torstai 30. heinäkuuta 2015

Loma, se on jo niin lähellä!

Mä olisin jo aivan valmis. Nimittäin valmis jäämään lomalle ja lähtemään Åreen. Ensin mainittuun on nyt tarkalleen 22,5 tuntia aikaa ja jälkimmäiseenkin vain neljä vuorokautta. Voisin kuvitella olevani jokseenkin raivostuttavaa seuraa näinä aikoina, koska ilmoitan jatkuvasti kanssaihmisille kuinka monta tuntia on loman alkuun.
Tunnit lomaan vähenee ja samoin myös tukka koki eilen radikaalin vähentymisen. Koen olevani lyhyttukkaista ihmistyyppiä, eikä pidemmät hiukset oikein koskaan tuntunut omalta. Tukasta tuli täydellinen! (Koska tämä kuva on mustavalkoinen, kaikki muutkin on, ettei niille tule riitaa!)
Mutta vielä ennen Årea on luvassa MikroRatareisi! Viime viikon perjantaina MikroRatareidestä oli juttu Kangasalan sanomissa ja se on lukaistavissa täältä. Olis aivan huippua, että just sää tulisit sunnuntaina ajeleen Kangasalle karting-radalle polkupyörällä. Kaikki pyörät käy (itse ajan varmaan Ponilla) ja osallistuminen maksaa kaksi euroa. Joten nyt ei ole yhtään tekosyitä olla tulematta, tämä on kesän leppoisin ja hauskin pyöräilytapahtuma! Tsekkaa lisätiedot täältä. Ennakkoon ilmottautuneita on jo yli 30, joten yksin ei tarvitse ajaa!
Näin hienoa siellä on, mutkainen ja kiva pikkurata!
Alunperin me suunniteltiin, että lähdetään ajamaan Åreen tiistaina tosi aikaisin, mutta nyt aikataulu on vaihtunut siihen, että lähdetään jo maanantai-iltana ja ollaan matkalla yötä jossain. Ajettavaa on paljon, joten se on ihan kivakin jakaa kahteen pätkään. Jos hurautettaisiin lautalla Vaasasta Uumajaan, olisi reissu lyhyempi, mutta vähän liian kallis meidän makuun.
Ostin uuden suojatakin, nyt kelpaa koheltaa alamäessä!
Åressa meitä odottaa mökki (190 e/viikko!!?!) ja siellä sitten hengaillaan vajaan viikon verran. Ajellaan alamäkeä ja leikitään ruotsalaisia. Rahkaäijä varsinkin lupasi puhua tosi paljon ruotsia. ;) Ihan älyttömän hullun mahtavan siistiä lähteä, koska ihan hirveesti ei olla päästy reissaamaan. Olen jo melkein tottunut siihen, että Rahkaäijä yrittäjänä voi reissata tällain 2,5 vuoden välein. Viimeksi oltiin vähän kauempana eli Kaliforniassa, mutta Åren seikkailu on epäilemättä varmasti yhtä mahtava!
Uusi pitkähihainen ajopaitakin piti toki hankkia. Åreskutan-tunturin huipulla on muuten lunta, että pitäiskö ottaa nastarenkaat mukaan?
Nyt kaikki vaan miettii, että näinkö me vaan voidaan hylätä meidän karvaiset ystävät ja lähteä itse rilluttelemaan. Ei suinkaan! Mun reissuun lähdön ehto oli, että joku muuttaa tänne kissojen kanssa koko ajaksi, koska ainakin Leokon pää menisi aivan sekaisin, jos se ei saisi viikkon kieppua jonkun olkapäällä ja purra nenää. Kissoille onkin tulossa hoitaja ja nyt voin huojentunein mielin lähteä matkaan. Paitsi että varmaan väännän itkua kun pitäisi lähteä ja jättää Leksat kotiin. Nyyh!
Hei älä sure, meille tulee hyvä hoitaja ja me pidetään toisistammekin huoli!
Tällaisia suunnitelmia mulla on siis seuraavaksi pariksi viikoksi. Kuten varmaan jo sanoin, en malta odottaa, että huominen työpäivä on ohi ja pääsen lomalaitumille. Tulee ehkä paras kesäloma koskaan!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Rahkamuijan asuntomessu-spesiaali 2015

