sunnuntai 5. elokuuta 2012

Rahkis varikkotyttönä

Tänään unohdettiin kaikki ruumiin ja sielun urheilu ja harrastettiin puhtaasti vain motorsportia, lajista jalointa. Lauri kaahaili jo lauantain Alastaron moottoriradalla, mutta ei tänään päässyt reissuun ilman valvovaa silmääni.
Alastarolla oli siis ajoharjoittelupäivät, ja Rahkaäijä kurvaili nopeassa ajoryhmässä, kuinkas muutenkaan. Vaihtoehtoja kun olisi ollut myös keskinopea ja hidas, mutta vuohethan on tunnestusti vikkeliä liikkeissään.
Suuruuksien tiet
Iloinen tervehdys Alastaron portilla
On sitä ennenkin ajettu, tarraa pyörä täynnä!
 Pärisevä päivämme alkoi liputusvuorolla "Las Palmasin" mutkassa. Lauri liputti, itse haukoin henkeäni ähisten "ei kukaan voi ajaa noin kovaa!" Salaa toivoin, että joku olisi näyttävästi ajanut ulos, mutta onneks niin ei kuitenkaan tapahtunut.
"Tuolta se tuli ja tuonne se meni"
Rento lippunainen
Nyt on man down ja punanen lippu heiluu!
Las Palmasin mutka
Lippuvuoron jälkeen Rahkaäijäkin pääsi testailemaan Kawasakin tehoja ja hyvin se tais kulkee!

Olin kuullut juttuja, että varikolla moottoripyörien kilpavarustelu on aivan amatöörimäistä verrattuna potkulautavarusteluun ja löin heti kovat panokset pöytään, ja otin armaan kickbiken mukaan tälle kesäiselle retkelle.
Alastaron kickbike-kierrosennätys?
True varikkotyttö!
Varikolla oli toinen toistaan khuulimpia pyöriä, varikkovarusteita ja miehiä, ehheh. Ja tietenkin ambulanssi odottamassa mahdollisia asiakkaita. Kun kovaa ajetaan, on turman vaara todellinen.
Punkkibemari, pähein pyörä ikinä?
Kawa ja Lauri, tiukka tiimi

Missä on varikkopaviljonki ja kylmä juotava?
Tää pitkän päivän ilta ei lopu vielä, koska puolenyön aikaan täytyy olla kymmenen sekuntia hengittämättä, kun maailman nopeimmat miehet vähän kisailee keskenään. Jännittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti