perjantai 28. heinäkuuta 2017

Hassuja faktoja meidän kissoista

Blogien kestopostausaiheita on listata erikoisia tai hassuja faktoja itsestään. Joskus olen itsekin tehnyt sellaisen postauksen, mutta tällä kertaa tuleekin faktoja Leksa-jengistä eli Leosta ja Leokosta! Leksojen hartaimmat fanit varmasti tietävät ainakin osan näistä, mutta voiko kissoista puhua ikinä liikaa?
Nimet tuppaavat menemään aina sekaisin, niin muistinvirkistykseksi, että Leo on täplikäs bengaliherra ja Leoko punainen abyukkeli.
Leo Bengali.
  • Leokon lempiherkkuja on jäätelö, lakritsi, piparitaikina ja homejuusto. Leo sen sijaan himoitsee kaikkia salaatti- ja persiljapuskia. Leo myös mielellään siivoisi kaikki ihmisten lautaset, myös muu kelpaa kuin liha. Riisi erityisesti! (Huom! Me ei aktiivisesti syötetä kissoille mitään homejuustoa tai ihmisten ruokaa, mutta joskus voin tarjota Leokolle pienen palan homejuustoa. Kaikki salaatit pitää oikeasti piilottaa, tai Leo syö ne. :D)
Leoko abyssinialainen tai tarkemmin abyvariantti, kun äiti on somalikissa eli pitkäkarvainen aby.
  • Leo ei anna leikata kynsiään suosilla, vaan napsin ne aina vaivihkaa, kun se on nukkumassa. Yleensä saan leikattua kolme kynttä ja sitten kissa jo karkaa. Tänään oli joku ennätys, kun leikkasin kahdeksän kynttä kerralla! 
Tän kuvan ottamisen jälkeen nappasin kynnet lyhyemmäksi, eikä kaveri edes lähtenyt karkuun.
  • Leoko on uskomaton antilooppi, koska se hyppää tosi pitkälle ja korkealle. Etenkin sen pituushypyt ovat aika huimia, kun se koittaa loikata jostain pöydältä lähimmän ihmisen olkapäälle. Leoko myös käyttää ihmisiä kiipeilytasoinaan ja voi kiivetä ihmistä pitkin korkealle yläkaappiin.
  • Leo on täysin eri kissa kun meille tullessaan kolme vuotta sitten. Alkuun se oli arka ja vältteli kosketusta ja hiipi pitkin nurkkia. Nykyään se on tosi seurallinen ja usein iltaisin sillä on hirveästi asiaa, jota se tulee kertomaan meidän sänkyyn ja polkemaan tyynyjä. Tähän muutoksen meni tosi kauan, varmaan vuosi ja Leo on jatkuvasti tullut ihmisrakkaammaksi. Leokoa se on rakastanut alusta asti. 
Kesällä pojat on viihtynyt paljon takapihan häkissä.
  • Tänä kesänä me ollaan herätty monta kertaa siihen, että kissoilla on menossa joku päänaukomistaistelu pihan variksen kanssa. Kissat kyttää ulkohäkissä ja varikset ilkkuu häkin ulkopuolella.
  • Leoko pelkää fasaaneja. 
"Pelkuri, jaa mää vai?!"
  • Leolla on omituinen viha-rakkaussuhde villasta tehtyihin asioihin. Se riepottaa villasukkia pitkin taloa ja yrittää purra ihmisiä, joilla on villavaatteita.
  • Leoko tunkee meidän kanssa aina saunaan, mutta istuu lattialla tai alimmaisella jakkaralla. Leo sen sijaan odottelee pesuhuoneessa, että joku avaisi hanan, että pääsisi läiskyttämään. Jos jostain syystä haluaa saada Leon kylppäriin, pitää vain avata hana, niin katti jolkottaa paikalle. 
Leoko ei koskaan astu nurmikolle, vaan pysyttelee aina tasoilla. Leoo ei nurtsi haittaa ja usein se vahtii ötököitä maantasolla.
  • Kissojen ärsyttävin piirre on roskiksen dyykkaaminen. Roskakaapin oven edessä pitää olla jakkara, koska muuten herra Leo Bengali menee kaatamaan roskiksen ja kaiveleen sieltä kaikkia "herkkuja". Tilanteen tullen myös Leoko osallistuu dyykkaamiseen. 
"Juu mää se oon, joka aina levittelee kahvinpurut ja muut kamat roskiksesta pitkin keittiön lattiaa ja sitten noi ihmiset on vähän pahana."
  • Jos Leksat tappelee, 90 prosentin varmuudella Leoko on pääriitapukari. 
  • Jos ruokakupilla joku murisee, se on 100 prosentin varmuudella Leo.
Leoko tykkää välillä vähän härnätä Leoo ja silloin karvat pöllyää!
  • Leo asettuu tosi usein nukkumaan keittiön pöydälle läppärin taakse, kun teen jotakin tietokoneella. Meidän läppäri on hirveä pelitykki, jotta sillä voi editoida, niin lämpöä riittää koneesta myös Leolle. 
  • Naapurissa on iso kissa, joka ulkoilee pihassa aina välillä narussa ja meidän Leksat näkee sen usein, mutta eivät välitä siitä lainkaan. Oravat kiinnostaa enemmän.
Toimistokissa omalla paikallaan.
  • Leoko on aivan mahdoton kuolaamaan. Siinä kuolan määrässsä ei ole mitään järkeä. Oikein naurattaa, että onko tämä sittenkin koira, kun kuola vaan lentää Leokon ravistaessa päätä. 
Team Leksa antaa kyllä kyytiä, jos sammakko tai päästäinen eksyy ulkohäkkiin.
  • Näistä kahdesta Leo maukuu enemmän, mutta raukka kuulostaa aivan surkealta naukuessaan. Kissa näyttää pedolta ja kuulostaa pulaan joutuneelta pennulta. :D
  • Helposti luulisi, että nämä kissat ovat melko samanlaisia, kun molemmat ovat vilkkaita rotuja, mutta totuus on toinen. Leoko on villi pikkuveli, joka rakastaa huomiota ja tunkee ihan lähelle ja Leo rauhallinen isoveli, joka tykkää puuhailla ihmisten kanssa, mutta tulee lähelle vain kun itse haluaa, eikä silloinkaan saa ihan liikaa paijailla tai se hellä hetki oli siinä.
Siinäpä oli monenlaisia persoonallisuuksia meidän kissaeläimistä. Mä oon kyllä ihan hullu kissanainen, mutta ei ne koiratkaan hassumpia ole. Tällä viikolla kävin moikkaamassa ystäväni Reetan Into-koiraa, joka on aivan ihana lyhytkarvainen saksanseisoja. Niin ihana haukku, mun olisi tehnyt mieli vaan painia ja halia sen kanssa nurmikolla. 😍
Näihin eläimellisiin tunnelmiin päättäen toivotan kaikille pörröistä viikonloppua!

