lauantai 31. toukokuuta 2014

Lihataistoon!

Sehän on lauantai-ilta, eli juuri se aika jolloin jokaisen kunniallisen (=nälkäisen) kansalaisen tulisi laatia strategiaa sunnuntai-aamupäivän lihataistoon! Siis mihin? Kolme sanaa. Ruokakauppa, lihahylly, puoleen hintaa. (Hups, siinä oli neljä.) Kyllä, sunnuntai-aamuisin ainakin meidän ässän lihahyllyssä on vaikka mitä ihanaa lihaa varustettuna lapuilla, joissa seisoo -50 %. Mutta tämä ei valitettavasti ole enää pienen piirin salaisuus ja ainakin Hervannassa käydään raivoisa lihataistelu joka sunnuntai. Voin näin ihan meidän kesken antaa kaikki parhaat vinkit lihasodankäyntiin. Tämä on peli, jota ei kannata hävitä.

1. Kartoita tilanne etukäteen!  Mitä ruokakauppoja on lähistöllä? Ainakin S-mafian kaupat on hyväksi havaittuja lihan alennusmyyntipaikkoja meillä päin. Alelihoja bongattu sen toisen konsanantti-kaupan hyllyiltä. Aleprosentit vaihtelee, Liiterissä ihan säälittävät parikymmmen pinnan alet, turha vaivautua. Tositaistelija käy jo perjantaina tsekkailemassa onko lihahyllyssä paljon kamaa sunnuntain tai maanantain päiväyksellä.
Tämän vuoksi taistelet!
2. Hanki taistelupari! Lihasotilaan käsikirjan mukaan taistelijapari on aina tehokkaampi, kuin kaksi erillistä sotilasta. Valitse luotettava pari, jonka kanssa pystyt jakamaan saaliin tasapuolisesti (samassa taloudessa asuva henkilö on paras, ei tarvitse jakaa!) ja voit luottaa pariin tiukimmallakin hetkellä. Joudut kuitenkin antamaan taisteluparisi käsiin ei nyt sentään henkeäsi, mutta ainakin ensi viikon proteiinit.

Lihasotilaan käsikirja löytyy yllättävän monen kodin kirjahyllystä ja siihen kannattaakin tutustua huolellisesti.
3. Valmistaudu! Sunnuntaina kaupat aukeavat kello 12, joten herää taistelupäivään viimeistään 6.30 ja tee viime hetken valmistelut. Onko kauppakasseja tarpeeksi? Rahapussi turvallisesti mukana? Lipasta lompakkosi rahan lisäksi kaikilla mahdollisilla poonuskorteilla. Varmista myös, että pakastimessa on tilaa.

4. Ole ajoissa! Kauppakeskukset avaavat ovensa usein jo hieman ennen kahtatoista, joten pääset väijymään ruokakaupan oven taakse jo ennen puoltapäivää. Oman ulko-oven omistavien kauppojen eteen alkaa myös muodostumaan jonoa jo kymmentä vaille, joten älä joo kotiin munimaan!

5. Tee hyökkäysvalmistelut lähtöalueella! Lihasotilaan käsikirjan mukaan hyökkäysvalmistelut tehdään lähtöalueella tehdään siten että siirtyminen hyökkäykseen voi tapahtua hidastelmatta ja yllättävästi. Valitse siis eturivin paikka ja käyttäydy levollisesti, mutta pysy valppaudessa! Älä koskaan ryhmity hitaiden mummojen taakse. Rahkamuijan spesiaalivinkki: Voit olla sitovinasi kengännauhoja korkeassa polviasennossa ja tämä takaa loistavat lähtöasemat hyökätä aukeavan verkko-oven alta ensimmäisenä.
Vihreän taistelijan tavoite on edetä nopealla ja yllättävällä liikkeellä edetä syvälle taistelualueelle, sininen taistelija tukee ryhmäaseen eli ostoskorin turvin parinsa toimintaa.
6. Taistele! Kun ovet aukeavat, parin ykköstaistelija juoksee lihojen ja etenkin kanojen luokse ja nappaa nopeasti mahdollisimman suuren saaliin. Tällä välin kakkospari ottaa korin ja etenee ripeästi lihahyllyille ja tarkastaa ensimmäisenä jauhelihojen tilanteen. Kun kanat ja jauhelihat ovat hallussa, kannattaa tarkastaa myös naudan kokolihan tarjoustilanne. Tämä kaikki käy aivan muutamassa minuutissa, joten keskity jatkuvasti täysillä!
Vasemmalla ostoskori KK-76 (kevytkori vuosimallia -76) ja oikealla ostoskärryt RK-62 (raskaskärry vuosimallia -62). Kevyskori on kaliiberi on noin 9 litraa, joka soveltuu loistavasti sunnuntain lihataistoon. Raskakärryn kaliiberi 76,2 litraa ja tämä soveltuu muun muassa kokonaisiin tyhjennysmyynteihin. 
7. Suojele saalista! Lihataistelussa halpamaisetkin temput ovat sallittuja, joten koria kantavan taistelijan on tarkasti suojattava, ettei viholliset pääse varastamaan saalista ostoskorista. Tämä ei ole mikään tornari, vaan lihataistelijan ankaraa arkea.

8. Kerää lisäsaalista! Kun primäärisaalis, eli lihat ovat turvallisesti korissa, voi parin toinen osapuoli tarkistaa muna- ja leipähyllyn mahdollisten alelappujen varalta. Kartoita myös käpykakkujen tilanne. Myös eineshyllystä voi löytyä jotakin, mutta ei koskaan mitään taistelun arvoista.

9. Maksa! Kassajonossa voit jo hieman rentoutua, mutta varmista, että ostoskasseja on riittävästi saaliin kotiin kantamiseksi! Kesäkelillä myös kylmälaukku kuuluu lihasotilaan varusteisiin.
Viime sunnuntain sotasaalis, 3,5 kg kanaa ja vähän pihvimatskua. 
10. Pakasta! Iloitse saaliistasi, mutta huomaa rajalliset päiväykset, joten varo käsiin mätäneviä lihoja ja pakasta mahdollisimman suuri osa saaliista.

Kysymyspatterissa pohditaan tänään haastavia tilanteita ja se onkin lainattu suoraan Lihasotilaan käsikirjasta (s. 212).  Miten toimit, jos taisteluparisi ei kykene toimimaan taistelussa (esim. jää heti pullahyllylle haaveilemaan)? Miten toimit, jos taisteluparisi haavoittuu (esim. kaatuu pyörällä) matkalla kauppaan? 3. Miten toimit, jos ryhmäaseen (KK-76) käyttäjä tulee taistelukyvyttömäksi (esim. mummo lyö kävelysauvalla sääreen)? Bonuskysymys: Mitä teet, jos muut sotapalkkiot eivät ole vielä ehtineet tilillesi, etkä pysty maksamaan saalista?

