sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sunnuntain sekavat sönkötykset

Kaikki meni taas ihan väärin, olis Rahkamuijan pitänyt olla mr. Olympia -kisojen tuomaristossa päättämässä. Vaikka en mistään mitään tiedä, niin mielestäni voitto olisi kuulunut Kai Greenelle. Mutta kai Heathin poikakin kelpaa. Cutlerin Jamppa vois sen sijaan jäädä vaikka jollekin body-eläkkeelle. Ja vois ajaa samalla sen tukkansa.
Mrs Olympia 2047
Tänään Hervannan omat mrs. ja mr. Olympia reenailivat jalkapäivän merkeissä punttiksella. Piti olla kyykkypäivä, mutta suunnitelmat vaihtui lennossa. Toinen polvi on taas vähän ärtynyt jostain (=juoksusta), eikä kyykky muutaman lämmittelysarjan perusteella olisi ainakaan tilannetta helpottanut. Olet varmaan joskus syönyt leipäjuustoa, siitähän kuuluu puruskellassa sellainen nirskis narskis. Samanlaiset saundit kuuluu tällä hetkellä polvesta kyykkyyn laskeutuessa. Kyykkypäivästä tulikin mave-päivä. Tein 5/3/1 -ohjelman mukaiset mavet, vikassa sarjassa 97,5 kg kertaa kolme ja koska mikään muu jalkaliike ei tuntunut hyvältä, veivailin perään kolme sarjaa suorin jaloin mavea.
Ku jalkatreenin kehno liikevalikoima ja vähän keskinkertainen ote treeniin turhautti aika pahasti, oli ainakin kunnon aggressiot pohjesessiota varten. Nykyään mun takuuvarma resepti kipeisiin pohkeisiin on seuraava: Varpaillenousuja korokkeen päällä niin monta kuin menee (= noin 30) ja sen jälkeen suoraan pohjekoneeseen irvistelemään ja taas niin monta kuin menee (=ei kovin monta). Olen huomannut, että pohjetreeniin pätee se vanha viisaus, että ei ole väliä, kuinka monta teet, vaan kuinka monta teet sen jälkeen kun alkaa tuntua pahalta.
Here I feel like home, here i feel I´ll never be alone. Sillain lukee päivän treenipaidassa.
Tein salille lähtiessä amatöörimäisen virheen ja unohdin tehdä palkkarin mukaan. Oltiin vielä menossa appiukolle saunomaan, joten sekään ei onnistunut, että olisin ehkäissyt kataboliaa kotiin päästessä. Mutta onneksi olin kuullut kyliltä juoruja, että Ingmannilla on sellanen uutuuspalautusjuoma, yhdessä annoksessa on 33 grammaa proteiinia ja 50 grammaa hiilaria. Ja oli aika halpakin vielä, 1,15 € maksoi Siwassa, Ääsmarketista saa kuulemma vastaavaa halpatuotetta 75 sentillä! Maussakaan ei ollut valittamista!
Litran palkkari ja Siwa-arpa kaupan päälle. Ei voittoa.
Aika hyvät statsit. Eikä yhtään rasvaa!
Rahkaäijä kävi tänään vähän verestämässä huutokauppataitojaan poliisihuutokaupassa, missä myydään kaikkea mahdollista varastettua ja löydettyä tavaraa. Vähän pelkäsin, että kuinka monta ylihintaista pyöränraatoa Rahkaäijä raahaa kotiin, mutta tällä kertaa mies tekikin ihan järkiostoksen. 45 eurolla järjetön kasa partahöylän teriä ja sheivausteriä. Rahkaäijän tukka kaatuu näillä vielä varmaan viidenkin vuoden päästä.
Appiukon kissat saavat pitää karvansa, vaikka Rahkaäijän saalis niitä kovasti kiinnostikin.
Sunnuntai-ilta on vähän tämmönen viikon kaatopaikkajäte, kaikki vaan toivois, että joku kuljettaa sen huomaamattomasti pois ja tulee uutta jätettä eli maanantai. Noh noh, ei saa olla näin masentava! Ens viikosta tulee ihan kiva, aion ihan tosissani käydä kandiaiheen pohtimisen kimppuun ja päästä taas kunnolla treenin makuun flunssan jälkeen. Kohta taas rauta tietää kuka määrää!

Rahkalaskuri: 468

perjantai 27. syyskuuta 2013

Tosi monta porrasta

Tein tänään kunniakkaan paluun salitreenin pariin flunssan jälkeen, penkkipainot oli suorastaan keventyneet reilussa viikossa! Rautojen nostelun jälkeen oli vielä poikkeuksellisesti lisää sporttia luvassa. Team TEHO sport nimittäin kokoontui vakiintuneeseen yhteistreeniaikaan 18.00 Pyynikin näkötornilla ja siitä lähdettiin hipsimään kohta Pispalan portaita. Tällä kertaa kokoonpanona oli mää ja pojat, joukkion kaksi muuta naista ei päässyt paikalle.
 Mulla on uus pipa! Rakkautta ensisilmäyksellä.

