sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Hei hei mitä kuuluu?!

Kylillä on jo juorut lähteneet liikkelle, että Rahkamuija on poistunut vaivihkaa maasta ja viettää leppoisia eläkepäiviään Panamalla, kun ei blogi päivity, mutta tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa ja tulin kumoamaan nämä harhaiset huhut! No mitäs se internetin pidetyin rahkalähettiläs on sitten puuhaillut lokakuun aikana, kun ei ole blogia naputeltu?
On tapahtunut seuraavia asioita:
Pötkötin yhtenä sunnuntaina Into-koiran kanssa ystäväni Reetan sohvalla. Mää rakastan halia ja pussailla muiden koiria, vaikka en omaa välttämättä haluaisikaan. 
Kuukauden merkittävimpiin tekoihin kuuluu se, että korjasin maailmasta vääryyden. Ratinan kauppakeskuksen parkkiin oli 2 tonnin painoraja ja laitoin tästä juttuvinkkiä Moroon, koska iso osa autoista painaa enemmän, että voiko tosiaan olla. Ja virhehän siellä tosiaan oli. 2 tonnin merkin sijaan ovella pitäisi olla 3 tonnin merkki ja tämä tullaan korjaamaan! 
Vietin kolme päivää elämästäni Finnbuild-messuilla Helsingissä. 
Ja sitten kuukauden paras juttu! Samaisilla messuilla oli Ruukin osastolla leuanvetokilpailu ja kävin heti messujen ensimmäisenä päivänä repimässä 10 leukaa. Ihan älytön suoritus siihen nähden, että olen vetänyt viimeksi yhtä paljon joskus neljä vuotta sitten. Rakennusalan messut eivät ilmeisemmin olleet mitkään leuanvetäjien kokoontumisajot, koska kymmenen leukaa riitti kisan voittoon ja sain palkinnoksi 200 euron lahjakortin XXL:ään. Nyt en millään keksi mitä ostaisin sieltä! 
Höhöö, kattokaa! Pääsin Rakennuslehden kanteen. Oon läpinäkyvä kummitus, huhuu! 
Työni parhaita puolia on ahkera ulkoilu. Oppiipa pukeutumaan säällä kuin säällä! 
Viime viikolla pyörähdettiin Helsingissä Valmentaja-elokuvan ensi-illassa. Oli ison maailman meininkiä ja ilmasta paukkumaissia, kyllä kannatti lähteä! 
Annan elokuvalle arvosanaksi 3/5. Ihan ei yltänyt Wolf of Wall Streetin tasolle, mutta kyllähän siinä aika kului mukavasti Sarasvuon nousuja ja (t)uhoja katsellessa. 
Syyslomaviikolla vein kummitytön Superparkiin ja siellä vasta aika riensi! Pidin kylläkin  enemmän Rush-trampoliinipuistosta, jossa riehuttiin kesällä. 
Viikko sitten tehtiin ihana naisten metsäretki Annin, Sarin ja Ashleyn kanssa. Paistettiin nuotiolla nakkeja ja vaahtokarkkeja ja naurettiin kanadalaisen Ashleyn kokemuksille salmiakista, saunasta ja saunavihdasta. Ashley epäili, että saunavihta on joku suomalaisten sairas "50 shades of Sauna" -hommeli. 
Pidin Helsingin messuviikolla palauttavan treeniviikon salilla ja ai ettien että, kuinka vaikea sen jälkeen on aina nousta takaisin treenin pariin. Kevyen viikon aikana motivaatio jotenkin pääsee sulamaan ihan kokonaan ja takaisin rutiinin palaaminen on hirveän tappelun takana. Jo kauan sitten päätin, että kyykkään tämän vuoden loppuun mennessä 5x5x100 kg, joten siitä saan taas motia jatkaa kyykkyhäkissä hengailua. 
Meidän sijoitusasunto on melkein valmis ja käytiin tekemässä tällä viikolla siihen jälkitarkastus, kun varsinaisessa muuttotarkastuksessa löydettiin niin monta vikaa, että meinasi tarkastuslomakkeesta rivit loppua kesken. Mutta nyt kaikki on kunnossa! 
Kämpästä tuli tosi kiva ja vuokralainen (kuvan henkilö ei liity. :D) pääsee muuttamaan asuntoon ensi viikolla. 
Yhtenä ulkokuvauspäivänä oli aivan maaginen valo! 
Julkaistiin viime viikolla video, joka ylitti  harvinaisesti uutiskynnykset kotimaassakin ja tähän mennessä videolla on jotain 4,5 miljoonaa katselua. Voi vanne, että tuntuu mainiolta, kun onnistuu pitkästä aikaa pistämään ulos kunnon hitin! 
Myös Kauppalehti teki jutun videosta ja se on lehden nettisivujen viikon luetuin uutinen. Kovaa bisnestä, kun Kauppalehdessäkin noteerataan. :D 
Perjantaina saimme jälleen haistella raitista ulkoilmaa, kun kuvattiin 9 tuntia Orimattilassa pommijätkien kanssa. 
50 kiloa dynamiittia riittää vähän isompaankin jysäykseen!
Eilen Rahkaäijän sisko piti juhlat laavulla ja polkaistiin Rahkaäijän ja veljensä kanssa paikalle sähköpyörillä. Ihan järkyttävän kylmä ajokeli! 
Juhlissa ei tarvitse aina pönöttää skumppalasi kädessä, voi myös tehdä hampurilaisia nuotiolla ja viettää mukavaa aikaa hämärässä laavussa. Kunhan on sankarin näköiset pileet! 
Käytiin tänä aamuna lyhyellä lenkillä rapessa syksyaamussa. Tuntuu, että tänään aikaa on loputtomasti, kun siirrettiin kelloja. Mutta yleisesti olen kesäajan suuri kannattaja. On enemmän valoisaa aikaa harrastaa iltasella. 
Rahkaäijällä on menossa maailmanlopun painonpudotus, koska ukkeli aikoo penkata joulukuussa 83-kiloisten sarjassa. Täksi päiväksi Rahkaäijän laihiskalenterissa oli tankkauspäivä ja sitä juhlistettiin sushibuffetissa. Mä oon tukenut Rahkaäijää tässä projektissa niin, että en ole käynyt yksin mättämässä buffeteissa ja olen juossut hänen kanssaan rappusia kerran viikossa. 
Jos ei muuta, niin olen ainakin viettänyt menneinä viikkoina paljon aikaa ulkona. Mikäs siinä, ulkoilma piristää, eikä ainakaan tarvitse istua läppärin edessä sisällä. Ulkoilut tulee varmasti jatkumaan läpi talven niin harrastusten kuin ammatinharjoittamisen merkeissä! Mutta nyt on kuitenkin aika lähteä harjoittamaan kyykkylihaksia kuntosalille. Kiitos kun luit (tai edes katsoit kuvat) ja heippa! 

