perjantai 28. syyskuuta 2018

Firman virkistysretki

Koska yrityksemme HPC Entertainment Oy on ketterä media-alan start up, se tarjoaa mahdollisuuden harrastaa liikuntaa kesken työpäivän. Tänään koko yrityksemme henkilöstö lähti syksyiselle ruskapyöräilylle kesken työnpäivän ja kulkuvälineiksi valittiin tietenkin sähköpyörät, koska sellaiset löytyvät nykyään kaikilta yrityksen työntekijöiltä. Firma on tukenut sähköpyörien ostoa maksamalla työntekijöille kuukausipalkkaa. Ei kylläkään kovin kummoista palkkaa, koska talousjohtaja on erittäin pihi nainen.
Talousjohtaja ja erittäin hieno ruskametsä!
Toimitusjohtaja oli suunnitellut etukäteen syysretken ajoreitin ja se suuntautui Tampereen eteläosiin, Lempäälään ja Pirkkalaan. Keli suosi syysretkeä ja ilma oli kirpeän raikas. Yhteishengen kohottamisen lisäksi retken tarkoituksena oli saada Rahkamuijan pyörän kokonaiskilometrit yli 300 ja tätä lähdettiin yhdessä tiiminä toteuttamaan. Toimistolta lähtiessä mittarissa oli 271 km eli nyt lähdettiin hakemaan kolmenkympin polkaisua.
Alkumatkasta oli paljon tuttua ja helppoa polkua tarjolla ja siinä ehti hyvin pitchailemaan uusia konsepteja, kun sopivasti tällä viikolla tipahti sähköpostiin mediapassit Slushiin.
Tähän kannattaa sijoittaa!
Koska yrityksemme arvoihin kuuluu jatkuva tankkaaminen, bongattiin irtokarkkimainos ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen ja investoitiin hieman käyttöpääomaa pussilliseen irtokarkkeja. Toimari halusi kylläkin lakupatukan. Matka jatkui ja lenkki muuttui entistä mielenkiintoisemmaksi, koska nyt alkoi uudet ja ennenajamattomat polut!
Tältä näyttää hyvä irttaripussi! 
Toimari tankkaa lakulla!
Matkan varralle oli todella huimaa reittiä ja firman koko henkilöstö oli aivan innoissaan, kun pääsi pommittamaan polkuja oikein kunnolla. Monessa paikassa sähköpyörä näytti voimansa ja moni ylämäkikivikko suorastaan lensi ylös.
Kuvasta ei varsinaisesti ilmene kuinka jyrkkä rykäisy tuo mäki oli. 
Matkan yllättävin kohde oli Pirunkivi Taaporinvuorella, joka on aivan jäätävän kokoinen kivi elikkäs siirtolohkare! Yrityksemme koko henkilöstö oli erittäin vaikuttunut kiven massiivisuudesta ja toimari yrittikin vähän rekrytä sitä meille töihin tai edes sijoittajaksi, koska juuri tuollaista kivijalkaa tarvitaan joka firmassa!
Morjesta mikä mötkö! Sen päällä muuten kasvaa puita! 
Taaporinvuorella oli muutenkin erittäin hyvät pöhinät, ihan kun olisi Åressa pommittanut mäkeä alas! Voimme suositella! Kun vihdoin Peltolammin suunnilla teimme exitin metsästä, 300 kilometrin tavoitteesta puuttui vielä 7 kilometriä ja toimitusjohtaja vähän pivotoi reittisuunnitelmaa loppumatkalle, että varmasti päästään tavoitteseen. Tässä vaiheessa yhteishenkeä oltiin kohotettu jo pari tuntia, eikä pyörien akkujakaan ollut jäljellä ihan tolkuttomasti. Hyvällä team spiritillä valittiin kuitenkin sopiva reitti lenkin loppuun ja yksi erittäin tiukka nousukin saatiin mukaan, mutta koska meidän yrityksessä työskentelee vain parhaat yksilöt, ei mäki tuntunut missään! Varsinkaan sähköpyörän avustus täysillä.
Aikamoisia endurokivikoita osui reitille välillä, mutta ne vaan hitsasi tiimiä tiukemmin yhteen. 
Jee, 300 km täynnä pyörässä! Tälle lenkille tuli mittaa 31 kilometriä. Pyörä tietenkin tietää vain ajetun matkan, ei sitä, joka on työnnetty kivikossa. Ajoaika oli 1 h 45 min. 
Kun firman virkistysperjantailenkki oli saatu päätökseen, näytti Rahkamuijan pyörä 302 kilometriä eli tiimi pisti parastaan ja päästiin tavoitteisiin. Lisäksi lenkin aikana oli erittäin hyvä pöhinä ja koko henkilöstö on taas entistä sitoutuneempaa antamaan työpanoksensa yritykselle ja etenkin suunnittelemaan uusia, upeita maastopyöräretkiä, jotka voi tehdä työajalla!
Firman koko johtoryhmä ja henkilöstö samassa kuvassa! Me ollaan niin motivoituneita pyöräilemään... eikun siis tekemään töitä! 

