torstai 14. toukokuuta 2015

Kevätkiimaa pukkaa

Voisin kuvitella, ettei ole kovin helppoa olla vuoden vanha kollikissa. Sen ainakin varmaksi osaan sanoa, että ei ole kovin helppoa olla sen kollin omistaja.
"Annas olla viimenen kerta, kun puhut musta pahaa internetissä!"
(Ei tosiaan ole helppoa. Juuri kun sain aloituslauseet kirjoitettua ja ekan kuvan laitettua, Leoko hyppää työpöydälle ja kaataa sheikkerillisen vettä jollain ninjaliikkeellä, niin että se lentää kaaressa mun päälle, näppikselle, pöydällä oleville laskuille, lattialle, matolle... Seuraavan kerran harkitsen tarkemmin, ennen kuin kirjoitan mitään, mikä voisi loukata Leokon herkkiä tunteita.)
Leokon passipaikka, tästä kytätään maailman menoa tuntikaupalla. 
Enää ei tarvitse epäillä, että Leokon holtittoman kokoiset pallit olisivat vain koristeena, koska nyt on aloitettu kunnon kollin elämä. Korvatulpille on kysyntää, kun nuori isäntä laulaa luikauttelee rakkauslauluja pitkin öitä. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta kaveri on myös ihan pari kertaa merkannut, että tää on mun reviiri.
"Tulispa tuolta puskan takaa nyt joku tyttökissa äkkiä. Hei tuolla menee orava, kyllä sekin kelpais paremman puutteessa!"
Myös Leo on saanut osansa Leokon holtittomista mielenliikkeistä ja toisinaan tietää, että nyt on vaan parempi juosta karkuun ja lujaa, tai saa osansa Leokon jakamasta "hellyydestä".
Täällä missään saa olla rauhassa!
Meno oli muutaman päivän varsin hurjaa, mutta sitten hain kasvattajan neuvosta Feliway-feromonihaihduttimeen uuden patruunan, niin meininki rauhottui huomattavasti. Feliwayn täytöt maksaa apteekissa 30 euroa (!!?!), mutta huomattiin vastikään, että niitä saisi Ebaysta huomattavasti huokeammin. Yksi täyttöpatruuna kestää vain kolme viikkoa ja voisin kuvitella, että Leokon sekoilut ei ihan kolmessa viikossa mene ohi. Kissan on siis tarkoitus ryhtyä isäksi joskus tulevaisuudessa, niin siksi näitä testosteronihöyryjä ei olla katkaisemassa kastraatiolla.
"Minuthan on kyllä leikattu. Muuten kivekseni olisivat ainakin bataatin kokoiset!"
Muuten kissaelämä etenee oikein mukavasti, kuten tähänkin asti. Kissat on kyllä parasta viihdettä ja niitä katselee iltaisin paljon mielummin kuin televisiota. Tällä viikolla otin projektiksi, että kissat oppivat käskystä istumaan. Saa nähdä tuottaako harjoittelu tulosta!
Meni taas matto vähän kasalle, kun riehuttiin!
Alkuun Leo käyttäytyi meillä hyvin herrasmiesmäisesti, mutta sittemmin on kyllä näyttänyt kaikki parhaat bengalitemppunsa. Sen lisäksi, että se on aivan kaikissa kotiaskareissa mukana, se tykkää laittaa "paikkoja kuntoon" ihan itsekseenkin. Nyt ollaan jo opittu, että kananmunia tai kaurahiutaleita ei säilytetä pöydällä, koska ne levitetään pitkin lattioita ja eläinkaupasta on aika turha ostaa mitään herkkupaloja, koska Leo kaivaa ne melkein mistä hyvänsä ja syö ihan omia aikojaan. Nyt kalanmuotoiset herkut on eteisen ylähyllyllä parin metrin korkeudessa ja sieltä Leo ei (vielä) ole niitä saanut tassuihinsa. 
Ihan turha pistää mitään hienoja nukkumapesiä kissalle, kun paras paikka on kuitenkin vessan lattia.
Suosikkini Leon puuhista on sen ihastus jääkaappiin. Aina kun jääkaapin ovi aukeaa, bengali hölköttää paikalle ja nostaa etutassut jääkaapin reunaa vasten, ihan kuin tarkistaakseen, että mitähän sitä tällä kertaa ottaisi kaapista. Leo ei taida tietää, että jatkuva jääkaapilla ravaaminen ei tee linjoille hyvää!
Komeet on linjat, yhtään ei ole tullut mahaa jääkaapilla ravaamisesta!
 Leoko sen sijaan tuntuu käyvän päivä päivältä huomionkipeämmäksi ja yleensä kissat pitää sulkea oven taakse jos mielii lukea tenttiin, koska muuten naaman päällä kiehnää ja kurisee Leoko. Se pitää myös huolen, että ei jää paitsi yhdestäkään silityksestä, koska Leolle lässyttäessä paikalle juoksee salamana myös Leoko, koska sekin tahtoo rakkautta ja rapsutuksia. Ihan kun ei niitä muuten saisi!
Leokoa ei myöskään haittaa Rahkamuijan vuolaat halailu- ja pussailukohtaukset, vaan kestää ne kuin mies. 
Kyllä nää kissat on vaan jotain aivan huippua ja niille haluaa aina vaan parasta. Sen takia autotallisaliprojektin jälkeen alkaa kissojen ulkohäkki-projekti. Pääsee Leokokin katteleen oravia vähän lähempää!
Julisteet ja kuvat, ne on tärkeä elementti salilla!
Kiitos kysymästä, ihmisillekin kuuluu hyvää! Viikon päästä lauantaina on voimanostokisat HH Gymillä ja tällä viikolla on otettu viimeisiä kovempia reenejä ennen kisoja. Olen ihan tyytyväinen menneisiin reeneihin, vaikka kaikki ei ihan täydellistä olekaan. Ehjiä ja rutisemattomia rustoja en saa polviin, eikä penkkipunnerrus ole maagisesti kehittynyt itsestään kymmentä kiloa, mutta muuten ihan jees. Niinku Arskakin tossa julisteessa sanoo, pää kiinni ja sitä kyykkyä!

