sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kesäpimu ja maastomimmijengi!

Eilen meni sivu suun kaikki herkulliset valmistujaiskakut, koska Jyväskylässä oli tärkeää tekemistä. Siellä meinaan järjestettiin kevään pyöräilynohjaajakolutuksen loppukoe, johon me molemmat osallistuttiin. Automatkalla Keski-Suomeen työnjako oli sellainen, että meikä ajoi ja Rahkaäijä piti kertaustunnin kaikista ohjaajakoulutuksen teoriasisällöistö. Oppitunti oli oikein hyödyllinen, koska perillä odotti neljä sivua täynnä kysymyksiä ja tunti aikaa vastata. Vähän meinasi hikee pukata, kun sanottavaa olisi ollut paljon, vastaustilaa ja aikaa vähäisesti ja kysymykset mukavan kinkkisiä.
Ennen koetta löysin onnenkävyn! Pysyi kynä hyvin kädessä, kun sotkin sormet ihan pihkaan. 
Teoriakokeen jälkeen oli aika ladata mieli ja ruumis täyteen energiaa kiinalaisen ruuan parissa. Kaikelle ylimääräiselle energialle todellakin oli tarvetta, koska seuraavat neljä tuntia meni ympäri Jyväskylää käytännön kokeen parissa. Ajeltiin pyörillä upeissa kesämaisemissa ja samalla ratkottiin eteen tulevia kiperiä tilanteita. Jo ennen ruokailua päästiin vähän renkaanvaihtohommiin (meinas vähän mennä hermo, kun erään kurssilaisen mukaan renkaan pumppaus ei sovi naisille... Yhtä luokattomat läpät jatkui koko loppupäivän. Terveisiä vaan!) ja jokainen pääsi vuorollaan olemaan ohjaajan roolissa.
Vähän alkuverryttelyä Jyväskylän kävelykadulla. Viereiseltä terassilta tuli aika pitkiä katseita.
Tämmönen hipsterilippis on ehkä pakko hankkia maantiekypärän alle. Tai sitten ei!
Siellä taitaa odottaa yllätys mutkan takana!
Vähän osattiin odottaa, että jossakin kohtaa päivää eteen ilmestyy joku "raato", joka pitää hoidella. Rahkaäijän vetovuorolla erään mutkan takana olikin kaatunut pyöräilijä, joka makasi tajuttomana. Onneksi kaatunut saatiin pian tolkkuihinsa ja vetovastuussa olleet hoitivat tilanteen hyvin. Seuraava tehtävä olikin saada "kaatuneen" pyörä takaisin ajokuntoon. Tämän rastin jälkeen käytiin vähän aikaa keskustelua siitä pysähtyykö ihmiset auttamaan kaatunutta vai käveleekö ne kylmästi ohi. Maassa pötköttäneeltä koeapulaiselta oli muutamat ohikulkijat kyselleet, onko kaikki hyvin, mutta ei kaikki. Mun mielestä aina jos maassa makaa ihminen pitää pysähtyä ja tsekata onko kaikki hyvin. Viime kesänä työmatkallani Hervannan lähellä pururadalla maassa pötkötti mies ja vaikkakin se oli kunnon puistokemisti, ei sitä todellakaan jätetty sinne metsään verissä päin. Haloo!
Huh, tiellä maannut raato onkin hengissä! 
Jaahas, ohjaustanko olikin mennyt vähän vinoon rytäkässä.
Päivän aikana mä pääsin selvittämään tilannetta, jossa yksi lenkille lähteneistä (Rahkaäijä) oli jäänyt jälkeen porukasta ja mun hoitaa tilanne ja löytää eksynyt lammas. Sen lisäksi säädin "asiakkaalle" pyörän ajoasentoa kohdalleen ja leikin retkeläistä, joka alkaa kiukuttelemaan nälästä ja väsymyksestä kesken lenkin. Sen roolin osaan ihan omasta takaa! Rahkaäijä sai paikantaa meidät kartalle ja johdattaa määrättyyn paikkaan ja muille osuneita tilanteita oli esimerkiksi hankalaksi heittäyvät ohjattavat, taitoradan rakentaminen, lasten harjoituksen vetäminen (aikuisille, jotka esitti lapsia) ja pyöräilynohjaajan tärkeimpien varusteiden esittely ja loppuveryttelyn vetäminen.
Ah joo, tää kesä on niin kiva juttu!
Tein kesäponin takakonttiin kukkaseppeleen!
GPS hakee singnaalia...
Päivän paras hetki oli, kun löysin uuden karvaisen ystävän. 
Meinasin mennä vetään leukoja ton poron päästä roikkuen, mutta jätin sen väliin kun pelkäsin, että tuhoon jyväskyläläisten kansallisaarteen. :D
Kun koko Jyväskylä oli koluttu ympäri ja kaikki eteen osuneet tehtävät selvitetty, käytiin vielä läpi kotitehtäviä ja fiiliksiä koulutuksesta. Eräs kotitehtävä oli suunnitella pyöräilytapahtuma, kurssi tai lenkki ja mä visioin kahden päivän pyöräretken Näsijärven ympäri. Tämä tulee myös toteutumaan elokuussa, jos on innokkaita lähtijöitä!
Reitti on suunnilleen tämä, mutta retkestä lisää myöhemmin!
Kesäpimu viiletti eilen pitkin Jyväskylää kukka ja tukka hulmuten. Kotimatkalla kun poikettiin kaupassa, kuulin takanani lapsen sanovan: Kato iskä, sarjakuvahousut!
Multa puuttuu vielä pyöräilynohjaajakoulutuksesta pari lenkinvetoa ja ensiapukurssi, mutta niiden jälkeen paketti on kasassa. Kurssi on antanut valtavasti uutta tietoa ja taitoa pyöräilyyn liittyen ja ennen kaikkea hirveän määrän ideoita ja inspiraatiota. Yksi mun ideoista onkin koota Maastomimmijengi!
Viikolla kyselin jo vähän Rahkamuija Facebook-sivuilla alustavaa kiinnostusta tähän ja innokkaita oli. Ajatuksena on siis se, että kootaan maastopyöräilevistä naisista porukka, joka voisi toisinaan ajaa yhdessä ja mennä ajamaan yhdessä jonkun pyöräilytapahtuman. SappeeMTB-tapahtumaa vähän ajattelin! Mun mielestä naiskuskit tarvii vähän verkostoitumista, koska maastopyöräilyn maailma on melko miehinen ja mä olen ainakin monta kertaa kokenut, että olisi kivaa ajaa muiden naisten kanssa, koska Rahkaäijä menee välillä aika kovaa ja teknisiä polkuja.
Jos olet koskaan miettinyt, että olispa kivaa tuntea muitakin naisia, jotka ajaa maastopyörällä ja yhdessä ajettu tapahtuma tuntuu hyvältä ajatukselta, niin just sä kuulut Maastomimmijengiin! Ei haittaa vaikka olis ihan alottelija, kokeneimmilta saa juuri parasta vinkkiä ja oppia, eikä tässä porukassa ainakaan kukaan naura virheille tai pojat kiusaa! (No ei ne kiusaa muutenkaan. Paitsi joskus vähän!)
Kaikki jotka haluavat lähteä mukaan jengiin, paiskaavat Rahkamuijalle sähköpostia (rahkamuija@gmail.com), niin ruvetaan funtsimaan, mitä hauskaa ruvetaan puuhailemaan. Kesä 2015 on maastomimmeille!

