sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ja ulkona kesäyö

Mun mielestä on täysin kohtuullista, että noin kahdeksan kuukautta kestävän talven pimeys korvataan valoisilla ja loputtoman pitkillä kesäilloilla. Kesällä voi ihan helposti lähteä vielä yhdeksältä illalla pyöräilemään, uimaan tai maalle saunomaan. Talvella ei tehdä yhtään mitään kello 18 jälkeen, hyvä jos saunan viitsii lämmittää kotona, kun kohta kumminkin mennään nukkumaan.
Eilen paettiin illaksi kaupungista maalle.
Tällä viikolla on ollut upeita kesäiltoja ja tuntuukin, että elämä on alkaa vasta, kun aurinko on laskenut paistamaan matalalta. Yhtenä iltana me lähdettiin ajelemaan avoautolla ja haaveiltiin, että olisipa kiva nähdä peura. Kannattaa varoa mitä toivoo, koska ajelun aikana bongattiin yhteensä 21 peuraa. Siellä niitä oli yksin ja kaksin ja isommissa porukoissa pitkin peltoja ja niittyjä.
Siellä heti kolme veijaria.

No mitäs toljotat? Peurat tuijotteli meitä vähän aikaa ja lähti sitten yleensä pomppimaan pakoon metsään.
Tämä maaginen peuratie löytyy Vesilahdesta päin. Peurojen lisäksi pelloilla kekkuloi pari kurkea, useampi jänis ja yksi kettu. Ja mitä kaikkea meiltä jäi näkemättäkään!
Toisena iltana lähdettiin lyhyelle retkelle Kirskaanniemeen grillaamaan nakkiloita. Se on retkikohde meidän mieleen, autolla pääsee kilometrin päähän nuotiopaikasta. Siellä ei voi myöskään koskaan käydä muistelematta meidän kolmansia treffejä Kirskaanniemessä. Silloin en kylläkään syönyt nakkeja, koska olin kasvissyöjä.
Hirveä nakinhimo tulee, kun katsoo tätä kuvaa!
Vähän pilvisenkin päivän illankajo oli näin hieno.
Vaikka pyöräilyhaaste loppui, niin ei ole ollut kovin vaikea päätös lähteä pyörittelemään lämpöisinä iltoina. Joinakin iltaisin on ollut kuitenkin aikamoinen tuuli. Mutta mielummin tuuli, kuin sade.
Yhtenä iltana motivoiduin pyöräilemään, kun päätin, että ajan jonnekin missä on kivat maisemat. Tämä on Hatanpäältä Pyhäjärven rannasta.
Kuten sanottu, on täysin mahdoton ajatus, että joulukuun pimeydessä keksisi yhdeksän aikaan illalla lähteä maalle saunomaan. Niin me tehtiin eilen ja oli aivan järjettömän ihanaa kellahtaa rantasaunan lauteille ja juosta siitä suoraan järveen. Viimeisen viikon aikana kumpikin meistä on sanonut seuraavat sanat "olispa kiva asua maalla." Siis miten se oli? Kyllä, nyt on pientä maallemuuttokuumetta menossa. Ja mun ei pitänyt enää koskaan palata maalle asumaan, kun kerran olen sieltä pois päässyt. Eiköhän se kuitenkin mene ohi viimeistään marraskuussa, kun poiketaan tuolla maalla toteamassa, että tie on kamalassa kunnossa ja kaikkialla on pimeää ja märkää. Nyt voi kuitenkin fiilistellä sillä ajatuksella, että voisipa saunoa rantasaunassa joka päivä ja istua saunan terassilla ja kuunnella hiljaisuutta.
Mummulassa on kesälampaita ja ne on ihan pöhköjä ja aivan ihania.
Hei herra kopterikuvaaja, varo ettei naapuri ammu droneasi haulikolla alas.
Voisin vaikka ostaa yhden kappaleen Näsijärven saaria ja vetäytyä sinne asumaan. Ei paljon ratikkatyömaa, naapurin mopoauto tai junaradan kolina rassaisi siellä.
Aurinko on menossa hetkeksi pois, että voi tulla taas pian takaisin.
Ensi viikolla on jo juhannus ja Ratareisi ja voin sanoa, että pientä ressihikeä pukkaa jo järjestelyiden osalta. Alkuviikkoon osuu vielä vähän reissua, mutta enköhän ehdi tekemään kaiken. Tosiaan taas tänäkin vuonna olen hoitanut kaikki ennakkojärjestelyt yksin, mutta eipähän tarvitse delegoida hommia kenellekään. :D Mutta hyvä siitä tulee. Nyt kun vielä sääennusteet vähän tsemppaisi, niin olis hyvä!

