tällä varmaan pidetään yllä illuusioita hienostoravintolasta.

Kun päästiin pöytään, meille tuli esittäytymään tarjoilija, joka lupasi palvella meitä koko illan. Ja tahdon korostaa, että tarjoilija oli erittäin muodollinen, suorastaan naurettavan pönöttävä. Rahkaäijä oli koko illan Sir ja meikä tietysti Madam.

Jutun juoni oli siis se, että buffetissa oli tarjolla alkuruoka ja lihan lisäkkeet ja itse lihat taas tarjoiltiin pöytään. Ympäri salia kuljeskeli hienoihin pussihousuihin sonnustautuneita herratarjoilijoita, joilla oli miekoissa erilaisia lihoja ja he tarjoilivat näitä sitten halukkaille.

Lihahalukkuudestaan pystyi näppärästi ilmoittamaan pöydässä olevalla lätkällä. Jos sen käänsi punaiseksi, tarkoitti se, että ei lihaa kiitos ja vihreän puolen esiin kääntäminen oli vihje tarjoilijoille, että nyt sitä pihviä pöytään. Näitä tarjoiltavia lihalaatuja oli laskujeni mukaan ainakin kahdeksan, oli nautaa, sikaa, kanaa, makkaraa ja pekonia. Ja jokainen niistä oli aivan helvetin hyviä. Siis oikeesti. En varmasti ole missään syönyt yhtä hyviä pihvejä, kuin tuolla. Aivan täydellisiä! Kypsyydet oli aivan kohdallaan ja maku aivan huikea.

Myös alkuruokapöytä oli aivan pöyristyttävän hyvä. Erilaisia salaatteja, juustoja, kasviksia erilaisissa mausteöljyissä, hedelmiä, leipää... Lämpimissä lisukkeissa oli tarjolla muun muassa kastikkeita, riisiä ja kermaperunoita. Kermaperunoissa oli ilmeisen runsaasti parmesaania ja ne oli uskomattoman täyteläisiä ja tuhteja. Lihan kaveriksi tuotiin muuten paistettuja banaaneja, joiden tarkoitus oli tasapainottaa tilanne eri lihojen välillä. Mä vedin banskuja kyllä aivan sellaisenaan, ei varmaan tarvitse sanoa, että ne oli parhaita ikinä.

Salissa pyöri myös ravintolan päällikkö tai joku muu iso tirehtööri, joka kävi kyselemässä kaikilta tunnelmia. Myös meidän "oma tarjoilija" kysyi ainakin viisi kertaa kuulumisia ja tarpeita. Yksi naurettava juttu oli myös se, että tarjoilijalla oli noin puolen metrin pituinen pippurimylly, jonka kanssa hän kävi tarjoamassa pippuria ruokaa, kun lautasen oli saanut täyteen buffetista.

Sen lisäksi, että ruoka oli aivan huikean hyvää, oli koko konsepti niin erikoinen, että kokemus tuntui aivan rahan arvoiselta. Eikä se haitannut mitään, että mulla oli Lidlin minisortsit, aivan hyvin meni silti!

Kun päästiin viimein lähtemään ravintolasta, oli jo melkein hämärää ja ajeltiin International Drivella ja fiilisteltiin perjantai-illan tunnelmaa. Huvipuistot oli upeasti valaistuja ja koko katu välkkyi neonvaloja. Tuli erittäin vahvasti Las Vegas mieleen!

Vielä kerta kiellon päälle, ajateltiin, kun näimme yhdessä kadun varrella olevassa tivolissa Slingshot-laitteen, joka on kuin ritsa ja ampuu matkustajat 6 G:n voimalla 120 metrin korkeuteen. Pakko sitä oli päästä kokeilemaan! Otettiin kaksi ajoa ja varsinkin ensimmäinen lähtö oli aivan sairas, kiljuin suoraa huutoa ja avasin silmät vasta ylhäällä, kun pyörimme Orlandon iltataivaalla. Mitkä maisemat taas kerran! Jalat tärisi ja ääni oli aivan käheänä, kun päästiin pois laitteesta. Yrittivät vielä kaupitella videota, joka oli kuvattu ensimmäisen lähdön aikana. Ei ostettu. 😀

Kaikki pankkitilit kuiviin imettynä ja maha täynnä vihdoin poistuttiin International Drivelta, joka oli hyvä meille. Ehkä matkan kivoin päivä! Tai miten näistä nyt voi valita, kaikki päivät on ollut kivoja.

