maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viikonloppu aktiivisille ihmisille

Mokoma lainatakseni "Tässä kylmässä maassa, jossa talvi on pitkä ja sisältää kesän" on otettatava jokainen hetki irti hyvistä keleistä ja se todellakin tehtiin viikonloppuna. Rahkaäijä senior eli Laurin isä on kovaakin kovempi kalamies ja lauantai-iltana saimme kunnian astua ylvääseen kalastusalukseen ja viettää neljä tuntia kaloja koijaten Rautavedellä. Tai jotkut koijas vähän enemmän ja jotkut (allekirjoittanut) vähän vähemmän.

Tarttuisko hauki tähän jigiin?
Kalastuslupien puutteessa rahkaväki tyytyi pilkkeihin (toimii kesälläkin), kun seurueen tosikalastajat virvelöivät. Kuten kunnon välineurheiljoiden pitääkin, seurasimme jatkuvasti kuhien ja ahvenien orgioita tai sirkusta tutkasta. Hähhäh, me nähdään teidät, fisut!
Kyllä, hai siellä on! Äkkiä pilkit veteen
Ai että saatiinko saalista? No todellakin, neljä tuntia ja useita litroja bensaa myöhemmin saalis oli kolme ahventa ja yksi kuha. Naurettava esitys, sanon minä! Mutta tärkeintähän on tunnelma ja voissa paistettu kuha.
Eiku oikeesti me nää kalastettiin, ei oo Prisman kalatiskiltä!
Sunnuntaina siirryttiinkin todellisen urheilun pariin, kun aamu starttasi lyhyellä, mutta nopeatempoisella pyörälenkillä. Kun kymmenen minuuttia heräämisen jälkeen väistelee kiviä ja kantoja Suolijärven (kielletyllä) polulla, ei unisuudesta ole tietoakaan.
Aamupäivän harjoittelimme keskiluokkaista elämää asuntomessuilla. Arviomme asuntoja seuraavilla kriteereillä: Olisiko eteisessä tilaa viidelle polkupyörälle? Mahtuisiko keittiöön mielipuoliset kokkailumme ja suuret egomme? Entäs kotikuntosali, voisiko uudet maven maailmaennätykset tehdä omassa kellarissa? Ei tullut kauppoja näillä kriteereillä. Messujen huikein anti oli kuitenkin se, että pääsimme maistamaan Top Chefin (<33) ekan tuotantokauden voittajan, Akseli Herlevin, kokkaamaa ankkaa. Akseli, oot melkein yhtä ihana kun Hans Välimäki! Messuilla oli myös pakko leuattaa muutamissa mehukkaissa paikoissa, kameramies ei vaan ollut tehtäviensä tasalla.

Jotta sunnuntai ei olisi hetkeksikään muuttunut lepopäiväksi, keräsimme kotiin päästyämme kamat ja lähdimme Kaukajärvelle snorklaamaan. Kovinkaan kauaa ei tarvinut kalojen kanssa tehdä rauhanomaista tuttavuutta, kun taivas repesi ja noin sekunnissa oli järvessä ja maalla yhtä kosteat tunnelmat.
Kun kaikki oli vielä hyvin...
Päivä asukuva. Adidaksen sortsit UFFilta 2 euroa ja muu rekvisiitta jostain muualta

Vaikka hiostava kesäilta yritti meidät lannistaa, reippasti kävimme vielä salilla. Varsinaisista voimailusuorituksista en lähtisi puhumaan, mutta reeni tehty! En nyt lähtisi veikkaamaan, että kukaan olisi kanssani samaa mieltä, mutta jos itse käsikirjottaisin unelmien kesäpäivät, nämä olisivat todella lähellä sitä. Elämä, oot ihanaa!


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Planking OUT, pull-upping IN!

Kynäniskat lankuttaa apaattisesti menemään ties missä sohvan kulmassa, mutta sehän nyt on jo ihan sou läst siison, sillä Rahkamuija on päättänyt olla edelläkävijä ja alottaa uuden, typerän internet-villityksen. Tässä tulee pull-upping (Tampereen kiälellä leuatus)! Seuraavassa näette hyväksi havaittuja leuatus-spotteja.