Vaikka jonain seesteisenä tiistai-iltana voikin tuntua, että tämä maailma ei enää koskaa näe lihataistoa, niin historia on opettanut, että seuraavan sunnuntain saapuminen on vain ajankysymys.

Rahkalaskuri: 860

torstai 29. toukokuuta 2014

Vieraissa samalla kadulla

Jos mulle joskus tulee kovasti tekemisen puutetta, lähden kiertämään Suomea ja treenaan mahdollisimman monella salilla, erikoistuen pieniin, ei-niin-kaupallisiin saleihin. Taas voin vetää yhden salin listalla yli, koska eilen pääsin treenailemaan Bullfarm-salille Nekalaan. Ensimmäisellä voimanostokurssilla tutustuin Jenniin, joka on voimanostovalmennuksessa Bullfarmilla ja Jenni halusi näyttää mulle oman salinsa, koska edellisellä kerralla nosteltiin HH Gymillä.
Kuten arvata saattaa, salikoirakaan ei ollut mikään pieni ja herttainen puudeli.
Vaikka HH Gym ja Bullfarm ovat samalla kadulla ja molemmissa käy nostelemassa isoja äijiä, on näillä saleilla yksi perustavanlaatuinen ero. HH Gymillä reenaa Tampereen voimanostajat, jotka kisaa Suomen voimanostoliiton (SVNL) kisoissa ja bullfarmilaiset Finland Powerlifting Organisationin (FBO) kisoissa. Näillä kahdella jengillä on pieniä eroja muun muassa nostosäännöissä ja painoluokissa ja näistä vaan SVNL:n nostajat ovat doping-kontrollin alla. HH Gymillä on siis tullut nähtyä miten nostetaan SVNL:n säännöillä ja varusteilla, mutta nyt sain mahdollisuuden saada oppia nostajilta, jotka tekee asiat vähän eri tavalla.

Jennin valmentaja Jani Ihalainen lupasi vetää meille treenit samalla kun koutsasi erästä toista valmennettavaansa ensi viikon penkin EM-kisoihin. Valmennettava sattui olemaan IFBB pro Minna Pajulahti, joka veteli kevyitä satasen penkkiykkösiä loppuherkistelyinään.
Jani veti meille tekniikkatreenit ja tsekattiin kyykky, penkki ja veto. Kyykyssä oli eniten korjattavaa (leveempää asentoo tai tekoniveltä joidenkin vuosien päästä, heheh) , penkkiin sain maltillisia parannusehdotuksia ja maastavetotekniikkaa jopa kehuttiin. Se on kuulemma lähes täydellinen, vielä kun saan jäätävien sarjojen voiman jalostettua ykkösnostoihin.
Polvee sivuun, sivuun ja vielä enemmän sivummalle.
Jenni, Savonlinnan lahja Suomen voimanostolle.
Ei maata lahnana siellä penkillä! Voi morjes, että on meinaan alaselkä nyt jumissa. Tietää penkanneensa!
Jenni kiskas uuden mave-enkan!
Salina Bullfarm on kunnon hc-sali maan alla, romua ja roinaa on hyvin runsaasti, joten reenaaminen ei jää ainakaan siitä kiinni. Ja äijät näyttää kaikki ihan viikingeiltä, valtavia ukkoja, joilla on parta.
Muscle Beachin paita on aina varma valinta, kun lähtee uudelle salille vierailemaan.
Rahkaäijä sanoi mulle kotona ennen lähtöä, että otat sitten kuvan sen Pajulahden kanssa (tais olla vähän kateellinen, kun ei ite päässy penkkaan penkkijumalattaren kanssa) ja kun Minna oli saanut penkkinsä tehtyä ja meidänkin puolentoista tunnin treeni oli paketissa, niin tottahan yhteiskuvaa oli otettava. Muutaman olkapääjumoan saa vielä tehdä, että hanskat turpoaa samaan kokoluokkaan, kuin Pajulahdella.
Mitäs me tytöt tässä, treeni tehty!
Tänään on luvassa ihan toisenlaista sporttia, kun otan airon kauniiseen käteen ja vetelen ympäri Pyhäjärveä kirkkoveneellä työporukan kanssa. Vaikka tällä hetkellä keli näyttää varsin sateiselta, toivon, että jäävuoreen ei sentään törmätä. Mutta vannoa ei voi!

Rahkalaskuri: 85... jotain, se on kotona eikä rahkalaskurin lukemaa saa koskaan arvata!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kovia muijia, hikeä ja rautaa

Eilen puoli kahden aikaan epäilin pahasti, että vähintään puolet naisten voimanostokurssi vol. kakkosen osallistujista jättää kaikessa hiljaisuudessa saapumatta paikalle, koska keli oli niin megahieno ja kuuma. Huoleni oli turha ja kahden jälkeen HH Gymin voimahuone oli taas ladattu täyteen naisia, jotka halusivat nostaa.
Kurssin alkamista odotellessa leikin oravaa.
Ensimmäinen Tampereen voimanostajien ja Rahkamuijan järkkäämä naisten voimanostokurssi pidettiin siis huhtikuun lopulla ja suuren suosion ja kysynnän vuoksi toinen järjestettiin jo nyt. Tällä kertaa kurssi tuli täyteen päivässä ja jonopaikoillekin ilmottautui vielä lähemmäs kymmenen ihmistä.
Ohjaajina tällä kertaa oli edelliseltäkin kurssilta tutut Teemu ja Marju ja tällä kertaa mukana oli myös nostokonkari Timo.
Joo, älä kuule yhtään yritä tulla tekeen tänne mitään hauiskääntöö!
Tälläkin kertaa homma alkoi kyykystä, josta mulla kylläkään ei ole yhtään kuvaa, koska olin jossain hellehorroksessa vielä siinä vaiheessa. Polvee sivulle ja katse ylös olivat tälläkin kertaa kovassa käytössä olevia neuvoja. Ihan uutuus-juttuna ainakin mulle oli nosta varpaita kohti kattoa, auttaa jos kantapäät meinaa nousta irti lattiasta.
Kun kaikki olivat kyllikseen kyykänneet, siirryttiin penkkaamaan. Kohta ei ole penkkituloksilla leijuminen enää vain miesten hommaa!
Opetuslapset kuuntelee, kun Teemu saarnaa.
Teemu tiivisti hyvin naisten ongelman penkkienkkojen kanssa. Viidelläkympillä saatetaan tehdä vaikka kuinka pitkää sarjaa, mutta kun pistetään vitonen lisää, niin tanko ei liiku enää mihinkään rinnalta. Nostaminen on paljon päästä kiinni, ja ykkösyrityksessä kantti saattaa loppua kesken. Tähän auttaa ykkösten säännöllinen tekeminen, joka kerta ei ole pakko repiä maksimia ja yksi nosto "varmalla raudalla" auttaa myös. Kerran kuukauteen ykkönen, tämän neuvon saimme.