perjantai 28. syyskuuta 2018

Firman virkistysretki

Koska yrityksemme HPC Entertainment Oy on ketterä media-alan start up, se tarjoaa mahdollisuuden harrastaa liikuntaa kesken työpäivän. Tänään koko yrityksemme henkilöstö lähti syksyiselle ruskapyöräilylle kesken työnpäivän ja kulkuvälineiksi valittiin tietenkin sähköpyörät, koska sellaiset löytyvät nykyään kaikilta yrityksen työntekijöiltä. Firma on tukenut sähköpyörien ostoa maksamalla työntekijöille kuukausipalkkaa. Ei kylläkään kovin kummoista palkkaa, koska talousjohtaja on erittäin pihi nainen.
Talousjohtaja ja erittäin hieno ruskametsä!
Toimitusjohtaja oli suunnitellut etukäteen syysretken ajoreitin ja se suuntautui Tampereen eteläosiin, Lempäälään ja Pirkkalaan. Keli suosi syysretkeä ja ilma oli kirpeän raikas. Yhteishengen kohottamisen lisäksi retken tarkoituksena oli saada Rahkamuijan pyörän kokonaiskilometrit yli 300 ja tätä lähdettiin yhdessä tiiminä toteuttamaan. Toimistolta lähtiessä mittarissa oli 271 km eli nyt lähdettiin hakemaan kolmenkympin polkaisua.
Alkumatkasta oli paljon tuttua ja helppoa polkua tarjolla ja siinä ehti hyvin pitchailemaan uusia konsepteja, kun sopivasti tällä viikolla tipahti sähköpostiin mediapassit Slushiin.
Tähän kannattaa sijoittaa!
Koska yrityksemme arvoihin kuuluu jatkuva tankkaaminen, bongattiin irtokarkkimainos ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen ja investoitiin hieman käyttöpääomaa pussilliseen irtokarkkeja. Toimari halusi kylläkin lakupatukan. Matka jatkui ja lenkki muuttui entistä mielenkiintoisemmaksi, koska nyt alkoi uudet ja ennenajamattomat polut!
Tältä näyttää hyvä irttaripussi! 
Toimari tankkaa lakulla!
Matkan varralle oli todella huimaa reittiä ja firman koko henkilöstö oli aivan innoissaan, kun pääsi pommittamaan polkuja oikein kunnolla. Monessa paikassa sähköpyörä näytti voimansa ja moni ylämäkikivikko suorastaan lensi ylös.
Kuvasta ei varsinaisesti ilmene kuinka jyrkkä rykäisy tuo mäki oli. 
Matkan yllättävin kohde oli Pirunkivi Taaporinvuorella, joka on aivan jäätävän kokoinen kivi elikkäs siirtolohkare! Yrityksemme koko henkilöstö oli erittäin vaikuttunut kiven massiivisuudesta ja toimari yrittikin vähän rekrytä sitä meille töihin tai edes sijoittajaksi, koska juuri tuollaista kivijalkaa tarvitaan joka firmassa!
Morjesta mikä mötkö! Sen päällä muuten kasvaa puita! 
Taaporinvuorella oli muutenkin erittäin hyvät pöhinät, ihan kun olisi Åressa pommittanut mäkeä alas! Voimme suositella! Kun vihdoin Peltolammin suunnilla teimme exitin metsästä, 300 kilometrin tavoitteesta puuttui vielä 7 kilometriä ja toimitusjohtaja vähän pivotoi reittisuunnitelmaa loppumatkalle, että varmasti päästään tavoitteseen. Tässä vaiheessa yhteishenkeä oltiin kohotettu jo pari tuntia, eikä pyörien akkujakaan ollut jäljellä ihan tolkuttomasti. Hyvällä team spiritillä valittiin kuitenkin sopiva reitti lenkin loppuun ja yksi erittäin tiukka nousukin saatiin mukaan, mutta koska meidän yrityksessä työskentelee vain parhaat yksilöt, ei mäki tuntunut missään! Varsinkaan sähköpyörän avustus täysillä.
Aikamoisia endurokivikoita osui reitille välillä, mutta ne vaan hitsasi tiimiä tiukemmin yhteen. 
Jee, 300 km täynnä pyörässä! Tälle lenkille tuli mittaa 31 kilometriä. Pyörä tietenkin tietää vain ajetun matkan, ei sitä, joka on työnnetty kivikossa. Ajoaika oli 1 h 45 min. 
Kun firman virkistysperjantailenkki oli saatu päätökseen, näytti Rahkamuijan pyörä 302 kilometriä eli tiimi pisti parastaan ja päästiin tavoitteisiin. Lisäksi lenkin aikana oli erittäin hyvä pöhinä ja koko henkilöstö on taas entistä sitoutuneempaa antamaan työpanoksensa yritykselle ja etenkin suunnittelemaan uusia, upeita maastopyöräretkiä, jotka voi tehdä työajalla!
Firman koko johtoryhmä ja henkilöstö samassa kuvassa! Me ollaan niin motivoituneita pyöräilemään... eikun siis tekemään töitä! 