torstai 15. kesäkuuta 2017

GLUTEENITON, MAIDOTON, RASVATON, KALORITON, VEGAANINEN JA RAAKA SMOOTHIE!

Ihanaa kesäpäivää kaikki ihanat! Ajattelin tänään jakaa reseptin aivan ihanan terveelliseen ja kevyeen smoothieen. Olen viime aikoina syönyt smoothieta niin aamupalaksi, päivälliseksi, lounaaksi kuin iltapalaksikin ja tämä huippuherkullinen resepti on ollut aivan lempparini. Se sopii myös tosi kivasti tällaiseen kesäiseen hellepäivään. Tämä on mahtava vaihtoehto jäätelölle!
Mikä parasta, tätä smoothieta voi juoda ihan kaikki, koska ohje on gluteeniton, maidoton, rasvaton, kaloriton, vegaaninen ja raakaruokaa, mutta maku on silti aivan ihanan raikas! Smoothie auttaa myös tasapainottamaan chrakrat, jing ja jangin ja sopii freetoxaajille ja ayurvedan kaikille kehotyypeille ja smoothie tasapainottaa myös taloutesi, koska se maksaa pikavipit puolestasi.

Aloita smoothien valmistaminen keräämällä ulkoa sadevettä. Muista puhdistaa astia kunnolla, ettei siinä ole esimerkiksi maitojäämiä. Hyvin tärkeää on kerätä sadevesi omalta pihalta, eikä naapurin pihasta, koska naapuri on voinut juuri leipoa pullaa ikkuna auki ja gluteenipöly voi leijua vedenkeräysastiaasi. Näin hellepäivinä veden kerääminen voi olla hidasta, mutta sadetta odotellessa voit tutkia astrologisia karttoja ja lukea tietokirjallisuutta kalorien vaaroista.
Kun vesi on kerätty, se pitää tislata. En nyt ala käymään tässä läpi tislaamista, koska prosessin pitäisi olla tuttu kaikille terveellisesti eläville, koska kukaan terveydestään välittävä ei juo tislaamatonta vettä vuonna 2017.
Kun vesi on tislattu, voit kaivaa esiin sauvasekoittimen ja kaataa veden valmistusastiaan. Kannattaa muuten varmistaa, että sauvasekoittimen valmistamisessa ei ole käytetty eläinperäisiä tuotteita. Melko usein etenkin Braunien ja Phillipsin sauvasekoittimien laakerien rasvauksessa on käytetty torakoiden hikeä.

Tislatun gluteenittoman sadeveden sauvasekoittaminen saa veden kuplimaan ja kuplista irtoaa entsyymejä, jotka maustavat veden maistumaan chia-siemeniltä, raakakaakaolta ja mulpereilta. Sauvasekoittimen voi antaa pyöriä ainakin puolisen tuntia, että kaikki kuplat irrottavat maukkaat enstyyminsä. Jos annat veden sekoittua jopa tunnin, saa se lisää makuja. Sekoittelin omaani tarkalleen 87 minuuttia ja sain smoothieen ihanan lehtikaalin maun.
Ja näin, aivan ihana ja kesäinen smoothie on valmis! Yhdestä annoksesta riittää neljällä hengelle, mutta voit laittaa sen myös jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä, jos et jaksa nautiskella kaikkea heti. Smoothien voi myös pakastaa ja kun haluat nauttia sitä aamupalaksi, ota smoothie pöydälle sulamaan illalla, niin saat ihanan startin aamuun.
Itse nautin tämän smoothien ulkosalla samalla kun naputtelin tätä ihanaa reseptiä. Koristelin juomani yhdellä voikukalla, mutta tarkistin ensin, että siinä ei ole ötököitä, jotka pääsisivät pilaamaan vegaanisen juomani harmonian.
Tällainen oli kesän rasvattomimman smoothien resepti! Vähän vaivaa tämä vaatii etenkin aurinkoisena päivänä, mutta upea makuelämys ilman sokeria, maitoa, viljaa, rasvaa tai kaloreita on kaiken vaivan arvoinen!

