Unelmat toteen ja reidet mäsäks!

Mä ja Rahkaäijä ollaan melko vahvasti semmosia "unelmat on tehty toteutettaviksi" -ihmisiä ja jotain odotettavaa on koko ajan oltava. Tällä hetkellä unelmatehtaassa on työn alla Ratareisi-pyöräilytapahtuma juhannukseksi. Me ei jääty odottamaan, että joku järjestäisi 24 tunnin pyöräilyn moottoriradalla, vaan houkuteltiin mukaan vähän muita vähän sopivasti hulluja (terkkuja vaan Jaanaballe ja Juhaballe) ja päätettiin järjestää se itse. Tapahtuman järjestävä Ratareisi-yhdistys perustettiin syksyllä ja nyt on ilmoittuminen auki, eikun vaan pää edellä juhannusta ja Alastaroa kohti.
Tänä aamuna avattiin tapahtumalle nettisivut, josta löytyy myös ilmottautumisohjeet ja lisäinfoa. Tuu meidän kanssa viettään sporttinen juhannusviikonloppu Alastaroon!

Koska juhannus on ihan just ja koipien täytyy olla sitten tikissä, käytiin treenaamassa tänään vähän jalkoja. Lähemmän ajan tavoite on se, että tänään jaksetaan istua leffateatterissa kolme tuntia tuijottamassa Leonardo DiCaprioo.

5x10 75 kg. Käy jo aeroobisesta urheilusta.

Lämppäilyjen jälkeen hyökkäsin mave-tangon kimppuun, niin kuin jokaisessa jalkatreenissä viime aikoina. Raskaat jalkaliikkeet on käynyt aika vähiin, kun kyykky ei ole onnistunut polviongelmien vuoksi. En varsinaisesti halua edes tietää, kuinka paljon takareidet ovat lähteneet keulimaan viime kuukausien aikana.

Rahkamuija sai vähän aikaa sitten fanilahjan, uuden salipullon rikkoutuneen tilalle! Ja vielä vihreän! Suurkiitos Rahkaäijän ihanalle siskolle. :)

Maastavetojen jälkeen olin jo hakemassa kuminauhaa kaikenlaisia etureisijumppanitkutusta varten, mutta katselin hyvin kaihoisasti kyykkyhäkkiä kohti. Kyykkyä ei pysty tekemään syvälle, edes voimanostosyvyyteen, ja vajaat kyykyt on ihan naurettavaa pelleilyä, enkä saa niitä tuntumaan missään. Sitten Rahkaäijä ehdotti boksikyykkyä, se jäisi tarpeeksi vajaaksi, mutta sillä saa etureisiin tuntumaa. Ja voi pyhät bodauksen jumalat, boksikyykky oli juuri se, mitä kaipasin! Ei sattunut mihinkään, mutta kyllä meinaan tuntu!

Selässä ei ollut kuin 35 kiloa, mutta tällaisen kolmen kuukauden kyykkytauon jälkeen se oli täysin riittävästi mulle. Sarjojen jälkeen olisin melkein voinut tirauttaa muutamat onnenkyyneleet, niin paljon olen kyykkyä kaivannut. Mutta en kuitenkaan niin paljon, että haluisin jokaisen toiston jälkeen tirauttaa ne kyyneleet kivusta. Boksikyykky, tulit pelastamaan mun kaikki jalkatreenit!

Rakas kyykkytango, aletaanko taas seukkaan?

Ihan kun ei muuten huomenna jalat olisi amputointia vailla, niin pumppailin vähän etureisiä, ja jos joku on joskus väittänyt, että bloggaajat on teatraalisia ja vähän turhan dramaattisia, niin tässä on siitä todiste.

Mutta tuntu kyllä oikeesti ihan kauheelta!

Nykyään on yks suuri klisee kirjottaa jalkatreeni-postauksen loppuun, että "joo siis oli niin rankkaa, hyvät et jalat kanto ulos salilta ja ne vaan sheikkas holtittomasti", niin tänään kyllä kävi niin. Ei kyykkyä korvaa mikään! 

Hauskaa viikonloppua!

Rahkalaskuri: 623