torstai 28. toukokuuta 2015

Autotallista kuntosaliksi -näin se tehdään!

Kaikissa ajan hermoilla olevissa lehdissä on ollut viimeisten viikkojen aikana ohjeita siitä, miten rakennetaan ja sisustetaan kesämökki, kesäkeittiö, kesäsauna tai kesähuussi. Kannan nyt korteni kekoon ja kerron miten rakennetaan kesäsali! Tai ainakin sen, miten se toteutettiin meillä.

Ajatus omasta kuntosalista on piinannut meidän mieliä jo vuosia ja aina välillä on fiilistelty, että kuinka siistiä olisi kyykätä omassa kyykkyhäkissä, laittaa seinille jättimäisten bodareiden kuvia ja kuunnella hirveetä hevipauketta reenatessaan ilman, että kukaan pahoittaa mieltänsä. Sen jälkeen kun muutettiin Hervannasta kerrostalosta pois, Rahkaäijä on säännöllisen epäsäännöllisesti roikkunut Pakkotoiston Myydään-osiossa ja katsellut mitä käyttökelpoista sieltä voisi päätyä salille, joka meillä on joskus tulevaisuudessa. Maaliskuun alussa eräs jäbä Vantaalta kauppasi Pakkiksella kokonaista kotikuntosalia ja meille harvinaisen pitkän parin päivän harkinnan jälkeen Rahkaäijä laittoi miehelle viestin, että älä myy kenellekään muulle, me tullaan ostaan koko roska kerralla pois!
Tämmösen naistenpäivän lahjan kun saisi joka vuosi!
Kuinka ollakaan, kaikki välineet ja laitteet mahtuivat kerralla pakettiautoon ja peräkärryyn ja kärryn aisa melkein maata laahaten salikamat siirtyivät Vantaalta Tampereelle. Siitä se hauskuus vasta alkoi! Kauan sitten kaavailtiin salia meidän talon alakertaan, mutta valitettavasti pyörät olivat jo ehtineet vallata suuren osan alakerrasta ja pihassa oli houkuttelevasti autotalli tyhjillään tai lähinnä ilman käyttöä. Tyhjillään on erittäin väärä sana kuvamaan autotallin maaliskuista tilaa.
Tervetuloa salille. Niin meinaan siivoushommiin.
Autotalliin ei ollut autoa mahtunut sitten ihan hetkeen ja saliprojekti alkoi tallin tyhjentämisellä. Hiljalleen tavarat löysivät paikan jostain muualta ja täysi kuomukärryllinen tavaraa kärrättiin myös kaatopaikalle. Tyhjentäminen oli yksi eniten aikaa vieneistä asioista tässä projektissa. Näin ihan meidän kesken voin kertoa, että tyhjennystä ei yhtään helpottanut se, että tontilla elelee muutama kunnon hamsteri, jotka eivät millään voi luopua tavarasta. Kun tätä sata vuotta vanhaa Volvon etuvaloa saattaa vielä jossakin tarvita!
Portsari kattoo ovella, että tänne salille ei tulla tekeen reidenloitontajaa!
Kun suurimmat romut oli saatu tallista pois ja salikamat sisään, homma jämähti muutamaksi viikoksi paikalleen, koska seuraavat työvaiheet olisivat myös tosi työläitä. Sen verran järkkäiltiin kuitenkin, että salilla pystyi jo penkkaamaan ja kyykkäämään. Siihen ei kummoisia olosuhteita ja hienouksia tarvita!
Salin olisi voinut jättää myös tähän kuntoon, niin se olisi ollut todellinen HC-luola.
Kuvassa vasemmalla seinällä näkyvien rautojen pois vieminen oli erittäin lannistava urakka. Neljä ihmistä kantoi kolme tuntia putkia pois tallista vesisateessa. Olen mukavampiakin iltoja viettänyt elämässäni!
Salin lattiamatto löytyi Rauta-Soinin romupihalta. 400 kilosta ja 40 metristä entistä kuljetushihnaa tuli oikein hyvä permanto salille. Matto oli vähän ryönäinen ja sitä hinkattiin puhtaaksi eräs kaunis vappupäivä.
En mää vieläkään noilta matoilta söis.
Kun sali oli saatu kokonaan tyhjäksi, oli seinien ja katon maalauksen vuoro. Yllättäen "kevysti kellastuneet" puukuitulevyt imivät maalia melko kohtuuttoman määrän ja neljännen kerroksen jälkeen seinät edes muistuttivat valkoista.
Kerroinko jo, että maalaamisessa oli aika kova homma?
Ilman Rahkaäijän ammattitaitoa ja näkemystä aika monta asiaa olisi jäänyt tekemättä tässä projektissa, mutta ihan erityisen tyylikäs aikaansannos on kyykkyhäkki, jonka Rahkaäijä teki ihan itse. Haluaisin kuitenkin korostaa, että itsekin hitsasin häkkiin kaksi saumaa. Pysyy kuulemma kasassa siitä huolimatta!
