perjantai 21. syyskuuta 2018

Ankkalinnan väen Facebook

Jos Ankkalinnan asukkaat käyttäisivät Facebookia (tai siis Nokkakirjaa) se näyttäisi varmaan tältä:
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ei muuta kun hyviä naamakirja-hetkiä viikonloppuun! Heippa! 

perjantai 31. elokuuta 2018

Kun käteni tuleen sytytettiin

Alle kouluikäisenä mulla oli kaksi pelkoa. Ensimmäinen oli, että yöllä karhu hyökkää ikkunasta sisään ja toisessa kauhukuvassa meidän talo syttyy tuleen. Niinpä toisinaan makasin yöllä hereillä ja odotin jompaa kumpaa tapahtuvaksi. Ehkäpä jopa ajattelin, että karhu hyökkää sisälle ja sytyttää sen tulipalon. Vanhemmat rauhoitteli mua, että karhun hyökkääminen sisälle taloon ei ole mahdollista ja tulipalojakin syttyy harvoin. Niinpä keskitin kaiken pelkoni todennäköisempään eli tulipaloon. Vielä nykyäänkin yöllä herätessä saatan käydä katsomassa, että missään ei pala ja sen jälkeen punon suunnitelmia, miten pelastan kissat ja meidät tulipalon sattuessa. Myös kaikenlaiset maastopalot on painajaiseni, onneksi en asu Kaliforniassa tai vastaavassa paikassa, jossa roihuu metsät pahasti joka vuosi.

Näissä nykyisissä hommissa olen joutunut tekemisiin tulen kanssa, mutta ihan hallitusti. Pari vuotta sitten me tehtiin vakuutusyhtiölle mainos, jossa Rahkaäijä syttyy tuleen "prässionnettomuudessa".
Rahkaäijän käsi todellakin syttyi tuleen, koska hän ei halunnut käyttää videolla stunttia. Mun rooli oli kiljua taustalla ja sovittiin, että en katso ulkona tehtyjä harjoitusvetoja, että reaktio olisi mahdollisimman aito. Kun tuli ensimmäisen oton aika ja miekkoseni syttyy tuleen, tuijotin vaan, enkä kiljunut yhtään. Kohtaus piti joka tapauksessa ottaa moneen kertaan, niin ei sen väliä!

Kuvan munkit liittyvät tapaukseen!
Eilen oli taas aika tehdä töitä tulen kanssa, tässä tapauksessa ei voi sanoa, että leikkiä tulen kanssa. Saatiin mielenkiintoinen projekti tehdä lyhyt mainos turkinpippurimunkeille ja koska ne on tulisia, tarvittiin totta kai liekkiä mukaan. Mä ja meidän kuvaaja Tuomas luotiin hieno kuvausmiljöö mummulan vanhaan riiheen, ihan kuin aidot halloween-juhlat! Pari kuukautta etuajassa kylläkin, mutta kuka näitä nyt laskee?
Tekisi melkein mieli järjestää oikeasti halloween-bileet riihessä, kun paikka sopi tunnelmaan täydellisesti. 
Erikoistehosteet videoon tuli tekemään Henri OneFX-erikoistehostefirmasta. Henkka oli viime syksynä mukana Myytinräjäyttäjät-telkkariohjelmassa ja on tehnyt muun muassa tulevan syksyn Duudsonit tuli taloon -ohjelmaan räjäytykset ja muut tehosteet. Me ollaan myös puuhailtu Henkan kanssa kaikenlaista, esimerkiksi Monster Jamin väliaikashow ja pyydettiin heti miestä mukaan tähänkin projektiin, koska tarvittiin turvallista tulta.

Kun varsinainen video oli kuvattu (missä Rahkaäijän pää on tulessa), mää pääsin testaamaan "palamista". Olin harkinnut tätä aika pitkään, mutta ajattelin, että menköön, tulee hyvä lisä meidän omaan videoon ja siitä saa hauskan kuvan ja kokemuksen. Henrin aineilla tulen sai siis sytytettyä "suoraan iholle", kun esimerkiksi tuossa vakuutusmainoksessa Rahkaäijällä oli moninkertaiset suojavaatteet päällä. Idea on siis se, että ensin alle laitetaan eristävä kylmägeeli ja sen päälle palava geeli.
Tulta munil... eikun siis kädelle!
Ensin Henri levitteli kylmägeelin kädelle ja se tuntui nimensä veroisesti siltä, että kädellä oli viileää geeliä. Möhnää oli todella rivakka kerros kädellä, varmaankin pari kolme senttiä siinä kohdassa mihin tuli laitettiin. Sen jälkeen hammastahnatuubin näköisestä putkilosta puristettiiin kädelle pienet viivat herkästi palavaa geeliä. Sitten Henri tuikkasi geelin tuleen ja mun kädellä paloi!
"Ota nyt äkkiä kuva!" 
Mä oon niin liekeissä!
Tuli kädellä ei tuntunut miltään, ei oikeastaan edes lämmittänyt, mutta näky oli täysin luonnonlakien vastainen. Jos ei tietäisi mitä tuossa tapahtuu, paniikki kyllä pyrkisi pintaan, koska se näyttää niin väärältä, että käsi palaa. Tuijottelin vaan tulta kädessäni ja poseerasin Rahkaäijän kameralle.

