Maalaisromantiikkaa

Eilen yllätimme itsemme jälleen salilta. Rahkaäijä otti reenin puhtaasti äijäillen ja teki vain pohkeet ja kyykkyä 10x10, pimee mies. Itse vain tyttöilin maven ja etukyykyn parissa. Olen viime aikoina nappaillut mavea matalan korokkeen päällä seisten, kun irrotus on välillä vähän ongelmallista. Ja jotenkin se tuntuu paljon helpommalta! Ehkä keskittyminen on toista luokkaa, kun tavallisessa vedossa. Loppuun poimin vielä perusvedolla yhden 2x100 kg, kun puolukat konsanaan. Eikös se olekin jotain samaa luokkaa, kun nostais 200 kiloa kerran,  no heh heh. Ja jos joku on tosi hyvä kyykyn kans, niin saa tulla neuvoon muakin, mä en näet ole ihan niin hyvä...

On muuten suuri kehtauskynnys viedä kamera salille ja napsia pullistelukuvia, kun samassa huoneessa on parikymmentä isoo (jotkut vähän enemmän ja jotkut vähän vähemmän), örisevää äijää treenaamassa. Ja voin kertoo, että kukaan niistä ei ota plokiinsa kuvia reenin ohessa!
Jos pitäis äänestää kaikkein epämieluisin lihasjumi, niin takareidet voittais vaalit kirkkaasti. Mutta jumi on voimaa, ja tänään vaan köpöttelin rauhallisen juoksulenkin maaseudun rauhassa.Siellä ei kukaan myöskään nauranut kameralle (kun ei ketään koko matkalla näkynyt).

Lintukodossa kaikki huonosti :((

Tyyni valtamer... eiku siis Näsijärvi

Viittä vaille sata ja tuhat juostua kilometriä kyseisellä valtatiellä

Näiden herkkääkin herkempien maalaistunnelmien jälkeen suuntasin keskustelemaan viisaan mummuni kanssa ryijyistä ja avioliitoista. Voiko mielenkiintoisempia aihealueita ollakaan? Mummulla oli hoidossa Eka-koira ja vaikka en mikään varsinainen koirafani olekaan, Eka on ihan kiva! Ah, kyllä maalla on sitten mukavaa!

Tuitui, lässynlässyn, pusipusi ja niin edelleen

Mulla on menossa ihan mainio kuvaprojekti, josta voisin väittää haastajaa maailmanlaajuiselle lankutus-ilmiölle, mutta sitä lajia lisää, kun materiaalia on vähän kertynyt!