Minä olen tuomari!

Mulla on ollut uskomattoman tuottoisa työpäivä tänään. Aamulla käytiin hölisemässä jotain tosi sekavia Radio 957:n haastattelussa ja lopun aikaa oon lähinnä katellut voimanoston EM-kisoja ja kirjotellut ehkä kaksi sähköpostia ja pari laskua. Bruttokansantuote nousuun!

Sen sijaan eilen oli vuorossa riittoisaa hengenravintoa, koska olin Suomen Voimanostoliiton tuomarikoulutuksessa! Tampereella järjestettiin tuomarikoulutus ja -koe ja meidän seurasta huhuiltiin erityisesti naisia mukaan, koska naispuolisia tuomareita ei ole ollut jonoksi asti. Mä ilmottauduin mukaan vasta pari päivää ennen koulutusta, kun mietin, että ehdinkö valmistautumaan kokeeseen ollenkaan. Voimanostosäännöt oli entuudestaan tutut jo suurinpiirtein, mutta säännöistä on aika paljon yksityiskohtia, joita tuomarin tulee tietää. Mutta jos jossain olen hyvä, niin numeroiden ja yksityiskohtien muistamisessa, joten asia ei kovasti mua huolettanut.

Mulle naureskeltiin vähän, kun kyselin jo etukäteen, että miten pääsen kansainväliseksi tuomariksi, vaikka en ollut vielä edes koetta läpäissyt. :D Mutta hyvä pitää tavotteet mielessä alusta asti. Olen järkeillyt, että siihen on vielä reilut 12 vuotta, että pääsen kisaamaan masters-sarjoissa (yli 40 v.) ja ainakaan sitä ennen ei ole omilla tuloksissa asiaa kansainvälisiin arvokisoihin, jos sittenkään, joten tuomarina pääsisin sinne paljon varmemmin ja nopeammin. Toki ensin pitää olla kansallinen tuomari useamman vuoden, mutta onhan tässä aikaa!

Minä viiden vuoden päästä jakamassa oikeutta voimanoston MM-kisoissa. 

Mutta ensin tosiaan piti päästä läpi siitä ensimmäisestä tuomarikokeesta. Koulutuksessa käytiin samat asiat läpi, jotka olin jo sääntökirjasta lukenut ja sen jälkeen oli testin vuoro. Testi oli melko simppeli, kun oli lukenut säännöt ajatuksen kanssa läpi. Juuri kehuin itseäni kuinka muistan hyvin numerot, mutta varmaankin ainoa asia, jota en kokeessa osannut, oli polvisiteen sallittu maksimileveys (8 cm). Mutta moinen pikkuseikka oli mennyt kokonaan ohi, eikä valokuvamuistista kaivelemalla löytynyt mitään aiheesta. Yhdellä virheellä ei kuitenkaan ollut merkitystä ja pääsin testistä läpi ja Rahkamuijasta tuli Suomen voimanostoliiton kansallisen II-tason tuomari! Jee! II-tason tuomarius meinaa siis sitä, että saa tuomita nostajia jäsentenvälisissä (seuran omat) ja kansallisissa kilpailuissa, mutta ei SM-kisoissa.

Minä tuomaroimassa keskustorilla painimatseja ja liikenneruuhkia, kun tuomarius on noussut niin päähän. 

Kokeen läpäiseminen ei anna vielä käytännön tuomarointikokemusta, joten ensimmäinen kiirastuli on luvassa jo joulukuussa seuran joulukisoissa. Äääk! Tuomarina olemisessa on sentään se hyvä puoli, että ei tarvi mahtua painoluokkaan, mutta uskoisin, että muuten se on vähintään yhtä kuumottavaa kuin varsinainen kisaaminen. Ainakin ekalla kerralla!
Sen lisäksi, että pitää osata kattoa noin sataa eri asiaa suorituksessa, ihmettelen vähän sitä miten pystyn olemaan hiljaa tuomarina. Tuomarin ei ole sopivaa kommentoida kisan kulkua eikä varsinkaan huutaa kurkkua suorana "NOSTAAAA". :D Laitan ehkä ekaan kisaan jonkun teipin suun eteen, että osaan olla hiljaa.

Minä joulukuun kisoissa antamassa punaista valoa Rahkaäijälle, jonka takapuoli nousee koko ajan penkkikisassa. 

Mä oon vähän innoissaan, että pääsen tässä oppimaan taas jotain uutta voimanostosta ja katselemaan kisaa vähän eri näkökulmasta. Tosi jännää! Mutta nyt mä lähden tästä kuntosalille ja voin siellä tuomita elävien ja kuolleiden kyykkyjä!

Cat Friday!

Kuten kaikki tietävät, tänään vietetään ympäri maailmaa Cat Fridayta! Sen tarkoituksena on ylistää kissojen mahtavuutta ja jakaa höpsöjä tarinoita ja kuvia kissoista Tänään ihmiset pallon joka kolkalla myös jonottavat kauppoihin ostaakseen herkkuja ja leluja kisuilleen. Cat Fridayn kunniaksi tämä postaus on omistettu meidän Leksojen eli Leon ja Leokon kuulumisille!

