tiistai 25. huhtikuuta 2017

Suomen ensimm√§iset Shorty Awards -voittajat! ūüŹÜ

Jatketaan siitä, mihin jäätiin edellisessä postauksessa! Lennettiin siis Orlandosta New Yorkiin myöhään lauantaina ja keltaisen taksin kyydittäminä saavuimme hotellille. Valitsin hotellin niin, että se olisi mahdollisimman ytimessä, mutta samaan aikaan järkevän hintainen ja onnistuinkin valinnassa mainiosti. Times Squarelle oli matkaa vain pari korttelia ja hotelli oli siisti ja eikä luteitakaan näkynyt. Me ollaan aivan hysteerisiä bed bugsien kyttääjiä, Suomessakin pengotaan jokaisen hotellin patjat ennen huoneeseen majoittumista.
Vaikka kello oli hotellille saapuessa jo yksi yöllä, Times Square veti meitä puoleensa kuin magneetti. Meidän oli pakko päästä katsomaan miltä näyttää Pohjois-Amerikan suurimman kaupungin keskusta lauantai-yönä. Ja elämää riitti! Aivan kuin olisi ollut päivä, kaikki mainosvalot pösöttivät niin kirkkaina ja ihmisiä oli liikkeellä valtavasti.
Lauantai-illan huumaa Times Squarella. Jos noista kaikista vilkkuvista valoista ei saa epilepsia-kohtausta, niin ei sitten mistään!
Pienen kävelykierroksen jälkeen maltettiin mennä nukkumaan. Meidän hotellin wifi-yhteys toimi vähän satunnaisesti, niin sunnuntai-aamu alkoi lähimmän Starbucksin etsinnällä. Rahkaäijän piti saada kahvia ja meidän molempien piti päästä pyhien yhteyksien äärelle. Neljä vuotta sitten Kaliforniassa ei ollut mikään ongelma, vaikka oli päiviä ilman nettiä, mutta nyt se olisi ollut mahdotonta, koska työhommat hoidetaan täysin somessa ja sähköposteilla. Ensi kerralla otetaankin joku datapaketti reissun ajaksi, ettei tarvitse juosta Tähtipaksin wifin perässä.
Sitten asiasta ihan toiseen, Yhdysvalloissa on jännittävää huomata kuin paljon tippi vaikuttaa palvelun laatuun. Esimerkiksi ruokakaupoissa tai kahviloissa, joissa myyjiä ei tipata, on meno välillä todella tylyä. Aivan kuin asiakaspalvelijat vihaisivat elämäänsä tai vähintään asiakkaita, eikä asiakkaita tervehditä tai katsota silmiin. Ei tietysti joka paikassa, mutta monesti törmäsin tähän. Sitten taas esimerkiksi ravintoloissa, joissa tarjoilijat saavat tippiä, on meno aivan eri ja ollaan niin mielinkielin. Mutta kannattaa ollakin, jos perheen elättäminen on tipeistä kiinni.
Hengaan vaan ton kupin kanssa, en pidä kahvista.
Bryant Parkissa oli jo kevät!
Meillä oli sunnuntaina aamupäivällä meet&greet Bryant Parkissa, oltiin siis vain ilmoitettu, että ollaan paikanpäällä kello 11, tulkoon ken tahtoo. Paikalle löysi tiensä viisi ihmistä ja myöhemmin vielä kaksi kävi moikkaamassa meitä hotellilla, kun heidän juna oli myöhässä. Näistä viidestä ihmisestä yksi oli syntyperäinen newyorkilainen, yksi oli Ranskasta, yksi saksalais-virolainen ja kaksi Israelista, mutta kaikki asuivat Yhdysvalloissa. Aika kansainvälinen meininki! Israelilaispariskunta oli kunnon hipstereitä, jotka kertoivat, että tykkäävät katsella meidän videoita monta peräkkäin ja samalla "drink and smoke". Mitä lie pössyttelevätkään meidän videoiden parissa...
Meet&greetin jälkeen hain välipalakeksin. Maistui yllättäen ihan proteiinipatukan ja keksin sekoitukselta.
Jäätelöautoja, hot dog -kioskeja, kebab-kojuja ja pretzel-kärryjä oli joka kadunkulmassa. New Yorkissa ei ainakaan pääse kuolemaan nälkään!