15 kommenttia:

  1. Hyvä tuo Arskan juliste!

    VastaaPoista
  2. Oon tosi huono jättämään kommentteja, mutta aina välillä pitää! Ollaan poikaystävän kanssa harkitsemassa kissan hankkimista, ja perusmaatiaisen ohella myöskään rotukissat eivät ole ihan poissuljettu vaihtoehto. Näytin sille kuvaa Leokosta, että "eiks oo söpö, kato minkä värinen, eiks oo söpö". Vastaus: "Joo, ihan söpö, mutta ei tarpeeks pörrönen." Kehkeytyykö tästä parisuhdekriisi?

    Pakko myöntää, että oon hintsusti kateellinen tuosta teidän Rahkasalista. Onneksi uuden kämpän naapurirapussa on minikuntosali, close enough.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Leoko ei ole tarpeeksi pörröinen, niin sitten pitää tietysti ottaa somali, abessinialaisen pitkäkarvainen versio :)

      Poista
    2. Jes, kiva kun jätit kommentin Maisa! Miu, ihanaa kun teille tulee kissa! Kyllä mää oon sitä mieltä, että se joka on kissojen pääasiallinen omistaja, saa päättää millanen kissa tulee. :D

      Kuten Meri sanoi, niin pörröinen versio Leokosta olis somali, kannattaa tutustua!

      Rahkasali on kyllä todellinen unelmien täyttymys, en voi uskoa, että se on ihan kohta valmis.

      Poista
  3. Rahkakattien kuulumisia onkin jo tullut odoteltua!

    Kiimaiset kissat, niin kollit kuin nartutkin, ovat kieltämättä sangen rasittavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, että joku varmasti kuumeisesti jo odottelee kissakuulumisia. :)

      Se on tullut huomattua, ainakaan tää elämä kollin kanssa ei ole välillä hirveen herkkua!