Tälläkin kertaa tehtiin ainakin yksi personal record penkissä. Kuten kurssin vetäjät totesivat, niin yksi päätavoitteista kurssilla onkin saada selville omat rajansa. Eräskin leidi päivitti kyykkyennätyksensä kevyesti 20 kiloa suuremmaksi!
Oli aika lämmin, joten vettä kului. Olin huomaavinani pienen trendin juomapullon väreissä.
Viimeisenä ja kaikkein kauneimpana oli vuorossa tietenkin maastaveto ja tähän liikkeeseen priiffauksen piti mavemestari Timo. Äijä on vetänyt maasta neljä kertaa oman painonsa! Jää haaveeksi aika monella.
Nyt tarkkana, Timo näyttää mallia!
Tankoja oli taas kolme käytössä ja sekalaisessa järjestyksessä jokainen sai vedellä sielunsa kyllyydestä samalla kun hyviä neuvoja sateli suunnalta jos toiseltakin. Mulla on kevyt viikko menossa, niin reenailin sumovetoa ihan vauvapainoilla ja tyydyin vaan katseleen, kun muut veti hirmurautoja.
Kun puolukoita poimis!
Murrr! Vetoraivoa jäi vielä varastoonkin.
Ei ollut meinaan taas mitään kiinteytysjumppaa tarjolla, kun nää muijat otti tankoa haltuun. Satasen tuntumassa veti useampikin kurssilainen ja yksi markka kakskytä nähtiin myös, sekin tietenkin henkilökohtainen ennätys.
Viiden aikaan kaikki kolme liikettä oli saatu pakettiin ja vielä hetken verran Teemu kertasi tärkeimpiä juttuja (mm. pää mukaan ja keskikroppa tiukaks!) ja "antoi luvan" olla tekemättä hauista ja pohkeita, koska niitä ei juurikaan tarvitse voimanostossa. Ensin mainittuja lihaksia aion reenat ihan vaan siksi, että olis jotain esiteltävää, mutta pohjetreenit jätän syksymmälle, niin kuin tähänkin asti. :D
Kuumeisesti mietin ainakin vartin, että millainen ryhmäkuva porukasta otetaan, koska samanlaista ei tietenkään voinut olla kuin ekalla kurssilla. Koska mavetangot oli vielä purkamatta ja kesällä on kiva vilauttaa säärtä, niin pakotin joukkion muodostelmaan tangon ympärille. Jee! Superiso kiitos kaikille osallistujille ja Tampereen voimanostajille! Girls can!
Veikkaan, että tähän asti opastetut 17 naista eivät ole ainoita, jotka haluavat vastaavaa oppia, joten kurssi vol. 3 on luultavasti tulossa, mutta koska kesäviikonloppuja on aivan liian vähän, otetaan se sitten syksymmällä. Palaamme asiaan tangon äärelle!

Koska voimailusta tulee nälkä, lähdettiin testaamaan Rahkaäijän kanssa grilli, jonka yhdessä askartelimme Ratareiden varikolle. (Hei, käys ilmottautumassa, jos et ole vielä sitä tehnyt!) Testiryhmämme totesi grillin äärimmäisen käyttökelpoiseksi ja tilavaksi, joten sadan kierroksen polkemisen sijaan voisin vaikka tavoitella sadan grillatun nakin syömisennätystä!
Rahkamuija suosittelee!
Grillissä käytetyt kierrätysmateriaalit hyvittää kaikkien grillattujen lihojen hiilijalan jäljen. Tai ainakin melkein. ;)
Vaikka voimanosto ja grillaus jännää onkin, kohta on luvassa vielä jännempiä aikoja telkkarissa. Taidan piiloutua johonkin pöydän alle tai muuten saan jonkun jännitysslaagin pelin aikana!

Rahkalaskuri: 851

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kummitukset ei käytä mankkua ja muita vastauksia

Edellisessä postauksessa kuuluttelin kysymyksiä ja niitä tuli varsin riittävästi! Erityisen otettu olin siitä, kuinka nokkelia ja hyviä kysymyksiä tyypit oli keksinyt. 


Kaikille ihmisluonnon omituisuuksille löytyy usein vastaus lapsuudesta, joten kuka söi sun rahkapiirakat? 
Mä en varmaan lapsena ollut kuullutkaan rahkapiirakasta, mutta äiti tekee sikahyvää suklaapiirakkaa ja raperperipiirakkaa. Että ehkä kyse on lapsuudenaikaisesta rahkapiirakan puutostilasta. Raperperimuija olis myös tosi hyvä blogin nimi, saa käyttää!


Miks mun fillari narisee, vai olenko se minä itse?
Sun fillari on ehkä tyytymätön elämäänsä? Meidän fillaritkin narisi ennen, mutta sitten annettiin niille meidän makuuhuone asuinpaikaksi, niin loppui narina. Vähän ne vieläkin yrittää narista, jos eivät ole tyytyväisiä Bilteman halpaan ketjurasvaan.

Tuleeko susta vihanen jos et saa päivittäistä rahkaas? :D
Päivä on kieltämättä vähän vajavainen, jos ei ole rahkaa tarjolla. Tänä aamuna olin ihan vähän vihainen, koska ei ollut mustikoita rahkan kanssa. 


Mieleenpainuvin (hyvässä tai pahassa) blogiyhteistyöehdotus?
Mulle ei ole oikein tullut mitään "kehu tätä vessapaperia, niin saat satkun" -tyyppisiä pimeitä ehdotuksia. Kuitenkin jos kummastelen näitä "Meillon nyt uus shampoo, voit kehua jos haluat" -massaviestejä, joita tulee varmaan vähän kaikille blogin pitäjille. Ei ihan putoo mulle tai mun lukijoihin. Vaikka puhtaat hiukset onkin ihanat.

Suosikki lifestyle-blogi (tai muu blogi, joka ei liity vain urheiluun)?
Lilyssä on paljon tosi hyviä blogeja ja etenkin ite puin ja Aina jonon viimeinen osuu ja uppoaa. 

Kuinka usein värjäät hiuksia?
Käyn parin kuukauden välein kampaajalla. Joskus värjäsin itte, mutta tämä reuhka on nykyään niin paksu ja pitkä, että jätän sen mieluiten ammattilaisen huoleksi.

Mitä täytteitä laitat pizzaan?
Sääntö numero yksi on, että juustoa ei voi olla koskaan liikaa. Eli ainakin Aura-juustoa tai vuohenjuustoa ja vielä jotain juustoraastetta päälle. Lihahommista kinkku ja salami rokkaa ja rehuista ei niin väliä, kunhan ei ole paprikaa tai jalapenoja.