Fanitapaamisen jälkeen nukuttiin vähän päikkäreitä ja käytiin purilaisella ja sen jälkeen alkoikin Shorty Awards -gaalaan valmistautuminen. Tämän Shorty-homman historia on meidän kohdalla sellainen, että olin tammikuussa käymässä kaverilla, kun Lauri välitti mulle sähköpostin meidän ehdokkuudesta saatesanoilla "Noi bileet olis new vitun jorkissa!" Tutkittiin vähän tapahtuman taustoja ja todettiin, että tää on nyt hyvä juttu olla mukana, koska kyseessä on sosiaalisen median suurin ja arvostetuin gaala, ikään kuin somen Oscarit. Meillä kävi tammikuussa myös yksi kuvausporukka Jenkeistä, jotka oli tosi innoissaan meidän ehdokkuudesta. Nämä oli siis sellaisia tyyppejä, joiden näkemystä kannattaa kuunnella. Maaliskuussa selvisi, että olemme finaalissa ja silloin viimeistään tehtiin päätös lähdöstä. Oli Laurin kuningasidea yhdistää tähän samaan matkaan Florida, hyvä Rahkaäijä!
Tässä me jonotellaan vielä "rahvaiden jonossa".
Shorty Awardsin coctail-tilaisuus alkoi puoli viideltä ja se järjestettiin PlayStation Theaterilla, joka oli hyvin lähellä meidän hotellia. Katsottiin, että tässä on jono tapahtumaan, eikun odottamaan omaa vuoroa. Satuttiin kysymään vielä järjestäjätahon henkilöltä, että olemmeko oikeassa paikassa ja kun tämä kuuli, että olemme ehdolla, tuli pikainen lähtö vippijonoon, jossa sisäänkäynti kulki punaisen tai tässä tapauksessa vihreän maton kautta. Siellä salamavalot välkkyi ja joku Shortyn tyyppi tuli haastattelemaan meitä, että miksi me murskataan kamaa ja miksi ihmiset katsoo sitä. Hyvä kysymys. :D
Ilmaisen viinan pileet. Siitä lisää myöhemmin. :D
Melkein heti sisäänpääsyn jälkeen (sisälle tultiin tietenkin metallinpaljastimen kautta, kuten varmaan joka paikkaan Jenkeissä) meidät vinkattiin sivumpaan ja lyötiin kaksi pystiä kouraan ja onniteltiin. Vat da faak, mitä täällä tapahtuu?! Ollaanko me nyt voittajia? Miksi näitä on kaksi? Miksi me saatiin nämä jo nyt? :D Ilmeni, että gaalassa on niin monta kategoriaa, että vain pieni osa palkitaan lavalla ja muut voittajat saavat palkinnon heti. Esimerkiksi lavalla palkittiin vain paras naisnäyttelijä, mutta ei miesnäyttelijää ja vuoden Youtuber sai palkintonsa lavalla, mutta Youtuber Comedian ei. Jokaisesta kategoriaryhmästä oli yleensä vain yksi tai kaksi kategoriaa palkittiin lavalla. Meidän kategoria oli siis Weird ja se kuului 9 muun kategorian kanssa Tech & Innovation -ryhmään. Tästä ryhmästä palkittiin lavalla muistaakseni vain STEM-voittaja eli Bill Nye, joka on tehnyt paljon tiedeaiheisia sarjoja. Vissiin muutenkin joku kova äijä, koska sille hurrattiin varmaan kaikkein eniten.
Meidän pojat!
Saatiin tosiaan kaksi täysin samanlaista palkintoa, toinen tietysti murskattavaksi. Tämä on siitä hauska juttu, että kun kuulimme ehdokkuudesta, Lauri puoliläpällä vastasi viestiin, että ok, hyväksymme ehdokkuuden, mutta haluamme kaksi palkintoa, jos voitamme. Ja nyt me voitettiin ja saatiin kaksi palkintoa! Voi tätä elämää!
Moi, me ollaan Late ja Anni Tampereelta ja me tultiin putsaan palkintopöytä tänne teidän New Yorkin gaalaan!
Shorty Awards on järjestettiin nyt yhdeksättä kertaa ja tänä vuonna ensimmäisen kerran ehdokkaaksi valittiin suomalaisia tekijöitä, eli me ja Younower-tähti Peppina. Me panostettiin aika paljon yleisöäänestyksen mainostamiseen ja koitettiin pommittaa sitä paljon somessa ja videolla ja se kannatti, koska ensimmäisinä suomalaisina ikinä päästiin finaaliin. Voittajan ratkaisi yleisöäänet sekä ammattilaisraati ja tässä Weird-kategoriassa me oltiin niin sopivasti outoja, että vietiin homma kotiin!
Jaa sääkin oot saanu palkinnon? Niin määkin, mutta kaks! Mun mekon on suunnitellut Janina Luukkanen ja se mekko herätti gaalassa paljon ansaittua huomiota.
