sunnuntai 20. elokuuta 2017

Lauantai norjalaiseen tapaan

Ruotsin seikkailut jatkuu, edelleen Åressa. Se on tää vuoristoilma vähän tällaista, että taas sataa. Jo kolmatta päivää putkeen. Kuten edellisessä postauksessa uhosin, perjantaina lähdettiin ajamaan sateesta huolimatta. Silloin lähinnä tihkutti ja rapa roiskui, mutta kastumaan ei päästy. Huono keli ei tunnu alhaalla laaksossa lainkaan niin pahalta, kuin reilussa kilometrissä. Perjantaina Åreskutanin huipulla oli erittäin sankka sumu ja kova tuuli. Se toi alamäen ajamiseen vähän lisämaustetta, kun polkua ei nähnyt paria metriä pidemmälle ja paikoin joutui oikein polkemaan, kun tuntui, että tuuli leikkasi vauhdin pois.
Ilmeeni kertoo kuinka tyytyväinen olin vallitseviin sääolosuhteisiin.
Ensimmäinen ajopäivä eli torstai tuli ehkä ajettua vähän liikaa ja liian raivolla ja perjantaina ensimmäisessä laskussa tuntui, että sattuu vaan liikaa joka paikkaan. Toisella ylhäältä alas -laskulla homma alkoi kuitenkin jo rullaamaan ja oli kaikenkaikkiaan hauska ajopäivä. Rahkaäijällä sen sijaan on huono tuuri pyörän kanssa jatkuu ja perjantaina hajosi takavaihtaja. Eikun taas shoppailemaan Åre Bikesiin, joka on varmaan maailman kallein pyöräkauppa. Tai siltä ainakin meistä tuntuu, kun joka reissulla siellä joutuu asioimaan. Kaikkia maailman varaosia ei vaan millään pysty ottamaan mukaan. Itse asiassa Rahkaäijä just tarkisti, että olisi saanut takavaihtajansa puoleen hintaan netistä. Aina ei voi voittaa!
Perjantain evästauolla hörästiin milksheikit naamariin. Tää on mahtava tuote, löydettiin ICAsta!
Aiempina vuosina me ollaan oltu täällä muutaman viikon aiemmin ja väkeä on nyt selvästi vähemmän. Toisinaan reitin varrella ei välttämättä näe ketään ja voisi luulla olevansa yksin koko vuorella. Suomalaisia sen sijaan täällä on nyt paljon. En tiedä onko maanmiehet aiempina vuosina hukkunut pyöräilijämassaan ja nyt muihin suomalaisiin kiinnittää enemmän huomiota, mutta jatkuvasti saa morjestella jollekin Suomi-porukalle. Yksi hissimatka ja puolikas lasku alas mentiin yhtä matkaa muutamien tamperelaisten kanssa.

