perjantai 31. elokuuta 2012

Lapset tuli kotiin!

Kuluneen vuorokauden aikana kotiimme on muuttanut taas kaksi uutta polkupyörää. Pitkään harkitut maantiepyörät ovat uudet perheenjäsenemme. Ensin pohdimme cyclocross-pyöriä, mutta parempi kun pyörärepertuaari on mahdollisimman erilainen, maastopyörät ja maantiepyörät eivät kilpaile samoista lenkeistä.
Lauri löysi oman Roopensa Fillaritori.comista ja pääsi heti tekemään kaupat. Pelkäsin, että Rahkamuijan pyörän ostosta tulee pitkä ja piinallinen taistelu, koska pienempiä kokoja on harvemmin käytettynä tarjolla ja värien suhteen olen äärimmäisen ronkeli. Pyörän pitää olla hienon värinen, mieluiten vihreä tai joku muu kiva...
Viime yön näin vain maantiepyöräpainajaisia siitä, kuinka en koskaan löydä mieleistäni tai joudun tyytymään johonkin äärimmäisen ankeaan väriin.

Mutta kas, tänään aamulla poikkesimme lempikaupassamme eli Kaukajärven Nippelissä ja taas oli juuri sopiva pyörä just mulle tarjolla. Viimeisen kahden vuoden aikana sieltä on tarttunut matkaan kolme Meridaa ja niin kävi nytkin. Tein pienen kompromissin vihreyden suhteen, mutta tuo sininen näyttää koko ajan paremmalta! Erityisen mielissäni olen siitä, että sain taas Meridan.
Tällainen on Ritu!
Kyseessä on siis Merida Ride 88, kelpaa todella hyvin ensimmäiseksi maantiepyöräksi ja näyttää vielä hyvältäkin, vai mitä? Pyörässä on alumiinirunko ja etuhaarukka hiilikuitua, vaihteisto ja kahvat ovat Shimanon Soraa. Kaikki tosipyöräilijät lyö varmaan päätään tonttiin, kun joku ostaa pyörän näin halvoilla osilla, mutta uskoisin, että vastaa mun tarpeita hyvin. Laurin SUP Rotate -pyörässä (en laita kuvaa, ettei mun Meridan ihanuus vaan himmene sen rinnalla) on parempi osasarja ja painaakin kilon vähemmän, mutta ottaakoon vesipullon lenkeille mukaan, niin ero tasoittuu.;) Omasta Ritusta riivin jo heijastimet pois ja heti pyörä keveni 135 grammaa, aikamoista kikkailua! Olen ihan äärimmäisen innoissani tästä uudesta aluevaltauksesta, olen aina pitänyt pitkistä pyörälenkeistä tosi paljon ja nyt vihdoin kun välineet ovat oikeat, pyöräilyn ihanuus räjähtää varmaan potenssiin tuhat. Ensi viikolla saan kengät lukkopolkimiin ja niiden käyttö täytyy ottaa haltuun. Vähän jännittää, kuinka monta kertaa törmäilen maapalloon harjoittelun aikana...

Roope ja Ritu lähtee meidän mukaan Kemoran moottoriradalle viikonlopuksi, tänä iltana saattaa rataa kiertää kaksi lihasvoimin kiitävää vauhtihirmua!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Matka itärajalle

Huh huh, juuri ja juuri selvitty häähulluudesta ja minihäämatkasta. Kuvia bridezillasta ja sen äijästä on luvassa ehkä myöhemmin.

