keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ei isoks, mutta vahvaks!

Rahkaäijä on vähän laiska teekkari ja osallistumisprosentti tähänastisiin vappurientoihin on ollut aika pieni. Mutta eilen sentään TTY:n vappuhulinoista löytyi jotain, mikä sytytti myös Rahkaäijän. Kiihdytysajot!
Ready. Set. Go!
Rahkaäijällä on niin tömäkät vatsapalikat, että ne suorastaan puskee nahkapuvunkin läpi!
Vaikka Rahkaäijä onkin ikuinen suosikkini, kiihdytysajoissa paras suoritus tuli mielestäni vihreältä pappatunturilta, eikä äänetön sähköautokaan huono ollut! Kiihdytysmatka oli vain parisataa metriä plus saman verran jarrustusmatkaa, Kawasaki ei tuolle matkalle saa vielä ihan täyttä ärjyntää päälle. Maililla vauhti onkin jo lähemmäs 300 kilometriä tunnissa. 
Tää olikin aivan täydellinen aasinsilta erääseen juhannustapahtumaan, jossa saa ajaa vaikka 300 kilometriä vuorokaudessa. No Ratareisihän se! Ratareittä meidän kanssa myös järjestävä Jaanaba suunnitteli upeet mainokset tapahtumalle ja niitä sitten kylvetään ihan joka paikkaan lähiaikoina. 
Alotettiin mainosten jako jo eilen, vietiin muutamaan pyöräkauppaan ja tietenkin HH Gymille samalla kun mentiin treenaan. Melkein otin tuon minipossumainoksen pois vierestä, kun se yrittää varastaa shown! Minipossu oli kyllä varmaan kiva. <3
Olen tässä nyt varmaan vajaa pari kuukautta tehnyt omatekemää kolmijakoista saliohjelmaa ja alkuun mulla oli kunnianhimoinen tavoite kuuden tai peräti viiden päivän kierrosta. Viiden päivän kierto toimisi mulla varmaan jossain tyhjiössä, mutta ei tässä elämässä, kun haluais ajaa pyörälläkin. Kun yksi treeni lykkääntyi, niin sitten muutkin ja äkkiä tulikin vähän pitkiä treenivälejä tietyille lihasryhmille. Seuraavan juonenkäänteen arvaa varmaan kaikki. Palaan takaisin tekemään maailman parasta treeniohjelmaa eli 5/3/1. (Siitä olen kertonut mm. täällä.
Aina välillä haaveilen, että musta tulis isona "ihan vitun iso mörkö", mutta koska vietän erilaisten polkupyörien kyydissä useita tunteja viikossa ja en oikeastaan edes suunnattomasti syty millekään bodaustreenille, ei musta varmaan ole tulossa mörköä ihan lähiaikoina. Juuri siksi melkein rakastan viiskolmeyks-ohjelmaa, että siinä pääliikkeet tehdään aina lyhyinä sarjoina ja vaikka joka viikko voi paukuttaa uusia enkkoja, jos vaan rahkeet ja pää riittää. Jos olen ihan rehellinen, niin mun sydäntä lämmittää paljon enemmän uusi sarjaenkka kuin hullu pumppi treenin päätteeksi. (Pumpista saa aina kyllä vakuuttavampia kuvia blogiin, kuin sarjaenkasta.) Enkä voi kieltää, etteikö viikonlopun voimanostokurssilla olisi taas jotain osuutta tähän ajatusprosessiin.
Mikäs tässä kaikessa nyt oli pointti? No se, että kannattaa tehdä sitä, mistä tykkää ja jättää turhat asiat tekemättä. Kuten pohkeet. 
Mutta ihan kohta mää myöhästyn koulusta ja joudun kaahaan pyörällä kun heikkopää (kerran oon mummoon törmännyt fillarilla ja koskaan en sitä enää tee, eli en oikeesti kaahaa), että ehdin kevään tokavikalle luennolle. Ja niin, kandin palautin eilen. Huh huh! Rahkaäijän kandi on ollut jo vuoden vähän vaiheessa, voi tätä kuittailun määrää!