Kohta lennetään New Yorkiin ja pääfokus siellä on huominen Shorty Awards -gaala. Siitäkin tulee varmasti hienoa! Maanantaina lähdetään sitten illalla takaisin Suomeen. Voi tulla kotimaan kelit hieman shokkina Floridan helteiden jälkeen. Onneksi on tuo New York välissä loiventamassa. Mutta siellä voin ottaa käyttöön mun uuden college-paidan, jossa on palmuja ja siinä lukee Florida. Ihanan junttia! 😎

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Orlando lifestyle

Florida-jutut jatkuu! Oli pakko tulla pihalle uima-altaalle kirjottelemaan, koska meidän hotellihuoneistossa puhaltaa ilmastointi niin kylmällä, että sinne jäätyy. Rahkaäijä ei meinaan halua hikoilla. :D Voin sanoa, että tänne ulos ei jäädy. Kello on seitsemän illalla ja mittarissa edelleen jotain +28 astetta. Postauksessa sekalaisia kuvia viime päiviltä.
Aamupalaksi Fagea ja mansikoita ja appelsiinia. Varmaan ainoa terveellinen ateria täällä. :D
Tiistaina tosiaan lähdettiin aamulla ajamaan Miamista pohjoiseen. Lähdettiin jo ennen auringonnousua, koska haluttiin olla hyvissä ajoin Kennedy Space Centerillä Atlas 5 -raketin laukaisua ajatellen. Pääsi kuitenkin unohtumaan, että tämä on Yhdysvallat, missä on jatkuvasti helvetilliset liikenneruuhkat ihan kaikkialla ja hyvissä ajoin ei ollut tarpeeksi ajoissa. Liikenne tökkäsi totaalisesti kuusi kilometriä ennen KSC:ta, koska kaikki muutkin halusivat tulla katsomaan rakettia. Ehdotin Rahkaäijälle, että tämä voisi kävellä avaruuskeskukselle ja mä ajaisin loppumatkan ruuhkassa, kun etenemisestä ei tullut mitään. Saatiin tästä erittäin mehevä huuto aikaiseksi, kun oli vähän hermo molemmilla kireällä ja mun idea oli kuulemma huono. Lopulta Rahkaäijä itse keksi, että voisi juosta avaruuskeskukselle, koska autolla ei pääse perille ja mä siirryin ajamaan Mustangia, toinen kerta elämässäni kun ajoin automaattivaihteisella autolla.
Turistit.
Lopputulema oli siis se, että Rahkaäijä katsoi raketin lähdön avaruuskeskukselta ja mä autosta ja loppu hyvin, kaikki hyvin. 😀
Raketin laukaisusta johtuen KSC:lla oli noin kolme miljoonaa muutakin ihmistä ja päivä oli yhtä jonottamista. Itse asiassa tää Amerikka on yhtä suurta jonottamista ja ruuhkaa ylipäätään. Kun tulee Suomesta, missä on kourallinen ihmisiä ja kolme autoa jonossa on ruuhka, tämä ihmisten ja autojen määrä on aika shokki. Mutta ei siitä kannata ressiä ottaa, pitää vaan ottaa sellainen asenne, että nyt on vähän porukkaa, mutta oma vuoro tulee kyllä.
Motarilla välillä liikenne seisoo, mutta vielä ei olla jääty pahasti jumiin. Los Angelesin ruuhkat oli paljon pahemmat.
Tiistaina majoituttiin siis Sky Laken alueelle Orlandoon huoneistohotelliin ja tämä on tosi kiva ja siisti paikka. Ja paljon ruokakauppoja lähellä! Miamin hotelli oli hyvällä paikalla, mutta muuten se oli aika mielenkiintoinen. Lattiat oli niin likaiset, että jalkapohjat tulivat ihan mustiksi ja seinät oli ihan kartonkia. Ja silti se oli kallein hotelli, jossa olen koskaan majoittunut. Miami Beach nääs!