Sunnuntaina lähdettiin lepäämään Saimaan rannalle kylpylään. Heti kun tultiin paikalle, tajuttiin, että oli suuri virhe varata huone vaan yhdeksi yöksi, kun matka kesti monta tuntia ja paikka oli mieletön! Otettiin siis toinenkin senioripakettiyö.
Rahkaväki ei lepää edes häämatkallaan ja tarkastettiin heti ensimmäisenä hotellin kuntosali. Musta on aina kiva päästä käymään jossakin muualla salilla, kun siellä omalla tutulla.
Kowaa jalkatreeniä? En löytänyt valitettavasti Cosmopolitania kuvausrekvisiitaksi.:(
Holiday Club -sali oli varustettu yhdellä tangolla, 130 kilolla irtopainoja, muutamilla kässäreillä ja kohtuuttomalla määrällä mitä ihmeellisempiä laitteita. Oon varmasti pahin laitevihaaja ikinä, en osaa käyttää ja säätää niitä kohdilleen ja vaikee saada mitään tuntumaa. Sillä rahalla, mitä tuolla on noihin vehkeisiin käytetty, ostais varmaan Leokon levypainotehtaan. Mutta toisaalta, kun katsoi muuta asiakaskuntaa, oli vaikea kuvitella heitä tekemässä oikeesti kovaa treeniä eli reidenloitontaja kelpaa hyvin. (provoilu on lempipuuhaani.:D)
Sain kuitenkin hoidettua treenini melko hyvin tarjolla olevilla välineillä ja vähän soveltaen. Joskus tekee hyvääkin tehdä vähän totutusta poikkeavasti.
Löydettiin kiva lelu!
Kokeilin myös ensimmäistä kertaa elämässäni juoksumattoa. Vähän pelkäsin, että lennän saman tien seinään kuin Aku Ankassa konsanaan, mutta hyvinhän se meni. Silti en tajua, miksi ei voi juosta ulkona.
Reissuvarustukseen kuului tietenkin myös pyörät ja maanantaina poljettiin melko eeppinen maastolenkki.
Golf-kenttä on vielä vähän kesken
Löydettin kyltti, jossa luki Imatrankoski 4,2 km ja lähdettiin kyltin osoittamaaan suuntaan. Useiden kilometrien jälkeen suuntakyltit loppuivat ja pelkäsin, että pian miliisit tulevat pidättämään meidän luvattomasta EU:n rajan ylityksestä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja puhelimen Google maps pelasti meidät (jälleen kerran) pulasta ja ohjasi takaisin hotellille. Ilman sitä oltais ehkä edelleenkin siellä...
Hotelli oli hienolla paikalla ja meininki oli perin kansainvälistä, suurin osa muista asukkaista ja työntekijät myös puhuivat venäjää. Ensimmäisenä iltana ihmettelimme myös uskomatonta siritystä, joka kuului heinikoista ja puskista. Metelin aiheuttajaksi paljastui Idänhepokatti. Meinasin lentää selälleni, kun näin hepokatin ensimmäistä kertaa, kotopuolessa kun sirittäjät ovat aika paljonkin pienempiä kuin peukaloni.
Kelluva koti kelpaisi!
Maisemien ja hepokattien ihmettelyn lisäksi pulikoimme kylpylän puolella koko rahan edestä. Paikka oli aivan sopiva kaltaisillemme kakaroille, en tiedä sitten miten uppoaa vähän aikuisempaan makuun.:D
Tiistai-aamuna rahkamuija yllätti jopa itsensä ottamalla hotellin aamiaiselle mukaan yhden purkin Valion pehmeää maitorahkaa. Muita herkkuja sai mättää huomattavasti vähemmän, kun söi rahkan startteriksi, liekö sitten hyvä vai huono asia.:D
Tiistaina jätimme haikeat hyvästit Saimaan rannoille ja matkalla poikkesimme vielä Lappeenrannassa hiekkalinnaa ja linnoistusta katsastamassa. Turistiosuuskin siis hoidettu!
Pieni osa uskomattoman hienosta hiekkateoksesta
Lähde Lappeenrantaan, humppa siellä soi!
Rouvalla rouvan elkeet
Mainiompaa häämatkaa saa hakea, paljon ruokaa, sporttia ja kylpylää! "Oikea" häämatka on luvassa vasta joulukuussa, siltä Kalifornian reissulta tuskin puuttuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

torstai 23. elokuuta 2012

Rahkikset menee naimisiin!

Näissä tunnelmissa kohti huomista ja lauantaita...

Suomalaista osaamista
Unelma korkeista hääkengistä vaihtui hetkessä Prismasta löydettyihin hätäkenkiin,
kun nimetön varvas törmäs piironkiin.

Tulisko näillä tuhti suklaakakku? 2 kg suklaata.
"Kävin kaupassa ja nyt hirvittää."
Jännittääkö? Ei yhtään. No eipä... Kohta salille hioon viimeset juhlakunnot. :D

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Yön sankarit

Lauantaina olisi välillä kaivannut tekohengitystä, kun omat keuhkot eivät meinanneet riittää juostessa hautajaisista häihin ja illalla palaveerasimme vielä omien minihääkekkereiden merkeissä.
Juhlien onnistunein leuatus!
Kun illalla pääsimme kotiin, emme suinkaan rojahtaneet sänkyyn päivän koettelemuksista puolikuolleina, kuten järkevä ihminen olisi tehnyt, vaan Rahkaäijä sai taas maailmoja syleilevän ajatuksen. Yöpyöräily! Ensin ajatus pimeästä metsästä ei juurikaan napostellut, mutta kummallisesti inspiroidun aina näihin hullutuksiin.

Lauri tilasi viime talvena Kiinasta kaksi pyöränlamppua jättimäistä valonheitintä, jotka tovin matkalla oltuaan saapuivat sopivasti juuri, kun talvi ja pimeys olivat väistymässä. Nyt nämä pösöttimet saivat kunnian valaista iltaöistä matkaamme. Poljimme osin metsiä pitkin keskustaan katsomaan, millaisessa rappion tilassa kansakunta on Blockfestin jäljiltä.
Hämärä metsäpolku, houkutteleeko?
 Kansakunnalla on yhä tulevaisuutensa ja paluumatkan taitoimme suurimmaksi osaksi teitä pitkin. Pimeässä pyöräily on jotenkin maagista puuhaa, pyörä melkein lentää eteenpäin suuremmitta ponnisteluitta ja välillä voi vähän uhmata lakia ja ajaa keskellä tyhjää autotietä. Muita pyöriäkään ei suuremmin tarvinut väistellä ennen puolta yötä. Ihmettelen, miksei elokuun tummat illat houkuta kansaa enemmän yöajeluille. Itse rankkaisin tämän kesän parhaiden pyöretkien kunniakkaaseen joukkoon.
Tyhjä parkkipaikka ja kirkas pyöränlamppu
Pyörän kevyt lentäminen kuitenkin katkesi muutaman kilometrin, piinaavan tutussa ylämäessä Turtolasta Hervantaan ja pysähdyimme ihailemaan melkein autiota moottoritietä kevyen liikenteen sillalta. Tuttuja asioita on välillä hyvä katsoa eri kulmasta ja oudossa valossa.
Kaverukset retkellä
Tämä pimeähkö, parinkymmenen kilometrin pyöräretki purki hyvin päivän ylikierrokset ja uni maistui makoisasti. Ja aamulla aamupala normaaliakin paremmin!