Nyt seuraa jo perinteeksi muodostunut Rahkamuijan katsaus kesän asuntomessutarjontaan. Jälleen tänä vuonna Rahkaäijä ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä mukaan ja edellisvuoden seuralainen lykkäs juuri uuden ihmisen maailman, joten taas oli keksittävä joku, jonka käsin voin luottaa kameran messujen ajaksi. Niinpä kaappasin autoon kaverini Niinan ja Tampereen tytöt lähti vähän isolle kylälle!
Kesä-Poni kävi Vantaalla!
Joskus ihmisellä tulee sellaisia hetkiä, että käydään läpi kaikki pohjamudat ja syytetään itseä rankasti kaikista tehdyistä virheistä. Viimeisen vuoden aikana olen viettänyt lukemattomia unettomia öitä, koska viime kesänä olin tyhmä. Jyväskylän asuntomessuille mennessä maksoin kymmenen euron pysäköintimaksun, jonka olisin voinut välttää pienellä etukäteistutkimuksella, koska vieressä oli ilmainen  Prisman parkki. Koskaan en tee enää samaa mokaa ja nyt vietiin auto Kivistön Siwan viereisen grillin pihaan (vink vink) ja otettiin peräkontista pyörät ja polkaistiin parin kilometrin päähän messuille. Todella hyvä järjestely ja nyt voin kiittää itseäni koko vuoden, kun 9 euroa säästyi!
3D-tulostimella voi tehdä mitä vaan. Kuten ton oranssin taideköntin. Voisinkohan tulostaa lisää polkupyöriä?
Heti ensimmäisessä asunnossa nähtiin Ensitreffit alttarilla -tähti ja se olikin suunnilleen kiinnostavinta ensimmäisessä viidessä asunnossa. No okei, pyöräilyihmisiä varten ajatellut jutut oli ihan jänniä. Työmatkapyöräily kasvattaa koko ajan suosiotaan ja sen on varmaan pakko näkyä asumisessakin.
Ei tuu kura kämppään, kun tässä vähän huuhtasee. 
Tollasia pystypyörätelineitä oli useammassakin talossa. Ei tartte ressata mahtuuko läskipyörän rengas telineeseen. Mutta ihan en hiffannut miten pyörän saisi fiksusti lukittua tuohon kiinni. 
Ihan kun meidän alakerrasta! Paitsi vähemmän pyöriä ja kukkia ei yleensä tarvi renkaan vaihdossa. 
Heti kierroksen alkupuolella oli messujen sykähdyttävin kohde, eli kasarikoti, jonka Vantaan kaupunginmuseo oli sisustanut 80-luvun tunnelmaan. Siellä pääsi myös vähän paremmin eläytymään tunnelmaan, kun sai vetää aidot kasarikuteet päälle. Paluu 2010-luvulle oli karu, 80-luku selkeästi puki meitä!
Tässä Niina esittelee tyylikästä asuaan, jolla voi lähteä vaikka baariin laulamaan karaokea! Itse valitsin hieman sporttisemman lookin, joka saattaisi vedota esimerkisi tunnettuun artistiin nimeltä Stig. 
Vielä hieman aamupalaa ja domino-peliä ennen karaoke-iltaa! Niinan puuro näyttää hieman kuivalta, loraus punaista maitoa voisi auttaa!
Tuttuun tapaan asuntomessuilla oli vaikka mitä kojua, arvontaa ja tyrkyttäjää ja tarjousta niin ikkunaremontista kuin kosteusmittauksesta olisi saanut vaikka samantien! Ikkunaremontti ei kuitenkaan ole yhtään niin hauska kuin tuollainen kiipeilyteline ja sellaisen saisi noilla varusteilla kotiin kolmella tonnilla. Yhtä paljon kuin koko meidän autotallisali.
Väistäkääs lapset, Rahkamuija tulee nyt vähän kokeileen!
Keli oli tuttuun tapaan hieman epävakaa, joten väkeä ei ollut liikkellä yhtään niin paljon kuin viime kesänä ja kämppiä mahtui ihan hyvin katsomaan. Toki aina kun yritti ottaa jostain kuvaa, kameran eteen ilmestyi kuin tyhjästä ihminen.
Haluaisinko mää olohuoneen seinälle sekakäyttäjän näköisen zombilapsen, ylipainoisia apinoita ja raakoja banaaneita? Ootas, mietin hetken. En. 
Kiihkeetä tunnelmaa tarjolla joka ilta, ainakin makuuhuoneen seinällä, jos ei muuta. 
"Kattokaa, mulla jäi tän talon jälkeen rahaa vielä autoonkin, niin en tarvii mitään pyörätelineitä pihaan."
Välijäätelöt.
Erääseen makuuhuoneeseen johtanut kirjastoaula herätti suurta omistamisen halua. 
Huonosti sisustettu vessa, ei ollut muuta kuin pönttö. (Kuva lavastettu, ihan tiedoks vaan!)
Superhieno maitokannu! Esillä oli muitakin Room21-kaupan juttuja ja onneks en juuri ole sisustuskrääsän perään, muuten varmaan ostaisin koko nettikaupan tyhjäksi. 
Rahkaäijää sen verran kuitenkin kiinnosti messut, että se pyysi lähettämään kuvan kaikista kotikuntosaleista mitä bongaan. Viime vuonna tuntu olevan muotia, että jonkinlaista kahvakuulaa tai kuntopyörää oli joka toisessa kämpässä, mutta tänä vuonna on ilmeisesti toiset harrastukset. Yksi kuntosaliyritelmä bongattiin ja sekin oli suoraan jättimäisen porealtaan välittömässä läheisyydessä niin mää ainakin menisin mielummin sinne porealtaaseen kun riuhtoon koko 30 kilon pakkaa ylätaljaan.
Niina ottaa vähän tuntumaa saliin. Tuli varmaan uudet salienkat!
Erään työhuoneen sisustus. Tästä mää tykkäsin, todella monikäyttöinen ja hyvä idea!
Hiljalleen kaikki olohuoneet ja vessan kaakelit alkoi näyttään ihan samalta ja puolen välin jälkeen alettiin skippaanaan monista taloista yläkerrat, jotka nekin oli kaikki ihan samanlaisia. Mää haluisin sellaset asuntomessut, joissa on vaan yksikerroksisia koteja, koska se rappusten ravaaminen on tosi raastavaa ja sitten vielä kaikki jää pällisteleen niihin rappusiin jotain ja ahdasta tulee.
Tää pirtinpöytä mulle heti!
Karvaisen väen ruokapöytä. 
Eräässä talon esittelytekstissä oikein mainittiin, että perheeseen kuuluu kaksi kissaa ja me hullut kissanaiset oikein odotettiin miten se tulee näkymään asunnossa. Ei muuten mitenkään. Hiekkalaatikkojakaan ei ollut missään edes näön vuoksi ja pöydillä olleet lasikoristeet ei kauaa ehjänä pysy. Uskoisin, että kissakodista voisi saada aivan asuntomessukelpoisen tyylikkäillä hiekkalaatikonpiilotusratkaisuilla, katon rajassa olevilla kiipeilytasoilla ja ulkohäkillä.
"Hei mää keksin, tehdään sellanen valaisin, jossa on lamput seipäiden päässä ihan miten sattuu ja pyydetään siitä ainakin kaks tonnia, koska se on niin desing."
"Hei mää keksin, tehdään sellanen lamppu, jossa on oransseja virvontahöyheniä ja pyydetään siitä ainakin kolme tonnia, koska kaikki rakastaa pääsiäistä."
Avokado, aivan selvästi! Avokadotuoli!
Eniten innostuin monista lasten huoneista, jotka oli värikkäästi ja leikkisästi sisustettu, eikä mitään tylsää valkosta ja harmaata, niinku muu talosta yleensä. Toisissa taloissa oli kyllä niin ankeita lastenhuoneita, että sääliksi käy niitä lapsosia, jotka joutuu meneen sinne beigen väriseen huoneeseen leikkiin yhdellä lelulla, ettei vaan mee fengshui sotkuun.
Hei oikeesti, määkin haluan tällasen majan!
Nyt löyty talo, mihin mulla vois olla rahaa! Harmi kun se oli jo myyty. :(
Neljä tuntia jaksettiin arvostella muiden asumuksia ja sitten olikin aika painua omaan kotiin, joka on tietenkin aivan täydellinen. Jotenkin viime vuonna säväytti messut enemmän ja taas kerran kaikki talot näytti ihan samalta, mutta katotaan vaan kun tulee ensi vuoden heinäkuu, niin mää oon Seinäjoella taas koeistumassa messutalojen pönttöjä!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Asioita, joita ei olisi ilman Rahkamuija-blogia