Perjantaina ei vedetty päivää niin sanotusti päätyyn asti, vaan lopetettiin pyöräily jo puoli neljän aikaan. Åre Bikesin kautta lähdettiin mökille syömään ja valmistautumaan salitreeniin. Aiempina vuosina Åren ehdoton heikoin lenkki on ollut järkevän kuntosalin puute. Ensimmäisenä vuonna metsästettiin sellaista kissojen ja koirien kanssa ja päädyttiin jonkun ökyhotellin kellarisalille. Kyllähän siellä yhden treenin pumppaili menemään, mutta ei yhtään enempää.
Maisema ei ainakaan huononna tätä salia!
Ennen reissua tutkiskelin olisiko Åressa jotakin uutta tekemistä ja huomasin, että Holiday Clubin kylpylän yhteyteen on avattu SATSin kuntosali, joka näytti Instagram-kuvien perusteella jopa täysin kohtuulliselta. Sinne siis! Ostettiin kuntosalikäynti ja kylpylä päälle ja se makso kahdelta hengeltä 107 euroa. Ihanan kallista! Meininki ylipäätään täällä on se, että rahat otetaan pois turisteilta joka käänteessä ja sen takia me ei olla koskaan käyty täällä ulkona syömässä. Paitsi, että tänään mennään nakkikioskille illalla!
Rahkaäijä ja krosvittipainot.
Sali oli melko crossfit-henkinen kaikkinen kalustoineen ja ongelmia tulisi, jos koittaisi lastata 200 kiloa tankoon. Ei meinaan mahtuisi. Tykkäsin kyllä salista, siellä pystyi tekemään kaiken tarpeellisen ja lisäksi oli kaikkea hauskaa virikettä, kuten voimistelurenkaat, erilaisia palloja, bokseja ja köysiä.
Jos jossakin on voimistelurenkaat, en voi vastustaa kiusausta!
Salin jälkeen käytiin kylpylässä, jonka parasta antia on ehdottomasti saunamaailma. Oli myös perin isänmaallinen meininki, kun suomalaisen saunan kahva oli rikki, niin Rahkaäijä nohevana suomalaisena korjasi sen. :D MM-95 nevö föget, kun suomalaisten pitää tulla korjaamaan saunan ovetkin Ruotsiin. Meidän kylpyläreissu kului oikeastaan siinä, että tehtiin suunnitelmia ja laskelmia, kun keksittiin aivan täydellisen nerokas liikeidea paikasta, joka Åresta puuttuu täysin. Odotellaan vielä rikastumista, niin sitten voidaan toteuttaa se. En paljasta, ettei kukaan pölli meidän ideaa!
Otin yhteiskuvan Norjan kanssa!
Eilen vaihdettiin sateinen Åre päiväksi sateiseen Trondheimiin. Åresta Trondheimiin ajelee parissa tunnissa, paitsi meillä matkaan taisi upota neljä tuntia, kun poikettiin Ruotsin puolella kahdella eri vesiputouksella.
Vesiputouksia ei yhtään kiinnosta mitä maailmassa tapahtuu, ne ei pysähdy hetkeksikään. Niillä ei ole aukioloaikoja ja vuodesta toiseen vesi hakkaa samoja kiviä kesät talvet.
Ensimmäinen näistä oli Handölforsen, jossa oli useampikin pieni ja vähän isompi koski. Handölforsenille oli tosi kuumottava riippusilta, joka heilui ja huojui kosken päällä. Handölille oli helppo mennä, kun auton sai pysäköityä aivan viereen. Toista maata oli Brudslöjanin vesiputous, joka on ihan Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa. Sinne vei todella jyrkkä ja yllättävän pitkä polku.  Ei siis varsinaisesti esteetön lapsiperhekohde. Sanoisin, että vesiputous oli kuitenkin kaiken tamppaamisen arvoinen juttu.
Superjyrkkiin rappusiin toi lisäjännitystä muutamat hajonneet askelmat.
Brudslöjanin putoksella vesi vyöryää alas 24 metriä korkeaa seinämää pitkin. On se hurja!
Tampereella vielä mietitään miten Rantatunneliin saisi keskinopeusvalvonnan, mutta norjalaiset on edellä ja lähes joka tunnelissa Trondheimiin mennessä oli keskinopeusvalvonta. Eli kuva ennen tunnelia ja tunnelista poistuessa ja jos oot kaahannut tunnelissa, tulee sakkoa. Tällainen keskinopeusvalvonta oli myös ihan maantiellä varmaan 10 kilometrin matkan ajan, kun ajettiin eri reittiä takaisinpäin. Trondheimin ympäristössä oli myös paljon tietulleja, jotka yleensä verottivat henkilöautoja 9 kruunun eli noin euron verran. Näistä seuraa ilmeisesti lasku perässä.
Odotin koko ajan, että Dotre Damen kellonsoittaja kurkkaa tuolta tornista.
Trondheimin keskusta oli jotenkin aivan tukossa, koska siellä oli meneillään sekä festarit että urheilukisat. Tavallista parempi autoilija ja pysäköitsijä Rahkaäijä sai kuitenkin uskomattomalla itsevarmuudella auton parkkiin ja selvittiin vielä parkkimittaristakin, joka puhui pelkkää norjaa. Yllättävän paljon Norjassa oli apua siitä, että osaa ruotsia jonkin verran.
Ensimmäisenä käytiin tsekkaamassa Nidarosin tuomiokirkko, joka on aivan älytön laitos. Sen rakentaminen on aloitettu vuonna 1070 ja heti perään vuonna 1300 se olikin jo valmis. Vuosisatojen aikana se on nuijittu ja palanut huonoon kuntoon aika monta kertaa ja sen korjaustyöt aloitettiin joskus 1870-luvulla. Ja tällä kertaa ei mennyt kuin 130 vuotta, koska se tuli valmiiksi jo 2001. Nidarosissa kruunataan perinteisesti Norjan kruunupäät ja ainakin osa kuninkaallisista on mennyt siellä naimisiin.
Tällaista kirkkoa ei ihan odota näkevänsä Pohjoismaissa.
Ikävä kyllä kirkossa ei saanut kuvata sisällä, koska sisältä se oli vielä häkellyttävämpi, kuin ulkoa. Kirkko on alunperin roomalaiskatolilaisen porukan tekosia, mutta siirtyi sittemmin uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa evankelis-luterilaisille. Naureskeltiin, että Messukylän vanha kirkko, joka on rakennettu joskus keskiajalla, näyttää ihan lapsen rakentamalta tuon Nidarosin rinnalla. Aivan huima ilmestys kaiken kaikkiaan, suosittelen käymään, vaikka kirkot ei yleensä niin kiinnostaisikaan. Oli varmaan ensimmäinen kirkko, jossa mä ja Rahkaäijä ollaan lomareissuilla vierailtu.

