torstai 28. huhtikuuta 2016

"Miltä tuntuu olla julkkis?"

Eilinen oli varmaan yksi erikoisimmista päivistä hetkeen. Tai oikeastaan jos tarkkoja ollaan, viimeiset puolitoista kuukautta on ollut yhtä erikoista päivää toisensa perään. Mutta eilinen oli extraerikoinen! Melkein heti Hydraulic press channel -kanavan breikattua kuultiin, että Discovery Channel on ostanut käyttöoikeuden meidän paperivideoon. Se oli jo aika kova juttu silloin, mutta melko pian Rahkaäijä sai sieltä yhteydenoton, että he haluavat myös tulla kuvaamaan meille, koska videota käytetään Ourrageous acts of science -ohjelmassa. No sehän passaa! Eiliseksi oli sovittu kuvaukset alkavaksi neljältä ja vielä viittä vaille oltiin ihan varmoja, että ei ne oikeesti tuu, meitä vaan huijataan. Mutta niin vaan 15.57 pyyhkäisi auto pihaan. Kuvausryhmässä oli kaksi jäsentä, kuvaaja-äänimies ja ohjaaja-toimittaja.
Kuvailin takapiruna ihan hiljaa, kun kuvaukset oli käynnissä. 
Siellä prässissä jotain ehkä näkyy, mitä eilen murskattiin telkkariin!
Discoveryn tyypeillä oli selkeät suunnitelmat mitä ja missä kuvataan ja ensin filmattiin haastattelupätkä, missä Rahkaäijä kertoi Youtube-kanavastaan, videoista ja tästä kuuluisasta paperivideosta. Sen jälkeen vähän kuvailtiin prässäystä, mutta en taida vielä spoilata koko ohjelman juonta. Kun oli tarpeeksi saatu materiaalia konepajalla, siirryttiin kuntosalin puolelle, ja kameramies kuvasi Rahkaäijän kyykkytreeniä. Kerran kun voi kyykätä telkkarissa, kannattaa ottaa tilaisuudesta kaikki irti ja lastata kunnon egopainot!
Kiva varmaan kyykätä, kun joku kuvaa tommosella jättimäisellä singolla 20 sentin päästä naamasta. 
Discoveryn kaksikko vietti kanssamme noin kolme tuntia ja oli aika jännää seurata ohjelman tekoa kulisseissa. Kameramies oli aika hiljainen jannu, mutta ohjaaja oli ihan hauska mies, vaikka väänsikin kunnon brittienglantia. Uskomatonta ajatella, että nää kaverit matkusti Lontoosta Suomeen ihan vaan meitä varten! Ohjelma tulee ulos tällä tietoa loppukesästä, mutta me saadaan nähdä se sitten kun jakso on valmis. Khuul!
Pojat siinä vakavana!
Tämä Discovery Channelin juttu tuntuu jotenkin niin isolta, ettei paljon radiohaastattelut suomalaisille kanaville tunnu miltään. Eilen Rahkaäijä antoi haastattelun muun muassa Radio Rockille ja se on kuunneltavissa täällä. Ei me olla enää ollenkaan perillä siitä missä kaikissa lehdissä, nettisivuilla ja ohjelmissa kanavasta on ollut. Rahkaäijä antaa joka päivä puhelinhaastatteluita ympäri maailmaa, niin vähemmästäkin putoaa kärryiltä. Viimeaikaisista jutuista esiin voisi nostaa ainakin Washington Postin jutun, joka oli varsin hyvä. Eilen joku linkkasi meille myös Bam Margeran nettisivut, joissa oli juttua kanavasta. Tänään joku jäbä pisti viestiä, että oli tehnyt kännykkäsovelluksen joka näyttää kanavan videoita arvotussa järjestyksessä. Silti ihan ylitse kaiken oli muutaman viikon takainen tapahtumasarja, kun prässättiin Valkoisen talon pyynnöstä kaapeliboksi ja Valkoinen talo jakoi videon sitten virallisilla facebook-sivuillaan. Kyllä mua silti sykähdyttää kaikki faniposti, vaikka millään ei kaikkea kerkeä lukea. Varsinkin hauska kuulla, jos joku lapsi on meidän kova fani. Mun muovailuvahaolennoilla saattaa olla joku yhteys näihin nuoriin faneihin.
Prässäys otettiin monta kertaa uusiksi, että varmasti saatiin kuvaa joka kulmasta. 
Tämä koko juttu henkilöityy aika pitkälti Rahkaäijään, joka on se mystinen hydrauliprässimies. Mua se ei haittaa yhtään, Rahkaäijä vetää aika kylmäpäisesti läpi tätä juttua, eikä hätkähdä enää juuri mistään. Monet kyselee, että miltä tämä kaikki tuntuu, onks kivaa olla julkkis, onko yhtään epäuskoinen olo? Totta kai, koko ajan on miettii, että onkohan tämä kaikki totta, mutta nyt tästä on tullut jo arkea, eikä koko kuviota tule funtsittua niin paljon. Lähinnä tätä tulee ajateltua niin sanotusti mikrotasolla, eli mitä kaikkea tämä tuo meidän elämään. Koko ajan on jotain projektia käynnissä, joka puolelta vyöryää fanipostia, haastattelupyyntöjä ja yhteistyötarjouksia. Aika kiireistä on, mutta käydään melkein joka ilta saunassa rauhoittumassa. Ei tätä pysty käsittelemään sillä makrotasolla, ei sitä voi vaan ymmärtää mikä määrä silmäpareja katsoo jokaista videota tai että mikä internetin lempilapsi me ollaan tällä hetkellä.
Onko pelkkää sattumaa, että Rahkaäijän prässi on vihreä?! No on varmaan, koska prässi on luultavasti vanhempi kuin minä. 
Tein jellonan kuvausten aikana aikani kuluksi. Tänään se pääsi videolle. 
Koko kanavan suosio on niin valtava, että kukaan ei ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa Suomessa. Eikä tällaista yhden kanavan räjähdystä tapahdu maailmallakaan ihan joka päivä. Lähes 800 000 tilaajaa ja yli 60 miljoonaa videoiden katselua kuudessa viikossa on sellainen suoritus, joka vetää aika hiljaiseksi kenet tahansa. Tässä olisi aika helppo päästää varpaat irti maan pinnalta ja ruveta leijumaan, jossain Youtube-sfääreissä, mutta valitettavasti nuo kaikki sadat tuhannet tilaajat eivät siivoa kissanhiekkalaatikoita mun puolesta, eikä miljoonat katselut muutu sorvinlastuiksi Rahkaäijän pajalla tai myydyiksi kaupoiksi mun töissä. Arki pyörii ihan samalla tavalla kuin ennen, mutta siinä on nykyään vähän lisämuuttujia, kuten konepajalla pyöriviä kuvausryhmiä tai kauppareissulla soittelevia toimittajia. Vaikka nyt menee tosi kovaa, on täysin mahdoton ennustaa puolen vuoden saatika kahden vuoden päähän ja se kannattaa pitää mielessä. Jos tämä on jotain opettanut, niin sen, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tiistai-iltana mennään nukkumaan ihan normaalista ja keskiviikko-aamuna herätäänkin Youtube-staroina. Niin voi käydä.
Suomen suurimmat Youtube-kanavat tilaajamäärien perusteella. Tänään noustiin sijalle neljä. Sori Toddler World TV. 
Maaliskuussa kun kaikki alkoi, mietin kerran, että miksi tää käy just meille. Seuraava ajatuksin olikin jo, että jos ei meille, niin kenelle sitten? On meillä ollut yhdessä vaikka mitä älytöntä projektia ja tempausta ja kyllähän se hauskalta tuntuu, että kerrankin joku meidän hölmöily otti isosti tuulta alleen. Me ollaan vaan sellasia yhdessä, että meille sattuu ja tapahtuu. Kumpikaan ei yksin pystyisi tällaiseen, mutta yhdessä me ollaan aika kova tiimi.
Meneillään on monta juttua Youtube-kanavaan liittyen ja lisää varmaan tulee koko ajan. Kuuppa tässä hajoaa, jos alkaa liikaa kelailemaan tulevaisuutta tai suosiota. Päivä kerrallaan eteenpäin, me ollaan valmiita ottaan koppia kaikesta mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Voimanoston ilosanomaa