Suomessa monella on paljon YouTube-tilaajia ja katseluita ja seuraajia ja vaikka mitä, mutta me ollaan nyt aivan ainoat Shorty-voittajat. Hei kelatkaapa sitä! Eikö olekin aika hullua? On se! Tämä on niin iso kunnia, että nyt en välitä, vaikka kuulostaisin vähän leuhkalta. Tästä saa ja oikeastaan pitää olla tosi ylpeä!
Alussa tarjolla oli juomia ja coctail-paloja ja kävin molempien kimppuun varsin kovalla innolla. Kaksi palkintoa oli varsin kova keskustelunavaaja ja moni tulikin juttelemaan, että keitä te olette ja miksi teillä on noita kaksi ja yllättävän moni myös hiffasi mistä on kysymys, kun kerrottiin Hydraulic Press Channelista. Puoli kuuden aikaan ovet aukesivat juhlasaliin ja meillä on siellä pöytäpaikat. Juteltiin yhden pariskunnan kanssa tilaisuuden alussa ja kävi uskomaton sattuma ja he olivat samassa pöydässä meidän kanssa, pöytiä oli sentään yli viisikymmentä!
Pyrstögaala. Rahkaäijä muuten keksi, että Shortyn suomen kielinen nimi on Lyhkä ja nyt me puhutaan noista meidän palkintopysteistä, että ne on lyhkiä. Otettiin ne käsimatkatavaroihin takaisin tullessa ja kyseltiin toisiltamme, että onhan molemmat lyhkät tallessa. Lyhkät muuten meinasi jäädä jumiin turvatarkastuksessa, kun ne oli laatikossa ja niin kumman muotoisia, mutta pääsivät sitten läpi. Kai lasipatsaallakin saisi mellakan koneessa aikaiseksi, jos oikein yrittäisi!
Meidän pöytäseurue. Mun vieressä istuneet naiset oli voittanut jonkun somekamppissarjan ja Rahkaäijän vieressä istunut nainen oli ehdolla vuoden Periscopettajaksi, mutta ei voittanut.
Pleikkariteatterin sali oli iso juhlava ja tarjoilijat kiersivät kaatamassa lisää viiniä jatkuvasti.
Gaalassa esiintyi laulaja Lizzo, uskomaton asennemuija!
Palkintojen jaon lisäksi ohjelmassa oli musiikkia, videoita ja tapahtuman juontajan näyttelijä Tony Halen läpänheittoa. Gaala oli hyvin viihdyttävä ja kolme tuntia kului varsin nopeasti. Varsinkin kun kittasi koko ajan valkoviiniä! Mä olen ollut edellisen kerran humalassa kesällä 2012 ja se ilta johti Rahkamuija-blogin perustamiseen, koska uhosin jossain baarin jonossa, että huomenna perustan blogin. Heti perään keväällä 2017 menin New Yorkiin ja taas olin humalassa. Gaalan jälkeen oli jatkobileet Refinery Rooftop -nimisessä kattoravintolassa muutaman korttelin päässä ja käveltiin sinne jatkamaan ilmaisen viinan juhlia.
Näkeehän kaikki nyt varmasti, että me voitettiin?! Saatiin lyhkille onneksi sellaiset hienot laatikot, ettei rikottu niitä ennen prässiä.
Matkalla gaalasta jatkoille pystiä kanniskella mietin, että on tämä ollut uskomaton matka. Me asuttiin Hervannassa kolme vuotta sitten ja siellä asui myös Rahkaäijän sisko miehineen ja me aina yhdessä heidän kanssaan käytiin kyttäämässä Hervannan S-Marketin sunnuntaisia alennuslihoja, puhuttiin aina, että mennää porukalla lihataistoon. Kun Laurin sisko kuuli, että lähdemme gaalaan, sanoi hän osuvasti, että miettikää mikä matka on Hervannan lihataistosta New Yorkiin Shorty Awards -gaalaan. Eikä pelkästään fyysinen matka. Kyllä me alennuslihoja kytätään vieläkin, mutta tämä on jotenkin niin hauska ja osuva vertauskuva, Hervannasta Broadwaylla on aika matka.
Empire State Building näkyi hienosti kattoravintolaan!
Puolen yön aikaan lähdettiin käppäilemään hotelille ja koska mun kengät hinkkasi, kävelin sitten paljain jaloin Broadwayta hotelille ja mulla oli erittäin hauskaa ja hilpeää, ja Rahkaäijä väitti, että on noloa kävellä ilman kenkiä. Häh, just hauskaa! Oli aivan huippuilta ja niin hieno tunnelma, tällaiseen tapahtumaan amerikkalainen small talk -kulttuuri todellakin sopii, koska ihmiset tulee herkästi juttelemaan ja jakelee kehuja ja ainakin näyttelee aidosti kiinnostunutta!