Nidarosin jälkeen alkoi olla jo aikamoinen raivonälkä ja navigoitiin sushipaikkaan, jonka olin jo valmiiksi valinnut automatkalla. Olin katsonut, että tässä paikassa on buffet, mutta huolestuttiin huomattavasti, kun notkuvaa buffet-pöytää ei näkynytkään missään. Juonikuvio olikin tässä paikassa vähän erilainen!
Kun buffassa tilataan listalta, saa tuoretta tavaraa, eikä ruokaa mene hukkaan. Nerokasta!
Buffet maksoi euroissa noin 26 rahaa ja sillä hinnalla listalta sai tilata mitä vaan ja kuinka paljon tahansa. Aivan mahtava konsepti! Rakastuin ravintolaan heti. Rastittiin tilauslistaan vähän sitä ja tätä ja jäätiin odottelemaan ensimmäistä satsia. Yleensä buffetissa sushit ovat seisseet jo jonkin aikaa tarjoilupöydällä ja sen takia ne on aina ihan kylmiä. Olikin aivan mahtavaa saada tuoreet, vastatehduyt sushit pöytään.
Ravintolan nimi on Ya! Sushi, pistä mieleen, jos poikkeat Trondheimissa.
Tilattiin myös misokeitot ja en ole varmaan ikinä syönyt missään yhtä ihanaa misokeittoa. Eikä sushi-paloissakaan ollut valittamista, tuoretta ja tosi maukasta, ei todellakaan mitään perussushibuffan mättöä. Tilattiin vielä toinen, vähän pienempi satsi ja uudet misokeitot. Oli mahtavaa vaan tilailla listalta susheja ilman huolta siitä, että kuinkahan monta miljoonaa kruunua tää kaikki tulee maksamaan. Jos mä ja Rahkaäijä mennään sushille ja tilataan listalta, se maksaa oikeesti aina vähintään 80 euroa meidän ruokahalulla. Nyt saatiin tämä tasokas setti reiluun viiteenkymppiin. Kallis Norja ei ainakaan vielä tässä raflassa näyttäytynyt meille.
Viemärit ei ihan pysynyt sateen tasalla ja kadut lainehti.
Sushin jälkeen lähdettiin katsomaan urheilukisoja keskustaan ja ei varsinaisesti yllättänyt, kun selvisi, että kyseessä on hiihtokisat. Norskit ne hiihtää kesät talvet kelistä riippumatta! Suksissa oli kylläkin rullat alla, vaikkakin sääolot huomioon ottaen tavallisilla suksilla olisi voinut vesihiihtää. Vettä tuli aivan kaatamalla ja siellä ne vaan hiihteli menemään.
Kai sitä pärjää hiihdossa, kun hiihtää kesälläkin tämmösessä kelissä.
Koska Rahkaäijä halusi nähdä hiihtoa, me kastuttiin ihan totaalisesti, eikä siitä paljon "vedenpitävät" takit lämmittänyt. Ei jääty seuraamaan hukkuuko koko Trondheim tulviin, vaan lähdettiin ajelemaan takaisin Åren. Tällä kertaa valittiin vähän pidempi reitti pohjoisemman kautta takaisin ja maisemat oli kyllä lisälenkin arvoiset. Halusin käydä norjalaisessa ruokakaupassa ja pysähdyttiin Levangerin ostoskeskittymässä. Ihan näin asiasta runkopatjaan, tajusin automatkalla karttaa katsellessa, että Ikean patjavalikoimasta löytyy monta Norjan paikkakuntaa, esimerkiksi Malvik, Mosvik ja Morgedal.
Karkit kannattaa ostaa jostain muualta kuin Norjasta.
Tykkään kierrellä ruokakaupoissa ulkomailla ja bongailla hintoja ja kaikkia eksoottisia tuotteita. Norjassa erityisesti kiinnosti hinnat, koska tunnetusti kaikki norjalaiset on öljykeisareita ja joka toinen vastaantullut auto oli Tesla ja ihmiset lämmittää talojaan 100 kruunun seteleillä. No ei nyt ihan, mutta melkein. Sushipaikka ei tuntunut erityisen kalliilta, mutta esimerkiksi olut olisi ollut siellä 9 euroa ja 0,33 litran kokis vitosen. Ruokakaupassa esimerkiksi rahkat ei näyttäytynyt superkalliina, mutta karkki- ja jäätelöhyllyllä eron huomasi. Ben&Jerry-purkin hinta oli euroissa noin 9,6 € ja irtokarkit 15 € kilo. Pitäisin melko kalliina Suomen hintoihin nähden.

Päivän mittaisen Norjan seikkailun jälkeen palattiin takaisin tuttuun, turvalliseen ja ennenkaikkea halpaan mökkiimme. Tänäänkään ei olla ajamassa, koska keli on ehkä vielä eilistäkin huonompi. Åreskutanin huipulla on neljä astetta lämmintä ja tuulee 12 metriä sekunnissa ja lyön vetoa, että sumu on jälleen naurettavalla sankalla tasolla. Huomiseksi pitäisi kelin vähän parantua ja se onkin viimeinen ajopäivä ja kokonainen päivä ylipäätään Åressa. Tiistaina jatketaan kohti Järvsöta!

perjantai 18. elokuuta 2017

Ruotsin roadtrip alkoi!

