sunnuntai 26. marraskuuta 2017

10 asiaa Rahkamuijasta, joita et ehkä tiennyt

Mä tykkään lukea blogeista erilaisia listoja ja paljastuksia ja niinpä päätin runoilla postauksen asioista, joita et ehkä tiedä Rahkamuijasta. Jos tiesit nämä kaikki jo etukäteen, olet ehkä Rahkamuijan äiti tai isä. :D

1. Olen palkittu pelinkehittäjä
Kun olin viidennellä luokalla koulussa, Taloudellinen tiedotustoimisto järjesti koululuokille kilpailun, jossa piti keksiä peli ja sen säännöt heidän pelikorteilleen. Pelikorteissa oli muistaakseni erilaisia ammatteja ja kortteihin liittyi jotenkin Piksu Pingviini. Meidän opettaja ehdotti tähän kisaan osallistumista ja mä keksin, että voitaisiin tehdä pelikorteista lautapeli, jossa pitää kerätä ammatteja, ja kehiteltiin sitten muiden meidän koululaisten kanssa pelille säännöt. Ehdotus lähti kilpailuun ja muistelisin, että osallistuluokkia tai kouluja taisi olla lähes sata. Meidän omaperäinen lautapeli-idea kuitenkin voitti ja saatiin palkinnoksi matka Helsinkiin. Palkintotilaisuus järjestettiin Educa-messujen yhteydessä Messukeskuksessa. Palkintojenjakotilaisuudesssa oli mehua ja keksejä ja saatiin hieno kunniakirja kehyksissä voitosta koulun seinälle. Kun meidän kyläkoulu lakkautettiin muutamia vuosia myöhemmin, kunniakirja kulkeutui meille kotiin, koska joku opettaja muisti, että olin tässä projektissa aivoina.

2. Työskentelin haudankaivajana
18-vuotiaana olin kesätöissä hautausmaalla. Oikeasti en kaivanut hautoja, vaan istutin kukkia ja leikkasin nurmikkoa päältä ajettavalla ruohonleikkurilla, jonka nimesin kalmisto-Ferrariksi punaisen värin takia. Haudat kaivettiin pienellä kaivurilla ja kerran kävi niin, että kaivuri louhasi vahingossa jonkun sähköpiuhan poikki ja hautausmaan ruumiskylmiöstä katkesi sähköt ja ulkolämpömittari näytti noin +27 astetta. Siinä tuli kaivuripojille vähän kiire saada virta taas kulkemaan!

3. Minua pyydettiin hiusmalliksi
Joskus vuosia sitten istuin kavereiden kanssa Tammerkosken rannalla ja joku vieras nainen tuli juttelemaan ja pyysi mua hiusmalliksi johonkin hiusmallikisaan tai vastaavaan tapahtumaan. Mun hiukset oli juuri värjätty ja muutenkin tykkäsin niistä, niin kieltäydyin. Kaverini, joka istui vieressä, kuitenkin suostui, mutta se oli ilmeisesti megalomaaninen virhe, koska ei lainkaan pitänyt tukastaan leikkauksen ja värjäyksen jälkeen. Onneksi en mennyt!
Olen aina toivonut sylikissaa. Nyt mulla on sellainen. Leo tunkee syliin jatkuvasti.
4. Lukiossa vihasin videoiden editoimista
Kävin lukion viestintälinjalla ja osa viestintälinjan kursseista oli pakollisia kaikille linjalaisille ja yksi näistä oli editointikurssi. Siis joku maailman huonoin ja tylsin kurssi ja opettajakin oli aika kuiva tapaus ja olin varma, että en koskaan tule tarvitsemaan mitään editointitaitoja yhtään missään. En todellakaan ala leikkaamaan mitään videoita ainakaan työkseni. Hehheh, kuinkas sitten kävikään? Se on aivan vissi ja varma, että jos uhoaa, ettei tarvitse jotain taitoa elämässään, se tulee varmasti vastaan jossakin vaiheessa. Opettelin editoimaan sitten myöhemmin.