Aurinko laskee kahdeksan aikaan illalla ja nousee seitsemän aikaan aamulla.
Huomattiin muuten sellainen seikka, että amerikkalaiset itse dissaa aika paljon Floridaa. Tehtiin yksi video reissusta Beyond the Press -kanavalle ja sinne tuli monia kommentteja, että kurjaa kun menitte Floridaan, se on ihan surkea paikka. Siis mitä?!? Täällähän on aivan ihanaa, lämmintä ja kaunista ja ihmiset on mukavia. Veikkaan, että tässä on kyseessä sama ilmiö, kun suomalaiset dissaa Kanariansaaria ja silti kaikki käy siellä. Muutenkin Jenkkien omat jutut on vähän värittyneitä, jonkin verran on tullut myös kommentteja, että älkää vaan menkö sinne ja sinne alueelle ja älkää ajako avoautolla katto auki tai jengiläiset tulee ja ryöstää teidät. Toki ei ihan kaikkialle kannata mennä, mutta vähän on lapinlisää ja ennakkoluuloja näissä jutuissa. Toki täällä on kaikenlaista porukkaa, esimerkiksi liikennevaloissa saatetaan tulla kerjäämään punaisissa seisovilta autoilta. Mutta ei nekään tyypit mitenkään uhkaavia ole, korkeintaan nälkäisiä ja kaljanhimoisia.
Avioerot alle satasella, montako laitetaan?
Eilen me käytiin Gatorlandissa eli alligaattoripuistossa katsomassa gaattoreita. Meidän piti mennä Rahkamuijan lukijan järjestämälle alligaattorikajakkiretkelle, mutta se peruuntui, kun raketin laukaisu olikin samana päivänä. Nähtiinpä sitten alligaattoreita ainakin puistossa! Siellä oli myös monenmoista lintua ja yksi käärmekin nähtiin luonnossa. Meidän hotellin ulkoseinillä muuten kiipeilee gekkoja!
Alligaattoritaaperoita!
Flamingoja!
Eilisen illan ohjelma oli kotoisasti treeni paikallisella salilla. Salin nimi on Power Strenght Gym ja se oli aivan kunnon punttisali! Juoksumattoa ja muuta härpäkettä löytyi kyllä, mutta kerrankin kyykky- ja penkkipaikoista ei ollu pulaa. Ulkomailla on aina mielenkiintoista katsella muiden treenejä ja tuolla salilla näkyikin varsin timmiä muijaa ja kookasta äijää ja ihan kunnon treeniasennetta. Moni näytti treenailevan PT:n kanssa, mutta en tainnut nähdä yhtään voimanostajan oloista kaveria. Ainakaan niillä lukuisilla kyykkypaikoilla ei ollut ruuhkaa. Otettiin salille viikkopassi, joten käydään siellä toistamiseen luultavasti huomenna tai lauantaina.
Lääniä riittää! Täällä oli varmasti laite joka lihakselle.
Eilisen reenin jäljiltä pukkasi jalat vähän kipeäksi ja sekös oli mukavaa, koska tänään talsittiin peräti kahdeksan tunnin edestä Disney Worldissa! Odotin päivää innolla ja odotus kyllä palkittiin, ihana paikka! Ihana, mutta aivan törkeän kallis. Pelkästään pääsyliput puistoon kahdelta maksoi 244 dollaria. Siis oikeesti, ei mitään järkeä! Vähän alkoi naurattaa, kun jotkut on tänä keväänä valittanut, että Särkänniemen ranneke maksaa neljäkymppiä. Särkässä on myös se etu, että mihinkään laitteeseen ei tarvitse jonottaa yli puoltatoista tuntia, mikä oli tänään ihan normisetti pariin kohteeseen.