Täällä sitä köllötellään Åressa mökissä ja odotellaan, että sade vähän lakkaisi, että pääsisi mäkeen pyörän kanssa. Tai mennään me sinne joka tapauksessa, satoi tai ei. Saavuttiin tänne myöhään keskiviikkona Uumajasta, jonne lautta meidät kuljetti Vaasasta. Alkuviikko ennen reissuun lähtöä oli varsin hektinen ja sisälsi muun muassa uskomattoman farssin nimeltä Konan jarru. Mun pinkissä alamäkitykissä on ollut jo pidemmän aikaan ongelmia takajarrun kanssa ja mikään ei ollut auttanut ja alkoi jo uskoa loppua, että saanko sitä lainkaan ajokuntoon tätä reissua varten. Lopulta ongelman ratkaisi Rahkaäijä myöhään maanantai-iltana, vaikka olin kiikuttanut pyörää ympäri Tamperetta, että ongelman ratkaisi joku, jonka työ on korjata pyöriä. Se oli pitkä ja kivinen maanantai, mutta sen vaan sanon, ettei päivän tapahtumat liiemmin lisänneet luottamustani kaikkia paikallisia pyöräliikkeitä kohtaan. Huhhuh! Pääasia on kuitenkin, että Kona on ajokunnossa ja päästiin perille.
Leokolla oli kova yritys päästä salamatkustajana mukaan.
Neljä pyörää mahtui pakuun. Ei helposti, mutta mahtui kuitenkin!
Vaasasta bongattiin uskomaton juttu eli Lidl-outlet! Siellä oli pakko käydä, ei kuitenkaan tehty mitään löytöjä.
Matka tänne meni yllättävän mukavasti, vaikka Tampere-Åre -välille saa kulumaan noin neljätoista tuntia. Ajokeli Ruotsin puolella oli aivan upea, kelpasi kaahailla Jämtlandin mutkateillä!
Itsehän en kaahannut, vaan ajoin täysin nopeusrajoitusten mukaan.
 Eilinen ajopäivä alkoi vähän tylsästi, kun iso kabiinihissi oli rikki ja se on ainoa, joka vie ylös asti. Edellisvuosina puolesta välistä ylös on päässyt myös pienemmällä gondolihissillä, mutta tänä kesänä me ollaan niin myöhään liikkeellä, että gondoli oli pistetty jo odottelemaan laskettelukauden alkua. Ruotsin pojat kuitenkin näppärästi korjasi ison hissin meidän lounastauolla ja vihdoin päästiin ylös asti eli noin 1300 metriin. Åreskutan-mäellä on korkeutta peräti 1420 metriä, mutta fillarireitit alkaa vähän alempaa. Hissin yläasemalta alkaa kaikkien aikojen paras reitti eli Easyrider, joka on  viisi kilometriä pitkä polku jylhissä maisemissa kivikoissa ja kallioilla. Easyrider on varmaan se asia, joka meidät joka vuosi vetää tänne. Se on vaan niin upea reitti!
Täällä me taas ollaan!
Easyriderilla oli paikoin vähän lunta. Hyvää elokuuta!
Tässä maisemassa silmä lepää, enkä vähiten tarkoita pyörääni.
Eilen ajeltiin kaksi settiä eli ennen lounasta kympistä kahteentoista ja toinen setti kahdesta viiteen. Osa tästä ajasta on tietenkin hisseihin jonottelua ja hissillä nousua, mutta kyllä varsinaista ajoa varmaan nelisen tuntia tuli eilen. Ja sen huomaa nyt jokaisesta lihaksesta! Erityisesti kädet ja kaikki käsivarsien lihakset on todella kovilla. Voisi ajatella, että sehän on kevyttä kauraa ajaa mäkeä alas, mutta se on oikeasti aivan hullun raskasta! Ylhäältä alas polkua on yhteensä yhdeksän kilometriä, eikä ainakaan mulla ole mitään saumaa ajaa koko matkaa pysähtymättä kertaakaan. Eilen tokavikalla laskulla tultiin erittäin kovaa ylhäältä alas, että ehdittiin päivän viimeiseen hissiin ja kaksi tai kolme kertaa pysähdyin puoleksi minuutiksi vetämään happea ja aikaa meni silti suunnilleen 27 minuuttia.

Isossa kabiinikärryssä oli tunnelmaa. Kaveri vasemmalla huomasi tilaisuutensa tulleen.
Uskomatonta, että tällaisessa kivikossa voi oikeasti ajaa!
Rahkaäijä kompuroi jo eilen ja rikkoi pyörästään takavaihtajan korvakkeen, mutta mahtavalla tuurilla siihen oli varaosa mukana ja ukkeli fiksasi pyöränsä takaisin kuntoon lounastauon aikana.
Puuha-Lauri kaiken korjaa!
Tällä hetkellä reissun suunnitelma näyttää siltä, että Åressa pommitetaan yhteensä kolme ajopäivää ja alkuviikosta siirrytään vähän etelämmäs Järvsöhön ajamaan. Myös siellä on bike park ja hyvä parkki kuulemma onkin. Siitä on nyt kuultu kehuja niin paljon, että pakko sekin on testata tällä reissulla. Åressa joidenkin reittien kunnossapito on ehkä vähän laiminlyöty, mutta Järvsössä sen sijaan polut pitäisi olla ihan priimaa. Järvsössä ajellaan tämänhetkisen suunnitelman mukaan pari päivää ja siitä jatketaan Gävlen kautta Tukholmaan, josta laiva tuo Suomeen viikon päästä. Lisäksi ajateltiin lauantaina poiketa Norjan puolella Trondheimissa, sinne ei ole kuin parin tunnin matka. Eli paljon ajelua niin pyörällä kuin autolla luvassa!
Åre-matkojen perinteitä kunnioittaen käytiin tietenkin Tännforsen-vesiputouksella eilen!
Täällä Åressa ollaan jälleen tutussa mökissä ja tuntui ihan kuin olisi omalle kesämökille palannut. Muutenkin tuntuu hyvältä, kun tietää mistä löytyy lähikauppa ja muistaa vielä missä hyllyssä siellä on rahkat ja kuviot on muutenkin ennestään tuttuja. Tuo Järvsön keikka tuo sitten eksotiikan tälle reissulle.
Ajopäivät on sen verran tiukkoja, että tuntuu, ettei mikään maailman ruoka riitä tuomaan tarpeeksi voimia, mutta onneksi Åren ICA:sta löytyy hyvät valikoimat karkkeja ja jätskiä.
Ei ollut niin hyvää, 3/5.
Ruotsissa kaikki on toisin, Fairykin on Yes.
Kohta me lähetään mäkeen, vaikka ei olisi lainkaan hassumpaa jäädä tähän sängylle katselemaan leffoja ja syömään lisää jätskiä. On aivan superihanaa olla vihdoin lomalla!