Mainiota viikonloppua! 

perjantai 21. syyskuuta 2018

Ankkalinnan väen Facebook

Jos Ankkalinnan asukkaat käyttäisivät Facebookia (tai siis Nokkakirjaa) se näyttäisi varmaan tältä:
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ei muuta kun hyviä naamakirja-hetkiä viikonloppuun! Heippa! 

perjantai 31. elokuuta 2018

Kun käteni tuleen sytytettiin

Alle kouluikäisenä mulla oli kaksi pelkoa. Ensimmäinen oli, että yöllä karhu hyökkää ikkunasta sisään ja toisessa kauhukuvassa meidän talo syttyy tuleen. Niinpä toisinaan makasin yöllä hereillä ja odotin jompaa kumpaa tapahtuvaksi. Ehkäpä jopa ajattelin, että karhu hyökkää sisälle ja sytyttää sen tulipalon. Vanhemmat rauhoitteli mua, että karhun hyökkääminen sisälle taloon ei ole mahdollista ja tulipalojakin syttyy harvoin. Niinpä keskitin kaiken pelkoni todennäköisempään eli tulipaloon. Vielä nykyäänkin yöllä herätessä saatan käydä katsomassa, että missään ei pala ja sen jälkeen punon suunnitelmia, miten pelastan kissat ja meidät tulipalon sattuessa. Myös kaikenlaiset maastopalot on painajaiseni, onneksi en asu Kaliforniassa tai vastaavassa paikassa, jossa roihuu metsät pahasti joka vuosi.

Näissä nykyisissä hommissa olen joutunut tekemisiin tulen kanssa, mutta ihan hallitusti. Pari vuotta sitten me tehtiin vakuutusyhtiölle mainos, jossa Rahkaäijä syttyy tuleen "prässionnettomuudessa".
Rahkaäijän käsi todellakin syttyi tuleen, koska hän ei halunnut käyttää videolla stunttia. Mun rooli oli kiljua taustalla ja sovittiin, että en katso ulkona tehtyjä harjoitusvetoja, että reaktio olisi mahdollisimman aito. Kun tuli ensimmäisen oton aika ja miekkoseni syttyy tuleen, tuijotin vaan, enkä kiljunut yhtään. Kohtaus piti joka tapauksessa ottaa moneen kertaan, niin ei sen väliä!

Kuvan munkit liittyvät tapaukseen!
Eilen oli taas aika tehdä töitä tulen kanssa, tässä tapauksessa ei voi sanoa, että leikkiä tulen kanssa. Saatiin mielenkiintoinen projekti tehdä lyhyt mainos turkinpippurimunkeille ja koska ne on tulisia, tarvittiin totta kai liekkiä mukaan. Mä ja meidän kuvaaja Tuomas luotiin hieno kuvausmiljöö mummulan vanhaan riiheen, ihan kuin aidot halloween-juhlat! Pari kuukautta etuajassa kylläkin, mutta kuka näitä nyt laskee?
Tekisi melkein mieli järjestää oikeasti halloween-bileet riihessä, kun paikka sopi tunnelmaan täydellisesti. 
Erikoistehosteet videoon tuli tekemään Henri OneFX-erikoistehostefirmasta. Henkka oli viime syksynä mukana Myytinräjäyttäjät-telkkariohjelmassa ja on tehnyt muun muassa tulevan syksyn Duudsonit tuli taloon -ohjelmaan räjäytykset ja muut tehosteet. Me ollaan myös puuhailtu Henkan kanssa kaikenlaista, esimerkiksi Monster Jamin väliaikashow ja pyydettiin heti miestä mukaan tähänkin projektiin, koska tarvittiin turvallista tulta.