5. Pidän Johnny Cashin musiikista
Löysin Johnny Cashin musiikin jo vuosia sitten ja pidän siitä kovasti. Yksi hauskimpia muistoja meidän häämatkalta on, kun pienessä San Simeonin kylän motellissa esiintyi aito ja elävä Elvis, joka meidän pyynnöstä lauloi Cashin Ring of Firen ja Folsom Prison Bluesin.

6. Autoin poliiseja ratkaisemaan rikoksen 
Meillä kävi varkaita, kun olin tokaluokalla. Hulmuvahelmaisten käsityökauppiaiden mukaan lähti muun muassa streot, kannettava cd-soitin, mun rahapussi (!!!) ja VHS-videosoitin. Poliisit kävivät ja ottivat sormenjälkiä tv-tason lasisesta ovesta ja sain näyttää valoa taskulamppua sillä välin, kun konstaapeli huiskutteli sormenjälkijauhoa oveen. Myöhemmin rosvot jäivät kiinni tehtailtuaan muita vastaavia pikarikoksia ja mummojen huijaamisia ja mun urhea taskulampun piteleminen oli ehkä merkittävässä roolissa siinä, että rikolliset saatiin telkien taakse.

7. Arto Nyberg pyysi minua vieraakseen ohjelmaansa
Joskus puolitoista vuotta sitten olin töissä ruokatauolla ja siellä soitteli Arto Nyberg -ohjelman tuottaja, joka kyseli mua saman viikon Artoon vieraaksi. Hydraulic Press Channel -villitys oli alkanut muutama kuukausi sitten ja ajatuksena oli ilmeisesti puhua siitä ja tästä blogistani. Mun PR-silmä kuitenkin heti näki, että nyt sinne pitää laittaa Rahkaäijä puhumaan HPC-juttuja ja niinpä lounastauon aikana diilasin ukon tulevan sunnuntain suoraan lähetykseen ja soitin miehelle, että meet sitten sunnuntaina telkkariin. Se oli fiksu veto ja vielä nykyäänkin moni muistaa Rahkaäijän Arto-esiintymisen.
Rahkamuija Instagramissa @rahkamuija.

8. Päässäni on kalju kohta
Kun olin 6-vuotias, päästäni tukan keskeltä leikattiin pois syntymämerkki. Lääkäri valheellisesti väitti, että hiukset kasvaa takaisin leikattuun kohtaa, mutta näin ei tapahtunut ja päässäni on noin 4 senttiä pitkä ja reilun sentin leveä kohta, jossa ei tukkaa ole näkynyt 20 vuoteen. Tämän takia mulla ei ole koskaan ollut keskijakausta hiuksissa, vaan oikeastaan aina etutukka. Sivujakaus voisi ehkä olla, mutta ainakin etuhiuksilla tämä pikkukalju on helppo peittää, eikä muutenkaan häiritse mitenkään, mitä nyt Rahkaäijä siitä aina välillä vitsailee.

9. Menin 21-vuotiaana naimisiin
Tämä nyt ei todellakaan ei ole mikään salaisuus tai yllätys, mutta kun asiaa alkaa makustelemaan, kuulostaa tosi oudolta, että joku 21-vuotias menee naimisiin. Itsekin aina yllätyn tästä faktasta. En suosittele kenellekään, jos ei todella tiedä mitä on tekemässä. Mä tiesin, eikä ole kaduttanut sekuntiakaan. Sitä paitsi kuulostaa hienolta, että on ollut viisi vuotta naimisissa. :D

