lauantai 25. maaliskuuta 2017

Rahkamuijan kisat peruttu, buu!

Mun piti mennä tänään nostelemaan voimanostokisoihin Parkanoon, mutta jouduin eilen tekemään tosi tylsän päätöksen jättää kisat väliin. Toinen polvi kenkkuilee nyt vähän ikävästi ja kyykkyyn meneminen tuntuu huonolta. En halunnut ottaa mitään riskejä, että jalka menisi enää huonommaksi. Vetkuttelin tätä asiaa koko viikon, kun odotin, että polvi kokisi ihmeparantumisen kisojen lähestyessä, mutta turha toivo. Pystyn paikantamaan viime viikkoon sellaisen hetken, kun astuin alamäessä vähän huonosti ja sen jälkeen oikea polvi ei ole ollut oma itsensä. Viime viikon GoExpo-reissun jälkeen se oli oikein kunnolla turvoksissa, eikä taipunut mihinkään suuntaan.
Kävin purkamassa turhatumista salilla, vetoa ja penkkiä pystyy tekemään suht hyvin, kun polvi ei ole enää turvoksissa. 
Mulla on molemmissa polvissa kondromalasia, eli rustopinnat on pehmentyneet ja kuluneet, eli käytännössä polvet naksuu ja välillä tuntuu menevän lukkoon ja ne on usein enemmän vähemmän kipeät. Lisäksi tämä nyt kiukutteleva polvi on tähystetty, kun oli yläasteella. Eli melkein puolet elämästäni olen hengaillut tällaisten pikkuvikaisten koipien kanssa. Siitä huolimatta olen kyykännyt 110 kiloa ja pyöräillyt yhtenä päivänä 200 kilometriä ja pomppinut ja koikkelehtinut muutenkin ihan riittävästi. Voimanostossa kisaamisen olen itse asiassa aloittanut vasta tuon kondromalasia-diagnoosin jälkeen, niin en edes varsinaisesti tiedä miltä tuntuisi kyykkäillä ihan ehjien paikkojen kanssa. Kyykyt tai kauheasti mikään muukaan ei kondro-polvia enempää riko, jos vaan tekeminen tuntuu hyvältä, eikä satu. Yleensä ei satu, mutta nyt sattuu ja siksi en mee kisaamaan. Veikkaan kyllä, että tämä kipu on samaa vanhaa juttua, eikä mitään uutta vaivaa. Nyt vaan pitää antaa polvelle vähän lepoa kyykystä ja otan ykköset salilla myöhemmin, kun polvi on kunnossa tai viimeistään seuran kisoissa toukokuussa.
Tämä on oikeastaan maksimisyvyys, johon pääsen ilman kipua, eikä tämä ole ihan riittävän syvä kisakyykyksi. :D
Kyllähän tämä nyt vähän ärsyttää, että joudun jättämään kisat väliin, mutta toisaalta aika hyvin olen saanut kisata tähän asti polvista huolimatta. Muutenkin olen joutunut tekemään melko vähän kompromisseja liikunnan suhteen, yksi mitä voisin tehdä ilman tätä, on polkujuoksu. Epätasainen maasto ja iskevä juoksu on ehkä pahinta mitä voisin tehdä näille polville, vaikka se niin kivaa olisikin.
Lauantai-ilta on erittäin hyvä aika käydä salilla, ei missään ketään!
Kun tänään Parkanon reissu jäi nyt tekemättä, oli tänään mainiosti aikaa tahkota videoita varastoon. Purkitettiin päivän aikana peräti neljä videota, varmaan jokin ennätys. Viimeksi kun lähdettiin alkuvuodesta Lanzarotelle, me tajuttiin viikkoa ennen lähtöä, että ei hitsi, pitää tehdä kahden viikon videot nyt kerralla. Opittiin kuitenkin kerrasta ja tehdään nyt jo USA-reissun ajaksi videoita. Ärsyttävintä yrittäjyydessä on se, että kukaan ei hoida omia hommia loman aikana. :D Ja myös se, että Rahkaäijä ei paljoa myönnä sairaslomaa, vaikka kuinka särkis polvea!
Se on 12 kilon nallekarkki. Kevyet 32 000 kaloria. Nam maiskis!
Tässä tulevan viikon aikana onkin hyvin aikaa parannella polvea, kun ei varmaan ehdi pahemmin treenaamaan, viikon ohjelmistossa on nimittäin kattava tarjonta kotimaan matkailua. Seuraavan viiden vuorokauden aikana pääsen näkemään sellaisia huippujännittäviä paikkoja kuin Orimattila, Kouvola ja Härmä. Jännityksellä odotan!
Nyt vetäydyn lauantai-illan viettoon juuri aloitetun dekkarin kanssa, 24 kirjan vuosihaaste etenee mainiota tahtia, mutta siitä lisää myöhemmin!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ameriikan reissua pukkaa! (+ kunnon äksönvideo!)

