maanantai 26. marraskuuta 2018

Minä olen tuomari!

Mulla on ollut uskomattoman tuottoisa työpäivä tänään. Aamulla käytiin hölisemässä jotain tosi sekavia Radio 957:n haastattelussa ja lopun aikaa oon lähinnä katellut voimanoston EM-kisoja ja kirjotellut ehkä kaksi sähköpostia ja pari laskua. Bruttokansantuote nousuun!

Sen sijaan eilen oli vuorossa riittoisaa hengenravintoa, koska olin Suomen Voimanostoliiton tuomarikoulutuksessa! Tampereella järjestettiin tuomarikoulutus ja -koe ja meidän seurasta huhuiltiin erityisesti naisia mukaan, koska naispuolisia tuomareita ei ole ollut jonoksi asti. Mä ilmottauduin mukaan vasta pari päivää ennen koulutusta, kun mietin, että ehdinkö valmistautumaan kokeeseen ollenkaan. Voimanostosäännöt oli entuudestaan tutut jo suurinpiirtein, mutta säännöistä on aika paljon yksityiskohtia, joita tuomarin tulee tietää. Mutta jos jossain olen hyvä, niin numeroiden ja yksityiskohtien muistamisessa, joten asia ei kovasti mua huolettanut.
Mulle naureskeltiin vähän, kun kyselin jo etukäteen, että miten pääsen kansainväliseksi tuomariksi, vaikka en ollut vielä edes koetta läpäissyt. :D Mutta hyvä pitää tavotteet mielessä alusta asti. Olen järkeillyt, että siihen on vielä reilut 12 vuotta, että pääsen kisaamaan masters-sarjoissa (yli 40 v.) ja ainakaan sitä ennen ei ole omilla tuloksissa asiaa kansainvälisiin arvokisoihin, jos sittenkään, joten tuomarina pääsisin sinne paljon varmemmin ja nopeammin. Toki ensin pitää olla kansallinen tuomari useamman vuoden, mutta onhan tässä aikaa!
Minä viiden vuoden päästä jakamassa oikeutta voimanoston MM-kisoissa. 
Mutta ensin tosiaan piti päästä läpi siitä ensimmäisestä tuomarikokeesta. Koulutuksessa käytiin samat asiat läpi, jotka olin jo sääntökirjasta lukenut ja sen jälkeen oli testin vuoro. Testi oli melko simppeli, kun oli lukenut säännöt ajatuksen kanssa läpi. Juuri kehuin itseäni kuinka muistan hyvin numerot, mutta varmaankin ainoa asia, jota en kokeessa osannut, oli polvisiteen sallittu maksimileveys (8 cm). Mutta moinen pikkuseikka oli mennyt kokonaan ohi, eikä valokuvamuistista kaivelemalla löytynyt mitään aiheesta. Yhdellä virheellä ei kuitenkaan ollut merkitystä ja pääsin testistä läpi ja Rahkamuijasta tuli Suomen voimanostoliiton kansallisen II-tason tuomari! Jee! II-tason tuomarius meinaa siis sitä, että saa tuomita nostajia jäsentenvälisissä (seuran omat) ja kansallisissa kilpailuissa, mutta ei SM-kisoissa.
Minä tuomaroimassa keskustorilla painimatseja ja liikenneruuhkia, kun tuomarius on noussut niin päähän. 
Kokeen läpäiseminen ei anna vielä käytännön tuomarointikokemusta, joten ensimmäinen kiirastuli on luvassa jo joulukuussa seuran joulukisoissa. Äääk! Tuomarina olemisessa on sentään se hyvä puoli, että ei tarvi mahtua painoluokkaan, mutta uskoisin, että muuten se on vähintään yhtä kuumottavaa kuin varsinainen kisaaminen. Ainakin ekalla kerralla!
Sen lisäksi, että pitää osata kattoa noin sataa eri asiaa suorituksessa, ihmettelen vähän sitä miten pystyn olemaan hiljaa tuomarina. Tuomarin ei ole sopivaa kommentoida kisan kulkua eikä varsinkaan huutaa kurkkua suorana "NOSTAAAA". :D Laitan ehkä ekaan kisaan jonkun teipin suun eteen, että osaan olla hiljaa.
Minä joulukuun kisoissa antamassa punaista valoa Rahkaäijälle, jonka takapuoli nousee koko ajan penkkikisassa. 
Mä oon vähän innoissaan, että pääsen tässä oppimaan taas jotain uutta voimanostosta ja katselemaan kisaa vähän eri näkökulmasta. Tosi jännää! Mutta nyt mä lähden tästä kuntosalille ja voin siellä tuomita elävien ja kuolleiden kyykkyjä!

perjantai 23. marraskuuta 2018

Cat Friday!