Millaisen tatuoinnin otat seuraavaksi ja mihin?
Majakkatatuointia olen funtsinut jo vuositolkulla toiseen käsivarteen, mutta ei aina tuntuu olevan jotakin tärkeämpää taloudellisten prioriteettien listalla. Tai sitten jos olisi massia, paistaa aurinko, eikä halua ottaa, että pääsee uimaan.
Rahkaäijä piirsi mulle viime kesänä majakan käteen, että pystyin fiilisteleen miltä se sitten näyttää. ;)
Jos sun pitäisi ohjata ryhmäliikuntatunti minkä tunnin ohjaisit ja miksi?
Tää on paha! Varsinkin kun ei ole koskaan käynyt juuri millään ryhmäliikuntatunnilla, niin en edes ihan tiedä mitä siellä tehdään. Joskus kuulin sellasesta keppihevosjumpasta, jossa ratsastetaan keppihevosilla. Sellasen määkin osaisin pitää!

Järjestettiinkö kummallekaan polttareita, jos järjestettiin niin millaiset ne oli?
Ei järjestetty. Polttarit on mun mielestä jotenkin tosi... Ööö... Turhia? Mutta muitten polttareissa on ollut ihan kivaa.


Jos olisit ehdolla eurovaaleissa mikä olisi vaalimainoslauseesi (saa tehdä myös vaalijulisteen paintilla)?


Paljonko meinaat itte polkea ratareidessä?
Niin paljon kun ehdin ja jaksan järjestelyhommilta. Me mennään Alastaroon jo juhannusaattona, joten voisin vaikka pyöritellä sen 300 kilometriä, ennen kuin varsinainen tapahtuma edes alkaa. ;)


Oletko kaatunut ikinä pahasti maastopyörällä? Miten?
Mitään kammopannuja ei ole muita, kuin Sappeen hiihtohississä, kun löin jarrut pohjaan mäen päällä ja törmäsin naama edellä maapalloon. Muutama viikko sitten kaaduin TTY:n pihassa, kun yritin hypätä kahdelta kivikorokkeelta peräkkäin alas ja huikeella tuurilla jäin toisen korokkeen reunalle pyörän kanssa, enkä pudonnut siltä alas ja vammat olivat hyvin vähäiset ellei naurettavan pienet. Metsässä olen koheltanut varsin vähän, pientä pintanaarmua vaan.

Mitä meinaat tehdä kesällä?
Käydä töissä, ajaa pyörällä, podata salilla ja rillata. Siinä se!


Ja oikeesti mulle tuli jo otsikosta mieleen, että vois kysyä, että mikä susta tulee isona. Eli mikä susta tulee?

Mutta entäs kö meikä oikiasti haluaa tietää mikä susta tullee isona!
Koska sekä Minttu että Tups niin kovasti halusivat tietää mikä musta tulee isona, niin vastataan sitten. ;) Ihan rehellisesti sanottuna en yhtään tiedä. Yläasteella funtsin, että voisin ruveta presidentiksi, mutta sitä ennen varmaan pitää tehdä myös jotain. Rahkaäijän kanssa tuumittiin, että ruvetaan pitämään kuntosalia ja pyöräkauppaa ja se olkoon suunnitelma B, jos mistään muusta ei tule mitään.


Osaatko ruotsia? Ymmärrän varsin hyvin ja kovalla vimmalla yritän puhuakin, mutta ei aina niin onnistuneesti. Juuri tällä viikolla töissä joku kysyi ruotsiksi aamutossuja ja mä ymmärsin sen ensin ihan väärin, kun tofflornat ei ollut ihan hallussa.

Mikä Ben&Jerry's maku on parasta?
Cherry Garcia! Mutta sitä ei taideta enää valmistaa. :((((

Jos pääsisit avaruusmatkalle, minne menisit ja miksi (tästä olis huippua saada havainnekuva paintilla)?
Mä en ihan tajua niitä, jotka haluaa lähtee avaruuteen. Se kiinnostaa yhtä paljon, kun mennä bussilla Tesomalle. Rahkaäijä kyllä haluisi lähteä. Ja mä voisin ehkä matkustaa kuuhun, jos se olisi jotain ihanaa juustoa, vaikka manchegoa tai goudaa.
Jos Rahkaäijä lähtee avaruuteen, mää muutan Kaliforniaan.
Mitä aineita kirjoitit ylioppilaskirjoituksissa ja mitä arvosanoja sait?
Äikkä L, psyka L, yhteiskuntaoppi L, elämänkatsomustieto L, filosofia E, ruotsi M, pitkä matikka C.

Oletko harrastanut kansantanssia?
No en!

Ketkä/mitkä selviää maailmanlopusta?
Toivottavasti ei kukaan, muuten on kauhee siivoominen niillä jotka jää.

Mikä on Tampereen paras ravintola?
Juuri tällä hetkellä Veijon kokkitykki Tammelantorin laidalla, tällä viikolla käytiin vetämässä siellä lohimunakkaat ja oli aivan sairrrrraaaaaaan hyvää!

Jos pitäis ottaa koira, niin millaisen ottaisit ja miksi ja mikä sen nimi olisi?
Mä en ole mikään maailman suurin koirafani, etten varmaan ottaisi, mutta sen nimi olisi Dirk. Luin joskus paljon Clive Cusslerin kirjoja ja niissä seikkaili Dirk Pitt -niminen häiskä ja päätin, että Dirk olisi hyvä koiran nimi.

Mikä on ärsyttävintä, mitä joku voi tehdä salilla?
Lastata painot väärin!
Ei lisättävää. Terveisiä Matille.
Voiko maastavetoa tehdä korkkarit jalassa?
En ole koskaan kokeillut, mutta korkkarit voisi toimia samalla tavalla kuin nostaisi korokkeelta. Kannattaa kokeilla, jos on vaikeuksia maasta irrotuksessa!


Voisiko kuussa asua?
Siellä ei taida olla Prismaa tai Lidliä, jotemn  en ainakaan muuta sinne. 


Selviävätkö maailmanlopusta vain Torakat?
Joo ja bedbugsit.

Miksi oliivit ovat mustia ja vihreitä mutteivät sinisiä?
Sillon kun oliivit keksittiin, oli saatavilla vaan mustia ja vihreitä smurffeja, siniset keksittiin vasta myöhemmin. Oliivithan on oikeesti smurffien aivoja. Ei ne missään puussa kasva, haloo!

Voiko kummitukset tehdä maastavetoa? Entä kyykkyä? Tai penkkiä?
No totta kai, mun mielestä ei pidä väheksyä kenenkään voimailutaitoja pelkän olemuksen tai olemattomuuden perusteella. Veikkaan, että HH Gymilläkin kummitukset treenaa öisin. Mutta ne ei tarvii mankkua!


Mikä on elämän tarkoitus? :D
Tehdä kivoja asioita ja olla muille kiltti.

Mitä mieltä lapsista? Onko joskus tulevaisuudessa haaveissa/suunnitelmissa rahkis jr.? ;)
Lapset on vähän kun sirkusnorsuja. Ne on tosi kivoja ja tuottaa paljon iloa, mutta siinä hoitamisessa on niin hirvee homma, että omaksi ei välttämättä haluaisi. Ei kuulu viisivuotissuunnitelmaan. Sirkusnorsut eikä lapset.

