Mukavien ihmisten kaupunki

Olen koko päivän odottanut, että pääsen tänne hehkuttaan San Franciscon ihanuutta. Hieno kaupunki, mahtavia ihmisiä! Luvassa siis pitkähkö aivan järjettömän pitkä näännytyspostaus.
Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivä täällä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Melkein t-paita -keli!
Aamun kohokohta oli Walmartilla shoppailu, lähin löytyi Oaklandista 40 minuutin ajomatkan päästä, eli Mustang ärjyi motarilla. Täällä on tosiaan moottoritiellä kaistoja yleensä neljästä kuuteen ja koko ajan saa olla hereillä, koska kaistoja vaihdetaan alvariinsa, eikä kukaan aja nopeusrajoitusten mukaan. Laurin sanoin, paikallinen ajotyyli on päättäväinen.

Päämäärätietoinen ajelu vei meidät supermarketien jälkeen Golden Gate Parkiin, joka on iso puisto lähellä keskustaa. Järkkäri mukaan ja haahuilemaan. Kaupungissa ajetaan muuten paljon pyörillä, eniten näkee sinkuloita ja kaikenlaisia maantiepyöriä.
Itse Golden Gateakaan ei voinut jättää väliin. Silta oli tosi ruuhkainen ja ajelu hidasta, mutta
oli se aika leuhkaa ajella katto auki.:D Jatkettiin turisteilua Vista Pointilla, josta oli täysin käsittämättömät näköalat Golden Gatella ja kaupunkiin. Huh!

Vielä eilen vaivas sellanen  väsymys ja vetelyys, mutta tänään se on onneks ollut jo poissa, jet lag voitettu!
Tänään on ollut pilvisempi keli ja päätettiin, että lähdetään pienellä kaupunkikävelylle. Hylättiin auto Golden Gate Parkiin ja käveltiin Fisherman`s Wharfille, joka on satamalaiturialue lähellä Golden Gatea. Arvioitiin matka noin kolmeks kilometriks ja ihmeteltiin, kun matka kesti ihan tolkuttoman kauan. Pistettiin hidas matkanteko kuitenkin mäkisen reitin piikkiin, mutta hotellille päästessä tarkastin matkan. 9 kilometriä per suunta! Ei ihme, että paluumatkan loppupuolella rupes jo vähän hapottaan.:D ja nyt jalat on aivan tulessa.

Ei ole oikeesti yhtään liiottelua sanoa, että aika jyrkkää on!

Matkan varrella oli kuitenkin niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, että ei varsinaisesti päässyt kyllästymään. Valittiin kartalta vain suorin reitti ja Turk Bulevard oli todellinen elämys. Leffoista tutut pummit, jotka työntelee omaisuuttaan ostoskärryissä, parveilivat urakalla eräässäkin korttelissa. Vaikka olimme varmaan ainoat vaaleaihoiset mailin säteellä, ei olo muuttunut mitenkään turvattomaksi. Ehkä me hervantalaisina sulauduttiin hyvin? Oikeasti oli aika hätkähdyttävää nähdä ihmisen nukkuvan nurmikolla omaisuus vieressään, kun viereisen korttelin hotellissa toiset odottaa, että kantaja kantaa tavarat huoneeseen.

Fisherman´s Wharf oli hieno paikka, kunnon turistirysä meren rannalla. Parasta kuitenkin oli laiturin 39 kupeessa hengaavat merileijonat, joita laskin olevan noin 60. Siellä ne vaan mylvi ja töni toisiaan alas ponttoonilaitureilta. Laiturien läheisyydessä hengaili myös jos jonkinmoista onnenonkijaa. Hauskin näistä oli mies, joka keräsi rahaa kodittomien ruokailuun (annoin kaiken mukana olleen käteisen, n. 2,5 dollaria) ja tämä veikko kysyi heti, että ollaanko me honeymoonilla, koska me näytetään aivan siltä.:D eikä ollut edes samanlaisia tuulipukuja!

Nää kaverit osaa rentoilun!

Edelleen ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus hämmästyttää, kaupan kassat jakavat mielellään matkailuvinkkejä ja tänään, kun silmäilimme karttaa kävelyretkellä, eräs nainen tuli kysymään, tarvitsemmeko apua ja olemmeko kartalla. Lämmitti sydäntä!

Aloitimme jo etelään päin valumisen ja tulimme yöksi San Joseen, tunnin ajomatkan päähän Friscosta. Tässä hotellissa on sali ja kävimme sen heti tietysti korkkaamassa. Varustuksessa vähän oli puutteita, mutta yllättävän hyvän treenin sain tehtyä.

Todettiin, että kaksijakoinen on oikeastaan parempi, kun pystyy käymään salilla kahtena peräkkäisenä päivänä, kun salillinen hotelli sattuu vastaan.
Treenihuoneen televisiosta muuten tuli Duck Dynasty. Kyllä, reality-sarja, jossa metsästetään sorsia.

Jännä toi jet lag, tollanen neljänkympin dumppeli ei paina mitään.;)