sunnuntai 12. elokuuta 2018

Auton ostamisen sietämätön vaikeus

Mun on nyt pakko tulla kertomaan, kuinka meidän elämä on ollut yhtä suurta autokauppaa koko viikon. Kaikki alkoi siitä, kun meidän rakas Transportteri yskäisi viimeisen kerran.  Me päätettiin, että ei pistetä siihen kankkulankaivoon enää penninjeniä. Moottori oli hajalla, kojelaudassa vilkkui vaikka mitä valoja kuin diskossa konsanaan ja tuulilasi oli rikki.  Volkkarit 0/5, en suosittele.
Kun koko kesän on ollut kiva keli, ollaan sitten pääasiassa ajeltu avoautolla, mutta nyt kun pitäisi alkaa taas töitä tekemään, piti työautokin saada jostain. 
Autoprojekti lähti kunnolla käyntiin viime viikon sunnuntaina, kun yömyöhään selattiin Nettiautoa ja katseltiin millaisia lava-autoja olisi tarjolla. Jo tässä katselmuksessa tultiin siihen tulokseen, että Ford Rangerin lava-auto voisi olla passeli meille. 

Maanantaina ajeltiin ympäri maakuntaa ja käytiin tsekkailemassa vähän kaikenlaisia "hyötyautoja", niin Rangereita kuin pakettiautojakin. Ollaan varmaan aika köyhän näkösiä, koska missään isommassa autoliikkeessä ei kukaan edes katsonut päin. :D Viimein Ylöjärvellä AutoMenissa saatiin Ranger koeajoon ja molemmille tuli heti hyvä fiilis siitä, varsinkin kun käytiin möyrimässä sillä hiekkatiellä. Se oli 2007 vuoden mallia ja autokauppias olisi heti halunnut ruveta hieromaan kauppaa siitä meidän kanssa, mutta eihän sitä nyt ekaa autoa voi ostaa. Mutta autokauppias oli tosi mukava äijä, sinne iso peukku! 
Ensimmäinen koeajettu Rangeri aika monesta. 
Sen päivän ratoksi ei ollut muutakaan tekemistä, niin huristeltiin vielä Sastamalaan, koska siellä oli useampikin pikappi myynnissä. Koeajettiin taas kymmenen vuotta vanha Rangeri ja edelleen oli ihan kiva. Vertailun vuoksi testattiin myös vuoden 2014 Rangeri, vaikka niin uutta ei varsinaisesti oltu harkittukaan. Parin kilometrin jälkeen varsinkin Rahkaäijälle oli ihan selvä, että paluuta 10 vuotta vanhoihin autoihin ei enää ole, ajokokemus oli niin eri. Tehtiin siinä pikainen päätös, että avoauto lähtee myös myyntiin ja tähtäin on alle viisi vuotta vanhassa Ford Rangerissa. Meidän koeajama auto olisi ollut aivan passeli ja alettiin siitä jo melkein kauppaa hieromaan, mutta hinta ei ollutkaan alv-vähennyskelpoinen, mikä on tärkeä kriteeri kun firmalle ostetaan autoa.

Seuraavana päivänä avoauto lähti myyntiin ja parin tunnin päästä joku jo soitti ja lupasi tulevansa keskiviikkona katsomaan. Samaan aikaan molemmat selasivat armottamalla haravalla Nettiautoa ja etsittiin sopivaa Rangeria. Keskiviikkona Hondaa kävi katsomassa Helsingin herra, mutta jäi vielä harkitsemaan autoa ja pistettiin päivällä myös Transportteri myyntiin. Ei kulunut kuin 30 minuuttia ja joku soitti ja sanoi hakevansa pakun samana päivänä pois, jos hinnasta päästään sopuun. No aivan varmasti päästään sopuun, jos saadaan se jäteläjä pois pihasta ja mielestä! Niinpä alkoi armoton auton tyhjennys ja siivous ja keräsin matkustamosta muun muassa 30 kynää, viisi lusikkaa ja vaikka mitä muuta krääsää. Kaikkea sitä ehtiikin jemmata autoon kuuden ja puolen vuoden aikana. 
Näiden lisäksi keräsin jätesäkillisen tavaraa pois matkustamosta. Ja penkin taakse oli hajonnut (ja kuivunut) yksi pullo vihreää kynsilakkaa. Kenen lie?
Keskiviikkona asiat etenivät myös siihen pisteeseen, että sovittiin hakevamme perjantaina Porista vuoden 2013 Ranger, joka oli kuulemma kaikin puolin siisti ja kaunis. Sitä ennen useampikin hyvä vaihtoehto meni sivu suun, kun autot oli juuri myyty tai varattu. Volkkari haettiin pois ja molemmat huokaisivat helpotuksesta, että meidän (tai saatika meidän rahapussin) ei enää koskaan tarvi nähdä sitä kärryä. 