Tositreenajan ainut oikea kotiosoite on tietenkin Pispalan portaat 1
No niin pojjaat, lähtekääs kiipeen! Vasemmalla treenin vetovuorossa ollut Toni.
Hölkkäily näkötornilta rappusille oli mukavaa lämmittelyä ja rappusten alla käytiin pientä sanailua, että voiko portaat juosta koko matkan ylös. Huhupuheiden mukaan Rahkaäijä ja Juhaba juoksi raput, mutta mää luovutin jo pitkälti ennen puolta väliä. Flunssa vielä kummittelee ja seli seli.
Nää portaat vie taivaasen. Tai helvettiin. Riippuu vauhdista.

Enää muutama askel ylös!
Ekan rappuskierroksen jälkeen vähän hortoiltiin mäen päällä ja löytyihän sieltä myös ihmeellinen taikapatsas, jota koskettamalla sai kuulemma voimia. Mä en hiplannut sitä yhtään, ehkä siksi tulikin niin kova nälkä lenkin puolivälissä. (Oikeesti se on punakaartilaismuistomerkki.)
Musta monoliittii ja ihmisapinat
Tää on tekohymy, koska kuulin just, että rappuset noustaan vielä kerran.
Juoksu pysähtyi kuin seinään, kun näin ihanan kisun erään talon ikkunassa päivystämässä.
Mentiin vielä uudestaan rappusten juurella ja kavuttiin ne toisenkin kerran ylös, eikä urakka tuntunut ainakaan yhtään helpommalta. Mä en ainakaan takonut mitään pohja-aikoja. Mutta silti saattaa huomenna olla meheviä tuntemuksia jaloissa.
Lenkin aikana jutut seilasi aina Sarasvuon telkkariohjelmasta venyttelyyn, eikä äijät ollut hiljaa hetkeäkään. Nyt joukkomme tuntee toisensa jo sen verran hyvin, että läppä lentää urakalla. Mulle vähän irvailtiin, kun juoksin aina viimeisenä, mutta täysin hyvässä hengessä!
Ei tämän meidän Rieväkylän maisemia voi ainakaan rumaksi haukkua!

Rahkaäijän henkilökohtainen monumentti
Takaisin näkötornille päästessä vähän suunniteltiin munkkien syöntikisaa, mutta päätettiin kuitenkin vaan pistää patukat jakoon ja sehän passas mulle! Kivoja nää treenit, kun on aina jotain syötävää tai vähintään edes juotavaa. Että TEHO Sportille (kyllä, ihan ehta mainoslinkki!) siitä iso kiitti!
Taitaa tyttö tietää, että tänään on patukkaa tarjolla.
Eipä ole sitten ihan hetkeen maistunut sauna ja puoli peltiä perunarieskaa yhtä hyvältä. Rahkamuija kiittää treeniseuraa ja odottaa kauhulla seuraavaa yhteistreeniä, josta liikkuikin jo villejä huhuja. Huhuissa puhuttiin jotakin kävelysauvoista ja laskettelumäestä. Iik!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 465

torstai 26. syyskuuta 2013

Jenkkifutista ja pähkinävoita

Eilen Pyynikin kentällä järjestettiin jenkkifutisjoukkue Tampere Saints Naiset  try out -treenit ja Rahkamuija pyydettiin mukaan testaamaan tätä hyvin eksoottiselta kuulostavaa lajia. Mun tietämys lajista etukäteen oli aika nolla, muutaman kerran olen nähnyt telkkarista, kun isot miehet tönii toisiaan.
Pyynikin kenttä. Superkirkkaat wanna-be-auringot kentän laidalla vaikeutti valokuvaamista huomattavasti.
Treenit alkoivat puoli yhdeksän aikaan illalla ja kotona pukeutuessa ajattelin, että parempi pistää liikaa kuin liian vähän päälle. Pois vaatteita saa aina. Ilmeisesti aliarvioin pahasti syksyn hyytävyyden, eikä vaatteita tosiaankaan tarvinut heitellä pois, vaikka tuli liikuttua oikeastaan koko ajan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja ihan etenkin sormet, kun ei ollut hanskoja.
Onneks oli sentään pipo!
Mutta sitten itse tapahtumaan! Paikalle oli saapunut 15 urheaa naisihmistä katsomaan mistä on kyse ja tyttäret pääsikin heti hölkkäilemään kenttää ympäri. Sen jälkeen vuorossa oli kaikenlaista lämmittelysäntäilyä ja pientä venyttelyä. Treenit veti siis joukkueen valmentajat ja mukana hääräilemässä oli tietysti myös joukkueen jäsenet itse. Alkulämmittelyiden jälkeen porukka jaettiin kolmeen eri ryhmiin ja näissä ryhmissä kokeiltiin erilaisia olennaisesti peliin liittyviä juttuja. Me aloitettiin pallon kiinniottamisella ja kappas vaan, sain pallon kiinni ehkä kerran. Kerran taisin kopata sen syliini, mutta siihen jäikin onnistumiseni pallon kanssa.
Pallo. Mutta ei pyöreä.
Huomattavasti paremmin sujui taklaaminen, jossa nostettiin kaveri taivasta kohti. Tytöt kiljui, kun teurastettavat, kun ensimmäisen kerran jalat irtosi maasta, mutta oli hauskaa huomata, miten kymmenessä minuutissa pääsi jutun juonesta kiinni. "Aii, näin se siis menee!" Vaikka kaverin ilmaan nostaminen kuulostaa hurjalta, ei kukaan silti ottanut osumaa tonttiin, vaan kaikki pysyivät suurin piirtein pystyssä.  Meikä ja parini kolautettiin kerran mehevästi polvet yhteen, mutta pienen tuskan irvistyksen jälkeen jo nauratti.
Joukkueen nimi tulee varmaan siitä, että valmentajat on tommosia pyhiä olentoja, joilla kirkas sädekehä päässä. Hitsi, kun oon hauska! Kaikki valmentajat rooleissa olleet kaverit vaikutti tosi asiallisilta ja mukavilta ukoilta!
Kolmannellakin pisteellä harjoiteltiin laitapelaajien taklausta. Kaverin rinnuksista kiinni ja rynnäköllä eteenpäin! Heheh, kuulostaa ihan mun jutulta, mutta töniminen olikin yllättävän vaikeaa. Tositoimissa en olisi saanut edessä seisovaa tyyppiä liikkumaan senttiäkään taaksepäin.
Kattokaa kun tönään ton kumoon!

