maanantai 17. joulukuuta 2012

Tonttutyttö avautuu: joulupukki on ankara pomo!

Joulu on ihan justiinsa ja ajattelin antaa oman panokseni tähän jouluhysteriaan ja avaan vähän joulupukin ja tonttutytön aattopäivää. Häh, onks tää blogi nykyään joku joulusatu? No ei sentään, vaan viime jouluna minä ja Lauri vähän tuurailtiin joulupukkia, kun sillä on tunnetusti niin kiire jouluna. Saatiin ajatus tähän jo kesällä ja syksyllä aloitettiin toteutus ja ostettiin joulupukille ja tontulle sopivaa vaatetusta. Alotettiin mainostus jo hyvissä ajoin marraskuussa, ja joulupukin aatto olikin täynnä jo joulukuun alussa. Viime joululle otettiin vaan yhdeksän keikkaa, osin sen takia, ettei tiedetty mitä on tulossa, osin myös oman huonon aikataulutuksen vuoksi, turhiin ajeluihin meni siis paljon aikaa.
Päivän asut viime jouluaatolta. Havaitsin hyväksi, pukeudun samaan asukokonaisuuten tänäkin vuonna!

Ja kun jouluaatto tuli, jopa Laurikin oli aika hiljasta poikaa, jännitys oli kliseisesti käsin kosketeltavaa. Ensimmäinen keikka kuitenkin mursi jään ihan täysin, ja huomattiin, että mehän ollaan suorastaan synnytty tähän hommaan. Kaksin visiitin läpivieminen oli tosi helppoa, toinen keksii varmasti jotain sanottavaa, jos toinen jäätyy. Jokainen keikka meni niin hyvin, kun oli olosuhteisiin nähden mahdollista, ainahan joku vähän pelkää pukkia ja menee kuusen taakse piiloon. Tonttua ei kuitenkaan pelätty yhtä paljon ja yleensä sain maaniteltua muksut takaisin lahjojen pariin. Paras hetki oli, kun perheen ovi oli menny kiinni selän takana ja saatto huokasta, että hyvin meni. Aikataulutus oli voinu olla parempi, paljon tuli istuttua autossa ja odoteltua seuraavan keikan alkamista.

Paha pukki pommittaa!
Tänä vuonna suunnitelmallisuudesta on ollut hyötyä ja aaton aikataulu näyttää järkevältä. Ja täydeltä. Joulupukki ja tonttutyttö tekee visiitin näillä näkymin ainakin neljääntoista kotiin. On ollut aivan mahtavaa huomata, että tosi moni viime vuoden asiakkaista on halunnut meidän taas käymään. Viikonlopun Citymarket-reissulla jouduin oikein kaks kertaa hieraseen silmiä, kun huomasin, että meidän aikaisemmin ilmotustaululle viemästä mainoksesta oli kaikki kymmenen puhelinnumeroa riistetty matkaan. Se tietää kovaa puhelinliikennettä joulupukille vielä tälläkin viikolla, mutta hyvällä tahdollakaan ei enää montaa keikkaa mahdu.

Miks me tehdään tätä? Kyllähän tästä rahaakin saa, mutta kyllä tässä joku muukin taika on oltava. Viime vuodesta jäi toden totta mahtava mieli ja monet lapset muistan vieläkin nimeltä. Lapset oli vaan niin häkellyttävän innoissaan pukista ja tontusta. "Pukki, tuu kattoon mun huonetta! Tonttu, tuu silittään meidän kaneja!" Kyllä siinä itekin aika tavalla innostu! Yhdestäkään keikasta ei jäänyt mitenkään huono maku ja oli siistiä nähdä niin monta erilaista joulua. Esimerkiksi illan kaksi viimeistä perhettä ja joulua oli aivan erilaisia, mutta molemmissa tunnelma oli aidosti lämminhenkinen ja jouluinen.

Kuitenkin kaikkein eniten ainakin tätä tonttua kosketti se, että pukin puhelimeen tuli välipäivinä viesti, jonka sisältö oli suunnilleen tää "Paljon kiitos pukille ja tontulle, teitte meidän joulun!". Kun ensimmäisen aaton pukkeilukokemukset oli näin positiivisia, ei nähty mitään syytä jättää tätä aattoa väliin, sen takia Kaliforniakin kutsuu vasta joulun jälkeen. :)

Onko muilla hyviä pukkitarinoita? Oliko joulupukki nauttinut liikaa glögiä vai jättikö tämä Korvatunturin sankari kokonaan saapumatta paikalle? Vai oliko pukki sittenkin naapurin Pertti?

6 kommenttia:

  1. pienenä mulle ei ollu niinkään järkytys se, ettei joulupukkia (kuulemma) ole oikeasti olemassa, vaan se, että nämä tekopukit pyytää rahaa! musta oli ihan kamalaa, luulin, että sitä tehdään pelkästä joulumielestä. :-D nyt aikuisempana tosiaan tajuaa että pakkohan siitä on rahaakin pyytää, mutta mukavaa että teillä on mukana myös muita syitä. lasten ilo on kyllä just se paras asia joulussa, miten pikku ihminen voikaan olla niin innoissaan jostakin asiasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis kyllä siistiä, jos pukit olis sellasia hyväntahdonlähettiläitä! Mutta joskus kun ollaan muita kun köyhiä opiskelijoita, aiotaan tehdä sellanen hyväntekeväisyyspukkeilu ilmaseks.:D
      asuin lapsena maalla ja luulen, että siellä naapuri saatto käydä ihan veloituksetta pukkeilemassa. Mutta ne olikin sellasia lama-ajan pukkeja!

      Poista
  2. Kyllä pukkeiluhommat on ehdottomasti hauskaa hommaa, vaikka siitä vähän tienaakin. Me aikanaan tehtiin urheiluseuralle talkoita silleen että itse sai pienen osan ja seura isomman. Seuran kokenut pukkivälittäjä hoiti puhelurumbat ja muut. Itse sai vain listan käteen, jossa oli osoitteet, lasten nimet ja aikataulu. Helppoa ja hauskaa puuhaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tollain se varmaan vasta mukavaa onkin, kun se hankala osa, eli organisointi on pois omalta kontolta!
      Koen ton pukkitoiminnan myös melko kasvattavaks kokemukseks, kun on pakko pistää parastaan koko päivän. :)

      Poista
  3. Ei jösses tota pukkikuvaa missä se painattaa moottoripyörällä. =D

    Vaikken sua tunnekaan niin on jotenkin ilmiselvää, että tonttuilet aattona. Kivaa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukki olis myös halunnu sellasen kuvan, missä se keulii, mutta sitä en olis osannut kuvata.
      Musta epäilemättä huokuu sellanen tonttumaisuus, kuin Tonttu Toljanterista konsanaan.:D

      Poista