Voimanoston saarnanainen Rahkamuija vietti koko viikonlopun maan alla Nääshallissa paasaamassa rautojen kolistelun ilosanomaa 14 opetuslapselle. Vähän maallisemmin ilmaistuna Tampereen voimanostoseura piti viikonlopun mittaisen voimanostokurssin, jota mä ja Rahkaäijä oltiin mukana vetämässä. Kurssi tuli hetkessä täyteen, joten sitä ei ehtinyt pahemmin mainostaa täällä blogissakaan ja tulijoita oli aivan jonoksi asti. Voimanosto on uusi krosvit! 
Olin niin keskittynyt kurssin vetämiseen, että kuvien ottaminen ei tullut mieleenkään. Hienoa kehitystä, ennätyksiä ja oivalluksia nähtiin viikonlopun aikana. Uskon ja toivon, että kurssilaisilta jäi jotakin käteen viikonlopusta ja treeni on teknisesti parempaa ja järkevämpää tämän jälkeen. 
Kesäsalikausi on avattu ja raudat kolisee taas autotallisali Rautis Gymillä. 
Kurssi teki myös hyvää omalle motivaatiolle ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kolme vuotta sitten olin itse vastaavalla kurssilla oppilaana muutaman vuoden treenitaustalla ja välillä mietin, että ihan yhtä heikko olen kuin silloinkin. Ei muuten pidä paikkaansa. Penkkiin on tullut lisää lähemmäs 15 kiloa, kyykkyyn 40 kiloa ja maastavetoon lähes 30 kiloa. Ja matka jatkuu edelleen. Tässä harrastuksessa parasta onkin se, että ei tarvitse ressata sitä, että pitää olla valmis ensi viikolla tai vuoden päästä. Aikaa on, tää reissu on vasta alussa. 
Teepaitakelitkin on ollut välillä. 
Tämä kevät ei ole kuitenkaan ollut ihan otollisinta nosteluaikaa, kun arki on täyttynyt kaikenmaailman Youtube-hömpötyksestä. Reenit olen kyllä tehnyt, mutta pää ei ole ollut ihan mukana. Vajaan kolmen viikon päästä Tampereella järjestetään SELL Games -opiskelijakisat ja yhtenä lajina monen muun joukossa siellä kisataan voimanostossa. Ilmottauduin mukaan, mutta viimeksi tänään ihmettelin, että oliko ihan pakko? Just nyt ei ehkä kaipaisi yhtään mitään ylimääräistä äksöniä elämään, mutta ei siitä kisasta tartte ottaa mitään ressiä. Naisia on sen verran vähän kisassa mukana, että sarjoja on vain kaksi, alle 63 kiloiset ja yli 63 kiloiset. Onneksi sentään ymmärsin ilmottautua jälkimmäiseen sarjaan, koska mielessä kummittelee edelleen viime kisojen painajaismaisen nälkäinen painonveto. Tällä kertaa taktiikka taitaakin olla se, että menen kisavaakalle justiinsa sen painoisena, kun satun aamulla olemaan ja nostan just sen verran mitä sinä päivänä nousee. Nyt ei ehkä kantti kestä mitään painonvetoja tai kisataktikointeja. 
Salikissat! Meillä on muuten nykyään kaksi Leokon (siis sen tankomerkin) virallista kisatankoa, kun ostettiin toinen viime viikolla. Nyt ei tartte enää reenailla millään jätetangoilla!
Tänään oltiin treenailemassa omalla salilla ja Rahkaäijä kävi välissä kotona sisällä ja takaisin tullessaan toi mukanaan karvaisen yllätyksen. Leoko pääsi vähän haistelemaan, maistelemaan ja katselemaan autotallisalia, kuten kunnon levypainomerkin mukaan nimetyn kissan kuuluukin. Leoko oli hämmennyksen vallassa ja eniten sitä tuntui melkein kiinnostavan ikkunan takana näkyvä puisto ja sen linnut. 
Hyi, haiseepa nää mavesukat pahalta! 
Kovin kauaa Leoko ei salilla viihtynyt ja käskystä juoksi takaisin kuljetuskoppaansa. Mutta kyllä salikissan pitää joskus salillakin käydä! Perheen toinen karvakaveri Leo tuskin pääsee vierailemaan salilla, koska se taitaa enemmän viihtyä sohvalla ja saunan lauteilla. Se ei ole niin sporttista tyyppiä!
Leoko ei pitänyt yhtään kyykkäämisestä! 
Meillä on aika mielenkiintoinen ja jännä viikko tulossa ja ehkä eniten arjesta poikkeava juttu on luvassa keskiviikkona, kun saadaan vieraita oikein Lontoosta asti. Discovery Channel tulee meille kuvamaan erästä tv-ohjelmaa ja etukäteen tulikin pyyntö, että saavathan kuvata myös meidän treeniä. Nähtäväksi jää, tullaanko ohjelmassa näkemään myös hullujen suomalaisten hulluja treenejä. :D