10. Olen dokumentti-tähti
Mietin, että keksinköhän vielä jonkun turhantärkeän faktan tähän ja tämä itsestäänselvin meinasi jäädä. Kesällä 2016 meihin otti yhteyttä dokumenttikuvaaja Yleltä, joka aikoi tehdä dokkarin tubettajista ja kysyi voidaanko me olla mukana. Suostuttiin ja kuvaaja seurasi meitä muistaakseni yhteensä kuutena päivänä. Jossain vaiheessa epäilin jo, että tuleeko dokkari koskaan ulos, mutta Ylellä tehdään vaan antaumuksella ja verorahoja säästelemättä viihdettä ja Tubetähdet-dokumentti on nyt Yle Areenassa ja tulee televisiosta tulevana tiistaina 28.11. klo 20 ykköseltä. Mun mielestä dokkari antaa meistä ihan hauskan, rouhean ja melko realitisen kuvan. Harmi vaan kun dokkari on niin lyhyt, vain puoli tuntia, monta hyvää juttua (kuten meidän mummu) ei mahtunut mukaan. Mukana on myös Mansikkka ja Nelli Orell ja monta kissaa. Tähän otettiin varmaan vain tubettajia, joilla on kissoja. Kissojen takia kannattaa jo katsoa! Tästä pääset katsomaan dokkarin Areenassa.

Tässä oli kymmenen juttua Rahkamuijasta, halusit tietää tai et. Koska olen pohjattoman utelias, niin nyt muutkin voisi vähän paljastaa juttuja itsestään! Kommentoi ainakin yksi vähemmän tunnettu totuus itsestäsi, niin pääsen urkkimaan muidenkin elämää!

lauantai 18. marraskuuta 2017

Joku taika siinä on!

Koko viikon olen vältellyt työntekoa mitä erikoisimmalla verukkeilla, mutta sitten kun kello olisi viittä vaille vapaa-aika, iskee tyhjyys, että mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. Ainakin viisi tuntia vielä nukkumaanmenoon! Monsterj Jam valmisteluineen ja sitä seuranneet työreissut olivat jotenkin niin intensiivisiä, että nyt väsyttää ja työhommat ei maistu lainkaan ja vapaa-aika tuntuu ihan vieraalta käsitteeltä.
Kun muutakaan ei olla keksitty, tällä viikolla on lähes kaikki illat kuluneet salilla tai muun liikunnan parissa ja sehän passaa! Tuntuu aivan superhyvältä, kun voi käydä rauhassa nostelemassa rautaa ja tehdä hyviä treenejä. Jotain taikaa siinä vaan on, tuntuu paljon pirteämmältä ja paremmalta, kun ehtii kunnolla treenaamaan. Usko pois, marraskuun pimeys ei olekaan enää yhtään niin synkkä salilta tullessa kuin sinne mennessä.
Parhaalla salilla parhaat treenit!
Välillä on tosi hankalaa yhdistää pitkät työpäivät ja tavoiteellinen treeni ja erityisen hankalaa se on, jos joutuu reissaamaan paljon. Aika monesti pakataan treenikamppeet reissuun lähtiessä mukaan ja joskus niille tulee käyttöä ja joskus ei. Mitä useammalla salilla käyn Suomessa, sitä iloisempi olen, että voin treenata juuri HH Gymillä, missä on kunnon voimanostoyhteisö. Saan oikeesti älyttömästi motivaatiota ja sisua treeniin, kun katson HH:lla vahvojen äijien ja muijien raudan kouluttamista. Tajusin tässä