Se on kuulkaas sellanen juttu, että Rahkamuija-blogi täyttää tänään tasan kolme (3) vuotta! 
Meidän perheen synttäriposeeraus. Rahkaäijä yrittää selkeesti kuikuilla mun kavioiden väliin!
Toukokuusta lähtien tähtäsin siihen, että kolmivuotispäivänä voin kirjottaa 500. postauksen. Ei ollut kovin helppoo osua tähän! Meinasi mennä ihan pieleen, kun eilen oli koossa vasta 498 bloggausta, mutta onneksi sain Rahkaäijän huijattua vierailevaksi kirjoittajaksi. Synttärien kunniaksi päätin listata asioita, joita ei olisi ilman blogiani, niin yhteiskunnallisella kuin henkilökohtaisella tasolla. Äkkiä voisi arvata, että hupsu nettipäiväkirja ei paljon liikauta universumin järjestystä, mutta kun tarkemmin funtsii, ehkä sittenkin. Ei sitä tiedä vaikka Pluto olisi vielä planeetta, Yhdysvaltojen presidenttinä häärisi itse Arska ja Kreikan valtionvelat olisi maksettu, jos Rahkamuija ei olisi olemassa. Okei okei, nyt oli vähän liioittelin, Arskahan ei voi päästä presidentiksi, koska ei ole syntynyt Jenkeissä.

1. Anni 24 vuotta Tampereelta olisi vain ihan tavallinen Anni ilman Rahkamuija-lisänimeä. Samoin Rahkaäijä olisi ihan vaan Lauri. Anni ja Lauri, ei yhtään Rahkamuija ja Rahkaäijä.
2. Tuntisin todella monta ihmistä vähemmän. Mulla olisi ainakin 32 Facebook-kaveria vähemmän ja monta kaveria ja pari ystävääkin olisi jäänyt saamatta.
Vuohensilta ja Tikka. Piirsin tämän eräälle Tikalle, johon olen tutustunut blogin kautta. Tai itse asiassa meillä on jo paljon pidempi yhteinen tausta, koska ollaan asuttu samassa soluasunnossa. Ei kylläkään samaan aikaan, ehdin muuttaa pois juuri kuukautta ennen kuin neiti Tikka muutti asuntoon. Oli varsin hauskaa, kun tajuttiin tämä yhteensattuma.
3. Olisin käyttänyt blogin kirjoittamiseen kuluneet noin 750 tuntia (500x1,5h, joka on alakanttiin arvioitu keskimääräinen aika yhden postauksen tekemiseen) johonkin aivan muuhun. 750 tuntia tekee muuten pyöreesti 31 päivää. Kuukaudessa varmaan tekis maailmanympärysmatkan? Tai jos olisin reenannut koko tuon ajan hauista, aurinko olisi jo pimentynyt, kun mun hauis olisi niin megalomaaninen.