Ei yhtään hullummin ensikertalaiseksi!
Jätin kuitenkin loput saumat ammattilaiselle.
Kyykkyhäkki saatiin salille sisään muutama viikko sitten ja lopulta viime sunnuntaina kasattiin taljat. Ja näin ollen voisimme sanoa, että Rautis Gym on valmis!
Kyllä kelpaa kyykätä tässä punaisessa paholaisessa!
Kivasti sieltä koivutkin näkyy ikkunasta. Muun muassa siksi, että ikkunat on yksinkertaiset ja seinät ilman villoja, talvella lähdetään evakkoon HH Gymille.
Dippi- ja motivaationurkkaus. Leokokin pääsi seinälle!
 Salilla on ollut vahvana teema käytety ja itsetehty. Ihan siitä syystä, että budjetti ei oikein venynyt siihen, että kaiken olisi ostanut uutena. Ja kun kerran löytyy osaaminen tehdä muun muassa kyykkyhäkki ja painoteline itse, niin mikäs siinä.
Painoteline, muotoilu ja toteutus Rahkaäijän käsialaa.
Käsipaino teline oli ensin pitkä ja vain yksitasoinen, mutta sitten siitä tuli lyhyt ja kaksitasoinen. Käsipainoja pitää tehdä vähän lisää, valikoima on vielä varsin niukka.
Tästä päästäänkiin sitten salin kustannuksiin. Tällä hetkellä kuluja on kertynyt seuraavasti:
Käytetyt kuntosalitavarat Vantaalta 1000 €
Leokon kisatanko n. 600 €
Muovipäällysteisiä painoja 240 kiloa n. 600 €
Kumimatto lattiaan n. 400 €
Materiaalit kyykkyhäkkiin ja painotelineeseen n. 120 €
Maalit n. 120 € (maalia jatkettiin kaverin nurkista löytyneillä purkin perillä)

Yhteensä sali on tähän mennessä maksanut siis vajaat 3000 euroa, kun mukaan lasketaan julisteet ja muu rekvisiitta. Vielä on odotettavissa, että peilit seinille ja kunnon musiikkivehkeet maksavat jonkin verran. Budjetti on suunnilleen sitä luokkaa mitä oltiin etukäteen laskeskeltu. Tämä on vaan sellanen asia, joka piti toteuttaa, vaikka vähän maksoikin. Sanoinkin eilen, että nyt kun olen käynyt Disneylandissa, mulla on kissat ja kuntosali, olen saanut ihan kaiken elämässä.
Ketjut pääsivät uusiokäyttöön ja ne voikin bongata postauksen tokasta kuvasta. Sali ei ole sali ilman ketjuja!
 Ihan voin sanoa, että aika paljon on välillä kiristellyt hermoja tämä projekti. Viime aikoina oikeasti kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt saliremonttiin. Välillä varmaan koko itä-Tampere on raikannut, kun ollaan huudettu toisillemme siirrellessä salikamoja pihassa edestakaisin. (Kuka voisi uskoa, että ylätalja muuten vähän painaa!) Kyykkyhäkin väristä on kinattu (mä halusin keltaisen) ja asioiden paikasta salilla on käyty vääntöä. Mutta ennen kaikkea ollaan ihan valtavan ylpeitä, että saatiin sali lopulta näinkin nopeasti valmiiksi ja kovalla raivolla puskettiin eteenpäin. Hommaa oli paljon enemmän kuin etukäteen oltiin ajateltu, mutta mitä sitä ei oman maastavetomajan eteen tekisi?
Kunnon salilla on aina myös vaaka, millä voi tsekata onko tullut gainia. Ei parane kuitenkaan painaa kauheasti yli 120 kiloa, tai viisari pyörii ympyrää.
Väliaikainen äänentoistoratkaisu. Ei enää koskaan taisteluita siitä, kuunnellaako salilla Järviradioita vai Lamb of Godia.
Tahdon myös kiittää erittäin nöyrästi kaikkia, jotka ovat projektissa jotenkin olleet mukana. Näin muutamat mainitakseni iso kiitos lähtee Tuomolle, Eskolle, Reetalle, Lasselle ja Eevalle. Ja Rahkaäijä, siinä on ihan paras salinrakennuskumppani!
23 neliötä Rautis Gymiä!
Tarina kertoo, että kauan sitten eräiden kosteiden harjakaisten jälkeen Rahkaäijän vaari kärrättiin tästä samasta autotallista pois kottikärryillä, kun ei omat jalat enää kantaneet. Tätä perinnettä kunnioittaen tehtäköön Rautis Gymillä vain sellaisia kyykkytreenejä, että 20 metrin päähän kotiovelle pääsee vain kottikärryillä!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Mokia ja onnistumisia kisoissa