yhdellä helsinkiläisellä kuntokeskuksella treenatessani, että olisi aika epämotivoivaa olla salin vahvin muija ja muutenkin ainoita voimanostajia. (Okei, siellä ei vaadittu hirveästi siihen, että oli salin voimakkain eukko, kun muita naisia oli ehkä kaksi ja nekin viis vaille satavuotiaita, jotka polki kuntopyörää ja katseli puhelimesta Emmerdalea.) Salin vahvimpana muijana sitä vaan lilluisi jossain itsetyytyväisyydessä ja tuntisi itsensä friikiksi, kun kukaan muu ei koskaan tee maastavetoa, mutta kunnon kellarisalilla on vähän eri meininki. Kaikilla on tavotteita, moni treenaa tosi kovaa ja kyykkää sarjat loppuun sisulla ja raivolla ja kaikki on varmasti vahvempia kun mää. Se saa mut yrittämään entistä kovempaa ja auttaa puskemaan treenin loppuun asti, koska tiedän, ettei kukaan muukaan jättäisi sarjaa kesken.
Tempausmaastaveto on huippuhyvä liike, kasvaa pihviä selkää!
Usein mua myös motivoi Rahkaäijä, joka on monesti varsin kova luu ja urheilun multitalentti. Käytiin tässä yhtenä iltana juoksemassa pitkästä aikaa rappusia ja miekkonen ilmoitti etukäteen vetävänsä kuusi settiä, niin eihän sitä voinut jäädä pekkaa pahemmaksi ja oli itsekin pakko loikkia portaat kuusi kertaa ylös. Kun treeni on yhteinen, myös tuska on yhteinen ja molemmat on voivotellut pohkeitaan jo monta päivää. Näitä porrastreenejä on tarkoitus jatkaa viikottain ja toivon, että ensi viikolla lihastuska on hieman vähäisempi. Viime yönä melkein kiljaisin kivusta, kun Leoko tassutteli pohkeideni yli. Auts!
Oli niin kevyet raudat, että tempasin ylös asti! Kaverini Sari teki tän hauskan Anni-bitmojin, joka on ihan näköinen!
Alkuviikosta sain päätöksen pitkällisen ja vaativan projektin nimeltä talvilomakohteen valinta. Meille molemmille oli selvää, että joulu- tai tammikuussa poistutaan maasta jonnekin lämpöiseen ja leppoisaan paikkaan ja kävin läpi suunnilleen kaikki lomakohteet, joissa on lämmintä siihen vuodenaikaan. Kumpikaan ei ollut täysin tyytyväinen mihinkään lomakohteeseen ja hermo siinä meinasi jo mennä, kun ei ratkaisua löytynyt. Kunnes täysin yhtäkkiä keksin, että meidän on pakko lähteä Karibian risteilylle ja tämä oli välittömästi loistava idea myös Rahkaäijän mielestä. Niinpä tammikuussa Rahkaväki seilaa Karibialla ja nauttii jättilaivan ohjelma- ja ruokatarjonnasta.
Tässä mä oon lähdössä Karibialle! Lupasin itselleni, että kun joulukuu koittaa, voin alkaa pakkaamaan, mutta ei yhtään aikaisemmin.
Ensin vähän masennuin, että miten oikein jaksan odottaa monta viikkoa lähtöä, mutta nyt olen koittanut kääntää asian niin, että nyt ehtii treenaamaan ja tekemään töitä rauhassa ja palkinto odottaa sitten ensi vuoden puolella. Eikä siihen nyt niin kauaa ole, vain seitsemät rappustreenit ja pohjetuskat!