4. Ratareisi-tapahtumaa ei olisi olemassa ja sen sijaan vaikka kuinka moni olisi saattanut hukkua juhannuksena. Että ihmishenkiähän tässä on pelastettu!
5. Rahvelo-pyörää ei olisi olemassa. Olisi ehkä vain joku tylsä Cervelo. Ei kun hetkinen, eihän mulla olisi sellaseen pelimerkkejä. Varmaan jollain Yosemitella polkisin maantien laitaa.
6. Rahkaäijä tuskin olisi kilpaillut triathlonissa tai kokeillu Ameriikanmeren dieettiä.
7. Multakin olisi moni älyttömyys jäänyt tekemättä. En esimerkiksi tietäisi sovellunko moottoripyöräpoliisiksi tai voittaisinko Vesa Keskisen kaverin maastavedossa. Myös Extreme Run viime keväänä olisi jäänyt juoksematta. Myöskään leuatusta ei olisi lanseerattu!
Noiltakin turisteilta olisi jäänyt leuatus näkemättä Las Vegasissa. Oli varmasti tuon miehen loman kohokohta!
8. Monia asioita olisi jäänyt saamatta, kuten yhteensä kakssataa Iltalehden kuvauspalkkioita (meiltä kysyttiin, miksi me syödään rahkaa), 15 euron edestä rahkoja ja juustoja Arlalta, TEHO Sportin huppari ja pipo ja runsaasti urheilujuomaa. Ei voi tietää vaikka Iltiksen pari hunttia olisi ollut ratkaisevassa asemassa, kun jossain kuussa ollaan raavittu viimeisiä senttejä vuokraan. Eli ilman blogia olisimme takuulla asunnottomia ja nukkuisimme Hervannassa puiston penkin alla.
Kisu ry:n kalenterista vuoden 2015 tammikuu.
9. Rahkaäijän vaimo ei olisi kalenterityttö ja kaikki tyttökisut eivät olisi kuolanneet tämän vuoden tammikuussa Leokon perään. Lisäksi FitBody-lehti olisi joutunut keksimään jonkun turhan täytejutun siihen kohtaan, missä meikä poseerasi. (Lehteä muuten säilytetään meillä vessan laatikossa. Älä kysy miksi, en tiedä.)
FitBody joulukuu 2013.
10. Leoko ja Leo eivät olis maankuuluja blogikissoja, joille sataa rakkauskirjeitä nartuilta ympäri maailman. Epäilen, että blogilla saattaa olla myös joku hämärä yhteys Leoko-kissan nimeen. Kai sekin oli sellainen päähänpisto, joka "olis kyllä tosi hauska juttu blogissa".
11. Kanssaihmiset olivat voineet tehdä huikeita innovaatioita sinä aikana, mikä on mennyt kommenttien kirjoittamiseen. (Lukemisesta nyt puhumattakaan!) Voi olla, että esimerkiksi parantava lääke AIDSiin on jäänyt kehittämättä, koska joku onkin päättänyt lähettää Rahkamuijalle kommentin lääketieellisen tutkimuksen sijaan. Kommentteja on muuten tullut yli 3000 kappaletta ja jos yhden kommentin kirjoittamiseen on mennyt minuutti, blogin kommenttiboksin äärellä on vietetty yhteensä yli kaksi vuorokautta.
12. Maailma olisi paljon harmaampi, tylsempi ja Paint-kuvattomampi paikka. Tai no ainakin Paint-kuvattomampi!

Kuten kaikki huomaamme, eräs sunnuntai-päivä kolme vuotta sitten muutti maailmaa pysyvästi, eikä tästä ole paluuta! Tahdon nöyrästi pyöräilykypärä kourassa kiittää ihan jokaista lukijaa ja kommentin tai sähköpostin lähettäjää ja muutenkin kaikkia hyviä tyyppejä! En malta odottaa mitä kaikkea ollaan saatu aikaan siihen mennessä, kun kasassa on tuhat postausta! Kiitos!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Blogilomittaja Rahkaäijän kohupaljastus: "Rahkaväki skippaa jalkapäivät"

Rahkamuija on tämän päivän lomalla. Mutta ei hätää, sillä välin kansaa viihdyttää Rahkaäijä. Kyllä luit otsikon oikein, Rahkaväellä ei ole treenikalenterissa ollut pitkään aikaan yhtäkään jalkapäivää ja seuraava kysymys onkin varmaan miten Rahkamuija kyykkää tai vetää lähestulkoon joka toisessa kuvassa mitä blogista löytyy? Siitä huolimatta, että jalkapäivät kuulemma skipataan kokonaan?

Niin jalkapäivät, nuo tarunhohtoiset koitokset, joista kuulee talvisotaan ja -95-vuoden lätkämestaruuteen verrattavia sankaritarinoita. Aluksi tehdään kyykkyä, jalkaprässiä, suorinjaloinmaastavetoa, askelkyykkyjä, lantionojennusta. Joiden jälkeen alkaa vasta varsinainen pumppailu vipuvarsilaitteissa, joissa taotaan joka lihas erikseen kolmesta eri kulmasta kolmella 20 toiston sarjalla. Tämän kahden tunnin masokistisen rituaa... siis treenin jälkeen sitten mennään kauhun sekaisin tuntein odottelemaan kotiin koko loppuviikon kestäviä lihaskipuja. Niin ja ensi viikolla sitten taas uudestaan.

