Tukkataikurin kootut treenit

Eilinen mavetreeni venyi harvinaisen myöhään ja rautaa laitettiin kuriin vasta iltayhdeksän jälkeen. Onneksi levypainot ovat siitä nöyriä ystäviä, että ne ei paljon kellosta välitä, kolistelu onnistuu milloin vain. Salille lähtiessä oli voitokas olo, mutta fiilis jotenkin laimeni treenin edetessä, mutta aivan kelpo jumpan sain aikaiseksi. Mavea tein vaihtelun vuoksi pyramidini 5 kilon korotuksilla, ekassa sarjassa 50 kilolla kasi ja viimeisessä 100 kilolla ykkönen. Yritin keskittyä siihen, että ensimmäinen nosto on mahdollisimman terävä ja puhdas. Jos ensimmäinen nosto on pätevä, samoilla vauhdeilla tulee ainakin kaksi lisää, eikä niissä ole enää mitään ongelmaa. Voimanostokurssilla mulle vinkattiin, että pakaraan lisää voimaa, niin malmi nousee paremmin. Nyt huomaankin, että mavetreenien jälkeen ahteri on aivan erilailla osumaa ottanut kuin ennen, kun keskityn siihen, että sekin tekee töitä.

Värjäsin tukan äsken ihan itte, ja vähän kauhistutti mitä tulee, koska väriä oli taas enemmän seinissä ja naamassa, kun pääkarvoissa, mutta ihan hyvä tuli. Tykkään, kun tukka on kuosissa!

Alunperin  treenijako oli siis 2+3 eli kaksi voimapäivää ja kolme pumppailupäivää. Jossakin vaiheessa se vaihtuikin 3+2 -jaoksi, koska kyykky ja mave on ihan kiva tehdä omina päivinään, ja pumppailutreeneiks jäivät vain käsipäivä ja selkä-rinta-päivä. Jako tuntuu siltikin hyvältä, mutta muutamia puutteitakin on tullut huomattua. Periaatteessa viisi treeniä voisi tehdä viikkoon, mutta pian huomasin, että kahdeksan päivän kierto on realistisempi tahti. 

Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että salipäivät pomppivat vähän miten sattuu ja kun mukaan heitetään vielä pidemmät maantiepyörälenkit ja kovat maastopyörärykäisyt, on treenikierto välillä valunut jopa 10 päivään. Kun joskus on myös pakko levätä. Eihän pitkä kierto mikään katastrofi ole, kun samat lihasryhmät tulee reenattua sekä pumppailu- että voimapäivänä. Ongelma ratkeisi sillä, että vaan sumplisi salitreenit ja pyöräilyt osumaan järkevästi, mutta varsinkin pyöräily on vielä hyvin paljon fiilisurheilua, sillon mennään kun siltä tuntuu ja on hyvä keli.  Tai sitten jakoa täytyy mulkata vähän tiiviimmäksi. 

Joskus ajattelin, et maantipyöräilijät näyttää kyllä tosi ärsyttäviltä snobbailijoilta ja tekstiiliurheilijalta, ja nyt olen itse just semmonen. :D

Uusi pitkähihainen paita oli pakko laittaa päälle, vaikka t-paidallakin olis pärjännyt. Mutta kun se mätsäs niin loistavasti pyörään!

Tänään oli vuorossa nopeita tempoja maantiepyörällä. Rahkaäijän sanoin, me ollaan niin hyviä, että ainoa asia mitä tarvitsee treenata Pirkan pyöräilyä varten on maalisuoran kiihdytys.;) En jotenkin yhtään osannut eläytyä maaliin saapumisen fiilikseen, ja treenikiinnostus oli muutenkin pakkasen puolella. Mutta niin sitä kannatti vaan lähteä ulos, koska kiihdyttely olikin oikein hauskaa tänään!

Vedettiin kymmenen kertaa edestakaisin pitkää suoraa, jäähdyttely vastatuuleen ja temmot myötätuuleen. Taktiikkana oli, että Rahkaäijä raivosi pyörällään täysiä edellä ja mä yritin pysyä perässä. Toimi hyvin, enkä alkanut löysäilemään alkukiihdytyksen jälkeen. Ja tollaset lyhyet vedot on oivaa shokkihoitoa, kun kova vauhti maantiepyörällä vielä vähän arveluttaa.
Vahvasti veikkaan, että vielä huomenna ei todellakaan tarvitse kyykätä. Mitäs juuri sanoin siitä sekaisesta salikierrosta..?:D

Rahkalaskuri vuoden alusta: 238

P.S. Euroviisuihin sen enempää kantaa ottamatta mulle on aivan sama mikä maa voittaa, kunhan se on Kreikka. Välimeren poikien käsittämättömän kova ralli on soinut Rahkaväen huushollissa tänään ihan repeatilla. Löytyykö muita suosikkeja?