Tällä viikolla on meidän virallinen saunaviikko ja kohta lähtee viikon kuudes saunakerta. Sinne on hyvä mennä palauttelemaan lihaksia päivän treeneistä ja päätä päivän töistä!

torstai 9. marraskuuta 2017

Mieletön viikonloppu Monster Jamissa!

Juuri nyt nautin Valtion Rautateiden palveluista jossakin Oulun ja Ylivieskan välissä, mutta palataan vielä ihan vähän viikonloppuun ja Helsinkiin. Perjantaina aikaisin lähdettiin peräti kahdella autolla kohti Hartwall Arenaa ja Monster Jamia. Tosi huimaa, mutta myös tosi rankkaa, nyt on ensimmäinen päivä viikonlopun jälkeen, kun en ole kuolemanväsynyt. Tässä vähän kuvia viikonlopulta!
Monster Jamin tuottaa amerikkalainen Feld Entertainment, jonka tapahtumia on myös esimerkiksi Disney on Ice -showt. Jenkit oli hirvittävän tarkkoja kaikista asioista ja perjantain treeneistä ei saanut ottaa mitään kuvia ja videoonkin piti pyytää lupa, samoin kuin tämä kuva piti hyväksyttää heillä.
Kolme päivää ja 28 tuntia Hartwall Arenalla. Ei tunnu missään! Nämä kaikki hienot kuvat postauksessa on ottanut Antti Kunnari.
Showssa oli mukana kuusi autoa ja tässä niistä Zombie. Lähes koko viikonlopun sai kulkea kuulosuojaimet päässä, koska autot piti aivan järkyttävää meteliä. Koska autot kulki jatkuvasti sisään ja ulos avoinaisesta ovesta, takatiloissa oli jäätävän kylmä ja kaikki tavarat aivan hiekkapölyssä. Siitä oli glamour kaukana!