perjantai 11. elokuuta 2017

Inspiroin itse itseäni!

Me tehtiin heinäkuun lopussa periaatepäätös, että vapaapäivää ei pidetä ennen kuin kaikki työt on tehty ja sitten alkaa loma. Erittäin motivoiva metodi, helposti tekee puolitoista viikkoa putkeen kymmenen tunnin päivää, kun tietää, että ihan jokainen kuvattu videonpätkä, leikattu klippi ja vastattu sähköposti vie konkreettisesti lähemmäs lomaa. Palkkatöissä vihasin aina viimeistä viikkoa ennen lomaa, kun päivät mateli niin hissukseen, mutta tällä viikolla olen vain painunut supertehokkaasti menemään Åren kiilto silmissä. Nytkin tekisi mieli ruveta editoimaan, että saataisiin taas yksi video valmiiksi.  Vaikka hommia on vielä vähän, tänään tuntui, että ollaan henkisesti paljon lähempänä Ruotsin tuntureita, kun saatiin yksi tärkeä juttu pois alta.
Ens kerralla menen pyörällä tai vaikka potkulaudalla Helsinkiin, liikenneruuhkaraivo on meinaan todellinen.
Ajeltiin jo eilen Helsinkiin ja melkein aloitettiin mellakka keskellä Albertinkatua, kun mistään ei löytynyt toiminnassa olevaa pysäköintimaksuautomaattia. Muutenkin on ihan toivotonta mennä autolla Helsingin keskustaan, mutta juna on ehkä vähän työläs, kun pitää käydä noin neljässä eri paikassa samalla reissulla. Maalaiset selvisivät haasteista tälläkin kertaa, ja palaveerauksen jälkeen lähdettiin podailemaan Tapanilan urheilukeskuksen salille. Me ollaan joskus aiemminkin käyty siellä ja hyväksi todettu ja se oli suht lähellä meidän hotellia. Se salireissu oli kyllä aivan oma luku sinänsä, mutta aiheutettiin pahennusta, kun ei hoksattu käyttää mavetangojen alla jotain ihme äänivaimennuspehmusteita. Ei varmaan kannata tulla salille, jos painojen kolina häirittee. Lisäksi joku töyhtötukkahauispumppailija ilmeisesti suunnitteli mua tulevien lastensa äidiksi, koska se tuijotti meikäläistä intensiivisesti treenin alusta loppuun. Tai sitten mulla oli niin karmee maastavetotekniikka, ettei se voinut olla vilkuilematta jatkuvasti.
"Moi, me ollaan kuntosali ja meidän tiloissa ei saa käyttää mankkua ja meidän kaikki tangot on yhtä karheita kun märkä saippua, niin hyvää mavepäivää sullekin!"
Jäätiin Helsinkiin (tai jonnekin Vantaalle) yöksi tämän päivän Tubecon Industry Dayta varten ja siinä eilisen illan ratoksi pistettiin vielä meidän keynote-puhe kokonaan uuteen uskoon, kun Rahkaäijälle iski epätoivo, että meidän puhetykitys ei ole tarpeeksi tyylikäs, uskottava ja hipsteri. Pistettiin läpät kuntoon ja lopun iltaa arvosteltiin yleisurheilun MM-kisojen osallistujien hiustyylejä.
Invahuone ja kattokahva. Arvostan!
Meillä oli hotellissa jostain syystä invahuone ja mukavasti lähti päivä liikkelle, kun saattoi kammeta itsensä sängystä ylös katosta roikkuvaa kahvaa käyttäen. Vessassakin oli kahva ja olis meinaan näppärä kotonakin hirvittävän kyykkytreenin jälkeisenä päivänä nousta pöntöltä kattokahvaa käyttäen. Holiday Innin aamupala oli 3/5, kuten aina, koska ne ikinä hommaa rahkaa sinne.
Harkitsin turtles-kalsareita, mutta päätin pukeutua, kuten aikuiset yleensä.