Mä olen viime aikoina yrittänyt vähän ottaa haltuun videoediointia ja nyt se onnistuu jo siinä määrin, että saan liitettyä pätkiä onnistuneesti yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi. Rahkaäijä editoi tällä hetkellä 4-5 videota viikossa ja siinä on aika paljon hommaa, joten tarkoituksena on vähän jakaa tuota editointikuormaa jatkossa. En tiedä miten se käytännössä onnistuu, koska tuo meidän luova johtaja on aika tarkka tyylistään...
Kuvasin perjantaina koko päivän meidän elämänmenoa ja sinä päivänä käytiin muun muassa bisneslounaalla, passikuvissa ja suorassa livetelkkarilähetyksessä. Näitä on tosi kiva ja myös helppo kuvata, mutta se editointi ei ehkä ole niinkään hauskaa ja kansainvälisiä katsojia ajatellen tuossa on vielä tekstitykset enkuksi, niin näinkin helpon videon matka kuvauksesta julkaisuun on suht pitkä. Tässä tulee aito pläjäys meidän elämää, ole hyvä!
Kuten tuossa videolla ja viime postauksessa höpisin, me ollaan lähdössä huhtikuussa Jenkkeihin. Pääsyy matkaan on Shorty Awards -tapahtuma, joka järjestetään New Yorkissa. Shorty Awards on ikään kuin sosiaalisen median Oscar-gaala ja siellä palkitaan tubettajia ja somepersoonia ja muita vaikuttajia. Edellisen vuosien gaalojen voittajia on esimerkiksi Casey Neistat, Roman Atwood, Conan O´Brian ja Jenna Marbles. Tänä vuonna Shortyssa on ehdokkaana ekaa kertaa suomalaisväriä, kun Hydraulic Press Channel on ehdokkaana ja finaalissa Outo-kategoriassa ja suomalaislaulaja Peppina oli ehdokkaana Younower of the year -kategoriassa, mutta hän käsittääkseni karsiutui finaalista. Tämä on niin ainutlaatuinen juttu, että ehdottomasti me lähdetään gaalaan. Kävi awardseissa miten tahansa, niin reissu ja varsinkin gaala on varmasti hieno kokemus. Gaala pidetään Playstation Theaterilla ihan Nykin ytimessä, vitsit kuinka hullua! Mulla on jo asu ompelijalla työn alla, mun hoviompelija Janina oli aivan huippuinnoissaan tästä haasteesta ja jotain hienoa on toivottavasti tulossa.
Me ollaan kerran aikaisemmin käyty Yhdysvalloissa, siitä voit lukea esim. tästä postauksesta.
Mä oon haaveillut uudesta Jenkki-reissusta tasan siitä päivästä asti, kun päästiin Kalifornian matkalta kotiin ja kun kerran sinne asti lähdetään, kannattaa olla pidempään, kuin pari päivää. Superpitkää aikaa ei ehditä oleilemaan Uudella mantereella, koska ennen ja jälkeen on kaikenlaista ohjelmaa, mutta reilu viikko ollaan kuitenkin reissussa. Lähdetään sunnuntaina Suomesta ja ollaan takaisin seuraavana tiistaina. Tämä siis vajaan neljän viikon päästä.
Rakastuin Kalifornian rannikkoon aivan lähtemättömästi. Erityisesti merinorsut oli parhaita!
Me lennetään Miamiin ja ollaan siellä päivä tai pari ja ajellaan sen jälkeen vähän pohjoisempaan Orlandoa kohti. Orlandossa meitä vetää puoleensa Kennedy Space Center ja Walt Disney World. Voit arvata kumpi haluaa kumpaan. Tällä hetkellä koitetaan järjestellä juttuja niin, että päästäisiin Space Centerille kuvaamaan videota ja mieluiten sellaisiin paikkoihin, mihin turistit ei yleensä pääse. Mutta katsotaan miten käy! Walt Disney World taas vie mua vähän lähemmäs elämäntavoitettani, että kävisin kaikissa Disney-puistoissa.
Matka Miamista Orlandoon. Disneyland on jossain tuolla Orlandon lähellä ja avaruuskeskus vissiin Titusvillessa, mikä näkyy kartan yläreunassa.
Orlandossa me ollaan lauantaihin asti, jolloin lennetään New Yorkiin. Gaala on sunnuntaina illalla ja takaisin lähdetään maanantaina illalla ja Suomeen palataan tiistaina. New Yorkissa ei siis hengailla kovin kauaa, mutta pääpointti siellä onkin gaala. Me ollaan muutenkin sellaisia matkailijoita, että tykätään vähän road trip -henkisistä reissuista, eikä niinkään kaupunkilomista. Passit on nyt pistetty tilaukseen ja lennot ostettu ja auto vuokrattu, enää ESTA-hakemukset täytyy tehdä, mutta odotellaan niihin uusia passeja. Satuttiin muuten löytämään kaikki lennot suorina ilman koneenvaihtoja, jes! Hotellit katsotaan vähän lähempänä. Viime Jenkki-reissulla tehtiin niin, että aina aamulla varattiin seuraavan yön majoitus. Mutta silloin me yövyttiinkin melkoisissa ludeläävissä. :D

Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että olen aivan superinnoissani tästä reissusta, enkä millään malttaisi odottaa lähtöä. Onneksi on kaikkea kivaa ennen sitäkin tiedossa! Nyt tulisi tarpeeseen muuten kaikki pakko nähdä ja tehdä -jutut Miamista, Floridasta ja New Yorkista. Kaikenlaiset vinkit on tervetulleita!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Ostohousut jalassa GoExpoilla