Hyvä peruspaikka, löytyy monesta talosta ja helppo lähestyä

                           
                                                        Samaa tyyliä hieman edistyneempään makuun

Mummola-tyyliä, varmistathan ensin keinun mahdollisen lahoavuuden
Haastava otepinta rautaisille näpeille
Villi kortti, helppo jatkaa kuntoilua halkojen hakkuun parissa
Hieman extremempää, varo vihaisia muurahaisia
                                   
Kokeile sinäkin tätä uutta, taatusti tehokasta ja hauskaa muotilajia jo heti tänään ja kerro, missä sinä leuatat!

torstai 26. heinäkuuta 2012

Maalaisromantiikkaa

Eilen yllätimme itsemme jälleen salilta. Rahkaäijä otti reenin puhtaasti äijäillen ja teki vain pohkeet ja kyykkyä 10x10, pimee mies. Itse vain tyttöilin maven ja etukyykyn parissa. Olen viime aikoina nappaillut mavea matalan korokkeen päällä seisten, kun irrotus on välillä vähän ongelmallista. Ja jotenkin se tuntuu paljon helpommalta! Ehkä keskittyminen on toista luokkaa, kun tavallisessa vedossa. Loppuun poimin vielä perusvedolla yhden 2x100 kg, kun puolukat konsanaan. Eikös se olekin jotain samaa luokkaa, kun nostais 200 kiloa kerran,  no heh heh. Ja jos joku on tosi hyvä kyykyn kans, niin saa tulla neuvoon muakin, mä en näet ole ihan niin hyvä...

On muuten suuri kehtauskynnys viedä kamera salille ja napsia pullistelukuvia, kun samassa huoneessa on parikymmentä isoo (jotkut vähän enemmän ja jotkut vähän vähemmän), örisevää äijää treenaamassa. Ja voin kertoo, että kukaan niistä ei ota plokiinsa kuvia reenin ohessa!
Jos pitäis äänestää kaikkein epämieluisin lihasjumi, niin takareidet voittais vaalit kirkkaasti. Mutta jumi on voimaa, ja tänään vaan köpöttelin rauhallisen juoksulenkin maaseudun rauhassa.Siellä ei kukaan myöskään nauranut kameralle (kun ei ketään koko matkalla näkynyt).
Lintukodossa kaikki huonosti :((
Tyyni valtamer... eiku siis Näsijärvi
Viittä vaille sata ja tuhat juostua kilometriä kyseisellä valtatiellä
Näiden herkkääkin herkempien maalaistunnelmien jälkeen suuntasin keskustelemaan viisaan mummuni kanssa ryijyistä ja avioliitoista. Voiko mielenkiintoisempia aihealueita ollakaan? Mummulla oli hoidossa Eka-koira ja vaikka en mikään varsinainen koirafani olekaan, Eka on ihan kiva! Ah, kyllä maalla on sitten mukavaa!
Tuitui, lässynlässyn, pusipusi ja niin edelleen
Mulla on menossa ihan mainio kuvaprojekti, josta voisin väittää haastajaa maailmanlaajuiselle lankutus-ilmiölle, mutta sitä lajia lisää, kun materiaalia on vähän kertynyt!




tiistai 24. heinäkuuta 2012

Huumorimummoja ja leuanvetoa

Maanantaina mietiskelin töissä vakavasti, että kuvataanko kulman takana piilokameraa vai minkä takia kaikki sketsihahmot on tänään mun asiakkaina. Ensimmäisen rouvan mielestä kynät ei ollut riittävän kalliin näköisiä ja toisen sietokyvylle postimerkit olivat liian värikkäitä. Ihana, kun asiakkaat on hauskoja, muuten kävisi työ liian totiseksi!

Ilmeet sen sijaan oli haudanvakavat, kun saapui iltapäivä, sali ja selkätreeni. Yleensä käymme TTY:n alasalilla (myös äijäsaliksi tai spartalaisten saliksi kutsuttu), mutta tänään poikkesimme uudemmalle yläsalille (tuttujen kesken fitness-sali). Jälkimmäinen ei vakuuta yleensä, mutta jos sattuu paikalle samaan aikaan, kun vaihtareilla on menossa vaativa, tuhat ja yksi hauisliikettä sisältävä, treeni, aiheuttaa kummaa kuhinaa, kun tyttö vetää muutaman leuan. "Strong girls here, huh!" Salilla oli kuitenkin rauhallista, eikä leuat vakuuttanut ketään. Olin silti taas salin kovin muija, eli se ainoa.
Fitnessille, koska uus Fillari on ilmestynyt!
 Jaettiin kolmijakoinen ohjelma selkä-, jalka-, ja tissi/käsi-päiviin. Homma starttasi mainiolla selkätreenillä. Pari kolme settiä leukoja, toisessa taisin vetää peräti kymmenen. Sitten kolme sarjaa alataljaa rusettiotteella ja sitten, uusi ihana ystävämme, eli polvenpäältä veto. Kuulin juttua, että sillä saa paksun selän ja motivaatio siihen on kova, sillä yksi ihanainen mekko on ihan vähän liian löysä selästä ja odotan, että paksuntavat selkäliikkeet ratkaisevat ongelmani pikinmiten, heheh.