Rahkamuija Facebookissa
Rahkamuija Instagramissa @rahkamuija

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Rahkis-Sanomien juhlanumero: RAHKAMUIJA 5 VUOTTA!


Hyvät ystävät ja kylänmiehet, terrrrvetuloa painotuoreen Rahkis-Sanoman pariin. Tällä kertaa Rahkis-Sanomat juhlistaa Rahkamuija-blogin viisivuotista taivalta. Totta se on, Rahkamuija on häiriköinyt internettiä jo puolen vuosikymmenen ajan! Sen kunniaksi heinäkuun Rahkis-Sanomissa on monenmoista herkkupalaa, joten eiköhän isketä pidemmittä puheitta kiinni ja nautita yhdessä jättijuhlanumeron annista! (Hööhöh, Annista, hööhööh!)

Leo Bengalin onnettomuus!
Torstaina Tampereella tapahtui dramaattinen onnettomuus, kun blogimaailman hurmurikissa Leo Bengali kohtasi lasivitriinin. Näin silminnäkijä kertoo vakavavasta tapahtumasarjasta: "Olin keittiössä tekemässä iltapalaa, kun olohuoneesta kuului tömähdys ja kun riesin välittömästi katsomaan mitä kävi, huojui pilkullinen herra Leo Bengali lasisen vitriinikaapin edessä ja huitoi tassullaan ilmaan." Silminnäkijän mukaan oli täysin ilmeistä, että kissa oli törmännyt kaapin lasioveen ja oli erittäin pökerryksissä tapahtuneesta. Nimettömänä pysyttelevä silminnäkijä kertoi jääneensä seuraamaan kissan aikeita ja hetken istuskeltuaan se näytti toipuvan iskusta suhteellisen hyvin.
Leo Bengali toipuu tapahtumasta täysin.
Illalla Rahkis-Sanomien toimitukseen otti vielä yhteyttä henkilö, joka epäili, että Leo Bengali olisi ehkä törmännyt silmäkulma edellä oveen, koska toinen silmä oli hieman huonon näköinen illan kuluessa. Saimme aamulla herra Bengalin langan päähän ja näin hän itse kuvailee tapahtumaa: "Olihan se tavallaan vähän nolo juttu, kun luulin ihan kasuaalisti hyppääväni kaappiin, mutta siinä olikin lasi edessä. Vähän siinä tuli alkuun höntti olo, mutta nyt on kaikki hyvin." Lasivitriini ei halunnut kommentoida onnettomuutta.
Kuvan lasivitriini liittyy tapaukseen.
Rahkis-Sanomat tavoitti Suomen onnettomuustutkintakeskuksen johtajan V. Ahingon, joka painotti, että tapahtuman johdosta kaikki Suomessa myytävät lasivitriinit tullaan vetämään myynnistä ja kaikille kissoille tulee pakolliseksi kypärät, ettei vastaava onnettomuus enää toistu.

Rahkisten salaiset lomasuunnitelmat!
Rahkis-Sanomien toimitukseen on vuotanut tietoja, jonka mukaan Rahkamuija ja Rahkaäijä olisivat lähdössä ulkomaille asti lomailemaan. Nimettömien lähteiden mukaan Rahkaväki ottaisi jälleen suunnaksi Ruotsin ja Åren. Emme saaneet tälle juorulle vahvistusta Rahkamuijalta tai Äijältä, mutta nimetön lähde lähetti todisteena kopion sähköpostista, jossa Rahkamuija tiedusteli kehnolla ruotsin kielellä mökkivarausta elokuulle Åren alueen (ja varmaan koko Ruotsin) halvimpaan mökkiin. Rahkaväki on avoimesti kertonut suhteestaan pohjoismaiden suurimpaan bike parkiin, jossa riittää poljettavaa moneksi päiväksi. Pariskunta on vieraillut paikassa ainakin kaksi kertaa, eli vuosina 2015 ja 2016. Jos luotettava lähde on lainkaan luotettava, viettää tämä kohupari lomansa Ruotsissa myös vuonna 2017. Jäämme odottamaan lisätietoa. 
Rahkaväki Åressa viime kesänä. Toistuuko tämä riettaus jälleen?!
 Rahkamuijalla salasuhde?! "Olivat yhdessä Ikeassa"
Rahkis-Sanomien vihjepuhelin soi torstaina taukoamatta, kun kansan syvät rivit olivat bonganneet kuuluisan bloggaajan Rahkamuijan Tampereen Ikeasta ja edellisenä päivänä Pirkkalan IKH:sta vieraan miehen kanssa.  Silminnäkijät vakuuttivat, että kysessä ei ollut Rahkaäijä, koska mies oli noin puoli metriä Rahkaäijää pidempi. Vihjepuhelimeen kuiskuteltiin myös, että Rahkamuija oli käskyttänyt mieshenkilöä työntämään kärryjä ja kantamaan ostoksia. Olisiko niin, että Rahkaäijä on vihdoin saanut tarpeekseen Rahkamuijan pirttihirmuilusta ja nainen olisi joutunut hankkimaan uuden orjan itselleen?! 
Tavoitimme Rahkamuijan lankapuhelimen välityksellä, tässä keskustelu sensuroimattomana. 
Rahkis-Sanomien toimittaja (RS): Rahkis-Sanomista moro, sulla on kuulemma uus äijä!
Rahkamuija (RM): Ööö, ei kyllä tietääkseni oo. 
RS: No onpas, olitte torstaina Ikeassa yhdessä ostoksilla ja sitä edellisenä päivänä IKH:ssa. 
RM: Jaa joo, se on toi meidän firman harjottelija Atte. Se on kätevää ottaa mukaan kantajaksi ostoksille.
RS: Jaahas, no mitäs ostelitte?
RM: IKH:sta ostettiin säilytyslaatikoita, kun siivottiin tuo meidän  varastohuone, jonne on tässä vajaan puolentoista vuoden aikana kertynyt vaikka mitä krääsää ja kuvauskalustoa. Ikeasta ostettiin lasivitriini, mihin saa kivasti kaikki palkinnot ja plakaatit näytille, kun vanha vitriini jää pieneksi. 
RS: Selvä juttu, onnea uudesta lasivitriinistä!