Jos teillä on jotain huipputerveellisiä smoothiereseptejä, niin kuulisin niitä mielellään! Ihanaa kesäpäivää, eat clean, live better!

P.S. Koristevoikukkaa ei muuten kannata syödä, siinä on kaloreita!

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

31 päivää pyöräilyä putkeen!

Kuukauden pyöräilyhaaste on nyt taputeltu tai tarkemmin poljettu. Säännöt oli simppelit, 31 päivää putkeen pyöräilyä vähintään puoli tuntia päivässä. Mitä tästä jäi käteen?

Annetaan Rahkaäijän kertoa ensin:
"31 päivän haaste oli ehkä 28 päivän osalta aika helppo. Kelit olivat ihan kohtuulliset ja oli kiva pyöräillä. Pari päivää tuntui vähän väkinäisiltä, mutta niistä selvittiin.
Pyöräilyhaaste alkoi varsin lumisissa tunnelmissa. Postauksen kuvat ovat kuukauden varrelta.
Hommaa helpotti ja vaikeutti uuden sähkömaastopyörän ostaminen. Motivaatio nousi fillarin myötä, mutta tuli ajettua vähän liikaa ja liian kovaa, eikä runsas rautojen nostelu myöskään auttanut. Lisäksi vedin yhdet kunnon lipat fillarilla, jotka yhdistettynä vähän heikkoon palautumiseen aiheuttivat kevyen pyöräilykrapulan ja vähän joka paikka oli kipeänä. Pari kevyttä 30 min cyclolenkkiä kuitenkin riittivät tuosta palautumiseen ja loppuhaaste sujui mukavasti ilman mitään palautumisongelmia. 
Ehkä 30% lenkeistä tuli ajettua cyclolla, 30% läskipyörällä ja 40% sähkömaasturilla. Noista ajoista ehkä parhaiten tälläiseen jatkuvaan ajoon sopii läskipyöräily, jolla meno on parhaimmillaan vähän rauhallisemmissa vauhdeissa. Cyclossa on niin pitkät välitykset, että ylämäkiin tulee revittyä liikaa ja kun oma sähkömaasturini on käytännössä alamäkipyörä avustuksella, niin sillä tulee aina ajettua aika kovaa.
Kun tuohon jatkuvaan ajamiseen tottui ja löysi sen sopivan määrän pyöräilyä mitä kroppa sietää uskon, että tuo pyörittely auttaa palautumaan salitreeneistä ja ulkoilu myös piristää aina henkisestikkin. Aion jatkaa 5-6 lenkillä viikossa, eli aina kun ehtii ja keli suosii."

Entäpä mikä on Rahkamuijan mielipide tästä kuukauden ihmiskokeesta?

"Pyöräilyhaaste oli keino lähteä hakemaan pyöräilykuntoa laiskan talven jälkeen ja saada taas liikunta vakiinnetettua (lähes) jokapäiväiseksi harrastukseksi. Näiden tavotteiden kannalta haaste oli erittäin pätevä ja toimiva. Nyt tuntuu, että pyörän päällä on taas helppoa ja mukavaa ja kymmenen tuntia liikuntaa viikossa ei tunnu enää mitenkään utopistiselta tavoitteelta. 

Ensimmäiset kolme viikkoa pyöräilyhaasteesta hujahti epäillyttävän helposti, eikä ollut mitään ongelmia lähtee lenkille joka päivä. Neljännellä viikolla tuli ongelmat ja nimenomaan henkisellä puolella, kun muutamana päivänä oli aivan työn ja tuskan takana tarttua fillaria sarvista. Tähän vaikutti varmaan eniten vähän sateiset ja kylmät kelit ja tuntui jotenkin tosi väärältä pukea kesäkuussa samoja pyöräiluvaatteita, kuin marraskuussa. Näistä vaikeista päivistä pääsin yksinkertaisesti yli, että lähdin ajamaan ja sovin itseni kanssa tietyn lenkin, jonka poljen täyttääkseni puolen tunnin aikavaatimuksen. 