Hnnngghhh, ei liiku!
Puolentoista tunnin äksönit jälkeen treenit tulivat päätökseen ja luulen, että joukkue sai monta innokasta naista mukaansa. Harrastamisen hintakaan ei ole kynnyskysymys, täysin kohtuullisen seuramaksun voi kuitata talkootyöllä ja varusteita löytyy kuulemma hyvin käytettynä, ettei kaikkea tarvitse ostaa uutena.
Tämä on siitä näppärä laji, ettei kaikkien pelaajien tarvitse olla samasta muotista veistettyjä, erilaisille pelaajille löytyy kyllä paikka kentällä.
Kaadu nyt pliis mun mieliks!
Mutta mitä mieltä oli Rahkamuija? Ainakin tällä tuntumalla laji oli tosi erilainen verrattuna yhtään mihinkään, mitä aiemmin on tullut kokeiltua. Hallittavia juttuja on tosi monta, eikä päästy edes sääntöihin asti, eli sellaselle joka haluaa vähän erilaisen, mutta varmasti haastavan harrastuksen, jenkkifutis on varmasti aika must-juttu. Mää tykkäsin myös taklaamisesta paljon, mutta koska kyseessä on pallopeli, pitäisi kai joskus olla tekemisissä pallon kanssa. Meikä ja pallo ei olla koskaan oltu ylimpiä ystäviä, eikä nytkään syttynyt pikarakkautta, vaikka pallo on kaikkea muuta kuin perinteinen pyöreä. Vanhana polvivammaisena myös vähän kauhistutti polvien puolesta, mutta laji ei kuulemma kuitenkaan ole tilastojen valossa polville yhtään sen julmempi, kuin vaikka perinteinen jalkapallo.

Kokemuksena amerikkalaisen jalkapallon testaus oli kyllä hauska ja erilainen, suosittelen kokeilemaan! Peukku ylöspäin on siis tuomio. Erityisesti Tampereen suunnalla vaikuttavien tytsyjen ja tätien kannattaa ottaa vinkistä vaariin, kun kerran kulmilla toimii akiivinen joukkue.
170 grammaa on aivan sopiva kerta-annos. Saatavissa oleva kilon maapähkinävoipurkki sen sijaan olisi ehkä kolmen päivän annos.
Ja sitten asiasta aivan toiseen. Tai no joo, on tämäkin asia tavallaan aika amerikkalaista. Eilen MASSin paketti vihdoin saapui ja sain pähkinövoini. Kerran erehdyin tilaamaan Meridianin maapähkinävoita samassa tilauksessa protskujen ja palkkareiden kanssa ja nyt on aina pakko ottaa ainakin yksi purkki syötäväksi. Viime kerralla testasin tuota mantelivoita ja tällä kertaa otin sitä ja uutena tuttavuutena cashewvoita. Voisin vaikka elää tuolla mantelivoilla, mutta kähjuuw oli pettymys. Cashewissa on sellanen tietty, aika tiukka oma makunsa ja se hyökkää tuosta voista aika pahasti. Mutta eiköhän se jossain rahkan seassa mene. Kun korkkaan tuon mantelivoin aikanaa, vedän sen lusikalla suoraan purkista. Ihan sellaisenaan. Parissa päivässä. Mmmm!