Rapsakat tunnelmat selässä ei naurata
Viimeisillä voimilla rimpultiin vähän maassa vatsalihaksiamme kehittääksemme ja pumppailtiin vähän habaa ja Rahkaäijä ei millään olis malttanut lähteä, kun Fillari oli vielä kesken. Kuulostaa ihan höpöhöpöltä, mutta usein sali on mun päivän kohokohta, tykkään ihan megapaljon mennä sinne, katella ihmisiä ja rääkätä itseäni. 
 Kotona keitettiin kokkausteet ja pyöräytettiin pellillinen lihapullia ja makoisa kanasalaatti. Voin kertoa, että liha maistuu ja huolella viiden vuoden kasvissyöntiuran jälkeen. Huomattavasti helpompaa saada myös riittävästi proteiinia, joojoo, hyvällä kasvisruokavaliollakin sais, mutta herkullisempaa näin.
Maanantait on oikeestaan tosi kivoja päiviä, kun vähän höystää niitä salilla ja salaatilla!



maanantai 23. heinäkuuta 2012

Huutokauppa-aarteita

Talvella meihin iski huutokauppahulluus, joka jatkuu vieläkin. Rahkaäijä bongasi Aamulehdestä ilmoituksen huutokaupasta ja kohta jo mentiinkin. Huutokauppa on täydellinen keksintö, jos pitää maakuntamatkailusta, vanhoista tavaroista ja ostamisesta, mutta ei kuluttamisesta. Täällä rahkaväen kodissa kaikki huonekalut ovat käytettyjä, peräisin huutokaupoista, sukulaisten nurkista ja huuto.netistä. Poikkeuksena tietenkin eteisen sisustusksellinen jalokivi, eli kaksi fillaria, heh. Vaikka lopputulos todellakin näyttää juuri siltä miltä kuulostaa, eli sekavalta, tulee vanhojen huonekalun käyttämisestä hyvä mieli.
Meidän ensimmäinen ostosksemme oli vanha matka-arkku, joka oli täynnä joulukoristeita. Tontut ja enkelit joutuivat valitettavasti Molokin kitaan, mutta arkku sai arvoisensa paikan makuuhuoneesta. Tällaisissa arkuissa on siis siirretty omaisuutta maasta tai mantereelta toiselle ja oma veikkauksemme on, että arkku on 1920-30 -luvuilta. Ei siis mikään feikkivanha!

Toisella kertaa mukaan tarttui yllätyslaatikko, jonka halusin mainion juustoraastimen vuoksi. Laatikossa oli myös muita keittiövälineitä, osan käyttötarkoituksista emme ihan päässeet selville. Kuvassa olevan kaunottaren käyttö sen sijaan on selvääkin selvempi, kahen kilon siiat punnitsee kätevästi tällä taskukalavaa´alla. Yritimme tätä harvinaisuutta huuto.netissäkin myydä (pilkkahintaan tietenkin), mutta kukaan ei ymmärtänyt hyvän päälle.

Viime kerralla huuto-ostelu lähti vähän lapasesta, onneks oltiin pakettiautolla liikkellä. Rahkaäijä huusi itselleen (turhaakin turhemman) vempeleen, jolla voi pilkkoa perunasta ranskalaisia. Nokitin huutamalla kirjahyllyn, koska vanha meinasi lahota sijoilleen. Ja pitihän sinne kirjahyllyyn huutaa sitten muutama kirjakin... Että jos jotakuta kiinnostaa kovasti Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt tai Valittujen Palojen laadukkaat keittokirjat, niin meiltä saa!
Hyllyn päällä oleva (melko  konservatiivinen)
kynttilänjalka löytyi arkusta!






Kun näissäromuissa ei olis jo muka ollut tarpeeksi kannettavaa, huusimme vielä yhden jutun, jota oikeasti oli lähdetty hakemaankin. Nyt olohuoneen seinällä pölyä kerää aivan hurmaava (saa olla toistakin mieltä) ryijy!

Jos joku muukin innostuu sisustamaan kotiaan mummolaksi, kuolinpesähuutokaupat ovat kohtuuhintanen ja jännittävä vaihtoehto tehdä löytöjä. Antiikkihuutokauppoihin kannattaa suunnata vasta kun käytettettävissä on muutakin kun opintotuki! Huutokauppatunnelmaan pääsee mainiosti myös kotisohvalla, kun koukuttuu FOXin Huutokaupan metsästäjiin. Jos joku alkaa kuvata Suomen huutokaupan metsästäjiä, niin mä oon mukana!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kurjaa huttua fiksuille naisille