Pitäiskö grillata vaikka vaahtokarkkeja tässä mun nuotiolla?
 Geeli palaa loppuun parissa minuutissa ja sen jälkeen alkaa hiipumaan ja puhalsin sen itse sammuksiin. Kylmägeelimönjä oli edelleen kädellä, eikä tuli jättänyt minkäänlaisia tuntemuksia tai jälkiä kämmeneen. Eikä mua edes pelottanut koko juttu, koska tiesin, että hyvissä käsissä (höhöhöh!) ollaan. Henri tietysti ohjeisti hyvin ennen tulta, että kättä ei saa käännellä tai viedä tukan lähelle tai tehdä mitään muutakaan tyhmää. Ei olisi tullut kyllä mielenkään ruveta tekemään mitään sellaisia stuntteja omin päin.
Tässä kuvassa näkyy ehkä parhaiten kuinka koko kämmeneni on eristegeelin peitossa. 
Olin tyytyväinen, että päätin kokeilla tuota, koska ihan joka päivä ei ole mahdollista pitää tulta kädellään. Tuollainen hallittu tuli on aivan eri kuin hallitsematon tulipalo tai ihmispalo, mutta ainakin tuli hyvä mieli, kun uskalsin kokeilla ja näin taas, että ammattilaiset osaavat hoitaa tuollaiset stunttitulet todella hyvin. Lisäksi mainoksesta tulee aivan huippu! Sen voi nähdä Fazerin sosiaalisen median kanavissa syksyn aikana ja munkitkin tulee kauppoihin vajaan parin viikon päästä. Rahkaäijä taisi saada niistä tarpeekseen, koska kohtaukset otettiin moneen kertaan uudestaan ja joka kerta ukkelin piti haukata koskemattomasta munkista. :D

Tällaisia kuumia juttuja tällä kertaa, toivottavasti käteni ei syty kovin pian uudestaan tuleen!

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Tapaturma ja uusi sähköpyörä

Niinhän siinä sitten kävi, että meikäläinen ei päässyt osallistumaan viime viikonlopun maastavedon SM-kisoihin harmittavan sormitapaturman vuoksi. Viime viikon maanantaina nostin Leokon syliini, että se ei menisi syömään Leon ruokia ja kissa säikähti jotakin ja pyrki hirvittävällä paniikilla pois sylistäni. Ihan en tiedä mitä siinä tapahtui, mutta lopputuloksena oli verta kaikkialla ja mulla sormessa melkosen ruma ja syvä vekki.
Syyllinen? Jaa mää vai?
Laitoin syvän vekin haavateipillä kiinni ja side päälle, että sormi ei ihan vuotaisi kuiviin, mutta tämä osoittautui virheeksi. Seuraavana päivänä kävin hakemassa jäykkäkouristurokotteen vahvistuksen ja samalla reissulla sain mukaani reseptin antibioottikuuriin ja ankarat nuhtelut, että eläinhaavoja ei saa koskaan lähteä sulkemaan, koska ne tulehtuu niin helposti. Huomasin. Sormi näytti lähinnä revenneeltä nakilta ja torstaina hautasin haaveet maastavetokisoista, koska en voinut edes taivuttaa sormea ja haava oli jotain mätää täynnä. Ilman keskisormea käsi on melko voimaton ja haava olisi varmaan repeynyt auki, jos olisin yrittänyt nostaa sillä.
Tältä sormi näytti pari päivää onnettomuuden jälkeen, nyt se on jo palautunut omaan solakkaan kokoonsa, vaikkakin haavan parantelu jatkuu edelleen.
Pääsin kuitenkin katsomaan vetokisat ja sarjassani oli kaksi nostajaa, joista toinen veti 140 kiloa ja toinen 145. Etukäteen olin arvioinut, että olisin ehkä 140 kilon kunnossa, mutta voimamiesmaastavedon kisamuoto on erittäin armoton, koska tankopaino nousee koko ajan, eikä kierroksia ole. Pahimmillaan nostaja joutuu siis nostamaan itsensä perään muutaman minuutin tauon jälkeen ja se on aika rankka setti voimanostajalle, joka on tottunut, että kisassa nostojen välissä on reilusti aikaa. Voin sitten ensi vuonna testata miten kisaaminen tuolla tyylillä sujuisi.
Olemme kaikesta huolimatta ikuisesti parhaat ystävät.
Kisat meni osaltani ohi, mutta onneksi on myös hyviä uutisia!
Mun sähköpyörä saapui viimein! Rahkaäijä osti sähkömaastopyörän jo vuosi sitten keväällä ja ajattelin ensin, että ei ole mun juttu. Ajoin kuitenkin pari lenkkiä äijän LaPierrella ja hauskaahan se on. Harkitsin, käänsin, väänsin, spekuloin, perustelin ja laskin sähköpyörän ostoa kuukausitolkulla ja mietin sopivaa. En voi tehdä edes pientä hankintaa ilman pitkää harkinta-aikaa, näin isosta nyt puhumattakaan! Selasin nettiä ja kiertelin pyöräkauppoja, eikä mikään oikein napannut. Meidän paikallisessa erikoispyöräliikkeessä Nippelissä oli Focuksen Jam2-täysjoustopyörä näytillä ja sitä harkitsin, mutta se tuntui vähän liian... Ei nyt nössöltä, mutta ei sopivalta kuitenkaan, varsinkin kun Rahkaäijän alamäkipyörä on enskatyylinen mankeli, jolla tykittää missä vaan. Selasin nettiä ja huomasin, että Focuksella on myös Sam2-malli, joka on Jamista järeämpi versio.

