Koskaan ei muka sais olla täysin tyytyväinen kondikseensa, koska se tappaa kehitykseen ja niin edelleen ja kesäänkin on vielä ainakin kaks viikkoa, mutta kyllä mä olen jo nyt oikein iloinen tämän kesän kesäkunnosta. Kevyesti hämärtyy (blogeja selaillessa) se, mihin
saa tai
voi olla tyytyväinen, mutta kyllä mä voin ihan reilusti sanoa, että tykkään tosi paljon siitä, miltä nyt näytän. Jos haluaa, aina löytyy kropasta paikkoja, mitkä kaipaa treeniä ja hiontaa, mutta on se vähän tyhmää ajatella, että sitten kesällä 2026 sheippi on niin paljon kovempi. Voisko olla tyytyväinen siihen, mitä nyt jo on? Kyllä keskeneräisestäkin saa iloita. Vai saako?
 |
| Väärin: kyllä sieltä jo jotain pilkistää läskin alta, vaikka paljon on vielä työtä, ens kesänä sitten. Oikein: Pidän mun kesämahasta, se on paras maha koskaan tähän mennessä. |
Olin jo viime kesänä oikein tyytyväinen kesäkuntoon (joka on terminä aivan naurettava), mutta kyllähän se riemastuttaa, että kehitystä on siitäkin tapahtunut. Kieltämättä jonkinlainen taantuma olisikin melko huolestuttava, kun välillä on oikeesti reenattukin.
 |
| Melkein tasan vuosi sitten ja tänään |
Jos kovasti on kriittinen itseään kohtaan, ei mikään kunto riitä, mutta se, että on tyytyväinen itteensä, ei mielestäni tarkoita minkäänlaista laiskuutta tai kunnianhimon puutetta. Kyllä treenikin maistuu salilla paljon paremmalta, kun pitää siitä ihmisestä, joka siellä vastapäisessä peilissä heiluu. Tässä perheessä kehitys mitataan lähinnä levypainojen määrän lisääntymisenä tangon päässä ja fillarin vauhdin kasvamisena, niin peilistä nähty kehitys on iloista plussaa. Vaikka treenaan ihan puhtaasti siksi, että nautin siitä ja tulee hyvä olo, kyllä kondiksenkin kehitys motivoi hurjasti.
Kävin tänään tekemässä käsien pumppailutreenin, joka sisälsi siis olkapäitä, ojentajia ja habaa. Jo salille tullessa oli aika kova draivi päällä ja tehokkaalta tuntuikin koko treeni. Ihan treenin loppupuolella tein supersarjaa hauiksille, kun viereisellä penkkipunnerruspaikalla oli menossa erikoinen näytelmä. Melko kokemattoman oloinen penkkaajamies jäi
kahdessa sarjassa tangon alle jumiin, kun varmistajana ollut kaveri häärii jotain aivan muuta ja penkkaajan jalat sätkivät hätääntyneenä ilmassa, kun tämä odotti varmistajan heräämistä. Toiminta oli varmistajan osalta muutenkin niin uskomatonta pelleilyä, että oikein sattui aivoon ja sain aivan hirveän raivobuustin habasarjaan. Huomenna luultavasti tuntuu!
 |
| Ah, täysi palkkariämpäri! Voisin sukeltaa siinä kuin pyöriäinen, möyriä kuin myyrä ja ja kylpeä palkkarisateessa. No jos en nyt kuitenkaan... |
Tilattiin Massilta lisää mömmöjä, kun vanhat olivat jo ehtymään päin. Pitäydyttiin jälleen suklaan makuisessa palkkarissa, mutta erissäkin tuntuu olevan isoja eroja. Ainakin ensimaistamalla palkkari ei ollut niin makeaa, kuin aiemmin ja siinä oli joku vieras sivumaku. Mutta köyhällä ei ole varaa kalliiseen, vai miten se meni?;) Palkkarin ja heran lisäksi tilasin Meridianin crynchya maapähkinävoita. Voisin lusikoida sen suoraa purkista parempiin suihin, mutta vaikka se onkin varsinaista ihmisen täysravintoa, yritän hillitä itseni.:D
Rahkalaskuri vuoden alusta: 234
Viisaita sanoja! Itse en halua tarkemmin lähteä repostelemaan omilla salisuorituksillani koska en jaksa kommenteista lukea kuinka jokaisen mummokin on parempi. Mulle riittää se että olen itse tyytyväinen. Se että olen tyytyväinen siihen mitä olen jo saavuttanut ei silti tarkoita etten haluaisi enempää.