Kun varsinainen video oli kuvattu (missä Rahkaäijän pää on tulessa), mää pääsin testaamaan "palamista". Olin harkinnut tätä aika pitkään, mutta ajattelin, että menköön, tulee hyvä lisä meidän omaan videoon ja siitä saa hauskan kuvan ja kokemuksen. Henrin aineilla tulen sai siis sytytettyä "suoraan iholle", kun esimerkiksi tuossa vakuutusmainoksessa Rahkaäijällä oli moninkertaiset suojavaatteet päällä. Idea on siis se, että ensin alle laitetaan eristävä kylmägeeli ja sen päälle palava geeli.
Tulta munil... eikun siis kädelle!
Ensin Henri levitteli kylmägeelin kädelle ja se tuntui nimensä veroisesti siltä, että kädellä oli viileää geeliä. Möhnää oli todella rivakka kerros kädellä, varmaankin pari kolme senttiä siinä kohdassa mihin tuli laitettiin. Sen jälkeen hammastahnatuubin näköisestä putkilosta puristettiiin kädelle pienet viivat herkästi palavaa geeliä. Sitten Henri tuikkasi geelin tuleen ja mun kädellä paloi!
"Ota nyt äkkiä kuva!" 
Mä oon niin liekeissä!
Tuli kädellä ei tuntunut miltään, ei oikeastaan edes lämmittänyt, mutta näky oli täysin luonnonlakien vastainen. Jos ei tietäisi mitä tuossa tapahtuu, paniikki kyllä pyrkisi pintaan, koska se näyttää niin väärältä, että käsi palaa. Tuijottelin vaan tulta kädessäni ja poseerasin Rahkaäijän kameralle.

Pitäiskö grillata vaikka vaahtokarkkeja tässä mun nuotiolla?
 Geeli palaa loppuun parissa minuutissa ja sen jälkeen alkaa hiipumaan ja puhalsin sen itse sammuksiin. Kylmägeelimönjä oli edelleen kädellä, eikä tuli jättänyt minkäänlaisia tuntemuksia tai jälkiä kämmeneen. Eikä mua edes pelottanut koko juttu, koska tiesin, että hyvissä käsissä (höhöhöh!) ollaan. Henri tietysti ohjeisti hyvin ennen tulta, että kättä ei saa käännellä tai viedä tukan lähelle tai tehdä mitään muutakaan tyhmää. Ei olisi tullut kyllä mielenkään ruveta tekemään mitään sellaisia stuntteja omin päin.
Tässä kuvassa näkyy ehkä parhaiten kuinka koko kämmeneni on eristegeelin peitossa. 
Olin tyytyväinen, että päätin kokeilla tuota, koska ihan joka päivä ei ole mahdollista pitää tulta kädellään. Tuollainen hallittu tuli on aivan eri kuin hallitsematon tulipalo tai ihmispalo, mutta ainakin tuli hyvä mieli, kun uskalsin kokeilla ja näin taas, että ammattilaiset osaavat hoitaa tuollaiset stunttitulet todella hyvin. Lisäksi mainoksesta tulee aivan huippu! Sen voi nähdä Fazerin sosiaalisen median kanavissa syksyn aikana ja munkitkin tulee kauppoihin vajaan parin viikon päästä. Rahkaäijä taisi saada niistä tarpeekseen, koska kohtaukset otettiin moneen kertaan uudestaan ja joka kerta ukkelin piti haukata koskemattomasta munkista. :D

Tällaisia kuumia juttuja tällä kertaa, toivottavasti käteni ei syty kovin pian uudestaan tuleen!