Kyselin Nippelistä olisiko Samia mahdollista saada tilaamalla, mutta ei oota tuli sieltä ja netistäkin Sam oli loppu lähes joka paikasta. Parin viikon kuluttua kyselin pyörää uudestaan Nippelistä ja sillä kertaa tärppäsi. Kauppias-Kaitsu sai jostain erästä varattua mulle yhden M-koon mankelin, vaikkakin odotusaikaa oli tiedossa kuusi viikkoa, koska pyörää ei ollut edes valmistettu vielä. Äkkiä se kuusi viikkoa hujahti ja viime viikon lopussa sain viestin, että nyt sais Samin hakea kotiin. Ja mähän hain!
Tää on viides pyörä, jonka ostin Nippelistä. En voi kun suositella! Myöskään Rahkaäijän LaPierrea ei ollut suoraa valikoimassa, mutta sekin saatiin tilaamalla.
Täydellinen kello pyörään!

Made in Germany!
Kyseessä on siis Focus Sam2, täysverinen enduropyörä 170 millin joustolla, 65 asteen keulakulmalla ja 27 tuuman renkailla. Sähkömoottorijärjestelmä on Shimano Steps E8000 MTB. Moottorissa akku kestää täydellä avustuksella pari tuntia. Avustustasoja on kolme:  eco, trail ja boost. Halusin sellaisen pyörän millä voi ajaa maastossa, että alamäessä ja tämä sopii siihen hyvin. Mulla ei ole ollut täysjoustoa pariin vuoteen (alamäkipyörää lukuunottamatta) ja onhan se hauskaa rymistellä tuolla metsassä. Nyt kolmen lenkin jälkeen kilometrejä on mittarissa 76. Vielä loppuviikosta revennyt nakki vähän haittaisi harrastusta, mutta nyt pystyy jo hienosti pitämään ohjaustangosta kiinni ja tänään ajeltiin 30 kilometrin lenkkin Teivon ja Pinsiön suunnilla.
Kaikki teletapit nukkumaan!

Mikäs teletappi siellä polkee?
Sähköpyörässä on se mahtavaa, että lenkit pitenevät mitaltaan aika paljon ja puoleentoista tuntiin on mahdollista ajaa 30 kilometriä polkuja, hiihtolatupohjia ja hiekkateitä. Kyllä siinä saa ihan polkeakin, sähköpyörällä saa vauhtia, mutta ei se taitoa tuo yhtään lisää ja ihan samat juurakot metsässä on, vaikka alla on sähkömaasturi. Jumpata saa moottorista huolimatta.
Viime viikolla piti vielä ajaa keskisormi pystyssä ja kaikki tärinä oli myrkkyä. 

Nyt on vihdoin molemmilla sähkömaasturit ja sekös vasta on hauskaa. Rahkaäijä on tässä puolitoista vuotta etsinyt hyviä sähköpyörälenkkejä ja nyt pääsen ajamaan ne kaikki vihdoin! Toki joskus ajoin Rahkaäijän pyörällä, mutta se on ollut niin aktiivisessa ollut, että se on lähinnä koko ajan metsässä tai latautumassa. :D

Vielä on pyöräilykesää jäljellä!
Mun loppuvuoden suunnitelma piti olla sellainen, että ensin mavekisat ja sitten armotonta sähkömaasturointia. Vetokisat jäi nyt välistä, mutta nyt ajan pyörällä senkin edestä! Pyörä on tuntunut tähän mennessä aika hauskalta ja ihan jännittää mihin kaikkiin seikkailuihin vielä pääsen sen kanssa!

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Vauhdikasta menoa isolla kylällä!

Tässä on jo ihan sellainen olo, että me ollaan tehty noin sata vuotta jo YouTube-videoita, koska osallistuttiin tänä viikonloppuna kolmatta kertaa Tubecon-tapahtumaan Helsingin Messukeskuksella. Aiemmin tapahtuma on ollut Hartwall-areenalla, mutta tuo Messukeskus sopi tapahtumapaikaksi paljon paremmin ja tapahtuma toimi muutenkin paremmin. Tubecon on saanut paljon kritiikkiä aiempina vuosina eikä varmaan ikinä voi järjestää mitään tapahtumaa niin, että pelkkiä kehuja sataisi, mutta mielestäni tapahtuma oli tänä vuonna varsin kiva ja hengailin koko viikonlopun siellä. 
Tiimitakit päällä! Tän postauksen muutkin kuvat on uskomattomia laatuotoksia, nauttikaa! 