Hauskaa vappua, ei saa tukehtua munkkiin!

Rahkalaskuri: 812

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Lift like a girl!

Reilu kuukausi sitten pistettiin Tampereen voimanostajien kanssa alulle yhteinen projekti nimeltä Voimanostokurssille naisille ja eilen oli vihdoin tuo hartaasti odotettu päivä. Kello kahdelta, lauantai-päivän ollessa kauneimmillaan, kokoontui joukko nostonhimoisia naisia Nekalan HH Gymille. Kahdeksan plus Rahkamuija eli vähintää yhdeksän. Oltais myös voitu jäädä paistattelemaan päivää ulos, mutta siirryttiin silti sisälle HH Gymin voimanostohuoneeseen, jonne ei pahemmin päivä paista.
Name of the game oli se, että TVN:n ukot ja yksi leidi neuvoo ja naiset nostaa. Ja niinhän me tehtiin kolme ja puoli tuntia!
Järjestys oli sama kuin voimanostokisoissa, eli kyykyllä aloitettiin, sitten penkki ja kruununjalokivenä maastaveto.
Ensimmäinen nostaja uunista ulos!
"Ja muista sitten työntää niitä polvia ulospäin!"
Ilme on kans tosi tärkee. Mitä rumempi, sen parempi!
Kyykkyhäkkejä oli käytössä kaksi ja tankoja kolme ja jokainen tanko oli vähän eri korkeudella, jotta eri pituisille nostajille löytyi varmasti tanko sopivalta korkeudelta. Äkkiä luulisi, että kyykyssä ei ole edes mitään reenattavaa, alas vaan ja sitten ylös. Mutta ensin pitää löytää käsille sopiva ote tangosta sopivasta kohdasta, sitten säätää jalkojen leveyttä, sitten muljauttaa lantio taakse ja alas mennessä pitäisi vielä muistaa painaa polvia ulospäin sivuille ja ylös tullessa samoin ja vielä pitää katse ylhäällä. Eikä kannata kyykätä peiliin päin! Mutta ei se nyt tosiaankaan mitään rakettitiedettä ole ja Teemulta, Matilta, Veikolta ja Marjulta tuli jatkuvasti hyviä ohjeita, ja yleensä jokainen nosto näytti edellistä paremmalta.
Kun kyykystä oli saatu tarpeeksi, päästiin vähän lepuuttamaan makuuasentoon. Eli penaa!
Selkä kaarelle ja uutta nostoo vaan! Go Jenni!
Jee, onks hyvä meininkiiiii?! Peukut ilman, wuhuuu!
Punapäiseltä Marjulta oikeella kannattaa ottaa vinkkejä vastaan, se meinaan osaa nää hommat!
Myös penkkipaikkoja oli kolme, joten kaikki pääsivät penkkaamaan oikein sydämensä kyllyydestä. Osalle penkkipunnerrus oli tutumpi juttu ja osalle vieraampi, mutta kaikki saivat varmasti hyvät eväät jatkoa ajatellen. Meikäkin tietää nyt vähän paremmin missä mättää, selästä ja jaloista enemmän tukea ja happi otetaan ennen laskua, ei sen aikana. Useampikin hätyytteli ennätysrautojaan ja voimaa näissä muijista kyllä löytyy, kunhan pää on mukana nostossa. Se todettiin monta kertaa.
Kannattaa juoda välillä!