Varma kevään merkki on GoExpo-messut ja Rahkamuijan postaus tapahtumasta! Mä, Rahkaäijä ja meidän kaveri Sari lähdettiin lauantaina Helsinkiä kohti ja kuten aina tällä kokoonpanolla, automatkat on suorastaan hysteerisiä. Yhtenä kappaleena kuitenkin päästiin Messukeskukselle ja autossa oli jo tehty listaa mitä kukakin aikoo metsästää messuilta. Rahkaäijän aikomuksena oli mennä hieromaan hyviä diilejä kameramessuille, mulla oli mielessä treenivaatteet ja Sari haaveili uudesta jäykkäperämaasturista. Ei muuta kuin ostohousut vankasti jalkaan ja messuilemaan!
Söpö Joponen! Olispa aikuisten kokoa.
Messuilla olisi päässyt jopa luistelemaan. Vaikutti kuitenkin siltä, ettei muovi luistanut superhyvin.
Mä ja Sari harkittiin vähän BMX:llä ajoa, mutta jätettiin väliin, kun meidän vieressä seisoi mies, joka koko ajan manasi ajajia katsoessaan "toi kaatu aivan varmasti kohta, sen näkee jo, että tulee kohta kaatumaan!". Ihanan positiivinen asenne.
Mä yritin vähän apinoida, mutta tangot oli superliukkaat.
Messuilla sai maistella uutta proteiinijäätelöä. Ennustin tämän jo neljä vuotta sitten. Proteiinilonkero tosin taitaa edelleen olla vielä tuotekehityksessä, kun ei ole näkynyt kaupan hyllyillä.
Jättimäinen Kin-Ball -pallo! Vitsit tää oli hauska.
Löytyi myös sellainen tennispallo, johon mä voisin osua.
Me ollaan haaveiltu sähköpotkulaudoista, mutta tällainen minikokoinen sähköpyöräkin olisi varmaan hauska!
Tässä on kauniita pyöriä, erityisesti etualan keltavihreä.
Sarikin bongasi mieluisan maastopyörän ja tietenkin vihreän, ikävä kyllä hinta meni vähän huti budjetista.
No nyt! Tätä ei ollut valitettavasti esillä, bongasin vain kuvastosta kuvan, mutta tämä olisi kaikkien parisuhdepyöräilijöiden unelma. :D En tajua, miten tuollaisella voi ajaa maastossa.
En tiedä luulenko vain, mutta tuntui, että golf ja kalastus vie vuosi vuodelta enemmän tilaa messuilla. Varsinkin kunto&fitness -puoli tuntui aika pieneltä. Erityisesti jäin kaipaamaan niitä treenivaatteita, vaikka yhden paidan löysinkin. Se on kuitenkin kivaa, että messuilla pääsee kokeilaan itse paljon erilaisia juttuja. Viime vuonna ihastuin ilma-akrobatiaan ja nyt suorastaan rakastuin trampoliinijumppaan! Aivan parasta!

Toinen aivan huippu messulöytö oli Kuivalihakundi-merkkiset kuivalihat. Ostettiin Sarin kanssa molemmat pussillinen kanakuivalihaa ja se oli aivan huippuhyvää ja suolaa ei ollut kuin nelisen prosenttia, kun joissakin saattoi olla lähemmäs kymmenen. Rasvaa oli varsin niukasti verrattuna naudan ja possun kuivalihaan. Kaikki merkin kuivalihat oli kyllä aivan huikean hyviä ja me ei oltais millään maltettu lähteä maistiasten ääreltä pois, nam!
Tämä kuva vain siksi, että myös edellisistä GoExpo-postauksissani on ollut kuva, jossa istun purjeveneessä.
GoExpoilla oli menossa Fitness Helsinki -kisa. En yhtään tiedä mitä tässä kisassa haettiin, mutta tuo lähimpänä kameraa seisova vaalea nainen oli upea!
Hevosmessujen puolella käytiin sen verran, että päästiin moikkaamaan laamaa ja alpakkaa.
Rahkaäijä piti näistä mini-aaseista kovasti ja halusi meidän takapihalle heti pari.
Kuten perinteisiin kuuluu, GoExpojen jälkeen pitää mennä Hi5-pyöräkaupan Don´t GoExpo-"messuille" tsekkaamaan parhaat tarjoukset. Mä en oikein löytänyt mitään Ylävitosesta ja sillä aikaa kun Rahkaäijä ja Sari laittoivat rahaa palamaan, mä keskityin lähinnä googlettamaan, että onko Tampereella trampoliinijumppaa missään. Ja onhan sitä!
Sarilla todellakin oli ostohousut jalassa, koska Hi5:sta lähti mukaan pyöräilykengät sekä maastopyörä! Onneksi Tampereelta lähdettiin matkaan isolla autolla!
Sininen pyörä. Sininen tukka. Sattumaako? En usko.
Pyörässä ei ollut vielä polkimia, joten se oli potkupyörä. Vähän kuten aikuisten Joponen.
Meidän epävirallisen ostoskisan voittaja oli ylivoimaisesti uuden polkupyörän omistaja Sari, toiseksi tuli Rahkaäijä shoppailtuaan polvisuojat alamäkipyöräilyyn ja mä jäin viimeiseksi, kun mukaan lähti vain kuivalihaa ja huppari. Ankaran messuilun ja shoppailun jälkeen suunnattiin vielä Itäkeskukseen sushille, tai vanha sushinvihaaja Sari söi muuta. Miettikääs hei, tyyppi puhuu japania, mutta ei pidä sushista. :D

Oli aivan huippuhauska GoExpo-reissu meillä ja viime aikoina messuilla on tullut pyörittyä vain työhommissa, joten tämä oli erittäin toivottua vaihtelua.
Arvatkaa mikä on myös aika hauskaa vaihtelua? Se, että me ostettiin juuri lennot Miamiin ja New Yorkiin huhtikuulle. Huhheijaa, kuinka jännää, mutta aiheesta lisää myöhemmin!
Mahtavaa ja keväistä viikkoa just sulle!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Makumatka Marokkoon