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pyörähuoneen uudet tuulet

Viime aikoina meidän pyörähuoneessa on käynyt kunnon kevätmyrsky ja puhuri on puhaltanut pari pyörää ulos huoneesta ja muutaman sisään. Kalustonvaihdolla ollaan yritetty hieman järkevöittää pyöräkalustoa ja nyt pyörät ovat sellaisia, että jokaiselle on selkeä käyttö ja paikka, eikä nurkissa loju pyöriä, joilla ei ajeta.

Aloitetaan mun uudesta alamäkitykistä! Se on Kona Operator, joka päätyi mulle hauskan sattumuksen kautta. Eräs tuttu alkoi kyselemään, että minkälainen pyörä kannattaisi ostaa alamäkipyörän tilalle ja sattumalta mun täysjoustomaasturi Radon eli Rauski oli juuri sitä, mitä hän tarvitsi ja hänen alamäkipyörä oli juuri sitä, mitä mä tarvitsen. Eli tehtiin pyörävaihto!
Vihreä Radon-maasturi oli yksi rakkaimmista pyöristäni, mutta se oli aivan surkean vähäisellä käytöllä, kun kaikki maastolenkit on tullut ajettua läskipyörällä. Lisäksi se ei ollut ihan tarpeeksi järeä alamäkeen, joten sen oli aika lähteä. Kukaan ei ylläty, jos sanon, että en pidä tämän Konan väristä yhtään. Pystyn kuitenkin elämään asian kanssa. Ja jos en pysty, haen Biltemasta vihreän spraymaalin ja maalan koko roskan vihreäksi. Alamäkikausi saisi jo alkaa!
Seuraava uusi tulokas onkin jo blogista tuttu Rahkaäijän cyclocross, joka oli heräteostos eräällä kauppareissulla. XXL myi viimeiset tämän mallin cyclot pois huippuhalvalla (alle puoleen hintaan siitä, mitä vastaavista pyydetään muualla) ja yritettiin mullekin kyttäillä samaa pyörää, mutta sopiva koko oli jo myyty loppuun kaikkialta. Ihan kaunis ja sähäkän näköinen peli! Tämän pyörän alta pois lähti Rahkaäijän jäykkäperäinen maasturi Merida.
No mutta mikäs karkki se sieltä seuraavaksi tulee! Se on mun uusi cyclocross Focus Mares. Ai että mikä kaunotar! Ostin sen paikallisesta pyöräkaupasta Nippelistä ja laskeskelin, että tämä on neljäs pyörä, jonka ostin kyseisestä pyörien erikoisliikkeestä. Tämä on nyt se fillari, jolla napsin päänahkoja jokapäiväisessä työmatkatemmossa. Eikä haittaa vaikka eteen osuisi hiekkapolku, ei haittaa Marree! Sen nimeksi taisi juuri tulla Marre.
Työmatkojen lisäksi ollaan jo pari kertaa käyty pienellä ajelulla cycloilla ja nyt tajuan kuinka nerokas pyörä tämä on. Joskus ajattelin, että en teen cyclocrossilla mitään, mutta olin niin väärässä. Teen tällä kaiken! Cyclocrossillahan voi ajaa melkein missä vaan. Lauantaina vähän testailtiin cyclojen polkuominaisuuksia ja hyvin menee maastossakin. Juurakkoon mennään tietenkin eri pyörillä, mutta tämä on superhyvä yleispyörä.
Lauantaina oli aivan upea ja lämmin kevätkeli, kun ajeltiin kaupunkiin syömään hampurilaisia. 
Focus tuli korvaamaan jäykkäperäistä maasturiani ja se on vielä pyörähuoneessa, kun en ole ehtinyt sitä pahemmin kaupittelemaan. Eli jos joku haluaa hyvin käytetyn, mutta erittäin halvan maastopyörän, niin koodia tänne päin.
Pyörät vaihtuu, mutta pyörähuone pysyy silti aika täytenä. Kuvaa ottaessa laskin, että sisällä 11 pyörää. Ulkona majaansa pitää vielä mun Kesä-Poni höntsypyörä.
Kuvan pyöristä viisi on Rahkamuijan ja kuusi Rahkaäijän. Tai oikeastaan BMX-pyörää käyttää molemmat. 
Nyt pyöränvaihtohimot on taas hetkeksi tyydytetty ja tällä kalustolla varmasti pärjäillään tämä kesä. Maantiepyöriä ei ole vielä otettu alas orrelta, mutta nyt nekin voisivat päästä jo kesälaitumille, kun nää hitaat hämäläiset on saanut siivottua melkein kaikki tiet hiekasta.
Sen lisäksi, että lisääntyvästä auringonpaisteesta nauttii kaikki pyöräilijät, siitä pitää myös meidän Leksat, jotka varmasti löytävät nukkumapaikan, johon aurinko paistaa.
Pyöräilyntäyteistä viikkoa kaikille! 

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Viikonlopun fiilistelyt

Meillä oli tosi kiva viikonloppu ja nyt aionkin kertoa siitä! Lähdettiin perjantaina Helsinkiä kohti ja odotin sitä koko viikon, kuin jouluaattoa konsanaan. Mun sotilastehtävänä oli ollut etsiä sopiva hotelli Helsingin keskustasta ja pitkien hotelliarpajaisten jälkeen päädyin hotel Annan Annankadulla. Hyvä (ja halpa) valinta!