Torstaina tehtiin aamusta iltaan töitä, kun koko viikko oli kulunut autojen kanssa puljatessa, mutta oltiin tyytyväisiä, kun jo seuraavan päivänä saataisiin uusi auto ja päästäisiin taas elämässä eteenpäin. Pohdiskeltiin kovasti, että lainataanko auto Rahkaäijän isältä Porin reissua varten, mutta ajateltiin, että on tyhmää ajaa kaksi autoa sieltä pois ja päädyin ostamaan junaliput. 
Nyt sitä autoa äkkiä, täällä junassa on kuussataa lämmintä! 
Perjantaina ulkona oli 30 astetta lämmintä ja junassa vähintään saman verran ja meidän paikat oli jossain perhehytissä ja viereisellä lastenosastolla joku juniori kiljui täyttä kurkkua koko matkan. Täyttä nautintoa puolitoista tuntia! Rautatieasemalta autokauppaan oli vajaa kolme kilometria matkaa ja päätettiin patikoida se huvin ja urheilun vuoksi, kun kohtahan tässä päästään huristelemaan uudella autolla. Saavuttiin nimeltämainitsemattomaan Ford-liikkeeseen, jossa hieno sininen Rangeri jo odotti meitä. Vitsit, kuinka hyvän näköinen! Auto oli pysäköity sisään liikkeeseen ja ovet olivat sepposen selällään ja peilistä roikkui Wunderbaum. Joku alkukantainen varoitusreaktio heräsi saman tien ja marssin autolle ja ensimmäisenä haistoin penkin selkänojaa. Ei ole totta, ihan selvä tupakan haju!
Hieno, mutta haisu.
Pyysin Rahkaäijääkin haistelutalkoisiin ja hän havaitsi ihan saman asian. Siitä alkoi autokauppiaan loputon selittely, kuinka penkit on juuri pesty ja ei se paljon haise ja työautoihin laitetaan aina Wunderbaumit kun työukot haisee niin pahalta (?!?) ja että edellinen omistaja tupakoi kyllä, mutta ei varmaankaan autossa. Ei se haju penkkeihin niin tiukasti vaatteista varmaan tartu. Me läksytettiin autokauppias kyllä ihan huolella, koska puhelimessa Rahkaäijä oli kysynyt pariinkin kertaan, että onhan se varmasti siisti sisältä. "On, harvoin tulee vastaan näin siistiä Rangeria, aivan kuin uusi sisältä." Auto ei ole siisti sisältä, jos se haisee tupakalta. Otettiin Wunderbaumi pois autosta ja lyötiin ovet kiinni ja viiden minuutin päästä haju oli aivan selvä. Ei pienintäkään epäilystä, etteikö edelliset omistajat olisi polttaneet autossa sisällä. Annettiin palautetta myös siitä, että tuo on aika epärehellistä ellei jopa vähän kusetusta, että laitetaan autoon uusi Wunderbaum roikkumaan ilman pussia, että haju peittyisi, kun asiakas saapuu paikalle. Ei se anna mitään kuvaa siitä, miltä auto oikeasti haisee. 

Meille molemmille oli ihan selvää, että auto jää sinne, me ei siitä kauppoja tehdä. Siellä on internetti täynnä lava-autoja, joissa kukaan ei ole koskaan tupakoinut, niin meidän ei todellakaan tarvitse ostaa mitään lähiöpubin hajuista autoa. Lisäksi autokauppias oli unohtanut kertoa, että autosta on toisen takavalon lasi rikki ja tämä huomattiin vasta paikan päällä ja lisäksi kaupassa oltiin vähän pihalla, että kuinka monta omistajaa autolla on ollut. Ilmoituksessa luki, että yksi, mutta itse tsekattiin auton tiedot ja kaksi niitä kuitenkin näytti olevan. Ei mennyt Porin pojilla ihan putkeen nyt. 
En ollut matkustanut reittiliikenteen bussilla varmaan kertaakaan tällä vuosikymmenellä, mutta sehän oli ihan mukavaa! Ja paljon halvempi kuin juna. Pitäiskö ostaa sittenkin bussi?!
Tunnelma ei ollut erityisen iloinen, kun lähdettiin talsimaan autokaupasta takaisin rautatieasemalle. Kävelymatkalla selailtiin taas Nettiautoa ja mietittiin uutta suunnitelmaa. Junaliput takaisin Tampereelle olisi ollut yli tuplasti kalliimmat kuin tullessa ja seuraavan lähtöön oli puolitoista tuntia. Onnibussin kyydillä päästiin kuitenkin puoleen hintaan takaisin Tampereelle ja käytettiin jokainen minuutti tehokkaasti ja soiteltiin pitkin poikin autoista. Heti autokaupasta lähtiessä iskin silmääni raisiolainen Rangeri ja selviteltiin sitä matkalla. Autossa oli pieni lommo takaluukussa ja se oli menossa korjaamoon autokaupassa. Saatiin kuvat lommosta ja soitettiin myyjälle, että paljonko tulee alennusta, jos jättävät lommon korjaamatta ja haetaan auto heti seuraavana päivänä. Meillä ei nimittäin olisi enää viikkoa tuhlattavaksi tähän touhuun ja kyseinen pikappi oli aivan täydellinen muuten, itse asiassa paljon parempi kuin sininen haisuli. Se oli tullut myyntiin vasta torstaina, joten se ei ollut vielä meidän alkuperäisessä katselmuksessa mukana. 

Sovittiin, että korjautetaan lommo itse ja käydään hakemassa auto lauantaina pois. Nukuin koko yön aivan älyttömän huonosti ja autot vaan pyörivät päässä ja Porin turha reissu harmitti edelleen. Mielessä pyöri myös, että mitä jos se taas haisee tai mitä muuta meille on jätetty kertomatta tällä kertaa. Rahkaäijä kylläkin kysyi Raision auton myyjältä varmaan viisi kertaa puhelimessa, että eihän se vaan haise tupakalle. 
Pari mersua kiitos!
Taas kerran lähdettiin uhkarohkeasti julkisilla matkaan, koska meidän piti jatkaa matkaa vielä Kauniaisiin Turun jälkeen. Paunulainen vei meidät Turkuun, josta otettiin taksi Raisioon. Tässä konkurssissa ei jaksanut enää ruveta kilpailuttamaan tolpalla olevia takseja, vaan otettiin vaan ensimmäinen. Rangeri oli Vehon liikkeessä, jonne se oli tullut vaihdossa ja siellä se Ford odotteli meitä Mersujen joukossa. Kävin välittömästi haistelemassa auton penkkejä ja ne haisivat... Ei miltään! Halleluja! Myyjä kertoi, että autoa oli käynyt haistelemassa useampi ihminen, että varmasti on selvää, että siellä ei ole kukaan tupakoinut. Mahtavaa, että hän ymmärsi, että tämä on meille nyt tärkeä asia! 
Ford Ranger Super Cap, 2,2 TDCi 150 A XLT 4x4, pakettiautoksi rekisteröity (koska ei takapenkkejä) ja syö dieseliä. 
Käytiin koeajamassa autoa motarilla muutama rampin väli ja tiedettiin heti, että tämä otetaan. Auto oli kaksi vuotta uudempikin kuin Porin haisuauto eli 2015 mallia ja kilometrejä mittarissa vain 39 500. Täydellistä! Ja se lommo muuten, pitää mennä aika lähelle, että sitä edes näkee. Tuskin ruvetaan korjauttamaan, ei haittaa meitä ollenkaan. 

