torstai 2. elokuuta 2012

Kultaiset rappuset

Vielä pari vuotta sitten hädin tuskin tiesin, että Hervannassa on mäkihyppytorni tai että niiden vieressä on pitkät rappuset. Mieleen ei myöskään tullut, että joku saattaa näitä rappusia juosta. Edestakaisin. Useita kertoja. Nyt Rahkamuijakin jo sen tietää, useamman kerran kokemuksella. Nyt haluankin jakaa nämä kauniit piinalliset hetket rappusten parissa teidän kanssanne ja antaa vinkkejä siitä, miten pääsee rappusjuoksun hivelevän ihanuuden pariin.
Pyynikin näkötornin vieressä olevat kivirappuset ovat legenda, pituutta ja askelmaa riittää vaikka lampaat söis, mutta tällä kertaa passaattiin se ja otettiin suunnaksi lähikohde, eli mäkihyppytorni.

Meillä vannotaan Meridan nimeen! Rappuskohteeseen ei muuten kannata lähteä kävellen,
kotiin päin kävely saattaa muodostua ongelmaksi. :D
Rappuset olivat edelleen (valitettavasti) paikallaan ja juoksuhommiin oli pakko ryhtyä. Tavoitteeksi asetettiin kuusi kertaa edestakaisin, mikä on vielä melko inhimmillinen määrä, hengissä pysyy joten kuten. Yhden kerran nämä pösilöt juoksivat Pyynikin portaat kymmenen kertaa ja sitä ajatellessakin naama vääntyy kurjaan irveeseen ja kyynel pyrkii silmään.

"Onko mun pakko?"
Askelta vaan toisen eteen ja suunta ylöspäin! Pari ensimmäistä kierrosta menee leikiten, sitten koipi alkaa lievästi painaa ja neljännen kohdalla epäilee, loppuuko tää ikinä. Ihan oman hyvinvoinnin ja mielekkyyden vuoksi askelväliä kannattaa vaihtaa,  välillä joka askelmalle ja välillä joka toiselle. Kun takoo joka askelmalle, pohkeet saa kyytiä.
Vielä pitkä riuhtominen ylös
Varo luontokappaleita!
Onneks se joskus loppuu ja kuudennen kerran jälkeen tuntee itsensä yli-ihmiseksi, joka suoriutuu mistä vaan (paitsi kotimatkasta). Miksi tällasta typeryyttä pitää sitten tehdä? Rappuset on hyvä ja tehokas intervallitreeninä ja antaa kyllä hyvän silauksen aeroobiseen kuntoon ja jos ei muuta, niin henkinen kantti kasvaa, kun jalat tärisee holtittomasti. Ja seuraavana päivänä voi ähistä tuskasta, kun pohkeita pakottaa.

Tehty! Pahalta tuntuu, mutta samalla hyvältä!
Bongaa leuattaja kuvasta. Itse hyppytornin rappuset on vähän hc-jyrkät juoksemiseen
Suosittelen kokeilemaan, jollei rappuset ole jo ennestään tuttu rakastaja. Kävellenkin voi alottaa!

3 kommenttia:

  1. Arvon Rahkamuija, laitoin Teistä kuvan blogimerkintääni, toivottavasti ette pahastu!
    Saa sen toki pois.
    http://inaworldofsoupz.blogspot.fi/2012/08/ei-punkkia-mulle-tana-kesana.html

    VastaaPoista
  2. Kuvahan kertoo kaiken olennaisen!
    Ens vuonna uus yritys!!

    VastaaPoista
  3. ihan totta!
    joo, ens vuonna on kyllä pakko ryhdistäytyä!

    VastaaPoista