Ajatteletko elämäsi koskaan olevan tylsää/yksipuoleista, kun Se pyörii niin paljon vain urheilun ympärillä?
En. Mä olen juuri niiden lajien ja ihmisten seurassa mistä pidän, eikä tekeminen tunnu mitenkään väkinäiseltä tai yksitoikkoiselta. Salitreeni antaa ihan loputtomasti mahdollisuuksia kehittyä ja joka päivä voi ajaa eri fillarilla, jos tuntuu siltä. Ja lopulta on tosi paljon tapahtumia ja asioita, joista en blogiin raportoi ja ne on usein niitä muihin asioihin liittyviä, että blogi epäilemättä vääristää kuvaa kenen tahansa elämästä, jos aihepiiri on rajattu jollakin tapaa.


Oletteko paljon tekemisissä molempien vanhempien/perheiden kanssa?
Joo, ollaan. Rahkaäijän vanhemmat asuu aika lähellä, että niitä nähdään ihan viikottain ja mun vanhempienkin luona käydään vähintään joka kuukausi.

Tykkäätkö mökkeilystä?
Tykkään! Mutta liian pitkää aika kerrallaan en jaksa. Pari kolme päivää on hyvä mökkeilyaika.


Onko teillä suvuissa mökkiä?
Joo, yks löytyy tuolta Keski-Suomesta!

Kuinka tapasitte rahkaäijän kanssa, oliko rakkautta ensi silmäyksellä, kumpi teki aloitteen? :)
Tarina löytyy täältämutta tiivistettynä bongasin Rahkaäijän yheltä treffipalstalta ja sit mentiin lenkille ja sitten syötiin kuhaa ja sitten se oli siinä. :D


Mikä maksaa?
No ihan kaikki, inflaatio laukkaa! Paitsi, että kotimaiset tomaatit on vihdoin halpoja. 


¿Qué es eso? ¿
No lo se!

Kai järjestätte vielä yhden voimailukurssin, että minä viimeinkin pääsen?
Kyllä mää uskoisin, nytkin jäi niin paljon porukkaa varasijoille. Luultavasti ehkä syksyllä.


Miten suhtaudut blogiyhteistyöhön ja blogien kaupallisuuteen?
Firmat ja mainostajat on herännyt siihen, että blogilla tavottaa hyvin kohderyhmän ja ei-niin-kohderyhmän ja se kyllä näkyy. Mä en juurikaan lue mitään laifstail-blogeja, joissa esitellään Nellyn kollaaseja, koska ne ei vaan kiinnosta. Enkä myöskään innostu kauneudenhoitotuotetesteistä, koska sekään ei kiinnosta mua. Mutta jokainen saa pitää sellaista blogia kuin haluaa.

Mä koen, että Rahkamuija saa olla vapaasti oma erikoinen itsensä, jos ei tarvitse olla millekään taholle "vastuussa" jutuista. Ja mainostajat ei varmasti koe tätä blogia erityisen houkuttavaksi tietynlaisen arvaammattomuuden vuoksi, saattaa joutua mukaan vaikka johonkin hassunhauskaan paint-pläjäykseen. Ehkä siksi yhteydenottoja on tullut vain ihan pari satunnaista. Ainoa toteutettu, oikea yhteistyö tähän mennessä on ollut TEHO Sportin kanssa meidän Extreme Run -projektin ympärillä ja sen koin kyllä tosi antoiksaksi, koska koko meidän treeniporukka hyötyi siitä.

Blogiin menee paljon aikaa ja ymmärrän, että joku kokee yhteistyöt ikään kuin palkaksi bloggaamisesta, mutta kukaan ei maksa mulle myöskään pyöräilystä tai salitreenistä, joten miksi pitäisi tästäkään harrastuksesta saada palkkaa?

Haluaisin tietää mikä on sun huonoin rahkakokemuksesi? :) Onko sellaista?
Joo, todellakin on! Maitokolmion Fit-rahka, kylmänväreet menee vieläkin!


Onko suunnitteilla rahkavekara/-kakara/-mukula ja milloin? Ja mitä urheilulajeja opetatte sen rakastamaan yli kaiken? Ja mitä inhoamaan yli kaiken? Miks?
Rahkavekaraan vastaus tulikin tuolla jo ylempänä. Mutta siitä tulis tietenkin huippupyöräilijä ja samaan aikaan MM-tason voimanostaja. Ja sulkapalloo se ei pelais! Koska kovikset ei pelaa sulkapalloo. Nih!

Jos syntyisit yhtäkkiä unelmies kropassa, joka pystyis mihin vaan.. niin paljonko latoisit romua mavetankoon ja miten pitkän kiinteystysjumpan tekisit? Vai tekisitkö jotain muuta? Mitä?
Joku tommonen 160 kilon mave olis aika päräyttävää, ylipäätään vaikka 400 kilon yhteistuloksella vois jo vähän kehua. :D Mun mielestä kaikki tommonen kehonpainohillunta on tosi siistiä ja olis kiva osata myös semmosta, mutta en tiedä olisiko se sitten ihan mun juttu. Mutta jos saisin päättää, olisin strapetsitaitelija ja esiintyisin Las Vegasissa. 


Kumpi on maastopyörässä (mielestäsi)parempi, Sramin vaihtajat vai Shimanon?(Siis käyttölogiikkaa/tapaa tarkoitan, en nyt ota kantaa osasarjoihin ja niiden hintoihin)
Mulla ei ole missään pyörässä ollut Sramia, vaan kaikissa Shimanoa. Rahkaäijän edesmennessä Mondrakerissa oli Sramin vaihtajat. Nykyisiä Shimanojahan pystyy naksuttelemaan samoin päin kuin Sramia (molemmat peukalolla eteenpäin) mutta mä käytän sitä Shimano-systeemiä.


Pysyykö täpärillä hyvin jäykkäperäisten matkassa? Onko ylämäet täpärillä raskaampia?
Kun mulla oli vielä vaan jäykkis ja Rahkaäijällä täpäri, en meinannut pysyä perässä. Täpärillä pysyn! Keskiviikkona oltiin Kaupin Kanuunoiden kevyellä keskiviikkolenkillä ja siellä ainakin pysyttiin aivan hyvin jäykkisten perässä. Täpärillä tasaset ylämäet on vähän raskaampia, mutta muuten meno on paljon miellyttävämpää.


Aloitko vaan kutsua sun miestä täällä Rahkaäijäks, vai keksikö se ehdottaa sitä itse? :D
Tää piti ihan tarkistaa! Rahkaäijä on ollut Rahkaäijä ihan ekasta postauksesta asti. 


Miten olet tavannut rahkaäijän?
Tuolla ylempänä olikin jo siitä, internetissä! Harmi kun sillon ei ollut vielä Tinderiä. Jos olisin sinkku, niin tinderöisin aivan hulluna!

