sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Peppi Rahkatossu ja raakaa suklaata

Kuulin Rahkaäijältä hauskan jutun tällä viikolla. Adidaksen perusti kaksi saksalaista veljestä, mutta sitten velipojille tuli riitaa ja toinen pisti oman firman pystyyn joen toiselle puolelle ja puljun nimeksi tuli Puma. Tositarina! Solidaarisuudesta riitapukareita kohtaan ostin eilen alennusmyynnistä Puman topin ja Adidaksen pöksyt.
Yritän hei tässä tällai tosi rennosti poseerata, melkein kuin suoraan Elloksen kuvastosta.
Noh, jos ihan totta puhutaan, vasta kotona huomasin, että mitä merkkiä kuteet on. Mä pistän kaikki muut ominaisuudet (ja etenkin värin) edelle, kun ostan jotain, merkki tulee ihan viimeisenä. Varsinkin urheiluvaatteissa ei paljon kiinnosta, että minkä brändin tai brändittömyyden kledjut on päällä. Hikisiksi ja haiseviksi ne tulee kuitenkin. Mulla on paha tapa säästellä vaatteita ja hienot ja kalliit reenitekstiilit jäisi odottamaan vaatekaappiin Jeesuksen uutta tulemista sillä aikaa, kun nostelen painoja Lidlin vitosen topeissa. Ne on meinaan ihan huippuja!
Jou jou jousilukko!
Tänään oli taas sellainen päivä, että salilla hurahti ihan huomaamatta puolitoista tuntia. Mä otin vähän tuntumaa maastavetotankoon, ihan vaan sitä varten, että tiistaina aion murskata kaikki omat (ja vaikka kaikkien muidenkin) ennätykset. Jos Rahkaäijältä olen jotain oppinut, niin se on se, että pitää valaa itsensä täyteen luottamusta ennen kovaa suoritusta, muuten ei kantti kestä. Rahkaäijä sen sijaan voisi ottaa oppia multa ja opetella käyttämään treenivihkoa. Äijä aloitti tekemään väärää treeniä, kunnes muisti, että tänään onkin penkkipäivä. Kai sitä reeniä voi keskenkin vaihtaa, ei siinä mitään!
IKEA:n väriset penkkipainot!
Tässä parin viime viikon aikana olen tehnyt 5/3/1-ohjelmaa vähän soveltaen, mutta ensi viikolla palaan taas normaaliin rutiiniin. Tänään maastavedon ja leuanvedon jälkeen tein vähän olkapäitä ja kerrankin sain vipareilla kunnon mayhemia olkapäihin, nyt ne kasvaa! Joo! Kun tarpeeksi monta (viisi) sarjaa tekee, alkaa jo jossain väkisin tuntumaan. Todella jees treeni kaiken kaikkiaan tämä vuoden toiseksi viimeinen sali!
Tässäpä Peppi Rahkatossu,
la hop sula hei sula hopsan saa,
 tässäpä Peppi Rahkatossu,
nauraa hah hah haa
Meillä on jo jonkin aikaa heitelty puddingin sekaan kaakaonibsejä ja raakakaakaojauhetta (tuttujen kesken raakiskaakis), mutta varsinaisiin raakasuklaahommiin ei olla seottu. Ennen joulua kuitenkin ostin paketin, joka sisältää kaiken tarvittavan tilpehöörin raakasuklaan tekemiseen ja tänään vähän kokeiltiin, miten homma toimii. Valmistus oli helppoa, hauskaa, nopeaa ja vaikka mitä muita ylisanoja, mutta varsinaisista tuotoksista en ole erityisen vakuuttunut.
Suklaa jähmettyi jääkaapissa tosi nopeasti, hyvä juttu malttamattomalle herkkusuulle!
Onks nää nyt niitä rypälepommeja häh?
Tiedän, että ei sen nyt miltään Fazerin siniseltä kuulukaan maistua, mutta joku tökki ja pahasti. Paketissa oli mukana kookosöljyä isohko(?) purkki kookosöljyä ja mun mielestä se hyökkää liikaa esiin suklaassa. Olen suuri kookoksen ystävä, mutta raakasuklaa maistuu nyt pelkältä kookosöljyltä. En silti epäile yhtään, etteikö köntit häviäisi lähipäivinä jääkaapista!

Kumpi on parempi, Adidas vai Puma? Vai Lidl? Käytätkö tangossa jousilukkoja vai "kunnon" lukkoja? Koska on vuorossa vuoden viimeinen treeni? Oletko syönyt tai tehnyt raakasuklaata? Oliks hyvää? Kerro, Rahkamuija tykkää just sun vastauksista!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 602

perjantai 27. joulukuuta 2013

Lehdestä tuttu tyyppi

Mikä tuuri, tänään oli vähän niin kuin maanantai, mutta olikin jo perjantai! Lisää pyhiä keskelle viikkoa, vaadin minä. Räkätauteja ei valitettavasti kiinnosta onko arki vai pyhä ja joulu meni rattoisasti pienessä flunssassa. Tänä vuonna olen tainnut erheellisesti luulla, että flussat on vähän kuin pokemoneja, kaikki pitää kerätä. Ensi vuonna keskittyisin mielelläni keräilemään vaikka katkeamattomia treeniputkia tai uusia ennätyksiä. Mave-ennätyksen rikkomista suunnittelin Tapaninpäivälle, mutta se saa odottaa vielä pari päivää ihan 100 prosenttista kondista.
Meditaatio menossa?
Tänään oli pakko päästä salille, tai muuten irtotavara olisi alkanut lennellä seinille. Kevyt penkki- ja selkäjumppa tuskin muunsi joulusuklaita lihaksiksi, mutta henkinen vaikutus oli sitäkin suurempi. Jo pelkästään se, että pääsee moikkailemaan salille tuttuja, elvyttää kummasti! Ja Rahkaäijällä on aina niin paljon treenienergiaa, että siitä väkisinkin tarttuu jotain itsellekin.
Tässä se nyt on!
Todellinen piristysruiske tähän päivään oli FitBODYn ilmestyminen! Aamulla ennen töiden alkua koluttiin jokainen matkan varrelle osunut kauppa ja kioski, mutta posti-Kusti ei ollut vielä ehtinyt kiikuttamaan lehtiä kauppoihin. Iltapäivällä vihdoin sain lehden käsiini ja olihan se nyt aika hauskaa katsella omaa pärstävärkkiä sivuilla.(Rahkaäijä kuulemma nappasi viimeisen kappaleen meidän lähikaupasta.) Olen tosi tyytyväinen juttuun, teksti on kivaa feel good -settiä ja kuvat hyviä. Ja mikä tärkeintä, niissä ei näy mitään helistinpainoja!
Siinä se laittaa rautaa tankoon.
Lehdessä vaikutti olevan paljon muitakin kiinnostavia juttuja ja kuvat on tosi hienoja, että en pitäisi yhtään hullumpana sijoituksena! Jos ei välttämättä halua ihailla Rahkamuijaa painetulla paperilla, lehden voi ostaa myös AppStoresta. Nyt taidan hautautua sänkyyn lukemaan lehden muut jutut huolella, on tuo Venla Savikujakin aika kuuma pimatsu!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 600 (!!!)