Mä ja ystäväni Niina saatiin alkuvuodesta inspiraatio, että lähdetään työväenopiston kokkauskursseille! Ihan kieli pitkällään kuola valuen valittiin kursseja ja päädyttiin kahteen nepalilaisen kokkauksen kurssiin ja turkkilaiseen ruuanlaittoon. Tämä meidän uusi harrastus ei edennyt kovin hyvin, koska kaikki kolme kurssia peruttiin. Melkein lähdettiin jo soihdut kädessä polttamaan koko työväenopistoa, mutta annettiin kuitenkin vielä yksi mahdollisuus ja ilmottauduttiin marokkolaisen ruokakulttuurin kurssille. Sitä ei peruttu ja viimein eilen päästiin kokkailemaan!
Raaka-aineet nähdessäni mietin, että tänään ei voi tulla kuin hyvää ruokaa!
Illan menu, kunnon juhla-ateria!
Me olimme onneksi paikalla laskemassa hieman porukan keski-ikää, mutta erittäin kivoja vanhempia rouvia oli meidän kanssa loihtimassa Pohjois-Afrikan herkkuja. Marokkolainen ruoka on mausteista ja tuhtia, mutta ei kovin tulista. Ruuanlaitossa käytetään paljon kasviksia ja kuskus on siellä päin maailmaa lähes kansallisruoka, sitä on lähes aina tarjolla. Ruoka syödään käsin, joten alkukeittokin oli enemmän kasvismuhennosta kuin papukeittoa, jotta sitä pystyy leivällä kaapimaan suuhunsa. Leipää syödää aterioilla muutenkin paljon.
Illaan menu oli varsin pitkä, mutta onneksi myös kokkeja oli paikalla monta ja jokainen pari sai muutaman ruokalajin tehdäkseen. Mä ja Niina valittiin Harira-papukeitto, leipä ja hummus tehtäväksemme. Tämä puhtaaksi siksi, että ne vaikutti kaikkein helpoimmilta tehdä ja jätettiin filo-taikinan kanssa näpräilyt sun muut haasteelliset ruuat suosiolla muille.
Niina ja rakkaudella tehty Harira-papupata.
Mä pyörittelin leipätaikinan, mutta luulen, että jotain meni vikaan, koska leivät ei kohonnut juuri yhtään. "Voit pakata veitsesi ja lähteä."
Siellä se meidän keitto porisee. Sekaan meni muun muassa linssejä, härkäpapuja, kikherneitä ja riisiä, joten ei ollut todellakaan mikään laiha soppa!
Kurssi alkoi viideltä ja syömään päästiin puoli kahdeksan aikaan, joten ruokaa oli hyvin aikaa kokkailla ja kaikki saivat rauhassa tehdä tuotoksensa. Oikein harmitti, ettei aikaisempia kursseja pidetty, koska ainakin marokkolaisen safkan kokkaus oli tosi mukavaa ja kurssilla oli leppoisa ja kiva tunnelma. Ja mikä tuoksu ympäri kotitalousluokkaa leijaili!
Tässä näprätään sen filo-taikinan kanssa. Onneksi meille ei osunut tätä jälkkäri-nakkia, koska olisin muuten syönyt tuon mantelitäytteen sellaisenaan ja jälkkäriksi olisi rouskuteltu pelkkää filo-kuorta.
Vihdoin kaikki parit saivat ruokalajinsa valmiiksi ja ensin pöytään katettiin alkuruuat. Meidän papukeiton lisäksi tarjolla oli siis leipää ja sen kanssa smen-voita ja hummusta. Lisäksi oli zahlouk-salaattia, jossa oli muun muassa munakoisoa, tomaattia ja valkosipulia. Aivan älyttömän hyvää! Silti alkuruokapöydän voittaja oli mielestäni oikealla olevat fetatäytteiset briouat-sikaripasteijat. Aivan ihania, mutta mikä ei olisi, jos se on uppopaistettu ja sisällä on juustoa. 
Alkuruuan kanssa piti vielä vähän himmailla, koska pääruokiakin oli tarjolla useampaa sorttia. Pääruokapöydästä löytyi kesäkurpitsa-kukkakaalisalaattia, seitsemän kasviksen kuskushöystöä, muna-tomaattikefta ja mausteinen kanatagine. Aivan ihania nämäkin kaikki, oma suosikkini oli ehkä kuskus tai kanatagine. Tagine muuten tarkoittaa sekä tagine-pataa, että taginessa tehtyjä pataruokia.
Lisää ruokaa, kyllä kiitos!
Kevyt ähky alkoi jo hiipimään paikalle pääruuan jälkeen, mutta jäljellä oli vielä se ihana järkiruokaherkku nimeltään M´Hanncha. Ei mitään hajua miten tuo pitäisi lausua, mutta syödä osasin erittäin sujuvasti. Ihanaa ja makeaa, vähän tuli joulu mieleen.
Tämä jälkkärileivonnainen muistutti hieman baklavaa, mutta tämä oli jopa parempaa.
Kurssin vetäjä kertoi, että tämä kevät oli ensimmäinen kerta muutamaan vuoteen, kun Tampereen työväenopisto järjesti tällaisia ruokakursseja ja ainakin mä toivon, että näitä tulisi lisää, koska tämä oli tosi kiva. Ruokapöydässä haaveiltiin porukalla, että esimerkiksi vähän pidempi kurssi makumatkana maailman ympäri olisi aivan mahtava, joka viikko pääsisi tutustumaan uuteen ruokakulttuuriin.
Kun kaikki olivat syöneet, ruokaa oli edelleen reilusti jäljellä ja kaikki vaan voivottelivat täyttä mahaansa. Tässä vaiheessa oli kaukaa viisaan ovelan ketun helppo iskeä ja vedin kassista esiin pari rasiaa, jotka otin kotoa mukaan juuri tätä tilannetta varten. Niinpä mä ja Niina saatiin mukaan varsin runsaat tuliaset vietäväksi kotona odotteleville nälkäisille miehille. Ikävä kyllä Rahkaäijällä on menossa joku maailmanlopun painonpudotustaistelu, niin mä sain jatkaa Marokko-juhlia vielä tänäänkin kotona. Tästä jäi takataskuun myös monia kivoja reseptejä, ainakin tuota papukeittoa voisin tehdä kotonakin, siinä kun on mukavasti vatsantäytettä papujen, herneiden ja riisin ansiosta. Tämä oli ihana makumatka, näitä lisää!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Turvallinen nostotekniikka ei ole mielipidekysymys