Mainiota viikonloppua! 

perjantai 21. syyskuuta 2018

Ankkalinnan väen Facebook

Jos Ankkalinnan asukkaat käyttäisivät Facebookia (tai siis Nokkakirjaa) se näyttäisi varmaan tältä:
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ei muuta kun hyviä naamakirja-hetkiä viikonloppuun! Heippa! 

perjantai 31. elokuuta 2018

Kun käteni tuleen sytytettiin

Alle kouluikäisenä mulla oli kaksi pelkoa. Ensimmäinen oli, että yöllä karhu hyökkää ikkunasta sisään ja toisessa kauhukuvassa meidän talo syttyy tuleen. Niinpä toisinaan makasin yöllä hereillä ja odotin jompaa kumpaa tapahtuvaksi. Ehkäpä jopa ajattelin, että karhu hyökkää sisälle ja sytyttää sen tulipalon. Vanhemmat rauhoitteli mua, että karhun hyökkääminen sisälle taloon ei ole mahdollista ja tulipalojakin syttyy harvoin. Niinpä keskitin kaiken pelkoni todennäköisempään eli tulipaloon. Vielä nykyäänkin yöllä herätessä saatan käydä katsomassa, että missään ei pala ja sen jälkeen punon suunnitelmia, miten pelastan kissat ja meidät tulipalon sattuessa. Myös kaikenlaiset maastopalot on painajaiseni, onneksi en asu Kaliforniassa tai vastaavassa paikassa, jossa roihuu metsät pahasti joka vuosi.

Näissä nykyisissä hommissa olen joutunut tekemisiin tulen kanssa, mutta ihan hallitusti. Pari vuotta sitten me tehtiin vakuutusyhtiölle mainos, jossa Rahkaäijä syttyy tuleen "prässionnettomuudessa".
Rahkaäijän käsi todellakin syttyi tuleen, koska hän ei halunnut käyttää videolla stunttia. Mun rooli oli kiljua taustalla ja sovittiin, että en katso ulkona tehtyjä harjoitusvetoja, että reaktio olisi mahdollisimman aito. Kun tuli ensimmäisen oton aika ja miekkoseni syttyy tuleen, tuijotin vaan, enkä kiljunut yhtään. Kohtaus piti joka tapauksessa ottaa moneen kertaan, niin ei sen väliä!

