Äänetöntä huutelua

Internetissä kaikilla on ääni. Jopa minulla, jonka ääni on karannut kauas pois. Tai jäljellä on sellanen epämääränen kähinä, mutta sitä ei lasketa. No, nyt mulla on kaks hyvää sairaslomapäivää aikaa kirjotella Rahkis-juttuja hautuun reissua varten. Voin siis matkankin aikana pommittaa maailmaa laaduttomuuksillani, vaikka Jenkeistä postaaminen ei onnistuiskaan.

Glögin juominen on ainoa järkevä tapa perustella itelleen manteleiden järjettömän rohmuamisen.

Vaikka terveenä tuntuu, että hyvää treenitahtia ei pilaa mikään ja salillehan voi mennä vaikka pää kainalossa, niin kyllä sen näin sairaana tosi helposti hoksaa, koska kannattaa jättää treeni väliin. Alkaa jo yskittään, kun ajattelenkin, että tänään olis penkkipäivä. Tai ehkä tää onkin joku penkkipäivän välttelyflunssa?
Vaikeinta ainakin mulle on tietää, koska on tervehtynyt tarpeeks lähteekseen treenaan. Puolikuntosena liikkumisessa ei tunnestusti ole järjen hiventäkään, mutta sähköjänismäinen luonteeni ei jaksa odottaa montaa päivää. Olen onneks todella harvoin kipeänä, että asiaa ei tarvii usein pohtia. Tänkin laitan nyt rintatreenin välttelyn piikkiin!

Mun mielestä yks pahimmista itsepetoksista on uskotella itselleen, että kipeenä saa sikailla ihan niin paljon, kun haluaa. Kun on kaks kertaa niistänyt nenänsä, voi hakee Valkkarista kolme purkkia Ben&Jerry -jätskiä, kuus pussia sipsejä ja megasäkin karkkia (plus tietty uusin Cosmopolitan). "Kipeenä saa vähän hemmotella itseään." Rajansa kuitenkin kaikella, ei se fyysinen olo ainakaan parane puolen kilon karkkisäkin jälkeen. Ehkä ei tulis niin usein kipeeksikään, jos muutenkin hemmottelis itseään jollain muulla kun sipseillä. Tietysti eri asia, jos sairaus suunnilleen uhkaa terveyttä ja jäätelö on ainoo asia, mikä menee alas. Hmm, uhkaiskohan mun kurkkukipu sittenkin terveyttä?

Koska mulla ei ole mitään oikeeta asiaa, voin taas vähän fiilistellä Kaliforniaa. Kateltiin eilen Rahkaäijäkkeen kanssa videoita Six Flagsin huvipuistoista ja ihan otti mahan pohjasta jo sekin. Taitaa Särkänniemen Tornado tuntua aika possujunalta noiden vuoristoratojen jälkeen. Alla oleva video on Los Angelesin Magic Mountain -puistosta.

Tämän Goliathin huippunopeus on tosiaan rapsakat 136 kilometriä tunnissa. Vertailun vuoksi, Särkänniemen Tornadossa 75 kilometriä tunnissa. Uhosin jo, että koko roadtripillä ei tule vastaan sellaista vuoristorataa mihin en menis, ja aion pitää uhkauksestani kiinni.
Vähän suunniteltiin myös Rahkaäijän kanssa, että reissun päällä vois kuvata uuden Rahkamuija-videon, kun joka tapauksessa kuvaa ja videoo otetaan paljon. On se Bull Mentulakin jotain kuvauksia Muscle Beachilla tehnyt, kai määkin sitten voin?

Miten menee, onko muilla ääni tallessa? Kauhistuttaako vuoristoradat? Onko oikein mättää kipeenä kaikki maailman herkut? Saako uus Rahkamuija-video kannatusta? Kerro!