Törmäsin tässä keskusteluun, jossa puhuttiin maastavedon tekniikasta ja annettiin ymmärtää, että oikea tekniikka on mielipidekysymys, joillekin sopii toinen nostotekniikka ja toisille toinen. Ei siinä mitään, jos keskustelun aiheena olisi ollut vaikka jalkojen asento vedossa, jalat kapealla vai jalat leveällä (ns. sumoveto), vaan tässä puhuttiin siitä saako alaselkä pyöristyä noston aikana. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys, koska ainoa oikea vastaus on, että ei saa. Tämä on ihan asiallinen huomio myös niille, jotka esimerkiksi töissä nostelevat painavia tavaroita, ei alaselkä silloinkaan saa pyöristyä.
Rahkaäijä näyttää mallia huonosta aloitusasennosta ja selkä pyöreänä nostamisesta. Olisin toivonut vielä vähän karmeampaa suoristusta.
Maastavedossa alkuasennossa selkä pitäisi saada suoraksi tai tarkemmin sanottuna neutraaliksi ja sen pitäisi myös pysyä suorana noston aikana. Alaselkä pyöristyy, jos alkuasento sakkaa ja vedon aikana ei saa pidettyä pakettia tiukkana. Vedon aloitusasennossa mua auttaa ajatus, että työnnän lantiota eteen ja työnnän myös rintaa eteen ja auki ja yläselkää tiukaksi. Tällöin selkä suoristuu melkein itsestään ja paketti tiukkana voi lähteä nostamaan. Jos aloitusasento on hyvä, mutta vedon aikana selkä pääsee pyöristymään, on se selkä vihje siitä, että tangossa on liikaa painoja. 

Joskus selkä pyöristyy myös liiallisuuksiin viedyn lähtöasennon takia. Usein tähän päädytään siten, että kun selkä pyöristyy maastavetoa tehdessä, sen seurauksena koitetaan nostaa enemmän jaloilla lähtemällä syvempää kyykystä. Tällöin kuitenkin sääret työntyvät niin eteen, että ne pakottavat tangon ja painopisteen liian eteen, josta raskaan kuorman nostaminen on mahdotonta. Tällöin tuloksena on se, että nostoasento hajoaa lähdössä ja selkä pyöristyy jälleen.
Havainnekuva siitä, kun sääret tulee vedon eteen. Tässä Rahkaäijän takapuoli on varsin ylhäällä, joskus näkee sellaisia vetoja, jotka lähtevät melkein syväkyykstä ja sääri on 45 asteen kulmassa tangon tiellä. Toki esimerkiksi lyhytjalkaisille sopii melko kyykystä lähteminen, mutta kannattaa varmistaa, että asento on optimaalinen itselle.