P.S. Rahkaäijän Arvostele mun illallinen -jakson voi näköjään muuten katsoa vielä vähän aikaa Ruutu.fistä, täältä!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Bodypukki - luukku 24

Takana on huikea 24 päivän projekti. Tänä vuonna kyllästyin plösöön pukkiin ja päätin, että nyt tai ei koskaan taotaan vuosisadan joulukondis. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, HIIT-treenejä, crossfittia, paleo-dieettiä, saunajoogaa, avantouintia... Monta kertaa on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin, mutta sitten olen ottanut itseäni parrasta kiinni ja jatkanut sinnikkäästi eteenpäin. Ja se kaikki on kannattanut. Joka päivä lähti kaksi kiloa läskiä, mutta joka päivä myös tuli kilo lihasta, joten kokonaissaldo on huikeat -24 kiloa! Vyötäröltä lähti yhteensä 24 tuumaa ja mikä sattuma, sehän on täsmälleen sama lukema, kuin pukin hauiksen ympärysmitta tänä aamuna! Takkia oli pakko leventää hartioista ja pienentää vyötärältä, että se edes jotenkin istuu tänään. Silti olisin toivonut hieman lisää pyöreyttä olkapäihin! Tästä on hyvä jatkaa ja hyvillä mielin lähden tänään jakamaan lahjoja!
Edes itte Jutta ei ole ennen tainnut näin huikeita kehityskuvia nähdä!
Kiitos kaikille lukijoille tuesta projektin aikana, teille on rutkasti lahjoja luvassa! Illalla nähdään! Hyvää joulua ja lihaisaa uutta vuotta!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Bodypukki - luukku 23

Hou hou hou! Jokos lapsukaiset siellä ruutujen takana kovasti odottaa pukkia?
Tänä aamuna vähän kävin salilla kyykkäilemässä ja hienosti on kyykkykin kehittynyt, joulukuun aikana sarjapainoihin on tullut 50 kiloa lisää! Ihan olen koukkuun jäänyt salitreeniin, sitä harrastusta varmasti pitää jatkaa tämän joulukuntoprojektin jälkeenkin. Vähän jo suunnittelin, että eläkeelle päästyäni kävisin personal trainer -koulun ja valmentaisin kaikki Lapin asukkaat kuntoon.
Olen tässä nyt paljon kertonut yksityisiä asioitani joulukuun aikana ja nyt ajattelin vähän raottaa sitä kaikkein pyhintä, eli jouluaattoa. Lahjojen jakaminen on rankkaa puuhaa ja jo tänään pakkasinkin reen huomista varten valmiiksi. Nyt esittelenkin rekeni sisällön. Lahjat siellä tietysti on ja pari tonttua, mutta mitä muuta?

Ilta ja yö on pitkä, joten kataboliaa eli lihaskatoa ehkäisee proteiinipatukat ja kylmälaukun sisältö. Kylmälaukussa on IKEA:n sinikannellisissa rasioissa sievässä järjestyksesä kinkkua, perunamuusia ja punajuurta. Tänä jouluna en mässäile mammojen tarjoamilla pipareilla. Dieetti loppuu virallisesti vasta joulupäivänä.
Muistikirjasta löytyy kaikkien lasten nimet, iät, harrastukset ja se, että onko käyttäytynyt tuhmasti vai kiltisti. "Nimien kirjaan merkitään taas, tuhma vai kiltti, ajatelkaas..." Tiedättehän laulun.

Navigaattorilla löydän perille jokaiseen niemeen ja notkoon. Siitä puheen ollen,  Jorma Ollila ja liikenneministeri Merja Kyllönen saavat muuten tänä vuonna joululahjaksi vain pussillisen hiilidioksidipäästöjä. Minä en ainakaan rekeeni pistä mitään seurantahilavitkutinta!
Harja löytyy reestä joka vuosi, voin nimittäin kertoa, että piipuissa könyäminen on sotkuista puuhaa! Yleensä leppoisasti vihjaankin isännälle nuohoojan varaamisesta.
Käsipaino on ensimmäistä kertaa reessä. Sillä pumppailen kädet kunnon pumppiin ennen keikkoja, etenkin ennen sellaisia koteja, joissa on nuoria ja nättejä yksinhuoltajaäitejä tai rippikoulun käyneitä simpsakoita tyttäriä.

Näillä tarvikkeilla ajattelin pärjäillä tämän jouluaaton. Ja onneksi Abcit on auki, jos jotain aivan oleellista unohtui!

Pyöräilijät pois laduilta!!

Meillä on ihmeellinen tapa antaa kaikki lahjat, oli joulu tai synttärit, aina vähän etukäteen. Mun lahja on kuulemma vielä hankkimatta, mutta Rahkaäijä sai omansa jo tänään. Ostin viime talvena itselleni olohaalarin ja Rahkaäijä on kiehunut kateudesta kaikki nämä kuukaudet, mutta mitään vaatteitahan mies ei vapaaehtoisesti osta, varsinkin jos se maksaa yli 10 euroa. Pukin tai lähinnä tontun kontista paljastuikin justiinsa passeli haalari Rahkaäijälle. Parasta haalarissa on kuulemma huppu, jonka luukun saa kiinni, jos ja kun vaimon nalkutus käy sietämättömäksi. :D
Haalari ja uusi Gran Turismo, nyt on jouluilo ihan käsin kosketeltavissa!
Joululahjariemun jälkeen lähdettiin pitkästä aikaa fillaroimaan maastopyörillä. Viime viikkoina maastapyöräilykelit on ollut äärimmäisen epäinspiroivia, pelkkää märkaa mutaa kaikkialla. Eikä tämä päivä ollut poikkeus, loska-lokakuu keskellä joulua. Mutta silti pyöräily on kivaa!