Penkin jälkeen siirryttiin maastanostoon, tuohon Rahkamuijan ehdottomaan lemppariin. Vaikka kahteen edelliseen liikkeseen oli jo vuodatettu hikeä, mutta ei kyyneleitä, oli vielä vähän poweria jäljellä maveenkin. Taas kolme tankoa ja hieman eripainoista kiekkoa kaikkiin, jotta jokaiselle löytyi sopiva paikka treenailla.
Nyt kuulolla, Teemu latelee ohjeita.
Siiri reenaa sumoo!
Nostotalkoot!
Virpi oli varsin kova vetomimmi! Oho, se onkin Veikko, yksi kurssin vetäjistä!
Sarianna keskittyy täysiä!
Koska kerrankin oli mahdollisuus kokeilla vähän erilaista jutskaa valvovan silmän alla, mä koitin sumotyyliä, eli jalat leveällä. Naisille kuulemma sopii sumostaili hyvin, koska se on huomattavasti enemmän jalkapainotteisempi, kuin perinteinen kapea veto, jossa tarvitaan enemmän selkää. Mun täytyy ainakin vähän vielä treenailla, ennen kun pääseen hyödyntämään sumotyylin edut. Oli meinaan vaikeeta noin äkkiseltään! Ensin yritin varsin leveällä jalkojen asentoa, mutta lantio veti kuulemma jotain ihan omaa mambaansa silloin, joten hieman kapeampi sumo näytti (ja myös tuntui) paremmalta.
Jaa, että tästä vaan alas?
Jos kuvassa näkyisi mun kieli, niin se olisi keskellä suuta.
Fiilis tuntui olevan varsin korkealla osallistujien keskuudessa ja kaikki varmasti sai ainakin jotain irti kurssista. Kurssin päätyttyä pukuhuoneessa etenkin yksilöllinen ohjaus sai kiitosta, kun kurssilaisia oli yhdeksän ja ohjaajia neljä, saivat kaikki varmasti henkilökohtaista neuvontaa joka liikkeessä. Vaikka olen käynyt ihan vastaavan kurssin vuosi sitten, tää oli mullekin aivan hyvää kertausta ja tekniikan tarkistusta. Oli myös ihan tosi kivaa, kun porukka kannusti toisiaan ja muutamalle hienolle nostolle oikein taputettiinkin. Varmaan pilasin parikin tiukkaa nostoa, kun karjasin kesken kaiken "NOSTA!!" Olen varmaan viettänyt vähän liikaa aikaa HH Gymille, jossa huudetaan joka ilta. :D
Pakotin koko porukan lopuksi yhteiskuvaan ja kurssin henkeen sopivasti kuvaan pääsi myös voimanostotanko, jota juuri ja juuri jaksettiin kannetalla tollain porukalla!
Katoin näitä kuvia eilen illalla ja nauroin monta minuuttia keskellä olevan Siirin irvistykselle, ihana! 
Joko kuvat on otettu, ei jaksais enää pitää tätä tankoo!
Ihan jättimäinen kiitos kaikille osallistujille ja etenkin Tampereen voimanostajille. Tää oli ihan mielettömän hieno juttu!
Tiedän, että siellä kotivastaanottimien äärellä on nyt huokailuja, että olisinpa mäkin ollut tuolla, kuulostaa niin kivalta! Huokailuihisi on vastatattu! 24. toukokuuta olisi HH Gymillä (Ahlmanintie 56, Tampere) ihan vastaava setti, kymmenen naisihmistä otetaan (plus mä!) ja kurssille on varattu neljä tuntia, kello 14 alkaa. 20 euroo kustantaa ja ilmottautumiset sähköpostilla matti.rajaniemi2@gmail.com mahdollisimman pian. Tuu, siä on tosi kivaa ja oppii kaikkee!