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Tapaturma ja uusi sähköpyörä

Niinhän siinä sitten kävi, että meikäläinen ei päässyt osallistumaan viime viikonlopun maastavedon SM-kisoihin harmittavan sormitapaturman vuoksi. Viime viikon maanantaina nostin Leokon syliini, että se ei menisi syömään Leon ruokia ja kissa säikähti jotakin ja pyrki hirvittävällä paniikilla pois sylistäni. Ihan en tiedä mitä siinä tapahtui, mutta lopputuloksena oli verta kaikkialla ja mulla sormessa melkosen ruma ja syvä vekki.
Syyllinen? Jaa mää vai?
Laitoin syvän vekin haavateipillä kiinni ja side päälle, että sormi ei ihan vuotaisi kuiviin, mutta tämä osoittautui virheeksi. Seuraavana päivänä kävin hakemassa jäykkäkouristurokotteen vahvistuksen ja samalla reissulla sain mukaani reseptin antibioottikuuriin ja ankarat nuhtelut, että eläinhaavoja ei saa koskaan lähteä sulkemaan, koska ne tulehtuu niin helposti. Huomasin. Sormi näytti lähinnä revenneeltä nakilta ja torstaina hautasin haaveet maastavetokisoista, koska en voinut edes taivuttaa sormea ja haava oli jotain mätää täynnä. Ilman keskisormea käsi on melko voimaton ja haava olisi varmaan repeynyt auki, jos olisin yrittänyt nostaa sillä.
Tältä sormi näytti pari päivää onnettomuuden jälkeen, nyt se on jo palautunut omaan solakkaan kokoonsa, vaikkakin haavan parantelu jatkuu edelleen.
Pääsin kuitenkin katsomaan vetokisat ja sarjassani oli kaksi nostajaa, joista toinen veti 140 kiloa ja toinen 145. Etukäteen olin arvioinut, että olisin ehkä 140 kilon kunnossa, mutta voimamiesmaastavedon kisamuoto on erittäin armoton, koska tankopaino nousee koko ajan, eikä kierroksia ole. Pahimmillaan nostaja joutuu siis nostamaan itsensä perään muutaman minuutin tauon jälkeen ja se on aika rankka setti voimanostajalle, joka on tottunut, että kisassa nostojen välissä on reilusti aikaa. Voin sitten ensi vuonna testata miten kisaaminen tuolla tyylillä sujuisi.
Olemme kaikesta huolimatta ikuisesti parhaat ystävät.
Kisat meni osaltani ohi, mutta onneksi on myös hyviä uutisia!
Mun sähköpyörä saapui viimein! Rahkaäijä osti sähkömaastopyörän jo vuosi sitten keväällä ja ajattelin ensin, että ei ole mun juttu. Ajoin kuitenkin pari lenkkiä äijän LaPierrella ja hauskaahan se on. Harkitsin, käänsin, väänsin, spekuloin, perustelin ja laskin sähköpyörän ostoa kuukausitolkulla ja mietin sopivaa. En voi tehdä edes pientä hankintaa ilman pitkää harkinta-aikaa, näin isosta nyt puhumattakaan! Selasin nettiä ja kiertelin pyöräkauppoja, eikä mikään oikein napannut. Meidän paikallisessa erikoispyöräliikkeessä Nippelissä oli Focuksen Jam2-täysjoustopyörä näytillä ja sitä harkitsin, mutta se tuntui vähän liian... Ei nyt nössöltä, mutta ei sopivalta kuitenkaan, varsinkin kun Rahkaäijän alamäkipyörä on enskatyylinen mankeli, jolla tykittää missä vaan. Selasin nettiä ja huomasin, että Focuksella on myös Sam2-malli, joka on Jamista järeämpi versio.