Lauantailla 23. toukokuuta mun kalenterissa luki KISAT, ja firman pileet ja Euroviisut. Jälkimmäisiä en edes lopulta katsonut, mutta muuten tämä odotettu päivä meni hyvin! Olin laittanut itselleni myös takarajan, että kaikki koulujutut pitää olla tehtynä tähän viikonloppuun mennessä ja aikataulu piti!

Eilen järjestettiin siis HH Gymillä Tampereen voimanostoseuran jäsenten väliset voimanostokisat. Mulla ei ollut kisa-aamun painopaniikkia, joten söin aamupalan ihan normaalisti ja valmistauduin nostohommiin makaamalla sohvalla ja katselemalla mavevideoita. Punnitus alkoi salilla yhdeltätoista, mutta sitä ennen tehtiin pieni markkinointitempaus Pirkkahallin pihassa. Sieltä oli starttaamassa Tour de Tampere -maastopyöräajot ja käytiin vähän lätkimässä mainoksia autojen tuulilaseihin. Koitin rohkaista kaikkia tapaamiani ihmisiä tulemaan juhannuksena vähän pidemmälle "lenkille", kunhan selviää Tdt:sta. Alle neljä viikkoa! Tsekkaa lisää täältä!
Näitä tuli taas muutama jaettua. Ja uudestaan Pirkan pyöräilyssä parin viikon päästä!
Mainospommituksen jälkeen köröteltiin HH Gymille Nekalaan. Kohta pääsikin vaa´alle ja mulle virallinen kisavaaka näytti lukemia 61,95 kiloa, peräti 1,05 kiloa alle painoluokan rajan. Rahkaäijällä meni vähän kireämmälle vaakan kanssa. Miesparka ei ollut juonut puoleen vuorokauteen pisaraakaan, koska halusi päästä alle 83-kiloisiin kisaamaan. Vielä alkuviikosta paino oli yli kolme kiloa enemmän, joten janoisia ja nälkäisiä hetkiä oli riittämiin. Lopulta kisavaaka kuitenkin näytti 100 grammaa alle painorajan.
Vähän tais tyttöjä jännittää, kun oli aika hervoton meininki ennen kisaa! Jennillä oli ekat kisat ja sitä ainakin vähän tärisytti. Kuva Susanna Mäkinen.
Ensin oli pelkkä penkkikisa, jonka jälkeen alkoi voimanostokoitos. Nostajia oli paikalla sen verran runsaasti, että kisaajat oli jaettu kahteen ryhmään, ettei aika nostojen välillä venynyt holtittoman suureksi. Ekana oli kyykky ja mulla oli selkeä suunnitelma nostaa 85, 90 ja 95 kiloa. Eka nosto oli ihan helppo ja siihen loppui jännitys ja tuntui hyvältä, että tästä tää taas lähtee! 90 kiloa oli jo vähän painavampi, mutta tuli hyvin ylös. Niin tuntui alkuun myös 95 kiloa lähtevän ylös, mutta sitten tapahtui jotain ja koko pakka hajosi ja kyykky kaatui eteenpäin ja varmistajat nappasivat kiinni, ettei ole koko eukko kohta lattiassa.
Ei se ainakaan ilmeestä jää kiinni! Tässä 85 kilon eka nosto. Kuva Susanna Mäkinen.
Kyykyn tulokseksi jäi siis 90 kiloa ja olin siihen ihan kohtuullisen tyytyväinen, koska se on oma aiempi ennätykseni, enkä ysivitosta ole nostanut koskaan ennen. Heti mun perään kaverini Jenni teki aika sykähdyttävän satkun kyykyn, niin oma epäonnistuminen ei juuri haitannut, koska oli niin hulvatonta katsella Jennin voitontansseja.
Huhuu, onko salin henki kotona? Eräällä meni epäonnistuminen nostossa vähän tunteisiin ja siinä tuli sitten seinään pieni reikä. Tuossa kohtaa olikin vähän turha kulma, lisää tilaa salille!
 Penkkihommelit ei napannut mua laisinkaan ja toivoin jo vaan, että se olisi ohi. Päätin ottaa kolme turvallisen varmaa nostoa ja viimeisellä 55 kilon tuloksen, mutta kuten jo aiemmin opimme, kaikki suunnitelmat eivät aina ihan toteudu.
Penkissä on se mukava, että pääsee välillä tollain lepuuttaan vaaka-asentoon. Kuva Susanna Mäkinen.
Tein viimeisessä nostossa niin tyhmän mokan, etten melkein pysty edes kertomaan siitä. (Videoo en tosiaan edes aio katsoa siitä.) Nosto oli aika tiukka ja jotenkin sitten hätiköin homman niin, että läsäytin tangon ylhäällä suoraan telineisiin kuuntelematta tuomarin Rack-käskyä, johon noston saa lopettaa, kun kädet on suorina. Hävetti jotenkin ihan älyttömästi, kun menin mokaamaan noston niin tyhmään virheeseen. En menettänyt siinä kuin 2,5 kiloa, mutta menetetty ylpeys oli paljon pahempi kolaus. :D
Moi, mun nimi Lahkanuija ja en oo koskaan kuullutkaan semmosta läk-komennosta! Voihan pelkele!
Penkin jälkeen vähän harmitteli ja harmitteli myös Rahkaäijän puolesta, joka ei saanut tulosta penkistä, kun viimeisen päivän rajuhko painonveto oli vienyt voimat. Vähän siinä pyörittelin ja mietiskelin, että mitenköhän tästä itteni kasaan, mutta sitten tuli aika vahva deja vu -olo. Joulukuussa ensimmäinen kisani meni aivan samalla kaavalla, sekä kyykystä että penkistä viimeinen nosto hylätty. Kun muistin tämän, fiilis jotenkin nousin ja päätin kerätä tsempit maveen. Lämmittelyiden aikana tein päätöksen, että lasken aloituspainoa viidellä kilolla 125 kilosta ja se oli hyvä päätös, koska ensimmäinen veto oli aivan järkyttävän helppo ja antoi kunnon itseluottamuksen. Otin maastavetoon sellaisen taktiikan, että psyykkasin joka nostoon yksin yleisön puolella musiikit korvissa ja keräsin raivoa. Virallinen mavepsyykkausbiisini on ollut tämän kevään Korpiklaanin Ievan polkka, joka nostattaa samantien sellaiset adrenaliinipölyt, ettei voi mennä mikään vikaan.