Rahkalaskuri: 807

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Sinustako sankari Paint-kuvaan?!?

Ihan ei vielä tänäänkään päästy torille juhlimaan Tapparan mestaruutta, mutta huomenna sitten! Tavallaan kuitenkin pääsin tänään torille, koska kävin pyörällä Laukontorin kalamarkkinoilla. Muikut ja kalakukot jäi muiden syötäväksi, mutta vähän ruisnappeja lähti mukaan. (Tämä "lähti mukaan" -ilmaisu muuten kuulostaa aina siltä, kun ne olis maksettu juoksu-Visalla. Samoin laifstail-bloggaajien suosima "kotiuttaa" kuulostaa epäilyttävältä.) Joka tapauksessa, ruisnapit on loistavaa tankkausevästä pyörälenkeille!
Melkein ostin myös puukengät, mutta eihän niillä ollut mun kokoa enää jäljellä, numeron pienemmät olisin tarttenut. Noi vähän hölsky jaloissa. :(
Vapaapäivän muu ohjelma on koostunut lähinnä laiskottelusta, venyttelystä ja palautumisesta muutenkin.
Venyttelin puoli tuntia lähinnä aurinkolasin sankoja, kun sovittelin Petri Nygård -lasejani erilaiselle salivälineistölle. Fatbar-levytankokin näytti tosi iloiselta keltaset arskat päässä!
Jee, viikonloppu! Kyllä noi lasit näytti paljon paremmalta tolla pallolla.
Illalla oli myös ruokaöautanen näytti hyvin suotuisalta palautumisen kannalta. Oikein herraskaiset eväät! Uuder perunat ja kaikki.
Mutta oli mulla (kerrankin!) ihan oikeeta asiaakin. Suunnittelin edellisen postauksen kommenteissa, että voisin piirtää Iitusta Paint-kuvan, jossa olisi mukana myös longboard. Jäin tähän ajatukseen jotenkin jumiin ja funtsin, että voisin taiteilla vaihteeksi muita ihmisiä paint-kuviin. En kehdannut käydä rötsimässä Iitun kuvaa blogista, joten kysyin Rahkaäijältä, että minkälaisen kuvan tämä haluaisi itsestään. Toive oli, että maastavetoa kuussa. Ei siinä sitten mitään, laitetaan Rahkaäijä mavettamaan kuuhun.
Onko siellä vähän polvet koukussa? Eikä loppuojennuskaan näytä ihan pätevältä. Hylkäys tuomariäänin 3-0.
Musta oliskin hauskaa, jos saisin taiteilla vaikka pari lukijaa tai muita bloggaajia mukaan hienoihin taideteoksiin. Heti aloin jo pohtimaan, että minkälaisen kuvan tekisin esimerkiksi Kauramoottorista Hawajin Ironmanilla tai Heidistä pumppaamassa hauiksia jossain Savon metsissä. Eli pistä hullu kuvatoive (ja naamakuva sähköpostilla, jos ei ole blogia, josta saan kuvan mielivaltaisesti pölliä) kommenttiboksiin, niin kansantaiteilija R. Ahkamuija pistää Paintin laulamaan! Jos tulee tosi monta halukasta (nyt kun näin sanon, niin ei yhtään), niin toteutan jonkun kohtuullisen määrän. Tää oli nyt mun hulluista ideoista yksi hulluimmista, olkaa nyt mukana pliis!

Rahkalaskuri: 805

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Miksi tänään on hyvä päivä?

...Siksi, että sainkin yhden koulujutun pari tuntia ajoissa valmiiksi, kun olin varautunut tuskaan, kiireeseen ja hammasten kiristelyyn. Huomenna tai perjantaina voisi lyödä vielä kandin pakettiin, niin sitten voi päästää ison ilon irti. Kysy multa mitä vaan ASLAK-kuntoutuksesta, niin mä tiedän. Tai ainakin arvaan hyvin!

...Siksi, että huomasin eilen, että mun maha valmistautuu kovaa vauhtia kesän tuloon.
Olen vilpittömästä pahoillani, jos tuo naama tulee jonkun painajaisiin. Mun painajaisiin tulee toi vanha sänky tuolla taustalla, jota kukaan ei ole vieläkään kantanut pois.
... Siksi, että hain tänään postista uudet maantiekengät. Tilasin kengät Wiggleltä ja ekat oli liian pienet, mutta palautus sujui ihan ennenkokemattoman helposti ja nyt on sopivat popot! Ja minkä väriset! Löysin kengät niin, että googletin "road bike shoes green". :D
Voiko vihreästä saada yliannostusta? Ööö, ei?
...Siksi, että Tappara voittaa tänään tai viimeistään perjantaina kultaa. Sitten lähdetään torille! En lupaa uida suihkulähteessä, siellä ei vielä nimittäin taida olla vettä.
Toivottavasti en nyt ui, ennen kuin tipahtaa.
...Ja ennakkoon myös siksi, että lauantaina on naisten voimanostokurssi (JEE!) ja osallistujat on kuulutettu vain blogin kautta, eli se tarkottaa sitä, että sinne tulee Rahkamuijan lukijoita ja sekös vähän jännittää!