Kyselin Nippelistä olisiko Samia mahdollista saada tilaamalla, mutta ei oota tuli sieltä ja netistäkin Sam oli loppu lähes joka paikasta. Parin viikon kuluttua kyselin pyörää uudestaan Nippelistä ja sillä kertaa tärppäsi. Kauppias-Kaitsu sai jostain erästä varattua mulle yhden M-koon mankelin, vaikkakin odotusaikaa oli tiedossa kuusi viikkoa, koska pyörää ei ollut edes valmistettu vielä. Äkkiä se kuusi viikkoa hujahti ja viime viikon lopussa sain viestin, että nyt sais Samin hakea kotiin. Ja mähän hain!
Tää on viides pyörä, jonka ostin Nippelistä. En voi kun suositella! Myöskään Rahkaäijän LaPierrea ei ollut suoraa valikoimassa, mutta sekin saatiin tilaamalla.
Täydellinen kello pyörään!

Made in Germany!
Kyseessä on siis Focus Sam2, täysverinen enduropyörä 170 millin joustolla, 65 asteen keulakulmalla ja 27 tuuman renkailla. Sähkömoottorijärjestelmä on Shimano Steps E8000 MTB. Moottorissa akku kestää täydellä avustuksella pari tuntia. Avustustasoja on kolme:  eco, trail ja boost. Halusin sellaisen pyörän millä voi ajaa maastossa, että alamäessä ja tämä sopii siihen hyvin. Mulla ei ole ollut täysjoustoa pariin vuoteen (alamäkipyörää lukuunottamatta) ja onhan se hauskaa rymistellä tuolla metsassä. Nyt kolmen lenkin jälkeen kilometrejä on mittarissa 76. Vielä loppuviikosta revennyt nakki vähän haittaisi harrastusta, mutta nyt pystyy jo hienosti pitämään ohjaustangosta kiinni ja tänään ajeltiin 30 kilometrin lenkkin Teivon ja Pinsiön suunnilla.
Kaikki teletapit nukkumaan!

Mikäs teletappi siellä polkee?
Sähköpyörässä on se mahtavaa, että lenkit pitenevät mitaltaan aika paljon ja puoleentoista tuntiin on mahdollista ajaa 30 kilometriä polkuja, hiihtolatupohjia ja hiekkateitä. Kyllä siinä saa ihan polkeakin, sähköpyörällä saa vauhtia, mutta ei se taitoa tuo yhtään lisää ja ihan samat juurakot metsässä on, vaikka alla on sähkömaasturi. Jumpata saa moottorista huolimatta.
Viime viikolla piti vielä ajaa keskisormi pystyssä ja kaikki tärinä oli myrkkyä. 

Nyt on vihdoin molemmilla sähkömaasturit ja sekös vasta on hauskaa. Rahkaäijä on tässä puolitoista vuotta etsinyt hyviä sähköpyörälenkkejä ja nyt pääsen ajamaan ne kaikki vihdoin! Toki joskus ajoin Rahkaäijän pyörällä, mutta se on ollut niin aktiivisessa ollut, että se on lähinnä koko ajan metsässä tai latautumassa. :D

Vielä on pyöräilykesää jäljellä!
Mun loppuvuoden suunnitelma piti olla sellainen, että ensin mavekisat ja sitten armotonta sähkömaasturointia. Vetokisat jäi nyt välistä, mutta nyt ajan pyörällä senkin edestä! Pyörä on tuntunut tähän mennessä aika hauskalta ja ihan jännittää mihin kaikkiin seikkailuihin vielä pääsen sen kanssa!

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Vauhdikasta menoa isolla kylällä!

Tässä on jo ihan sellainen olo, että me ollaan tehty noin sata vuotta jo YouTube-videoita, koska osallistuttiin tänä viikonloppuna kolmatta kertaa Tubecon-tapahtumaan Helsingin Messukeskuksella. Aiemmin tapahtuma on ollut Hartwall-areenalla, mutta tuo Messukeskus sopi tapahtumapaikaksi paljon paremmin ja tapahtuma toimi muutenkin paremmin. Tubecon on saanut paljon kritiikkiä aiempina vuosina eikä varmaan ikinä voi järjestää mitään tapahtumaa niin, että pelkkiä kehuja sataisi, mutta mielestäni tapahtuma oli tänä vuonna varsin kiva ja hengailin koko viikonlopun siellä. 
Tiimitakit päällä! Tän postauksen muutkin kuvat on uskomattomia laatuotoksia, nauttikaa! 