Oli varmaan nopeimmat autokaupat ikinä, tiedettiin, mitä tultiin hakemaan ja tinkaaminenkin oli hoidettu jo etukäteen. Koeajon jälkeen tehtiin paperit ja auto oli meidän. Varmaan kaupantekoa kauemmin vei, kun ennen liikkelle lähtöä tutkiskeltiin miten repsikan turvatyynyn saa päälle ja kuinka puhelin yhdistetään autoon, että saadaan rokit soimaan. Ensimmäisenä ajettiin uudella autolla kauppakeskus Myllyn Fafa´siin syömään. Kyllä oli komeeta!
Ei tästä puutu kuin buutsit ja stetsoni!
Sunnuntaina vertailtiin lava-autoja ensimmäisen kerran ja jo lauantaina meillä oli jo kärry ja väliin mahtui varsin kovaa kaupankäyntiä joka suuntaan. Huh huh! Yllättävän rankkaa. Silti olen aika innoissaan tästä uudesta tulokkaasta. Kyllä se on komeeta ajella, kun on uudehko ja hieno auto, eikä mikään 15 vuotta vanha läjä, joka pysyy hädintuskin kasassa. Me vähän Rahkaäijän kanssa puhuttiin, että pistetään kohta autokauppa pystyyn kun tää kaupanteko sujui meiltä niin hyvin. :D Rahkakaara vois olla firman nimi! Honda on edelleen kaupan, mutta sen kanssa ollaan varauduttu ihan siihen, että se menee vasta keväällä, nyt on kuitenkin parhaat avoautokelit jo vähän ohi. Mutta jos haluat ostaa, voin pistää hyvän Rahkamuijan lukija-alen! 

En voi uskoa, että kirjoitin juuri Raamatun mittaisen postauksen autokaupoista! Piti tämäkin päivä nähdä! Mutta ehkä tässä oli opetuksena kaikille, että edelleen 2010-luvulla jotkut ihmiset polttaa autossa ja siitä kannattaa muistaa kysyä, ennen kuin lähtee tekemään kauppoja maailman ääriin. Vaikka Porin reissu oli turha, niin tavallaan kävi onni onnettomuudessa, kun saatiinkin sitten parempi auto, kun ei ostettu sitä ensimmäistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt vaan kovaa ajoa!

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Blogin 6-vuotissynttäribileet! Tervetuloa!

Moi! Hei tosi kiva, kun pääsit tulemaan tänne Rahkamuija-blogin synttäribileisiin, rakas lukijani, vaikka kutsu tulikin aika viime tinkaan! Meillä on tosiaan tämmöset grilliburgeribileet tässä teemana, hae sieltä lautanen, niin pääset heti kokoamaan burgeria. Sulla on varmaan jo kova nälkä!

Lainasin vähän tätä Niinan terassia näitä Rahkiksen juhlia varten, kun sillä on niin komee grilli! Otatko jotain juotavaa, olis vettä ja mehua? Unohdin ostaa Pepsi Maxia, aika nolo amatöörimoka.

Ajattelin, että jokainen saa itse koota burgerin, niin saa mieleisensä. Kiva olla koolla tällain pienellä porukalla, ajattelin, että kutsun sut ja muutaman kaverin, niin on tärkeimmät paikalla! En itse asiassa tiedäkään, oletko lukenut jo vuosia Rahkamuijaa vai vasta viime viikosta vai jotain siitä väliltä, mutta oli se kumpi hyvänsä, arvostan sinua kovasti! Ihana, kun jaksat lueskella ja pääsit tänään tulemaan tännekin.

Aika hyviä burgereita vai mitä! Tulee kyllä maukkaita, kun ite paistelee pihvit ja ananakset väliin. Huomasitkos muuten, että tuolla oli kurkkumajoneesia ja hampparikastiketta, jos niitä haluat lorauttaa väliin? Oletkos muuten pitänyt jo kaikki kesälomat vai onko peräti edessä vielä kaikki?

Hyvä muuten että et tuonut mitään synttärilahjaa, mä en niin semmosista välitä. Ja täällä on jo kauniit kukat, niin niitä on kiva ihailla! Oletkos itse puutarhaihmisiä? Jaa jaa, joo mää en ole yhtään, kaikki rehut kuolee, joihin kosken. Apilaa ja nokkosta sentään kasvaa pihassa.

Oliskos sitten jälkiruuan aika! Ai mitä, maha vielä ihan täynnä? Jälkkäri menee kato eri mahaan, niin ei haittaa. Tuosta voit ottaa banaanin ja tuossa on suklaisia karkkeja, joita voi laittaa väliin ja kääräsee vähän folioo ympärille ja grilliin hautumaan. Saa muuten antaa olla tovin siellä grillissä, että karkit sulaa ja bansku pehmenee.
Oli kyllä aika nappi valinta tuo jälkkäri, vai mitä? Varsinkin nuo vaahtokarkit oli ihan hauska lisä! Ai sunkin mielestä, hyvä!
Mitä, lähdössä jo? Et kai sä nyt vielä, vastahan meidän hauska ilta ja tutustuminen alkoi! Mutta kiitos ihan älyttömästi kun pääsit paikalle pitkänkin matkan päästä, oli kiva grillailla näin kavereiden kesken aurinkoisessa kesäillassa.

Turvallista kotimatkaa ja kiitos, kun olet lukenut Rahkamuijaa ja ollut hengessä mukana näiden vuosien aikana. Nähdään taas ja toivottavasti on yhtä hyvät kelit ens kesänä 7-vuotisjuhlissakin!
Heippa!

torstai 19. heinäkuuta 2018

Rento puoliloma

Mä samaan aikaan vihaan ja rakastan tätä superhellettä! Meillä on sisällä rapsakat 30 astetta lämmintä ja valun hikeä koko ajan. Samaan aikaan saan jotain sairasta nautintoa tästä, että kerrankin on kunnon kesä! Me käytiin ostamassa eilen Biltemasta teltta ja nukuttiin viime yö takapihalla ihanassa viileydessä. Kissat oli ihan ihmeissään, kun vietettiinkin yö niiden kanssa ulkona ja molemmat märisivät meille häkistään.
Meidän viihtyisä kesämökki. Parhaiten käytetyt 30 euroa ikinä!
Helteestä oli myös hyötyä maanantaina, kun käytiin kummitytön kanssa Rush-trampoliiniparkissa ja mittari näytti heti aamupäivällä +28 astetta ja saatiin sisäänpääsystä 80 prosentin ale! 30 asteella olisi päässyt ilmaiseksi pomppimaan, mutta vitsailtiin, että niiden mittari on tainnut jämähtää 29 asteeseen. Rushille muuten ihan täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, oli superhauska paikka! Hypittiin molemmat kaksi tuntia lähes tauotta ja tällainen lapsekas aikuinenkin nautti erittäin paljon. Tytön nilkka vähän muljahti kesken hurjien pomppimisten ja Rushin työntekijä hoiti heti homman hienosti ja nilkkaan saatiin kylmää ja kohoa ja kohta hyppiminen jatkui, kun "ei siihen satu enää paljoo yhtään".
Tätä et tiennyt Rahkamuijasta: Olen Barack Obaman kummitäti! Käytiin Rushin lisäksi shoppailemassa Jumbossa. 

Salilla olen yrittänyt käydä vasta vähän illemmalla, kun tuolla Rautis Gymillä ei ole ilmastointia, vaikka muuten onkin kylän paras sali. Polvilämppäreiden pukeminen on todella miellyttävää hommaa, kun ne jämähtää hikisiin pohkeisiin kiinni, eikä liiku eteen eikä taakse. :D
Kyykkäisin aina ilman paitaa, mutta ei pysty, koska meidän salin tangot on niin rapeat, että menee selästä iho rikki. 

Me ollaan käyty viikon ajan melkein joka ilta uimassa ja se on ollut aina kiva ja viilentävä päätös päivälle. Maanantai-iltana mietittiin, että pitäisikö käydä iltauinnilla "Kalliojärvellä", mutta ei jaksettu lähteä sinne asti ja päädyttiin vain Kaukajärven rantaan. Tiistaina töiden jälkeen lähdettiin Subiin syömään ja Rahkaäijän Anni-sisko pisti viestiä, että he lähtevät Kalliojärvelle snorklaamaan ja saa liittyä seuraan. Jäi melkein patongit siihen, kun lähdettiin niin innolla pakkaamaan snorklauskamoja kasaan. Lähdettiin siis neljään pekkaan snorklailemaan ja automatkalla muisteltiin, että milloin kukin on käynyt viimeksi Kalliojärvellä. Oikeasti järven nimi on Heramaanjärvi, mutta koska siellä on kallioita, niin se on Kalliojärvi meidän porukassa. :D
Supersukeltaja!
Tarkastin juuri Rahkamuijan arkistoista, että se oli kesällä 2013 eli jotain sata vuotta sitten, kun viimeksi käytiin Kalliojärvellä. Nyt heti perään 2018 oli sopiva aika poiketa siellä. Mutta tässä onkin ollut ihan surkeita ja kylmiä kesiä välissä!

Annit ihan ammattilaisina. :D 
Otettiin mukaan kaksi märkäpukua, jotka löytyivät ja Rahkaäijä totesi, että ei mahdu enää jalka sisään puvusta, jonka ostin joskus triatlonia varten. Sekin muuten tapahtui 2013. Ei siitä voi mitenkään olla niin kauaa?!? Joka tapauksessa erittäin kireä tri-märkkäri oli mulle ihan sopiva snorklaushommiin ja äijä veti päälleen isomman puvun. Järven vesi oli varmaan 24 astetta ellei peräti enemmän ja märkäpuku päällä siellä oli erittäin miellyttävä lillua ja kaksi tuntia järvessä tuntui joltain vartilta.
Kyllä kelpaa kylpeä!
Mun vedenkestävä puhelin ei ollutkaan vedenkestävä ja haukkasi kameran linssin sisään vettä ja nyt kaikissa mun ottamissa kuvissa on tällainen veden alla -filtteri. :D 

Meillä oli ensin aikomuksena lähteä tänäkin vuonna Åreen ajamaan alamäkeä, mutta sitten iski laiskuus ja järki. Sinne on ihan tuhottoman pitkä matka ja lomalle lähteminen vaatii aina hirveästi järjestelyä, kun pitää tehdä kaikki videot valmiiksi ja muutenkin laittaa asiat sellaiseen kuosiin, että voi olla loman ajan pois. Niinpä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että heinäkuussa pidetään viikossa 3-4 päivää lomaa ja loput tehdään töitä tarpeen mukaan.
Ilmeisesti sana Kalliojärven upeudesta on levinnyt muillekin tässä viiden vuoden aikana ja kalliolla oli porukkaa kuin pipoa! 

Kesällä myös perinteisesti Youtubessa on hiljaisempaa, niin ollaan tehty videoita vähän kevyemmällä tuotannolla ja käytetty jo valmiiksi kuvattuja matskuja. Tämä on mennyt tosi hyvin ja viimeiset pari viikkoa on ollut hyvin rento meno. Joka viikko voi tehdä jonkun pienen reissun, ollaan käyty muun muassa Helvetinkolulla ja Hangossa, ja jokainen ilta on uusi mahdollisuus pieneen seikkailuun, ex tempore onkin ollut kantava teema viime aikoina. Tässä tosiaan auttaa aika paljon, että kelit on ollut erittäin hyvät, niin jokainen päivä tuntuukin seikkailun arvoiselta. Ei paljon nappaisi, jos olisi +12 ja vesisade.
Poikettiin Hanko-reissulla Bengtskärin majakalla ja se oli aivan ihana paikka! 
Tänään on sellainen puoli työpäivä ja ilta on taas aikaa seikkailla ja nauttia kesästä ja lämmöstä. Heinäkuu on kyllä ihmisen parasta aikaa!

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Seuraava tavoite: maastavedon SM-kisat!

Treenit rullaa taas kun Tampereen ratikkatyömaa, eli hyvin hitaasti, mutta rullaa kuitenkin! Mulla oli tarkoituksena, että heti toukokuun kisojen jälkeen jatkan salitreenejä tiukkaan tahtiin ja käytän hyödykseni sen hyvän flown, mikä oli ennen kisaa. Sitten tulikin kolmen viikon flunssaflow ja melkein kuukausi hyvää treeniaikaa meni (susi)hukille. Mutta eipä mitään, nyt taas rauta liikkuu ja turha murehtia menetettyjä treenejä.

Seuraava kisatavoite kummittelee jo seitsemän viikon päästä kalenterissa. Jämsässä järjestetään elokuun lopulla maastanoston SM-kilpailut ja ilmoittauduin karkeloihin mukaan jo ennen toukokuista voimanostokisaa. Ihan vaan sillä, että en voi ruveta nössöilemään ilmoittautumisen kanssa, jos kisat menee huonosti. :D Kisan järjestää Suomen Voimalajiliitto, ei siis Voimanostoliitto, mutta osallituminen on sallittua, koska Voimalajiliittokin on antidoping-valvonnan alla. Kuviohan menee niin, että antidopingsopimuksen allekirjoittaneena voimanostajana mä en voi kisata missään peräkylän kesäjuhlien penkkikisoissa tai sellaisten liittojen kisoissa, jotka eivät ole ADT:n piirissä. Rankkua voi tulla jo siitäkin, jos on huoltajana jonkin "epämääräisen" liiton voimanostokisassa.
Tulispa joskus tyhmien treenikuvien SM-kisat, siinä pärjäisin! 
Voimalajiliitto järjestää yleensä Vahvin mies/nainen -kisoja ja esimerkiksi otevoimailukilpailuja, niin tämä maastavedon SM-kisakin käydään Vahvin mies/nainen -kilpailujen säännöillä. Mitäs se sitten meinaa? Ainakin monia mielenkiintoisia ja voimanoston säännöistä poikkeavia juttuja! Ensinnäkin sumoveto (jalat leveällä) on kielletty. Tämä on vain hyvä juttu mulle, koska olen aina vetänyt kapealla asennolla ja monet muut naiset taas suosii sumotyyliä. Myös (nosto)trikoot on kielletty, mutta sallittujen listalla on taas vetoremmit. Mä käytän vetoremmejä/versa gripsejä vain tempausmaastavedossa, eikä ikinä ole yksikään veto jäänyt siksi tulematta, että ote lipsuisi, joten remmejä tuskin tulen käyttämään. Sallittua on myös reisikannatus, joka tarkoittaa sitä, että vedon loppuvaiheessa tankoa ylös hilatessa reidet ikään kuin kannattelevat tankoa. Tästä ei mulle ole myöskään hyötyä, vaikeimmat kohdat vedossa on ollu aina alussa ja loppu on tullut hyvin ilman mitään reisikannatuksia.
Toivon maailmanrauhaa ja isoja maastavetorautoja! 
Eksoottisen kisasta tekee myös se, että nostoyrityksiä on neljä! Neljä?! Mitä mä sillä neljännellä teen? :D Lisäksi naisten painoluokat menevät kymmenen kilon välein eli -55 kg, -65 kg, -75 kg, -85 kg ja avoin. Oletan avoimen tarkoittavan +85 kg sarjaa. Tuo alle 65 kilon sarja on erittäin hyvä mulle, koska yleensä kisaan voimanostossa alle 63-kiloisissa ja yleensä treenikaudella paino on vähän yli. Suunniteltiin jo, että tässä olisi vähän varaa ottaa painoa, eli loppukesän luvassa on sushibuffetteja ja runsaasti jäätelöä! Lisäksi tuossa kisassa puntarille pääsisi jo edellisenä iltana, mikä mahdollistaa isomman painonvedon, jos sellaiseen on tarvetta. Voimanostossa puntari on kahta tuntia ennen kisaa, eli siinä ei todellakaan ole aikaa palautua mistään kuuden kilon painonvedosta, mutta edellisen illan puntari mahdollistaisi vaikka mitä kikkailua.
Tää liike kehittää... Ööö... Syviä roikkumalihaksia!
En yhtään tiedä miten tuollainen kisa sujuu, kun mukana on vain mave. Pelkässä penkkikisassa olen toki käynyt nostamassa, mutta maastaveto onkin sitten ihan eri juttu! Tässä on kesä parhaimmillaan, niin koko elämääni en nyt ajatellut uhrata kisavalmistautumiseen ja treenaan normaalisti sen minkä ehdin. Olen ollut viime aikoina aika laiska maastavedon treenaaja, mutta nyt on hyvä hetki tehdä sitäkin vähän enemmän. Mulla on joku ongelma ollut jo pidempään penkin kanssa ja jätän sen nyt vähän vähemmälle. Kyykkyyn panostan entiseen malliin, koska se on tuntunut parhaalta tavalta saada maastavetoa eteenpäin viimeisen vuoden aikana.
Sain tällä viikolla megahienot leggingsit saksalaisilta katsojilta, jotka tuli tervehtimään meitä. 
Mä muuten itse asiassa tilasin nyt sen sähkömaastopyörän, mutta se tulee suoraan tehtaalta ja on vasta kuukauden päästä valmis ja siitäkin menee vielä pari viikkoa ennen kuin se on Suomessa ja kasattuna. Eli tulee varmaan juuri noihin mavekisan aikoihin. Sen jälkeen voinkin sitten aloittaa syksyn armottoman maastopyöräkauden!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Ratareisi 2018!

Hei en voi uskoa, että kirjotan jo viidennen kerran Ratareisi-tapahtumasta! Ensimmäinen Ratareisi pidettiin juhannuksena 2014 ja nyt tosiaan jo viidettä kertaa. Mihin tää aika menee?!