Ihan vaan, jos joku ei tätä ole vielä nähnyt. Ajaton klassikko.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 463

tiistai 24. syyskuuta 2013

Räkää ja muusia

Ei sitä ikinä flunssassa ollessa uskoisi, mutta aina elämä ja valkosolut voittaa sittenkin. Mun viikonloppu tiivistettynä: Ääh, ihan hirveen kuuma. Hrr, yhtäkkiä tulikin tosi kylmä. Eih, oon ihan tulikuuma taas, pakko olla alasti. Ei ole yhtään nälkä, vaikka en koko päivänä ole syönyt mitään. Mitäs ihmettä tossa mun hihassa/sääressä/tabletin näytöllä/kaukosäätimessä/sanomalehdellä/vesilasissa on? Aa joo, se onkin vaan mun räkää. Sitä on muuten kaikkialla. Laurii, voitko tulla siivoon, koska yskin keuhkoni just keittiön lattialle!
Rahkamuijan niksinurkka. Ota shotti anisviinaa ennen nukkumaan menoa, niin ei yskitä yhtään niin paljon. Tällä menolla meidän viinavarastot on kulutettu noin 78 vuoden päästä, jos aina kipeänä ollessani juon pari tiukkaa.
Tämän inhorealistisen syysflunssakuvauksen jälkeen on hyvä todeta, että huomattavasti parempaan päin jo. Tällä kertaa en kuitenkaan ajatellut tehdä sitä virhettä, että säntään salille liian nopeasti. Alan olemaan jo tosi kiukkuinen, kun en pääse paiskomaan rautoja, mutta yritin hallita raivoa sillä, että menen tänään ihan varovasti kehonhuoltotunnille.
Toinen viikonlopun ruokaympyrän tukipilareista
Oikeastihan vaan kerään voimia huomiselle, koska Rahkamuija pyydettiin testaamaan amerikkalaista jalkapalloa. En tiedä lajista juuri mitään (on mulla erään yliopistojoukkeen kollarit, mutta ihan vaan siksi, että Kalifornian reissulla oli pakko saada kollarit ja ne oli violetit ja Salinan Cowboys kuulosti hauskalta joukkueelta, vaikka en edes tiennyt, mikä on niiden laji), mutta koska olen vähän yllytyshullu pöhkö, innostuin heti eikä tarvinut paljoa miettiä, menenkö mukaan. Tampere Saints Naisten joukkueella on siis huomenna (25.9) try out -kokeiluilta Pyynikin kentällä puoli yhdeksän aikaan illalla, että jos lukijoissa on Tampereen suunnalla vaikuttavia kokeilunhaluisia naisihmisiä, niin en pistäis ollenkaan pahitteeksi, jos joku tulisi kanssani testaamaan jenkkifutista. Voidaan sitten nauraa toisillemme, kun kynnetään nenällä maata, heh heh. Feisbuukista tapahtuma löytyy täältä. Raporttia tulee loppuviikosta, jos selviän hengissä. Dramatisoinko nyt vähän liikaa? No ehkä iiiihaan vähän.
Rahkaäijä tekee perunamuusia. Kilo perunoita kiehumaan talouden suurimpaan kattilaan, päällimmäiset ei kypsy, perunoita ei kuulu kuoria ja survimella sen verran muusiksi, ettei tunnista enää kokonaisia perunoita joukosta. "NAM".
Tilattiin sunnuntaina MASSilta kaikenlaista romua ja mömmöä, kun oli olevinaan joku tarjousviikonloppu. Kylläpä säästettiin paljon rahaa, kun tilattiin 150 eurolla mömmöjä ja saatiin 15 prosentin alennus, suorastaan talousneroja ollaan. "Hei jotain nyt vielä kolmellakympillä, että tulee 150 euroa täyteen!" Tällä kertaa lähetyksen tulo kestää oikein ennätyskauan, kun paketti on vasta huomenna meillä. Mutta ehkä mää kestän vielä vähän aikaa ilman manteli- ja cashewpähkinävoipurkkeja. Sen kuitenkin sanon, että ne purkit ei kovin kauaa kestä, kun saan ne käsiini. Suoraan lusikalla naamariin, mmmmm!

Mutta heeei, miten menee tänään? Onko syysflunssa jo lusittu? Miten voi välttää sen seuraavan talvilenssun? Kiinnostaisko jenkkifutis? Hyviä perunamuusivinkkejä Rahkaäijälle? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 460

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Team TEHO Sport esittelyssä Juha

Meidän Extreme Run -joukkueen esittely sen kun jatkuu ja tänään vuorossa on Juha. Joukkueessa on kaksi Juhaa, tämä on toinen heistä. Yksi tiimin kovimmista juoksijoista!

1. Kuka olet?
Juha Mäkelä, 32 vuotta, Pirkkalasta päivää. Sähkötekniikan DI ja yrittäjä.

2. Harrastuksesi?

Harrastan juoksua (viikossa noin 55-58 km), musiikkia, tähtitiedettä, elokuvia, eräretkiä ja karkeakarvaisen ”Vinski” mäyräkoiran kanssa touhuilua.

3. Miksi lähdit mukaan Extreme Run -joukkueeseemme?
Pidän juoksemisesta ja kaikesta siihen liityvästä. Useimmin juoksemista tulee kuitenkin harrastettua yksin ja vain omat ajatukset seuranani, siten olenkin monesti pohtinut miltä tuntuisi treenata säännöllisesti jossakin isommassa porukassa. Nyt kun tilaisuus sellaiseen tarjoutui, en epäröinyt hetkeäkään. Lisävahvistusta päätökselleni antoi joukkueemme hieno yhteishenki; kaikki joukkueemme jäsenet ovat ihan huippumukavia tyyppejä!