. Ihan itsekin yllätyin siitä millaseen raivon tilaan sitä pystyy itsensä ajamaan, kun oikeen valmistautuu. Ennen toista nostoa karjaisin aika huolella ja se kuulemma herätti vähän pelästystä yleisössä ja 130 kiloa tulikin ihan nätisti ylös. Olin etukäteen suunnitellut, että voisin ottaa kisoissa uuden ennätyksen eli 135 kiloa. Tiesin, että se nousee, jos vaan pää kestää. Kuuntelin Ievan polkkaa aivan täysillä ennen vikaa nostoa ja hoin itelleni, että "sä osaat tän, sä niin osaat tän". Päässä ei ollut yhtäkään ajatusta siitä, että epäonnistuisin. Tiesin, että nyt tää vaan niin onnistuu. Taas hillittömällä karjumiselle kehään ja repimään tankoa ylös. Videolla käytetään äärimmäisen rumaa kieltä, eikä se sovi lapsille, eikä herkille. Varsinkaan herkille. Pyydän kiinnittämään huomiota vasemman puoleisen tuomarin ilmeeseen suorituksen jälkeen.
Että sitä fiilistä, kun tajusin, että nyt muuten nousee. Niin parasta! Olin etukäteen ihan varma, että alan itkemään, kun saan vikan maven ylös, mutta jotenkin poikkeuksellisesti kyynelkanavat pysyivät kiinni. Siitä on vasta kaks kuukautta, kun nostin 130 kiloa. Kun kaikki asiat menis elämässä aina yhtä hyvin eteenpäin kuin maastaveto!
Kellään ei tän jälkeen ollut varmaan ehjiä tärykalvoja. :D Eikä mulla ääntä. Kuva Susanna Mäkinen.
Jaa miten niin vähän teatraalisia nää mun tuuletukset? Melkein tekis mieli piirtää Paintilla siivet selkään.
Vika maastaveto kyllä pelasti kisani ihan totaalisesti, eikä penkkikoomailutkaan haitannut sen jälkeen enää yhtään. Päivän tulosrivi oli 90+52.5+135 eli yhteensä 277,5 kiloa. Se on 7,5 kiloa vähemmän kuin olin suunnitellut. Toistan jälleen itseäni, mutta kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Yhteistulos on kuitenkin 17,5 kiloa enemmän kuin joulukuun kisoissa. Silloin rivi oli 85+55+120. En voi kieltää, etteikö tuo maastavedon 15 kilon lisäys pistää vähän hymyillyttämään. Naisten 63-kilon sarjassa SM-kisojen tulosraja on luokkaa naurettavan pieni (ihan oikeesti!) ja nyt kun tää oli ensimmäinen virallinen kisa lisenssillä, tarkoittaa se sitä, että voin mennä SM-kisoihin alkuvuodesta. Sinne mennään ja nostetaan yhteistuloksena 300 kiloa. Se on päätetty!
Mitäs me kultamitalistit! Kummankaan sarjassa ei kylläkään ollut muita osanottajia, mutta se ei lainkaan himmenä suorituksen arvoa. En voi kun hattua nostaa Jennin ekan kisan 270 kilon yhteistulokselle!
Nyt kuitenkin alkoi virallisesti mun pyöräilykausi. Maantiepyöräily, maastopyöräilyä, alamäkipyöräilyä, kaikkea mahdollista. Sitä olen kaivannut koko kevään! Katotaan sitä penkkiä sitten vähän syksymmällä. :D
Ja Poni-pyöräilyä, se on parasta! Kukkakin meni ihan vinoon, kun niin kovasti kävi tuuli.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin!