Tubecon alkoi perjantaina Industry Afternoon -ammattilaistapahtumalla, missä me ei jaksettu olla kovin kauaa, koska oltiin aivan liian nälkäisiä ja sitä paitsi tollasissa tapahtumissa hoetaan aina ihan samat asiat, kuinka Z-sukupolvi muuttaa kaiken ja sisältömarkkinointi pitää olla huolella suunniteltu ja sisällöntuottaja ajatuksella valittu kamppikseen. Musta on tullut ihan tämmösen somejargonin asiantuntija, kun olen tarpeeksi monessa tällaisessa tapahtumassa istunut. :D
Lähdettiin puolessa välissä Industry-tapahtumaa etsiskelemään jotain ruokaa ja katselemaan pöhinöitä varsinaisen Tubeconin puolelle ennen ovien avautumista. Löydettiin meidän "Hollywood-tähti" Messukeskuksen lattiasta. 
Meillä ei ollut perjantaina mitään varsinaista ohjelmanumeroa ja päivä kului lähinnä alueella pyöriessä ja vippialueella hengaillessa. "Youtuber loungessa" oli ruokaa (mutta liian harvoin nälkäiselle Rahkaväelle), juomia, herkkuja (mm. turkinpippurimunkkeja!) säkkituoleja ja riippumattoja, meikkausta, kampauksia, goodie bageja eli lahjakasseja ja paljon tuttuja. Tässä on se huono puoli, ettei edes tee mieli lähteä sieltä minnekään, kun vippialueella on niin mukavat oltavat. :D 
Perjantaina kävin meikkauksessa ja kampauksessa. Kampaaja teki älyttömän ihania lettikampauksia ja vaan nautin, kun joku hiplasi tukkaa. :D 

Perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin hotellille ja oltiin aivan fiiliksissä meidän edullisesta hotellista. Hotel Ava on suht lähellä Messukeskusta ja saatiin auto vielä parkkiin ilmaiseksi hotellin pihaan ja sekös meitä hykerrytti, kun Mässcenterin parkki maksaa 12 euroa per päivä. Saan joka kerta kohtuutonta iloa siitä, että voin jossain pysäköidä ilmaiseksi. Olen aina valmis kävelemään parikin kilometriä, kunhan ei tarvitse maksaa pysäköinnistä. Ilo halvasta hotellista oli kuitenkin ennenaikaista, koska paljastui että 8. kerroksessa oli aivan tolkuttoman kuuma, eikä huone viilentynyt oikein koko yönä, vaikka kuinka oli tuuletusikkuna auki. Lisäksi tyynyt olivat jotain Ikean halvimpia ja peitot kanssa ja yö oli tuskaisaa pyörimistä. Arvosanaksi 1/5, en suosittele. Paitsi jos haluaa pysäköidä ilmaiseksi!
Rahkaäijän kannattaisi harkita pinkin tukan kasvattamista! 
Lauantaina Tubecon oli loppuunmyyty ja sen huomasi heti aamupäivällä sisään tullessa. Messukeskus oli aivan täynnä innokkaita lapsia, jotka juoksivat hakemaan nimmareita ihan kaikilta, jotka olivat koskaan yhtään videota mihinkään tehneet. Meillä oli aamupäivällä yksi paneelikeskustelu, jossa meidän kanssa jutustelemassa oli Eeddspeaks-kanavan Eetu, josta pidän kovasti ja juttua olisi riittänyt pidempäänkin. Paneeli käsitteli ammattimaista tubetusta ja repesin huolella, kun joku yleisöstä kysyi, että millaisia keinoja meillä on hallita työhön liittyvää stressiä ja palautua työstä ja Rahkaäijä vastaa "aika huonoja keinoja". :D Mä sanoin, että kannattaa käydä salilla ja pyöräillä, se auttaa!
"Oottekste niitä murskaajia?" Joo, just niitä! 
Iltapäivällä meillä oli myös meet&greet, vaikka meidän kohdeyleisö eli aikuiset miehet Yhdysvalloista ei varsinaisesti ollut paikalla tuossa tapahtumassa. Silti meidän pisteelle oli oikein jonoa ja moni lapsi ja myös vanhempi kävi nappaamassa meidän kanssa kuvan. Se on kiva kun tietää, että ei tarvi vetää hullulla liukuhihnatahdilla porukkaa läpi vaan ehtii hyvin vaihtamaan muutaman sanan kaikkein kanssa. Kyselin lapsilta, että onko ollut kiva päivä ja kehuin heidän jo mittavaa nimmarikokoelmaansa. Yksi aikuinen mies myös halusi ottaa meidän kanssa hauispose-yhteiskuvan, mikäs siinä! Tapahtuman aikana moni myös tunnisti meidät, kun kuljeskeltiin alueella ja tuli nappaamaan kuvaa. Mielenkiintoinen ilmiö oli myös sellainen, että kun oltiin kaksin liikenteessä, välillä multa tultiin pyytämään kuvaa tai nimmaria, mutta ei Rahkaäijältä ollenkaan, vaikka yleensä hänet tunnistetaan helpommin. Ehkä se on liian pelottava nuoremmille lapsille! :D 
Molempina päivänä hengailin tapahtumassa Ashleyn kanssa, joka on muuttanut Kanadasta Suomeen muutama viikko sitten. Tässä postauksessa viime kesältä kerron, miten tutustuin häneen melko hauskalla tavalla. Hän oli ihan ihmeissään Tubeconin hullusta meiningistä, mutta vaikutti tykkäävän tapahtumasta. Opastin häntä tärkeisiin suomalaisiin juttuihin, kuten siihen, että me tykätään jonottaa ja hokea jatkuvasti "no niin". Tapahtuman K18-alue oli Seiskan sponsoroima ja siellä selostin Ashleylle lehden julkkisjuoruja ja sitä kuinka Seiskaa kuuluu aina kampaajalla. Bongattiin myös Hjallis Harkimo ja Tempparit-Dani, jolta kävin pyytämässä videotervehdyksen mun veljelle ja hänen tyttöystävälleen. Dani oli todella mukavan oloinen veikkonen! Myös Temppari-Eliaksen kohtasin, kun hän oli järkkärinä töissä tapahtumassa. Ihan mukavan oloinen hänkin, mitä kaksi sanaa vaihdoin tapahtumaan liittyvässä tilanteessa. En siis mennyt kyselemään mitään Temppis-juoruja tai moralisoimaan hänen käytöstään. :D 