Välillä tällainen pakkopyöräily tuntui toisaalta äärimmäisen vapauttavalta, ei tarvinut painia sen kanssa, että lähdenkö ajamaan vesisateeseen vai en, koska vastaus on kyllä, huvitti tai ei. Yksi pyöräilyhaasteen haastavimmista päivistä oli pari viikkoa sitten, kun tultiin kotiin valmistujaisjuhlista yhdentoista aikaan illalla ja oli vielä varsin kylmä ja vähän märkä ilta. Kahteentoista mennessä päivän pyöräily oli kuitenkin kasassa. 

Mun pyöräilyhaaste meni niin, että poljin lenkeistä ehkä 60 % cyclocrossilla ja 40 % läskipyörällä ja yhden lenkin heitin Rahkaäijän sähköpyörällä. Maantiepyörää en jaksanut vielä kaivaa esiin, kun oli niin kylmiä kelejä, pian voisi! Suurimman osan lenkeistä ajoin yksin, koska Rahkaäijä oli jossain maailmanlopun sähköpyörälenkillä. (Väitänkin, että ukkeli ajoi lenkeistään ainakin 60 % sähköpyörällä, eikä nelkyt pinnaa, kuten tuossa aiemmin sanoi.) Osan lenkeistä ajoin Rahkaäijän kanssa, kaksi Niinan kanssa ja yhden Sarin kanssa. 

Kuten Rahkaäijäkin, meikäkin ajatteli jatkaa varsin aktiivista pyöräilyä. Joskus tulee noita päiviä, ettei millään ehtisi ja joskus on mielestäni iha OK jäädä kotiin vain siksi, ettei yhtään huvita, mutta luultavasti pyöräily jatkuu 5-6 päivänä viikossa. Myös mä olen kokenut, että salitreeneistä on palautunut paremmin, kun on polkaissut treenin jälkeen kevyen puolen tunnin lenkin. 
Suosittelen tätä pyöräilyhaastessa ihan kaikille, jotka haluaa saada lisää aktiivisuutta elämäänsä ja nauttia kesästä pyörän satulassa. Puoli tuntia päivässä kuukauden ajan on sellainen setti, että siihen pystyy oikeastaan kuka tahansa perusterve aikuinen. Eikä lenkkejä todellakaan tarvitse vetää hiki päässä keuhkot pihisten, vaan pyörällä voi polkea ihan rauhassakin. Ehdotan kuitenkin toteuttamaan tämän kesäkuukausina. Yhtenä iltana poljin kotiin kymmenen jälkeen ja aurinko oli laskemassa, niin funtsin, että tämä voisi olla aika erilainen kokemus marras-joulukuun pimeydessä."

Eli yhteenvetona voimme todeta, että pyöräilyhaaste oli menestys, vaikka aina lenkille lähteminen ei ollut helppoa. Hyvä me, hienosti vedetty!
Vielä loppuun ilouutinen, joka osoittaa, että ärhäkkä palaute on aina paikallaan. Viime postauksessa purnasin vaarallisesta liikennejärjestelystä, joka pakottaa pyöräilijät ja kävelijät ylittämään tien kaksi kertaa, koska toisella puolella tietä kevyenliikenteenväylällä on sulkuaidat TÄYSIN turhaan. Aidat on nyt poistettu!! Sain myös palautteeseeni vastauksen, ja aidat oli ilmeisesti siinä, koska paikalla alkaa heinäkuussa jotkut muutostyöt. Ihan tärkeää sulkea kevyenliikenteenväylä jo toukokuussa, jos työt alkaa heinäkuussa. Nää on näitä. Mutta pääasia on nyt, että typerä liikennejärjestely purettiin ja paikasta tuli ainakin hetkeksi turvallisempi pyöräilijöille ja kävelijöille. Jes!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Jos ei heilaa helluntaina...