Kuten kaikki tietävät, tänään vietetään ympäri maailmaa Cat Fridayta! Sen tarkoituksena on ylistää kissojen mahtavuutta ja jakaa höpsöjä tarinoita ja kuvia kissoista Tänään ihmiset pallon joka kolkalla myös jonottavat kauppoihin ostaakseen herkkuja ja leluja kisuilleen. Cat Fridayn kunniaksi tämä postaus on omistettu meidän Leksojen eli Leon ja Leokon kuulumisille!
Talvi on tulossa ja Leon päätä paleltaa. 
Viime aikoina Leo Bengali on oppinut uuden tempun. Kun teen läppärin ääressä hommia, se tulee istumaan pöydälle mun viereen ja tökkaa tassullaan mun käsivarteen, että silittäisin. Tätä jatkuu niin kauan, että annan uuden silityksen tassutuksesta.
Ei oo kaikki herkkunappulat aktivointipallossa näillä! (Hyllyllä on tosiaan kaksi kissaa.)
Eilen me oltiin koko päivän Helsingissä ja tultiin vasta myöhään kotiin ja pojat oli ihan omatoimisesti ottaneet vähän iltapalaa. Mitään ruokia eikä herkkuja voi tosiaankaan jättää minnekään näkyville tai saataville, mutta tällä kertaa tehtiin jonkin sortin ennätys. Kaapin ylimmällä hyllyllä (ehkä n.1,9 m korkeudessa) oli avaamaton kuivaruokapussi ja veijarit oli jollain uskomattomalla tempulla taikoneet pussin alas kaapista (samalla hyllyllä oli viinilaseja, että pisteet kotiin siitä, että ne oli kuitenkin pysyneet kaapissa) ja se oli revitty auki ja nappuloita on pitkin poikin. Iltapala oli ollut ilmeisen riittoisa, koska kummallekaan ei maistunut iltaruoka ja myöhemmin bongasin Leokon juomasta vessanpöntöstä (?!). Naksut tais vähän janottaa!
Jätä jämät!
Ulkoiluhäkkikausi on tietenkin ohi jo tältä vuodelta, mutta aina välillä päästän kissat sinne hetkeksi kun me mennään ulos vilvoittelemaan saunasta. Kesä saalistuskausi kuitenkin edelleen muistuttaa itsestään, koska juuri tällä viikolla löysin lattialta kuivuneen sammakon. :D Meidän pihan sammakkokanta koki varmaan aika kovia kesän aikana, sen verran monta sammakkoa tai pelkkää jalkaa löysin sisältä.
Dyykkauksen määrällä ei ole rajaa. Leo myös tilaisuuden tullen käy nuolemassa likaisia astioita astianpesukoneessa. :D Hyi että! 
Viime viikolla kasasin pari hyllyä varastohuoneeseen ja kissat oli kovasti avuksi projektin joka käänteessä.
Laaduntarkastuspalvelu Leo ja poika palveluksessanne! 
Leo tyylilleen uskollisesti yritti silputa kokoamisohjeet sekä pakkauspaperit ja tässä taannoin se ystävällisesti repi palasiksi firman verotuspäätöksen. :D Ja tämä tarina on tosi! Leo repii kaikki mahdolliset paperit palasiksi hampaillaan ja sylkee paperinpalat maahan. Sanomalehdet, laskut, aikakauslehdet, pahvilaatikot, kaikki kelpaa! Ja meikä siivoo jäljet.
Cat Fridayssa on kuulemma tarjouksessa kaappikissat puoleen hintaan! 
Molemmilla kissoilla on aivan sairaan ärsyttävä tapa mennä astiakaappiin hengailemaan, kun heillä on nälkä tai muuten kaipaavat huomiota. Kaappien ovien kiinni laittaminen ei varsinaisesti lukeudu tämän talouden ihmishenkilöiden vahvuuksiin, joten kaappiin on vähän liiankin helppoa hypätä. Leoko aloitti tämän villityksen ja Leo on oppinut sen perässä, mutta ongelma on vain siinä, että bengali on niin kömpelö, että lasit meinaavat tulla alas kaapista. Leokolla ei vastaavaa ongelmaa ole. Mä puhisen aina ärsytyksestä, kun kuulen jomman kumman hyppäävän kaappiin ja olen koittanut keksiä keinoja, millä estää tätä. (Ovien kiinni laittaminen olis tietty yks...) Joku vinkkasi, että kissat ei halua kävellä foliolla, joten sitä hyllyille, mutta en ole vielä ehtinyt kokeilemaan kikkaa.
Sauna on kuumana harvase päivä ja meille siitä nauttii kaikki. 
Kissat tuo kyllä uskomattoman paljon hauskuutta elämään. Joskus myös otsasuoni pullistuu pahemman kerran niiden hölmöilyjen takia, mutta samaan aikaan naurattaa, millasia pönttöpäitä ne on.
En ota kantaa kuka tässä kuvassa on pönttöpää ja kuka ei! :D Tää kuva on mun puhelimen taustakuvana, niin paras. 
Cat Fridayn kunniaksi aion tänään leikittää ja touhuta Leksojen kanssa oikein kunnolla, koska ilman niitä kaikki perjantait ja muutkin päivät olisivat paljon harmaampia. Kissat on parhautta! <3

