Huonon huumorin penkkipäivä

Enpä muista, koska olis viimeks menny reeni yhtä paljon päin helvettiä, mutta hauskaa oli, se on pääasia!
Penkkipäivä oli name of the game, ja yllättäen homma alko penkillä. Siis mitä täällä tapahtuu, vielä joku aika sitten riemuitsin, kuinka penkissä rauta ja tulokset nousee. Nyt ei nouse ja tulokset laskee, ihmettelen suuresti! Tatsi on täysin kateissa ja tissilihat aivan voimattomat.
Trendi jatku myös muissa liikkeissä, olkapäät tein tänään "väärässä" järjestyksessä, viparit eka ja pystypunnerrus sen jälkeen. Sekin meni niin huonosti, että alko jo naurattaan.

Kato ku mää en jaksa nostaa ees näitä

Perseilytreeni lyötiin lopullisesti pakettiin, kun valittelin Laurille voimattomuuttani ja tämä herrasmies puristaa käsivarttani ja toteaa asiantuntevasti "Joo, aivan ku vauvankakkaa muovipussissa!" Hajosin tolle aivan totaalisesti ja vaivuin polvilleni huutonauruun. (Ööö, mitä hauskaa? En kato yhtään tiedä, mutta vieläkin naurattaa.) En vaan saanu enää koottua itteeni yhtään ja lopun aikaa hörskötin itelleni ja makasin lattialla. Yritin tehdä vähän ojentajiakin, mutta siitäkään nyt ei oo paljon lapsille kertomista.

Menin ottaan vähän lepiä tohon alataljaan ja sitten keksin sensaatiomaisen uutuden, ylätalja alataljassa!

 Mä en olis kovin huolissani, jos keskimäärin kerran vuodessa reeni on tätä tasoo, ens kerralla sitten paremmalla yrityksellä. Mutta oon nyt tässä joitakin kertoja ottanu latarin ennen reeniä, ja vaikutus muuten täys nolla, mutta yleistä levottomuutta on pahasti havaittavissa. Ei mun varmaan tarvi siks käyttää lataria, et  voin sanoo käyttäväni lataria, eli se jääköön tällä kertaa. Kokeillaan joskus syksymmällä uudestaan.

Mulla oli tossa aamupäivällä jäätävä keksihimo ja uhkasin syödä kaikki maailman joulupiparit kerralla, niin Lauri ratkas asian mun puolesta, tosta reiästä ei mahdu pipari sisään!

Vaikka päivä ei ihan lukeudu onnistuneimpien joukkoon, ei se ainakaan työpäivän osalta ihan turha ollut. Mun naama meinas revetä hymystä, kun kuulin pienen tytön sanovan äitilleen kassalta lähtiessä, että "aika kiva toi täti". Kyllä niitten lastenkin kanssa joskus kannattaa jutella!
Päivän plussasaldoo lisäs myös kello, jonka sain Laurilta nimpparilahjaks. Aika siistiä, koska sain kuitenkin jo Tenhon päivänäkin lahjan!

Violetti on uusi musta

Ja mikä parasta, huomenna eka sunnuntai-vapaa viittä vaille sataan vuoteen (no okei, neljään viikkoon) ja se meneekin kivasti blogeja ja aku ankkoja tenttiin lukiessa.
Onks kellään muulla ollu tänään vauvankakkaa muovipussissa, se vähän kiinnostais?