Oikeestaan mulle tuli vielä entistäkin parempi mieli, kun vähän mietin kaikkia kivoja juttuja ja piirsin Paintilla. Positiivisuuden ruokkiminen ei oikeesti ole mitään hiekkalaatikkopsykologiaa (Rahkaäijän termi kaikelle "hömpälle"), vaan ihan totta. Toimii se toisinkin päin, mä ainakin onnistun saamaan huonon mielen, kun vellon kaikkia kurjia juttuja edestakaisin päässäni. Mielummin vellon näissä hyvissä fiiliksissä (ja suihkulähteessä), arki on sillä tavalla huomattavasti mukavampaa ja helpompaa!

Miksi tänään on hyvä päivä sun mielestä? Kerro!

Rahkalaskuri: 801 (Ja tämäkin vielä, tuhat taitaa tulla täyteen kesällä!)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kato äiti, ilman käsiä!

Koska meillä asuu teekkari, myös pyörälenkki on mahdollista päättää Excelin ja jonkun hienon liikkeenjohdollisen analyysin avulla.
Taivis= Taivalpirtti, pyhis= Pyhäjärvi ympäri, Vehis= Vehoniemeen ja takasin, kauksu=Kaukajärvelle ja takaisin metsässä.
Vaihtoehtoina oli niin maantie- kuin maastolenkkiäkin ja ominaisuudet pisteytettiin nollasta kakkoseen ja voittajaksi selviytyi maastopyöräretki Taivalpirtille. Jos Ekseli niin sanoo, niin mitä sitä vastaan vänkäämään! Tamperelaiset fillaristit on merkkaillut Open street mapin (kartta täällä, fillarifoorumilta ohjeet, miten sen saa puhelimeen) päälle polkujen vaikeusasteen ja seurailtiin vähän merkittyjä polkuja. Mentiin melko pitkän matkaa oranssilla (toiseksi vaikein) merkittyä polkua ja se oli paikoin niin hankalaa, ettei edes Rahkaäijä ajanut siellä. Haluaisinkin nähdä sen ninjan, joka vetää koko polun ajamalla läpi, mutta ymmärrän aivan hyvin, että polkua on turha merkitä punaiseksi (lähes ajamaton), jos iso osa siitä on ajettavissa.
Yllättävä metsäjärvi ilmestyi jostain eteemme.
Rahkaäijä löysi polun varrelta pullon, johon oli alkanut jo kasvaa elämää.

Ostin muutama viikko sitten Camelbackin eli repun, jossa on vesisäiliö, niin nyt voin juoda ilman käsiä. Rahkaäijä navigoi, ei taideta olla kartalla.

Oho, hetken aikaa oikein helppoa polkua!
Ja taas metsäjärvi!

Lidlin naanleipä ei petä retkieväänä koskaan.

