lauantai 25. heinäkuuta 2015

Rahkamuijan asuntomessu-spesiaali 2015

Nyt seuraa jo perinteeksi muodostunut Rahkamuijan katsaus kesän asuntomessutarjontaan. Jälleen tänä vuonna Rahkaäijä ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä mukaan ja edellisvuoden seuralainen lykkäs juuri uuden ihmisen maailman, joten taas oli keksittävä joku, jonka käsin voin luottaa kameran messujen ajaksi. Niinpä kaappasin autoon kaverini Niinan ja Tampereen tytöt lähti vähän isolle kylälle!
Kesä-Poni kävi Vantaalla!
Joskus ihmisellä tulee sellaisia hetkiä, että käydään läpi kaikki pohjamudat ja syytetään itseä rankasti kaikista tehdyistä virheistä. Viimeisen vuoden aikana olen viettänyt lukemattomia unettomia öitä, koska viime kesänä olin tyhmä. Jyväskylän asuntomessuille mennessä maksoin kymmenen euron pysäköintimaksun, jonka olisin voinut välttää pienellä etukäteistutkimuksella, koska vieressä oli ilmainen  Prisman parkki. Koskaan en tee enää samaa mokaa ja nyt vietiin auto Kivistön Siwan viereisen grillin pihaan (vink vink) ja otettiin peräkontista pyörät ja polkaistiin parin kilometrin päähän messuille. Todella hyvä järjestely ja nyt voin kiittää itseäni koko vuoden, kun 9 euroa säästyi!
3D-tulostimella voi tehdä mitä vaan. Kuten ton oranssin taideköntin. Voisinkohan tulostaa lisää polkupyöriä?
Heti ensimmäisessä asunnossa nähtiin Ensitreffit alttarilla -tähti ja se olikin suunnilleen kiinnostavinta ensimmäisessä viidessä asunnossa. No okei, pyöräilyihmisiä varten ajatellut jutut oli ihan jänniä. Työmatkapyöräily kasvattaa koko ajan suosiotaan ja sen on varmaan pakko näkyä asumisessakin.
Ei tuu kura kämppään, kun tässä vähän huuhtasee. 
Tollasia pystypyörätelineitä oli useammassakin talossa. Ei tartte ressata mahtuuko läskipyörän rengas telineeseen. Mutta ihan en hiffannut miten pyörän saisi fiksusti lukittua tuohon kiinni. 
Ihan kun meidän alakerrasta! Paitsi vähemmän pyöriä ja kukkia ei yleensä tarvi renkaan vaihdossa. 
Heti kierroksen alkupuolella oli messujen sykähdyttävin kohde, eli kasarikoti, jonka Vantaan kaupunginmuseo oli sisustanut 80-luvun tunnelmaan. Siellä pääsi myös vähän paremmin eläytymään tunnelmaan, kun sai vetää aidot kasarikuteet päälle. Paluu 2010-luvulle oli karu, 80-luku selkeästi puki meitä!
Tässä Niina esittelee tyylikästä asuaan, jolla voi lähteä vaikka baariin laulamaan karaokea! Itse valitsin hieman sporttisemman lookin, joka saattaisi vedota esimerkisi tunnettuun artistiin nimeltä Stig. 
Vielä hieman aamupalaa ja domino-peliä ennen karaoke-iltaa! Niinan puuro näyttää hieman kuivalta, loraus punaista maitoa voisi auttaa!
Tuttuun tapaan asuntomessuilla oli vaikka mitä kojua, arvontaa ja tyrkyttäjää ja tarjousta niin ikkunaremontista kuin kosteusmittauksesta olisi saanut vaikka samantien! Ikkunaremontti ei kuitenkaan ole yhtään niin hauska kuin tuollainen kiipeilyteline ja sellaisen saisi noilla varusteilla kotiin kolmella tonnilla. Yhtä paljon kuin koko meidän autotallisali.
Väistäkääs lapset, Rahkamuija tulee nyt vähän kokeileen!
Keli oli tuttuun tapaan hieman epävakaa, joten väkeä ei ollut liikkellä yhtään niin paljon kuin viime kesänä ja kämppiä mahtui ihan hyvin katsomaan. Toki aina kun yritti ottaa jostain kuvaa, kameran eteen ilmestyi kuin tyhjästä ihminen.
Haluaisinko mää olohuoneen seinälle sekakäyttäjän näköisen zombilapsen, ylipainoisia apinoita ja raakoja banaaneita? Ootas, mietin hetken. En. 
Kiihkeetä tunnelmaa tarjolla joka ilta, ainakin makuuhuoneen seinällä, jos ei muuta. 
"Kattokaa, mulla jäi tän talon jälkeen rahaa vielä autoonkin, niin en tarvii mitään pyörätelineitä pihaan."
Välijäätelöt.
Erääseen makuuhuoneeseen johtanut kirjastoaula herätti suurta omistamisen halua. 
Huonosti sisustettu vessa, ei ollut muuta kuin pönttö. (Kuva lavastettu, ihan tiedoks vaan!)
Superhieno maitokannu! Esillä oli muitakin Room21-kaupan juttuja ja onneks en juuri ole sisustuskrääsän perään, muuten varmaan ostaisin koko nettikaupan tyhjäksi. 
Rahkaäijää sen verran kuitenkin kiinnosti messut, että se pyysi lähettämään kuvan kaikista kotikuntosaleista mitä bongaan. Viime vuonna tuntu olevan muotia, että jonkinlaista kahvakuulaa tai kuntopyörää oli joka toisessa kämpässä, mutta tänä vuonna on ilmeisesti toiset harrastukset. Yksi kuntosaliyritelmä bongattiin ja sekin oli suoraan jättimäisen porealtaan välittömässä läheisyydessä niin mää ainakin menisin mielummin sinne porealtaaseen kun riuhtoon koko 30 kilon pakkaa ylätaljaan.
Niina ottaa vähän tuntumaa saliin. Tuli varmaan uudet salienkat!
Erään työhuoneen sisustus. Tästä mää tykkäsin, todella monikäyttöinen ja hyvä idea!
Hiljalleen kaikki olohuoneet ja vessan kaakelit alkoi näyttään ihan samalta ja puolen välin jälkeen alettiin skippaanaan monista taloista yläkerrat, jotka nekin oli kaikki ihan samanlaisia. Mää haluisin sellaset asuntomessut, joissa on vaan yksikerroksisia koteja, koska se rappusten ravaaminen on tosi raastavaa ja sitten vielä kaikki jää pällisteleen niihin rappusiin jotain ja ahdasta tulee.
Tää pirtinpöytä mulle heti!
Karvaisen väen ruokapöytä. 
Eräässä talon esittelytekstissä oikein mainittiin, että perheeseen kuuluu kaksi kissaa ja me hullut kissanaiset oikein odotettiin miten se tulee näkymään asunnossa. Ei muuten mitenkään. Hiekkalaatikkojakaan ei ollut missään edes näön vuoksi ja pöydillä olleet lasikoristeet ei kauaa ehjänä pysy. Uskoisin, että kissakodista voisi saada aivan asuntomessukelpoisen tyylikkäillä hiekkalaatikonpiilotusratkaisuilla, katon rajassa olevilla kiipeilytasoilla ja ulkohäkillä.
"Hei mää keksin, tehdään sellanen valaisin, jossa on lamput seipäiden päässä ihan miten sattuu ja pyydetään siitä ainakin kaks tonnia, koska se on niin desing."
"Hei mää keksin, tehdään sellanen lamppu, jossa on oransseja virvontahöyheniä ja pyydetään siitä ainakin kolme tonnia, koska kaikki rakastaa pääsiäistä."
Avokado, aivan selvästi! Avokadotuoli!
Eniten innostuin monista lasten huoneista, jotka oli värikkäästi ja leikkisästi sisustettu, eikä mitään tylsää valkosta ja harmaata, niinku muu talosta yleensä. Toisissa taloissa oli kyllä niin ankeita lastenhuoneita, että sääliksi käy niitä lapsosia, jotka joutuu meneen sinne beigen väriseen huoneeseen leikkiin yhdellä lelulla, ettei vaan mee fengshui sotkuun.
Hei oikeesti, määkin haluan tällasen majan!
Nyt löyty talo, mihin mulla vois olla rahaa! Harmi kun se oli jo myyty. :(
Neljä tuntia jaksettiin arvostella muiden asumuksia ja sitten olikin aika painua omaan kotiin, joka on tietenkin aivan täydellinen. Jotenkin viime vuonna säväytti messut enemmän ja taas kerran kaikki talot näytti ihan samalta, mutta katotaan vaan kun tulee ensi vuoden heinäkuu, niin mää oon Seinäjoella taas koeistumassa messutalojen pönttöjä!