Talvi on tulossa ja Leon päätä paleltaa. 

Viime aikoina Leo Bengali on oppinut uuden tempun. Kun teen läppärin ääressä hommia, se tulee istumaan pöydälle mun viereen ja tökkaa tassullaan mun käsivarteen, että silittäisin. Tätä jatkuu niin kauan, että annan uuden silityksen tassutuksesta.

Ei oo kaikki herkkunappulat aktivointipallossa näillä! (Hyllyllä on tosiaan kaksi kissaa.)

Eilen me oltiin koko päivän Helsingissä ja tultiin vasta myöhään kotiin ja pojat oli ihan omatoimisesti ottaneet vähän iltapalaa. Mitään ruokia eikä herkkuja voi tosiaankaan jättää minnekään näkyville tai saataville, mutta tällä kertaa tehtiin jonkin sortin ennätys. Kaapin ylimmällä hyllyllä (ehkä n.1,9 m korkeudessa) oli avaamaton kuivaruokapussi ja veijarit oli jollain uskomattomalla tempulla taikoneet pussin alas kaapista (samalla hyllyllä oli viinilaseja, että pisteet kotiin siitä, että ne oli kuitenkin pysyneet kaapissa) ja se oli revitty auki ja nappuloita on pitkin poikin. Iltapala oli ollut ilmeisen riittoisa, koska kummallekaan ei maistunut iltaruoka ja myöhemmin bongasin Leokon juomasta vessanpöntöstä (?!). Naksut tais vähän janottaa!

Jätä jämät!

Ulkoiluhäkkikausi on tietenkin ohi jo tältä vuodelta, mutta aina välillä päästän kissat sinne hetkeksi kun me mennään ulos vilvoittelemaan saunasta. Kesä saalistuskausi kuitenkin edelleen muistuttaa itsestään, koska juuri tällä viikolla löysin lattialta kuivuneen sammakon. :D Meidän pihan sammakkokanta koki varmaan aika kovia kesän aikana, sen verran monta sammakkoa tai pelkkää jalkaa löysin sisältä.

Dyykkauksen määrällä ei ole rajaa. Leo myös tilaisuuden tullen käy nuolemassa likaisia astioita astianpesukoneessa. :D Hyi että! 

Viime viikolla kasasin pari hyllyä varastohuoneeseen ja kissat oli kovasti avuksi projektin joka käänteessä.

Laaduntarkastuspalvelu Leo ja poika palveluksessanne! 

Leo tyylilleen uskollisesti yritti silputa kokoamisohjeet sekä pakkauspaperit ja tässä taannoin se ystävällisesti repi palasiksi firman verotuspäätöksen. :D Ja tämä tarina on tosi! Leo repii kaikki mahdolliset paperit palasiksi hampaillaan ja sylkee paperinpalat maahan. Sanomalehdet, laskut, aikakauslehdet, pahvilaatikot, kaikki kelpaa! Ja meikä siivoo jäljet.

Cat Fridayssa on kuulemma tarjouksessa kaappikissat puoleen hintaan! 

Molemmilla kissoilla on aivan sairaan ärsyttävä tapa mennä astiakaappiin hengailemaan, kun heillä on nälkä tai muuten kaipaavat huomiota. Kaappien ovien kiinni laittaminen ei varsinaisesti lukeudu tämän talouden ihmishenkilöiden vahvuuksiin, joten kaappiin on vähän liiankin helppoa hypätä. Leoko aloitti tämän villityksen ja Leo on oppinut sen perässä, mutta ongelma on vain siinä, että bengali on niin kömpelö, että lasit meinaavat tulla alas kaapista. Leokolla ei vastaavaa ongelmaa ole. Mä puhisen aina ärsytyksestä, kun kuulen jomman kumman hyppäävän kaappiin ja olen koittanut keksiä keinoja, millä estää tätä. (Ovien kiinni laittaminen olis tietty yks...) Joku vinkkasi, että kissat ei halua kävellä foliolla, joten sitä hyllyille, mutta en ole vielä ehtinyt kokeilemaan kikkaa.

Sauna on kuumana harvase päivä ja meille siitä nauttii kaikki. 

Kissat tuo kyllä uskomattoman paljon hauskuutta elämään. Joskus myös otsasuoni pullistuu pahemman kerran niiden hölmöilyjen takia, mutta samaan aikaan naurattaa, millasia pönttöpäitä ne on.

En ota kantaa kuka tässä kuvassa on pönttöpää ja kuka ei! :D Tää kuva on mun puhelimen taustakuvana, niin paras. 

Cat Fridayn kunniaksi aion tänään leikittää ja touhuta Leksojen kanssa oikein kunnolla, koska ilman niitä kaikki perjantait ja muutkin päivät olisivat paljon harmaampia. Kissat on parhautta! <3