Vaikka alkuperäisestä neljän hengen järjestäjätiimistä on pudonnut jo kolme pois, mä oon halunnut jatkaa Ratista ja tänä vuonna mulla oli apuhenkilöinä Sari ja Kaarlo, jotka oli auttamassa myös viime vuonna. Mä oon tutustunut Kaarloon kaksi vuotta sitten Ratareidessä ja Sarppa ja Kaaleppi tapasivat ensimmäisen kerran viime vuoden Ratareidessä. Ollaan kaikki vähän eri ikäisiä, mutta huumori on jotenkin ihan sama ja meillä oli taas aivan superhauska viikonloppu!
Menomatka oli ihan tuskaa, kun ei löytynyt ruokapaikkaa, mutta mentiin sitten Kiskokabinettiin, jossa oli hyvin grillimausteiset makuelämykset. :D 
Lähdin siis näiden kahden kanssa jo perjantaina Alastaroon ja vettä tuli kun Esterin saavista ja perille päästessä vetäydyttiin vaan mökkiin kattoon Hihna24/7:aa. Kun sade vähän hellitti, lähdettiin varikolla laittamaan paikkoja kuntoon ja moikkailemaan osallistujia, jotka olivat jo saapuneet paikalle. Tuli kyllä niin vahva deja vu, kun kurvattiin paikalle. Harmaa ja sateinen keli ja märkä rata ja radan varikkomies Ismo kaartaa paikalle golf-kärryllään. Siitä on 2010-luvun juhannukset tehty!

Meillä on ollut perinteisesti polkupyöräkiihdytyskisat perjantai-iltana ja kun keli oli tosi märkä, ei ollut hirveästi innokkaita kiihdyttäjiä. Kiihdytyskisan pokaalit olivat kuitenkin ostettu, joten yllytin kaksi miestä ja kaksi naista kisaan mukaan, jotta saatiin suoraan finaali aikaiseksi. Naisten sarjan voitti nojapyörällä Jaana, joka on muistaakseni parikin kertaa ollut kiihdytyskisan kakkonen ja miesten sarjan vei maantiepyörällä kiskonut Henri.
Meidän mukava juhannusmökki. Majoituttiin samassa möksässä myös 2016!
Perjantai-iltana ei olisi millään malttanut mennä nukkumaan, kun oli pakko kattoo telkkaria mökillä. Meillä ei ole ollut telkkaria useampaan vuoteen ja siksi TLC-kanavan reality-kimara tuntui todella luksukselta. :D Sama homma lauantai-aamuna, millään ei olisi pystynyt lähtemään varikolle avaamaan ilmoittaumista, kun tuli huippukiintoisa ohjelma miehestä, jolla oli neljä vaimoa. Mieti hei, neljä!!
Ratareisi-aamu ja aurinko paistaa, hallelujaa!
Neljästä vaimosta huolimatta ilmoittautuminen alkoi yhdeksältä ja ennakkoon osallistujalista ei näyttänyt kovin runsaalta. Listalla oli vain reilut parikymmentä maksanutta ja mietin, että mitähän tästäkin taas tulee. Olin arvellut, että 60 ihmistä tulee ja sen mukaan tulostin myös osallistumisdiplomeita. Kohtuullinen sää kuitenkin pääsi yllättämään ja lopulta listassa oli 72 nimeä! Se on muuten täsmälleen sama määrä kuin vuonna 2015, tarkistin juuri!
Ihan kohta on lähtö! 
Kello 12 osallistujat olivat valmiina lähtöviivalla ja vihreä lippu heilui lähdön merkiksi. Kulkuneuvoa oli taas jos jonkinlaista ja erilaisia nojapyöriä taisi olla lähemmäs 15 tänä vuonna. Mulla oli kyllä huippuhyvä fiilis, kun oli saatu kisaajat matkaan. Osallistujia tuli odotettua enemmän, paljon ensikertalaisia ja myös sellaisia, jotka olivat olleet kolme tai kaksi vuotta sitten mukana ja nyt taas ja lisäksi sääennusteet näyttivät sateetonta viikonloppua! Ei voisi paremmin asiat olla juhannuspäivänä!
Hyvää matkaa! 
Pilvet oli aika uhkaavia, mutta onneksi ne vain uhkaili! 
Radan asfaltti oli uusittu viime syksynä ja se oli kyllä aivan priimaa! 

Varikolla oli grilli kuumana koko ajan (paitsi aamulla, kun Kaarlo nukahti vahtivuorollaan ja grilli sammui! :D) ja ihmiset olivat hyvällä tuulella ja kaikki nauttivat ajamisesta ja tunnelmasta. Tuuli oli aika kova lauantai-päivän ja muutama suora radalla oli aika taistelua, kun tuuli puhalsi 6 metriä sekunnissa vastaan.
Varikolla on tunnelmaa! 

Kaarlo ja Sari pistää parastaan! 

Ratareisi-legenda Jarmo! Ainoa, joka on ajanut joka vuosi vähintään 100 kierrosta!

Rahkaäijäkin kävi pyörittelemässä pari kierrosta, mutta lähti sitten yöksi kotiin. 
Lauantai-päivä ja ilta kului nopeasti ja leppoisasti. Kävin itse ajamassa viitisen kierrosta ja poikettiin S-Marketissa hakemassa Sarin kanssa lisää karkkia kisaajille illan aikana. Yö meillä oli jaettu kolmeen pekkaan niin, että jokainen sai nukkua kohtuullisesti ja varikolla oli aina yksi päivystämässä. Ensiaputiimiä ei tarvittu tänä vuonna lainkaan ja muutenkin osallistujat pitivät hyvin huolen itsestään, eikä kukaan piiputtanut kesken kaiken. Myöskään kaatumisia ei tainnut tulla yhtään tai ei ainakaan yhtäkään sellaista, joka olisi järjestäjän korviin asti kuulunut. Meillä on aina paku lähtövalmiudessa varikolla, jos joku vaikka kaatuu ja pitää hakea radalta pois, mutta muistaakseni kertaakaan ei ole tarvinut mennä autolla radalle kesken kisan. Erittäin hyvä juttu!
Sari sai tosissaan polkea, että pysyi tämän ratahirmun vauhdissa! 
Kärryssä nuorin osallistuja eli Vilho 1 v 2 kk. Poitsu oli mukana Ratareidessä jo viime kesänä, mutta silloin keskittyi lähinnä nukkumaan kantokopassa. 