Joku jäbä tuli juttelemaan meidän kanssa ja tein sille pyrstöviikset. Mun puhelin on täynnä tällaisia ihan pimeitä jatkokuvia. :D
Seuraavaa aamua ei voi välttämättä enää luonnehtia hienoksi. Kevyt harjoituksen puute alkoholin käytössä kostautui isosti ja voin erittäin pahoin. Vielä kymmeneltä aamulla tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta, että mitenkään pystyisin matkustamaan lentokoneella kahdeksan tunnin kuluttua. Pepsi, proteiinipatukka, migreenilääke ja kuuma kylpy teki kuitenkin ihmeitä ja sain kasattua itseni huoneen luovutukseen mennessä. Meillä oli aamulla tarkoitus mennä katselemaan vähän nähtävyyksiä, mutta se sitten jäi, kun mää katselin vaan vessanpönttöön. Siis apua! Nyt kyllä jo naurattaa, olihan se aikamoinen farssi. :D
Eilen käytiin ostamassa vielä matkamuistoja ja Trumpin Donaldi pääsee veljen jääkaapin oveen. Mun Florida-paita on myös aivan viis kautta viis, lämmittää yhtä hyvin kuin Orlandon helteet.
Eilen aamupäivällä tavattiin vielä yksi meidän fani, joka oli sunnuntaina töissä, eikä päässyt meet&greetiin. Tämä nuori mies tahtoi kuitenkin erittäin kovasti tavata meidät, niin pitihän se saada järjestymään. Meillä oli mukana myös yksi prässätty herätyskello taulunkehyksissä, joka meidän piti antaa HPC-videoiden tunnuskappaleen säveltäjälle, mutta ei ehditty tavata häntä, eikä myöskään haluttu viedä taulua takaisin Suomeen. Keksittiin siis, että annetaan herätyskellotaulu tälle jäbälle, joka tuli meitä tapaamaan pitkän automatkan takaa. Nuori herra meni niin sekaisin tästä lahjasta, että alkoi itkemään ja sanoi, ettei voi mitenkään ottaa sitä vastaan. Uhkasin antaa taulun Starbucksin myyjälle, jos hän ei ota sitä, ja lopulta erittäin kiitollinen fani otti sen vastaan. Välillä on vähän pimeetä, että joku on niin innoissaan meidän tekemisistä.
Hei hei, New York, nähdään taas!
Fanitapaamisen jälkeen otettiin taas keltainen taksi alle ja suunnattiin JFK:n lentokentälle. Sitä ennen meidän hotellin respan mies halusi ottaa kuvan meidän Shorty-pystistä ja oli muutenkin ihan innoissaan, tai kuten Lauri sanoisi, meni aivan apinanpaskaksi meidän voitosta. Hän myös toivotti meidät tervetulleeksi milloin vain hotelliinsa, punainen matto kuulemma odottaa ensi kerralla. :D
Meillä oli tällä reissulla kattava valikoima lentokenttiä, kun lennettiin Helsingistä Miamiin, Orlandosta LaGuardianille ja JFK:lta takaisin Helsinkiin. Näistä Jenkkipään kentistä JFK oli ehdottomasti siistein ja Miami tuntui ihan joltain slummilta. Helsingissä on panostettu tosi paljon siihen, että tulija saa paikasta hyvän ensivaikutelman, niin samaa ei voi sanoa juuri esimerkiksi Miamin kentästä. Onneksi totuus paljastuu aina ulkona, Miamissa on palmuja ja Helsingissä lunta!
Siirryin lattialle nukkumaan, kun en saanut nukuttua penkillä. Economysta ykkösluokkaan kertaheitolla!
Tultiin tänä aamuna ysin aikaan Suomeen ja väsymys oli ihan jäätävä päivällä, mutta nyt on taas ihan pirteä olo. Veikkaan kuitenkin, että uni tulee melko helposti, kun univelka antaa jet lagille isosti kuonoon.
Mutta kaiken kaikkian uskomaton reissu ja uskomaton voitto, vaikea tajuta vieläkin! Me ollaan saatu joka puolelta valtava määrä onnitteluita ja kuulin, että myös meidän vanhempia oli onniteltu voiton johdosta töissä. Tämä on kollektiivinen voitto. Mun puolesta voidaan vaikka sopia, että meidän lisäksi koko Suomi voitti. Jotkut toripileet olisi ihan kivat!