Mulla ja mun helluintaiheilalla on edelleen menossa kuukauden mittainen pyöräilyhaaste, joka täyttää jo neljä viikkoa eli enää ihan pari päivää jäljellä. Siitä lisää sitten, kun vielä muutamana päivänä jaksetaan polkaista.
Sen vaan sanon, että juuri nyt (ja luultavasti seuraavat viisi vuotta) pyöräily Tampereella on yksi jättimäinen muuttuva labyrintti -peli, kun ratikkatyömaa pilaa kaikkien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden elämän. Eilen hakkasin näppäimistöä täysin raivopäisenä ja pistin vähän palautetta ratikkaosastolle liikennejärjestelyistä, jotka vie vielä jonkun hengen. Alikulkutunnelit ja kevyen liikenteen sillat vaan kaikki kiinni sen enempää funtsimatta ja pyöräilijät ja kävelijät poukkoilemaan autojen sekaan, hyvä siitä tulee!
"Moi, me puretaan tää silta pois tästä, niin te kaikki kävelijät ja pyöräilijät voitte kiertää tommosen puolen kilometrin lenkin. Lisäksi joudutte ylittämään kaksi kertaa tien tossa vilkkaasti liikennöidyllä autotiellä, mutta ei se varmaan haittaa, kunhan me saadaan rauhassa rakentaa tätä kaupunkijunaa."
Voisin raivota näistä ratikkatyömaan turmelemista kevyenliikenteenväylistä vaikka lopun päivää, mutta siirrymme ehkä toisiin aiheisiin. Mitäs muuta mun pitikään kirjoittaa? Sitä varmaankin, että nyt on hyvä draivi urheilurintamalla. Pyöräilyhaaste on pian loppumassa, mutta me keksittiin Rahkaäijän kanssa jo uutta hauskaa ajanvietettä.
Kun on perinteinen suomalainen kesäsää, eli +5 astetta, suunnataan treenaamaan HH Gymille ja lämpöisillä keleillä huhkitaan autotallisalilla.
Voimanostoharrastus olisi kiva saada taas kulkemaan ja ajateltiin, että nyt voisi olla hyvä lähteä hakemaan lisämotivaatiota treeneihin pikku kisalla. Päätettiin siis Rahkaäijän kanssa, että me otetaan kisa, kumpi pärjää syksyllä voimanostokisoissa paremmin. Eri painoiset ja eri sukupuolta olevat nostajat voi vertailla tuloksiaan Wilksin pisteillä ja syksyllä meidän skaban voittaakin se, joka saa paremmat Wilksit kisoista. Alkuvuodesta 2016 molemmat kisasi Porissa ja silloin tilanne oli se, että mä voitin keskinäisen kisan puolella pisteellä. Tämän jälkeen YouTube pilasi kaikki voimailubisnekset ja Rahkaäijä ei ole sen jälkeen kisannut ja mun tulokset on lähinnä laskenut. Eli nyt on korkea aika ottaa tanko kauniiseen käteen ja ruveta paiskimaan hommia.
Mä alotin jo kisan, valutan voimaa päähän.
Kerran meidän kavereiden häissä pappi sanoi, ettei avioliitto ole kilpailu. Silloin mä ja bestamanina alttarilla pönöttänyt Rahkaäijä vaihdettiin pitkä katse ja molempia alkoi naurattamaan. Se pappi oli kyllä niin väärässä, pientä hyväntahtoista kisaa pitää aina olla. Mulla on muutenkin sellainen olo, että nyt lähtee ja jos kesän jaksaa viettää tangon alla, on vanha tulostaso ihan saavutettavissa. Syksyllä on jossakin vaiheessa ihan hyvä draivi, mutta sitten taas tuli elämä ja pilasi hyvän treeniputken.
Näytin tässä Rahkaäijälle mallia miten otetaan peppuherutuskuvia. Ilme on tärkein.
Nyt vaan hiomaan strategiaa, että varmistan voittoni tästä kisassa. Palkinnoista (tai häviäjän rangaistuksesta) ei ole vielä puhuttu mitään, mutta mielestäni olisi kohtuullista, että häviäjä vaikka kustantaisi itsensä ja voittajan kolmen viikon kaukomatkalle. Pitääkin alkaa katselemaan, minne haluaisin lähteä.
Lisävoimaa saa mummun raparperipiirakasta. Menimme tänään aamulla mummulaan ja mummu käveli pihassa vastaan raparperin varsien kanssa ja Rahkaäijä heitti, että parin tunnin päästä sitten piirakkaa. Muori otti haasteen vastaan. :D Mitä lie aikoi niistä alunperin tehdä.
Tänään lähdettiin taas maalle kuvailemaan uutta täytettä internettiin ja oli aivan ihanan kesäistä! Nyt pitää nauttia, kun kuvauksissa ei tarvitse hytistä toppahousuissa, näprätä kameroita sormet kohmeessa ja kirota akkuja, jotka hyytyy hetkessä pakkasessa. Kesä on niin luksusta!
Mä ja Nelli-kissa nautiskeltiin aurinkoisesta päivästä.
Mikäs tässä istuessa, kun video on purkissa!
Koko toukokuu me oikeastaan vaan kuvattiin videoita kovalla tahdilla ja tehtiin töitä kaksin kotona, mutta nyt kesäkuussa meillä on onneksi vähän muutakin ohjelma. Onneksi, koska alkoi jo vähän syömään hermoja, sen vaan sanon. :D Ja Ratareisikin tulee kolmen viikon päästä, superjee!
Rakas Näsijärvi!
Perjantai-iltana me oltiin Näsijärven rannalla eräissä kesäjuhlissa ja siellä oli aivan mahtava savusauna. Alkuun sauna oli tietenkin aivan hullun kuuma (120 astetta), mutta löylyt mukavasti pehmeni iltaa kohden. Savusauna on kyllä hieno kokemus. Kannattaa lisätä vaikka kesän tekemislistaan savusaunassa käyminen, jos ei ole koskaan käynyt. Aika likaiseksi siellä kyllä yleensä tulee, mutta onneksi tuollakin pääsi pulahtamaan raikkaaseen järviveteen. Aivan hillittömän kylmää vettä! Tuntuu, että järvivedet muuttuu vuosi vuodelta vaan kylmemmäksi. Kyllä silloin 90-luvulla vesi oli ihan linnumaitoa jo ainakin huhtikuusta lähtien.
Prinsessa ja puoli valtakuntaa. Savusaunajuhlat oli myös hattujuhlat, mutta mun lätsä taisi jäädä sinne saunaan.
Nyt olisi taas aika lähteä kolistelemaan painoja autotalliin, että mulla on joku sauma Rahkaäijää vastaan meidän kisassa. Luotan kyllä itseeni ja Rahkaäijä on onneksi niin lyhynjänteinen veijari, että se kyllästyy tähän kisaan elokuuhun mennessä. ;)
Leoko kasvattaa lihasta! Sen superlempparia on Ehrmannin suklaapudding, josta se aina tulee kärkkymään jämiä. Kuvaajana on ollut taas joku aito ammattilainen, kun etusormi näkyy tollain taiteellisesti alakulmassa.
P.S. Me ollaan Yle Puheella tiistaina aamulla kello 9.10 hölisemässä jotain sekavia. Kannattaa kuunnella tai sitten ei. :D

