Tiistai, mikä ihana tekosyy puhua tyhjänpäiväisyyksiä!

Alkuviikko on näyttänyt varsin värikkäänä, siihen on kuulunut paljon kouluepätoivoa, vähän töitä, riemun kiljahduksia ja kauhun sekaisia hetkiä. Eilen tein salilla palautteluviikon penkkitreenin, olen huomattavan helpottunut, että kevyempi viikko on pian ohi, melkein jo hävettää niin pienet painot. Heh heh, ihan kun ne yleensä olis jotenkin suuret. Menossa on siis Wendlerin Boring but big -ohjelma, jossa joka neljäs viikko kevennetään voimaliikkeitä.

Leuatuskausi vetelee viimeisiään, pian voisi olla paikallaan kesän best of leuatukset!

Bussikortista on ollut lataus loppu jo pidemmän aikaa ja tärkeämpiäkin rahanreikiä on, joten tänäänkin koulumatka meni joutuisasti fillarilla. Takaisin tullessa pukkasi pahemman kerran kylmää hikeä, kun oikealta kolmion takaa meinasi joku soccermami tulla farmariautollaan päälle. Lähes ilmiömäisellä reagointikyvyllä sain väistettyä, niin että auto ehti pysähtyä. Kolmion takaa tuli ja blää blää, mutta jos ajaa polkupyörällä kevyen liikenteen väylää 40 km/h, eikä yhtään kato risteyksissä, en ainakaan ihan syyttömänä olisi voinut itseäni pitää, jos olisi kolissut. Onneksi ei kolissut! Jatkossa varmaan molemmat osapuolet tajuaa olla tarkempia.

Paint-dramatisointi tilanteesta

Tänään käytiin vähän Team TEHO Sportin kanssa spurttailemassa järkkyjyrkkiä mäkiä, mutta siitä lisää huomenna. Yhteistreenin jälkeen mä ja Rahkaäijä jäätiin vielä hetkeksi pelleilemään Pirkkalan kirkonkylän koulun pihaan. Taidan olla jotenkin ylikasvanut noihin kiipeilytelineisiin, aikamoista ähkimistä oli!

Vaatii vähän vielä reeniä tää mun sulava striit wörkautti.

Aiemmin päivällä sisäinen lapseni  kiljui riemusta yliopiston kaikuvassa aulassa, kun Rahkaäijä iloisesti ilmoitti ostaneensa mulle Aku Ankan Lataamo-palvelun seitsemäksi kuukaudeksi. Tää Aku-fanaatikko vois melkein itkeä ilosta, digitaalisena 100 000 sivua akkareita, oi kyllä! Veikkaan, että tabletilla plärättävät sarjakuvat ei juurikan paranna ennestään heikkoa motivaatiota seurata luentoja. ;)

Löysin myös uuden ystävän koulun pihasta!

Koska internetti on mennyt sekaisin ja tänään Rahkamuijan keväistä hölmöilyä on klikattu enemmän kuin koko blogia yhtenäkään kuukautena, on varmaan kyytiin eksynyt myös uusia lukijoita. Pieni pikaesittely on siis paikallaan.

Tää on Rahkaäijä.

Kuten selväksi on käynyt, meikä on Rahkamuija ja styylaan varsin vakavasti Rahkaäijän kanssa. Rahkaväki pitää majaansa Hervannassa ja kaksiossa kanssamme asuu viisi fillaria ja muuta haisevaa treenitavaraa varsin paljon. Meillä syödään tosi paljon rahkaa ja ruokaa muutenkin ja melkein joka päivä tulee tehtyä jotain sporttailua. Jos ei muuta, liikuntavieroitusoiressa rasvaillaan pyörien ketjuja ja laskeskellaan seuraavan treenikierron painoja. Molemmat käy opintojen ohessa töissä, ihan vaan siksi, että tämä pyöräsirkus ja muut järjettömät rahanreiät on pakko rahoittaa jollain. Tulevaisuuden haaveissa on oma kotisali (joo, ei tänne kaksioon...) ja ensi talvena voisi lähteä viikoksi pitämään omaa etelän leiriä jonnekin halpaan turistirysään. Siinä bloggaaja ja sen äijä pähkinänkuoressa! Kommenttipoksiin saa aivan vapaasti esittää mieltä kaihertavia kysymyksiä nyt ja jatkossa!

Nyt nukkuun, että jaksan kyykätä huomenna pelkällä tangolla.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 432 (yksi rahka = 250 gramman purkki)