Rahkis-Sanomat sai vielä kommentit Rahkaäijältä, joka oli tyytyväinen sekä harjoittelija-Aten työpanokseen, että siihen, ettei hänen tarvinut mennä Ikeaan kantajaksi.  

Kuvan lasivitriini liittyy tapaukseen. Kohujen keskiöön joutunut kaappi ei halua kommentoida tätäkään tapausta.

 Rahkamuija-addiktien koskettavat tarinat: "Jäin koukkuun!"

Monille Rahkamuija-blogi on satunnaista ja hauskaa ajanvietettä, mutta joukossamme on myös niitä, joille Rahkamuija on vakava riippuvuus, eikä voida puhua enää satunnaisesta viihdekäytöstä. Rahkamuija-addiktio voi iskea kenelle vaan, niin nuorelle kuin vanhalle, niin miehelle kuin naiselle. Rahkamuija-riippuvuus ei kysy sosioekonomista asemaa tai ajokorttia, vaan se iskee salakavalasti ja koukuttaa uhrinsa pahimmalla mahdollisella tavalla. Rahkis-Sanomat pyysi kolmelta vakavasti addiktoituneelta tarinaa siitä, millaista on olla koukussa blogiin. Kaikki tarinat on nimettömiä ja oikeiden henkilöiden kirjoittamia, eikä lehden toimitus ole muokannut niitä mitenkään.

"Rahkamuija-addiktin vuodatus
Ensimmäisestä kokeilustani on kulunut nyt reilut 4 vuotta. 
Alussa kuvittelin pystyväni pelkkään viihdekäyttöön, mutta pian salainen paheeni vaikutus alkoi hiipiä paitsi harrastuksiini, myös sosiaaliseen elämääni.

Tämän ei pitänyt tapahtua minulle.

Alunperin viattomasta hairahduksesta oli kehittynyt aivan huomaamatta vakavamman luokan riippuvuus, josta en edes halunnut eroon.
Juhannuksen vietto pyöräilemällä moottoriradalla kaatosateessa? Mikä ettei. Maapähkinävoita suoraan purkista lusikalla? Hyvä välipala. Olin aivopesty."- RahkisAddikti91

"Olen Kaapo (nimi muutettu) ja olen addikti. Rahkamuijan lukeminen on riippuvuus. En tarkkaan muista miten ja milloin oma adiktoitumiseni alkoi, siitä on joka tapauksessa kulunut useita vuosia. Rahkamuija on blogi jonka kanssa kulutin aikaa lukemattomia tunteja peruskoulussa, kun opettajan paasaukset eivät kiinnostaneet. Rahkamuija on tekstiä jota voi lukea uudelleen ja uudelleen. Tekstiä jonka kautta on tutustunut ihmisiin, joiden kanssa joiden kanssa voi katsoa monta tuntia hihna247 ohjelmaa tai nauraa keskellä yötä kuvalle kissasta."
 
Kuvituskuva, kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen. Paitsi addiktoituneita on kolme, kuvan henkilöitä kolme. Sattumaako? En usko!


"Ei sitä heti ymmärtänytkään, et oli koukussa.
Yhtäkkiä huomasi istuvansa tietokoneen edessä, tuijottaen ruudulta Rahkamuijan blogin etusivua, hypnotisoituna refreshaa sivua jos uusi postaus tuliski nyt, tai nyt, tai nyt.
En enää pystynyt keskittymään töihin, arkeen, kummin kissan ristiäisetkin meni ohi kun vieroitusoireiden riivaamana viruin sängynpohjalla.
Parturissakin unohdin käydä, ja varpaankynnet kasvoivat niin pitkiksi ettei edes kotoa poistuminen enää onnistunut. 
Ostin myös vihreän maastopyörän, cyclocrossin ja läskipyörän, mutta nykyään päivänvalokin sattuu silmiin ja kypärän vaihdoin nopeampaan nettikaistaan etten menetä sekuntiakaan Rahka-aikaa.
Värväsin postimiehen käymään kaupassa puolestani, hän tuo Nutellaa ja riisikakkuja kerran viikossa.
Addiktiooni olen keksinyt, että voin uusia postauksia odotellessa opetella mm. braillekirjoitusta ja kääntää maailman parhaan blogin luettavaksi yhä useammalle tämän kielen avulla."
Nimimerkki "Rakkaudesta Rahkaan"