Vaikka päivät oli muuten pitkiä, ruokapalvelu pelasi hienosti ja jatkuvasti oli hyvät ruuat tarjolla. Amerikkalaiset olivat saaneet selkeästi toivoa listan, kun yhtenä päivänä oli mac&cheecesiä ja ribsejä.

Meidän väliaikashowssa oli mukana myös Myytinräjäyttäjät Sami ja Henri, jotka on aikamoisia velikultia. 

Monster Jam -esityksiä oli kolme ja ennen jokaista showta oli varikkoparty, jossa pääsi näkemään autot läheltä ja tapaamaan kuskit. Lapset pääsivät myös itse prässäämään legon meidän puristimella.

Legon prässäys olikin yllättävän suosittu varikkoparty-ohjelmanumero ja prässille oli jatkuva jono. Viikonlopun aikana lapset prässäsivät yli 450 Lego-palikkaa.

Monster Jamin väliajalla oli meidän aika hypätä esiin varjoista ja vetää väliaikashow.

Viimeisessä showssa, josta nämä kuvatkin ovat, yleisö oli mukana aivan täysillä. Se fiilis oli jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen kokenut, enkä varmaan ihan heti tule kokemaan.

Show alkoi prässäämisellä, puristin räjäytti keilapallon ja pelikortit. Amerikkalaiset olivat huolissaan, että kortteja ei vaan lennä yleisöön asti, vaikka yleisö sai osansa autojen ruopimasta savesta.

Yksi omasta mielestäni hienoimpia juttuja showssa oli tynnyrien ampuminen ilmaan. Se oli niin yllättävä, näyttävä ja erikoinen juttu ja toimi hienosti livenä.
Perjantaina meidän kenraaliharjoitukset meni kaikin puolin päin prinkkalaa ja siellä myös toinen tynnyreistä oli ladattu niin vauhdikkaaksi, että turvavaijeri katkesi ja tynnyri oli ihan viittä vaille Hjalliksen hallin kattorakenteissa. Harjoituksen jälkeen saatiin monsterilaista käsky jättää pari juttua pois esityksestä, jotka oli liian isoja/vaarallisia/työläitä siivota, mutta esitys ei siitä juurikaan kärsinyt. Parani lähinnä, kun aikataulu vähän väljeni.

Hallin seinillä pyöri Hydraulic Press Channel -tekstit ja logo ja olin tästä ihan haltioissani jo perjantaina. Tuntui hienolta!
Meidän showt vaan parani loppua kohden ja viimeinen oli ylivoimaisesti paras. Meidän neljän kemiat pelasi hyvin yhteen showssa ja uskoisin sen olleen ihan viihdyttävä ja hauska kokonaisuus. Meillä on jo suunnitelmia, että voisi tehdä vastaavia isoja juttuja muissakin tapahtumissa jatkossa.
Usko tai älä, kaksi kiloa vehnäjauhoja voi posahtaa näin näyttävästi. Henrilla ja Samilla oli mukana kivenkova pommi- ja ilotulitetiimi ja ilman heitä esityksestä ei olisi tullut mitään. Kaikki pelasi upeasti ja räjähdykset lähtivät juuri silloin kuin pitikin!

Koko tanner oli kuin pommituksen jäljiltä meidän esityksen jälkeen, mutta niinhän se pitääkin! Oli suuri riemu ja nautinto olla areenalla esiintymässä, eikä se varsinaisesti jännittänyt mua yhtään, ennen ensimmäistä esitystä olin eniten huolissani, että miten saadaan kaikki valmiiksi kentälle 10 minuutissa. Mutta kun tiimi toimii, niin hommat saadaan varmasti tehtyä!
Vikassa showssa yleisössä oli myös Sari ja miehensä Antti. Ekassa esityksessä oli meidän iskä ja toisessa kavereita. Se on entistä mukavampi esiintyä, kun tietää, että yleisössä istuu joku tuttu. 