Kuulostaa varmasti tutulta, jos ei omasta elämästä niin sitten Facebookista tai jostain blogista. Itse olen saanut/joutunut kuulemaan näitä sankaritaruja ihan tarpeeksi ja olen päättänyt johdattaa eksyneet lampaat takaisin kyykkyhäkkiin harhailemasta reidenloitontajakoneen läheisyydestä.
"Siis kyykkäämään, kyykkäämään, joka aamu sännätään"
Meidän treeniohjelmaamme eivät tosiaan jalkapäivät kuulu. Syynä tähän on se, että Rahkaväki treenaa, yleensä lähinnä aloittelijoille jos heillekkään suositellulla, yksijakoisella harjoitusohjelmalla, jossa tehdään joka päivä harjoitteita kaikille lihasryhmille. Tietenkin liikkeet ja sarjat vähän vaihtelevat päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, mutta joka salipäivänä niin jalat kuin yläkroppakin saavat treeniä. Rahkaväki on treenannut nyt pääsääntöisesti yksijakoisilla ohjelmilla noin vuoden päivät ja tulosta on tullut ihan mukavasti, vaikka treeniä vuosia on jo molemmilla takana ihan tarpeeksi. Lisäksi 1-jakoinen on monessa elämän tilanteessa käytännöllisempi kuin useampi jakoiset ohjelmat.

"Ja kun päivä on ohi niin lisää kyykätään"
Varoitus! Alla oleva teksti on käsittelee voimaharjoittelua, eikä se juuri sisällä huumoria tai muita aiheita koskevaa sisältöä. Jos et koe voimaharjoittelua mielenkiintoiseksi tai et tykkää muuten Rahkaäijän ajatuksen kulusta, voit jäädä odottamaan Rahkamuijan paluuta.

Jos verrataan aluksi itse treenin ja tulosten kannalta yksijakoista vaikka siihen 4-jakoiseen, jossa moni tekee vain sen yhden jalkapäivän viikossa. Tulokset mitä treeniltä odotetaan tietenkin vaihtelevat vähän, mutta hirveän pieleen ei mene kun todetaan, että yleensä halutaan lisää voimaa ja lihasmassaa.
"Tahdon olla kyykyssä aina sekä maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina"
Lihaskasvun kannalta treenin tärkein muuttuja on treenivolyymi, eli treenissä lihaksen tekemä kokonaistyö, eli ihan suoraan paino*toistot*sarjat. Yksijakoisella ohjelmalla voit tehdä kyykkyä vaikka kolmena päivänä viikossa 5x5. Tästä tulee yhteensä 15x5 mikä on esimerkiksi sadalla kilolla 15 000kg. Jos sama henkilö yrittäisi tehdä yhtenä päivänä nuo kaikki 15 sarjaa kyykkyä pitäisi käytetystä painosta tinkiä varmasti reilusti ja silloinkin lopputulos ei välttämättä olisi kovin mielekäs treeni. Niin ja tietenkin tähän päälle kaikki maastavedot ja muut mahdolliset jalkaliikkeet. Osittain tämän takia sitten käytetäänkin niitä eristäviä liikkeitä isojen liikkeiden sijasta. Tällöin ei saavutetaan kuitenkaan yleensä samaa lihaskohtaista viikkovolyymiä, koska eristävät liikkeet harjoittavat vain yhtä lihasta kerrallaan.

Toinen 1-jakoisen ohjelman etu on voimaharjoitteluun liittyvä taitonäkökulma. Jos et tee voimaharjoitteluasi jotain tiettyä urheilulajia varten, vaan ihan vain voimaharjoittelun itsensä takia tai vaikkapa voimanostoa varten, usein tavoitteena on mahdollisimman suuri tulos jossain yksittäisessä liikkeessä, kuten kyykyssä, tai mahdollisimman suuri yhteistulos. Tällöin puhtaan lihasvoiman lisäksi tuloksiisi vaikuttaa myös taito, eli se kuinka hyvä olet kyykkäämään. Taito kyykätä on ihan kuin mikä tahansa muukin taito ja se kehittyy kyykkäämäällä, mitä useammin ja enemmän sen parempi. Eli kun kyykkäät useamman kerran viikossa tulet paremmaksi kyykkääjäksi.

Lisäksi jos halutaan mahdollisimman nopeaa lihaskasvua kannattaa tiedostaa, että lihas kasvaa vain noin 48 tuntia harjoituksen jälkeen, ja tämä pätee vaikka se lihas olisi kipeä 5 päivää treenin jälkeen. Tällöin treenaamalla 3 kertaa viikossa koko kroppa, voi patti kasvaa miltei keskeytyksettä. Lihaskasvun lisäksi jatkuva koko kropan rasittaminen ja raskaat moninivelliikkeet kuluttavat huomattavasti enemmän energiaa kuin eristävien pikkuliikkeiden pumppailu useamman kerran viikossa.
Isot raudat = isot annokset
Eristävien liikkeiden hylkääminen aiheuttaa tietenkin kauhua ja pelkotiloja monissa. Vaikka tosin yksijakoisessallakin ohjelmalla treenatessakin voit ihan hyvin tehdä eristäviä liikkeitä, vahvistaaksesi heikkouksiasi. Eli jos esimerkikisi hauiksesi eivät miellytä voit ihan hyvin tehdä hauiskääntöjä pari sarjaa joka treenin päälle. Et vaan voi tehdä joka lihaksellesi eristäviä harjoitteita, mutta toisaalta miksi pitäisi? Tietenkin jos tuntuu siltä, että koko kroppasi on yhtä suurta heikkoutta, mutta toisaalta eikö tällöin kannattaisi tehdä juuri niitä koko kropan liikkeitä kuten kyykkyä?