Aurinko katosi samantien, kun laitoin arskat päähän!
Hotellilta suunnattiin Youtube-verkosto Splayn uudelle toimistolle tupareihin. Lyöttäydyttiin muutama viikko sitten kimppaan Splayn kanssa, kun todettiin että tarvitaan joku partneri tähän Youtube-touhuun. Se oli ihan hyvä valinta, kun oltais itse hieman aseettomia tässä, kun viime viikolla muun muassa Stephen Colbertin Late Night Show pölli pätkän meidän videota luvatta. Itse ei tarvitse ruveta soittelemaan ja kovistelemaan rapakon taakse, kun Splayn juristit hoitaa.
Meillä oli niin hurja ilta, että meni ihan tappeluksi! 
Tupareissa oli aivan huippuhyvää ruokaa ja kiva meininki ja päästiin vähän tutustumaan muihin tubettajiin. Ennen koko tätä Hydraulic press channel -touhua en tiennyt mitään tubettamisesta tai suomalaisesta Youtube-skenestä, mutta nyt tiedän, että siellä on huipputaitavia tyyppejä ja erittäin fanaattisia faneja. Suorastaan huokaisen helpotuksesta, ettei kukaan tunnista meitä kylillä, sen verran hurjia tarinoita kuultiin innokkaista faneista.
Tubettajat tekee tuttavuutta. 
Eeddspeaks ja Soikkuu on kameran edessä kuin kotonaan. 
Illalla alaäikäiset lähti äiskän kainaloon nukkumaan ja yli-ikäiset lähti baariin. Baarimikko ystävällisesti keksi mulle uuden drinkin, kun mikään listalla olevista ei kelvannut. Loistavaa palvelua!
Illan ainoan drinkin jälkeen olin näin sekaisin. Paitsi, että tämä oli kauan ennen sitä. 
Ei siitä mihinkään pääse, että HPC:n suosio on muuttanut meidän elämän järjetyksen uusiksi ainakin vähäksi aikaa. Viimeiset viikot ollaan taottu kun rauta on kuumaa ja painettu hullun pitkiä päiviä kanavan eteen. Nyt mulla on toisessa välilehdessä auki projekti nimeltä paitakaupan aukaisu, jotta saataisiin pian Hydraulic press channel -paitoja maailmalle. Viime viikkoina on tullut niin hurjia juttuja eteen, että mikään ei tunnu enää paljon miltään. Tämä keskustelu käytiin tänään autossa, kun Rahkaäijä tuli hakeen mua töistä.

Rahkaäijä: Joo toi Apu-lehti tulee tekeen musta huomenna jutun.
Rahkamuija: Okei, älä sit sano mitään tyhmää siinä haastiksessa.
RÄ: En en. Sit kans Aftonbladet haluaa Skype-haastattelun.
RM: Joo, soittaaks ne tänään?
RÄ: Ehkä varmaan joo. Sitten myös joku ranskalainen tv-kanava haluais tulla kuvaan meille.
RM: Okei, koskahan ne tulee?
RÄ: Vissiin aika pian tässä joskus.

Jos joku olis mulle sanonut kuukausi sitten, että jutustellaan tämmösistä jutuista yhtä arkisesti, kuin Lidlin kauppalistasta, olisin varmaan vähän hörähtänyt. Mutta ulkomaisten lehtien Skype-haastattelut ja tv-kanavien loppukevennykset on nyt meidän arkea, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Tänään kanavalle tuli täyteen puoli miljoonaa tilaajaa, eikä tämä ralli vielä kauheasti näytä hiipuvan. Pitkää päivää saadaan painaa edelleen, mutta se on vaan hieno juttu. Vaikka tämä kaikki loppuisi ensi yönä, olisin vain valtavan kiitollinen ja iloinen tästä ainutkertaisesta kokemuksesta, johon ollaan päästy mukaan. Ei tällaista tapahdu koskaan enää uudestaan.
Lauantai-aamun rauhaa Annankadulla. 
Lauantaina käytiin myymässä Rahkaäijän moottoripyörä ja jos sitä tyyppiä olisi yrittänyt pissata silmään, se olisi kirjaimellisesti käynyt kimppuun käärmearmeijan kanssa. Tyypillä oli kaksion yksi huone täynnä käärmeiden terraarioita ja mä jo melkein harkitsin yhden ostamista, joka oli myynnissä. Olis ollut kyllä aika eksoottinen vaihtokauppa myydä moottoripyörä ja ottaa vaihdossa käärme.
Ystävällisen näköinen otus! 
Motskarikauppojen jälkeen raahattiin pakaasit Rahkaäijän siskon luokse Vantaalle ja sieltä oli tarkoitus myös lähteä salille. Tai jotkut lähti, toiset ei. Mä valitsin mielummin päiväunet Käpy-koiran kanssa. Jos jotain kaipaan ajasta ennen Youtube-suosiota, niin kunnon yöunia. Oli aivan ihana jäädä sohvalle koomailemaan koira kainalossa, kun muut lähti salille. Joskus vaan pitää tehdä oikeita valintoja!
Sit kun päiväunet oli ohi, katottiin Käpyn kanssa vähän Temptation Islandia Ruudusta. 
Iltapäivälötköilyn jälkeen oli hyvin voimia illan ankarimpaan koitokseen, eli sushien tekemiseen. Meillä oli kunnon sushitehdas ja makia ja nigiria tuli kuin liukuhihnalta. Mä olin makimestari, mutta aika huono sellainen, eikä rullat oikein pysyneet kasassa, mutta se oli vaan hyvä, kun rikkinäiset sai syödä heti.