Viimeisen esityksen jälkeen oli vaan niin iloinen, helpottunut ja hyvä fiilis. Kaikki showt saatiin vedettyä kunnialla läpi ja syksyn suururakka on ohi. Kuten Rahkaäijä sanoi, tuntuu ihan siltä, kun saisi elämänsä takaisin. Niinpä! Tämä oli meille erittäin tärkeä ja iso projekti ja elokuusta, kun tämä pistettiin vireille, tuntuu olevan ikuisuus. Nyt voi taas keskittyä ihan muihin juttuihin. Monster Jamin jälkeen ei ole vielä hirveästi ehtinyt huokaista, koska maanantaina me juostiin palaverista toiseen Helsingissä ja tultiin illalla kotiin ja lähdettiin keskiviikko-aamuna Ouluun ja kun tästä reissusta selvitään, on auton nokka taas kohti Helsinkiä. Pian nämä pari hullunmyllyviikkoa on kuitenkin ohi ja voi välillä nukkua omassakin sängyssä ja viettää ehkä vapaapäivän tai pari. Mutta hoidetaan ensin nämä työt, sitten voi huokaista!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Meidän areena-show numeroina

Viikonloppu lähestyy kovaa vauhtia ja sitä myöten myös Monster Jam -show Helsingissä. Kahden ja puolen kuukauden projekti saa pian päätöksensä, kun saadaan Hirviöhillon väliajalla vetää Hydraulic Press Channelin ja Myytinräjäyttäjien show. Live Nation, joka on meiltä tilannut esityksen tapahtumaan, kirjoitti nettisivuilleen Monster Jam numeroissa -artikkelin, jossa avattiin kuinka iso operaatio monsteriauto-esityksen toteuttaminen on. Ajattelin, että nyt voisin vähän kertoa mitä kaikkea esityksen valmistelu on meidän puolella pitänyt sisällään.
Niina teki tän kuvan, kun taannoin purnasin sille, että elämä on nyt pelkkää Monster Jamia. :D
Kaikki sai alkunsa elokuussa, kun lomailimme Åressa ja firman sähköpostiin kilahti viesti otsikolla "Soitathan ystäväni". Tämä ystävällisesti otsikoitu viesti johti siihen, että Rahkaäijä lupasi heti puhelimessa, että aletaan suunnittelemaan väliaika-showta tapahtumaan. Mä vaan pyörittelin silmiäni ja sanoin, että nyt on kyllä liian iso pala kakkua meille. Tämä taas hienosti osoittaa sen, että onneksi Rahkaäijä on just niin hullu, kunnianhimoinen ja itsevarma kuin se on, koska ilman sitä me ei todellakaan oltaisi tässä pisteessä, jossa nyt ollaan.
Meille oli alusta asti selvää, että pyydetään mukaan Myytinräjäyttäjät-tv-sarjasta tuttu Henri, jolla on OneFX-erikoistehostefirma. Me ollaan puuhailtu Henkan kanssa kaikenlaista ja tiedettiin, että tämä muun muassa Duudsonien ja Possen pommeja rakennellut mies on oikea tyyppi meidän showhun. Lisäksi saatiin näin myös Myytinräjäyttäjät-brändi mukaan, mikä on hyvä lisä mainontaan, koska HPC ei välttämättä ole kaikille tuttu Suomessa.
Myytinräjäyttäjillä on räjähteet kunnossa!
Kesälomien jälkeen pistettiin rattaat pyörimään ja vihdoin syyskuun lopussa saatiin lopullinen varmistus, että Hydraulic Press Channel tuottaa Monster Jamin väliaikashown yhdessä Myytinräjäyttäjien Henrin ja Samin kanssa. Lopullisen päätöksen tästä teki Monster Jamin omistava jenkki-organisaatio, joka onneksi melkein heti ihastui meidän videoihin. Päätöksestä oli viisi ja puoli viikkoa aikaa pistää kasaan sellainen setti, joka ei pahasti kalpenisi monsteriautoille ja edellisvuosien väliaikapläjäyksille.
Syyskuun lopussa esityksen summittainen runko oli jo olemassa ja piti ruveta hiomaan yksityiskohtia. Ja niitähän on riittänyt, voi morjes!
Tässä vähän numeroita ja faktoja siitä, mitä tämä syksy on pitänyt sisällään.
  • Noin sata lähetettyä sähköpostia. Eikä tämä ole nyt perinteistä rahkamuijamaista liioittelua, vaan kalkuloin tuossa nopeasti, että me olemme postittaneet aiheen tiimoilta yli 90 sähköpostia eri ihmisille ja tahoille. 
  • Monta palaveria, niin puhelimessa kuin livenäkin. 
  • Uskomaton määrä lähetettyjä aikatauluja, budjetteja, esityksiä, tiivistelmiä, kuvia, lisätietoja... Ihan kaikkea! Erikoisin juttu oli, kun meidän lähettämät ekat promokuvat tuli bumerangina takaisin, koska "näissä on liian pieni resoluutio bussinkylkimainokseen". Selvä homma, eikun uudet kuvat! Olen kuullut, että jotkut ihmiset ihan työkseen ottaa hyviä kuvia, mutta kun aikataulu oli se, että piti olla jo viime viikolla, napattiin fotot ihan järkkärin itselaukaisimella. Tuota kuvaa ottaessa molemmat oli muuten tosi huonolla tuulella, tuli silti hyvä kuva!
  • Yksi Helsingin Sanomien kansi, jossa on ollut meidän naama.
  • Varmaan miljoona helsinkiläistä, jotka on lopen kyllästyneitä siihen, että koko kaupunki on täytetty Monster Jamin mainoksilla. Tänään 300 metrin matkalla laskettiin viisi mainosta Helsingin keskustassa. Jos joku ei ole tuota mainosta nähnyt, on varmaan kulkenut silmät kiinni kylillä. 