4. Mitä odotat yhteistreeneiltä ja Extreme Run -tapahtumalta?
Odotan lisää hauskoja ja mieleenpainuvia yhteisiä harjoitteluhetkiä; niistä saa virtaa myös omaan itsenäiseen harjoitteluun! Itse kisalta odotan saavani rennon lämpimät muistot, joiden pariin voi ilolla palata vaikkapa omien juoksulenkkien aikana.


Juha ja Vinski Muoniossa
5. Millaiset olisivat unelmatreenisi?
Jaa-a, kyllä unelmatreenieni täytyisi olla sellaiset, joissa kaikilla on hyvä meininki ja draivi päällä; kaikki pääsevät hyvään flow-tilaan ja harjoittelu jättää jälkeensä rennon fiiliksen pitkäksi aikaa. Mutta hei, näitähän meillä on ollutkin jo!

6. Lempparisi TEHO sport -tuotteista?
Kyllä se on Teho Sport Jogurtti-Marja -energiapatukka. Maistuu erityisen hyvältä juoksulenkin, sekä yhteistreenin jälkeen.

7. Mikä on erikoiskykysi Extreme Runissa?
Osaan tulkata Andy McCoyta suomenkielelle.

Seuraavat Team TEHO Sportin reenit onkin taas ens viikon loppupuolella. Toivottavasti olen jo täydessä iskussa silloin!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 456

lauantai 21. syyskuuta 2013

Inst... eikun siis Painttigram-viikkoni

Ihan siis jos joku ei tiedä, niin Painttigram on ihan uusinta uutta pöhinää sosiaalisessa mediassa ja mä oon jo vannoutunut käyttäjä! Painttigram siis muuttaa kaikki valokuvat sen nakösiksi, kuin ne olisi piirretty Paint-ohjelmalla.
Tässä Painttigram-kuvina mun viikko, tai siis oikeastaan tämä ja eilinen.

Eilen salilla
#militarypress #ilmeellä #varmistaja #spottaaja #salituttuja #hardkorepodipilding #isot olkapäät #eikipuu #eihyötyy 
#posetus #pullistelu #hauispumppi #treeninjälkeen #girlwithmuscles #salin #suurin #ego #miehetkin #pelkää #mua #kynäniskat #ulos #mun #salilta #kehukaa #pliis #mun #haukkaa
Eilen töissä
#fudut #potkut #melkein työtön #nimi #vaan #paperiin #ja #se #on #sillä #selvä #ottakaa #mut #töihin
Tänään

#flunssa #nuha #räkätauti #dropit #henki #ei #kulje #huono #vastustuskyky #auttaisko #Activia 
#GTAvitonen  #pleikkari #Rahkaäijä #aivokuollut #jumissa #sohvalla #tykkää #ampua #ja #kaahata #täysin #tolkutonta #iso #mies #kuin #pieni #lapsi
#salaatti #rehuja #tomaattia #kylmäsavulohta #halloumia #fitnessfood #pupujenruoka # healthyfood #omegakolmosia #aikasuolaista #kattokaa #kuinka #terveellisesti #syön
#smoothie #flunssa-alkoholisti #mustikoita #ananasta #jaffaa #vodkaa #tällä #lähtee #nuha #terveysjuoma #superfoodit #join #pillillä 

#Tällä #väsyneellä #naisella #on #aika #väsyneet #jutut. #Nyt #peiton #alle. #Viikonloppuja!


Rahkalaskuri vuoden alusta: 454

torstai 19. syyskuuta 2013

Kohta työtön?

Heti eilen aamulla oli jo sellainen olo, että tänään tapahtuu jotakin. Jotakin suurta. Sisuskaluja painavasta huolesta huolimatta aloitin päivän terävästi jalkatreenillä. Yritän vältellä kelloa vastaan treenaamista viimeiseen asti, mutta voimakyykyt ja pitkät mavesarjat oli hoidettava vauhdikkaasti, että ehdin luennolle.
5/3/1 -ohjelma on sopinut mulle tähän mennessä tosi hyvin ja on tuntunut, että se on vienyt mukavasti eteenpäin maastavetoa, penkkiä ja pystypunnerrusta, mutta kyykky junnaa. Tekniikka on vielä kaukana täydellisestä ja romut painaa suunnilleen yhtä paljon, kuin päiväkotilasten hiekkalapio. Mutta en stressaa sitä,  eiköhän kyykkäilykin lähde sujumaan piakkoin.