Tänään todellakin olen kulkenut nauraen kuin kuningas, koska eilinen tentti, jota olen vältellyt tässä nyt melkein neljä vuotta, meni läpi arvosanalla yksi (eli se kaikkein huonoin). Olisin pirstaloitunut aivan täysin, jos olisin joutunut uusimaan sen, mutta maailmassa on onneksi hyviä proffia, jotka osaavat arvostaa sitä, että jaksoin kirjoittaa tenttiin pitkän meriselityksen siitä, miksi en osaa vastata esseeseen. Kuulemma "eittämättä riemastuttava luettavaa". Hölönpölön kirjoittaminen on ollut mulla aina hyvin hallussa, mutta hieman yllättävää, että sillä saa tenttejä läpi vielä yliopistossakin. Aamulla kävin riipaisemassa viimeisen tentin, joka oli aivan läpihuutojuttu. Sehän tarkoittaa sitä, että vihdoin valmistun yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.
Rouva kandidaatilla on nyt aika riemukas olo.
Tämä meikäläisen yliopistoura on tähän mennessä ollut sellanen, että kenenkään ei kannata ottaa mallia. Ainakaan motivaatiosta ja siitä, miten kurssit käydään. Rehellisesti en ole ihan varma miten neljän ällän ylioppilaasta tuli tällanen sluibailija yliopistossa. Kiinnostus on ollut paikoin aivan nollassa, mutta opintopisteitä on silti putoillut tasaiseen tahtiin ja arvosanojen keskiarvokin on paljon lähempänä vitosta kuin ykköstä. Viime aikoina hyvä motivaattori on ollut se, että tiesin, että kandiksi valmistuminen tänä keväänä on ihan mahdollista.
Tänään tentin jälkeen menin Telakan terassille syömään pastaa ja juomaan viiniä. En ole koskaan ennen ostanut viiniä ravintolassa!
Jos mun pitäisi eritellä kaksi suurinta virhettä, mitä olen tässä neljän opiskeluvuoden aikana tehnyt, niin ensimmäinen on se, että tein töitä ekana opiskeluvuonna. Työtunteja tuli viikossa suunnilleen 10-20 ja se oli tietenkin kaikki pois siitä ajasta, minkä olisi voinut käyttää ihmisiin tutustumiseen, yliopistoelämään kiinni pääsemiseen ja ennen kaikkea opiskeluun. Eli ainakaan ekana syksynä ei olisi kannattanut olla töissä. Paitsi tietysti oli tosi kivaa, kun oli rahaa, kun muut nosteli opintotukea tai kitkutteli kesätyösäästöillä. Viimeiset pari vuotta työt ja opiskelu on ollut ihan kivassa balanssissa, enkä ole ihan varma mitä olisin tehnyt sillä kaikella vapaa-ajalla, joka olisi jäänyt yli, jos en olisi ollut töissä. Toki tämä kevät on ollut paikoin aika hoocee, kun töitä on tullut paiskittua viikottain keskimäärin 30 tuntia ja jäljellä oli 20 opintopisteen edestä kaikkia epäkiinnostavia jämäkursseja, jotka olen aiemmin jättänyt käymättä.

Tästä päästäänkin sitten virheeseen numero kaksi, joka on kurssien jättäminen kesken. Se on ollut mun todellinen perisynti yliopistossa ja tässä eräänä päivänä tiskatessa laskin, että olen jättänyt kursseja kesken ainakin 30 opintopisteen edestä. Syyt keskeytyksiin on ollut hyvin vaihtelevia. Surkea luennoitsija, epäkiinnostava aihe, kurssin lopputyö tai tentti, jota en ole viitsinyt/ehtinyt tehdä tai kurssin huonot aikataulut. Opiskelin sivuaineena terveystieteitä ja etenkin siellä on näitä naurettavia aikatauluja, luennot tai seminaarit on sijoiteltu aivan miten sattuu ja toki ne menee päällekäin kaiken muun kanssa. Mutta mitkään selitykset ei paikkaa sitä tosiasiaa, että kursseja jäi aika paljon kesken ja olisin varmaan valmistunut kandiksi ajat sitten, jos olisin sitkeästi käynyt kurssit loppuun. Melko tunnollisena mun on lopulta aika vaikea palauttaa mitään myöhässä ja parikin kertaa essee tai luentopäiväkirja jäi palauttamatta, koska se ei olisi ehtinyt deadlineen mennessä. Sillä ei kuitenkaan ihan oikeasti olisi ollut mitään väliä, että palautus tapahtuu vaikka viikon myöhässä. Arvosana voi vähän tippua, mutta nopat on noppia. Yläasteella harmitti, jos kokeesta tuli vaan 10-, mutta yliopistossa harmittaa vain, jos kurssista ei saa arvosanaa ja opintopisteitä ollenkaan. Näin ne ajatukset muuttuu!
Yks päivä hieno ilta-aurinko, kun tsykkelöin töistä kotiin. Yhteenkään tenttiin en muuten koskaan lukenut yöllä, silloin kuuluu nukkua.
Tämän raivorehellisen tilityksen jälkeen voin vain todeta, että tulipahan opiskeltua. Ainakin tällä hetkellä on sellainen olo, että tulevana syksynä en aio opiskella yhtään mitään, koska nyt tarvitsen pienen funtsimistauon. Katsotaan muuttuuko se mieli vielä tästä, koska viime töikseni tein sosiaalityön peruskurssin tentin ja saatoin ehkä ihan vähän syttyä sosiaalityölle, vaikka aiemmin en ole pitänyt sitä oikein minään. Mutta nyt pääasia on se, että kaikki stressi on tältä erää ohi ja olen saanut jotain valmiiksi ja se tuntuu tosi hyvältä!

P.S. Huomenna voimanostokisat, light weight baby!