Syökö rahkaäijä rahkaa?
Syö ja se mut opettikin syömään rahkaa. Mutta Rahkaäijä vetää Lidlin laasti-rahkaa.

Onko Ikeassa kivaa?
No on, tosi kivaa!

Ja extrakivaa on mun bränärit työkengät, joita kehutaan ihan joka päivä.
Minkä ikäinen rahkaäijä on?
Mies parhaassa iässä, eli kakskytseittemän. Kaikki rokkarit kylläkin kuolee 27-vuotiaana, että yritän pitää Rahkaäijän hengissä yli tän pahan riskivuoden.

Jos olisit nyrkkeilijä niin mikä biisi soisi kun astelisit rinkiin ja mikä olisi sun nyrkkeilijälempinimi?
Helppo! Rahkaäijä on antanut mulle pyöräilynimeksi (pilkallaan) Big Hit, niin se sopis myös nyrkkeilykehään. Ja biisi olis Hatebreedin Destroy Everything. Ja sitten mulla olis tietysti sellanen silkkinen, vihreä aamutakki ja vihreet nyrkkeilypökät!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kysy! Nyt!

Koska kaikilla muillakin on ikkuna ja silmät, niin ei varmaan tartte kertoo, että kesä on tullut. Maanantaina käytiin heittämässä reilun parin tunnin maastolenkki ja reitti meni suurelta osin voimalinjaa pitkin, mikä tietenkin tarkoitti, että viilentäviä varjopaikkoja ei ollut matkalla tarjolla. Mutta leuatusta senkin edestä!
Kuinkahan kauan menisi, jos leuattaisi jokaisessa Suomen voimalinjamastossa?
Harmi, kun en syntynyt alieniksi, niin ihonvärikin mätsäis tähän kaikkeen.
Eilen salilla karma kosti kaiken  viimeaikasen airoopisen urheilun ja mavekiekkojen pintaan oli tainnut joku laittaa kinuskia, sen verran oli tahmeeta nostaminen. Mutta kevyt viikko pelastaa ja seuraavat neljä treeniä tehdään lasten painoilla. Paitsi että lauantaina on naisten voimanostokurssi vol. 2 ja siellä ei nössöillä! Alan oleen kohta varmaan tosi taitava, kun käyn näitä kursseja oikein useamman. ;)
Ei nouse!
Tänään ajateltiin repäistä ja kokeilla jotain ihan uutta eli lähteä Kaupin Kanuunoiden maastolenkille Lamminpäähän. Katotaan miten me pysytään täpäreillä mukana, kun muut ajaa jollain xc-kihnuttimilla. Perässäpysymisen takaamiseksi käytiin hakemassa mulle Nippelistä lukkopolkimet myös täysjoustomaasturiin. Voin ihan vilpittömästi sanoa, että Nippeli on ihan uskomaton pyöräkauppa. Keskimäärin tulee ostettua kolme kertaa enemmän kuin piti, kun kauppias-Kaitsu ottaa laskimen esiin ja alkaa laskemaan sopivaa hintaa meille vaikka mistä, eikä me pystytä olemaan ostamatta. Polkimien lisäksi mukaan lähti yksi pyöränlukko ja pieni kuusiokolohässäkkä heitettäväksi pyöräilyreppuun mukaan. Tämän lisäksi aloitettiin alustavat kaupanhieronnat mun uusista maastokengistä ja Kaitsu kuulemma löytäisi meille sopivan hinnan myös Moonlander-läskipyörästä.
Mulle harvoin tulee mistään materiasta "pakko saada omistaa" -fiilistä, mutta tästä vähän. Tai aika paljon oikeastaan.
Sitten asiasta ihan toiseen. Puhuin tässä päivänä eräänä Rahkaäijälle, että pitäisiköhän tehdä blogiin sellanen kysymyspostaus, että kaikki saa kysyä mitä tahtoo. Rahkaäijä ei nyt ole lukenut laifstail-blogejaan, koska se  luuli, että kyseessä on joku aivan ainutlaatuinen  ja ennen näkemätön idea. Rahkamuija-blogissa ei koskaan ennen ole ollut kysymyspostausta ja ajattelin, että sellasen aika voisi olla nyt. Tykkään tosi paljon lukea muiden vastaukspostauksia, mutta pahin painajainen on se, että kukaan ei kysy mitään ja sitten yhtäkkiä ilmestyykin kauhea määrä kysymyksiä anonyymilta (bloggaajalta itseltään) ja kysymykset on luokkaa "Mikä on sun lempiväri? Entä söpöin eläin? Mitä teet isona?". Eh. Määkin teen sitten sillain, jos kukaan ei kysy mitään. Tai palkkaan Rahkaäijän tekeen niin.
Ennen olin parsakaalin vankkumaton vihaaja, sitten keksin laittaa sen uuniin ja vuosien vihasuhde on päättynyt.
Oli varmaan tarpeeksi monimutkaisesti ilmaistu, että nyt saa kysyä! Vaikka leuattamisesta. Tai pyöräilystä. Tai mavesta. Tai parsakaalista. Tai elämän tarkoituksesta. Mistä vaan!

Rahkalaskuri: 846

maanantai 19. toukokuuta 2014

Postfitness eli jälkikondishulluuden aika

Jokatieteen ylidosentti R. Ahkamuija on tehnyt useita uraa uurtavia tutkimuksia (muun muassa dippaus-elämäntavasta, RHP-epidemiasta ja voimailusta) ja nyt uusimpana aluevaltauksena R. Ahkamuija on kruunattu sosiologian ylijumalaksi Marxin, Weberin ja Bourdien rinnalle. R. Ahkamuija on tutkinut kahta eri aikakautta. Fitness- eli kondishulluuden kulta-aika sijoittuu kesään ja syksyyn 2013 ja postfitnessin aika on juuri nyt ja se tulee olemaan voimissaan vielä kesänkin jälkeen.
Mutta mitä eroa on näillä kahdella aikakaudella? Sen kertoo teille nyt fitness-sosiologian emeriitta R. Ahkamuija.
Yhteiskuntatieteiden yliprofessori R. Ahkamuija
Näiden kahden aikakauden erottaa niin sanottu rahkahuippu (vrt. öljyhuippu). Rahkahuippu on hetki, jolloin rahkankulutuksen maksimi saavutetaan ja jonka jälkeen kulutus alkaa väistämättä vähentyä pierettävyyden ja kyllästymisen vuoksi. Suomen rahkahuippu koettiin tämän vuoden tammikuussa, ja sen jälkeen kulutus lähti selvästi taittumaan. Täytyy kuitenkin huomioida, että rahkahuippu ei tarkoita rahkan syömisen loppumista vaan rahkaöverimaksimin saavuttamista, jonka jälkeen rahkaa ei kyetä ostamaan ja syömään enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. (R. Ahkamuija 2014, 95.)  Aikakauden muutoksen kärjessä on eliitti, joka hylkää vanhan aikakauden ilmiöt silloin kuin myös rahvas ottaa ne omakseen. Rahvas syö vielä innokkaana välipalarahkaansa, mutta eliitti on jo kauan sitten siirtynyt nautiskelemaan välipalalla raakasuklaata.
Rahkan kulutuksen vähentyessä raakasuklaan kulutus on lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun.  Tässä kuviossa Jutan pää edustaa tammikuuta 2013, jolloin eetteriin pamahti Jutta ja superdieettien toinen kausi ja siitä alkoi voittokulku kohti rahkahuippua. Tämä hetki tunnetaan fitnesssingulariteettina sosiologien keskuudessa. 
Fitnesssingulariteetti (vrt. teknologinen singulariteetti) tarkoittaa tulevaisuudentutkimuksessa hypoteesiä, jossa ylipirteä Jutta kiihdyttää ihmiskunnan treenikehityksen ja sosiaalisen muutoksen niin nopeaksi, että singulariteettiä edeltäneet ihmiset eivät pysty ymmärtämään tai mielekkäästi ennustamaan tulevaisuutta. R. Ahkamuija tekee kuitenkin parhaansa ennustaakseen fitness-yhteiskunnan tulevaisuutta. Raakasuklaan seuraajaa on täysin mahdotonta ennustaa. Olisiko se pekoni? Eii, meni jo karppaushuumassa. Entäpä purkkianjovis? Ehkä.