Hei, nosta heti toi pyörä sivuun tuosta, tai joku hiihtäjä voi kompastua siihen!
Ajeltiin ensin jonkin matkaa Suolijärvellä ladulla tai siellä missä ladun pitäisi tähän vuoden aikaan mennä. Hiihtäjät on yleensä sitkeää porukkaa ja niille riittää vähempikin lumikerros, mutta nyt ei sentään bongattua yhtään.
Rahkaäijä taitaa hieman vastustaa hiihtäjiä, kun päätti vähän hiekoittaa latua. Oli hiekkakasakin valmiina sopivasti.
Mun fillari ei ainakaan huku tonne harmauteen!
Suolijärveltä ajeltiin polkuja pitkin Vuorekseen ja jatkettiin siitä vielä pidemmälle metsään. Ajo-olosuhteet oli kieltämättä tosi haastavat, märkä keli teki juuret ja kivet liukkaiksi ja toisinaa polulla oli jäätä, sekös vasta liukasta olikin. Ja huomasin kyllä, että en ole muutamaan viikkon ajanut maastossa, kun tuntui jotenkin olevan ajotatsi kateissa.
Vuoreksen metsissä odottaisi hyvä latvakuusi ottajaansa. Vaatii kylläkin ainakin neljä metriä huonekorkeutta. 
Löydettiin valkea joulu!
Metsässä oli jo melkein hämärää, kun vihdoin päästiin sieltä pois. Viimeiset pari kilometriä oli näännyttävää asfalttisiirtymää, mutta rauhassa kun rullailee, niin ei pala hermo, eikä lopu reidet. Matkalla ohitettiin talo, jonka kyljessä olevaa koristusta ihailen aina bussimatkalla töihin. Ihan superhieno, mutta ei taida jäbällä olla kypärää!
Lenkki kesti reilun tunnin ja sen jälkeen pyörät kaipasivat huuhtelua ja kuskit lämmintä suihkua. Ja ruokaa! Pyhien lähestyminen tietää alelihabongareille autuaita aikoja ja lenkin päätteksi napattiin lähikaupasta broilerin ohutleikettä puoleen hintaan. Hitsi, mikä tuuri! Kinkkua meillä ei ole paistettu tänä vuonna, mutta luulenpa, että ilman ei kuitenkaan jäädä.
Jos tämä on ohutleike, niin paksu leike ei varmaan edes mahtuisi kuvaan.

Joulu ei juuri tuo poikkeusta Rahkaväen treeneihin ja huomenissa aamapäivällä suunnataan salille. Onni on sali, jonka aukioloajat ei riipu pyhistä! Aaton loppu kuluukin sitten niin sanotusti työn merkeissä, mutta me, tonttu ja pukki, ollaan todella odotettuja vieraita! 

Ihanaa ja rahkallista joulua kaikille!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 596

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Bodypukki - luukku 22

Stressiä pukkaa! Jouluaatto on ylihuomenna ja miljoonat lapset odottavat lahjoja ja Joulupukin kuumassa linjassakin pitäisi ehtiä pölistä tyhjänpäiväisiä. Entinen pukki olisi vetänyt vähän rommiglögiä ja vihreitä kuulia hermostukseen ja jännitykseen, mutta nyt on keksittävä muut keinot, jos mielin olla kaikkien aikojen joulukondiksessa tiistaina. Tuskailin kiirettä ja kireitä hermoja ja eräs tontuista (vähän hörhön puoleinen, mutta pakkaa lahjoja ripeästi) ehdotti, että menisin saunaan joogaamaan, se kuulemma tyynnyttää. Ensin luulin, että jooga liittyy jotenkin siihen valkoiseen kaapuun, toogaan, mutta niin ei kai ollut. Kohta jo heitinkin vaatteet pois ja suuntasin savusaunaan joogaamaan.
Tämä asento on nimeltään kiuastervehdys.
Kokeilin muutamaa erilaista asentoa, mutta happi meinasi loppua ja selkäranka katketa. Hyvin pian luovutin ja tyydyin vain makoilemaan lauteilla. Saunasta tullessa olin taas rento ja hyvillä mielin, mutta voisin vaikka vannoa, ettei se ollut joogan ansiota! Huomenna taidan mennä suosiolla salille hikoilemaan ja jätän tällaiset pelleilyt muiden heiniksi.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Hyvät ja huonot uutiset

Huono uutinen: Eilen melkein itku tuli, kun salille mennessä pudotin mun vesipullon lattialle, ja se meni rikki ja litra vettä lainehti kivilaatoilla. Vähät vesistä, mutta tämä ei olekaan mikä tahansa puteli, vaan superrakas salikaveri, jonka Rahkaäijä osti mulle Walmartista vuosi sitten Kalifornian reissun viimeisenä päivänä. Ja nyt se on halki. Mutta päätin, että sitä voi vieläkin käyttää, ei saa kallistella eikä säilyttää repussa vedet sisällä.
Hyvä uutinen (etenkin kaikille Rahkaäijä-faneille): Rahkaäijän jo ainakin sata kertaa telkkarista tulleet Arvostele mun illallinen -jaksot tulee taas uusintana. Ajankohta ei varsinaisesti ole mikään prime time, mutta pistä vaikka digiboksi tallentaan! Jaksot tulee siis jouluaattona Liviltä, ekat kaksi 12.45-13.45 ja toiset kaksi 17.20-18.20.  Kakskytä yli viis tulee se jakso, jossa Rahkaäijä veivaa pastaa meidän huushollissa. Jos joulupukki kiinnostaa aattona enemmän, niin uusi mahdollisuus tulee heti joulupäivänä, sama kanava ja melko sama aika! Mikäs sen parempaa kun rötvätä sohvalla kaikkien joulusuklaiden kanssa ja röhöttää Rahkaäijän kokkaustoilailuille.
Kohu-uutinen: Riina kirjoitteli, että meinaa pistää kaikki omat ennätyksensä uusiksi ennen vuodenvaihdetta ja mullakin on vähän samanlainen meininki. Leuanvedon ja penkin tämän hetkinen tuloskunto on jo kokeiltu ja vakaa tarkoitus on vielä päivittää maastavedonkin ennätys. Nyt pyhästi lupaankin, että vedän ainakin 125 kiloa tontista ilmaan ennen vuoden loppua ja ajankohdaksi ajattelin Tapaninpäivää. Jos oon sillon liian ähkyssä kaikesta juustojen syömisestä, niin sitten myöhemmin, mutta kuitenkin ennen kuin vuosi vaihtuu!
Oikaisu aiempaan uutiseen: Vuoden viimeinen FitBODY-lehti (siis se, jossa Rahkamuija on irvistelemässä) ilmestyy kauppoihin 27. joulukuuta, vaikka aiemmin oli juoruja liikkellä 17. päivästä. Älä siis huoli, jos jo maanisesti kolusit läpi Prisman lehtihyllyn löytämättä lehteä. Se tulee kyllä!
Loppukevennys: Saatiin Rahkaäijä seniorilta eli appiukolta kunnon mötkö savustettua poroa. Tuo Petteri ei kovin kauaa pääse vanhentumaan meidän jääkaapissa. Arvaan, että seuraavina päivinä etenkin savuporomunakas on meillä todellinen megahitti!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 593