Nämä tarinat maalaavat eteemme synkän kuvan yhdestä aikamme pahimmasta riippuvuudesta, jonka edessä niin läheiset kuin yhteiskuntakin ovat voimattomia. Näinä kovina aikoina riippuvuuksien hoitoon tarkoitetut verovarat ovat vähissä, ja riippuvuuteen sairastuneet jäävät täysin yksin. Peräänkuulutammekin yhteisön vastuuta addiktoituneista, riippuvuudesta irti pääseminen ei voi olla vain yksilön vastuulla! Kehotamme myös tarkkailemaan läheisiä, heistä joku voi olla ankarassa Rahkamuija-koukussa, josta ei ole paluuta normaaliin elämään. Näidenkin kolmen raukan elämä on lopullisesti tuhoutunut, koska Rahkamuija-blogi on ottanut heidät niin tiukkaan otteeseen, että irti pääseminen on mahdotonta. Rahkis-Sanomien toimitus toivottaa voimia kaikille koukkuun joutuneille ja heidän omaisilleen!


 Erikoishaastattelu: "Blogin kirjoittaminen on on muuttanut elämäni!"
Rahkamuija on ollut vuosien saatossa hieman salaperäinen henkilö, eikä hän ole juurikaan antanut haastatteluja. Rahkis-Sanomat sai yksinoikeuden haastatella juhlapäivää viettävää bloggaajaa. Esitimme kuuluisalle bloggaajalle muutaman kiperän kysymyksen. 

Moro Rahkamuija, miten menee?
Ihan jepa, juuri täällä kesämökillä möllötän ja nautin kivasta kesäpäivästä ja mummin herkkupöytien antimista. Kohta soutelemaan tyynelle järvelle!

Miltä viiden vuoden virstanpylväs tuntuu?
Tosi hienolta! En olisi uskonut, että blogi on näin pitkäikäinen. Itse asiassa se on kuukauden vanhempi, kuin Rahkaväen avioliitto. Hullu homma!

Mikä on ollut mieleenpainuvin tai hienoin kokemus bloggaajana?
Ensimmäisenä mieleen tulee eräs päivä syyskuulta 2013. Istuin espanjan tunnilla aamulla ja vilkaisin nopeasti blogin tilastoja. Siinä meni kyllä buenos diasit pahemman kerran väärään kurkkuun, kun huomasin, että blogissa oli käynyt jo 4000 kävijää sinä aamuna. TREINING LAIFSTAIL 4EVÖÖH -postaus oli lähtenyt isosti laukalle ja sitä jaettiin hurjaa tahtia ympäri nettiä. Isot treeniaiheiset Facebook-sivustot jakoivat sitä ja lukukertoja ja kommentteja tuli aivan käsittämätöntä tahtia. Kolmen päivänä aikana blogiin tuli muistaakseni 90 000 näyttökertaa. Se tuntui tosi hienolta, että pikkublogin hauskannäppärä huumoripläjäys noteerattiin niin isosti.  

Yleisesti blogi on tuonut eteen uskomattoman hienoja juttuja, olen tutustunut moniin ihmisiin ja saanut ystäviä blogin kautta ja päässyt kokemaan monia kivoja juttuja. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että blogi on tavallaan muuttanut elämääni, koska ilman tätä en olisi koskaan tutustunut esimerkiksi noihin hassuihin hölmöläisiin, jotka kirjoittivat addiktio-kokemuksensa tuossa yllä. Olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen, että perustin blogin! Ai niin, se on vielä sanottava, että joka kerta lähes liikutun, jos kuulen, että blogini on inspiroinut ja kannustanut jotakuta pyöräilyharrastuksen tai muun liikunnan pariin. Se on suuri kunnia!

Entä mikä on ollut ikävin tai huonoin kokemus blogiurallasi?
Tämä on vaikea kysymys, koska mitään sen suuremmin negatiivista ei tule mieleen. En ole möläytellyt täällä ikinä mitään umpityhmää tai esimerkiksi ikinä joutunut poistamaan yhtään postausta. Mun tyyli ei ole aiheuttaa mitään äänennopeudella eteneviä sontamyrskyjä, mieluiten vaan keskityn omaan elämääni liittyviin juttuihin. Joskus vähän harmittaa, kun hirveällä vaivalla rustattuun postaukseen ei tule yhtään kommenttia tai lukukerrat jää vähiin, mutta nautin kuitenkin kirjoittamisesta, joten eipä tuokaan niin haittaa.  

 Miksi luulet, että ihmiset lukevat blogiasi?
Jaa-a, sitä olen kyllä miettinyt kovin! No ei vaan, Rahkamuijassa on ollut aina sellanen iloinen, aito ja rento meininki, täällä ei oteta asioita liian vakavasti. Koen myös, että Rahkamuija on vähän semmonen blogimaailman musta tai lähinnä vihreä lammas, joka uskaltaa tehdä asiat vähän eri tavalla.

Paljasta rahakkaimmat yhteistyödiilisi!
Tässähän on sellainen hauska juttu, että en ole koskaan saanut penninjeniäkään bloggaamisesta ja se on ollut ihan periaatekysymys. Kerran sain ilmaiseksi rahkoja ja toisen kerran hupparin ja pipon. Juuri tällä viikolla huomasin, että Google mainosti bloggerissa, että voisin tienata blogilla jopa 13,34 euroa kuussa! Ihan en viitti pistää mainoksia blogiin kolmentoista euron takia.  Blogi on mun harrastus, enkä näe mitään tarvetta tienata sillä. Nyt on ihan pakko sanoa myös suoraan, että ei hirveästi nappaa tehdä mitään 50 euron arvoisia postauksia, jossa myy sielunsa shampoo-firmalle, kun on tehnyt mainoskamaa muun muassa 20th Century Foxille ja Fazerille. Pidän työt ja harrastukset erillään. Mutta korostan, että on täysin ok, jos joku pitää hyvää blogia ja tienaa sillä! 