Koko eilisen aamupäivän painelin raivokkaasti uutissivustojen päivitä-nappia, mutta sitten kun hetkeksi poistun Ampparit-sivustolta, Rahkaäijä bongasi pommin ennen mua. Tiimari hakeutuu konkurssiin. Oho. Tiesin tämän koko ajan. Onko mulla enää ensi viikolla töitä? Ei taidetakaan lähteä talvella mihinkään reissuun. Onko mulla joulua ollenkaan, jos en ole myymässä joulukortteja ja postimerkkejä? En oikein vieläkään voi uskoa, että loppu taitaa nyt tulla. Asia on vielä tosi paljon kesken, mutta selvää taitaa olla se, ettei meikän duunit jatku ainakaan Tiimarin nimissä enää. Olen tosi ylpeä siitä, että olen saanut olla mukana Tiimarin viimeiset kolme vuotta ja samalla tosi pahoillaan siitä, että niin monelta osaavalta ja hyvältä tyypiltä loppuu työt.
Ei enää Tiimari-vappuja Annille. 
Lapsena mummilla ja vaarilla kyläillessä melkein parasta oli se, että pääsi käymään monta kertaa päivässä Tiimarissa ja R-Kioskilla. Maalaiskakaran pienet ilot, heh heh. Vaikka tänään olisi ollut se viimeinen työvuoro, ei mulla ole mitään syytä katkeruuteen. Joskus käy näin ja olen kolmessa vuodessa oppinut ihan valtavasti, niin erilaista kynistä ja kynttilöistä kuin erilaisista ihmisistäkin. Se vähän harmittaa, ettei ensi kesänä ole neljän viikon palkallista kesälomaa.
Tänään jo hymyillyttää.
Olen jo muutaman kuukauden huomannut kaipaavani jotain uutta elämään. Ei mitään radikaaleja muutoksia, mutta vähän ravistelua peruskaavaan. Luulen, että se mahdollisuus uuteen on juuri nyt. Vaikka ovi suuresti arvostamassani työssä painuu kohta kiinni, voi tilalle avautua toinen ovi johonkin uuteen ja hyvään. Olen jo nyt silmäillyt uusia mahdollisuuksia, mutta ei tässä kiirettä ole. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, ettei tätä kahdeksan polkupyörän ja palkkariämpäritornien sirkusta pyöritetä kovin kauaa pelkällä Kelan rahoituksella. Ja sitä paitsi, musta on kivaa, jos on muutakin puuhaa menossa kuin koulu ja harrastukset.
Karhuherra Paddington
Tänään sporttailuohjelmassa oli vain pilates, jota lupasin itselleni kokeilla kolme kertaa. Taidan jatkaa kokeilua jatkossakin, nyt se ei ole enää yhtään niin hirveää, kuin alussa. Se olisi jopa ollut lähes miellyttävää, jollei perslihat ja jalat olisi ollut eilisestä niin jumissa.
Vaikka tähän hetkeen sopii päivä kerrallaan eläminen, ajatus on jo huomisessa ja olkapäitä kurittavassa treenissä. Jee!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Ei riemulla rajaa, kun fillarilla ajaa!

Lauantaina mun töiden jälkeen otettiin todellinen pikalähtö pyöräilemään. Koska keli oli mitä parhain, vielä kerran oli pakko lähteä maantiepyörillä Vehoniemeen. Kun kerran sää tuntui niin kesäiseltä, puin päälleni lyhythihaisen pyöräilypaidan, mutta se oli selvästi virhe. Etenkin alkumatkasta kylmästä pystyyn nousseet käsikarvat lisäsi tuulenvastusta ainakin 54 prosenttia ja muutenkin on epämukavaa ajaa, jos on kylmä. Onneksi Kangasalan mäet piti huolta, että Vehikseen päästessä oli jo aivan lämmin!

Fiilis oli koko lenkin niin korkealla kun vaan olla ja voi. Upea ilta ja aavistus siitä, että tämä on nyt varmaan se kauden viimeinen pidempi lenkki. Merida rullasi aivan ilmaiseksi eteenpäin, tuntui ettei tarvitse itse tehdä mitään. Tiedätkö sen tunteen, kun ajaa pienessä humalassa fillarilla kotiin kesäyönä ja tuntuu, että pyörä liikkuu aivan itsekseen, tekisi mieli syleillä koko maailmaa ja kaikki on mahdollista? Lauantain lenkki tuntui juuri siltä, mutta selvinpäin.
Tuhti pala kakkua, onneks Rahkaäijä vähän auttoi.

Vehoniemi-limsaa! Ei muuten ollut mitään lightia!
Meiltä Vehoniemeen ja takaisin on juuri passeli viidenkympin kiva ja helppo iltalenkki, kunhan muistaa olla repimättä mäkiä täysiä. Seitsemän aikaan kotiin tullessa oli varjopaikoissa jo tosi viileää, yhtään pidempään en olisi kesäkuteillani tarjennut. Maantiekausi alkoi maaliskuun viimeisenä päivänä ja loppuu piakkoin. Puoli vuotta, kyllä kelpaa!