VastaaPoistaP.S. Rahkaäijällä on komeat pyöräilykledjut! BMC on hieno talli.
P.P.S. Arvostin leautuskuvaa jossa lisäpainona on fillari. Mykistävän hieno.
Näinhän se on, internetin ihmeellisessä maailmassa on aina joku, joka näyttää paremmalta/juoksee kovempaa yhdellä jalalla/nostaa enemmän yhdellä kädellä ja aina löytyy myös se, joka tästä muistuttaa.:D Kun pitää mukana terveen itsekriittisyyden ja realismin, tietää kyllä ihan itte koska on kehittynyt ja missä pitää petrata, mutta silti voi myös kiittää itseään.
PoistaP.S. Mää olen samaa mieltä, varmaan tarttee ittekin vähän shoppailla Deal Extremessä. ;)
P.P.S. Kiitos, tota kuva yritettiin ensin maastofillarilla ilman klosseja, mutta vasta tuo versio onnistui.
Hey, miten ois ruoka- tai liikuntapäiväkirjaa?
VastaaPoistaHeippa, pistän vakavaan harkintaan!:)
PoistaMinä ainaki oon todella tyytyväinen nykyiseen kuntoon. Vuosi sitten totesin, että ruoka on maistunu vähän liianki hyvin ja kohta oon ihan kunnon pullukka jos en jotain tee. Vaatekaapin housuosasto meni projektin edetessä uusiksi, rasvaprosentti palautu normaaliin ja "massakaudella" hankittu lihas on pysyny mukana kivasti.
VastaaPoistaItteäni eniten lämmittää se, että saan nykyään vedettyä leukoja ja jaksan juosta lujempaa. Ulkoset muutokset on tullu vähän siinä sivussa. Missään supertimmissä kunnossa en ole, mutta silti on mukava katella salin peilistä, että sielä se fitneskissa taas treenaa. :D Kaikki kehitys lisääntyvän lihaksen tai pienenevän rasvaprosentin muodossa on tästä eteenpäin pelkkää plussaa.
Kyllä siitä, että on parempi olo ja kroppa tuntuu omalta, saakin olla oikein tyytyväinen! Ensin ne housut muuttuu liian isoiksi ja sitten ne meinaa revetä, kun reisilihakset kasvaa niin megalomaanisiksi.;)
PoistaJa välillä voi ehkä kysyä itteltään että tarviiko kaikkien olla supertimmissä kunnossa, nostaako se oikeesti elämänlaatua jotenkin huomattavasti? Kyllä sitä kissaa siellä peilissä on kiva moikata, kun tietää, että eteenpäin on tultu joka saralla ja homma jatkuu!
Jee hyvä Anni! Oon miettiny noita samoja juttuja. En tod oo missään hullunkireessä tikissä mutta oon silti varsin tyytyväinen itseeni, koska en oo koskaan ollut näin hyvässä kunnossa. Ja se itsetyytyväisyys ei todellakaan tarkoita sitä, että liikunnan harrastaminen lopetetaan, vaan sitä, että sinne salille mennään entistäkin iloisempana, koska sieltä saa niitä onnistumisen ja itsensä ylittämisen kokemuksia :)
VastaaPoistaVeit jalat eikun siis sanat suustani! Musta on ihana kattoo tota ekaa kuvaa, koska tommosta ei koskaan ennen ole ollut, eikä mun tarvii verrata sitä kenenkään muun mahaan, koska se on ihan vaan mun! Ja omaksi iloksi liikunnan harrastaminen ei tosiaan ole sellaista, että huipulla on hyvä lopettaa, koska sen on jo oppinut, että aina tulee uusia huippuja ja pienelläkin huipulla on sallittua iloita. :)
Poista