Osin rahasyyn vuoksi en ole missään blogiyhteisössä. En myöskään halua, että mikään yhteisö rajoittaa mun sekoiluja täällä blogissa. Jossakin blogiyhteisössä olisi se hyvä puoli, että jutut saisi enemmän näkyvyyttä, mutta tavallaan on ihan kiva olla vähän piilossa, varsinkin kun nykyään moni tuntee meidät muuten. 

 Oletko joskus kokenut stressiä blogista?
Joskus on vähän jumitusta, eikä millään meinaa saada uutta postausta tehtyä. Aiemmin myös kyttäsin blogin tilastoja tarkasti ja se vähän stressasi, mutta se loppui kuin seinään siinä vaiheessa, kun piti ruveta kyttäämään YouTube-kanavien tilastoja. Tajusin, että ihan hirveesti ei tartte ressata, että tuleeko blogiin 300 vai 600 klikkausta päivässä, kun tästä ei kukaan maksa mitään. 

Mitkä ovat omia blogisuosikkejasi?
Tähän tulee vastaukseksi kolme kovaa naista, jotka on suosikkeja tällä hetkellä. Anna mun treenaa -blogia olen lukenut noin sata vuotta ja symppaan Annaa kovasti, mahtava tyyppi ja hyvät jutut. Oli muuten yksi niistä blogeista, jotka inspiroi meikäläistäkin aloittamaan bloggaamisen. 
Juliaihminen -blogin löysin joskus tänä keväänä ja se on aivan mahtava! Julia on niin hauska ja nokkela ja kirjoittaa tosi nohevasti tavallisesta elosta ja monista muista jutuista. 
Kolmas kova on Piia Pajunen. Tää huikee muikkeliini kävi joskus samaan aikaan TTY:n salilla ja siitä asti olen seuraillut naisen touhuja. Niin hyvä kirjotustyyli ja jokainen postaus vaan huokuu sitä, että tällä naisella on kaikinpuolin järki päässä. Tutustu näihin, jos ei ole jo lukulistoilla!
 

Koitin nopeesti googlata postaustani, jossa mä ja Anna mun treenaa -Anna poseerataan samassa kuvassa, mutta Googlen haussa tulikin ylempänä tämmönen keskustelu. :D :D Täytyy ny muistaa, että kukaan tositreenaaja ei käy Lidlissä. Oonkin ehkä feikkitreenaaja!

Miltä Rahkamuijan tulevaisuus näyttää?
Rahkamuijan tulevaisuus näyttää aivan hyvältä. En ota blogista mitään paineita. Joskus keväällä mietin, että menisikö blogi vähäksi aikaa tauolle, mutta sitten luovuin ajatuksesta. Kirjoitan aina, kun on jotakin sanottavaa tai näytettävää. Pyrin pitämään rennon ja rahkamuijamaisen tyylini myös jatkossakin ja tuttua sekoilua on luvassa tulevaisuudessakin. En halua olla jumissa siinä, että tämä olisi vain treeniblogi, tämä on jatkuva tarina Rahkamuijan elämästä ja teoista. Ehkä 5 vuoden päästä juhlitaan kymppisynttäreitä, kuka tietää! 

Lähetä vielä terveiset Rahkamuijen lukijoille!
Kiitti hei, kun luette tai ainakin kattelette kuvia! Oon kuullu, että osa miehistä ei jaksa lukee tän blogin liian pitkiä tekstejä, niin ne vaan kattoo kuvat. :D Sekin on ihan ok. Ei muuta kun hyvää kesää kaikille, helle on kuulemma elokuussa, kun on meikäläisen loman aika! 

Tässäpä oli tämänkertainen Rahkis-Sanomat! Nyt tuli todellakin jättijuhlanumero, jossa varmasti riitti luettavaa pidemmäksikin aikaa! Jos siellä lehden lukijoissa on muita, joilla on vakava Rahkamuija-addiktio, uusi lasivitriini, salasuhde tai epäillyttäviä kesälomasuunnitelmia, niin nyt on aika kommentoida. Ihan sama mitä kommentoit, mutta jätä joki ölinä itsestäsi jälkeen! 

Ihanaa viikonloppua! 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Ettei menisi kesästä hetkeäkään hukkaan

Kun näillä leveyksillä on kerrankin lämpimämpää kuin jouluna keskimäärin ja aurinko paistaa ja on vielä viikonloppu, iskee aivan pakottava tarve tehdä kaikkea. Mennä jonnekin, tehdä jotakin tai olla vain ulkona, ettei hetkeäkään kallisarvoisesta kesäpäivästä mene hukkaan. Uskon, että monet voivat samaistua siihen, että tuntee suorastaan syyllisyyttä, jos lämpöisenä kesäpäivänä makaa sohvalla sisällä ja lukee lehteä. Kun sitä lehteä voisi lukea siellä ulkonakin, kun on niin nätti keli!!?!!