Kympin maissa siirryttiin Hjallisen jäähallille ja Rahkaäijä leuhkasti veti johonkin henkilökuntaparkkiin, "kun meillä oli niin runsaasti tota esitystekniikkaa" (=läppäri) mukana. Aamupäivä kuunneltiin muiden hölinöitä ja kiihkeästi odottelin lounasta saapuvaksi ja panikoin meidän omaa läpätystuokiota, johon tuntui olevan jatkuvasti sata vuotta aikaa.
Haluaisin unohtaa tämän mahdollisimman pian. Jos tonne olis ostanut lipun, se olis maksanu 300 e, niin ihan ei ollu linjassa tarjoilut sen kanssa. Anteeks nyt vaan.
Lounas oli valitettavasti järkyttävä rimanalitus. Tarjolla oli kanaceasarsalaattia eli yhtä kuin pelkkää majoneesia ja lisäksi patonkia. Tommosista tilanteissa mun mieleen vaan hiipii primitiivinen pakokauhu, että tälläkö pitää pärjätä koko päivä ja kuolen varmasti nälkään ja keripukkiin ennen kello neljää. Totuus oli kuitenkin se, että siinä ei paljon kurnivaa mahaa huomannut, kun jännitti puhe niin sairaasti. Esiintyminen on mulle ihan luontaista, mutta niin on myös jännittäminen. Joskus julkiset esiintymiset jännittää ja joskus ei yhtään ja esimerkiksi voimanostokisat jännittää aina ihan älyttömästi. Vaikka jännittää, se ei vie mitenkään toimintakykyäni ja saan siitä jotakin extrabuustia.
Terve, olen Vuohensillan Anni ja olen influessa. Toivottavasti olet saanut rokotteen.
Vihdoin kello löi 14.45 ja lauteille kiipesi Vuohensillat Tampereelta. Kaikenlaista väkeä ne päästääkin puhumaan isoon media-alan tapahtumaan monisatapäiselle yleisölle. Meidän puheen otsikko oli lyhyen ytimekkäästi How to build a global business eli miten luoda kansainvälinen bisnes. Ihme hommaa tommonen, että otsikot pitää olla niin hienosti englanniksi, vaikka jutut vedetään suomeksi. Mutta otsikko ei ollut meidän keksimä!
Puhuuko joku siellä vähän käsillään?
Mä mietin aamulla vielä, että miten alottaisin napakasti meidän osuuden. Sitten sen keksin ja kun kerroin tämän Rahkaäijälle, molemmat repesi nauramaan, koska tiedettiin jo, miten paljon yleisö tulee rakastamaan sitä juttua. Jos me ollaan jotain opittu tässä puolentoista vuoden aikana, niin se on se, että mitä bisnes- ja mediahipsterit haluaa kuulla ja millaisia laineja ne jakaa Twitterissä. Niinpä aloitin setin sillä, että kerroin kuinka edelleen itse inspiroidun tästä meidän tarinasta ja vieläkin ihmettelen, että miten tämä kaikki saattoi tapahtua meille. Mutta se on hauskaa, koska se on täydellisen totta!
Osui ja upposi!