Rahkaäijä lähti jo aiemmin kotiin ja mä menin vielä Tubeconin jatkobileisiin, jossa oli tarjolla ilmaista ruokaa ja juomaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että pidän kaikenlaisista ilmaisista asioista ja aterioista ja nautin suunnattomasti siitä, että niitä on nykyään erilaisissa tapahtumissa tarjolla. :D Join ilmaisen Pepsi Maxin ja juttelin muutamien tubettajakollegoiden kanssa ja jatkoin matkaa viikonlopun kohutuimpaan tapahtumaan eli WKND-festareille. Ei ole yhtään mun tapahtuma, mutta mun suosikkiräbäyttäjä Macklemore veti siellä keikan, niin oli pakko mennä. Kävelin keskustasta Hietaniemeen ja voi pyhä jysäys sitä roskan ja kaaoksen määrää, joka lisääntyi, mitä lähemmäs tapahtumaa pääsin. 
Hietaniemen ranta oli kyllä hieno paikka festivaalille, tuli Ruisrock mieleen. 
Käyn varmaan liian harvoin missään, mutta tuijotin ihan suu auki niitä kaikkia kännisiä teinejä ja sitä sekasotkua mikä siellä oli. Ihan järkyttävää. Olin paikalla puolta tuntia ennen keikan alkua ja hakeuduin suht lähelle lavaa, kun toukokuun Tukholman keikalla vähän harmitti, että olin niin kaukana. Se oli pieni virhe, koska meno oli ihan tosi levotonta! Mä en oo ikinä ollut missään keikalla missä yleisö käyttäytyy niin huonosti ja oon ollut kuitenkin kymmenillä keikoilla festareilla ja klubeilla. Siellä ihmiset heitteli pulloja ja hiekkaa ilmaan ja joku tunki jatkuvasti jonnekin suuntaan ja välillä ihan huvin vuoksi vaan töni toisia. Kesken keikan suht lähellä alkoi joku jengitappelu ja lähdin peruuttamaan jo kauammas, että olen mahdollisimman kaukana kaaoksesta. 
Macklemore oli tietty hyvä, vaikkei yleisö ollutkaan. Perusvarma festariveto. 
Yhdelläkään hevikeikalla ei ole koskaan ollut noin tyhmää menoa. Mäkin olen joskus ollut 16-vuotias, mutta muistaakseni kuitenkin osasin käyttäytyä silloin keikoilla. Yleisö oli tosi nuorta ja ilmeisesti ekoilla festareilla lähtee sitten vähän homma hanskasta. Kerrankin myös kirjaimellisesti voin sanoa, että "jonnet ei muista", kun keikalla soi Macklemoren klassikko "And we danced" vuodelta 2011 ja muu yleisö tuntui olevan ihan pihalla, että mikä biisi tää on. :D
Tää touhu näyttää aivan siltä, että festarin järjestäjää ei myöskään kiinnosta siivota aluetta tapahtuman aikana. 
En todellakaan ala nyt dissaamaan, että koko nuoriso on ihan pilalla ja perseestä, tuo kyseinen festari vaan ehkä kerää tietynlaista porukkaa ja tyhmyys vähän tiivistyy porukassa. Tubeconissa näin kyllä, että on tosi fiksuja, kohteliaita ja mukavia nuoria, jotka ei ole lainkaan pilalla. 
Pojat tuli soittamaan mullekin musiikkia junassa. Siinähän sitten poikain siiderit kaatu lattialle ja oli sellanen mukavan makea tuoksu loppumatkan vaunussa. 
Mun pitkä ja vaiherikas päivä aina vaan jatkui, kun lähdin keikan jälkeen lähijunalla takaisin Tampereelle. Morjesta mikä meno! Siinä oli maalaistyttö ihmeissään, kun porukkaa heitettiin junasta ulos, kun ei ollut lippua ja toisilla oli räppibileet Järvenpäästä Riihimäelle. Lopulta pääsin Tampereelle ja onneksi Rahkaäijä tuli autolla hakemaan, ties mitä olisi vielä tullut vastaan, kun Tampereella oli Blockfestit loppumassa. 