Aikakauden vaihtumisessa ei kuitenkaan ole kyse vain rahkasta, sillä kokonaisuudessan on tapahtunut suuri yhteiskunnallinen muutos. Kovat salitreenit ja rasvanpoltto eivät olekaan enää oikotie onneen, vaan nyt haetaan hyvää oloa, tasapainoa, energiaa, iloa, jingia ja jangia, lempeyttä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Magneettimedia ja erinäisten raakaruokagurujen blogit ovat varastanut valtakunnan ykkösmedian paikan Pakkotoisto-foorumilta.
Tiedättekin jo mitä Jutan pää tarkoitta. Nyt kannattaa unohtaa ne personal trainer -kurssit ja ruveta kaveeraamaan Vesa Keskisen eksän kanssa, joka on tunnettu mentaalivalmentaja.

Postfitness-ajan yksi ilmiö on asiantuntijavallan vähentyminen. Jokainen voi olla oman kehonsa paras asiantuntija, koska hyvä olo saavutetaan itseä kuuntelemalla.
Sininen ja violetti viiva kuvaa lääkärin toteamia laktoosi-intoleranssi ja keliakiatapauksia, punainen ja vihreä viiva taas itse tehtyjä diagnooseja. Huomaa, että itsediagnosoitu laktoosikauhu väheni hetkeksi Jutan myötä, koska kaikki halusivat syödä rahkaa.
Ruokavalion muutos onkin saanut R. Ahkamuijan tutkimusryhmineen epäilemään, että seuraavaksi koittaa postfoodin aika, jolloin ei voida syödä mitään. R. Ahkamuija huomauttaa, että viljaton, maidoton ja lihaton ruokavalio ei käy yhteen lähiruuan vaatimuksen kanssa, koska tutkimuksissa ei ole tullut vielä esiin yhtäkään kotimaista maanviljelijää, jonka pellot kukkisivat maca- ja gojisatoa. Todennäköisintä onkin, että postfood-aikakauden ihmiset saavatkin tarvitsemansa energian ruuan sijasta vaihtoehtoisista energianlähteistä, joita ovat esimerkiksi omahyväiset ajatukset, Facebook- ja Instagram-tykkäykset ja muiden elämäntavan arvostelu.

R. ahkamuijan tutkimuksissa on siis havaittu, että ihmisten elämäntavat ovat muuttuneet postfitness-aikakaudella ja tämä tarkoittaa myös tavoitteiden muokkaantumista. Vielä viime kesänä yhteiskunnan vihollinen numero yksi oli rasva, mutta nyt rasvan sijaan pyritään karkoittamaan kuona-aineita, olivatpa ne sitten mitä hyvänsä.
Jo Jutan ohjelmasta tuttu Höpöxi sai hienoisen nousun aikaiseksi kuona-aineiden karkoittamisessa.
R. Ahkamuija tiedostaa, että tällainen muutos herättää aina vastarintaa ja etenkin ne, jotka vasta ovat saavuttaneet fitness-aikakauden eivät voi hyväksyä yhteiskunnan pikaista muutosta. Mutta totta se on, unohda supersarjat ja kiedo Six Deuce -pöksyistä turbaani päähäsi ja pistä raakaruoka hellalle porisemaan, eikun siis jääkaappiin tekeytymään. Raakaruokasotkut voit nauttia leppoisasti sohvalla lukien samalla verianalyysisi tuloksia. Onko kuonaa näkyvissä?

Rahkalaskuri (jonka vauhti alkaa selvästi jo hiipumaan): 842

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Mutaa ja kylmiä kylpyjä - Extreme run 2014

Perjantaina tää muija juhli synttäreitään ja aloitin päivän leipomalla hämähäkkimuffinseja, jotka ihastuttavan ulkonäkönsä lisäksi maistuivat uskomattoman hyvältä. Muffinsit lähtivät iltapäivällä mukaan Sipooseen, josta Team TEHO Sport oli vuokrannut mökin viikonlopuksi.
300 grammaa suklaata ja 200 grammaa voita, ei voi tulla pahoja!
Vaikka kaikki tiekyltit ja paikkojen nimet olivat toisella kotimaiselle, selvisimme porukasta ensimmäisenä perille ja pihassa meitä vastaan saapui herttainen vanha rouva, joka esitteli taloa meille. Netistä löydetty vuokramökki osottautuikin 200 neliön kartanoksi meren rannalla ja viisi makuuhuonetta, kaksi keittiötä ja neljä vessaa juuri ja juuri riitti tiimillemme. :D
"Hei anteeks, mutta olisko lainata karttaa? Meinaan ton talon."
Pihassa oli savusaunakin, mutta sitä ei päästy testaamaan.

