Kovan pyöräilypäivän ilta

Seuraava keskustelu on käyty tänä aamuna meidän taloudessa.
Rahkaäijä: Siellä tuulee hei 7 metriä sekunnissa, mennäänkö vaan pitkälle maastopyörälenkille?
Rakamuija: Ei ruveta nyt löysäileen, mä oon koko viikon psyykannu maantiepyöräilyä varten.

Joo-o, ei jääty löysäilemään, vaan vähän modattiin reittiä, niin että vastatuuli on mennessä ja paluumatka on "leppoisaa rullailua myötätuulessa". Ensin Vehoniemeen, siitä jatkettiin Pälkäneelle päin ja Aitoon ja Sahalahden kautta kotiin. Elämäni pisimmät ja vaivalloisimmat 105 kilometriä.

Ensimmäinen pätkä Vehoniemeen meni ihan leikiten ja vastatuuli oli puuskainen, mutta positiivisella fiiliksellä vaan eteenpäin. Taukokahvin jälkeen matka jatkui ja vaikeudet alkoi. En tiedä, olenko täysin epäkypsä pyöräilijänä, mutta kun tuulee tarpeeksi, en vaan enää millään pysty ingnooraamaan sitä ja vitutus voi alkaa. Aitoon kohdalla oli jo tosi huono fiilis, eikä nyt homma ollut yhtään kiinni juomisesta tai syömisestä. Mukana oli maltolla terästettyä mehua ja vettä, Vehoniemessä syötiin, matkalla syötiin karkkia ja Sahalahdessa syötiin.

Sappeen kohdalla olin ihan valmis heittämään pyörän pöpelikköön ja jäämään penkalle itkeen, homma ei kiinnostanut enää yhtään ja aina vaan tuuli vastaan. Ja jos ei sattunut olemaan vastatuuli, puuskainen sivutuuli tarrasi niin hyvin kiinni, etten uskaltanut ajaa lähes ollenkaan ala-asennosta. Poljin vaan ihan zombina Rahkaäijän perässä, että joskus päästään kotiin.
Sahalahdella pidettiin kunnon breikki ja sen jälkeen meno muuttui edes siedettäväksi ja kun päästiin Kangasalle, hurrasin ääneen. Melkein kotona! Olihan siitä vielä kohtalainen siivu kotiin, mutta loppumatka meni ihan omasta sängystä unelmoiden.

Kaiken kaikkiaan turneeseen meni viis ja puoli tuntia, joka on aivan käsittämättömän näännyttävä aika. Keskinopeudesta ei ole mitään tietoa, mutta varmasti alle 25 km/h se oli.
Jos viimeksi maantielenkillä opin sen, että pitää juoda, nyt opin sen, että en enää ikinä aliarvio vastatuulta ja samaan aikaan täysin yliarvioi omien perslihaksteni kestävyyttä. Ne on meinaan nyt aika loppu. Myös aurinkorasvaa voi ens kerralla laittaa enemmän. Terveisin nimimerkki "rusketusraja on sama kun punasen ja valkosen nahan rajapinta".

Rahkalaskuri: 254