Huikeita onnistumisen elämyksiä!

Käytiin tänään testaamassa Tampereen seudun talvipyöräilyhitti, niin kutsuttu Ikean spoori. Odotukset oli kovat, toivottiin jotain Pehkusuon ja viime talven "Leinola Bike Parkin" veroista ihanuutta. Heti Ikean kulmilta sukeltaa metsään polku ja sieltä löytyy ihan mahtava noin kolmen kilometrin lenkki, joka oli ainakin tänään hienossa kunnossa. Pelkäsin etukäteen, että jos wanhat maastoukot lapioi itelleen polun metsään (joo, se oli tän viikon lumisateiden jälkeen lapiolla käsivoimin avattu!), se voi olla niin hankalaa settiä, että mulla ja Meridalla ei oo sinne mitään asiaa tai tulee ainakin isosti itkua ja hammasten kiristystä.

Vaihtoehtosunnuntai, jätä Ikea taaksesi ja mene metsään!

Mutta mä selvisin ihan käsittämättömän hyvin, ottaen huomioon melko vähäisen ajokokemukseni (ja taitoni) ja kalustokaan ei oo ihan paras mahdollinen. Mutta jäykkäperällä pärjäs ihan hyvin, polulla oli kylläkin jokseenkin julmia kiviä, joihin polkimet kolisi vähän väliä. Luovuin ennen tätä lenkkiä nyt lukoista ainakin vähäks aikaa, hankintalistalla taitaa mennä sellaset yhdistelmäpolkimet, jossa on lukot ja flätit.

Eka kierros meni vähän tuntumaa hakien, mutta huomasin heti, että tänään sujuu. Toisella kierroksella otinkin hyvästä tatsista aivan kaiken irtin ja ajoin omasta mielestäni tolkuttoman hyvin!

Onko se karhu? Onko se hirvi? Eii, se onkin Rahkamuija!

 Alamäet on aina mun vihollisia ja ekalla kierroksella en uskaltanu ajaa muutama, muka haastavaa mäkeä. Toisella kierroksella ajoin ekan näistä ihan vahingossa ja vasta mäen alla tajusin, että ei hitsi, mähän ajoin sen! Toinen hankala oli lyhyt, mutta jyrkkä ja heti mäen alla oli mutka. Jälkimmäisellä kerralla ajoin senkin, pienehkön latailun jälkeen. Lauri meni edeltä ja mä huutelin perässä "Uskallanko tulla ton? En kai mee puuta päin? Kuolenko mää?". Minä ja puut säilyttiin tällä kertaa naarmuitta ja uskalsin!

Ajettiin lenkki myötäpäivään, mikä on ihan fiksua, toiseen suuntaan varmasti hankalampi

Olin toisen kierroksen jälkeen melkein liikuttuneessa tilassa, kun huomasin, että en oo ollenkaan toivoton maastopyöräilijä ja vedin niin hyvällä asenteella. Oltais varmaan lähdetty vielä lisäkierroksille, mutta nälkä oli ihmistä vahvempi.

Eräs paha puoli päivän pyöräilyssä kuitenkin oli, täysjoustokuume kasvoi ihan ennennäkemättömiin lukemiin! Vaikka Laurilla oli huonommat renkaat, on täpärillä meno aina niin huolettoman näköstä. Etenkin kun tossa mun Meridassa halpis-Suntour -keula on aivan ikijähmeessä. Muistaa taas, miks välillä kannattaa poiketa töissä!