Toisina päivinä jo kyllästyttää puhua prässäämisestä, mutta aina kun alan kertomaan tätä koko tarinaa jollekin, innostun! Me ollaan päästy tekemään niin mielettömiä juttuja, joista on sata ja yksi hauskaa ja välillä ihan absurdiakin stooria kerrottavaksi. Esimerkiksi edelleen ärsyttää, että ei voida kommentoida Logan-elokuvan mainoksen tekemistä, koska se oli niin uskomaton tarina kokonaisuudessaan, että on oikeasti sääli, etten voi jakaa sitä vaikkapa täällä blogissa. Mua inspiroi valtavasti se, millaisella hyökkäyksellä tartuttiin samantien tähän ainutlaatuisen tilaisuuteen kiinni, vaikka ei ymmärretty mistään mitään ja kuinka ollaan kasvatettu tästä oikea bisnes ja yritys, jonka ekan tilikauden liikevaihto on pyöreesti neljännesmiljoona. Välillä alkaa vaan epäuskoisesti hihittämään, kun mietin, kuinka hullua kaikki on ollut. Ei mitään järkeä!
Me oltiin myös viime vuonna Tubecon Industry Dayssa jossain nopeassa haastattelussa lavalla ja oli upea hoksata, että vielä viime vuonna me ei millään olisi voitu vetää samanlaista settiä yleisölle, koska kaikki oli silloin vielä niin alussa. Nyt tässä tarinassa on luurangon ympärillä lihaa.
Rahkaäijällä oli tyylikäs takki.
Kertoiltiin meidän puheenvuorossa vähän tarinaa tähän asti ja maalailtiin tulevaa. Esiteltiin eli niin sanotusti pitchattiin myös yksi mobiilisovellus-start up, jossa ollaan nyt mukana ja se herätti todella paljon kiinnostusta ja ihmiset tulivat nykimään hihasta esityksen jälkeen ja halusivat kuulla lisää. Kotimatkalla Tampereella meitä alkoi naurattamaan, kun muisteltiin TTY:n yrityskursseja vuosia sitten. Yksi näistä oli liiketoimintasuunnitelmakurssi, jossa osana oli pitchata liikeidea raadille. Vähän niinkuin Leijonanluolassa. Kurssin opettaja Seppo suhtautui aika kriittisesti meidän pitchauksiin ja antoi aika rankkaa palautetta meille. Olisipa Sepi nähnyt meidät tänään, kun pitchailtiin menemään Hartwall Areenan lavalla.
Palaute meidän key note -puheenvuorosta oli tosi hyvää palautetta niin Twitterissä, kuin livenäkin. Wau, tuntuu hienolta!
Lavalla alkuun huomasin, kuinka kädet tärisi ihan holtittomasti, kun jännitti niin, mutta siitä huolimatta puhe meni tosi hyvin ja saatiin siitä monia kehuja, joka saa kyllä todella hyvälle fiiliksellä. Meidän puheosuuden jälkeen käytiin vielä lavalla keskustelu Roni Backin ja Mansikkkan kanssa ja tämän keskustelun veti Riku Nieminen eli vanha kunnon Munamies. Jos meitä joskus ärsyttää olla murskaajia, niin ei käy kateeksi Munamiestäkään.
Munamies oli aika tosi mukava ja fiksu, en oo oikein pitänyt minään aikasemmin, ehkä koska munamies.
Jos et mitään muuta seuraa suomalaisessa YouTube-kentässä, niin tsekkaa Roni Backin videot. Arvostan tätä kaveria erittäin paljon, tekee tosi hyvää sisältöä ja on reilusti kunnianhimoinen, mutta äärimmäisen mukava ja nöyrä.
Kun kaikki pölinät oli ohi, Rahkaäijä revittiin samantien jonnekin puhumaan lisää mobiilisovelluksesta ja mulla oli sillä välin hyvää aikaa sosialisoitua kaikkien kanssa, jotka lähelleni erehtyivät. Olin pistänyt jo etukäteen viestiä Juliaihminen-bloggaaja Julialle, että voisko törmätä Tubeconissa ja siinähän sitten törmäiltiin pidemmän aikaa ja oikeesti en ehkä kestä, kuinka mahtavaa se oli. Kuten taannoin kerroin, Julia on mun yks lempibloggaajista ja aina se on vähän jännittävää tavata tällanen tyyppi. Julia oli aivan ihana ihminen ja juttua olis kyllä riittänyt pidemmän aikaa!
Mikäs tässä verkostoituessa!
Kun päästiin vähän aikaa sitten kotiin, ovessa oli valituslappu naapurilta ja sen jälkeen kirjaimellisesti liukastuin kissan yrjöön. Hyvä, ettei arjen realiteetit sumennu kaiken keskellä. Huomenna me taas vaihteeks tehään videoita ja mennään Sappeeseen ajamaan ja salille podaamaan. Sunnuntaina sitten taas Tubeconiin!
Kotimatkalla pysähdyttiin maistelemaan Ullan Pakaran herkkuja!
Tässä postauksessa oli 100 % liikaa ärsyttävää start up -sanastoa ja 0 % prosenttia asiaa ja luultavasti tarpeeksi monta kuvaa omasta naamastani. Lisäksi Rahkaäijä moitti, että tätä postausta on hengästyttävä lukea, kun koko ajan mennään niin kovaa. Siitä en ota mitään vastuuta, lukija käyköön välillä jääkaapilla, jos haluaa pitää taukoa. :D Mutta hauska päivä ja huiketa ihmisiä, aikamoista tämä elämä!

Mahtavaa viikonloppua!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Parempi överisti överit ku vajarit!