Useammin treenaaminen ei kuitenkaa tee ihmeitä verrattuna muihin treenijakoihin ja varsinkin pitkän ajan kuluessa lopputulos tuppaa olemaan melko sama eri treenitavoilla, mutta varsinkin aloittelijat saavat yksijakoisella ohjelmalla nopeampaa kehitystä aikaiseksi ja edistyneempien treenaajien on helpompi lisätä kokonaisvolyymiä.

Lisäksi 1-jakoisella ohjelmalla on pari hyvää käytännön etua monijakoisiin verrattuna. Omasta mielestä paras puoli yksijakoisessa ohjelmassa on se, etteivät jalat tai muutkaan lihakset ole juuri ikinä kipeät tai kovin väsyneen oloiset. Tämä johtuu osittain pienemmästä treenikohtaisesta volyymistä, mutta myös siitä, että kun treenaat vaikka niitä jalkoja kolmesti tai useammin viikossa ne tottuvat treeniin ja eivät tule enää kipeäksi.

Lihaskivuilta välttyminen on erityisen mukavaa jos sinulla on raudan nostelun lisäksi muita harrastuksia. Perinteisen jalkapäivän jälkeen 90 km pyörälenkki ei varmaan irtoisi kovin helpolla, mutta jos esim. kyykkäät joka toinen päivä ei treeniviikkoon tarvitse jättää mitään rampapäiviä vaan olet aina vähintään kohtuullisessa iskussa. Toinen hyvä puoli 1-jakoisessa on se, että jos et ehdi jonain viikkona kuin vaikka kahdesti salille, saavat silti kaikki lihaksesi kohtuullisesti treeniä. Kun taas esim. nelijakoisella jää puoli kroppaa treenaamatta.
"En ehkä tänään ehdikkään salille kun mun pitää... ööö... tehdä semmonen koulujuttu tässä nyt"
1-jakoista ohjelmaa suunnitellessa ja tehdessä täytyy pitää kuitenkin järki mukana. Esimerkiksi tekemällä 5 kertaa viikossa maksimipainoilla maastavetoa voi pyörätuoli olla lähempänä kuin kova maastavetotulos. Tämän takia kannattaa aloittaa käyttämällä jotain valmista ohjelmaa. Esimerkiksi Jason Blahan 5x5 ja Madcow 5x5 ovat hyviä ohjelmia, jos tavoitteena on hankkia mahdollisimman nopeasti paljon lihasmassaa ja voimaa. Lisäksi todella hitaita toistoja ja epäonnistuneita nostoja eli sitä failurea pitää välttää 1-jakoisella kuin ruttoa.

Miksi sitten todella monet kovassa kunnossa olevat treenaavat 4 tai 5-jakoisilla ohjelmilla? Ensinnäkin eikö sillä ole enemmän väliä millä he ovat treenanneet päästäkseen todella siihen kuntoon? Usein useampi jakoisella on helpompi viimeistellä jotain yksityiskohtia jos kyse on jostain ulkonäköön keskittyvästä lajista. Eli kun peruslihasmassa on hankittu pysyy se kyllä yllä 4-jakoisellakin ihan hyvin, mutta yksityiskohtiin on ehkä helpompi kiinnittää huomiota. Tässä kohtaa kannattaa miettiä, että onko itsellä jo omasta mielestään tarpeeksi lihasmassaa ja onko paketti jotain hauiksen huippua vaille valmis? Lisäksi joku saattaa olla kovassa kunnossa ei treeniohjelmansa ansiosta, vaan siitä huolimatta.

Toinen mahdollinen syy monijakoisten suosioon on se, että miltei kaikki kehonrakentajat käyttävät niitä. Tosin miltei kaikki kehonrakentajat käyttävät myös vähän eri "lisäravinteita" kuin tavalliset kuntoilijat, eli ei välttämättä kannata kopioda kaikkea mitä lukee internetistä.

Sitten on tietenkin vielä se minkälaisesta treenistä sattuu pitämään. Jos tykkää pumppailla lihaksensa joka treenissä hirveään pumppiin ja keskittyä vaikka olkapäiden treenaamiseen oikeen huolella kannattaa jatkaa sillä monijakoisella treeniohjelmalla. Sillä jos et tykkää treenistäsi tuskin saavutat ikinä haluamiasisi tuloksia. Ja kovin monelle painojen nostelusta ei Suomessa makseta, eli huvin vuoksihan tätä tehdään. Meillä tykätään nostella joka päivä raskaita painoja, joten sitten kanssa nostellaan niitä.

Eli antaa kaikkien kukkien kukkia ja onhan siinäkin oma hohtonsa nilkuttaa ja valittaa kipeitä reisiään päivä tolkulla, on sitä meilläkin tehty. Mutta jos haluat säästää nilkuttamisen ja kipeän lonkan valittamisen vanhainkotiin on olemassa vaihtoehtoja.