perjantai 17. elokuuta 2012

Koskenlaskua ja eränkäyntiä

Mielestäni on täysin kohtuullista, että kesän parhaimmat kelit on mun lomalla, vai mitä? Viikon puolivälissä kaahasin Jämsään mökille ja ohjelmassa oli vaativaa vadelmien syöntiä ja Valittuja Paloja. Tällä kertaa sain marjasaalista myös vähän pakkaseen, mutta ne taitaa sieltä jonnekin hävitä ennen kuin syyskuu koittaa.
Lapsena olin aivan hysteerinen, että soutuveneellä ei voida mennä läheiselle Kapalokoskelle, koska luulin, että jotain Niagaran putouksen luokkaa, ja vene törmää kiviin ja kaatuu ja kaikki hukkuu. No, nyt vähän isompana olen rohkaissut mieleni ja tein taas uhkarohkean pyhiinvaelluksen Kapalokoskelle soutaen.
Tässä hurja koski, taitaa siinä jopa vähän virtausta olla...
Kolmisen kilometriä soutelua oli yllättäen paljon raskaampi koettelemus, kuin aamuinen selkätreeni. Harjoituksen puutetta! Näin jossakin naistenlehdessä (niitähän tunnetusti rakastan) oli ohjeet, kuinka soudetaan ja miten venettä voi ohjata soutaessa. Herää vain yksi kysymys, kehtaako joku myöntää, ettei osaa soutaa..?
Kukkaistyttö 2013?
Mökkimaisemat ja mummin tarjoama täysi ylläpito herätti vasta todellisen lomatunnelman ja rentoilu jatkui kotiin päästessäkin. Heitettiin reppuun tulitikut ja erinäisiä syntisiä syötäviä ja poljettiin Meridoilla Lempäälän suuntaan. Pyörät hylättiin, kun taival muuttui liian juurekkaaksi ja käveltiin Kirskaanniemeen virittelemään nuotiota.
Oikea eränkävijä ei koskaan laittais shortseja metsään, koska hyttyset.
Jotta tästä "raskaasta" vaellustaipaleesta olisi kunnolla palautunut, nuotio-A la cartessa oli tarjolla kanaa, chorizomakkaraa ja vaahtokarkkeja.
Hyvät rasvat, mitä ne on, ei kuulu meille!
Saisiko olla vaahtokarkkia karsinogeenillä?
Erä-äijä
Tykkään tuosta paikasta tosi paljon, tuntee olevansa tosi kaukana metsässä, mutta oikeesti on lyhyt matka kotiin. Yleensä aina siellä on myös muita retkeilijöitä paikalla, mutta mainiosti mahtuu sekaan. Lisäks paikalla on historiallinenkin ulottuvuus, Rahkaväen kolmannet treffit oli kyseisessä paikassa. Mutta hyvät tyttäret, älkää nyt missään nimessä lähtekö tuikituntemattoman miehen kanssa rämpimään metsään, jotain itsesuojeluvaistoa! Mulla ei ollu ja hyvä niin.

Eväät auttoi jaksamaan pitkähkön taipaleen kotiin, polun varressa pysähdyttiin kylläkin etsimään hyviä leautuspaikkoja ja heitteleen leipiä veteen. Kumpikaan ei ollut menestys.:D
Tarpeeks iso leipäkivi?
Eka lomaviikko loppuu kohta, mutta sitä ennen on vielä kampaaja (aito tukkakriisi), pari salia, yhdet hautajaiset ja yhdet häät, ehkä huutokauppa ja luultavasti vielä paljon muutakin!

maanantai 13. elokuuta 2012

Neljän viikon vapaus

Vielä koko todellisuus ei ole konkretisoitunut, mutta seuraavat neljä viikkoa nautitaan palkallisesta vuosilomasta! Huikeaa, eikö vain? Täyspäivänen laiskottelu täytyy suosiolla jättää kuitenkin seuraaviin lomiin, kun yks tentti olis pakko tehdä (heh, tässä olis ollut nyt vuosi aikaa tehdä se) ja yhdet pienet pirskeet olis järjestettävä. Jälkimmäisiin aikaa 11 yötä, ei paniikkia!
Lomalaisen on helppo hymyillä!
Perjantaina olisi ollut taas vuorossa armoton rappussessio, mutta laiskotuksen ja lihaskipujen johdosta ajeltiin vaan fillareilla ympäri kaupunkia. Rahkaäijällä on kova maantienpyöräkuume, enkä täysin vastusta ajatusta. Usemman kymmenen kilometrin vauhdikkaat lenkit todellakin kiinnostaa, mutta se ei kiinnosta, että pyörät tulee asumaan olohuoneeseen. Ja maantiepyörille kertyy vähän turhan paljon hintaa, jos asunto on vaihdettava niiden vuoksi.:D
Eteisen tyylikäs sisustusyksityiskohta
Tein viikonloppuna myös investoinnin, johon olen äärimmäisen tyytyväinen. Ostin Erätukusta veden- ja tuulenpitävän takin, nyt ei syksymyrskyt paljon paina! Kuvaa en voi valitettavasti kanssanne jakaa, koska sellaista ei vielä ole! Värin voi sentään havaita yllä olevasta kuvasta, takki vasemmalla naulakossa. Yllätin itseni, enkä ostanut vihreää!