Se, että alaselkä pyöreänä tekeminen ei tunnu pahalta, ei tarkoita sitä, että se olisi itselle sopiva tyyli. Selkä kestää monenmoista, mutta aivan vissi ja varma on, että kukaan ei voi treenata maastavetoa vuodesta toiseen pyöreällä selällä, ennen pitkää tulee ongelmia. Maastavedon tekniikka pitäisi saada sellaiseen kuntoon, että selkä pysyy suorana niin sarjoissa kun kovissa ykkösissäkin. Vanha sanonta kuuluu, että kevyet raudat pitää nostaa kuin ne olisi painavia ja painavat niin kuin ne olisi kevyitä. Joskus kisoissa veto voi olla vähän taistelua, mutta harvoin näkee kokeneen nostajan tekniikan pettävän edes kisassa, vaikka tankoon olisi lastattu maksimiromut. Mutta ainakaan salilla ei pitäisi repiä niin kovia nostoja, että kanssatreenaajiltakin lentää välilevyt seinään.
Mun tyyli hakea maastavedon lähtöasento.
Maastavetoa ei kuitenkaan tarvitse pelätä sen takia, että pelkää tekevänsä väärin. Kenenkään selkä ei hajoa siitä, että harjoittelee vaikka tyhjällä tangolla. (Yleensä tangon päähän kannattaa kuitenkin laittaa painot, jotta tanko on aloitusasennossa oikealla korkeudella. Monilla saleilla on viiden kilon tai jopa 2,5 kilon painoja ns. kunnon kiekon kokoisena.) Jos kukaan ei ole katsomassa tekniikan perään, kannattaa vaikka puhelimella kuvata nostoja sivulta päin ja jos alaselkä pyöristyy, silloin pitää tehdä korjausliikkeitä. Jos kevyillä painoilla tekniikka näyttää hyvältä, mutta painojen lisäys saa selän lörpsähtämään puoliympyräksi, on aika vähentää kiekkoja tangon päästä ja treenata tekniikkaa ja voimaa painolla, jolla selkä pysyy varmasti ruodussa.
Rahkaäijän staili hakea maastavedon aloitus on rullata tankoa.
Jos katsoo tarkkaan maastavetoa, voi huomata, että se on hyvin samanlainen liike kuin kyykky, mutta vain tanko käsissä. Tästä päästäänkin siihen, että jos maastaveto pitää tehdä selkä suorana, pätee sama myös kyykkyyn. Tämäkään ei ole mielipidekysymys, selkä ei saa pyöristyä kyykyssä. Joskus näkee aloittelijoilla sellaisia kyykkyjä, että koko ihminen on aivan mutkalla tangon alla ja koko selkä on pyöreänä. Yleisempää on kuitenkin se, että alaselkä pyöristyy kyykyn pohjalla, vaikka selkä pysyisi muuten ruodussa noston ajan. Tästä kuulee usein puhuttavan butt winkinä. Butt wink -asia on hyvin ja tarkoin termein selitetty täällä. Aika usein butt wink -ilmiö esiintyy, kun liikkuvuus ei riitä syvälle menemiseen. Mulla on ollut kyykkyuran alussa aika pahaa butt winkiä nähtävillä, mutta se on suurimmaksi osaksi poistunut liikkuvuuden lisääntymisen ja ahkeran kyykkämisen seurauksena.

Selän pyöristymisen lisäksi kyykyssä on toinenkin juttu, jota voi pitää niin sanotusti vaarallisena. Kyykkytekniikoita on tuhat ja miljoona ja osalla on jalat kapealla ja osalla levellä ja osa on pystymmässä ja näistä voisi keskustella loputtomasti, mutta siitä on kaikki yhtä mieltä, että polvien ei pitäisi painua sisään noston aikana. Tämä tapahtuu yleensä siinä kohtaa, kun nosto lähtee pohjasta ylöspäin ja polvet tykkäisivät mennä toisiaan kohti. Sen takia hoen aina kyykkytekniikkaa harjoitteleville, että polvee sivuun! Polvee sivuun -käsky on myös siitä hyvä, että sillä saa jalkojen lihakset mahdollisimman tehokkaasti osallistumaan yhteisen kyykkyhyvän eteen. Mä oon treenannut joskus kyykkyä niin, että jalkojen ympärillä polven kohdalla on kuminauha, jolloin polvia on pakko työntää sivulle päin kyykyssä. (Tässä postauksessa kuva ja juttua aiheesta)

Tässä loppukevennyksenä sellainen video, että katsojakin joutuu välilevynpullistumaleikkaukseen tämän jälkeen. Tämä video on myös hyvä muistutus siitä, että noston jälkeen maastavetotankoa ei kannata myöskään laskea selkä pyöreänä.

Kaikenmaailman tekniikkajutuista voi vääntää ikuisesti, mutta treeniuran alussa ja miksei myöhemminkin kannattaa varmistaa se, että nostotekniikka on turvallinen. Se on aivan asia numero yksi. Siitä ei kuitenkaan kannata lannistua, vaikka huomaisi, että onkin tehnyt aiemmin väärin, paremman tekniikan oppii kyllä. Kuten sanoin aiemmin, ei treenaamista kannata pelätä väärän tekniikan kauhussa. Jos mun veikata pitäisi, paljon varmemmin siitä tulee ongelmia, jos jää kotiin sohvalle köllimään, kuin se että lähtee liikuttamaan itseään.

Sellainen huomionarvoinen seikka kannattaa pitää mielessä, että isot painot ei takaa sitä, että jollain olisi nostotekniikka hallussa. Maastavedon voi tehdä vaarallisella tyylillä niin 20 kilolla kuin 200 kilollakin. 200 kilon kaverilla on vaan käynyt tuuri, että paikat on kestänyt sinne asti. Tulee vain mieleen, että kuinka paljon kaveri saisikaan vedettyä, jos tekniikka olisi kunnossa. Hyvällä maastavetoformilla saa varmasti parempia tuloksia pitkällä aikavälillä kuin huonolla.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Luovia kuljetusratkaisuja