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Hei hei mitä kuuluu?!

Kylillä on jo juorut lähteneet liikkelle, että Rahkamuija on poistunut vaivihkaa maasta ja viettää leppoisia eläkepäiviään Panamalla, kun ei blogi päivity, mutta tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa ja tulin kumoamaan nämä harhaiset huhut! No mitäs se internetin pidetyin rahkalähettiläs on sitten puuhaillut lokakuun aikana, kun ei ole blogia naputeltu?
On tapahtunut seuraavia asioita:
Pötkötin yhtenä sunnuntaina Into-koiran kanssa ystäväni Reetan sohvalla. Mää rakastan halia ja pussailla muiden koiria, vaikka en omaa välttämättä haluaisikaan. 
Kuukauden merkittävimpiin tekoihin kuuluu se, että korjasin maailmasta vääryyden. Ratinan kauppakeskuksen parkkiin oli 2 tonnin painoraja ja laitoin tästä juttuvinkkiä Moroon, koska iso osa autoista painaa enemmän, että voiko tosiaan olla. Ja virhehän siellä tosiaan oli. 2 tonnin merkin sijaan ovella pitäisi olla 3 tonnin merkki ja tämä tullaan korjaamaan! 
Vietin kolme päivää elämästäni Finnbuild-messuilla Helsingissä. 
Ja sitten kuukauden paras juttu! Samaisilla messuilla oli Ruukin osastolla leuanvetokilpailu ja kävin heti messujen ensimmäisenä päivänä repimässä 10 leukaa. Ihan älytön suoritus siihen nähden, että olen vetänyt viimeksi yhtä paljon joskus neljä vuotta sitten. Rakennusalan messut eivät ilmeisemmin olleet mitkään leuanvetäjien kokoontumisajot, koska kymmenen leukaa riitti kisan voittoon ja sain palkinnoksi 200 euron lahjakortin XXL:ään. Nyt en millään keksi mitä ostaisin sieltä! 
Höhöö, kattokaa! Pääsin Rakennuslehden kanteen. Oon läpinäkyvä kummitus, huhuu! 
Työni parhaita puolia on ahkera ulkoilu. Oppiipa pukeutumaan säällä kuin säällä! 
Viime viikolla pyörähdettiin Helsingissä Valmentaja-elokuvan ensi-illassa. Oli ison maailman meininkiä ja ilmasta paukkumaissia, kyllä kannatti lähteä! 
Annan elokuvalle arvosanaksi 3/5. Ihan ei yltänyt Wolf of Wall Streetin tasolle, mutta kyllähän siinä aika kului mukavasti Sarasvuon nousuja ja (t)uhoja katsellessa. 
Syyslomaviikolla vein kummitytön Superparkiin ja siellä vasta aika riensi! Pidin kylläkin  enemmän Rush-trampoliinipuistosta, jossa riehuttiin kesällä. 
Viikko sitten tehtiin ihana naisten metsäretki Annin, Sarin ja Ashleyn kanssa. Paistettiin nuotiolla nakkeja ja vaahtokarkkeja ja naurettiin kanadalaisen Ashleyn kokemuksille salmiakista, saunasta ja saunavihdasta. Ashley epäili, että saunavihta on joku suomalaisten sairas "50 shades of Sauna" -hommeli. 