Siinä se on, meri! (Näyttää yllättävän paljon järveltä tällasen maalaisen silmään.)
Rakastuin paikkaan heti ensisilmäyksellä ja kun vuokranantaja oli vetäytynyt omaan, tuplasti suurempaan kartanoonsa, kokkasimme täyden varustuksen keittiössä, pistettiin pianokonsertot soimaan ja illallistettiin ruokasalissa ja ihailtiin merta. Kana ja makaroni ei maistunut lainkaan arkiselta niin hienossa ympäristössä!
Skool!
Illan tullen myös muut joukkueen jäsenet plus valokuvaaja Tinke saapuivat paikalle ja mansioonista löytyi jokaiselle mieleinen huone, mutta me tietenkin kaapattiin ensimmäisenä "master bedroom", jossa oli oma kylpyhuone.
Herrasväki ei ehtinyt yhtään rentoutumaan makuhuoneen mukavissa nojatuoleissa.
Päivän asu Extreme Runiin. Kaikilla oli samanlaiset paidat ja varmaan puolet porukasta oli käynyt ostamassa Lidlistä shortsit ja kompressiosukat, niin myös minä.
Lauantai-aamuna kulmahuoneemme kaikista ikkunoista pösöttävä Sipoon aurinko herätti meidät juoksupäivään, jota oli odotettu pitkään ja hartaasti. Vaikka voisi kuvitella, että kymmenen hengen porukassa olisi hirveä häsläys ennen lähtöä, pääsimme lähtemään tosi sujuvasti peräti vartin ennen aikataulua. Autolla Jumboon ja Jumbosta bussilla Hakunilaan, johon oli viritelty massiivinen Extreme Run -kisakeskus. Tästä eteenpäin valokuvat on ottanut joukkueen hovikuvaaja Timo Kananoja.
Takapenkin terroristit
Pari tuntia vaan fiilisteltiin tunnelmaa, panikoitiin lähtöä, jonotettiin vessaan, pohdittiin viime hetken asuvalintoja ja spekuloitiin lähtötaktiikkaa.
Cheece! Viime toukokuussa kerättiin jengi kasaan ja siitä lähtien ollaan treenailtiin kerran, pari kuukaudessa yhdessä, tavoitteena Extreme run.

Varmaan puolet juoksijoista oli pukeutunut jotenkin, etenkin hullut hatut oli suosittuja.

Pojat meni samaan kuvaan jonkun radiojuontajan kanssa, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

Tästä radiojuontajasta olen kuullut, mutta Rahkaväki kuuntelee vaan Ylen kanavia, niin Jaajo jäi nyt ilman yhteiskuvaa Rahkamuijan kanssa.
Tolla logo-äijälläkin pitäis olla joku hattu päässä!

Tyylikästä herrasväkeä riitti.

"...Joo ja sit me mennään tonne ja otetaan kyynerpäät avuks ja tönitään kaikki sivuun ja juostaan voittajina maaliin."
Vihdoin kello 13 päästiin matkaan ja fiilis oli aika huikea juuri silloin, kun monta tuhatta juoksijaa lähti samaan aikaan. Me oltiin jossakin ehkä ensimmäisen kolmanneksen joukossa lähdössä, kun ajateltiin, että vältetään pahimmat ruuhkat ensimmäisillä esteillä. Ruuhkaa oli silti ja välillä mentiin melkein kävelyvauhtia, kun porukkaa oli kun pipoo!
Luulot pois heti alussa, kun ensimmäisenä oli ylämäki.
Ensimmäinen este oli iisi putkien ylitys, mutta jo toisesa tai kolmannessa esteessä pääsi konttamaan mutaan. Ekalla mutaesteelle vielä vähän himmailin, mutta myöhemmin möyrin liejussa ihan estoitta. Reitillä oli pidempiäkin pätkiä, joilla oli vähemmän esteitä ja toisinaan niitä oli hyvinkin tiheästi. Ensimmäinen joen ylitys oli aivan hirvittävä shokki, koska vesi oli oikeasti varsin viileää ja lätäkkö oli niin syvä, että oli oikeasti pakko uida. Muutamia kiipeilyesteitä oli myös rakennettu matkalle ja autojenkin yli hyppittiin. Mun ehdoton suosikki oli vaahto"este".
Autonrengasesteitä oli paljon ja usein. 
Jaana ui joessa riatlonistin varmuudella.
Juosten tullaan ohi!

Vihreät paidat oli helppo tunnistaa kuraisesta joukosta.

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että päätäsi kiristää virtahepo?

Äkkiä pois täältä! 

Oikeanpuolimmainen kaveri näyttää ihan siltä, että se on saanut vapaudut vankilasta -kortin.

Tälle kuvalle naurettiin eilen porukalla. Juha selvästi nauttii joesta, kun tollain korvia myöten pitää mennä.

Pappismieskin kävi vähän kasteella.

Teki tosi paljon mieli ryöstää toi vihreä iso silinteri, just mun tyyliä! Tai ainakin vihreä.
Olis kannattanut käydä reenaamassa siellä leikkipuiston kiipeilytelineellä. 
Vesku (oikealla): Otetaan hei pojat oikein iso hali! Juha (vasemmalla): Eh. Oot kyllä aika kuranen, ei ehkä.

Väliposeeraus!
Läpyt sille! Tarzanin tukka taitaa olla homeessa.
Rahkaäijälle 100 tyylipistettä.
Käytiin vähän vaahtobileissä.
Mä olisin ollut jo ihan valmis vetäytymään suihkuun ensimmäisen kahdeksan kilometrin kierroksen jälkeen, mutta juoksemaan oli tultu, joten toisella kierrokselle vaan! En varmaan pysty huijaan ketään, jos sanon, että koko juoksu oli helppoa ja mukavaa. Varsinkin toinen kierros otti tosi koville, alamäet ja epätasainen maasto verotti polvia aika kovalla kädellä ja joen yli uiminen söi naista joka kerralla. 12 kilometrin kohdalla tuntui, että tää ei muuten lopu ikinä, mutta 14,5 kilometrin kohdalla tultiin jo maalialueelle kiertämään viimeisiä esteitä ja tunnelma kohosi jo varsin korkealle. Viimeisen kerran joen yli, vähän kiipeilyä ja vielä kylmäaltaaseen ja maalisuora häämötti!
1809, onnennumero! 
Vielä jalka nousee, hop hop!
Tän piti olla joku jäähileallas, mutta se olikin uutisankka. Tai sitten jää oli jo sulanut.
Tulisko sillain hyljetekniikalla ylös?
Yhdessä lähdettiin, yhdessä tullaan maaliin!
Wuhuu! Loppuaika oli 2 tuntia ja 27 minuuttia.
Onnea ja kiitos!
Mitä, eikö tää olekaan suklaata?! Nyt mua on huijattu pahemman kerran.
Olihan se nyt oikeesti aika rankkaa, mutta maalissa oli helppo hymyillä. Suihkun kautta suunnattiin bussiin ja Jumboon shoppailemaan syötävää. Alkunälkään meni kroisantti ja pari karjalanpiirakkaa ja mökillä vielä kanapastaa ja Camillan pitsasta reunat. Voisin syödä pelkkiä pitsan reunoja, mmmm! Viikatemie... eikun siis nukkumatti huhuili koko illan luokseen ja parista välipäikkäristä huolimatta mentiin varsin aikasin nukkumaan. Tänä aamuna ihan todellakin tuntui siltä, että jotain on tullut tehtyä. Nyt vaan ruokaa, unta ja venyttelyä, niin nämä extreemit jalkatuskat ovat vain muisto parin päivän päästä.

Kiitos Team TEHO Sport, me tehtiin se!