Tomaatteja tinjamin ja valkosipulin kanssa, mmmm... P.S. Jos joku Bertollilla lukee
tän, niin voitte ruveta mun sponsoriks. Meillä tota oliiviöljyä nimittäin kuluu!
Viikonloppuna ei taaskaan pitänyt tehdä mitään, mutta kesäviikonloppua käy sääliksi, jollei sitä käytä hyvin. Eilen käytiin Rahkaäijän kanssa Tampereen kylpylässä ja syömässä tapaamisen vuosipäivän kunniaksi (kyllähän näitä vuosipäiviä tulee varmaan joka kuukaudella kun oikeen pinnistämällä keksii.:D). Kylpylässä porealtaaseen meidän viereen hyppäs yhtäkkiä ihan tuntematon noin 5 v. poikalapsi, joka suu vaahdossa kyseli, että miks mulla on kuvia selässä ja miksei ne lähde vedessä pois ja kuinka silläkin oli kuva kädessä, mutta se lähti pois ja tänään käytiin Särkänniemessä ja siellä oli hurjia laitteita ja Särkän ranneke loistaa pimeässä. Aivan mainio nuorimies, nauratti kovin! Kylpemisen jälkeen mentiin Gringos Locosiin syömään ja voin ylpeästi sanoa, että oon aika kova syömään, koska tuhottiin molemmat Plato de la Fiesta Juanita -herkkulautanen, joka oli oikeesti jättimäinen! En viitsi himmentää tätä mainiota urheilusuoritusta kertomalla, kuinka ähky olo myöhemmin oli.

Tänään taas yllättäen vuorossa salilla jalkatreeni. Miksi nää päivät menee niin nopeesti, kun edellisestä jalkatuhosta juuri selvitty, on seuraava jo edessä. Sitä ennen leikin kunnon lomalaista ja aion poimia kirsikoita, vadelmia ja herukoita! Saa nähdä pääsekö niitä pakkaseen asti yhtään...

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Aku Ankka -päivä on kiva päivä!

Olen hieman hämmentynyt ulkona vallitsevasta melko syksyisestä säästä (no okei, koko kesä ollu samanlainen), varsinkin kun vielä on parit kesähäät juhlimatta. Mutta kohta intiaanikesä, koska mun loma on vasta edessä!
Eilen keli, piinaava työpäivä ja elämä yritti musertaa Rahkaväen ja melkein jätettiin sportit väliin, mutta Lauri oli tällä kertaa meistä se fiksumpi ja potki molemmat lenkille. Lahjonta onnistui, kun soviittiin, että lenkin jälkeen mennään kauppaan ja ostetaan So Lo-Carb -ihanuuspatukat. Oikeesti, ne on melkein parempia kun suklaapatukat. Paitsi, että leuat väsyy pureskeluun. :D

Jo maanantaina piti olla jalkapäivä, mutta vaihdettiin penkkipäivän kanssa paikkaa, kun rappuset ja Alastaro piinas liikaa. Tänään oli jo tarpeeksi (super)voimia lähteä runttaamaan mavea. Matkalla nappasin postilaatikosta mukaan viikon ihanimman Posti-Paten tuomisen, joka tietenkin on Aku Ankka. Ei oo Akun voittanutta, tänään oli kylläkin vähän huonot sarjat, mikä söi naista aika tavalla. Varsinkin  Mikki vois mennä pois Aku Ankasta.