Pidin Helsingin messuviikolla palauttavan treeniviikon salilla ja ai ettien että, kuinka vaikea sen jälkeen on aina nousta takaisin treenin pariin. Kevyen viikon aikana motivaatio jotenkin pääsee sulamaan ihan kokonaan ja takaisin rutiinin palaaminen on hirveän tappelun takana. Jo kauan sitten päätin, että kyykkään tämän vuoden loppuun mennessä 5x5x100 kg, joten siitä saan taas motia jatkaa kyykkyhäkissä hengailua. 
Meidän sijoitusasunto on melkein valmis ja käytiin tekemässä tällä viikolla siihen jälkitarkastus, kun varsinaisessa muuttotarkastuksessa löydettiin niin monta vikaa, että meinasi tarkastuslomakkeesta rivit loppua kesken. Mutta nyt kaikki on kunnossa! 
Kämpästä tuli tosi kiva ja vuokralainen (kuvan henkilö ei liity. :D) pääsee muuttamaan asuntoon ensi viikolla. 
Yhtenä ulkokuvauspäivänä oli aivan maaginen valo! 
Julkaistiin viime viikolla video, joka ylitti  harvinaisesti uutiskynnykset kotimaassakin ja tähän mennessä videolla on jotain 4,5 miljoonaa katselua. Voi vanne, että tuntuu mainiolta, kun onnistuu pitkästä aikaa pistämään ulos kunnon hitin! 
Myös Kauppalehti teki jutun videosta ja se on lehden nettisivujen viikon luetuin uutinen. Kovaa bisnestä, kun Kauppalehdessäkin noteerataan. :D 
Perjantaina saimme jälleen haistella raitista ulkoilmaa, kun kuvattiin 9 tuntia Orimattilassa pommijätkien kanssa. 
50 kiloa dynamiittia riittää vähän isompaankin jysäykseen!
Eilen Rahkaäijän sisko piti juhlat laavulla ja polkaistiin Rahkaäijän ja veljensä kanssa paikalle sähköpyörillä. Ihan järkyttävän kylmä ajokeli! 
Juhlissa ei tarvitse aina pönöttää skumppalasi kädessä, voi myös tehdä hampurilaisia nuotiolla ja viettää mukavaa aikaa hämärässä laavussa. Kunhan on sankarin näköiset pileet! 
Käytiin tänä aamuna lyhyellä lenkillä rapessa syksyaamussa. Tuntuu, että tänään aikaa on loputtomasti, kun siirrettiin kelloja. Mutta yleisesti olen kesäajan suuri kannattaja. On enemmän valoisaa aikaa harrastaa iltasella. 
Rahkaäijällä on menossa maailmanlopun painonpudotus, koska ukkeli aikoo penkata joulukuussa 83-kiloisten sarjassa. Täksi päiväksi Rahkaäijän laihiskalenterissa oli tankkauspäivä ja sitä juhlistettiin sushibuffetissa. Mä oon tukenut Rahkaäijää tässä projektissa niin, että en ole käynyt yksin mättämässä buffeteissa ja olen juossut hänen kanssaan rappusia kerran viikossa. 
Jos ei muuta, niin olen ainakin viettänyt menneinä viikkoina paljon aikaa ulkona. Mikäs siinä, ulkoilma piristää, eikä ainakaan tarvitse istua läppärin edessä sisällä. Ulkoilut tulee varmasti jatkumaan läpi talven niin harrastusten kuin ammatinharjoittamisen merkeissä! Mutta nyt on kuitenkin aika lähteä harjoittamaan kyykkylihaksia kuntosalille. Kiitos kun luit (tai edes katsoit kuvat) ja heippa! 

