Iloinen päivä

Ei olisi voinut päivä paremmin alkaa, kun aamulla kuulin, että ihana ystäväni on saanut potran tyttövauvan. Ensin vähän kyynelehdin, mutta loppupäivä onkin mennyt onnellinen virne naamalla. :))

Hymy ei hyytynyt myöskään salilla. Etukäteen vähän mietitytti, että kulkeeko kyykky enää ikinä kunnolla, kun edellinen kerta oli niin tahmainen. Mutta tänään sain hommaan hyvän tekemisen rauhan, eikä ranteetkaan kiukutelleet. Varsinaiset sarjoja tein taas kolmella toistolla, lämppäreitä vähän pidemmillä. Olen tosi tyytyväinen päivän pyllistyksiin, ne tuntui (ja kuulemma myös näytti) tosi hyvältä.

Kyykähdys. Kuvassa mukana myös Rahkaäijän mavepainot mun hauiskääntöpainot.

Yhdeksän sarjan jälkeen ei varsinaisesti ollut enää kiinnostusta tehdä etukyykkyä, joten tein yhden muutaman sarjan yhden jalan prässiä. Käy muuten järkyttävällä tavalla takaosastoon ja sinne sitä poweria nyt kaivataan! Kuuliaisena treenaajana tein myös pohkeet, tehosta en kylläkään mene takuuseen. Miksei pohkeiden treenausta voisi ulkoistaa?

Kyykkyyn ja maveen toivottiin jonkin aikaa sitten vinkkejä ja voin listata hyvän kyykkypäivän kunniaksi voimanostokurssilla annetut neuvot.
1. Tanko telineeseen suunnilleen rinnan korkeudelle, siitä se on hyvä napata selkään.
2. Älä kyykkää peilin edessä, silloin fokus menee siihen, että tuijottelee itteensä, eikä silloin yleensä saa pidettyä katsetta tarpeeksi korkeella.
3. Ja sitten tangon alle ja lasti selkään. Se tangon paikka on yllättävän alhaalla, ei siis niskan päällä.
4. Pieni pakitus, ensin askel taaksepäin toisella jalalla ja sitten toisella ja pysähdy paikalleen rauhottaan tilanne ennen kyykkyä. Ota happea ja valkkaa seinästä parin metrin korkeudelta joku piste, jota tuijotat koko ajan.
5. Ja sitten takapuoli alas, keskity siihen, että pylly menee alas, älä siihen, että polvet menee koukkuun. Jos tuntuu, ettet pääse alas, levennä jalkojen alkuasentoa, niin pääset paremmin jalkojen väliin.
6. Ylös! Tämä on mulle se kriittisin vaihe, aiemmin nousu meinasi aina pysähtyä vähän pohjan jälkeen. Mutta jo se, että kurssin valmentaja käski pitää katseen koko ajan ylhäällä, auttoi tosi paljon. Ja välillä myös jaloista loppuu puhti, mutta se ratkesi sillä, että painaa polvia ulospäin nousussa, näin reiden kaikki lihaset osallistuu paremmin talkoisiin. Ja koko ajan keskikroppa tiukkana.
Nämä neuvot auttoi ainakin mua tosi paljon ja olen nyt myös huomannut, että kyykyssä pitää olla pääkin mukana. Jo senkin takia, että keskittyy kunnolla, mutta myös siksi, että uskaltaa kyykkäillä sellaisillakin raudoilla, jotka tuntuu isoilta. Muitakin hyviä vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!

Treenin jälkeen lähdettiin vähän pelleilemään täpäreillä lähipuistoihin. Rahkaäijällä oli missio, että mun pitää oppia keulimaan, jotta metsässä esteiden ylittäminen on vaivatonta. Oman tyylini mukaisesti suutuin kahden yrityksen jälkeen ja kieltäydyin kuuntelemasta minkäänlaisia neuvoja ja ehdin jo julistaa, että myyn täpärin. Selvisin kuitenkin tästä maastoajajan identiteettikriisistä ja muutaman yrityksen jälkeen sainkin eturenkaan ilmaan. En nyt varsinaisesti kovin pitkäksi aikaa, mutta sen verran, että kuvan sai napattua!

Täpäreillä on tosi mahtavaa ajella myös kaupunkiympäristössä, jatkuvasti löytyy kivoja rotvalleja, joiden yli hyppiä tai hauskoja polkuja puistoista. Keulimisharjoitusten jälkeen jatkettiinkin pelleilyä leikkipuistossa.

Jes, vaijerikeinu oli kerrankin vapaa ja pääsin testailemaan!

Lenkin ainoat rappuset, jotka suostuin ajamaan alas

Testailin myös hyppäystaitojani eräässä luonnonhyppyrissä ja ensimmäiset kokeilut olivat surkeita, pyörä vaan rämähti kenttään, eikä hypystä ollut tietoakaan. Jatkoin sitkeästi treeniä ja viimeisellä hypyllä jo molemmat renkaat olivat ilmassa! Vähän matkan päässä tätä suurta näytöstä seuraili hädin tuskin kouluikäinen poika pyörän kanssa (ja oli oikein karkkia sirkuseväänä!) ja epäilemättä ajatteli, että vähän on nössö täti, kun ei osaa edes hypätä noin pienestä hyppyristä. Minkä takia mää en yhtään tajunnut keulia ja pomppia pyörällä sillon metrin mittaisena, niin osaisin jo kaiken?

I believe I can fly!

Yksi iloinen asia lisää tähän päivää on mun uusi pyöräilytakkia, jonka ostin Prismasta. Ja mikä siisteintä, vasta kotona tajusin, että siitähän lähtee hihat irti! Ostettiin myös pilatesrulla, joten tuskallista ääntelyä luvassa lähipäivinä. Ja makeita kirsikkatomaatteja monta rasiaa, 2,6 euroa kilo!

Kun maantiepyörä on sininen, täpäri vihreä ja jäykkäperäinen musta-punainen, en ole löytänyt sopivaa kompromissiväristä takkia, mutta musta saa nyt kelvata, se sopii varmasti kaikkiin pyöriin.

Jotta hyvä päivä aina vaan jatkuis ja jatkuis, kerro mikä on ollut parasta sun päivässä tänään!

Rahkalaskuri: 214