Anteeksi jos tämä ei kiinnostanut ketään, mutta tästä oli pakko päästä avautumaan kun kerrankin sain vapaat kädet kirjoittaa. Toivottavasti tämä kirjoitus pelastaa edes pari eksynyttä lammasta.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Maastomimmijengi metsässä

Tänään oli perinteinen kaaosaamu, jollainen syntyy, kun Rahkaperhe koittaa pikaisella aikataululla lähteä jonnekin ja ottaa vielä pyörätkin mukaan. Sekasorto on taattu! Ei kuitenkaan myöhästytty ja juuri sovittuun aikaan oltiin Lamminpäässä, jossa meitä odotti kolme leidiä pyörineen. Rahkaäijä on sokerista ja se lähti kotoa hakemaan lisää vaatteita, mutta me muut lähdettiin vähän ottamaan lämpöä Lamminpään mäkiin. Homman nimi oli siis Maastomimmijengin kokoontuminen ja Rahkaäijä lupasi vetää meille tekniikkatuokio ja lenkin, koska vähän jotain maastopyöräilystä tietää.
"Tämä on polkupyörä, tässä on kaksi (2) rengasta." 
Kun Rahkaäijä sadetakkeineen viimein saapui paikalle, ei enää satanut ja tekniikkasunnuntai sai alkaa! Maastomimmejä on tällä hetkellä jo 12, mutta kesälomareissusta sun muista syistä johtuen paikalla oli neljä kimulia. Plus Rahkaäijä. Joka tykkää maastosta, että mimmeistä, joten läsnäolo oli juuri ja juuri hyväksyttävissä.
Märät kivet ja juuret antoi pienen lisämausteen päivän pyöreretkelle. Tää mäki oli paljon raffimpi, miltä kuvassa näyttää, niin ei tullut ihan ajamalla ylös. Ainakaan vielä!
Alkuun reenattiin ihan tasamaalla muun muassa ajoasentoa ja mutkia ja sitten lähdettiin rytyttään metsään. Lamminpää on siitä mukava paikka, että harjun päällä ja sen ympäristössä menee valtava määrä polkuja, joista suurin osa on varsin helppoja ja sopii monenlaiselle kuskille ja pyörälle. Aina kun osui kohdalle joku sopiva treenipaikka, pysähdyttiin ottaan tekniikkaa haltuun. Ajettiin ylämäkeä, alamäkeä, korkean juuren yli ja kivikossa. Ja kaikki sujui!
Rahkaäijä kertoo, kuinka tää kivikkomäki kannnattaa ajaa. 
Se on parasta, kun ensin joku hankala paikka jänskättää, mutta sitten rohkaistuu ja vaan ajaa, niin tulee huikea fiilis! Tosi paljon maastopyöräilyssä on kiinni omasta uskalluksesta (ainakin mulla) ja enemmän uskaltaa, kun osaa oikean tekniikan miten vaikka jyrkkä mäki lasketaan fiksusti. Ja toistoja vaan toiston perään, sillä se lähtee sujumaan. Tässä taannoin Sappeessa oli yks paha kivikkokohta, jota en ensin uskaltanut ajaa alas, mutta sitten vaan ajoin ja heti perään ainakin kolme kertaa, niin enää ei koskaan tarvitse jäädä nössöilemään mäen päälle, koska tiedän, että hallitsen kyllä homman. Mun mielestä melkein parasta mitä maastopyöräilystä voi saada, on itseluottamus. Huomaa, että voi vitsi, mää oonkin aika hyvä jo tässä ja menee tosi paljon paremmin kun viime kerralla! Onnistumisen elämyksiä, niitä on tarjolla ihan joka kerta, kun vähän uskaltaa haastaa itseään.
Siinä olis maasturia josta valita, saisko olla vihreä, punainen vai sininen?
Välillä paistoi aurinko ja pienen hetken vähän satoi, mutta ottaen viime aikojen kelit huomioon, sää oli oikein hyvä! Lamminpäässä oli paljon muitakin ulkoilijoita lähtenyt nauttiin heinäkuisesta sunnuntaista ja kerran meidän ohi viiletti kickbike, jota koira veti, joten vain mielikuvitus on rajana, kun lähdetään ulkoilemaan!
Välipalaa oli tarjolla suoraa mättäästä. 
Parin tunnin jälkeen rullailtiin takaisin Lamminpään ulkoilumajan parkkipaikalle. Kilometrejä ei varmaan kertynyt ihan hirveesti, mutta taitoa ja luottamusta omaan ajoon ja tekniikkaan toivottavasti sitäkin enemmän. Tällä kertaa porukassa oli mukana aloittelijaa ja kokenutta kuskia, mutta luulen, että kaikille jäi ainakin jotain käteen Rahkaäijän tekniikkapläjäyksestä. Mä tiedän ainakin mitä kannattaa treenata ja se on mutka-ajo!
Päivän mimmijengi. Värisilmääni hyväilee se, että oranssi takki on punaisen ja keltaisen välissä! 
Maastomimmijengin päätavoite on SappeeMTB syyskuun ekana lauantaina ja sinne lähdetään porukalla fiilisteleen maastopyöräilyn ihanuutta. Jengiin saa liittyä mukaan, jos naisenergia ja yhteislenkit kiinnostaa! Sähköpostia vaan mulle, niin pääsee mukaan! Tai itseasiassa löytyy Facebookista nimellä Maastomimmijengi, niin ryhmään vaan rohkeesti liittymispyyntöä.