Tän päivän voi suosiolla laskea lampaita sängynpohjalla, mutta ens viikolla vaihtuu saliohjelma. Tässä kesällä oon tehnyt yksjakoista kolme kertaa viikossa ja neljäs on ollut maastavetopäivä höystettynä pikku näpertelyllä, kuten forkut ja pohkeet. Oon ollut äärimmäisen tyytyväinen tähän jakoon, G6 ei petä, vaikkakin penkki kolme kertaa viikossa alkaa syödä naista rotan lailla. Vaihtelun vuoks otetaan rahkaäijän kanssa välillä kolmijakoinen ohjelma käyttöön. Ja mäkihyppymäen rappuset kerran viikossa. <3


"Himotreenaajan on myös hyvä muistaa, että vähemmän on enemmän.
Jos haluat kehittyä, tutkimusten mukaan kaksi kovaa harjoittelua viikossa riittää."
Kova harjoitus parin kilon käsipainoilla?
Kun hain lähikaupasta eheyttäviä sunnuntaieväitä, ostin samalla MeNaiset Sport-lehden, joka ilmeisesti on Sport nykyään(?). Noh, sehän nyt on melko tavallinen akkojen lehti höystettynä ohjeilla siitä, miten meikit saa pysyyn naamassa Zumbassakin. Vielä kuitenkin melko siedettävää kauraa verrattuna viehkeään kollegaansa, Fitiin. Jonkun erikoisen mielenhäiriön takia tilasin sitä muutaman numeron ja viihdearvo ainakin on kohdallaan. Lehden perimmäinen tarkoitus on ilmeisesti  valistaa naisia siitä, että liikunnan perimmäinen tarkoitus on laihtua/pysyä laihana. "Näin saat tiimalasikropan" "näin saat six-packin" "näin laihdut kuukaudessa viisi kiloa ja pääset bikinivartalokuntoon" (=kaikille sama 1200 kalorin päiväannos ja illallakin saa syödä vaan puoli purkkia maitorahkaa ja banaanin, ei rahkamuija pärjäis).Paras lupaus kuitenki oli kun eräässä ohjeessa povattiin penkkipunnerrukseen 50 % kehitys kolmessa kuukaudessa. Todellakin kelpais! Ja useimmissa ohjeissa toki lukee, että tee haastavilla painoilla ja sitten kuvassa mallilla kädessä kolmen kilon käsipainot ja naamalla maaninen irvistyshymy. "Kattokaa ku salilla käyminen on näin ihanaa, että mun naamalihakset kohta revähtää."

No mikä tässä kaikessa on nyt vikana? Se, että näitä lehtiä luetaan kun bibliaa konsanaan ja joku ihan oikeesti imee sienenä kaiken tommosen tiimalasihömpötyksen, "Jos vyötärösi on kurviton, vältä raskaita sivutaivutuksia ja kiertoliikkeitä, jotta kyljen lihakset eivät kasva liikaa." Joo, mulla on kans tosi usein se ongelma, et huomaan että vatsalihakseni ovat kasvaneet aivan liikaa...
Eikä varmasti tarvii edes sanoa, että nää samat kesäkunto- ja joulumahasta eroon -jutut toistuu joka vuosi. Kun on lukenut yhden vuosikerran, on lukenut myös edelliset ja seuraavat viis. Mielummin luen noita vessassa olevia Moottori- ja Bike- lehtiä, ne ei sentään aliarvioi lukijaansa luokattomasti.
Kehtaako joku olla eri mieltä tästä paasauksesta?

Rahkis on täällä!

Moi! Päätin aamun valoisina, mutta tuskallisina tunteita, että jos yhä henki pihisee päivällä, rahkamuija saakoon tilaisuuden syntyä tähän vilpoiseen ja karuun maailmaan. Ja hengissä yhä, vadelmakivennäisvesi ja mansikkamehukeitto tekee ihmeitä!
Tätä (päälle)tampattua jalkaa ei taida edes mehukeitto elvyttää.
Kuten ehkä tiedätte, sanakirjasta rahkamuija-sanan kohdalta löytyy seuraavanlainen määritelmä "kova, mutta kiva eukko, hirvee syömään rahkaa". Mitä mä sitten teen niillä kaikilla rahkan antamilla supervoimilla? Käyn tietenkin salilla, kirmailen pitkin metsiä, jalan sekä maastopyörällä, hymyilen Tiimarin kassan takana ja lähden mukaan kaikkiin päättömiin tempauksiin, mitä armaan rahkaäijäni kanssa keksimme. Viime aikoina on tullut kokeiltua snorklausta ja huutokauppoja. En säästele viisauksiani vuosien päähän, vaan lataan heti ensimmäiseen postaukseen kuolemattoman neuvon. Kun elää omannäköistään elämää ja välillä vähän poikkee pois mukavuusalueelta, elo on mukavan rikasta ja mainiota!

Kuten voimme tästä ehkä päätellä, luvassa on reeniä, ruokaa ja rakkautta. Ei kai sitä muuta tarvitakaan?
Terveisin Rahka-Anni (heei, sano Rahkikseks vaan!)