Lukemista sarjatauoille. Vesivahinko on runnellut saliamme,
huomaa kuivaaja oikeassa ylänurkassa.
Viime viikon jalkatreenistä takareidet tuli niin kipeiks, että se haittas jo arkea ja olin oikein vihanen itelleni, että miksi piti taas. Noh, ne tuskat oli jo unohdettu ja maastaveto korokkeelta ja suorinjaloin mave varmasti kaduttaa taas huomenna. Lisäks tein etukyykkyä ja reisikoneella (en mä tiedä niitten nimiä) vielä vähän viimeistelyä. En oo ennen kokeillut yhden jalan prässiä, mutta sitä on muutamassakin blogissa hehkutettu, joten testasin sitäkin. Raskasta oli ja perse kiitti! Eli toimii! Jotta elämä ei olis liian mukavaa, tein loppuun vielä vähän pohkeita. Musta tuntu, että toi treeni kesti ikuisuuden, enkä koskaan pääse pois sieltä ja vieraannun auringonvalosta ja alan järsiin Leokon kiekkoja ruuaks ja... Selvisin kuitenkin ja nyt on terhakka olo!
Mun kivat salikengät piristää ankeenakin päivänä!
Oon käynyt nyt suunnilleen vuoden verran säännöllisesti kolme-neljä kertaa viikossa salilla ja sitä ennen olin sitä mieltä, että salitreeni on turhaa, tyhmää ja hankalaa. Samaa mieltä oon kyllä kaikesta mitä en osaa. Nyt oon äärettömän tyytyväinen, että alotin! Onneks Rahkaäijä jakso kuunnella alussa kaikki mun solvaukset ja kiukuttelut, kun oli hankalaa.
Loppuun vielä pieni keskiviikon kevennys. Tiedättekö, mikä on Rahkamuijan lempiasia metsässä? No, tietenkin rahkasammal! Eiks ollukin huono, ihan ite keksin! :))

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Rahkis varikkotyttönä

Tänään unohdettiin kaikki ruumiin ja sielun urheilu ja harrastettiin puhtaasti vain motorsportia, lajista jalointa. Lauri kaahaili jo lauantain Alastaron moottoriradalla, mutta ei tänään päässyt reissuun ilman valvovaa silmääni.
Alastarolla oli siis ajoharjoittelupäivät, ja Rahkaäijä kurvaili nopeassa ajoryhmässä, kuinkas muutenkaan. Vaihtoehtoja kun olisi ollut myös keskinopea ja hidas, mutta vuohethan on tunnestusti vikkeliä liikkeissään.
Suuruuksien tiet
Iloinen tervehdys Alastaron portilla
On sitä ennenkin ajettu, tarraa pyörä täynnä!
 Pärisevä päivämme alkoi liputusvuorolla "Las Palmasin" mutkassa. Lauri liputti, itse haukoin henkeäni ähisten "ei kukaan voi ajaa noin kovaa!" Salaa toivoin, että joku olisi näyttävästi ajanut ulos, mutta onneks niin ei kuitenkaan tapahtunut.
"Tuolta se tuli ja tuonne se meni"
Rento lippunainen
Nyt on man down ja punanen lippu heiluu!
Las Palmasin mutka
Lippuvuoron jälkeen Rahkaäijäkin pääsi testailemaan Kawasakin tehoja ja hyvin se tais kulkee!