Ja sitten vähän lomasuunnitelmia! Parin viikon päästä mulla alkaa kesäloma osa kolme ja meillon ihan huikeita suunnitelmia loman pään menoksi. No ensinnäkin on MikroRatareisi, (jonne toivon aivan kaikkien tulevan!) mutta sitten sen jälkeen meillä on tarkoituksena lyödä pyörät ja  muutenkin puoli omaisuutta autoon ja lähteä pienelle road tripille! Just kuuntelin jostain, että tällai laman aikana suomalaiset matkustaa vaan Ruotsiin ja Viroon ja me ollaan ihan laumasieluja, koska ajetaan Ruotsin Åreen, jossa on pohjoismaiden suurin bike park. Mites noi maisemat?
Oon jo nyt aivan fiiliksissä ja lasken suunnilleen tunteja siihen, että päästään lähtemään.Sen lisäksi, että tarjolla on alamäkiä, luvassa on ilmeisesti myös voimailua. Sovittiin jo yhden norjalaisen voimanostoseuran kanssa, että mennään heittään reenit niiden kellarisalille, kun siellä päin pyöritään. Vad roligt?!
Hei ruotsalaiset, olkaa valmiina, mä ja mun tankokukkanen tullaan kohta kylään! Tankokukkanen, oikeesti ehkä maailman ilahduttavin keksintö!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Ei kai kannata mennä uimaan ukkosella, ei se kannata

Nyt kesällä oon treenannut kolmesti viikolla salilla. Se on ihan sopivasti. Lisäksi hengailen salilla myös sillon, kun Rahkaäijä on siellä. Ja se on usein siellä, viis kertaa viikossa.
Tuli kunnon ukkoskuuro mun reenin kunniaksi. 
Joskus keväällä funtsin, että omalla salilla reenaan kesällä sitten aina vaan bikinit päällä, kun koko ajan on niin kuuma. Tänään(kään) en päässyt reenaan bikineissä. Kyllä ne bikinitkyykkykelit vielä tulee. Kuulemma elokuun alussa, kun mulla on lomaa!
Keneltä voin hakea korvauksia, jos tällainen jättirae aiheuttaa sokeutumisen, pälvikaljun, postraumaattisen oireyhtymän ja konkurssin?
Kaiken lisäksi huomattiin, että meidän salin katto vuotaa just mavepaikan kohdalta. Sen voi ehkä paikata jesarilla?
Katossa reikä, eikä!
Mutta ei ketään hei kiinnosta kesäsää, maastaveto sen sijaan kiinnostaa kaikkia! Vetelin tänään maasta ja vika sarja oli 1x125 kiloa, mutta eihän se taas menny kuin elokuvissa. (Onkohan maastavedosta muuten tehty useita elokuvia?) Edelliset sarjat nousi tosi reippaasti, mutta vikaan ykköseen kadotin ajatuksen täysin, kun aloin haaveilemaan jotain ihan muuta ja rauta jäi lattiaan. Toisella yrityksellä parempi onni!
Mun uutta suosikkisalimusiikkia on muuten ruotsalainen bändi nimeltä Sabaton, joka soi tossa ekassa maveyritelmässä. En kuuntelis kyllä muuten, mutta kirkkokuorot ja muutenkin överin mahtipontinen sankarihevi vaan jotenkin sopii Rautis Gymille.
Viikon kyykkykikkailut. Kerta viikossa riittää, tulee meinaan persus kipeeks!
Toisinaan mulla on ollut kyykyssä vähän ongelmaa, että polvet painuu sisään ja se ei ole hyvä juttu. Koko kesän olen hinkannut kyykkyä kumppari polvien ympärillä ja se on auttanut ihan älyttömästi! Polvia on pakko työntää sivulle ihan täysiä, kun tekee kuminauhan kanssa ja se jää ikään kuin päälle ja vatkaavat polvet kovissa kyykyissä on toivottavasti kohta historiaa.
Miss penkkipunnerrus 2015: Hartain unelmani on maailmanrauha ja roima korotus penkkitulokseen. Myös pankkitilille mahtuisi rutkasti lisää täytettä miljardin maksaneen täpärin iskariremontin jälkeen. Eli jätetään se maailmanrauha toiseen kertaan, olihan tässä näitä toiveita jo.
Maven ja kyykyn jälkeen duunailin vielä vähän ketjupenkkiä ja pystypunnerrusta. Tavallista penkkiä teen kaks kertaa viikossa ja ketjupenan kerta viikkoon. Samoin kun tavallista kyykkyä pari kertaa viikossa ja tuo kumpparikyykky kerran viikossa. Tällä hetkellä mave on ohjelmistossa kerran viikossa ja se on yleensä riittänyt, mutta nyt voisi huvin ja urheilun vuoksi tehdä toisenkin kerran, että lähtis taas kulkeen. Tällä kertaa salille ei tehnyt pahemmin mieli jäädä turhia hengailemaan, koska meitä odotti tänä aamuna pyydetty ja vastapaistettu Rautaveden kuha ja mansikat ja jäätelö. Huomenna määkin leikin kunnon vaimoa ja haen torilta laatikon mansikoita, jotka kylläkin syön itse viikonlopun aikana ja noin nolla rasiaa jää pakastettavaksi.
Suosittelen erittäin vahvasti tuota Mokkapala-jäätelöä. Ei morjes, että se oli hyvää mansikoiden kanssa!
Mansikoista tulikin muuten mieleen. Kuin kaksi marjaa:
Vasemmalla: Leoko häkissä. Oikealla: Leoko häkissä. 
Nyt mää meen makaan mahani viereen sohvalle, kun se on vieläkin niin täynnä tosta jätkistä. Jos tän kesän jälkeen ei oo kunnon jätskipötsiä, niin ei sitten koskaan!

P.S. Voisko joku lähtee mun kans asuntomessuille? Rahkaäijä ei suostu. :((