Romanttisia lahjuksia ja hutera rullaluistelija

Eilisessä Hesarin Nyt -liitteessä (juttu täällä) muotibloggaajien miehet tilitti, kuinka tyttöystävälle pitää keksiä mitä mielikuvituksellisempia syntymäpäivälahjoja, jotta lukijat olisivat haltioissaan bloggaajan miehen poikaystävä-skillsseistä. Rahkaäijää ei nyt tainnut ajatella niin pitkälle, koska sain tänään synttärilahjani ennakkoon, mielikuvituksellinen oli toki! Rahkaäijä osti rakkaaseen Rauski-pyörääni uuden, lyhyemmän stemmin, eikö olekin romanttista? Jaa, että mikä stemmi?

No se palikka, jolla ohjaustanko pysyy kiinni pyörässä. Se voi kuule olla pitkä tai lyhyt, painava tai kevyt! En määkään tämmösiä vielä kaksi vuotta sitten tiennyt, mutta nyt tiedän. Mutta nyt on uusi stemmi ja pyörän maasto-ominaisuudet sen kun paranee! Pyörän elopaino kylläkin kasvoi dramaattiset 6 grammaa, mutta podaan vähän lisää, niin ei tunnu missään.

Uusi vs. vanha, onhan toi vanha aikamoinen hujoppi!

Valkoinen stemmi istuu hienosti, kaipaisko vielä valkoiset kammetkin?

Tänään oli myös siitä merkittävä päivä, että avasin rullaluistelukauden. Meidän huudeilla on aivan huonot asfaltit ja ikäviä mäkiä, joten heitin pelit ja vehkeet autoon ja kaahasin rahkabiilillä lähemmäs hyviä rullailumestoja. Annalasta Kangasalle päin menee superhyvä kevyen liikenteen väylä, jossa on hieno asfaltti ja vähän liikennettä, joten menin sinne koikkelehtimaan. Ja nyt puhutaan nimenomaan sekavasta koikkelehtimisesta, eikä sulavalinjaisesta luistelusta.

Fireflyn luikkarit, vähän violettiakin on! Arvaa tarkastinko ennen lenkkiä, että onko kaikki pyörät paikallaan tai saatika tein jotain vuosihuoltoa? Seuraavalla kerralla sitten!

Lapsena halusin aina harrastaa sellaisia lajeja, joihin ei ollut mitään mahdollisuutta ja rullaluistelu oli yksi näistä (potkulautailu toinen) eikä ihan vähäisin syy ollut se, että lähin asfaltoitu kevyen liikenteen väylä oli suunnilleen 15 kilometrin päässä. Aloitinkin kesäajan luistelun vasta Tampereelle muutettuani, että en todellakaan ole mikään mestari lajissa, ei toivoakaan, että hyppisin khuulisti rotvallien yli. Ja juuri tästä syystä pidä lenkeillä kypärän vankasti päässä ja rannesuojat kädessä ja varmuuden vuoksi vielä polvisuojatkin. Ylipäätään en ymmärrä, kuka on niin tyhmä, että luistelee ilman kypärää. Vaikka olisi syntynyt rullaluistimet jalassa, ei kukaan ole niin virtuoosi, että pystyy hallitsemaan myös muuta liikennettä. Tämä ei epäilemättä edusta yleistä mielipidettä, mutta sanonpahan vaan, että mä en ainakaan halua halkasta kallooni. Enkä saada edes pieniä säröjä siihen.

Ja sitten tästä kansanterveysvalituksesta takaisin aiheeseen. Lähdin siis rullailemaan Kangasalle päin ja meno oli suorastaan lennokasta ja en millään malttanut kääntyä takaisin. Ja kun vihdoin käännyin luistellakseni takaisin autolle, hoksasin, että vanha ystäväni vastatuuli on jälleen seurana.:D Kävikin niin sanotusti vanhanaikaiset ja vähän hyydyin takaisintulomatkalla. Eikä muuten ollut eka kerta, näin käy joka vuosi ensimmäisellä rullaluistelulenkillä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja sain rauhassa potkutella. Autolle päästessä jalat ja etenkin perperi olivat melko kaikkensa anteneet, eilisellä jalkatreenilläkin saattoi olla osuutensa asiaan. Kotona tsekkailin reittiäni ja lenkillä tuli pituutta 13 kilometriä. Kokonaisuudessaan ihan  positiivinen kokemus, kesän rullistelut eivät siis jää tähän!

Älä kysy, miten selvisin alas

Iltapäivällä käytiin täpäreillä kaupassa ja ajeltiin tietysti vähän mutkien kautta (kuten kuvista näkyy...) ja sain vähän testailla Rauskin ajo-ominaisuuksia uudella stemmillä. Hyvin pysyi hanskassa! Sillä välin kun Rahkaäijä poikkesi kaupassa, vahdin pyöriä ulkona. Meinasin muuttua melkein leuhkaksi ylpeydestä, kun joku nuori herrasmies tuli kehumaan pyörääni selvästi vaikuttuneena ja kyseli, että onko ihan uusi. Melkein oli kateudesta Rauskin värinen!
Oli muuten tosi kivaa, kun niin moni kertoi eilen päivän omia kohokohtiaan, kyllä siitä useammat hymyt irtosi!

Syödyt rahkat vuoden alusta: 217