Bodypukki - luukku 21

Täälä Korvatunturin korkeudella kaamos  kestää vain muutaman päivän ja tästä päivästä, talvipäivänseisauksesta, päivät alkavat taas pidentyä. Oli jo aikakin, sillä pimeää täällä todellakin on! Tänään lähden aamulla tekemään HIIT-treeniä ja ulkona näytti tältä.
 Etkö näe mitään? No en minäkään. Onneksi olen tilannut näitä päiviä varten Deal Extremesta huipputehokkaan otsalampun, jonka valossa näkee hölkötellä. Tein muuten taas saman HIIT-treenin, kuin joulukondinprojektin toisena päivänä. Tällä kertaa vedin reen viisi kertaa tunturin päälle, kun oli niin hyvin virtaa. Huh huh, miten nopeasti kunto voikaan kohota parissakymmenessä päivässä! Ihan haikeus iskee, kun aatto kolkuttelee ovella ja joulukondis häämöttää!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Bodypukki - luukku 20

Olin tuossa pienessä reissussa eilisen. Yleensä en näin lähellä jouluaattoa liiku mihinkään Korvatunturilta, mutta nyt poikkeukseen oli erittäin pätevä syy.
Olen ajatellut. Tässä on nyt tovi rakennettu ja muokattua kehoa komeampaan suuntaan. Sen varmasti huomaavat myös asiakkaat jouluaattona. Siksi onkin parempi hoitaa homma tyylillä kotiin.
Soitin viime viikolla eräälle Oulun tutulle ja hän ilomielin lupasi avittaa pukkia. Pian minulla olikin kassiin pakattuna hihaton treenipaita ja trikoot. Heitin kapsäkin rekeen ja hurautin vartissa Marko Savolaisen pihamaalle.
Tämän poseerauksen nimi on lahjat takaa.
Supermassa pisti olohuoneeseen peilit pystyyn ja poseerausharjoitukset saivat alkaa! Selän levitys, tuplat edestä ja takaa, vatsalihakset, reisien jännitys, kaikki sulavasti peräkkäin. Oulun mies olikin vaativa opettaja, puuttui pienimpiinkin virheisiin ja vaati jännittimään jokaisen lihaksen. Muutaman tunnin ankaran harjoitteilun jälkeen olohuoneen kauttimista jyrähti soimaan tutut sävelet ja vedin koko kappaleen mittaisen vapaaohjelman. Marko ei säästellyt kehujaan, olin kuulemma nopea oppimaan ja näyttävä paketti suoraan valmiina lavalle. Kiitoksena vaivannäöstä lupasin Supermassalle timanteilla koristellut kisapöksyt pukin konttiin, jos vielä joskus lavat kutsuu.

Koko matkan hyrisin tyytyväisyydestä, poseerausopettaja oli paras mahdollinen ja nyt olisi punaista nuttua vaille valmis aaton työurakkaan. Suoraan sanottuna olen aivan kyllästynyt mörisemään nuotin vierestä samat tiptapit ja kulkusten kilinät joka piltin kanssa. Tänä vuonna lapsukaiset saavat jotain erilaista, nimittäin vapaaohjelman Joulupuu on rakennettu -kappaleen tahtiin. Kappaleen oikea nimi on muuten nykyisin Joulupukki on rakennettu.
Kyllä se muorikin vihdoin alkaa lämmetä uudelle, uljaalle pukille! Kovasti ainakin kihersi, kun sai yksityisnäytöksen poseerauksista.

torstai 19. joulukuuta 2013

Bodypukki - luukku 19

Pyysin vaihtelun vuoksi joulumuoria vähän kirjoittelemaan ajatuksiaan laihdutuskuuristani ja koko päivähän siinä meni, kun muori käytti tehokasta ja uudenaikasta yksisormijärjestelmää ja poisti tekstin vahingossa ainakin neljä kertaa.

"Aika ihmeissäni olin, kun Joulupukki yhtäkkiä halusi ruveta kuntoa kohottamaan. Mikäs tässä olisi ollut ollessa, jo useampi vuosisata menty ilman diapeetesta ja muita etelän vitsauksia. Vähän on puheenaiheet loppuneet kesken, kun toinen vaan istuu tietokoneen ääressä ja katselee pikini vitness -tyttöjen takamuksia tai on lenkillä tai kuntosalilla. Ruokapöydässäkin on vaisu tunnelma, kun ukko vetää vaan kinkkua punajuurella ja punajuurta kinkulla, eikä mikään minun kokkailu kelpaa. Omalle vyötärölle on tainnut siirtyä ne kaikki pukilta lähteneet kilot, kun jonkunhan ne piparit, tortut ja laatikot on syötävä. Yritin olla mieliksi ja tein piparkakku-ukon, jolla oli komeat käsilihaset, mutta kuulemma liikaa sokeria. Seuraavana päivänä tein joulutorttuja, johin pistin päälle porkkanasosetta ja raejuustoa, ei kelvannut nekään. 
Enkä myöskään pidä yhtään siitä valmentajasta, Joika Morottajasta, mies repii mennessään ovenakarmit, kun on niin harteikas ja on vielä paha suustaankin. Iloinen olen sitten, kun tämä hömpötys loppuu. Pidempään en kyllä katselisi, tai menisin tinkaamaan shamaanilta avioeron!"