14 kommenttia:

  1. S-u-p-e-r-i-a!!!
    HUIKEE matka ja se vain jatkukoon yhä eteenpäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. K-I-I-T-O-S!!!
      Jep, ei tää tähän lopu!

      Poista
  2. Tää on niin huikea juttu, onnea vielä kerran voitosta! Teikä on vetänyt just sillain, miten bileissä pitääkin :) On niin hauskaa seurata tätä teidän matkaa, ihanaa, et oot jaksanut vielä blogata tän kaiken hurlumhein keskellä!! Toivottavasti nähdään PINGissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Biletin ainakin ihan huolella. ūüėā
      Mä jotenkin reissussa sytyn aina eniten bloggailuun, on niin paljon kuvattavaa ja kerrottavaa.
      PINGiss√§ n√§hd√§√§n! ūüėé

      Poista
  3. Ootte vaan niin parhaita - mihin elämä teitä vielä viekään! :D Onnea ihan superpaljon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Onneksi kaikkea ei tiedä etukäteen, muuten voisi ruveta huimaamaan. :D

      Poista
  4. Olette mahtavia! Hieno reissu ja upea pari sekä vielä voitto kaiken kukkuraksi. Onnea!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helzu kivasta kommentista! :) Oli kyllä upea reissu ja voitto!

      Poista
  5. Jos ei tuolla voitolla kuulu elvistellä, niin millä sitten? Hyvä Rahkaväki ja Nääsville, meikäläisen synnyinkaupunki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaikki hyvä tulee Tampereelta! Joo, kyllä tällä voi vähän elvistellä. :D

      Poista
  6. Huikeen paljon onnea!
    Hyvä Suomi! Hyvä Rahkavaltio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Rahkavaltio tarvii uuden palkintokaapin, kun vanha käy ahtaaksi!

      Poista
  7. MEGALOMAANISET ONNITTELUT RAHKALAN V√ĄELLE !!! Olette todellakin ansainneet kaiken gloorian ja hypetyksen omalla upealla tekemisell√§ ja tyylill√§. √Ąlk√§√§ koskaan muuttuko, vaan nauttikaa el√§m√§st√§nne ja seikkailuistanne =) Esa1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esa! Ei me koskaan muututa, aina ollaan tämmösiä hölmöläisiä. :D

      Poista