Kun otin tätä kuvaa, Rahkaäijä epäili, että menetin hermoni lopullisesti ja otan kuvan myynti-ilmoitusta varten. 
Kaarinanpolulla saa kävellä vain jos, selässä on jättimäinen Kånken, käsissä kuulantyöntökuulat ja otsaankin saattaa kasvaa tollanen uloke, jos on liian juurakkoista.
Taivalpirtiltä ajeltiin suorempaa reittiä ihan tietä pitkin takaisin, koska menomatkalla pyörän työntelyä tuli ihan tarpeeksi. Mutta uudet reitit on aina vähän riskinottoa, joskus osuu kohdalla ihan huikeita polkuja ja toisinaan touhu muuttuu ihan patikointiretkeksi. Nyt ainakin tiedetään, että Taivalpirtille kannattaa pyörällä mennä ehkä jotakin muuta kautta.
Jos palataan ihan vähän eiliseen, niin mulla oli sellainen päivä, että valitsin salilla  "Go hard or go home" -sanonnasta jälkimmäisen osan. Kolmen penkkisarjan jälkeen suutuin koko maailmalle niin paljon, että istuin loppuajan hierontatuolissa ja mökötin. Tänään otin uuden lähestymisen treeniin ja valitsin Go hard -linjan. Tai hardista niin nyt tiedä, mutta hiki tuli. Rahkaäijäkin oli aika kovis, sillä oli venyttelypäivä, ja silloinkin voi treenata, jos tekee sen ilman käsiä, mieluiten ajatuksen voimalla.
Ei kyykyssä tarvii käsiä!
Ja levypainokin on melko kevyt, kun se leijuu ilmassa.
Mutta penkki ilman käsiä sopii vain oikeilla maagikoille. Noora Karma, sut on haastettu!
Kun katsoo blogin paria viimeaikaista postausta, niin luulee, että meidän elämä on pelkkää salia ja pyöriä. Sitä vapaa-aika suurimmaksi osaksi onkin. Salitreenit, pyörät ja Ratareiden jatkuva suunnittelu ainakin ajatuksen tasolla ei päästä tästä elämäntyylistä hetkeksikään pois. Enkä haluaisikaan. Viime viikkoina lisämausteena on ollut eräs pieni projekti. Mun piti kertoa siitä vasta sitten, kun se on kokonaan valmis, mutta en malttanut ja Instagrammiin jo lipsahti yksi kuva viikonloppuna. Mitä meillä sitten on työn alla? Maailman ensimmäinen Rahvèlo! (Toim. huom. Rahkamuija+ vèlo=Rahvèlo)
 Rahvèlo pääsi vihdoin päivänvaloon! 
Rahvèlo ei ole vielä valmis ja esittelen sen tarkemmin, kun saadaan se kasaan ja  Rahvèlo-teippaukset kylkeen. Pyörä on maalattu vihreäksi plasti dipeillä ja lyhyesti kuvattuna oli aika piinallinen urakka kaiken kaikkiaan ja siitä kunnia kuuluu osin suomalaisille nettikaupoille, joista dippejä tilailtiin. Auto Vision Finland-nettikaupasta sain kyllä ihan kaikkien aikojen surkeinta asiakaspalvelua, eikä plasti dipit koskaan lopulta tulleet perilla ja pari muuta puljua myi luokattoman huonolaatuista tavaraa. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi heti alun alkaen pitänyt tilata maalit ulkomailta. Mutta pääasia on, että  Rahvèlo pääsee vielä tänä keväänä ajoon ja siitä tuli VIHREÄ! 
Rahkalaskuri: 798