perjantai 28. syyskuuta 2018

Firman virkistysretki

Koska yrityksemme HPC Entertainment Oy on ketterä media-alan start up, se tarjoaa mahdollisuuden harrastaa liikuntaa kesken työpäivän. Tänään koko yrityksemme henkilöstö lähti syksyiselle ruskapyöräilylle kesken työnpäivän ja kulkuvälineiksi valittiin tietenkin sähköpyörät, koska sellaiset löytyvät nykyään kaikilta yrityksen työntekijöiltä. Firma on tukenut sähköpyörien ostoa maksamalla työntekijöille kuukausipalkkaa. Ei kylläkään kovin kummoista palkkaa, koska talousjohtaja on erittäin pihi nainen.
Talousjohtaja ja erittäin hieno ruskametsä!
Toimitusjohtaja oli suunnitellut etukäteen syysretken ajoreitin ja se suuntautui Tampereen eteläosiin, Lempäälään ja Pirkkalaan. Keli suosi syysretkeä ja ilma oli kirpeän raikas. Yhteishengen kohottamisen lisäksi retken tarkoituksena oli saada Rahkamuijan pyörän kokonaiskilometrit yli 300 ja tätä lähdettiin yhdessä tiiminä toteuttamaan. Toimistolta lähtiessä mittarissa oli 271 km eli nyt lähdettiin hakemaan kolmenkympin polkaisua.
Alkumatkasta oli paljon tuttua ja helppoa polkua tarjolla ja siinä ehti hyvin pitchailemaan uusia konsepteja, kun sopivasti tällä viikolla tipahti sähköpostiin mediapassit Slushiin.
Tähän kannattaa sijoittaa!
Koska yrityksemme arvoihin kuuluu jatkuva tankkaaminen, bongattiin irtokarkkimainos ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen ja investoitiin hieman käyttöpääomaa pussilliseen irtokarkkeja. Toimari halusi kylläkin lakupatukan. Matka jatkui ja lenkki muuttui entistä mielenkiintoisemmaksi, koska nyt alkoi uudet ja ennenajamattomat polut!
Tältä näyttää hyvä irttaripussi! 
Toimari tankkaa lakulla!
Matkan varralle oli todella huimaa reittiä ja firman koko henkilöstö oli aivan innoissaan, kun pääsi pommittamaan polkuja oikein kunnolla. Monessa paikassa sähköpyörä näytti voimansa ja moni ylämäkikivikko suorastaan lensi ylös.
Kuvasta ei varsinaisesti ilmene kuinka jyrkkä rykäisy tuo mäki oli. 
Matkan yllättävin kohde oli Pirunkivi Taaporinvuorella, joka on aivan jäätävän kokoinen kivi elikkäs siirtolohkare! Yrityksemme koko henkilöstö oli erittäin vaikuttunut kiven massiivisuudesta ja toimari yrittikin vähän rekrytä sitä meille töihin tai edes sijoittajaksi, koska juuri tuollaista kivijalkaa tarvitaan joka firmassa!
Morjesta mikä mötkö! Sen päällä muuten kasvaa puita! 
Taaporinvuorella oli muutenkin erittäin hyvät pöhinät, ihan kun olisi Åressa pommittanut mäkeä alas! Voimme suositella! Kun vihdoin Peltolammin suunnilla teimme exitin metsästä, 300 kilometrin tavoitteesta puuttui vielä 7 kilometriä ja toimitusjohtaja vähän pivotoi reittisuunnitelmaa loppumatkalle, että varmasti päästään tavoitteseen. Tässä vaiheessa yhteishenkeä oltiin kohotettu jo pari tuntia, eikä pyörien akkujakaan ollut jäljellä ihan tolkuttomasti. Hyvällä team spiritillä valittiin kuitenkin sopiva reitti lenkin loppuun ja yksi erittäin tiukka nousukin saatiin mukaan, mutta koska meidän yrityksessä työskentelee vain parhaat yksilöt, ei mäki tuntunut missään! Varsinkaan sähköpyörän avustus täysillä.
Aikamoisia endurokivikoita osui reitille välillä, mutta ne vaan hitsasi tiimiä tiukemmin yhteen. 
Jee, 300 km täynnä pyörässä! Tälle lenkille tuli mittaa 31 kilometriä. Pyörä tietenkin tietää vain ajetun matkan, ei sitä, joka on työnnetty kivikossa. Ajoaika oli 1 h 45 min. 
Kun firman virkistysperjantailenkki oli saatu päätökseen, näytti Rahkamuijan pyörä 302 kilometriä eli tiimi pisti parastaan ja päästiin tavoitteisiin. Lisäksi lenkin aikana oli erittäin hyvä pöhinä ja koko henkilöstö on taas entistä sitoutuneempaa antamaan työpanoksensa yritykselle ja etenkin suunnittelemaan uusia, upeita maastopyöräretkiä, jotka voi tehdä työajalla!
Firman koko johtoryhmä ja henkilöstö samassa kuvassa! Me ollaan niin motivoituneita pyöräilemään... eikun siis tekemään töitä! 

Mainiota viikonloppua! 

perjantai 21. syyskuuta 2018

Ankkalinnan väen Facebook

Jos Ankkalinnan asukkaat käyttäisivät Facebookia (tai siis Nokkakirjaa) se näyttäisi varmaan tältä:
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ei muuta kun hyviä naamakirja-hetkiä viikonloppuun! Heippa!