Kun olin seiskaluokalla koulussa, mun huone remontoitiin. Sain itse päättää pintojen ja sisustuksen värit ja halusin limenvihreät seinät ja päiväpeiton ja verhojen väriksi valkkasin erittäin intensiivisen pinkin. Merkittävästi ei ole maku muuttunut 13 vuodessa.
Rumilus-Kona viime viikonloppuna Sappeessa, Rahkaäijä vähän fiksas jarrulevyasioita!
Mulla on ollut aina vähän ristiriitainen suhde alamäkipyörääni Konaan. Se on tavallaan ihan kiva ja hyvä ajaa, mutta meille ei ole oikein koskaan syntynyt läheistä suhdetta. Se johtuu siitä, että Kona on ollut ruma. Värinä joku aivan kammottava harmaan ja tummansinisen epäpyhä liitto ja tehostevärinä kulta. Kulta?! Kullanväri on ehkä viimeinen, mitä käytän yhtään missään. Tämän vuoksi sainkin villin vision, että Kona pitää maalata! Ihan heti ei Rahkaäijä lämmennyt tälle idealle, mutta viikko sitten alettiin tositoimiin. Vihreitä pyöriä mulla on tällä hetkellä peräti kaksi, joten jokin muu väri saisi tällä kertaa näytellä pääosaa. Jännästi molemmille tuli mieleen kirkkaan pinkki ja tehosteväriksi limenvihreä. Inspiraatio tuli ajoasustani, joka yllättäen on näissä väreissä.
Inspiraatioasu.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Ensin pestiin pyörä ja otettiin kuvat kaikista osista jotka jäisivät maalin alle. Tämän jälkeen otettiin renkaat ja vanteet pois ja suojattiin etu- ja takaiskarit, jarrupalat ja muut herkät paikat. Pohjalle vedettiin valkoista spraymaalia pari kerrosta, että pinkki väri pääsisi kaikkein parhaiten oikeuksiinsa. Neonpinkki spray löytyi Motonetistä ja käytiin useammassa paikassa ennen sitä, koska en halunnut tyytyä mihinkään kompromissiväriin. Jo ensimmäiset suihkaukset runkoon paljastivat, että etsintä palkittiin ja löysimme täydellisen värin.
Valkosta alle ja pinkkiä päälle!
Pinkkiä vedettiin runkoon muistaakseni kolme kerrosta. Toiselta puolelta väri vähän halkeili, mutta mitäs pienistä. Itte tehty, niin vähän pitää olla sen näköinenkin! Kun runko oli saatu maalattua, aloin suunnittelemaan koristeluita ja tilasin netistä pyörään limenvihreät kahvat ja vaaleanpunaisen ketjusuojuksen. Koristeluita varten ostin valkoisen maalikynän, vihreää akryylimaalia (akryylimaaleja olisi ollut kotonakin, mutta oikea sävy puuttui) ja vähän tarroja. Akryylimaalilla maalasin runkoon Kona-tekstin ja toisella puolella lukevan Kinky Pinkyn. Pyörän malli on siis nykyään Kona Kinky Pinky. Pervessi pinkkiläinen, höhöh! Maalikynällä roiskin muita tekstejä ja kuvia pyörään, sieltä löytyy muun muassa pääkallo ja kirkkovene. Kyllä semmoset jokaisesta alamäkipyörästä pitää löytyä! Timanttitarroja liimasin ohjaustankoon ja jarrukahvoihin ja runkoon länttäsin pari kissatarraa, mutta pahoin pelkään, ettei kissat tule pysymään rungossa.
Tein sapluunan itse ja säästin.
Timantit on ikuisiaaaa, voou vou...
Siinähän on aivan selvästi ylhäällä Leo, keskellä Leokoja kaksi kappaletta ja alhaalla vielä Nelli-kissa maalta.
Kun kerran päätettiin lähteä näihin maalaushommiin, niin Rahkaäijä ehdotti, että vedetään vanteet vielä vihreiksi. No sehän sopii! Vanteet maalattiin myös ensin pariin kertaan valkoisella ja sitten kaksi kerrosta vihreää päälle, niin hyvä tuli. Jälkikäteen ajatellen tämä vanteiden maalaus oli ehdoton loppusilaus, joka kruunasi kokonaisuuden.
Aika herkullinen vihreä tuli!
Tänään oli viimein totuuden hetki ja laitettiin pyörä kasaan. En kestä, kuinka upea siitä tuli!
"Saanko esitellä, uusi Kona...
...Jonka tyylikäs Kinky Pinky -malli sopii asennemuijille!"
Ei oo Rockshockit eikä Foxit mitään, kun keulan merkki on Rahkamuija. :D
Rakastan värejä ja värikkyyttä ja saan valtavasti hyvää energiaa värikkäistä vaatteista ja pyöristä ja muista hyvänvärisistä jutuista. Nyt Konassa on mahtava boogie ja alan hymyilemään, kun katsonkin näitä kuvia. Mä vastustan myös kaikenlaista ryppyotsaisuutta ja ankeilua ja sen takia onkin hauska vähän rikkoa kaavaa ja maalata kallis pyörä ihan läpällä. No kallis ja kallis, se on varmaan kymmenen vuotta vanha malli ja eikä siitä tonnia enempää saisi, mutta ei näin vaan kuulu tehdä. Mua ei semmoset kirjottamattomat säännöt koske ja maalaan pyöräni, jos saan siitä hyvää mieltä. Suosittelen muillekin pientä fillarin tuunausta, jos sykkeli näyttää nyt liian ankealta.
Juutuup mani! Se on semmonen sisäpiirin vitsi, että kaikenlaista ostellaan YouTube-rahalla. Yleensä se pitää sanoa, kun asioi Prismassa tai shoppailee Pirkkaa tai Rainbowta tai ostaa Nettiauto-sivuston halvimman linttapulkan peltoautoksi. Sopii hyvin tähän arvokkaaseen projektiin!
Laskeskelin, että tämä muodonmuutosprojekti maksoi noin 90 euroa, joista maalit ja maalikynä oli noin 50 euroa. Neonpinkkiä maalia jäi yksi purkki kokonaan käyttämättä, mutta sillä voi sitten roiskia vielä jotain muuta. Samoin maalitussia ja vihreää akryylimaalia on vielä jäljellä. Kokonaan meni siis kaksi spraypurkkia valkoista, noin 1,5 pulloa pinkkiä ja vajaa vihreä. Kissatarrojakin jäi vielä!
Joo morjesta pöytään, kuinka pähnäkkä fillari! Nyt niitä vuoria tänne päin kiitos!
Nyt tämä pyörä odottaa kovasti, että pääsee Åren ja Järvsön rinteille, mutta sitä ennen sitä pitää vielä käydä ulkoiluttamassa Sappeessa ja kokeilla, että kaikki varmasti toimii. En halua ajatella, miltä pyörä näyttää, kun sillä pari päivää ruopii menemään jossain rapakoissa ja kivikoissa, mutta nyt nautin vielä vähän aikaa täydellisen pinkistä väristä!