Tänä vuonna tapahtuma oli oikein tehovalvonnassa, koska poliisit poikkesivat varikolla peräti kahteen kertaan ja vielä eri partiot. Ei niillä mitään asiaa tai nokankoputtamista ollut, mutta kunhan tulivat kuluttamaan pitkää juhannuspäivää Ratareiteen. :D Poliisit kyselivät, että eikö tässä ole mitään yötaukoa, että ajaako noi koko ajan? Toinen partio kaivoi myös tutkan esiin ja konstaapeli mittasi muutamalle pyörälle nopeudeksi 35 km/h.
"Pistäs näiden kaikkien hullujen nimet ylös, laitetaan tehoseurantaan!"
Alastaron ilta-aurinko
Rata yläilmoista. Nuo mutkat on varmasti tullut tutuksi kaikille osallistujille!

Mä nukuin yön aikana parissa erässä 5-6 tuntia ja olo oli yllättävän skarppi aamulla. Yleensä olen nukkunut tapahtuman aikana paljon vähemmän ja kooma on todellinen. Oli mahtavaa herätä autosta kahdeksan aikaan, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja radalla samat hullut pyörittivät edelleen.

Kaarlo otti hienon taidekuvan kärventyneistä makkaroista ja auringonnoususta klo 4.25. :D

AI ETTÄ! <3
Me kannustettiin pyöräilijöitä radan varressa. En tiedä arvostiko ne meidän älämölöä yhtään. :D 
Tiimi toimii ja aurinko paistaa!

24 tuntia myöhemmin eli sunnuntaina kello 12 liputin osallistujat maaliin ja koska tapahtumassa ei ole järjestäjän puolesta ajanottoa, huutelin, että kukahan on ajanut eniten. Jostain kuului vastaus, että "mää ajoin 243 kierrosta"! Ei ollut paljon äijää näkynyt varikolla, koska kilometrejä vuorokaudessa kertyi huikeat 660 kilometriä! Ihan pimeetä, siis oikeesti! Tarkoittaa 27,5 kilometrin tuntivauhtia. Siinä ei ole aikaa käydä nukkumassa! Eniten ajaneen lisäksi palkitsimme Nasu-teamin, joka ulkoillutti radalla isoa Nasu-pehmolelua ja pokaalit lähtivät myös tapahtuman nuoriso-osastolle. Atte 10 v. polkaisi vuorokaudessa 100 kilometriä ja Ananda 12 v. 140 kilometriä. Tee perässä!
Kirjoittelin kaikille halukkaille osallistujille kunniakirja osallistumisesta! 
Palkintojen ja osallistumisdiplomien jälkeen laitteiin Kaarlon ja Sarin kanssa varikko kuntoon ja se on ehkä ärsyttävin osa koko prosessissa, kun pitää siivota. :D Ripeästi saatiin kuitenkin homma pakettiin ja käytiin hakemassa mökiltä loput kamat ja käännettiin auton nokka kohta Tampesteria.

Yleensä mulla on Ratareiden jälkeen sellainen olo, että ei enää ikinä, tää oli nyt viimeinen. En tiedä mikä mielenhäiriö iski, mutta jo maanantaina suunnittelin ensi vuoden Ratareittä. Juhannuksen tienoo on ollu viimeisen pari-kolme vuotta tosi kiireinen töiden suhteen ja ehkä se on vaan tuntunut aina juhannuksen jälkeen, että liikaa hommaa. Mutta tänä vuonna tuntui, että kaikki meni jotenkin tosi helposti ja meillä oli niin hauskaa, että pakkohan tämä on ensi vuonnakin tehdä. En mä nyt varmaksi lupaa, mutta sillain 90 % varmuudella!

Tein tapahtumasta myös videon, josta tuli ihan kiva! Joku valitti, että siinä oli liian vähän ajoa ja ajajia, mutta totuus on se, että ei-pyöräilevät ihmiset ei ihan hirveän kauan jaksa katsoa ajamista ja toisekseen en huomannut edes alku-infossa sanoa, että aion kuvata, niin kaikki eivät välttämättä tykkää, jos oma naama tai kallis pyörä on Youtubessa kansainvälisessä levityksessä. Lähinnä siis kuvasin tapahtumaa järjestäjän näkökulmasta!

Kaiken kaikkiaan jäi siis tosi hyvä mieli viidennestä Ratareidestä ja palautteen perusteella myös osallistujat nauttivat. Mä en edes aja maantiepyörällä nykyään, mutta en mä tätä pitkään aikaan olekaan tehnyt sen takia, että saisin itse ajaa radalla.

Vihdoin on omatkin salitreenit lähtenyt pyörimään ikuisuusflunssan ja kiireiden jälkeen. Ja pari kertaa ollaan Sappeessa käyty ajamassa alamäkeä, mutta se on lähinnä ärsyttävää, kun ajaminen tuntuu niin vaikealta talvitauon jälkeen. Mulla on edelleen harkinta kesken sähkömaastopyörästä, enkä ole päässyt asian kanssa puusta pitkälle. Ehkä ensi kesäksi sitten. :D

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Penkki(punnerrus)urheilijan lempiaikaa!

Juuri nyt Kanadassa on meneillään raakavoimanoston MM-kilpailut, joissa on mukana kaikki ikäluokat eli junnut, avoin sarja ja mastersit. Mä olen katsonut kisoja niin paljon kuin olen vain ehtinyt ja kun kisat on tullut järkevään aikaan. Juuri nyt puhelimessa on auki naisten 72 kiloisten sarjan kilpailu. Ei terve mitä härkiä nuo naiset! Kun 70 kiloinen nainen laittaa kyykyn aloituspainoon 190 kiloa, on se erittäin tyly määrä rautaa, siis aivan järjetön! Eniten tietysti näissä kisoissa kiinnosti naisten 63-sarja, missä itsekin kisaan, mutta voin vaan nähdä unia maailmanmestaruuskisoissa nostamisesta. Tämä oma sarjani nostettiin viime yönä Suomen aikaan kahdelta, joten se jäi katsomatta, mutta parhaat hetket näkee onneksi YouTubesta ja IPF:n Facebookista ja Instagrammista. Mukana oli myös kaksi suomalaista nostajaa eli Stina Lindell ja Sari Uski, joista jälkimmäisen tunnen voimanostovalmentajakoulutuksesta. Molemmat on todella kovia nostajia ja Suomen huippuja, mutta maailman tasolla naisilla oli tyytyminen 9. ja 10 sijoihin täsmälleen samalla yhteistuloksella. Kun voimanostossa kaksi tai useampi nostaa saman yhteistuloksen, saa nostaja, jolla on ollu puntarissa kevyempi paino, paremman sijan.