Mulla oli eilen ongelma.  Olin lähdössä erään 2-vuotiaan synttäreille ja synttärilahjaksi olin hankkinut Ikesta Busa-leikkitunneli, jossa voi kontata ja riehua ja vaikka mitä. Halusin mennä pyörällä, mutta tunneli ei todellakaan mahtunut reppuun. Sitten Rahkaäijä sen keksi! Tunneli pitää tietenkin viedä vyötärön ympärille, miksen sitä heti keskinyt? Otin lahjan pois paketistaan ja kääräsin sen kelmuun, ettei rapa lennä ja tunneli vyötärön ympärille ja menoksi! Näppärää, ellei kätevää.
Vähän kertyi vararengasta vyötärölle!
Eipä yksi leikkitunneli pahemmin ajamista haitannut, ehkä se oli vähän ärsyttävä, mutta ei sen kummempaa. Ja mikä tärkeintä, saaja oli lahjastaan erittäin innoissaan.
Mä olen vuosien aikana ajanut monenlaista hyötyajoa pyörällä ja suurin ongelma yleensä onkin, että miten saada tavarat kulkemaan? Juuri missään pyörässä ei ole ollut tarakkaa ja se onkin oikeastaan aika epäkäytännöllinen tavarankuljetuksessa. Mielummin suosin kaikenlaisia reppuja, jotka ei haittaa ajoa, eikä tarvitse pelätä, että tavarat putoavat kyydistä.
Lempipyöräilyreppu tällä hetkellä, hyvä selässä, mutta vähän pieni.
Pyöräilyrepun tärkeimpiä ominaisuuksia on, että se on tukeva selässä, eikä paina. Tuossa kuvassa olevassa Evocin repussa on esimerkiksi todella hyvät kiinnitysremmit vyötärön ja rinnan kohdalla. En lainkaan pidä sellaisista repuista, joita ei saa edestä kiinni. Repuissa ylipäätään on kuitenkin se miinus, että jos se on erittäin painava, pyöräily on ikävää, kun reppu painaa hartioita. Jos ajaisin esimerkiksi työmatkaa ja pitäisi viedä enemmän tavaraa kerralla, sivulaukut takarenkaiden päälle voisi olla hyvä vaihtoehto. Tätä suosii esimerkiksi anoppini, joka polkee työmatkoja kesät talvet.
Maastopyöräilyssä reppu on melkein vakio, kun aina pitää olla mukana työkaluja ja eväät ja vaatteita ja muutenkin puoli omaisuutta. Mutta maantiepyöräilun kirjoittamattomat säännöt suorastaan huutaa, että maantielenkillä ei käytetä reppua. Se ei vain ole uskottavaa. Maantiepyörissä näkeekin usein erilaisia pieniä satulalaukkuja joihin on survottu varakumit ja paikkavehkeet ja muuta pientä tarpeellista.
Mulla oli joskus Bilteman satulalaukku (tässä kylläkin maastopyörässä), mutta onneksi se hajosi melkein heti, koska onhan tuo nyt kuvottavan ruma!
Maantielenkille lähtiessä erittäin suuren taskut ajopaidassa tai takissa onkin melkein pakollista, että kaikki eväät mahtuvat kyytiin ilman reppua. Usein maantiepyörissä näkee myös pullotelineitä ja pumpun rungossa. Maastopyöräillessä helpointa on juomarakko reppuun, josta voi ryystää nesteitä lenkin aikana.
Reput ja taskut vetää kuitenkin vain rajallisen määrän tavaraa ja kissanhiekkasäkki tarakalla on ehkä vähän vaarallinen. Sen takia me hommattiin muutama vuosi sitten pyörän peräkärry, jolla tulee varsin mukavasti vaikka parikin kissanhiekkasäkkiä kaupasta kotiin.
Peräkärry ja Poni, lyömätän yhdistelmä!
Tuo meidän peräkärry ei ole mikään huippuhieno tai tukeva, mutta ajaa ihan asiansa. Peräkärryjä pyörään on vaikka millaisia nykyään ja niissä kulkee niin kauppaostokset kuin lapset ja lemmikitkin. Nykyään näkee myös erilaisia lastipyöriä, joissa on edessä tai takaa reilusti tilaa tavaroille tai lapsille. Mä olen kerran kokeillut yhtä kaksipyöräistä lastipyörää, eikä se ollut alkuun ihan helppo ajaa, mutta lastipyöriä saa myös kolmipyöräisenä. Pyöräilyn supermaissa kuten Hollannissa ja Tanskassa tällaiset lastipyörät on aika yleisiä, mutta toivottavasti ne tulee muotiin myös Suomessa isosti. Keski-Euroopassa ollaan muutenkin edellä näissä hommissa, koska jossakin saksalaisessa Ikeassa saa tilattua pyöräkotiinkuljetuksen. Toki siinä taitaa olla jotain rajoitteita, ettei kokonaista keittiötä tuoda fillarilla. Suomessa sentään saa ruokaa pyöräkotiinkuljetuksena, kun ainakin Foodoran lähetit taitaa käyttää osin pyöriä kotiinkuljetuksissa.

Pyörällä tavaraa kuljettaessa joutuu joskus käyttämään vähän mielikuvitusta ja näkemään vaivaa, mutta arjen pikkujutut, kuten kaupassakäynnit pystyy kyllä useinmiten toimittamaan pyörällä. Jos muilla on hyviä vinkkejä tavaran kuljettamiseen pyörällä, niin nyt saa jakaa! Tai käytätkö pyöräperäkärryä tai lastipyörää? Vai oletko löytänyt täydellisen repun pyöräilyyn? Ole hyvä ja kommentoi!

Sitten vielä loppukevennyksenä huippujännittävä Miljoona-arpajaisten arvontalähetys!

Eli pyöräliike Nippelin 100 euron lahjakortin voittaja on siis nimimerkki Johannah, joka kertoi kommentissaan hankkivansa uutta pyörää. Voitosta saakin mukavan starttirahan pyöräostoksille tai lahjakortilla voi ostaa vaikka uuteen pyörään mätsäävän kypärän! Laita Johannah sähköpostia tulemaan. Kiitos kaikille, jotka osallistui arvontaan, kommentteja tuli mukavasti ja ihan hymy korvissa lueskelin niitä!

Hauskaa päivää justiinsa sulle!

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Nyt sitä dynamiittia!