P.S. Rahkamuija vastaa huomenna kaikkiin kommentteihin, nyt se menee nukkuun!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Mitä voi tapahtua kahdessa vuodessa?

Mää oon vähintään sata kertaa sanonut, että en sitten ainakaan ikinä pistä blogiin mitään puolialastomia kehistyskuvia, meikä ei semmosta fitnesspornoo harrasta! Nyt kävi houkutus vähän liian suureksi, kun löysin koneelta kaksi vuotta vanhat kuvat, jotka nyt näytti omaan silmään ihan tosi rujoilta. Mulla ei ole koskaan ollut esiteltävänä mitään khuulia läskistä lavakuntoon -tarinaa, kun en koskaan ole ylipainoinen ollut, enkä minkään sortin kisoihin ole menossa, mutta ihan omaksi huvikseen treenaamallakin voi saada jotain aikaa. Korostaisin tässä yhteydessä, että kahdessa vuodessa ruokailutottumukset on siistiytyneet paljon ja hiljalleen olen oppinut treenaamaan kovempaa, mutta tosiaankaan mitään bodynunnan elämää en ole elänyt. Kehon määrätietoinen rakentaminen ei ole ollut elämän prioriteettilistalla TOP3:ssa (eh, no ehkä TOP4:ssa kuitenkin) ja ihan tavallista ruokaa syön, enkä sylje herkkuihin päin. Mutta en mää niitä joka päivä syökään.

Marraskuun 2011 kuvassa olin käynyt salilla "ihan tosissaan" pari  kuukautta ja sitä ennen olin harrastanut säännöllisesti liikuntaa vuosia. Kevään 2012 kuvissa takana oli muutaman kuukauden koeluontoinen kevätlaihis, jonka voi sanoa menneen todella nappiin, enkä oikeastaan sen jälkeen ole koskaan enää stressannut painosta, koska huomasin, että pieni kiristely ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä. Uusimmat kuvat on otettu tänä aamuna, parin porsastelulomapäivän jälkeen.  Ensimmäisessä kuvassa painoa on muistaakseni luokkaa 61 kiloa, toisissa noin 57 ja näissä viimeisissä eniten, noin 62 kiloa. Koska ihan periaatteen vuoksi en aio poseerata internetissä hirvi-kuvioisissa kalsareissa, taiteilin kivat siniset sortsit kuviin.
Ensimmäisessä kuvassa olen vielä tyytyväisen tietämätön mistään hauisposeerauksista ja asento korostaa kuvan hirveyttä entisestään. :D Ensimmäiseltä kerralta ei myöskään ole mitään kelvollista takakuvaa tarjolla.
Vaikka jälkimmäinen kuva on vähän tärähtänyt, sokea kurrekin näkee, että selkä on vähän leventynyt. Käsien jonkinlaisen kasvun näkee paremmin etukuvasta. Vaikka joku kovan luokan punttipirkko voisi tämmösen kehityksen takoa vaikka puolessa vuodessa, olen mä silti tosi iloinen siitä, mitä olen saanut aikaan. Ja maven ykköstulos on parantunut tässä kahdessa vuodessa jotain 40-50 kiloa ja ekassa kuvassa nostin penkistä ehkä hädin tuskin 25 kiloa, viime viikolla meni 52,5 kg. Kyllä sillä lihaksella pitää jotain pystyä tekemäänkin!
Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme tällä kertaa, joulun massakautta odotellessa!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 588

Bodypukki - luukku 18

Hou hou hou! Valmentajani Joika Morottaja antoi minulle jouludieetin aluksi ruokavalion, johon sisältyi lähinnä pelkkää kinkkua ja punajuurta ja se on nyt alkanut pahemman kerran tökkimään. Selailin taas vähän blogeja ja kovin moni oli innostunut paleo-ruokavaliosta. Idea on ilmeisesti se, että keräillään itse kaikki ruoka luonnosta, kuin kivikauden asukkaat konsanaan. Tästä minä pidän, saa liikkua luonnossa ja ruokavalio säästää luonnonvaroja!  En ole pitkään aikaan käynyt etelä-Suomessa, niin olinkin vähän yllättynyt, kun paleo-ruokailijat söivät pähkinöitä, mutta ilmeisesti cashew-pensaiden viljely on vihdoin onnistunut kehä kolmosen sisäpuolella.
Kun lounasaika lähestyi, päätin lähteä metsästämään ruokaa. Poron potkaa, puolukkakarpalomehua ja erilaisia vihreitä kasveja salaatiksi. Porojahan meiltä löytyy pihapiiristä vaikka kuinka, mutta eihän kukaan koiraansakaan syö, joten päätin lähteä metsästämään villejä metsäpeuroja tunturista.
Ilmeisesti ennen paleo-ruokavalion aloittamista pitäisi käydä jokin metsästyskurssi, koska en saanut yhtä ainoata elukkaa kiinni. Varsinkin, kun jousipyssyni oli jokin lapsille tarkoitettu lelu. Päätinkin siis tyytyä kasvislounaaseen. Noh, jopa amerikkalainen turisti tietää, että joulukuussa Lapissa on melko paljon lunta, joten marjoistakaan ei ollut nälän karkoittajaksi. Lopulta pureskelin pelkkiä katajan neulasia ja kaivoin taskusta proteiinipatukan, joka ei tietenkään ole paleo-ruokaa nähnytkään. Taitaa olla sermmoinen kesäruokavalio tämä paleo! Tai sitten tulokset perustuvat siihen, ettei kukaan saa ruokaa kiinni.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Bodypukki - luukku 17

Kyllä laihduttajan ja kunnonkohottajan paras ystävä on luotettava personal trainer! Loistavan miehen valitsin itseäni valmentamaan, ei anna yhtään armoa eikä ole liion koskaan tyytyväinen. Treenit voisivat kestää vaikka kahdeksan tuntia, jos Joika niin päättäisi, mutta onneksi voin aina vedota joulukiireisiin. Tänään hinkattiin Korvatunturi Gymillä käsiä ja muut treenajat lähtivät pois, kun valittelivat, että Joika karjuu liian kovaa. Minä vain kytkin kuulokojeen pois päältä, niin eipä tuo haitannut.
Kyllä tuntuu hienolta, kun tulokset alkavat peilistäkin näkyä ja joka päivä joku huomauttelee, että olen nuorentunut ainakin sata vuotta. Ja siltä se tuntuukin! Luulevat varmaan kohta kaikki joulumuoria minun äidikseni, hoh hoh hoo!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tuhdit treenit, tuhdit eväät