Kuin aidon japanilaisen mestarin työnjälkeä!
 Susheja tuli vähintäänkin riittävästi, eikä viisi ihmistä saanut tuhottua kuvassa näkyvää sushitulvaa mitenkään. Niitä napsittiin vielä iltapalaksi ja aamullakin, mutta nyt on sellainen olo, että sushikiintiö on hetkeksi täynnä.
Meinasin laskea palat kuvasta, mutta en osaa laskea noin pitkälle. 
Sunnuntaina oli aivan upea keli! Aamulla nautiskeltiin brunssia kavereiden luona ja sen jälkeen vaan fiilisteltiin kevättä. Tuntui, että kevät on ainakin puoli vuotta edellä Helsingissä, mutta eipä Tampereellakaan kovin talvista ollut, kun päästiin kotiin.
Kyllä tässä kelpaa paistatella päivää! 
Mä teen ehkä semmosen kansalaisaloitteen, että Tampere siirretään meren rannalle. 
Tästä ei tule kuin ihana kesäfiilis!
 Oli kiva taas palata kotiin kissojen ja hydrauliprässin luo, kun vähän pääsi kylille tuulettumaan. Nyt mun pitää kuitenkin oikeasti perustaa se paitakauppa, että HPC-fanit ympäri maailmaa saavat paitansa pian. Sitä tehdessä voin unelmoida mun uudesta cyclocrossista, jonka kävin tänään tilaamassa, mutta siitä lisää myöhemmin! Thänk juu foor riiding and hävö nais dei!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Uusi vetinen harrastus ja #puutunpeliin

Kaikkien pettymykseksi joudun kertomaan, että meidän äkillinen Hollywoodin komennus peruttiin ja edelleen saadaan tyytyä Hollywoodin kukkuloiden sijasta Messukylän mäkiin. Aprillipäivä on melkein yksi mun lempipäivistä vuodessa ja hykertelin jo kauan ennen perjantaita, kun tiesin, että pian saa taas sepittää blogiin ihan satuja. Mulle kuitenkin putoo melko huonosti muiden aprillaukset, enkä edes uskonut sitä, että Kauramoottori on mennyt naimisiin, vaikka se oli aivan totta.