torstai 1. kesäkuuta 2017

2/3 uudenvuodenlupauksesta toteutettu!

Mahtipontisesti lupasin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä täällä blogissa, että luen 24 kirjaa vuoden aikana. Yleensä uudenvuodenlupaukset kuolee viimeistään helmikuun alussa, mutta tänään herättiin jo kesäkuiseen raekuuroon ja lukulupaus tai -haaste voi edelleen varsin hyvin!
 24 kirjaa vuodessa tarkottaisi toukokuun loppuun mennessä kymmentä luettua kirjaa, mutta olen aikataulua reilusti edellä ja tähän mennessä niteitä on kasaantunut 16 kappaletta. Kaksi kolmasosaa lupauksesta on siis jo valmiina.
Luettuja ja lukemattomia yläkerrassa lojuneita.
Varsinkin alkuvuodesta lukutahti oli hurja ja tammikuussa luin muistaakseni viisi kirjaa. Tässä alkuvuodesta on tullut reissattua melko paljon ja kirjat on ollut oivallista viihdykettä matkoilla. Kirjojen valinta ei ole noudattanut mitään erityistä logiikkaa, olen lainaillut niitä kavereiden hyllyistä ja kirjastosta ja lukenut vähän mitä käteen osuu ja mikä vaikuttaa kiinnostavalta.