Lauantai-illaksi oli sovittu myös oikein virallista ohjelmaa. Jaana ja miehensä Juha tulivat meille kylään ja istuttiin keittiön pöydän ääreen kokoustamaan. Kokouksen syynä oli Ratareisi ry:n perustaminen. Kesällä saamani megahuippumahtavasuperparas ajatus moottoriradalla järjestettävästä pyöräilytapahtumasta on tosiaan mennyt vauhdilla eteenpäin ja niinpä meidän upouusi Ratareisi ry järjestää ensi juhannuksena Alastaron moottoriradalla 24 tunnin pyöräilytapahtuman. Tsekkaa lisäinfot tapahtuman feisbuukki-sivuilta!
Tärkein eli logo on jo valmiina, kiitos Jaanan! 
Meidän hienon yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin täysin yksimielisesti Rahkaäijä eli mieheni Lauri, koska Rahkaäijä on vienyt tätä juttua aivan täydellä höyryllä eteenpäin. Muut pestit jaettiin sitten mun, Jaanan ja Juhan kesken. Muutama ilonpilaaja on jo vähän nurissut, ettei juttu tule onnistumaan, juhannus on huono ajankohta, Alastaro liian tasainen, vaimo ei päästä ja vielä vaikka mitä muuta valitusta, mutta meillä on aivan täysi luotto ja varmuus, että juhannuspäivänä 2014 poljetaan Alastarossa hyvällä porukalla, oli se sitten iso tai pieni.
Tapahtuma on vielä toki aika alkutekijöissään, mutta tästä lähdetään suurella innolla vuosikymmenen parasta juhannusta kohti. Kaikki järjestelyapu, ideat ja yhteistyö on hyvin tervetullutta, eli jos haluat olla mukana tekemässä Ratareisi 2014 -tapahtumaa, niin voit laittaa vaikka viestiä sivupalkissa olevaan meikän sähköpostiin. Tai heittää juttua FB-ryhmään!
Juhlallisesti ilmoitan, että mun oma tavoite juhannuksen pyöräilysaldoksi on 100 kierrosta eli hippusen vajaa 300 kilometriä, sillä saa juhlallisen Ratareiden arvonimen. Eikun reenaan!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 446

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Markka kakskytä!

Huh huh, tänään nähtiin kyllä sellanen jännitysnäytelmä TTY:n uuden salin nostolavalla, että sydän hakkaa vieläkin!
Koko viikon psyykkaasin, että sunnuntaina vedetään paljon maasta. Söin paljon ja kelasin sitä, miltä tuntuisi  tehdä uusi ennätys. Hissimatkoilla kuivaharjoittelin nostoa ilman tankoa. Harjoittelin nostokarjuntaa. Tsemppasin sääriäni uusin mustelmiin. No ei nyt ihan, mutta psyykkaus oli kova.
Eilen illalla tuli kuitenkin olo, että blääh, vedän vaan sen mitä ohjelmassa lukee, enkä yhtään enempää. Vielä salin pukkarissakin ajattelin, että ei tänään. Kuntopyörällä lämmitellessä radioista tuli Apulantaa. Ehkä mitään bändiä en dissaa niin paljon, aikuiset miehet ja aivan naurettavaa angstia. Suutuin Toni Wirtasen maukumisesta niin paljon, että päätin, että nyt tää akka vähän koekuormittaa tankoa.
115 kiloa näyttää jo aika vaikuttavalta, kun pistää paljon pieniä limppuja!
Lämmittelyiden jälkeen vetelin ensin kuusi sarjaa vähän pienemmillä painoilla ja sitten siirryin ykkösten pariin. Satanen nousi aivan ilmaiseksi, eikä 105 kiloakaan suurempia ongelmia tuottanut. Vanha enkka satakymppi jo tuntui painavankin jotain, mutta nousi ihan siististi. Seuraava nosto olisi uusi ennätys, 115 kiloa tankoon ja onnea koittamaan. Se oli päivän rumin nosto, mutta nousi kuitenkin melko ripeästi ja noston jälkeen oli pakko jo vähän tuulettaa.
Seuraavaksi tankoon aivan maaginen 120 kiloa ja Rahkaäijältä satoi ohjeita "Ota hyvin se alku! Nostat vaan, etkä mieti mitään muuta. Väkisin nostat!" Mulla vaan humisi päässä ja syke oli varmaan 160 koko ajan. Steppasin edes takaisin nostolavalla ja kerran jo tartuin tankoon, mutta otin uuden lähdön. Sali oli äijiä täynnä ja mutisin itsekseni, että "Kattokaas tätä pojat!" Ja sitten vaan nostin.
Kuka tietää mistä kannustukset on alun perin kotoisin?
Kun sain romut takaisin lattialle, huusin ja tuuletin ja sitten vaan lyyhistyin maahan itkeen. En voi varmaan tarpeeksi korostaa, kuinka huikea juttu tää oli mulle. 120 kiloa on ollut aina se the big thing, jota kohti jokainen maastavetotreeni on tähän mennessä mennyt. 2011 joulukussa nostin ensimmäisen kerran satasen ja se oli aivan huikea hetki myöskin ja 2012 toukokuussa 110. Sen jälkeen alkoi pitkä huono mavekausi, kunnes tämän kevään voimanostokurssilla sain noston enemmän kohdalleen ja koko kesän veivattu 5/3/1 -ohjelma on ollut tiukkaa pohjatyötä sataakahtakymppiä varten.