Tänään on ollut niin sanotusti Rahkaväki´s day off. Ei mitään pakollista ohjelmaa. Rahkaäijä kylläkin kävi aamusella tentissä, mutta sitä ei lasketa, koska heräsin vasta silloin, kun ahkera koululainen saapui kotiin. Päivä on sisältänyt muun muassa päiväunia ja kuten kunnon hervantalaisten kuuluu, käytiin vähän notkumassa kauppakeskus Duossa keskellä päivää. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin vähän salille notkumaan kouluttamaan rautaa.
Eilen salilla Rahkaäijä höpisi jotain leuanvedosta ja koska mulla on täysin valikoiva kuulo, kuulin että puhutaan Leokon vedosta. Siitä se ajatus sitten lähtikin ja tänään lisäpainoleuanveto oli Leokon vetoa.
Leokon lisämausteena Weider-kiekko. 
Hei sori, mut sulla roikkuu jotain tuolla jalkojen välissä...
Mun vahvoja leipälajeja on selvästi nämä vetohommat, maastaveto ja leuanveto. Heti, kun joku järjestää vetokisat, joissa on mukana nämä kaksi kuningaslajia, olen mukana! Varmaan pitäisi ihan itte järjestää.
Vedin kakkosia ja ykkösiä lähtien 2,5 kilosta ja viimeisenä kokeilin ykköstä 15 kilon lisäpainoilla, oikein kaksi Leokoa! Muistaakseni kerran olen viime talvena saanut ykkösen vedettyä viidellätoista, mutta silloin oli muija muutaman kilon kevyempi, että nyt oli enemmän vedettävää.
Nyt on värikästä kiekkoo!
Koska mun motto on, että video or it didn´t happen, otti Rahkaäijä tietty tästäkin elävää kuvaa. Ja taas se kiroilee taustalla!
Leokon vetoharjoitusten jälkeen pumppailin selkää ja hauista. Enkä ihan suotta, koska meidän vapaapäivään kuului myös käynti käynti kylpylässä. Joskus olin sitä mieltä, että kylpylässä käynti on tosi keski-ikästä. Ja nyt teen sitä itte. Vesi saisi olla aina vaan kuumempaa, muuten oli aivan jees.
Treenin päätteksi myös venyttelin. Kyllä, venyttelin.
Rankoista Leokon vedoista ei todellakaan palauduta millään parsakaalilla, niin day off jatkui ravintola Plevnassa. En ainakaan muista käyneeni siellä aiemmin ja oli vähän epäilyksiä ruuan suhteen, mutta kaikki epäilykset hälveni, kun safka kannettiin eteen. Itsehän valitsin todellisen fitness-pimun unelma-annoksen, eli makkarapannun, jossa oli lajitelma erilaisia rasvaa tihkuvia makkaroita ja pekoni-perunat alla. Yhdessä tuumin hienosti selvittiin annoksista! Ainoa miinus oli, että mun annoksen päälle oli heitetty pari palaa tomaattia ja se oli jotain kamalaa ulkomaista, puulta maistuvaa tomaatinkuvatusta. Phyi!
Ensin oli kasa ruokaa, sitten sitä ei enää ollutkaan. 
Meillä on sellainen sanonta, että en enää ikinä syö mitään, paitsi illalla rahkan. Nyt vähän se rahkakin epäillyttää, kun bratwursti tuntuu sulavan hyvin hitaasti. :D Kertakaikkiaan hyvin elvyttävä day off, todettiin melkein yhteen ääneen ravintolasta lähtiessä, että vapaapäiviä voisi harrastaa useammin.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 585

Bodypukki - luukku 16

Tänään on ansaittu lepopäivä ja ajattelin, että voisin hieman kirjoitella tämän vuoden hittilahjoista, olenhan sentään lahjabisnesten asiantuntija.
Tänä jouluna on toivottu valtavat määrät pilatesrullia. Suurin osa onkin jo pakattu, mutta kävikin niin ikävästi, että rullien toimittaja meni konkurssiin omistajan saatua välilevyn pullistaman, joten rullat loppuivat kesken. Mutta ei hätää, Korvatunturin konepajalla tontut sorvaa kovaa vauhtia lisää rullia. En vain ihan vielä tiedä, että miten kuljetus hoidetaan, kun yksi täysteräksinen pilatesrulla painaa 55 kiloa.

Lahjalistoilla on näkynyt myös paljon isoja 5 kilon levypainoja krosvittia varten. Ei tuollaisesta pelleilystä tule mitään, ensi jouluna kinutaan sitten 10 kilon limppuja. Niinpä ostin koko Leokon varaston 25 kilon levypainoja ja tontut viilaa niistä sen kakkosen pois, niin saavat mitä haluavat ja ensi jouluna voi sitten toivoa jotain järkevää.


Etenkin naisten lahjalistoilla on näkynyt paljon Gutta Justarsbergin Mene Ihra mene -kirjaa. Tutustuin opukseen ja totesin sen ohimeneväksi hömpötykseksi, joten kaikille uutta elämää kaipaaville lukutoukille lähtee klassikkoteos naisten kehonmuokkauksesta. Sen ahmin sarjatauoilla muutamassa päivässä ja ensi kesänä joulukunto hoidetaankin Venicen Muscle Beachilla.

Neljäs hitti on ollut goji-marjat viiden kilon pöntössä. Ihmiset varmaan luulee, että olen miljönääri, joten tämäkin lahja korvataan paremmalla (ja halvemmalla) versiolla. En ymmärrä, mikä niissä punaisissa rusinoissa viehättää.Tontut poimi syksyllä puolukoita niin ahkerasti, että jokin Thaimaasta tullut porukka vähän hermostui, kun varvut olikin jo paljaaksi kynittyjä heidän saapuessa. Nyt tälle 145 000 litralle puolukoita on järkevää käyttöä, muori kuivaa ne ja pakkaa viiden kilon säkkeihin. Eikä kukaan huomaa mitään!

Sellaisia olivat tämän joulun toivotuimmat lahjat, kaikkea en viitsi paljastaa, että on jotain yllätystä sitten aattona

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Rahkaäijä goes Powerlifting!