Kuvan munkit liittyvät tapaukseen!
Eilen oli taas aika tehdä töitä tulen kanssa, tässä tapauksessa ei voi sanoa, että leikkiä tulen kanssa. Saatiin mielenkiintoinen projekti tehdä lyhyt mainos turkinpippurimunkeille ja koska ne on tulisia, tarvittiin totta kai liekkiä mukaan. Mä ja meidän kuvaaja Tuomas luotiin hieno kuvausmiljöö mummulan vanhaan riiheen, ihan kuin aidot halloween-juhlat! Pari kuukautta etuajassa kylläkin, mutta kuka näitä nyt laskee?
Tekisi melkein mieli järjestää oikeasti halloween-bileet riihessä, kun paikka sopi tunnelmaan täydellisesti. 
Erikoistehosteet videoon tuli tekemään Henri OneFX-erikoistehostefirmasta. Henkka oli viime syksynä mukana Myytinräjäyttäjät-telkkariohjelmassa ja on tehnyt muun muassa tulevan syksyn Duudsonit tuli taloon -ohjelmaan räjäytykset ja muut tehosteet. Me ollaan myös puuhailtu Henkan kanssa kaikenlaista, esimerkiksi Monster Jamin väliaikashow ja pyydettiin heti miestä mukaan tähänkin projektiin, koska tarvittiin turvallista tulta.

Kun varsinainen video oli kuvattu (missä Rahkaäijän pää on tulessa), mää pääsin testaamaan "palamista". Olin harkinnut tätä aika pitkään, mutta ajattelin, että menköön, tulee hyvä lisä meidän omaan videoon ja siitä saa hauskan kuvan ja kokemuksen. Henrin aineilla tulen sai siis sytytettyä "suoraan iholle", kun esimerkiksi tuossa vakuutusmainoksessa Rahkaäijällä oli moninkertaiset suojavaatteet päällä. Idea on siis se, että ensin alle laitetaan eristävä kylmägeeli ja sen päälle palava geeli.
Tulta munil... eikun siis kädelle!
Ensin Henri levitteli kylmägeelin kädelle ja se tuntui nimensä veroisesti siltä, että kädellä oli viileää geeliä. Möhnää oli todella rivakka kerros kädellä, varmaankin pari kolme senttiä siinä kohdassa mihin tuli laitettiin. Sen jälkeen hammastahnatuubin näköisestä putkilosta puristettiiin kädelle pienet viivat herkästi palavaa geeliä. Sitten Henri tuikkasi geelin tuleen ja mun kädellä paloi!
"Ota nyt äkkiä kuva!" 
Mä oon niin liekeissä!
Tuli kädellä ei tuntunut miltään, ei oikeastaan edes lämmittänyt, mutta näky oli täysin luonnonlakien vastainen. Jos ei tietäisi mitä tuossa tapahtuu, paniikki kyllä pyrkisi pintaan, koska se näyttää niin väärältä, että käsi palaa. Tuijottelin vaan tulta kädessäni ja poseerasin Rahkaäijän kameralle.

Pitäiskö grillata vaikka vaahtokarkkeja tässä mun nuotiolla?
 Geeli palaa loppuun parissa minuutissa ja sen jälkeen alkaa hiipumaan ja puhalsin sen itse sammuksiin. Kylmägeelimönjä oli edelleen kädellä, eikä tuli jättänyt minkäänlaisia tuntemuksia tai jälkiä kämmeneen. Eikä mua edes pelottanut koko juttu, koska tiesin, että hyvissä käsissä (höhöhöh!) ollaan. Henri tietysti ohjeisti hyvin ennen tulta, että kättä ei saa käännellä tai viedä tukan lähelle tai tehdä mitään muutakaan tyhmää. Ei olisi tullut kyllä mielenkään ruveta tekemään mitään sellaisia stuntteja omin päin.
Tässä kuvassa näkyy ehkä parhaiten kuinka koko kämmeneni on eristegeelin peitossa. 
Olin tyytyväinen, että päätin kokeilla tuota, koska ihan joka päivä ei ole mahdollista pitää tulta kädellään. Tuollainen hallittu tuli on aivan eri kuin hallitsematon tulipalo tai ihmispalo, mutta ainakin tuli hyvä mieli, kun uskalsin kokeilla ja näin taas, että ammattilaiset osaavat hoitaa tuollaiset stunttitulet todella hyvin. Lisäksi mainoksesta tulee aivan huippu! Sen voi nähdä Fazerin sosiaalisen median kanavissa syksyn aikana ja munkitkin tulee kauppoihin vajaan parin viikon päästä. Rahkaäijä taisi saada niistä tarpeekseen, koska kohtaukset otettiin moneen kertaan uudestaan ja joka kerta ukkelin piti haukata koskemattomasta munkista. :D

Tällaisia kuumia juttuja tällä kertaa, toivottavasti käteni ei syty kovin pian uudestaan tuleen!