Tosi kuin vesi on myös sellainen seikka, että mä ja Rahkaäijä ollaan aloitettu uusi harrastus. Liityttiin Tampereen urheilusukeltajiin ja ollaan nyt joitakin kertoja käyty vapaasukeltajien vuoroilla pulikoimassa. Yksinkertaisesti vapaasukellus on sukeltamista ilman hengityslaitteita. Yleensä kaikki käyttävät maskia ja monet myös räpylöitä. Lisäksi osa käyttää märkäpukua ja ehdottoman hyvä on myös jonkinlainen lisäpainovyö tai -kaulapanta, koska sukeltaessa menee yllättävän paljon energiaa siihen, että yrittää pysyä pinnan alla. Mulla ei ole vielä lisäpainoa, mutta se on ihan ehdottomasti hankintalistan kärjessä.
Vapaasukelluksessa kilpaillaan useammallakin osa-alueella, kuten syvyyssukelluksessa ja hengityksen pidättämisessä, mutta yleensä vapaasukellus mielletään pituussukellukseksi, eli sukelletaan matkaa altaassa. Meillä ei kuitenkaan ole mitään intressejä kilpailla, kunhan käydään hengailemassa uimahallissa ja sukellellaan. Vapaasukellus onkin tosi hyvää vastapainoa ihan kaikelle muulle elämälle, koska sukeltaminen on sitä helpompaa, mitä rauhallisempi ja rennompi on ja mitä vähemmän funtsii kaikkea muuta. Kaikki ylimääräinen liike ja räpiköinti vie energiaa ja sen takia kannattaa potkia mahdollisimman vähän, mutta tehokkaasti. Eli pois kaikki hätäily ja kiirehtiminen.
Koska kahden tunnin vapaasukeltajien vuoroa ei voi todellakaan sukeltaa koko aikaa, suurimman osan ajasta porukka vaan hengailee altaan laidalla ja juttelee tai keskittyy seuraavaan sukellukseen. Vuoroilla ei ole mitään ohjattua treeniä, kaikki tekee kuten haluaa. Vuoroilla ei myöskään kilpailla keskenään, vaan kaikki keskittyvät omaan touhuunsa, mutta silti pidetään kuitenkin silmät auki ja ollaan hereillä, ettei tovereille käy mitään tai kukaan jää liian pitkäksi aikaa hengailemaan pohjaan.
Jos haluaa tehdä yli 50 metrin sukelluksen, silloin pitää ottaa suoritukseen mukaan turvasukeltaja, joka ui tai sukeltaa pinnassa ja vahtii, ettei käy mitään. Mun ennätys tähän mennessä on vähän reilut 25 metriä räpylöiden kanssa. Vertailun vuoksi naisten maailmanennätys räpylöillä on 237 metriä. Mun ensimmäinen 25 metriä tallentui videolle ja tästä siitä sukelluksesta loppu ja tuuletukset. Videolta on helppo nähdä, että joudun tekemään töitä sen eteen että pysyn suhteellisen pohjalla noin matalassa altaassa ja potkin aivan liikaa. Lopussa suorastaan rynnistin eteenpäin, kun huomasin, että altaan pääty häämöttää ja voisin päästä ensimmäisen kerran 25 metriä.
Jo parin ensimmäisen kerran jälkeen huomasin sellaisen tärkeän seikan, että pintaan ei tarvitse nousta välittömästi, kun alkaa tuntua, että happi loppuu. Sitä tunnetta kyllä pystyy sietämään hetken ja monet kokeneemmat sukeltajat varmaan vähän pidemmänkin hetken. Kun tuntuu, että kohta pitää nousta, yritän rauhoittua ja ajattelen, että sukellan vielä vähän.
Rahkaäijä on pelannut uppopalloa aikanaan monta vuotta ja se antaa aika hyvän etumatkan näihin hommiin. Rahkaäijän sukellusennätys menneiltä vuosilta on 70 metriä ja tänään äijä sukelsi 50 metrin altaan päästä päähän. Mulla ei ole mitään sen suurempia tavoitteita tämän lajin suhteen, kunhan nautin vedessä olemisesta ja kaikki metrin mitä siinä samassa kerääntyy, on vaan kiva lisä.

Ja sit toinen tärkeä ja ajankohtainen aihe! Aamulehti aloitti kampanjan hyvien käytöstapojen puolesta ja kiusaamista ja välinpitämättömyyttä vastaan ja koska Rahkaäijä on nykyään niin feimi, oli hän yksi tämän #puutunpeliin-kampanjan kasvoista.
Aamulehden jutusta voit käydä lukemassa, mitä Rahkaäijällä oli sanottavaa tähän asiaan. 
Mun mielestä tällaiset keskustelunavaukset on aina paikallaan, koska jokainen on varmaan kanssani samaa mieltä siitä, että kaikenlainen kiusaaminen, huonot käytöstavat ja välinpitämättömyys kanssaihmisiä kohtaan on aina huono asia. Mä voin sanoa, että taisin olla tässä kampanjassa mukana huomaamattani jo lapsena, koska olin se, joka rakensi oman majan sen tytön kanssa, jota ei otettu mukaan kaikkien muiden majaleikkiin ja olin ja olen aina ensimmäisenä huutamassa, jos huomaan vääryttä jossakin. Mä oon soittanut ambulanssi pyörällä kaatuneelle juopolle, yhdessä Rahkaäijän kanssa kantanut sekavan ja kännisen vammaisen naisen kotiinsa  ja puuttunut kaupassa tuntemattomien lasten painiin.
Koskaan en ole sitä katunut, että olen mennyt kysymään tuntemattomalta, että tarvitseko apua, mutta muutaman kerran olen jälkikäteen miettinyt, että olisinpa jotenkin puuttunut, enkä vain mennyt ohi. Multa ei löydy ymmärrystä sellaisille ihmisille, jotka kylmästi kävelevät maassa makaavan ihmisen ohi tai jotka istuvat hiljaa ja katsovat bussin ikkunasta ulos, kun bussissa kiusataan jotakuta, oli se sitten aikuinen tai lapsi. Mä en halua elää missään välinpitämättömien minä minä minä -ihmisten maailmassa ja aion jatkossakin puuttua, jos koen sen tarpeelliseksi. Mä oon ehkä vähän tämmönen pokkanainen kaikinpuolin, enkä voi samanlaista asennetta kaikilta vaatia, mutta kehottaisin jokaista kuitenkin mietiskelemään itsekseen, että millä oikeudella sinä kävelet ohi, kun joku makaa maassa tajuttomana tai katsot pois, kun naapurin kakarat hakkaavat pienenpäänsä.
Mää puutun peliin vaikka veden alta. Erityisesti kaikenlainen vedenalainen kiusaaminen on kielletty! 
Tällaisia vedenalaisia ja päänsisäisiä asioita tällä kertaa. Mukavaa ensi viikkoa!