Koko viikonlopun olin erittäin rasittavaa seuraa, koska jatkuvasti vaadin, että jotakin pitää tehdä, kun on niin ihana kesäpäivä. Siitä sai osansa niin Rahkaäijä kuin naapurin Niinakin. Pari viime viikkoa mulla on ollut aivan hullu sporttimania ja voisin olla koko ajan salilla ja pyöräilemässä, koska se on vaan niin kivaa. Niinpä viikonloppuun sisältyi niin liikuntaa kuin laiskotteluakin, sopivassa suhteessa!
Perjantai-iltana lähdettiin avoautoajelulle Vehoniemeen. Pakko ajaa katto auki ja syödä jätskiä terasilla, vaikka on 12 astetta lämmintä. Koska on heinäkuu ja niin ihana kesäpäivä.
Lauantaina muut olivat nauttimassa kesästä jossain ihan muualla, koska HH Gymillä oli erittäin väljää, kuten täydestä kenkätelineestä voi päätellä. 
Tämänkin voisi tehdä ulkona auringonpaisteessa! No ei kyllä vois.
Siinä on vaan jotain arjen luksusta, kun salin jälkeen edessä on kunnon rehellinen makaroni-jauhelihamössö, Pepsi Maxia ja Aamulehden asuntoliite. Ei olla muuttamassa mihinkään, mutta aina saa haaveilla!
Viime viikolla meillä vieraili itävaltalainen jäbä, joka toi tullessaan jotain kurpisansiemenöljyä. Tuoksuu aivan ihanalta, mutta ihan en vielä tiedä mihin sitä käyttäisin. Saa antaa vinkkejä!
Vähän meni ihanaa kesäpäivää hukkaan, kun aloin raivaamaan vaatehuonettani. Huhhuh mikä savotta, helpommalla olisi varmaan päässyt, kun olisi sytyttänyt koko vaatehuoneen tuleen. Pistin muuten aika monta mustaa vaatetta pois, en tee sellaisilla mitään.
Ei mennyt kesäpäivän auringonlaskukaan hukkaan, kun oikein Haralanharjun näkötorniin lähdettiin fiilistelemään hienoa iltaa. Kangasalla sijaitseva näkötorni on muuten palanut kaksi kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1922 ja heti perään toisen kerran 2007. Tämä maisema on tuhopolttajien lisäksi innoittanut Topeliuksen kirjoittamaan runon nimeltä "Kesäpäivä Kangasalla". Tänään se inspiroi Rahkamuijaa kirjoittamaan loisteliasta blogiaan.
Sunnuntaina huijasin Niinan kanssani salille, koska Rahkaäijä oli jo aivan kyllästynyt reenaamaan mun kanssa. Ja ai niin, käytiinhän me Niinan kans myös Ikeassa lauantaina iltapäivällä, mutta sieltä en ottanut kuvia, kun siellä ei paistanut aurinko sisällä. Paitsi sillain henkisesti, koska siellä oli kaikkia ihania vanhoja työkavereita.
Iltapäivällä viritettiin läppäri ja piknik-viltti pihalle ja katottiin War Dogs -elokuva ulkona. Siinä näyttelevä Jonah Hill on aivan mahtava ja tykkäsin elokuvasta muutenkin.
Tää on niin tätä, yritän ottaa hömppää ja söpöö yhteiskuvaa, niin samaan aikaan Rahkaäijä meinaa laittaa mun tukkaan ruohoa.
Vähän jäin vielä pelkäämään, että en nyt hyödynnä kesäviikonloppua täysin, niin lähdettiin illalla maalle rantasaunaan ja katsomaan lampaita. Karitsat oli kasvanut aivan älyttömästi ja niistä oli myös tullut entistä ahneempia.
Sanoisin, että melko hyvin onnistuin hyödyntämään tämän lämpimän kesäviikonlopun. Ei sitä tiedä vaikka sataisi lunta taas ensi viikonloppuna. Ihan kiva tavallaan, että nyt sataa vettä, niin voi hyvällä omallatunnolla istua sisällä ja kirjoittaa blog... eikun siis tehdä töitä. Lisää aurinkoisia vapaapäiviä kiitos!