  • Kahdet yhteistreenit yhdessä Myytiräjäyttäjien kanssa ja monta treeniä ja testiä erikseen.  
  • Yksi Huomenta Suomen suora lähetys. 
  • Useita Monster Jam -aiheisia somepäivityksiä HPC:n Instagrammiin ja Facebookiin.
  • Erittäin monta päivää (ja muutama yökin), milloin Hirviöhillo on pyörinyt mielessä lähes taukoamatta.
Esityksen treenit torstaina, leikittiin meidän mummulan pihassa, että ollaan Hartsulla ja tuhannet ihmiset taputtaa ja hurraa meille. Yleensä tällaisia mielikuvitusleikkejä leikitään 8-vuotiaana, mutta me ei olla vielä parikymmentä vuotta myöhemminkään päästy niistä eroon.

Seuraavia juttuja me ollaan hankittu syksyn aikana esitystä varten:
  • 600 kiloa rautaa ja siitä hitsattu paino.
  • 6 pulloa spray-maalia painon maalaamiseen.
  • 36 pakettia pahvilautasia Biltemasta. Palautin 24 pakettia, kun niitä ei ollutkaan hyvä prässätä.
  • 20 pakkaa pelikortteja Prismasta. Nämä korvasivat pahvilautaset, jotka eivät toimineet ollenkaan, kuten piti.
  • Viisi keilapalloa Kaupin keilahallista. 
  • Viidet ostoskärryt  Lempäälästä joltain konkurssipesiä ostelevalta ukkelilta.
Kodin Ykkösen ostoskärryillä tulee olemaan kaunis ja arvokas loppu.
  • Neljä pöytää ja kahdeksan tuolia Ikeasta ja pöytien kattauksiin lasit, lautaset, aterimet, lasikannut ja tabletit.
  • Uudet muoviset juomalasit ja Muumi-limsapullot kannujen tilalle, kun selvisi, että areenalla ei ole suotavaa jäädä lasin siruja. Menee varmaan monsteri-auton rengas rikki, hehhehe!
  • Yhdeksän kevytpeitettä eli tuttavallisemmin pressuja. 
  • Yksi laukaisukoukku. Tämä oli yhden päivän pulma, kun piti keksiä mikä quick release shackle on suomeksi. Lopulta löysin sille sanan suomalaisen firman nettisivuilta, jotka olivat molemmilla kielillä. 
Laukaisukoukku tarvitaan, jotta saadaan pudotettua tämä 600 kilon paino etänä.
  • Kuormaliinoja. 
  • Neljä tyhjää tynnyriä Rautasoinin romupihalta. 
  • Yksi 100 tonnin prässi, joka on matkannut ensin Vaasasta meille ja pian  meidän mukana Helsinkiin.
  • Yhdet Grave Digger -leggingsit, joiden express-kuljetuksen maksoin pitkin hampain, että ne ehtivät varmasti viikonlopuksi. 
  • Satoja pikkulegoja varsinaista esitystä edeltävää varikkopartya varten, jossa lapset saa halutessaan oman prässätyn legon mukaan.
Grave Digger on yksi Monster Jamin suosituimmista autoista ja sen kunniaksi hankin teemaan sopivat pöksyt!
Aivan varmasti tästä listasta vielä unohtui jotain, mutta tuossa niitä tärkeimpiä. Tämä on tosiaan meidän osuus showsta, Myytinräjäyttäjät ovat puskeneet omaan settiään kasaan aivan yhtä tehokkaasti, ellei jopa vielä kovempaa. He tuovat esitykseen mukaan räjähdyksiä ja ilotulitteita ja niiden kanssa on vaadittu paljon testejä ja kehittelyä, jotta kaikki on samaan aikaan turvallista, mutta näyttävää.
Tynnyreilläkin tulee olemaan arvokas loppu!
Vedettiin esitys läpi räjähdyksineen tiistaina ja meidän mummu on itse asiassa ainoa, joka on meidän esiintyjien lisäksi nyt nähnyt koko shown suunnilleen sellaisena, mitä se tulee Hartwall Arenalla olemaan viikonloppuna. Toki esitys tulee olemaan hieman räväkämpi ja suurempi kuin muorilan pihassa vedettynä, mutta silti mummolo oli aika innoissaan ja kehui, että vajaan 15 minuutin esitys tuntuu ihan viideltä minuutilta.
Tänä aamuna Maikkarin Huomenta Suomessa. Tavattiin itse Pekka Pouta, siinä vasta hieno ja mukava mies!
Huomenna vielä pakataan kaikki ja tehdään viimeiset jutut ennen lähtöä. Perjantaina vedetään show kenraaliharjoituksena areenalla ja silloin sen näkee Monster Jamin pääukkelit ja akkelit Amerikasta ja melkein se jännittää eniten, että mitä he tykkäävät esityksestä. Sitten tuleekin lauantai ja pääpäivä ja siellä me ollaan tuhansien ihmisten edessä Hartwall Arenalla ja vedetään esitys heille. Juuri tänään vakoilin, että lauantain ekaan Hirviöhilloon on paikkoja jäljellä lähinnä yläkatsomoissa, alakatsomoissa on enää satunnaisia hajapaikkoja. Illan esitykseen näytti vielä pääsevän alakatsomoonkin, sunnuntaina samoin!

Nyt kun lähes kaikki alkaa olemaan valmiina, ei voi kuin toivoa, että kaikki kolme showta menee hyvin ja yleisö pitää meidän esityksestä. Viikonlopusta tulee varmasti mielenkiintoinen, hauska, mieleenpainuva ja hektinen. On myös ihan helpottava ajatus, että pian se on ohi, koska ollaan painettu tämän eteen töitä kun pienet oravat koko syksyn ja hoidettu muutkin työhommat siinä sivussa. Toivota meille onnea, kohta me ollaan areenalla!