Tubecon alkoi perjantaina Industry Afternoon -ammattilaistapahtumalla, missä me ei jaksettu olla kovin kauaa, koska oltiin aivan liian nälkäisiä ja sitä paitsi tollasissa tapahtumissa hoetaan aina ihan samat asiat, kuinka Z-sukupolvi muuttaa kaiken ja sisältömarkkinointi pitää olla huolella suunniteltu ja sisällöntuottaja ajatuksella valittu kamppikseen. Musta on tullut ihan tämmösen somejargonin asiantuntija, kun olen tarpeeksi monessa tällaisessa tapahtumassa istunut. :D
Lähdettiin puolessa välissä Industry-tapahtumaa etsiskelemään jotain ruokaa ja katselemaan pöhinöitä varsinaisen Tubeconin puolelle ennen ovien avautumista. Löydettiin meidän "Hollywood-tähti" Messukeskuksen lattiasta. 
Meillä ei ollut perjantaina mitään varsinaista ohjelmanumeroa ja päivä kului lähinnä alueella pyöriessä ja vippialueella hengaillessa. "Youtuber loungessa" oli ruokaa (mutta liian harvoin nälkäiselle Rahkaväelle), juomia, herkkuja (mm. turkinpippurimunkkeja!) säkkituoleja ja riippumattoja, meikkausta, kampauksia, goodie bageja eli lahjakasseja ja paljon tuttuja. Tässä on se huono puoli, ettei edes tee mieli lähteä sieltä minnekään, kun vippialueella on niin mukavat oltavat. :D 
Perjantaina kävin meikkauksessa ja kampauksessa. Kampaaja teki älyttömän ihania lettikampauksia ja vaan nautin, kun joku hiplasi tukkaa. :D 

Perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin hotellille ja oltiin aivan fiiliksissä meidän edullisesta hotellista. Hotel Ava on suht lähellä Messukeskusta ja saatiin auto vielä parkkiin ilmaiseksi hotellin pihaan ja sekös meitä hykerrytti, kun Mässcenterin parkki maksaa 12 euroa per päivä. Saan joka kerta kohtuutonta iloa siitä, että voin jossain pysäköidä ilmaiseksi. Olen aina valmis kävelemään parikin kilometriä, kunhan ei tarvitse maksaa pysäköinnistä. Ilo halvasta hotellista oli kuitenkin ennenaikaista, koska paljastui että 8. kerroksessa oli aivan tolkuttoman kuuma, eikä huone viilentynyt oikein koko yönä, vaikka kuinka oli tuuletusikkuna auki. Lisäksi tyynyt olivat jotain Ikean halvimpia ja peitot kanssa ja yö oli tuskaisaa pyörimistä. Arvosanaksi 1/5, en suosittele. Paitsi jos haluaa pysäköidä ilmaiseksi!
Rahkaäijän kannattaisi harkita pinkin tukan kasvattamista! 
Lauantaina Tubecon oli loppuunmyyty ja sen huomasi heti aamupäivällä sisään tullessa. Messukeskus oli aivan täynnä innokkaita lapsia, jotka juoksivat hakemaan nimmareita ihan kaikilta, jotka olivat koskaan yhtään videota mihinkään tehneet. Meillä oli aamupäivällä yksi paneelikeskustelu, jossa meidän kanssa jutustelemassa oli Eeddspeaks-kanavan Eetu, josta pidän kovasti ja juttua olisi riittänyt pidempäänkin. Paneeli käsitteli ammattimaista tubetusta ja repesin huolella, kun joku yleisöstä kysyi, että millaisia keinoja meillä on hallita työhön liittyvää stressiä ja palautua työstä ja Rahkaäijä vastaa "aika huonoja keinoja". :D Mä sanoin, että kannattaa käydä salilla ja pyöräillä, se auttaa!
"Oottekste niitä murskaajia?" Joo, just niitä! 
Iltapäivällä meillä oli myös meet&greet, vaikka meidän kohdeyleisö eli aikuiset miehet Yhdysvalloista ei varsinaisesti ollut paikalla tuossa tapahtumassa. Silti meidän pisteelle oli oikein jonoa ja moni lapsi ja myös vanhempi kävi nappaamassa meidän kanssa kuvan. Se on kiva kun tietää, että ei tarvi vetää hullulla liukuhihnatahdilla porukkaa läpi vaan ehtii hyvin vaihtamaan muutaman sanan kaikkein kanssa. Kyselin lapsilta, että onko ollut kiva päivä ja kehuin heidän jo mittavaa nimmarikokoelmaansa. Yksi aikuinen mies myös halusi ottaa meidän kanssa hauispose-yhteiskuvan, mikäs siinä! Tapahtuman aikana moni myös tunnisti meidät, kun kuljeskeltiin alueella ja tuli nappaamaan kuvaa. Mielenkiintoinen ilmiö oli myös sellainen, että kun oltiin kaksin liikenteessä, välillä multa tultiin pyytämään kuvaa tai nimmaria, mutta ei Rahkaäijältä ollenkaan, vaikka yleensä hänet tunnistetaan helpommin. Ehkä se on liian pelottava nuoremmille lapsille! :D 
Molempina päivänä hengailin tapahtumassa Ashleyn kanssa, joka on muuttanut Kanadasta Suomeen muutama viikko sitten. Tässä postauksessa viime kesältä kerron, miten tutustuin häneen melko hauskalla tavalla. Hän oli ihan ihmeissään Tubeconin hullusta meiningistä, mutta vaikutti tykkäävän tapahtumasta. Opastin häntä tärkeisiin suomalaisiin juttuihin, kuten siihen, että me tykätään jonottaa ja hokea jatkuvasti "no niin". Tapahtuman K18-alue oli Seiskan sponsoroima ja siellä selostin Ashleylle lehden julkkisjuoruja ja sitä kuinka Seiskaa kuuluu aina kampaajalla. Bongattiin myös Hjallis Harkimo ja Tempparit-Dani, jolta kävin pyytämässä videotervehdyksen mun veljelle ja hänen tyttöystävälleen. Dani oli todella mukavan oloinen veikkonen! Myös Temppari-Eliaksen kohtasin, kun hän oli järkkärinä töissä tapahtumassa. Ihan mukavan oloinen hänkin, mitä kaksi sanaa vaihdoin tapahtumaan liittyvässä tilanteessa. En siis mennyt kyselemään mitään Temppis-juoruja tai moralisoimaan hänen käytöstään. :D 