Rahkamuija Facebookissa
Rahkamuija Instagramissa

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Elämää ja cyclocrosseilua

Mulla ei nyt yhtään lähe nää kirjotushommelit, enkä keksi otsikkoo enkä nasakkaa aloitusta, enkä varsinkaan kuvatekstejä. Kerronpa silti jotain viime päivien cyclocross-pyöräilyistä. En voi uskoa, että saatoin elää niin monta vuotta ilman cyclocrossi-polkupyörää, kunnes ostin sen reilu vuosi sitten keväällä. Viime aikoina ollaan rymytty kyklooppien kanssa niin metsässä kuin maantiellä ja kaikkea siltä väliltä.
Melkein ajoin tuon yli, mutta sitten muistin, että pyörässä ei olekaan joustokeulaa.
Sunnuntaina Rahkaäijä heitti pienen maastohaasteen ja lähdettiin koluamaan cycloilla polkuja Hervannan ja Annalan suuntaan. Äkkiä voisi ajatella, että metsäpoluilla ei voi ajaa kippurasarvisella, mutta se ei pidä lainkaan paikkansa. Polut pitää vain valita hyvin, pahimmat kivikot ja juuriröykytykset kannattaa jättää väliin, mutta kaikenlaiset metsäautotiet ja vähän siistimmät polut menee helposti cyclocrossilla.
Lenkillä kaupassa osui silmiin Twix shake -juoma. Pakkohan se oli ostaa tankkausjuomaksi, kun pullon muotokieli sporttikorkkeineen vihjailee, että tämä on tosiurheilijan juomaa. Meni muuten 2,99 € täysin hukkaan. Olisi vaan pitänyt ostaa jäätelö.
 Eilen oli mun vuoro haastaa Rahkaäijä pyöräilylle ja teki mieli vähän pidemmälle polkaisulle, niin lähdettiin runttaamaan Pyhäjärven lenkkiä ympäri ja milläs muullakaan pyörällä, kun cycloilla. Tämä 35 kilometrin lenkki on aika täydellistä cycloilumatskua, on tietä ja hiekkaa ja polkua ja kivoja maisemia.
Kivoja rehujakin oli matkan varrella.
Huomaa kokonaisvaltainen värimätsäys.
 Lähdettiin vasta kahdeksan aikaan poljeskelemaan ja myös kaikki muut tamperelaiset olivat lähteneet nauttimaan kesäillasta, sen verran mukavasti oli porukkaa liikkeellä niin pyörillä, kävellen kuin picnic-tunnelmissakin. Ainakin sellaisessa olutpicnic-tunnelmissa.
Se ei oo cyclocross-lenkki, eikä mikään, jos vähän ei kanneta pyörää.
 En koskaan käy muuten Pirkkalan keskustan K-Marketissa, paitsi Pyhäjärven ympäri pyörräillessä. Se on jossakin 12 kilometrin kohdalla ja siinä on hyvä pitää ensimmäinen tauko ja ostaa eväät myös toiselle tauolle. Evästauot ovat pyöräretkien suola, väitti kuka mitä tahansa. Harmi kun Pyynikin näkötornin kahvila ei ollut auki enää niin myöhään, se on toinen virallis Pyhis-lenkin taukopaikka.
Häikäsee!
Mä suosittelen aurinkoisia iltapyöräilyjä kaikille ihmisille, etenkin sellaisille kiireisille, jotka ei malta pysähtyä. Pyöräillessä ei olla paikallaan, mutta siinä ei voi tehdä muuta kuin polkea ja jutella matkakumppanin kanssa. Eilen polkeissa me Rahkaäijän kanssa puhuttiin Pokemon Go:sta, järven rannalla asumisesta, tietöistä, työjutuista, siitä onko videoiden tekeminen sijoitustoimintaa, pitkistä ja lyhyistä avioliitoista ja Pispalan hipeistä. Muun muassa, vähän kaikenlaista pölistiin. Se on äärimmäisen rauhoittavaa ja rentouttavaa vaan ajella järvimaisemissa ja jutella kaikesta mitä mieleen tulee. Se on sitä parisuhdepyöräilyä parhaimmillaan!
Kotiin me polkaistiin vasta kymmenen jälkeen ja edelleen vaan oli valoisaa, olisi voinut lähteä vaikka toiselle kierrokselle. Välillä tekisi mieli poistaa Facebook-kavereistaan kaikki, jotka hehkuttaa juuri alkanutta neljän viikon kesälomaansa, kun itsellä ei ole sellaisia liiemmin näkyvissä. Toisaalta tää erikoinen itsensätyöllistämiselämäntapa (olipa outo sana) mahdollistaa juuri sen, että voi hillua vaikka joka ilta ja vaikka kuinka myöhään pyörän päällä tai ulkona tai missä nyt haluaakin hillua, kun ei tarvitse mennä kahdeksalta aamulla minnekään. Eli tavallaan voi ajatella olevansa koko ajan kesälomalla, vaikka ei olekaan. Aika näppärää!
Siitä huolimatta, että iltaisin voi kuvitella olevansa kesälomalla, kaipaan aika paljon lomalle. Semmoselle tosi pitkälle ja rennolle, missä ei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin pyöräillä ja reenata.  Meidän firmassa on tällä hetkellä harjottelija ja laitan sen tekemään editointeja ja muita juttuja, että voin itse lusmuilla ja kirjoittaa blogia. Se on sitä töiden delegointia!
Ensi viikolla on muuten Rahkamuija-blogin synttärit, pitääkin aloittaa virtuaalibileiden suunnittelu!

torstai 6. heinäkuuta 2017

Yhtä tuskaa ja alamäkeä

Viime viikonlopusta on jo melkein sata vuotta, mutta kerronpa siitä silti. Olin niin itseeni tyytyväinen, kun keksin tuon otsikon, joten en voi olla kirjoittamatta tätä postausta.
Viikonlopun tuskallinen osuus tapahtui perjantaina Helsingissä Suvilahdessa, jossa tuhannet ihmiset olivat heiluttamassa tukkaansa hevin tahtaan Tuska-festivaaleilla. Me laitettiin Tuskan pressipassit hakuun jo keväällä ja taas kerran tärppäsi.
Valetoimittaja tässä terve!
Viimeksi me oltiin tanssahtelemassa Tuskassa kesällä 2012, mutta tästä ei ole olemassa blogipostausta, koska Rahkamuija perustettiin vasta kolmisen viikkoa festarireissun jälkeen. Nyt heti perään 2017 mentiin taas. Koko viikon perjantaiksi luvattiin sadetta taivaan täydeltä, mutta keli oli lopulta aivan hyvä, eikä tainnut sataa pisaraakaan mitään märkää. Ei edes lokin kakkaa, vaikka lokkeja oli alueella hullu määrä!

