Rahkis on täällä!

Moi! Päätin aamun valoisina, mutta tuskallisina tunteita, että jos yhä henki pihisee päivällä, rahkamuija saakoon tilaisuuden syntyä tähän vilpoiseen ja karuun maailmaan. Ja hengissä yhä, vadelmakivennäisvesi ja mansikkamehukeitto tekee ihmeitä!

Tätä (päälle)tampattua jalkaa ei taida edes mehukeitto elvyttää.

Kuten ehkä tiedätte, sanakirjasta rahkamuija-sanan kohdalta löytyy seuraavanlainen määritelmä "kova, mutta kiva eukko, hirvee syömään rahkaa". Mitä mä sitten teen niillä kaikilla rahkan antamilla supervoimilla? Käyn tietenkin salilla, kirmailen pitkin metsiä, jalan sekä maastopyörällä, hymyilen Tiimarin kassan takana ja lähden mukaan kaikkiin päättömiin tempauksiin, mitä armaan rahkaäijäni kanssa keksimme. Viime aikoina on tullut kokeiltua snorklausta ja huutokauppoja. En säästele viisauksiani vuosien päähän, vaan lataan heti ensimmäiseen postaukseen kuolemattoman neuvon. Kun elää omannäköistään elämää ja välillä vähän poikkee pois mukavuusalueelta, elo on mukavan rikasta ja mainiota!

Kuten voimme tästä ehkä päätellä, luvassa on reeniä, ruokaa ja rakkautta. Ei kai sitä muuta tarvitakaan?
Terveisin Rahka-Anni (heei, sano Rahkikseks vaan!)