Tässä tulee lista tähän mennessä kahlatuista opuksista! Olen listannut ne puhelimen muistiin ja kirjoittanut jokaisesta ihan pari sanaa, että vähän muistan, millainen kirja oli.

1.John Grisham: testamentti
Tämän luin lennolla Lanzaroteen ja lopun perillä. Kirjoitin muistiin hyvän ajatuksen, joka heräsi kirjan jälkeen:  Joillakin on jo kaikki, eikä mikään silti riitä ja joillain ei ole mitään, eikä ne tahdokaan mitään. Vähän erilainen Grisham.
2. Joe Nesbo: Lepakkomies
Tämän kirjan löysin meidän Lanzaroten villan kirjahyllystä, jossa oli kirjoja vähän kaikilla länsieurooppalaisilla kielillä. Tosi mainio! Hauska yhtäläisyys edelliseen kirjaan, molemmissa juoppo päähenkilö ja sivuaa alkuperäiskansan elämää ja oikeuksia.
3. John Grisham: Tunnustus
Kirja kuolemantuomion ympärillä. Tätä lukiessa mietin, että voiko samat ihmiset tosissaan vastustaa eutanasiaa ja kannattaa kuolemantuomiota, vaikka eutanasia ei tähän kirjaan varsinaisesti liittynytkään.
4. Tim Ferris: 4 tunnin työviikko
Mainitsinkin tämän kirjan mun yrittäjyyspostauksessa ja suosittelen kaikkien yrittäjien lukulistalle.
5. Laurie Breton: Sitovia todisteita
Aivan tolkuttoman tylsä, siis varmasti tämän kirjakasan huonoin. Aloitin tämän jo viime vuoden puolella, mutta loppuun saattaminen vei yli kuukauden.
6. Viveca Sten: Pinnan alla
Jos edellinen oli huonoin, tämä kuului parhaiden kolmen joukkoon. Luin tämän muistaakseni parin päivän aikana. Täytyykin muistaa etsiä kirjastosta lisää Steniä, kun seuraavan kerran haen kirjoja.
7. Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Varsin stressitön ja kevyt lukukokemus. Oikein kunnon suomalaista meininkiä, edes lottovoittaja ei ole tyytyväinen elämäänsä.
8. Antto Terras: Stockmann Yard -myymäläetsivän muistelmat
Hauska ja terävä, kunpa osaisin kirjoittaa yhtä nokkelaa kieltä!
9. Karin Slaughter: Triptyykki
Tämän nappasin mukaan naapurin Niinan hyllystä, kuten kaksi edellistäkin kirjaa ja tämä oli todellinen täysosuma. Paras dekkari tässä joukossa, jopa yksi parhaista jännäreistä, jonka olen koskaan lukenut ja voin sanoa, että luettuja dekkareita on monta! 
10. Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Todella koskettava ja paljon kiinnostavampi kuin etukäteen odotin, teki vähän vihaiseksi.
11. Karin Slaughter: Sokaistu
Tosi hyvä, mutta ensin luulin, että tämä on kirjoitettu Triptyykin jälkeen ja ratsastaa sen hyvillä koukuilla, mutta itse asiassa tämä onkin kirjoitettu ennen Triptyykkiä, joten tämä taisi olla sen esikuva, eikä toisin päin.
12. Karin Slaughter: Yli rajan
 Ihan kiva, mutta ei yltänyt kahden ensimmäisen Slaughterin tasolle. Nimi on todellakin enne, koska tässä(kin) Teurastajan kirjassa porukkaa lakosi, kuin Mustan Surman aikaan konsanaan.
13. Eve Hietamies: Yösyöttö
 Tämän luin lentokoneessa matkalla Miamiin. Kaverini, jolla on lapsia, suositteli tätä hyvänä kirjana, mutta mielestäni tämä oli lähinnä masentava ja tehokasta ehkäisyvalistusta.
14. Jo Nesbo: Torakat
Nesbo, jonka luin Lanzarotella, on sarjan ensimmäinen kirja ja hyppäsin sen jälkeen suoraan tähän hyvin paljon myöhemmin kirjoitettuun. Huomasin tämän vasta kirjan lopetettuani, eli väärässä järjestyksessä lukeminen ei haitannut ainakaan tässä tapauksessa. Peruspureksittavaa, mutta ei Lepakkomiehen tasoa.
15. Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia.
Huono ja tylsä. Ostin tämän kirpparilta ja luulin hankkivani jonkun kivan novellikokelman, mutta kirjoitukset olivatkin mukahauskoja pakinoita ja kolumneja. Tätä en totuuden nimessä lukenut kokonaan, vaan tylsät pompin yli ja mielenkiintoiset kirjoitukset luin.
16. Lars Kepler: Hypnotisoija
Täyttä piinaa sivulta yksi lähtien. Piinalla tarkoitan kuristavaa jännitystä, joka oli välillä niin pahalla tasolla, että piti laittaa aina välillä kirja hetkeksi sivuun. Puhumattakaan siitä, että yöllä makasin valveilla ja kuuntelin, että tuleeko äänet kissoista vai jostakin muusta. Kuitenkin myöhemmin kirjassa oli pitkiä suvantokohtia, joilloin asiat ei erityisemmin edennyt. Vähän ylipitkä.
Alakerrassa lojuneita lukemattomia ja luettuja. Kesävuoren ilmeisesti luin viime vuoden puolella, kun se ei ollut tällä listalla. Taivaslaulun olen lukenut monta vuotta sitten, mutta silti se oli jostain syystä makuuhuoneen lattialla. Brown vaikuttaa niin tylsältä, että saattaa jäädä lukematta.
Olen tavallaan ihan tyytyväinen, että kuudestatoista kirjasta vain kymmenen on dekkareita, koska odotin etukäteen, että tuskin maltan lukea mitään muita. Dekkarit on siitä helppoja, että yhdeksän kymmenestä tempaa sen verran mukaansa, että kirja ei jää kesken. Eikä sen puoleen, tämän kirjahaasteen tarkoitus on vain pitää yllä tärkeää lukemisharrastusta, eikä sivistää itseään maailmanpoliittisia kriisejä käsittelevillä tietokirjoilla. Toki jos tulee mielenkiintoisen oloisia tietokirjoja vastaan, luen nekin. Erityisesti mua kiinnostaa lahkot ja muut huuhaaporukat ja kulttuurien erikoisuudet, joten jos tiedät tällaisia hyviä kirjoja, vinkkaa!
Tässä kuvassa kaksi paholaista, jotka ei koskaan tule päätökseen. Sain Nenäpäivän yo-lahjaksi ja aloitin sen silloin ja jätin kesken ja tässä keväällä ajattelin, että olin silloin vaan liian kypsymätön hienolle Finlandia-palkitulle teokselle. Jumitin kuitenkin täsmälleen samaan kohtaan kuin viimeksikin, joten olen varmaan edelleen liian kypsymätön. Tai sitten kirja on tylsä. Simone Weilin Juurtuminen on taas vähän liian fiksua luettavaa. Tulee tenttikirjat mieleen. Aarne Dahl taas on jokeri, jonka löysin juuri äsken hyllystäni. En tiedä yhtään mistä se on tullut.
Joskus ajattelin, että kirjoja ei voi jättää kesken, mutta kyllä ne voi. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoihin kirjoihin. Sitä paitsi, jos vuoden aikana pitää lukee kaksi kirjaa kuukaudessa, ei voi jäädä kovin pitkäksi aikaa jumiin huonoon kirjaan. Olen huomannutkin, että tämä lukuhaaste etenee parhaiten, kun koko ajan on mielenkiintoisia kirjoja jonossa. Jos ei ole, menee hyvää lukuaikaa hukkaan kun pohdiskelee, ettö koskahan ehtisi kirjastoon.

Tässä oli välitilinpäätös viiden kuukauden ja 16 kirjan jälkeen. Luulen, että lopullinen luettujen kirjojen määrä menee jonnekin 30 ja 40 väliin. Palataan asiaan jälleen vaikka vuoden lopussa ja katsotaan mikä on tilanne silloin!

Montako kirjaa sä oot lukenut tänä vuonna? Entä olisiko antaa hyviä kirjasuosituksia? Tai oletko lukenut jonkun näistä mun listan kirjoista ja mitä pidit siitä? Kerro!