P.S.S Yhteislenkki tulevana sunnuntaina kello 18, ajetaan Pyhäjärven ympäri leppoisaan tahtiin!
  • Lähtö- ja paluupaikka: jättimäisen kumiankan luota Ratinan stadionin vierestä kello 18
  • Kesto ja vauhti: Matka n. 30 kilometriä, noin 2 tuntia, vauhti mitoitetaan osallistujille sopivaksi, mutta ei mennä kovaa!
  • Luokitus: 2/helppo (täältä näkee luokituksen kriteerit)
  • Pyörä: kaikki muut paitsi maantiepyörä, koska reitillä on myös hiekkateitä.
  • Mitä mukaan: Säähän sopivat vaatteet ja kypärä, juotavaa ja pientä evästä, pyörääsi sopiva sisäkumi tai riski siitä, että kävelet (tai uit) kotiin, jos sellaista ei ole mukana. 
  • Kenelle sopii: Ihan kaikille, jotka haluaa polkea leppoisaan tahtiin Pyhäjärven ympäri!
  • Lenkille osallistujat ajavat omilla vakuutuksillaan, koska Rahkamuija ei aio vakuuttaa osallistujia.
  • Osallistuminen on tietenkin ilmainen! (Toivon kuitenkin, että lenkin päätteeksi täytät arviointilomakkeen ohjaustaidoistani.)
  • Lisätietojen kyselyt ja ilmottautumiset kommenttiboksiin (Riittää ihan anonyymi kommentti, tyyliin "Tulen mukaan. t. Pirkko") 
Edelliset lenkit on saanut tosi paljon kehuja ja suitsutusta ja on ylistetty niin ohjaajaa (sitä ihan erityisesti), reittejä kuin maisemiakin. Tuu mukaan!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Synttäriviikonloppu

Juuri tällä hetkellä mulla on maailmankaikkeuden hirvein tenttiressi ja ehkä vielä sitäkin pahempi ähky. Toivon, että edes jälkimmäinen on jo huomenna poissa, koska tätä fiilistä ei kovin kauaa kestäisi, vatsalaukun että pään lahoaminen alkaa olemaan jo aika lähellä! Tenttiressi toivottavasti katkeaa loppuviikon tentteihin tai sitten jatkuu tästä iäisyyteen, jos en pääse läpi.
Mulla oli eilen synttärit (24 vuotta!) ja sen kunniaksi on bailattu armottomasti läpi viikonlopun. No ei nyt ihan, mutta melkein. (Instagram-seuraajat valitettavasti tietää jo koko viikonlopun juonen, sori.)
Perjantai-iltana lähdettiin keittymään paljuun Näsijärven rantaan ja morjes, että oli siistiä! Paljussa 38 astetta, Pepsi oli kylmää ja sateenkaari taivaalla upea. Täydellistä!
Terveisiä papalle sinne sateenkaaren päähän, pistettiin sun rantaan palju ja rantasaunakin on rempattu komeaksi! Näkisitpä!
Kuten kaikki hyvät synttäripäivät, eilinen alkoi kakulla. Olen kuolannut Prisman kylmähyllystä lakukakkua jo monta kuukautta ja vihdoin eilen sain sen. Tavoilleen uskollisesti Rahkaäijä oli ostanut kakun päiväysalesta, "kun siinä oli sopivasti sun synttäripäiväkin". :D Hurjan hyvää kakkua! Leokolle tuli myös hirveä kakkuhimo ja se yritti tunkea jatkuvasti lautaselleni nuolemaan kuorrutusta.
Kokonainen kakku! Mulle!

Rahkasmoothie huuhteli alas koko komeuden.
Aamukakun jälkeen käytiin vähän kattelemassa mulle synttärilahjoja Nippeli-pyöräkaupan koeajopäivillä. Rahkaäijä oli hiukan nuukalla tuulella, eikä ostanut mulle yhtään pyörää lahjaksi. Loppupäivä kuluikin töiden merkeissä ja baarikierroksen sijaan menin puoli kymmeneltä nukkumaan, vaikka nyt pääsisin kaikkiin aikuisten paikkoihin joraamaan. Harmi, kun en kauheasti pidä joraamisesta!
Juustoa ei voi olla koskaan liikaa. 
Juhlat jatkuivat vielä tänäänkin, kun prässäsin appiukon viemään meidät Coussiccaan syömään. (Ei se anoppikaan hullumpaa lahjaa antanut, sain polvilämppärit kyykkyyn! <3) Kun kerran oli maksaja mukana, niin pöytään pistettiin viinit, gorgonzolaetanat ja pääruuaksi lammasta. Saanko vielä kerran korostaa, että mulla on aivan hirvittävä olo, koska söin ihan liikaa? Coussicca on oikeesti Tampereen paras ravintola, mahtavaa ruokaa, isot annokset (eh...) ja hyvä palvelu!
Just eikä melkein medium miinus!
Elämä 24-vuotiaana on siis alkanut varsin herkullisissa merkeissä. Se olkoon alkaneen ikävuoden teema! Nyt pyörähdän sänkyyn voivottelemaan täyttä mahaani ja sitä, kuinka en ymmärrä tiedonsosiologiasta yhtään mitään. Heippahei ja hilpeää ensi viikkoa!