Olin kuullut juttuja, että varikolla moottoripyörien kilpavarustelu on aivan amatöörimäistä verrattuna potkulautavarusteluun ja löin heti kovat panokset pöytään, ja otin armaan kickbiken mukaan tälle kesäiselle retkelle.
Alastaron kickbike-kierrosennätys?
True varikkotyttö!
Varikolla oli toinen toistaan khuulimpia pyöriä, varikkovarusteita ja miehiä, ehheh. Ja tietenkin ambulanssi odottamassa mahdollisia asiakkaita. Kun kovaa ajetaan, on turman vaara todellinen.
Punkkibemari, pähein pyörä ikinä?
Kawa ja Lauri, tiukka tiimi

Missä on varikkopaviljonki ja kylmä juotava?
Tää pitkän päivän ilta ei lopu vielä, koska puolenyön aikaan täytyy olla kymmenen sekuntia hengittämättä, kun maailman nopeimmat miehet vähän kisailee keskenään. Jännittää!

torstai 2. elokuuta 2012

Kultaiset rappuset

Vielä pari vuotta sitten hädin tuskin tiesin, että Hervannassa on mäkihyppytorni tai että niiden vieressä on pitkät rappuset. Mieleen ei myöskään tullut, että joku saattaa näitä rappusia juosta. Edestakaisin. Useita kertoja. Nyt Rahkamuijakin jo sen tietää, useamman kerran kokemuksella. Nyt haluankin jakaa nämä kauniit piinalliset hetket rappusten parissa teidän kanssanne ja antaa vinkkejä siitä, miten pääsee rappusjuoksun hivelevän ihanuuden pariin.
Pyynikin näkötornin vieressä olevat kivirappuset ovat legenda, pituutta ja askelmaa riittää vaikka lampaat söis, mutta tällä kertaa passaattiin se ja otettiin suunnaksi lähikohde, eli mäkihyppytorni.

Meillä vannotaan Meridan nimeen! Rappuskohteeseen ei muuten kannata lähteä kävellen,
kotiin päin kävely saattaa muodostua ongelmaksi. :D
Rappuset olivat edelleen (valitettavasti) paikallaan ja juoksuhommiin oli pakko ryhtyä. Tavoitteeksi asetettiin kuusi kertaa edestakaisin, mikä on vielä melko inhimmillinen määrä, hengissä pysyy joten kuten. Yhden kerran nämä pösilöt juoksivat Pyynikin portaat kymmenen kertaa ja sitä ajatellessakin naama vääntyy kurjaan irveeseen ja kyynel pyrkii silmään.

"Onko mun pakko?"
Askelta vaan toisen eteen ja suunta ylöspäin! Pari ensimmäistä kierrosta menee leikiten, sitten koipi alkaa lievästi painaa ja neljännen kohdalla epäilee, loppuuko tää ikinä. Ihan oman hyvinvoinnin ja mielekkyyden vuoksi askelväliä kannattaa vaihtaa,  välillä joka askelmalle ja välillä joka toiselle. Kun takoo joka askelmalle, pohkeet saa kyytiä.
Vielä pitkä riuhtominen ylös
Varo luontokappaleita!
Onneks se joskus loppuu ja kuudennen kerran jälkeen tuntee itsensä yli-ihmiseksi, joka suoriutuu mistä vaan (paitsi kotimatkasta). Miksi tällasta typeryyttä pitää sitten tehdä? Rappuset on hyvä ja tehokas intervallitreeninä ja antaa kyllä hyvän silauksen aeroobiseen kuntoon ja jos ei muuta, niin henkinen kantti kasvaa, kun jalat tärisee holtittomasti. Ja seuraavana päivänä voi ähistä tuskasta, kun pohkeita pakottaa.

Tehty! Pahalta tuntuu, mutta samalla hyvältä!
Bongaa leuattaja kuvasta. Itse hyppytornin rappuset on vähän hc-jyrkät juoksemiseen
Suosittelen kokeilemaan, jollei rappuset ole jo ennestään tuttu rakastaja. Kävellenkin voi alottaa!