Minä, Mokoma ja pohkeet

Mun ensimmäinen sauvakävelylenkki on edelleen tekemättä, mutta sen sijaan moni muu asia on tehty! Viimesen parin vuorokauden suurin saavutus on ehkä ESTA-hakemuksien täyttäminen, ollaan pantattu sitä jo vaikka kuinka kauan, mutta nyt meillä on vihdoin lupa matkustaa Ameriikan Yhdysvaltoihin. Ne ei selvästikään tiedä kenelle ne on antamassa lupaa saapua maahan!

Eilen oli hyvä syy poistua Hervannasta, kun lupsakka laulu- ja soitinyhtye Mokoma esiintyi Klubilla. Mä en ihan lämmennyt uuden levyn biisien livevedoille, ei niin sanotusti oikein irronnu. Enkä myöskään lämmenny yleisön käytökselle. Meno oli käsittömättömän aggressiivista ja pitti meni koko ajan nyrkkitappeluks, kerran jopa siinä määrin, että itse solisti Annala hyppäs sekaan erottaan riitapukareita. Mutta sitä se vähän teettää, kun myydään vaan lisää ohrapirtelöö tyypeille, jotka olis valmiiks jo ihan ulosheittokunnossa. Että terveisiä vaan Klubille, ne järkkärit vois hoidella hommiaan jo ennen, ku jollain on hampaat suun ulkopuolella.

Kivaa oli, mutta myös ihana lähtee kotiin nukkuun!

Joulun perinteisiin kuuluu, että raaputuskalenteri ei nää jouluaattoo, check! Oli muuten jo toinen tänä vuonna, hups...

Ei voittoa! Oon mää kerran voittanu sata markkaa!

Ettei menis ihan viihteeks ja uhkapeleiks, niin tänään oli jalkareenin vuoro. Tai saatto se olla pahoinpitelykin eikä mikään treeni, sen verran tutisi salilta lähtiessä koko Rahkamuija! Mulla oli treenin alussa vähän sellanen löysä fiilis, mutta analysoin sen johtuvan siitä, että salilla soi sinne tullessa Apulanta. Vähemmästäkin alkaa elämä risoon. :D
En tiedä oliko mun selkä tänään löysä vai jäykkä, mutta maven tekeminen ei tuntunut enää yhtään hauskalta ajatukselta parin sarjan jälkeen. Yritän olla selän kanssa tarkkana maastavedossa ja jos yhtäänkin tuntuu, että on huono päivä selällä, jätän tekemättä. Vähensin vähän painoja ja tein kolme sarjaa suorinjaloin maastavetoo. Oon muuten päättänyt, että SJMV:n uusi nimi on takareisien puukotus, saako kannatusta?

Kyykkäämään siirtyessä vetelä olo oli onneks jo poistunu ja tein hyvällä effortilla viis sarjaa pyramidityyliin, jokaiseen settiin vähän lisää painoja ja vähemmän toistoja. Kyykyn jälkeen jo hiukan väsytti, mutta varmistin tuhon etureisi-askelkyykky -kombolla. Mä en kauheesti diggaa noita etu- tai takareisilaitteitakaan, mutta ne toimii ihan hyvin tollasessa viimestelyssä.
Ja loppuun olennainen kuvasarja päivän salista...

Nautinnollisen näköistä touhua, onneks se on ohi!