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Rahkikset lähtee Hollywoodiin!

Huhheijaa, en olisi ikinä pari kolme viikkoa sitten uskonut tätä kaikkea. Rahkaäijän Youtube-kanava kertaheitolla räjäytti meidän elämän uusiksi. Hydraulic Press Channelilla eli HPC:lla on nyt 315 tuhatta tilaajaa, joka tarkoittaa sitä, että kanava on Suomen 11. suurin tilaajamäärältään ja kasvu jatkuu koko ajan hurjana. Nämä on niin huimia lukuja, ettei itsekään voi uskoa, mutta koko ajan vaan hullummaksi muuttuu. Koska pitkälti yli puolet kanavan seuraajista on Pohjois-Amerikasta, on videoita vähän hölmöä tehdä täältä peräpohjolasta käsin pienellä budjetilla hämärän konepajan perällä. Siispä, tehtiin eilen kahden vuoden soppari Disneyn omistaman Maker Studiosin kanssa!! Ihan huikea homma ja tämähän tarkoittaa sitä, että meidän osoite siirtyy Hollywoodiin niin pian kuin mahdollista.
Hehheh, olisinpa tiennyt kolme vuotta sitten, että muutan takana näkyvään kaupunkiin!
Mä lähden itse asiassa jo ylihuomenna kohti uutta mannerta kissojen kanssa, mutta Rahkaäijä tulee laivalla perässä. Se kuuluisa hydrauliprässi on niin valtava, että se pitää tuoda rahtilaivalla meren yli. Meille myös selvisi sellainen seikka, että Pohjoin- ja Etelä-Amerikan välissä oleva Panaman kanava on niin hillittömän kapea, että prässi ei mahdu siitä, joten laiva joutuu kiertämään pidemmän lenkin kautta. Tässä kävi taas kerran kuitenkin aivan mahtava tuuri, koska Valio haluaa vähän vetoapua Pingviini-jätskien mainontaan Rahkaäijän huippusuositulta kanavalta. Rahkaäijän laiva siis pysähtyy Etelä-Mantereella, missä hän Valion tiimin kanssa kuvaa mainosvideon, missä puristetaan prässillä oikea pingviini. Ai että, siitä tulee aivan huippuhauska juttu, varma ensi kesän hittimainos!
Rahkaäijän laivamatkan reitti. Ties vaikka joku Australiassa keksisi vielä pyytää hydrauliprässin kylään. 
Rahkaäijältä menee laivamatkaan ja pingviinin puristamiseen arviolta kolme viikkoa ja sillä välin mää etsin meille asuntoa Hollywoodista. Eihän mulla tosiaan ole mitään asuntoa siellä vielä ylihuomenna kun menen, mutta Suomen toinen kuuluisa Youtube-tähti Smoukahontas eli SAARA eli Sara Maria Forsberg lupasi majoittaa mut siksi aikaa luokseen, kunnes löydän meille asunnon. Tämä koko Youtube-hässäkkä on ollut tosi hullua, niin olemme viestitelleet paljon Saran kanssa ja hän on todella ymmärtänyt millaisia fiiliksiä me ollaan koettu.
Siellä jossain esikaupunkialueella levisi jo sana, että maailmankuulu hydrauliprässi saapuu kaupunkiin, niin jengi on jo kerääntynyt kaduille venaan sen saapumista. Mehän ollaan siellä kun rokkistaroja! Seuraavaksi täytyy varmaan hommata sitten henkivartijat!
Jaa että onko mulla sitten mitään tekemistä Jenkeissä?! Ihan kun tässä ei olisi vielä tarpeeksi hulluutta, niin santabarbaralainen taidegalleria haluaa perustaa pysyvän näyttelyn mun muovailuvahaeläimille! Siis niin uskomaton juttu oikeesti, mutta ne oli aivan rakastuneita mun muovailuvahaeläimiin ja sanoivat, että niistä voisi myös tehdä muovisia versioita ja ottaa myyntiin matkamuistoiksi galleriaan myymälään.
Etenkin tuo kirahvi sulatti taidegallerian väen sydämen. Puhumattakaan kalan jättisilmistä!
Että tällaisia pieniä uutisia tähän aamuun! Ei tässä pysy mitenkään pääkoppa perässä, mutta sen vaan sanon, että tästä tulee upeinta ikinä! Rahkafamily goes Hollywood!