Oli aikamoinen viikonloppu, hyvä käydä välillä tuolla isolla kylällä haistelemassa tunnelmia. Tubeconista jäi kyllä hyvä fiilis ja iso käsi sen järjestäjille. 
Ensi viikonloppuna on vähän erilaista menoa luvassa, kun osallistun maastavedon SM-kilpailuihin, jotka järjestetään Jämsässä. Kisakunnosta ei ole nyt suurempaa arvausta, treenit ainakin on kulkenut ihan hyvin. Ainoa miinus on, että viime viikkoina oikea polvi on ollut vähän ärtynyt (varmaan, koska en halua maksaa pysäköinnistä ja kävelen koko ajan :D), mutta en usko sen haittavan maastavetoa. Jos kyseessä olisi täysimittainen voimanosto, miettisin tarkkaan osallistumista, koska kyykyssä perinteisesti polvivaivat ovat ongelmallisia. Maastavedossa ei niinkään ja vuosien aikana olen aina pystynyt pitämään maven ohjelmassa, jos on ollut jotain polvikrenkkoja. 
Paljonko nousee ensi lauantaina? En kato yhtään tiä! 
Ensi lauantaina sitten nähdään miten menee ja kuinka sujuu kisa ilman kyykkyä ja penkkiä. Varmaan melko erikoinen kokemus.
Mutta tässäpä oli kuulumiset tällä erää, kiitos kuin luit ja heippa! 

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Auton ostamisen sietämätön vaikeus

Mun on nyt pakko tulla kertomaan, kuinka meidän elämä on ollut yhtä suurta autokauppaa koko viikon. Kaikki alkoi siitä, kun meidän rakas Transportteri yskäisi viimeisen kerran.  Me päätettiin, että ei pistetä siihen kankkulankaivoon enää penninjeniä. Moottori oli hajalla, kojelaudassa vilkkui vaikka mitä valoja kuin diskossa konsanaan ja tuulilasi oli rikki.  Volkkarit 0/5, en suosittele.
Kun koko kesän on ollut kiva keli, ollaan sitten pääasiassa ajeltu avoautolla, mutta nyt kun pitäisi alkaa taas töitä tekemään, piti työautokin saada jostain. 
Autoprojekti lähti kunnolla käyntiin viime viikon sunnuntaina, kun yömyöhään selattiin Nettiautoa ja katseltiin millaisia lava-autoja olisi tarjolla. Jo tässä katselmuksessa tultiin siihen tulokseen, että Ford Rangerin lava-auto voisi olla passeli meille. 

Maanantaina ajeltiin ympäri maakuntaa ja käytiin tsekkailemassa vähän kaikenlaisia "hyötyautoja", niin Rangereita kuin pakettiautojakin. Ollaan varmaan aika köyhän näkösiä, koska missään isommassa autoliikkeessä ei kukaan edes katsonut päin. :D Viimein Ylöjärvellä AutoMenissa saatiin Ranger koeajoon ja molemmille tuli heti hyvä fiilis siitä, varsinkin kun käytiin möyrimässä sillä hiekkatiellä. Se oli 2007 vuoden mallia ja autokauppias olisi heti halunnut ruveta hieromaan kauppaa siitä meidän kanssa, mutta eihän sitä nyt ekaa autoa voi ostaa. Mutta autokauppias oli tosi mukava äijä, sinne iso peukku! 
Ensimmäinen koeajettu Rangeri aika monesta. 
Sen päivän ratoksi ei ollut muutakaan tekemistä, niin huristeltiin vielä Sastamalaan, koska siellä oli useampikin pikappi myynnissä. Koeajettiin taas kymmenen vuotta vanha Rangeri ja edelleen oli ihan kiva. Vertailun vuoksi testattiin myös vuoden 2014 Rangeri, vaikka niin uutta ei varsinaisesti oltu harkittukaan. Parin kilometrin jälkeen varsinkin Rahkaäijälle oli ihan selvä, että paluuta 10 vuotta vanhoihin autoihin ei enää ole, ajokokemus oli niin eri. Tehtiin siinä pikainen päätös, että avoauto lähtee myös myyntiin ja tähtäin on alle viisi vuotta vanhassa Ford Rangerissa. Meidän koeajama auto olisi ollut aivan passeli ja alettiin siitä jo melkein kauppaa hieromaan, mutta hinta ei ollutkaan alv-vähennyskelpoinen, mikä on tärkeä kriteeri kun firmalle ostetaan autoa.

Seuraavana päivänä avoauto lähti myyntiin ja parin tunnin päästä joku jo soitti ja lupasi tulevansa keskiviikkona katsomaan. Samaan aikaan molemmat selasivat armottamalla haravalla Nettiautoa ja etsittiin sopivaa Rangeria. Keskiviikkona Hondaa kävi katsomassa Helsingin herra, mutta jäi vielä harkitsemaan autoa ja pistettiin päivällä myös Transportteri myyntiin. Ei kulunut kuin 30 minuuttia ja joku soitti ja sanoi hakevansa pakun samana päivänä pois, jos hinnasta päästään sopuun. No aivan varmasti päästään sopuun, jos saadaan se jäteläjä pois pihasta ja mielestä! Niinpä alkoi armoton auton tyhjennys ja siivous ja keräsin matkustamosta muun muassa 30 kynää, viisi lusikkaa ja vaikka mitä muuta krääsää. Kaikkea sitä ehtiikin jemmata autoon kuuden ja puolen vuoden aikana. 
Näiden lisäksi keräsin jätesäkillisen tavaraa pois matkustamosta. Ja penkin taakse oli hajonnut (ja kuivunut) yksi pullo vihreää kynsilakkaa. Kenen lie?
Keskiviikkona asiat etenivät myös siihen pisteeseen, että sovittiin hakevamme perjantaina Porista vuoden 2013 Ranger, joka oli kuulemma kaikin puolin siisti ja kaunis. Sitä ennen useampikin hyvä vaihtoehto meni sivu suun, kun autot oli juuri myyty tai varattu. Volkkari haettiin pois ja molemmat huokaisivat helpotuksesta, että meidän (tai saatika meidän rahapussin) ei enää koskaan tarvi nähdä sitä kärryä. 