torstai 14. toukokuuta 2015

Kevätkiimaa pukkaa

Voisin kuvitella, ettei ole kovin helppoa olla vuoden vanha kollikissa. Sen ainakin varmaksi osaan sanoa, että ei ole kovin helppoa olla sen kollin omistaja.
"Annas olla viimenen kerta, kun puhut musta pahaa internetissä!"
(Ei tosiaan ole helppoa. Juuri kun sain aloituslauseet kirjoitettua ja ekan kuvan laitettua, Leoko hyppää työpöydälle ja kaataa sheikkerillisen vettä jollain ninjaliikkeellä, niin että se lentää kaaressa mun päälle, näppikselle, pöydällä oleville laskuille, lattialle, matolle... Seuraavan kerran harkitsen tarkemmin, ennen kuin kirjoitan mitään, mikä voisi loukata Leokon herkkiä tunteita.)
Leokon passipaikka, tästä kytätään maailman menoa tuntikaupalla. 
Enää ei tarvitse epäillä, että Leokon holtittoman kokoiset pallit olisivat vain koristeena, koska nyt on aloitettu kunnon kollin elämä. Korvatulpille on kysyntää, kun nuori isäntä laulaa luikauttelee rakkauslauluja pitkin öitä. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta kaveri on myös ihan pari kertaa merkannut, että tää on mun reviiri.
"Tulispa tuolta puskan takaa nyt joku tyttökissa äkkiä. Hei tuolla menee orava, kyllä sekin kelpais paremman puutteessa!"
Myös Leo on saanut osansa Leokon holtittomista mielenliikkeistä ja toisinaan tietää, että nyt on vaan parempi juosta karkuun ja lujaa, tai saa osansa Leokon jakamasta "hellyydestä".
Täällä missään saa olla rauhassa!
Meno oli muutaman päivän varsin hurjaa, mutta sitten hain kasvattajan neuvosta Feliway-feromonihaihduttimeen uuden patruunan, niin meininki rauhottui huomattavasti. Feliwayn täytöt maksaa apteekissa 30 euroa (!!?!), mutta huomattiin vastikään, että niitä saisi Ebaysta huomattavasti huokeammin. Yksi täyttöpatruuna kestää vain kolme viikkoa ja voisin kuvitella, että Leokon sekoilut ei ihan kolmessa viikossa mene ohi. Kissan on siis tarkoitus ryhtyä isäksi joskus tulevaisuudessa, niin siksi näitä testosteronihöyryjä ei olla katkaisemassa kastraatiolla.
"Minuthan on kyllä leikattu. Muuten kivekseni olisivat ainakin bataatin kokoiset!"
Muuten kissaelämä etenee oikein mukavasti, kuten tähänkin asti. Kissat on kyllä parasta viihdettä ja niitä katselee iltaisin paljon mielummin kuin televisiota. Tällä viikolla otin projektiksi, että kissat oppivat käskystä istumaan. Saa nähdä tuottaako harjoittelu tulosta!
Meni taas matto vähän kasalle, kun riehuttiin!
Alkuun Leo käyttäytyi meillä hyvin herrasmiesmäisesti, mutta sittemmin on kyllä näyttänyt kaikki parhaat bengalitemppunsa. Sen lisäksi, että se on aivan kaikissa kotiaskareissa mukana, se tykkää laittaa "paikkoja kuntoon" ihan itsekseenkin. Nyt ollaan jo opittu, että kananmunia tai kaurahiutaleita ei säilytetä pöydällä, koska ne levitetään pitkin lattioita ja eläinkaupasta on aika turha ostaa mitään herkkupaloja, koska Leo kaivaa ne melkein mistä hyvänsä ja syö ihan omia aikojaan. Nyt kalanmuotoiset herkut on eteisen ylähyllyllä parin metrin korkeudessa ja sieltä Leo ei (vielä) ole niitä saanut tassuihinsa. 
Ihan turha pistää mitään hienoja nukkumapesiä kissalle, kun paras paikka on kuitenkin vessan lattia.
Suosikkini Leon puuhista on sen ihastus jääkaappiin. Aina kun jääkaapin ovi aukeaa, bengali hölköttää paikalle ja nostaa etutassut jääkaapin reunaa vasten, ihan kuin tarkistaakseen, että mitähän sitä tällä kertaa ottaisi kaapista. Leo ei taida tietää, että jatkuva jääkaapilla ravaaminen ei tee linjoille hyvää!
Komeet on linjat, yhtään ei ole tullut mahaa jääkaapilla ravaamisesta!
 Leoko sen sijaan tuntuu käyvän päivä päivältä huomionkipeämmäksi ja yleensä kissat pitää sulkea oven taakse jos mielii lukea tenttiin, koska muuten naaman päällä kiehnää ja kurisee Leoko. Se pitää myös huolen, että ei jää paitsi yhdestäkään silityksestä, koska Leolle lässyttäessä paikalle juoksee salamana myös Leoko, koska sekin tahtoo rakkautta ja rapsutuksia. Ihan kun ei niitä muuten saisi!
Leokoa ei myöskään haittaa Rahkamuijan vuolaat halailu- ja pussailukohtaukset, vaan kestää ne kuin mies. 
Kyllä nää kissat on vaan jotain aivan huippua ja niille haluaa aina vaan parasta. Sen takia autotallisaliprojektin jälkeen alkaa kissojen ulkohäkki-projekti. Pääsee Leokokin katteleen oravia vähän lähempää!
Julisteet ja kuvat, ne on tärkeä elementti salilla!
Kiitos kysymästä, ihmisillekin kuuluu hyvää! Viikon päästä lauantaina on voimanostokisat HH Gymillä ja tällä viikolla on otettu viimeisiä kovempia reenejä ennen kisoja. Olen ihan tyytyväinen menneisiin reeneihin, vaikka kaikki ei ihan täydellistä olekaan. Ehjiä ja rutisemattomia rustoja en saa polviin, eikä penkkipunnerrus ole maagisesti kehittynyt itsestään kymmentä kiloa, mutta muuten ihan jees. Niinku Arskakin tossa julisteessa sanoo, pää kiinni ja sitä kyykkyä!