Hui, juuri nyt muuten Ruotsin nostaja Annika Zelander kaatui 190 kilon kyykkyraudan kanssa, tosi hurjan näköistä! Jos palataan vielä kuitenkin eiliseen 63-kisaan, niin siellä iskettiin pöytään uudet maailmanennätykset joka lajissa. Ensin Kanadan Maria Htee kyykkäsi 183,5 kiloa (oma kyykkyenkkani vaatimattomat 71 kiloa vähemmän!). Vaikka tuo kyykkykin on suhteellisen sairas, niin mielestäni koko kisan hulluimman suorituksen teki Usan Jennifer Thompson, joka penkkasi ME-tuloksen 142,5 kg (oma ennätykseni 77,5 kiloa vähemmän...). Toiseksi parhaan penkin teki jo edellä mainittu Htee, jonka tulos oli "vain" 107,5 kiloa. Kertoo jotain Thompsonin ylivoimasta! Lisäksi nainen nosti penkin varsin pitkällä nostomatkalla, kun taas suurin osa näistä naisnostajista vääntää sellaisen maailmanlopun kaaren selkään, että nostomatkaksi jää ehkä 5 senttiä. Mutta toista oli Jenniferin penkki! Katso vaikka alla olevasta klipistä:
Maastavedon maailmanennätyksen vetäisi kotiin niin ikään Jenkkinostaja Samatha Calhoun 221,5 kilon nykäisyllä (tässä häviän eniten, eli 79 kiloa!) Kisan voitti penkkimonsteri Thompson, toiseksi tuli mavenainen Calhoun ja pronssia sai kyykyn ennätysnainen Htee. Videolla Hteen ME-kyykky:

Mä nautin suunnattomasti näistä kisoista senkin takia, että tykkään vertailla ja katsella tuloksia ja tilastoja ja sen takia livelähetyksen kanssa on koko ajan auki livetulossivusto, missä näkee sijoitukset ja kilomäärät reaaliaikaisesti. Tänään kun katselin eilisen kisan tuloksia, huomasin ilokseni, että oma maastavetoennätykseni on enemmän kuin viimeiseksi tulleen vetotulos kisassa! Enkä myöskään yhteistuloksessa häviä viimeiseksi tulleelle kuin 10 kiloa. On kyllä sanottava, että 15. eli viimeisen nostajan etelä-afrikkalaisen Tanya Van Lillin yhteistulos 327,5 kiloa on aika järkyttävän huono MM-tasolla. Se on 165 kiloa vähemmän kuin voittajalla.

Ai niin, yksi erittäin suuri yllätys ja pettymys oli se, ettei Ruotsin Isabella Von Weissenberg saanut vedettyä painoa 63-kiloisten sarjaan, vaan jäi kisasta ulos puolen kilon ylipainolla. Isabella olisi luultavasti tuhonnut kärkikolmikon aivan täydellisesti, jos painonveto olisi vain onnistunut ja myös kyykyn ja vedon maailmanennätykset olisivat saattaneet mennä toiseen osoitteeseen. Ketutuksen määrä on varmaan sanoinkuvaamaton tuossa tilanteessa, kun tajuat, että ei ole asiaa kisaan.

Tässä juuri meneillään olevassa 72-kiloisten kisassa mukana Venäjän Nina Kondrasheva, joka on voittanut maassaan avoimen sarjan hopeaa, mutta mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että nainen 58-vuotias! Nyt kyykyn jälkeen hän on sijalla 10. eli ei edes viimeinen 14 nostajan joukossa. Kondrasheva voisi nostaa masters-sarjassa, mutta tulee silti kisaamaan lähes 35 vuotta nuorempien naisten kanssa. Kova luu! Avoimessa sarjassa kisaavat yli 23-vuotiaat ja alle 40-vuotiaat, mutta myös junnunostajat ja mastersin saavat kisata yleisessä sarjassa, jos siinä uskovat pärjäävänsä. Itse asiassa myös 63-luokan voittaja Jennifer Thompson on masters-ikäinen 45 vuoden iällään. Kova teko pistää ysärillä syntyneille nostajille jauhot suuhun!
Täysin aiheeseen littymätön kuva, mutta olin eilen Linnanmäellä ja sain narunvedosta timanttisormuksen ja kruunun!
Tähän mennessä avoimen sarjan naisnostajista parhaat Wilksin pisteet (oma paino suhteutettuna nostettuihin kiloihin, kätevä tapa vertailla eri painoluokissa nostavien tuloksia) on napannut 52-kiloisissa nostanut Joy Nnamani 537 pisteellä. Toisena tietysti penkkimonsteri Thompson 535 pisteellä. Tuollaiset yli 500 pisteen tulokset alkaa olemaan olemaan jo aika friikkiluokkaa. Jos nopeasti tsekkasin oikein, niin vain yksi suomalainen nostaja eli Antti Savolainen on kiskaissut yli 500 pisteen wilksit tänä vuonna, tarkemmin sanottuna tällä viikolla Kanadassa.
"Jahas, mitkä laitteet meillä olis vielä käymättä?!"
Näistä kisoista saa kyllä hyvin motivaatiota ja intoa omaan treenaamiseen, kunhan se nyt kunnolla pääsisi käyntiin. Kävin tänään hakemassa tohtorilta reseptin poskiontelotulehdukseen, että mitään uusia enkkoja ei tässä nyt ainakaan lähipäivinä ole luvassa. Vähän alkaa nyt maistumaan puulta tai lähinnä räältä tämä kolmen viikon flunssa. Mutta toivottavasti nyt lähtee! Ratareisi-tapahtuma on ensi viikonloppuna ja silloin olen varmasti elämäni kunnossa, jos itsekin ehtisi pari kierrosta ajelemaan!

Siellä on kuulemma jotkut jalkapallokisatkin alkanut, mutta mä en semmosista niin välitä, vähän liian hidastempoista mulle! Mutta aiotko sä katsoa? Entä oletko katsonut voimanoston MM-kisoja? Kerro!