Tonttutyttö avautuu: joulupukki on ankara pomo!

Joulu on ihan justiinsa ja ajattelin antaa oman panokseni tähän jouluhysteriaan ja avaan vähän joulupukin ja tonttutytön aattopäivää. Häh, onks tää blogi nykyään joku joulusatu? No ei sentään, vaan viime jouluna minä ja Lauri vähän tuurailtiin joulupukkia, kun sillä on tunnetusti niin kiire jouluna. Saatiin ajatus tähän jo kesällä ja syksyllä aloitettiin toteutus ja ostettiin joulupukille ja tontulle sopivaa vaatetusta. Alotettiin mainostus jo hyvissä ajoin marraskuussa, ja joulupukin aatto olikin täynnä jo joulukuun alussa. Viime joululle otettiin vaan yhdeksän keikkaa, osin sen takia, ettei tiedetty mitä on tulossa, osin myös oman huonon aikataulutuksen vuoksi, turhiin ajeluihin meni siis paljon aikaa.

Päivän asut viime jouluaatolta. Havaitsin hyväksi, pukeudun samaan asukokonaisuuten tänäkin vuonna!

Ja kun jouluaatto tuli, jopa Laurikin oli aika hiljasta poikaa, jännitys oli kliseisesti käsin kosketeltavaa. Ensimmäinen keikka kuitenkin mursi jään ihan täysin, ja huomattiin, että mehän ollaan suorastaan synnytty tähän hommaan. Kaksin visiitin läpivieminen oli tosi helppoa, toinen keksii varmasti jotain sanottavaa, jos toinen jäätyy. Jokainen keikka meni niin hyvin, kun oli olosuhteisiin nähden mahdollista, ainahan joku vähän pelkää pukkia ja menee kuusen taakse piiloon. Tonttua ei kuitenkaan pelätty yhtä paljon ja yleensä sain maaniteltua muksut takaisin lahjojen pariin. Paras hetki oli, kun perheen ovi oli menny kiinni selän takana ja saatto huokasta, että hyvin meni. Aikataulutus oli voinu olla parempi, paljon tuli istuttua autossa ja odoteltua seuraavan keikan alkamista.

Paha pukki pommittaa!

Tänä vuonna suunnitelmallisuudesta on ollut hyötyä ja aaton aikataulu näyttää järkevältä. Ja täydeltä. Joulupukki ja tonttutyttö tekee visiitin näillä näkymin ainakin neljääntoista kotiin. On ollut aivan mahtavaa huomata, että tosi moni viime vuoden asiakkaista on halunnut meidän taas käymään. Viikonlopun Citymarket-reissulla jouduin oikein kaks kertaa hieraseen silmiä, kun huomasin, että meidän aikaisemmin ilmotustaululle viemästä mainoksesta oli kaikki kymmenen puhelinnumeroa riistetty matkaan. Se tietää kovaa puhelinliikennettä joulupukille vielä tälläkin viikolla, mutta hyvällä tahdollakaan ei enää montaa keikkaa mahdu.

Miks me tehdään tätä? Kyllähän tästä rahaakin saa, mutta kyllä tässä joku muukin taika on oltava. Viime vuodesta jäi toden totta mahtava mieli ja monet lapset muistan vieläkin nimeltä. Lapset oli vaan niin häkellyttävän innoissaan pukista ja tontusta. "Pukki, tuu kattoon mun huonetta! Tonttu, tuu silittään meidän kaneja!" Kyllä siinä itekin aika tavalla innostu! Yhdestäkään keikasta ei jäänyt mitenkään huono maku ja oli siistiä nähdä niin monta erilaista joulua. Esimerkiksi illan kaksi viimeistä perhettä ja joulua oli aivan erilaisia, mutta molemmissa tunnelma oli aidosti lämminhenkinen ja jouluinen.

Kuitenkin kaikkein eniten ainakin tätä tonttua kosketti se, että pukin puhelimeen tuli välipäivinä viesti, jonka sisältö oli suunnilleen tää "Paljon kiitos pukille ja tontulle, teitte meidän joulun!". Kun ensimmäisen aaton pukkeilukokemukset oli näin positiivisia, ei nähty mitään syytä jättää tätä aattoa väliin, sen takia Kaliforniakin kutsuu vasta joulun jälkeen. :)

Onko muilla hyviä pukkitarinoita? Oliko joulupukki nauttinut liikaa glögiä vai jättikö tämä Korvatunturin sankari kokonaan saapumatta paikalle? Vai oliko pukki sittenkin naapurin Pertti?