      Poista
  4. Ah, kiimaiset kollit. Ei tuu ikävä. Me pantiin meidän Unskin pallit lomalle (kemiallinen kastraatio siis) odottamaan kasvattajan uutta tyttökissahankintaa, kun joka nurkka haisi kuselle ja Miisu-parka sai jatkuvasti tuta seksuaalista häirintää. Nyt toi on taas kuin pieni pentu. Toki riskinä on, että mieskunto ei palaudu, mutta otettiin riski. Mekein 2 vuotta kollittelua oli tarpeeksi. :)

    Mä voin vaan kuvitella, millaista teillä on, koska meidän karvahanurit ovat kuitenkin aika laiskoja mölliäisiä molemmat. Aby-kolli on varmaan melkoinen hormoniraketti.

    Arska on toki magee, mutta toi teidän hääkuva vasta hieno onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin mietittiin tota pallien lomautusta, mutta ei ainakaan vielä päädytty siihen. Täytyy katsoa, kuinka kauan tätä jaksaa! Se ei tosiaan ole kivaa toiselle kissalle, jos joku roikkuu koko ajan niskassa.

      Ainakin tuntuu, että Leoko on alituisen levottomuuden kynsissä, eikä malta olla sekuntiakaan paikallaan kun pitää mennä jonnekin huuteleen.

      Äläs muuta sano, sen paikka on niin tuolla salin seinällä!

      Poista
  5. Täältä tulee kaikki sympatia elämälle kollin kanssa! Feliwaystä on tosiaan apua, meillä tosin piti olla yksi haihdutin/huone, että merkkailu pysyi kurissa. Kissan käytöksestä huomasi heti jos yhdestäkin haihduttimesta pääsi pullo tyhjenemään. Kalliita noi täyttöpullot tosiaan on, varsinkin apteekista.

    Kollin merkkailujen siivoamiseen suosittelen simple solutionia. ja silloin tällöin kämpän tarkistus UV-lampun kanssa voi olla paikallaan (pääsee leikkimään CSI:tä!), niitä merkkailujälkiä voi löytyä yllättävistäkin paikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tarvis kans käydä hakeen lisää Feliway-haihduttimia, koska tuo ei millään yltä alakertaan asti. Saiskohan eläinkaupasta halvemmalla noita täyttöjä?

      Täytyykin käydä hakemassa tuota Simple solutionia! Tuntuu välillä, ettei hajua saa millään pois. Ja mää en oo ihan varma uskaltaisinko tsekata UV-valolla kämppää, kuolisin varmaan kauhistukseen. :D

      Poista
  6. Se on varmaan hienoa kun tietää että tuo moukuna loppuu jossain vaiheessa. Mä oon hirveen pitkävihainen jokaiselle eläväiselle joka tohtii mun untani häiritä. Mirkulla on ollu kova koulu, mutta kyllä se nykyään suurimman osan ajasta muistaa että makuuhuoneesta paukkaa hullu huutava ämmä jos hän erehtyy moukuamaan surujaan yöllä :D Ja neiti on kyllä leikattu, mutta silti potee puheripulia harva se päivä.

    En muuten ole törmännyt mihinkään niin selkäpiitä karmivaan herätykseen kuin kissan mouruna. Varmaan karmein tapa herätä heti palovaroittimen jälkeen, vai oonkohan mä vaan jotenkin yliherkkä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, varmasti Mirkku tietää jo pitää kuononsa kiinni ainakin öisin. :D

      Leokolla on kohtuullisen matala ääni, niin korvatulppien kanssa huuto on aivan siedettävissä. Mutta jonkun isompiäänisen kaverin kanssa menis varmasti hermo!
      Keskellä yötä herääminen on kauheeta, tapahtu se mistä tahansa syystä. :D

      Poista
  7. Nauhuri vaan käyttöön ja pikku miukumista talteen, on mukava kuunnella sitten kun on liian hiljaista ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta ei kiitos. :D Oliskin välillä hiljasta!

      Poista