Rahkaäijä lähti jo aiemmin kotiin ja mä menin vielä Tubeconin jatkobileisiin, jossa oli tarjolla ilmaista ruokaa ja juomaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että pidän kaikenlaisista ilmaisista asioista ja aterioista ja nautin suunnattomasti siitä, että niitä on nykyään erilaisissa tapahtumissa tarjolla. :D Join ilmaisen Pepsi Maxin ja juttelin muutamien tubettajakollegoiden kanssa ja jatkoin matkaa viikonlopun kohutuimpaan tapahtumaan eli WKND-festareille. Ei ole yhtään mun tapahtuma, mutta mun suosikkiräbäyttäjä Macklemore veti siellä keikan, niin oli pakko mennä. Kävelin keskustasta Hietaniemeen ja voi pyhä jysäys sitä roskan ja kaaoksen määrää, joka lisääntyi, mitä lähemmäs tapahtumaa pääsin. 
Hietaniemen ranta oli kyllä hieno paikka festivaalille, tuli Ruisrock mieleen. 
Käyn varmaan liian harvoin missään, mutta tuijotin ihan suu auki niitä kaikkia kännisiä teinejä ja sitä sekasotkua mikä siellä oli. Ihan järkyttävää. Olin paikalla puolta tuntia ennen keikan alkua ja hakeuduin suht lähelle lavaa, kun toukokuun Tukholman keikalla vähän harmitti, että olin niin kaukana. Se oli pieni virhe, koska meno oli ihan tosi levotonta! Mä en oo ikinä ollut missään keikalla missä yleisö käyttäytyy niin huonosti ja oon ollut kuitenkin kymmenillä keikoilla festareilla ja klubeilla. Siellä ihmiset heitteli pulloja ja hiekkaa ilmaan ja joku tunki jatkuvasti jonnekin suuntaan ja välillä ihan huvin vuoksi vaan töni toisia. Kesken keikan suht lähellä alkoi joku jengitappelu ja lähdin peruuttamaan jo kauammas, että olen mahdollisimman kaukana kaaoksesta. 
Macklemore oli tietty hyvä, vaikkei yleisö ollutkaan. Perusvarma festariveto. 
Yhdelläkään hevikeikalla ei ole koskaan ollut noin tyhmää menoa. Mäkin olen joskus ollut 16-vuotias, mutta muistaakseni kuitenkin osasin käyttäytyä silloin keikoilla. Yleisö oli tosi nuorta ja ilmeisesti ekoilla festareilla lähtee sitten vähän homma hanskasta. Kerrankin myös kirjaimellisesti voin sanoa, että "jonnet ei muista", kun keikalla soi Macklemoren klassikko "And we danced" vuodelta 2011 ja muu yleisö tuntui olevan ihan pihalla, että mikä biisi tää on. :D
Tää touhu näyttää aivan siltä, että festarin järjestäjää ei myöskään kiinnosta siivota aluetta tapahtuman aikana. 
En todellakaan ala nyt dissaamaan, että koko nuoriso on ihan pilalla ja perseestä, tuo kyseinen festari vaan ehkä kerää tietynlaista porukkaa ja tyhmyys vähän tiivistyy porukassa. Tubeconissa näin kyllä, että on tosi fiksuja, kohteliaita ja mukavia nuoria, jotka ei ole lainkaan pilalla. 
Pojat tuli soittamaan mullekin musiikkia junassa. Siinähän sitten poikain siiderit kaatu lattialle ja oli sellanen mukavan makea tuoksu loppumatkan vaunussa. 
Mun pitkä ja vaiherikas päivä aina vaan jatkui, kun lähdin keikan jälkeen lähijunalla takaisin Tampereelle. Morjesta mikä meno! Siinä oli maalaistyttö ihmeissään, kun porukkaa heitettiin junasta ulos, kun ei ollut lippua ja toisilla oli räppibileet Järvenpäästä Riihimäelle. Lopulta pääsin Tampereelle ja onneksi Rahkaäijä tuli autolla hakemaan, ties mitä olisi vielä tullut vastaan, kun Tampereella oli Blockfestit loppumassa. 

Oli aikamoinen viikonloppu, hyvä käydä välillä tuolla isolla kylällä haistelemassa tunnelmia. Tubeconista jäi kyllä hyvä fiilis ja iso käsi sen järjestäjille. 
Ensi viikonloppuna on vähän erilaista menoa luvassa, kun osallistun maastavedon SM-kilpailuihin, jotka järjestetään Jämsässä. Kisakunnosta ei ole nyt suurempaa arvausta, treenit ainakin on kulkenut ihan hyvin. Ainoa miinus on, että viime viikkoina oikea polvi on ollut vähän ärtynyt (varmaan, koska en halua maksaa pysäköinnistä ja kävelen koko ajan :D), mutta en usko sen haittavan maastavetoa. Jos kyseessä olisi täysimittainen voimanosto, miettisin tarkkaan osallistumista, koska kyykyssä perinteisesti polvivaivat ovat ongelmallisia. Maastavedossa ei niinkään ja vuosien aikana olen aina pystynyt pitämään maven ohjelmassa, jos on ollut jotain polvikrenkkoja. 
Paljonko nousee ensi lauantaina? En kato yhtään tiä! 
Ensi lauantaina sitten nähdään miten menee ja kuinka sujuu kisa ilman kyykkyä ja penkkiä. Varmaan melko erikoinen kokemus.
Mutta tässäpä oli kuulumiset tällä erää, kiitos kuin luit ja heippa!