Loput treenistä meni ihan uuden enkan euforiassa, 5x10 etukyykkyä oli äkkiä ohi, eikä edes pohjetreeni aiheuttanut pahaa turhautumista. Se itseluottamuksen ryöppy, joka onnistumisesta tuli, on jo lähes naurettavalla tasolla. Oon niin hyvä!
Ai niin, heti alkushokista toivuttuani muistin, että Marilii kertoi vähän aikaa sitten nähneensä unen, jossa vedän maasta 120 kiloa. Tuollainen enneunikyky peittoaa mun horoskoopin laatimislahjat 6-0. ;)

Olen nyt niin onnessani, että en pysty muusta kirjoittamaan, joten viikonlopun muutamat pyöräilyaiheiset jutskat jääköön huomiselle. Olen tyytyväinen tyttö nyt!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 442

perjantai 13. syyskuuta 2013

Rahkisvlog 1

Mun henkilökohtainen huonon onnen perjantai 13. taisi olla jo eilen päivän etuajassa. Töissä tavarat putoili käsistä, bussikuski sulki oven, kun olin vielä välissä ja sen jälkeen yritin ihan tosissani maksaa matkaa opiskelijakortilla, "miks ei kuulu piippausta?" Päivä sai varsinaisen kruununsa illalla, kun kirjaimellisesti löin pääni seinään, kun peiton alle sukeltaminen meni vähän pitkäksi.

Tänään maailma on taas näyttäytynyt huomattavasti valoisampana paikkana ja pitkän, mutta ihan kivan päivän viimeinen puristus tapahtui salilla. Viimeinen kerta HH Gymillä! Tästä treenistä ei tällä kertaa ole kuvia, mutta tarjolla on sitäkin parempi video, jonka Rahkaäijä äsken ystävällisesti kursi kokoon.  Jos ei muuta, niin nähtävillä on ainakin varsin mehukkaita irvistyksiä.
Rahkaisaa ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 438

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ylämäen jälkeen tulee alamäki

Eilen illalla vedettiin Rahkaäijän kanssa lenkkarit jalkaan ja hurautettiin autolla Pirkkalan Kirkonkylän koululle, missä meitä jo odotteli (miten niin me ollaan aina viimesiä joka paikassa?) muuta lenkkariporukkaa.  Kuvat on peräisin Jaanalta ja hänen blogistaan voit käydä lukemassa saman jutun eri sanoin!
Koko posse,  kepeillä konkkinutta Veskua ei pakotettu juoksemaan.
TEHO Sport on sponsori ja taas oli juomaa ja patukkaa yllin kyllin tarjolla!
Tämä lenkkarijengi on siis meidän Team TEHO Sport. Pistettiin alkukesällä joukkue kasaan ja vuoden verran reenaillaan ja höntsäillään yhdessä ja ensi keväänä mennään porukalla Vantaalle Extreme Runiin.
Tämän kertaisen treenin veti juoksija-Juha ja ohjelmassa olikin mitäs muutakaan kuin juoksua.
Syksyä pukkaa, mutta ei se meitä haittaa!

Etunenässä Rahkaäijä kahden pullon taktiikalla ja päivän juoksut vetänyt Juha.
Lähdettiin koulun pihasta hölköttelemään ja päädyttiin Lastenojanvuorelle, joka todellakin oli varsinainen minivuori, niistä lapsista tai ojista en niin osaa sanoa. Vuoren ympärillä ja päällä meni tie, jossa kulkee talvella hiihtolatu. Olen äärimmäisen tyytyväinen, ettei oltu suksilla liikkellä, koska jo juostenkin mäet oli aivan kauhistuttavan jyrkkiä. Kovat kaverit veti mäet ylös täysiä, mä en jaksanut juosta ihan niin kovaa.
Nilkan muljahdus oli todellinen vaara näissä mäissä
Tää porukka ei onneksi jätä kaveria ja hitaampia odoteltiin, jos joku meinasi hyytyä mäkeen. Ketään ei sentään tarvinut kantaa mäkiä ylös, sen verran löytyy kuntoa kaikilta. Mä juoksin oikeastaan ensimmäistä kertaa heinäkuisen pikkuvarvasmurtuman jälkeen ja se vamma on jo taakse jäänyttä elämää. Eikä uusia kaivata!
Tiimin pojat on kun hautajaisiin menossa!

Naisväellä sen sijaan oli varsinainen värisuora paidoissa!
Hiihtolatukierros oli muutaman kilometrin ja sen jälkeen vielä hölköteltiin takaisin lähtöpaikalle. Me pidetään hyvin huolta siitä, että pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta, koska porukasta kuului koko lenkin ajan taukoamaton pölinä. Vaikka alunperin suurin osa oli outoja toisilleen, nyt ei niin enää ole ja yhteishenki alkaa olemaan jo aika hieno!
Muutaman viikon päästä taas treenataan yhdessä, mutta hilloan omaa harkkavetovuoroani vielä vähän aikaa. Tarkalleen ottaen niin kauan, että keksin jonkun todella herkullisen treenin tämän porukan pään menoksi. Mutta sen sanon, että silloin ei muuten juosta!;)

Rahkalaskuri vuoden alusta: 434