Eli blogi-tuuraaja Rahkaäijä jälleen puikoissa Rahkamuijan antamalla mandaatilla. Tällä kertaa jouduin laajentamaan tuurauspalveluani jälleen uusille markkinoille, koska Rahkamuija ei eilen töiltään ehtinyt HH Gymin voimanostokisoihin. Olin siis blogi-tuuraajan lisäksi myös nostotuuraaja.

Eivät kuitenkaan punnistuksessa uskoneet minua naiseksi ja painoakin oli Rahkamuijalla kohtuu bulkatut 90.2kg, eli sarjaksi osoitettiin miehet alle 93kg. Kyseessä oli Rahkaäijän ekat voimanostokisat ja toiminta sen mukaista. Nostotriikoiden sijasta nostin harmaissa kollareissa ja Bilteman mustassa t-paidassa. Jalkineiksi valikoitui tutut ja turvalliset tennarit. Väkeä oli paikalla ihan mukavasti ja voimanostokisaa ennen kisattu penkkikisakin keräsin mukavasti osallistujia, molemmissa kisoissa oli noin 10 kisaajaa, joka oli HH Gymin tunnelmalliselle areenalla juuri sopivasti.
Kisa-areena
Ekana lajina oli kyykky, jossa ei ollut omista voimista oikeen tarkkaa kuvaa. Aloitusraudaksi valikoitui 130 kg, joka oli 10 kg sen alle mitä oli salilla noussut ykkösenä kohtuu kevyesti. Tuo tuli ylös rahkaäijämäisesti rumalla, mutta kevyellä nostolla. 10kg lisää rautaa ja samanlainen tulos. Vikaan pistin vain 5 kg, ettei kyykky söisi kaikkia voimia, taas aivan hirveä nosto, mutta ylös tuli.



Seuraavaksi vuorossa olikin penkki. Rahkaväkihän on perinteisesti runnonut mahdollismman rumaa ja vauhdikasta salipenkkiä, eikä ole kuluttanut arvokasta aikaa mihinkään stoppeihin. Lisäksi kisapenkissähän täytyy odottaa komentoa aluksi ylhäällä, sitten alhaalla ja taas ylhäällä. Eli paljon uutta ja jännää tässäkin lajissa luvassa. Aloitusraudaksi valikoitui varmana pidetty 110kg. Tämä tulikin ylös, tosin aivan hirveällä nostolla pitkin rautoja. Seuraavaksi tankoon pyydettiin 115kg, tässä kohtaa kumminkin intoa oli liikaa, enkä muistanut jäädä odottamaan alhaalla komentoa, eli hylkyyn meni. En antanut tuon kuitenkaan lannistaa ja pyysiin vikaan vielä 2.5kg lisää eli 117.5kg. Tuolla raudalla tulikin ainoa hyvä nosto eli lopulta penkkikin meni ihan ok.



Penkin jälkeen oli vuorossa henkisesti vaativin kuningasliike eli maastaveto, deadlift, mave, repäsy. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tässä kohtaa Rahkamuijalta tullut välipuhelu suisti Rahkaäijän mielenterveyden ja keskittymisen pois raiteiltaan. Lämmittelessä luulin, että tangossa oli 150kg, kun siinä olikin 170kg. Tuloksena aivan hirveä nosto joka romutti itseluottamuksen päivän kuntoon. Päätin ottaa tosi varmasti ja laitoin 160kg alotukseen. Samalla myös totesin jalkojeni olevan vähän ruosteessa ja päätin siirtää vetovastuuta vähän enemmän selälle. Näillä korjauksilla tuo 160kg tuli hyvin ylös, niin myös seuraavat nostot 175kg ja 190kg. Tässä kohtaa oli vielä hyvin kiukkua jäljellä ja sanoin muille, että antakaas sen tangon olla vielä siinä vaikka kisat on jo ohi.

Heitin spotifyn kännykkään päälle, Slayeri soimaan, ääni täysille, 200kg tankon ja romut v*ttu väkisin ylös! Heti tähän päälle vähän lisää kiroilua 210kg tankoon ja taas raudat taas v*ttu väkisin ylös! Muu väki oli vähän ihmeissään tästä loppuverryttelystäni, mutta itse olin ihan tyytyväinen vaikka kisoissa mave ei mennytkään ihan lapaan, jäipähän parannettavaa.


Parhaiten meni kuitenkin punnitus, sillä tuloksella 90,2 kg pääsin ihan omaan sarjaani, jonka luonnollisesti ainoana kilpailijana voitin! Jes hyvä minä!
Ihonhoitovinkki! Unohda kuorivat voiteet, 210 kg mavessa kuorii mukavasti elinvoimaa näppeihisi!

Voittaja hississä matkalla kohti ruokapöytää
Tuloksena siis 452.5 kg, mikä ei nyt ihan mahdoton tulos ole 90kg kaverille, mutta ottaen huomioon maven loppuverryttelyt, muut sohellukset ja kohtuuttoman aeroobisen määrän harjoittelussa, olen ihan tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavan vuoden tavoitetta: voimanoston yhteistulos reilusti yli 500kg ja cooperi samaan aikaan yli 3000m.

Bodypukki - luukku 15

Jet lag painaa päälle ja väsymys on kova, mutta nukkumaan ei pysty. Tutkailin hieman internetistä vinkkejä piristymiseen ja kovasti suositeltiin avantouintia. Se on pukille ennestään tuttua puuhaa, Korvajärvessä on monet uinnit uita jäiden seassa. Kuulemma edistää laihtumistakin! Niinpä lähdin aamuhämärissä (eihän täällä valoisaa tulekaan) kohti järveä ja aamuairoopisena sahasin miehen mentävän reiän kaksi metriä paksuun jäähän. Eipä tarvinut saunaan vaivautua, kun tuli niin lämmin!
Eikun nuttu pois ja sekaan vaan!
Mutta kas kummaa, viime viikkoina laihduttamani rasvat ovatkin ilmeisesti lämmittäneet aika tavalla ja vedestä tuli pikainen kiire pois. Tässä on nyt kolmatta tuntia istuttu takan ääressä ja vieläkin viluttaa. Mutta enää ei väsytä!
Ehdin jo kauhistella, että joudun maksamaan melko kovan hinnan elämäni joulukondiksesta, sillä jouluaaton vuorokauden mittainen rekiretki yläilmoissa on melko kylmää kyytiä, varsinkin jos lämmittävä ruskea rasva on tiessään. Keksin kuitenkin, että joka toisessa lahjalistassa on tänä vuonna pyydetty merinovillaisia vaatteita. Koen oikeudekseni vähän lainata niitä. Ei siis kannata ihmetellä, jos pehmestä paketista paljastuva aluskerrastosi haisee hieman porolle ja pukin hielle!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Bodypukki - luukku 14