Torstaina tehtiin aamusta iltaan töitä, kun koko viikko oli kulunut autojen kanssa puljatessa, mutta oltiin tyytyväisiä, kun jo seuraavan päivänä saataisiin uusi auto ja päästäisiin taas elämässä eteenpäin. Pohdiskeltiin kovasti, että lainataanko auto Rahkaäijän isältä Porin reissua varten, mutta ajateltiin, että on tyhmää ajaa kaksi autoa sieltä pois ja päädyin ostamaan junaliput. 
Nyt sitä autoa äkkiä, täällä junassa on kuussataa lämmintä! 
Perjantaina ulkona oli 30 astetta lämmintä ja junassa vähintään saman verran ja meidän paikat oli jossain perhehytissä ja viereisellä lastenosastolla joku juniori kiljui täyttä kurkkua koko matkan. Täyttä nautintoa puolitoista tuntia! Rautatieasemalta autokauppaan oli vajaa kolme kilometria matkaa ja päätettiin patikoida se huvin ja urheilun vuoksi, kun kohtahan tässä päästään huristelemaan uudella autolla. Saavuttiin nimeltämainitsemattomaan Ford-liikkeeseen, jossa hieno sininen Rangeri jo odotti meitä. Vitsit, kuinka hyvän näköinen! Auto oli pysäköity sisään liikkeeseen ja ovet olivat sepposen selällään ja peilistä roikkui Wunderbaum. Joku alkukantainen varoitusreaktio heräsi saman tien ja marssin autolle ja ensimmäisenä haistoin penkin selkänojaa. Ei ole totta, ihan selvä tupakan haju!
Hieno, mutta haisu.
Pyysin Rahkaäijääkin haistelutalkoisiin ja hän havaitsi ihan saman asian. Siitä alkoi autokauppiaan loputon selittely, kuinka penkit on juuri pesty ja ei se paljon haise ja työautoihin laitetaan aina Wunderbaumit kun työukot haisee niin pahalta (?!?) ja että edellinen omistaja tupakoi kyllä, mutta ei varmaankaan autossa. Ei se haju penkkeihin niin tiukasti vaatteista varmaan tartu. Me läksytettiin autokauppias kyllä ihan huolella, koska puhelimessa Rahkaäijä oli kysynyt pariinkin kertaan, että onhan se varmasti siisti sisältä. "On, harvoin tulee vastaan näin siistiä Rangeria, aivan kuin uusi sisältä." Auto ei ole siisti sisältä, jos se haisee tupakalta. Otettiin Wunderbaumi pois autosta ja lyötiin ovet kiinni ja viiden minuutin päästä haju oli aivan selvä. Ei pienintäkään epäilystä, etteikö edelliset omistajat olisi polttaneet autossa sisällä. Annettiin palautetta myös siitä, että tuo on aika epärehellistä ellei jopa vähän kusetusta, että laitetaan autoon uusi Wunderbaum roikkumaan ilman pussia, että haju peittyisi, kun asiakas saapuu paikalle. Ei se anna mitään kuvaa siitä, miltä auto oikeasti haisee. 

Meille molemmille oli ihan selvää, että auto jää sinne, me ei siitä kauppoja tehdä. Siellä on internetti täynnä lava-autoja, joissa kukaan ei ole koskaan tupakoinut, niin meidän ei todellakaan tarvitse ostaa mitään lähiöpubin hajuista autoa. Lisäksi autokauppias oli unohtanut kertoa, että autosta on toisen takavalon lasi rikki ja tämä huomattiin vasta paikan päällä ja lisäksi kaupassa oltiin vähän pihalla, että kuinka monta omistajaa autolla on ollut. Ilmoituksessa luki, että yksi, mutta itse tsekattiin auton tiedot ja kaksi niitä kuitenkin näytti olevan. Ei mennyt Porin pojilla ihan putkeen nyt. 
En ollut matkustanut reittiliikenteen bussilla varmaan kertaakaan tällä vuosikymmenellä, mutta sehän oli ihan mukavaa! Ja paljon halvempi kuin juna. Pitäiskö ostaa sittenkin bussi?!
Tunnelma ei ollut erityisen iloinen, kun lähdettiin talsimaan autokaupasta takaisin rautatieasemalle. Kävelymatkalla selailtiin taas Nettiautoa ja mietittiin uutta suunnitelmaa. Junaliput takaisin Tampereelle olisi ollut yli tuplasti kalliimmat kuin tullessa ja seuraavan lähtöön oli puolitoista tuntia. Onnibussin kyydillä päästiin kuitenkin puoleen hintaan takaisin Tampereelle ja käytettiin jokainen minuutti tehokkaasti ja soiteltiin pitkin poikin autoista. Heti autokaupasta lähtiessä iskin silmääni raisiolainen Rangeri ja selviteltiin sitä matkalla. Autossa oli pieni lommo takaluukussa ja se oli menossa korjaamoon autokaupassa. Saatiin kuvat lommosta ja soitettiin myyjälle, että paljonko tulee alennusta, jos jättävät lommon korjaamatta ja haetaan auto heti seuraavana päivänä. Meillä ei nimittäin olisi enää viikkoa tuhlattavaksi tähän touhuun ja kyseinen pikappi oli aivan täydellinen muuten, itse asiassa paljon parempi kuin sininen haisuli. Se oli tullut myyntiin vasta torstaina, joten se ei ollut vielä meidän alkuperäisessä katselmuksessa mukana. 