Taas jonotetaan. Tota mun oikealla puolella olevaa poikaa kiinnostaa.
Päätä huimaavasta hinnasta huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että rahalle saa Disney Worldissa vastinetta. Kaikki jutut siellä on niin viimeistä päälle hienoja ja huoliteltuja, että ei voi kun nauttia tunnelmasta. Me olimme siis Magic Kingdomissa, joka on se perinteinen puisto linnoineen ja satuhahmoineen. Puistoaikaa ei kannata käyttää karuselleihin sun muihin vehkeisiin, joita löytyy muistakin huvipuistosta, vaan jonottamisen arvoisia on kaikkia ridet eli ajelut. Veneajelua, teemavuoristorataa, kummitustaloajelua ja muita Disney-ajeluita, jotka on niin upeasti tehty, että niitä vain ahmii silmillään!
Jarkuvasti joku paraati tai äksöni menossa.
It´s a small world! Oikein Disneylandin klassikkoveneajelu.
Kävin heittään ylävitoset Akun kans.
Käytiin Kalifornian Disneylandissa neljä vuotta sitten ja se oli hyvin samanlainen kuin tämä Orlandon Magic Kingdom, myös monet laitteet olivat samoja tai ainakin melko samantyylisiä. En tiedä olenko vain innoissani, mutta tykkäsin tästä Magic Kingdomista jopa vielä enemmän. Seuraava Disney-puisto listalla onkin sitten Pariisi, johon toivottavasti pääsen pian.
Reissun paras päivä!
Vielä muutamia juttuja, joita olen huomannut Floridassa. Tuntuu, että täällä on jotenkin matalampi kynnys jutella vieraille ihmisille (no yllätys, ei Suomessa puhuta vieraille!) ja etenkin antaa kehuja. Kuulin tänään Disney Worldissa ainakin kuudelta ihmiseltä, että "I love your dress!". Jos Suomessa jollakin vastaantulijalla on kiva mekko, harvoin tulee sitä sanottua mekon omistajalla. Myös mun tatskoja on muutamat kommentoinut, ihan positiiviseen sävyyn siis. Mutta huomaan, että ne saa muutenkin paljon katseita, eikä kaikki niin hyviä. Täällä ei juuri näe naisilla tatskoja ja miehilläkin leimaa on lähinnä latinoilla ja tummaihoisilla. Meitä myös tuijotetaan muutenkin paljon, koska hölötetään keskenämme jotain outoa kieltä. Ai niin, tänään Disneylandissa joku jäbä tuli heittelemään meidän kanssa yläfemmoja, koska Hydraulic Press Channel. Hän oli aivan ensimmäinen joka meidät bongasi täällä ja se oli ihan hauskaa! Meillä on viikonloppuna meet&greetit Orlandossa ja New Yorkissa, ilmoitettiin vaan, että Hydraulic Press Channel on täällä ja täällä tähän kellon aikaan, tule morjestaan. Melko varmana pitäisin, että Orlandoon tulee ainakin yksi ihminen ja NYCiin kaksi. :D
Jenkkilippu liehuu kaikkialla. Naureskeltiin, että täällä tunnistaa autokaupan siitä, että siellä liehuu aina suurin jenkkilippu. Etenkin jos kaupassa myydään japanilaisia ja eurooppalaisia autoja.
Ollaan molemmat ihan hajalla päivän Disney-koitoksista ja vaan maataan sängyssä. Mulla on ekaa kertaa huppari päällä Floridassa, sen ilmastoinnin takia. Huomenna on luvassa tosi lämmin päivä ja suunniteltiin vähän vesipuistokäyntiä tai sitten ajellaan itärannikolle mereen uimaan. Let's see!