6 kommenttia:

  1. Tää oli hauska, kun joku blogitekstissään hieman kyseenalaisti messutalojen sisustusratkaisuja, eikä vaan kritiikittömästi ihastellut kaikkea! -Sirppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää lähden aina messuille vähän kriittisellä asenteella, koska ei oikein sellanen perusbeige sisustus uppoa. :D

      Poista
  2. Mekin oltiin messuilla maanantaina. Oli hauskaa bongailla sun blogista tuttuja asioita. Kuulemma tuohon kotisalille tulee pariskunnan omat (varmaan paremmat) vehkeet.

    Yläkerrat alkoivat tosiaan toistaa itseään jossain vaiheessa, mutta ne paranivat taas loppua kohden. Silti mulla oli poikkeuksetta himo kaataa vähän seinää jokaisessa yläkerrassa. Se voi vaikuttaa asiaan, että mulla ei ole lapsia ja en tarvitse niin montaa makkaria. :)

    Mä en muuten usko, että kukaan jaksaa oikeasti käyttää noita pyörätelineitä, mihin fillarit pitää nostaa. Ainakin oikeassa elämässä näkemissäni vastaavissa pyöräkellareissa fillarit seisoo omalla jalalla tollasten telineiden vieressä viemässä tilaa.

    VastaaPoista
  3. Ihan parhaat kuvatekstit! Nauroin vedet silmissä monessa kohtaa :D

    VastaaPoista