Sovittiin, että korjautetaan lommo itse ja käydään hakemassa auto lauantaina pois. Nukuin koko yön aivan älyttömän huonosti ja autot vaan pyörivät päässä ja Porin turha reissu harmitti edelleen. Mielessä pyöri myös, että mitä jos se taas haisee tai mitä muuta meille on jätetty kertomatta tällä kertaa. Rahkaäijä kylläkin kysyi Raision auton myyjältä varmaan viisi kertaa puhelimessa, että eihän se vaan haise tupakalle. 
Pari mersua kiitos!
Taas kerran lähdettiin uhkarohkeasti julkisilla matkaan, koska meidän piti jatkaa matkaa vielä Kauniaisiin Turun jälkeen. Paunulainen vei meidät Turkuun, josta otettiin taksi Raisioon. Tässä konkurssissa ei jaksanut enää ruveta kilpailuttamaan tolpalla olevia takseja, vaan otettiin vaan ensimmäinen. Rangeri oli Vehon liikkeessä, jonne se oli tullut vaihdossa ja siellä se Ford odotteli meitä Mersujen joukossa. Kävin välittömästi haistelemassa auton penkkejä ja ne haisivat... Ei miltään! Halleluja! Myyjä kertoi, että autoa oli käynyt haistelemassa useampi ihminen, että varmasti on selvää, että siellä ei ole kukaan tupakoinut. Mahtavaa, että hän ymmärsi, että tämä on meille nyt tärkeä asia! 
Ford Ranger Super Cap, 2,2 TDCi 150 A XLT 4x4, pakettiautoksi rekisteröity (koska ei takapenkkejä) ja syö dieseliä. 
Käytiin koeajamassa autoa motarilla muutama rampin väli ja tiedettiin heti, että tämä otetaan. Auto oli kaksi vuotta uudempikin kuin Porin haisuauto eli 2015 mallia ja kilometrejä mittarissa vain 39 500. Täydellistä! Ja se lommo muuten, pitää mennä aika lähelle, että sitä edes näkee. Tuskin ruvetaan korjauttamaan, ei haittaa meitä ollenkaan. 

Oli varmaan nopeimmat autokaupat ikinä, tiedettiin, mitä tultiin hakemaan ja tinkaaminenkin oli hoidettu jo etukäteen. Koeajon jälkeen tehtiin paperit ja auto oli meidän. Varmaan kaupantekoa kauemmin vei, kun ennen liikkelle lähtöä tutkiskeltiin miten repsikan turvatyynyn saa päälle ja kuinka puhelin yhdistetään autoon, että saadaan rokit soimaan. Ensimmäisenä ajettiin uudella autolla kauppakeskus Myllyn Fafa´siin syömään. Kyllä oli komeeta!
Ei tästä puutu kuin buutsit ja stetsoni!
Sunnuntaina vertailtiin lava-autoja ensimmäisen kerran ja jo lauantaina meillä oli jo kärry ja väliin mahtui varsin kovaa kaupankäyntiä joka suuntaan. Huh huh! Yllättävän rankkaa. Silti olen aika innoissaan tästä uudesta tulokkaasta. Kyllä se on komeeta ajella, kun on uudehko ja hieno auto, eikä mikään 15 vuotta vanha läjä, joka pysyy hädintuskin kasassa. Me vähän Rahkaäijän kanssa puhuttiin, että pistetään kohta autokauppa pystyyn kun tää kaupanteko sujui meiltä niin hyvin. :D Rahkakaara vois olla firman nimi! Honda on edelleen kaupan, mutta sen kanssa ollaan varauduttu ihan siihen, että se menee vasta keväällä, nyt on kuitenkin parhaat avoautokelit jo vähän ohi. Mutta jos haluat ostaa, voin pistää hyvän Rahkamuijan lukija-alen! 

En voi uskoa, että kirjoitin juuri Raamatun mittaisen postauksen autokaupoista! Piti tämäkin päivä nähdä! Mutta ehkä tässä oli opetuksena kaikille, että edelleen 2010-luvulla jotkut ihmiset polttaa autossa ja siitä kannattaa muistaa kysyä, ennen kuin lähtee tekemään kauppoja maailman ääriin. Vaikka Porin reissu oli turha, niin tavallaan kävi onni onnettomuudessa, kun saatiinkin sitten parempi auto, kun ei ostettu sitä ensimmäistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt vaan kovaa ajoa!