Eilen oli taas yksi niistä erikoisista työpäivistä, jonka jälkeen ei ehkä ihan kehtaa kertoa, että mitä tekee työkseen. "Joo, no räjäytettiin tossa vessanpönttö ja mallinukke." Päivä kului siis Orimattilassa Sons Of Xplosions -kanavan jäbien kanssa ja tehtiin vähän yhteisiä videoita, joissa oli kirjaimellisesti räjähtävä meno. Hitsit, että oli hauskaa ja tykkäsin tosi paljon SOX-äijien, eli Henrin ja Antin, tekemisestä ja asenteesta.
Tämä mun työkaveri oli vähän hiljaisempaa sorttia, mutta hyvin tultiin juttuun. Siihen asti, kunnes mun kaveri räjähti palasiksi. :(
Tehtiin komea avanto. Dynamiitilla. Keksittiin samalla uusi welness-hoito, joka yhdistää avannon ja mutakylvyn. Vain 50 €/pulahdus!
Tykkäsin myös siitä kovasti, että Henrin äiti oli laittanut meille ruokaa ja käytiin siellä kuvauspäivän jälkeen syömässä. Aivan luksusta! Tämä tuntui myös siitä mukavalta, että kun käydään meidän huudeilla kuvaamassa jonkun porukan kanssa, mummu aina laittaa pöydän koreaksi koko kuvauspoppoolle ja nyt me päästiin jonkun pitopöytiin. Meidän mummun ja Henrin äidin kaltaisia vieraanvaraisia kunnon ihmisiä tarvitaan tässä maailmassa! <3
Näin valpas vahtikoira päästi meidät onneksi syömään. No oikeasti se oli superinnoissaan vieraista!
Siellä me istuttiin SOX-kuvausporukan ja Henrin vanhempien kanssa pirtin pöydän ääressä ja jutusteltiin kaikkea, mutta lähinnä YouTube-juttuja, koska aihe kiinnosti kovasti kaikkia. Me ei oltu aiemmin ketään näistä ihmisistä tavattu, mutta heti tunti itsensä tervetulleeksi ja juttu luisti. Mulle on ollut aina helppoa solahtaa vieraisiin pirtinpöytiin tai mihin tahansa pöytiin juttelemaan melko tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Voisi varmaan sanoa, että taidan monenlaiset sosiaaliset tilanteet ja pelit aika hyvin ja siitä on ollut uskomaton apu näissä YouTube-kuvioissa. En pysty laskemaan kuinka monen eri porukan ja ihmisen kanssa me ollaan tehty töitä viimeisen vuoden aikana, joten se, että solahtaa porukkaan kuin porukkaan, auttaa tosi paljon.
Mä maalaistyttö oon! Traktori säästyi dynamiitilta tällä kertaa.
Tänään meillä kävi saksalainen kuvausryhmä, joka tekee ohjelmasarjaa Suomesta. Siellä me ollaan yleisten saunojen, mämmien ja poronkäristysten kanssa luomassa Suomi-kuvaa saksalaisille, voi morjes. :D Kuvausryhmä puhui tietenkin keskenään saksaa ja aloin nauramaan itsekseni, kun tajusin, että tämähän on kun Marienhofia katsoisi. Kaikki häät ja hautajaiset vain puuttui.
Paita ja painot sävy sävyyn, kaunista!
Nyt ei ole häitä eikä hautajaisia tiedossa, mutta keksin viime viikolla, että voisin mennä maaliskuun lopussa voimanostokisoihin! Olin ajatellut, että kisaisin seuraavan kerran vasta keväällä seuran kevätskaboissa, mutta kallis lisenssi on maksettu ja kaikki, niin kai sitä useamminkin voi kisata. Yleensä voimanostajat suunnittelee treenikausiaan ja kilpailujaan vähän pidemmällä jänteellä, mutta mun mielestä kisat on ihan kivoja ja tällainen ekstempore-kisa sopii nyt tähän väliin. Sitä paitsi sain pienen ahaa-elämyksen urheiluun liittyen, kun viime viikolla meillä kyläili yksi MM-tason hiihtäjä. Kaveri oli Mark Rajack ja edusti Lahden kisoissa Trinidad&Tobacoa, joka ei ole varsinainen hiihtovaltio. Mies tiesi aivan hyvin, että kärkikahinoihin ei ole mitään asiaa ja lähinnä piti kilpailla siitä, ettei ole kymmenen viimeisen joukossa. Siitä huolimatta hän oli lähtenyt kisoihin maailman toiselta puolelta ja nautti hiihtämisestä, kisatunnelmasta ja kilpailusta. Ei urheilusta nauttiminen ole vain niiden oikeus, jotka siinä menestyy.
Voimanosto on niin helppoa, ettei siinä tartte päätä ollenkaan.
Mulla ei ole vajaan kolmen viikon päästä koittaviin kisoihin mitään suurempia tavotteita, kunhan pääsen kisapaikalle asti ja saan tuloksen, johon rahkeet riittää näille reeneillä ja päivän kunnolla. Tai onhan sitä tavoitetta siinäkin! Söin juuri erittäin maukkaan ja kostean Runebergin tortun ja kohta me lähdetään salille bodamaan show-lihakset komeiksi. On paljon motivoivampaa mennä treenaamaan, kun on pieni kisatavoite lähitulevaisuudessa!

P.S. Nyt on viime hetket osallistua Rahkamuijan JÄTTIARVONTAAN, mene ja osallistu!