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kultamuna käsissä

Keskiviikko-iltana tehtiin pieni maakuntamatka. Napattiin Pirkkalasta kyytiin Jaanaba ja Juhaba ja ajeltiin Alastaroon, missä tietenkin sijaitsee meidän Do it yourself -juhannustapahtuman eli Ratareiden tapahtumapaikka juhannuspäivänä. Miesväki oli ottanut mukaansa myös pyörät, joten rataa päästiin testaamaan tositoimissa.
Rata on tyhjä, sinne vaan!
Oletko kuullut sen Kirkan biisin, jossa lauletaan "Tää yö nyt  poljetaan ja hengaillaan.
Ei mennä nukkumaan.
 Varikolla pyöräillään ja svengaillaan, kun sataa kierrosta kerätään"?
Se kertoo juhannusviikonlopusta 2014.
Kavereillekin riittää tilaa katsomossa.
Mites, mahtuisko 14 metriä leveällä baanalla ohittamaan? Se on enemmän kuin olisi kolme kaistaa moottoritiellä rinnakkain.
Tälle suoralla voi kokeilla sitten temponopeuksia yön pimeinä tunteina. Kiihdytysauto menee tässä kohtaa yli 500 km/h, paljos sä?
Mulla on koko tapahtumasta nyt äärimmäisen hyvä fiilis, yritin kuvailla muille asiaa niin, että meillä on käsissä jättimäinen strutsin muna ja kun koputtelee vaan kuoren irti, niin sisältö on 24 karaatin kultaa. Koko konsepti on niin ainutlaatusen hieno, 24 tuntia pyöräilyä tyhjällä moottoriradalla Suomen suvessa, ei ole mitään vastaavaa. Saksassa toki, mutta niillä ei ole meidän kesäöitä siellä.
Las Palmasin mutka. Tänne muuten putosi taannoin lentokone.
Asfaltti rullasi oikein mukavasti, Rahkaäijä kehui myös, ettei mitään töyssyjä tuntunut pyörällä ajaessa.
Alastaro Circuit, 21. -22.6.2014, lauantaista sunnuntaihin, ole paikalla!
Rahkamuijalla on joka paikkaan vipit.
Koska juhannukseen on vielä hetki, käytiin sitä odotellessa vähän treenailemassa tänään. Rahkaäijällä oli jalkapäivä, meikällä selkä-takareisijumppa. Kaikki muut oli varmaan jo vetämässä lammasta kaksin käsin naamariin kotona, kun salilla oli tosi hiljasta.
Olisin varmaan minäkin tarvinut sitä lammasta ensin, kun oli ensin vähän käynnistymisvaikeuksia treenin kanssa. Vasta takareisiin päästessä sain jutun juonesta ja treenistä kiinni. Kerään vähän maastavetoon motivaatiota ja sen hinkkaaminen saa vielä vähän odottaa, suorin jaloin vetoa on sen sijaan tullut nitkutettua viime aikoina senkin edestä.
Rahkaäijä, nyt jäit kiinni! Peilistä näkee, että selvästi yrität zoomata sinne pakaroihin.
Moikka, oon Miss Suomi -finalisti numero 11 ja toivon maailmarauhaa ja kunnon pumppia lihaksiin.
Me ollaan viime aikoina ajettu jonkun verran Hervannan keskustassa ja lähiöissä sellasta urbaania maastoajoa ja salitreenin jälkeen meillä oli pyörät valmiina odottamassa. Ostin muuten Tigerista timantteja Rauskiin, ne sopii t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-s-t-i! Bling bling vaan.
Vuoraan ehkä koko pyörän timanteilla.
Lähdettiin keskustaan päin "pommittaan" pyörillä ja erityisesti tsuumailtiin paikkoja, joista voisi roikasta eli hypätä.
Suuri surmanajaja tietenkin hyppäis vaikka liikkuvan junan yli, jos olisi sopiva hyppyri.
Yliopiston pihasta ei löytynyt mitään hyvää kohdetta, joten suunnattiin Rahkaäijän lapsuuden hyppyhuudeille, eli Sampolan koululle. Siellä on kivoja matalia rappusia, joita voi ajaa tai hyppiä alas.
Jatkettiin matkaa Tullintorille päin ja Pakkahuoneenaukiolle onkin joku arkkitehti mukavasti suunnitellut hyppyrintynkää. Olin ihan tyytyväinen tähän kuvan roikasuun, vielä kun saisi kunnolla vauhtia, niin näyttävyys olis taattu!
Viime viikolla mustelmat oli melkein taattuja, kun käytiin vähän reenailmassa hyppäämistä TTY:n pihassa. Mun piti ottaa oikein näyttävä tuplaroikasu kahden peräkkäisen kivikorokkeen päältä, mutta vieläkin tuntemattomasta syystä painoin jarrut pohjaan juuri ennen ensimmäistä hyppyä ja pyörä naisineen vaan putosi korokkeelta ja melkein vielä toiseltakin. Jollakin uskomattomalla tuurilla en kuitenkaan kaatunut ja selvisin ilman fyysisiä vammoja, henkisiä kauhutiloja kylläkin saattoi jäädä. Mutta rohkeesti vaan uutta roikasua tonttiin, niin ei jää jännittämään!

Koska pääsiäisen pyhät ei lopu koskaan ja kellään ei ole mitään tekemistä kuitenkaan, niin pistetään perinteinen kysymyspatteri! Mitä meinaat tehdä juhannuksena? Tykkäätkö Kirkasta? Saako pitkäperjantaina käydä salilla? Söitkö jo lammasta? Onks junalla kiva matkustaa? Kumman roikasu näytti hienommalta, mun vai Rahkaäijän? Ole kiva ja kerro! 

Rahkalaskuri:794