Festaripäivä alkoi pressikierroksella, jossa Tuskan toimari esitteli mitä kaikkea festivaaleilla on tarjolla ja ensimmäisenä me päästiin käymään päälavalla keikan aikana. Mitäää!? Kyllä. Brother Firetribe luritteli lavalla, niin pressiporukka hiippaili lavan sivuun seuraamaan keikkaa ja yleisömerta hetkeksi aikaa. Huikea kokemus!
Mä oon niin monilla festareilla ja keikoilla pyörinyt vuosien aikana, että tuntui jotenkin tosi hienolta päästä ison festarin päälavalle keikan aikana. Wau!
Muuten me seikkailtiin alueella, käytiin kuuntelemassa bändejä ja hengailtiin vippialueella. Pressipassilla pääsi vippialueella ja siitä oli aito festarikokemus aika kaukana, kun pääsi vesivessoihin ja hiljaiseen ravintolaan vetämään henkeä. Päivällä ei ollut mitään pakko nähdä -bändejä, mutta mä olin seuraamassa Ratfacen keikan, Insomniumia ja Siucidal Tencenciesia tsekkailtiin myös. Kyllä se on vaan hieno kuunnella livenä jytäkkää musiikkia!
Näytin ihan joltain hiphopparilta tuolla, mutta kukaan ei tullut vetämään turpaan.
Perjantain odotetuin spektaakkeli oli Sabaton, jonka keikkaa olin odottanut siitä asti, kuin tieto pressipasseista tuli. Ennen Sabatonia paikalle pyyhkäisi myös Sari, joka oli tullut katsomaan Devin Townsendia Tuskaan. Nostatettiin yhdessä Sabaton-odotusta jo viikko ennen Tuskaa Ratareidessä, jossa hoilattiin Gott mit unsia autossa, pyörän päällä, radalla, yöllä ja päivällä ja vähän joka käänteessä.
Noi mun aurinkolasit oli tosi tärkeet yhdentoista aikaan illalla, mutta Sabatonin keikan paukut ja pommit oli niin hulluja, ettei niistä haittaakaan ollut.
Viimein koko päivän odotus palkittiin, kun Sabaton kiipesi lauteille puoli yhdentoista aikaan. Heti keikan kärkeen tuli pari vähän tylsempää biisiä, mutta siitä tunnelma lähti kiihkeään nousuun. Vihdoin se Gott mit uns lähti myös soimaan ja me bailattiin villisti Sarin kanssa. Muita mun suosikkikappaleita oli mukana esimerkiksi Soldier of 3 armies ja Swedish Pagans. Mun virallinen kyykkybiisi Into the fire ei valitettavasti ollut mukana settilistalla.
Tultiin reilusti ennen keikkaa lavan läheisyyteen, niin saatiin hyvät paikat.
Sabatonin keikan jälkeen lähdettiin ajelemaan kotiin. Meillä olisi ollut mahdollisuus osallistua Tuskaan koko viikonlopun, mutta oltiin aika väsyneitä viikosta ja lauantaina ja sunnuntaina oli vain "ihan kivoja" bändejä. Kuvailtiin Tuskasta myös videota Beyond the Press -kanavalle ja se löytyy tuosta alta. Kun kaikki varmasti ihmettelee, että kuka editointivelho on leikannut tämän taivaallisen taidepläjäyksen kokonaisuuden, niin voin paljastaa vastauksen. Se olin minä. Meni vaan joku 8 tuntia yhteensä.

Lauantaina olo oli yllättävän pirteä, vaikka tultiin kotiin vasta puoli kolmen aikaan yöllä. Täynnä hevimetalli-virtaa päätettiin lähteä Sappeeseen ajamaan alamäkeä, kun on kerran kausikortti ja kaikki. (Sabaton ja Sappee kuulostaa muuten melko samalta, tuli vaan mieleen.) Mulla on aina sama juttu alamäen ajamisen kanssa joka alkukesä. Ensimmäisen kerran lähteminen on tosi vaikeaa ja ajattelen, että en kyllä yhtään osaa ajaa ja kaikki helpot vauvojen mäetkin on liian vaikeita mulle. Tällä kertaa motivaatiota latisti myös se, että mun alamäkipyörässä on joku jarruongelma, enkä ole onnistunut ratkaisemaan sitä. Onneksi Rahkaäijällä on noita pyöriä joka sormelle ja otin sitten ukkelin sähköenskapyörän lainaan ja sillä oli ihan kiva ajella mäkeä. Mun Konan jarrut pitäisi nyt jotenkin ratkaista, että pääsisin vähän ajelemaan sillä mäkeen. Mulle jäi viime kesästä vähän sellainen fiilis, että en täysin tykkää siitä pyörästä, mutta katsotaan mikä on tunnelma tänä kesänä, pistänkö myyntiin vai mitä teen.
Sari säätää jotain, vaikka kuvaa pitäis ottaa!
Otettiin alamäkeen mukaan Sari, kun ei oltu nähty ainakaan 12 tuntiin Sabatonin jälkeen. Sari on ollut aina mun alamäki-idoli ja mun fullface-kypärä on muuten häneltä peritty, mutta nyt oltiin vasta ensimmäistä kertaa yhdessä pommittamassa mäessä. Siellä me sitten kolmeen pekkaan ajeltiin kaikkia vähemmän hurjia mäkiä mun vaatimuksesta.
Tässä on taidokas otos, jonka otin, kun Rahkaäijä hyppäsi laiturilta. En mää paljoo myöhästynyt!
Viime kesänä Åren reissun jälkeen päätettiin, että tänä kesänä ei mennä Åreen, se on nyt jo nähty, mutta taas alkoi Ruotsin reissu vähän kutkuttamaan. Toisaalta joskus olisi kiva käydä koittamassa vähän Keski-Euroopankin mäkiä. Tai on Suomessakin tosi monta mäkeä laskematta, oikeastaan ihan jokainen Pohjois-Suomen bike park. Jos on antaa jotain hyviä suosituksia, niin otetaan ilolla vastaan!
Sinä yhtenä päivänä kun on lämmin keli, on sitten pakko vetää suojapaita päälle ja hikiset polvisuojat jalkaan ja lyödä potta päähän, että varmasti tulee kuuma.
Sappee-reissulla riitti taas käänteitä, kun Sari hukkasi hissikorttinsa ja Rahkaäijällä alkoi pyörästä rengas vuotamaan. Mulla ei juurikaan ollut valittamista, kaikki hyvin, kunhan uskaltaisi vielä ajaa kovempaa.
Komeet on maisemat ja porukka värikästä!
Jos joku on jaksanut lukea tänne asti, niin voisin nyt etsintäkuuluttaa seuraa sunnuntaiksi Ruisrockiin. Mulla on sinnekin pressipassi, mutta ei ketään, kenen kanssa mennä (koska Rahkaäijä ei pysty kuuntelemaan mitään poppia). Joten jos olet menossa Ruissiin ja haluaisit hengailla mun kanssa sunnuntaina, niin ota välittömästi yhteyttä vaikka sähköpostilla! Lupaan olla tosi kiva ja tulla ihan mihin vaan keikalle mukaan, haluaisin vaan mennä fiilistelemään festaritunnelmaa, mutta en mää nyt yksin halua mennä! Voin myös tarjota kyydin kahdelle Tampereelta Turkuun ja takaisin, mutta vaan siinä tapauksessa, että suostuu hengailemaan kanssani päivän. Hehheh!

Hauskaa loppuviikkoa!