Onkos täällä vielä kilttejä lukijoita? Myönnän olevani hieman taikauskoinen, joten koin paremmaksi, että en kirjoittele mitään perjantaina 13. päivä, mutta suurin syy oli se, että olin muutaman päivän vuotuisesessa valepukkikonferenssissa Kuubassa. Jaa, et tiennyt, että sellainenkin järjestetään? Joka vuosi konferenssiin kokoontuu kaikki maailman valepukit tapaamaan isoa pomoa eli minua ja muutaman päivän aikana käydään läpi vuoden lahjahitit, maistellaan uutuuskonvehteja ja juoruillaan tuhmista lapsista. Koko kymmentuhatpäinen valepukkijoukko kohahti, kun astuin lavalle, ja näkivät tähän astisen muodonmuutokseni. Joku epäili, että en ole aito joulupukki, mutta kehotin tulla kiskomaan partaa, niin epäilijät hiljenivät.

Virallisen osuuden jälkeen oli hyvin vapaa-aikaa ja koska tässä kuntoa kohotetaan, päätin tehdä pienen kuntopiirin rannalla palmun alla. Persoonallinen reinerini Joika Morottaja oli etukäteen neuvonut, että esimerkiksi punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, dippejä ojentajille ja kyykkyjä kehonpainolla voi tehdä missä tahansa.
Kyykkyjä kookospähkinän kanssa, kylläpä otti koipiin!
Reissuun en pakannut omia kinkkuja ja punajuuria mukaan, mutta söin hyvin kevyesti ja kasvispainotteisesti, joten paino ei päässyt nousemaan. Saivat tekopukitkin hieman miehen mallia! Ensi vuoden konferenssiin taidankin ehdottaa aiheeksi terveellisiä elämäntapoja, muuten saan pian puhua tyhjälle salille, kun kaikki valepukit ovat kupsahtaneet liiallisen glögin kittaamisen ja kinkun ahmimisen johdosta.
Lähdenpä vielä iltalenkillä, uni kun ei taida tulla jet lagin takia!

On vain yksi suunta ja se on ylöspäin!

Olen tuonut täällä blogissa esiin muutamassa sivulauseessa, että en ole oikein päässyt kyykkäämään tänä syksynä, kun polvi on ollut kipeä. Samasta syystä en ole juossut metriäkään pariin kuukauteen ja pyöräiltyäkin on tullut äärimmäisen vähän. Onneksi en myöskään asu hissittömässä talossa, koska rappusten laskeutuminen on aika berberistä, samoi  alamäkien käveleminen. Eikä tulisi mieleenkään istua lattialla polvien päällä. Hrrrr!
Syyskuussa vielä kyykkäilin, mutta polvi piti toisinaan rutinaa ja oli jo uhkaavasti kipeä treenien jälkeen.
Puolitoista kuukautta sitten sain ajan YTHS:n fysioterapeutille, mutta ensimmäinen aika peruttiin, ja vasta eilen pääsin sinne. Olen koko ajan elätellyt toiveita, että polvi on vaan vähän ärtynyt ja paranee aivan pikapikaa. Fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että siinä saattaisi olla kondromalasia eli rustopehmentymätauti. Jos ihan oikein olen ymmärtänyt, rusto on jotenkin höttöä ja se kuuluu jatkuvasti ja aiheuttaa polveen rutinaa ja kipua. Alkuperäisestä aiheuttajasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta mulla kuulemma saattaa vaikuttaa se, että polvet painuu vähän sisäänpäin. Olen siis pihtipolvi.
Fysioterapeutti vakuutteli, että jumpalla, venyttelyllä ja levolla saadaan homma haltuun ja pois päiväjärjestyksesä, mutta jo bussimatkalla olin googlettamassa kohtalotovereiden tarinoita ja kaikissa keskusteluissa oli vähintään yksi, joka oli kärsinyt kivuista jo vuosia ja oli jo melkein rampa. 
Lokakuun alkupuolella Team TEHO Sporin yhteistreenissä Mustavuoren laskettelurinteellä laskeuduin alas takaperin, kun sattui niin paljon. Sen jälkeen en ole juossut. 
Mutta mä en ajatellutkaan olla yksi niistä. Tässä voisi heittäytyä rinta-hausipelleksi ja antaa polven jatkaa rappeutumistaan, mutta se ei ole mulle minkään sortin vaihtoehto. Nyt on sitten virallisesti ihan pakottava syy ottaa se venyttely agendalle ihan tosissaan. Lisäksi fyssari antoi pari erilaista etureiden vahvistusharjoitetta, joita kannattaisi hinkata. Viikko lepoa (ei jalkatreenejä tai pyöräilyä) ja sitten hiljalleen salilla kaikkea mahdollista, mikä voisi vahvitaa etureittä, mutta varovasti aloittaen. Tää meinaa sitä, että joudun tekemään vajaita pyllistyskyykkyjä. :D Lisäksi sain suosituksen, että kannattaa kokeilla glukosamiini-valmistetta, jolla on mahdollisesti jonkin sortin vaikutus nivelten ja ruston hyvinvointiin ja joillakin kuulemma vähentää polven rutinaa. Saman tien riensinkin apteekkiin, ja ostin purkin Arthro Balans Plus -pillereitä. Siinä on glukosamiinin lisäksi kovin muodikasta MSM:ää, että kyllä nyt varmasti lähtee hommat uuteen nousuun! 
Hyvä Arthro, odotan sulta nyt aika paljon!
Tiivistyksenä sanoisin, että fiilis on nyt jopa parempi, kuin koko tänä syksynä. Polviasia on välillä suorastaan vituttanut, mutta nyt tiedän ihan tasan tarkkaan, mitä pitää tehdä. Missio numero yksi on saada polvi niin hyvään kuntoon, kuin vain mahdollista. Toukokuussa on Extreme Run ja heti perään juhannuksena Ratareisi, molempiin ihan ajattelin osallistua!


Rahkalaskuri vuoden alusta: 584