Maanantain turinat ja murinat

Olen viime aikoina potenut pientä työmatkapyöräilytuskaa, koska tällä hetkellä ainoa kelvollinen reitti sisältää pelkästään kevyen liikenteen väylillä kihnuttamista ja sellainen ei nappaa. Maantiepyöräilykausi on asia erikseen. Eilen Rahkaäijä kuitenkin keksi, että nopein ja lyhyin reitti Hervannasta Ikeaan menee suoraan Särkijärven poikki. Koska järvi on nyt tukevasti jäässä ja lunta jäällä vain pieni kerros, oli työmatka ihan tosi helmi! Melkein jäin kurvailemaan jäälle loppupäiväksi, mutta lopulta sunnuntaipalkan kutsu oli liian houkutteleva.

Kesällä voi sitten uida yli.

Myös leuanvedon kutsu oli tänään aivan liian houkutteleva, eikä mikään estänyt treeniä! Leuanvedossa on ollut muutaman viikon motivaatiokuoppa, mutta siitä pääsee yli vaan vetämällä leukoja. Mulla motivaatiokuopasta ylös kömpiminen onnistuu lyhyillä sarjoilla, mutta ne vaatii tietysti vähän lisäpainoa. Olis muuten varaa ottaa vähän lihaa peräosastolle, että lisäpainovyö pysyisi paremmin päällä. :D

Edellisessä postauksessa kyseltiin vinkkejä ojentajatreeneihin. Mä yritän pitää sen linjan täällä blogissa, että en liiemmin ala ketään neuvomaan, mutta mielelläni kerron miten ite teen asiat. Olen ihan amatööri, enkä siksi oikea ihminen neuvomaan ketään.
Ojentajat, eli tuttavallisemmin takaläskit, oli oikeastaan syy siihen, miksi päädyin salille. Mulla oli ojentajalihasten tilalla höllyvät lötköpussit ja niistä halusin eroon. Nyt lötköt on vähän pienentyneet ja täyttyneet lihaksella. Mullahan ei siis ole erikseen mitään käsipäivää, joten ojentajatreeni tulee aina esimerkiksi penkin tai olkapäiden jälkeen. Molemmissa tarvitaan ojentajaa, joten ihan tuoreita lihaksia ei tarvitse lähteä tuhoamaan. Mun ikuinen lemppari on pushdown taljassa, sillä saan aina tuntumaa.

Toinen vakkariliike on "pumppailu taljassa", oikeasta nimestä ei mitään hajua. :D Siis vähän niin kuin ranskalainen punnerrus seisaaltaan. Tässä joudun yleensä kovasti keskittymään, että teen työn ojentajilla, enkä millään muilla lihaksilla.

Kickbackia teen harvemmin (koska se on vähän nössöö...), samoin ranskalaista punnerrusta (koska se on rankkaa kyynerpäille ja ranteille), mutta toisinaan teen alkuun dippejä. Dippejä en kuitenkaan pysty tekemään niin massiivista määrää, että se kävisi ojentajatreenistä. Dipit penkkiä vasten on taas huomattavasti helpompaa ja niitä teinkin muutaman sarjan vielä muiden ojentajaliikkeiden päälle. Tässä yhteydessä en voi olla muistuttamatta dippitieteen dosentin R. Ahkamuijan kehittämästä dippi-elämäntavasta, johon voi heittäytyä täysin ojentajin mukaan! Oldie but goldie. :D

Ja sitten ihan pari sanaa siitä, kuinka käyttäydytään salilla. Kenellekään ei voi tulla yllätyksenä, että tammikuisena maanantai-iltana seitsemän aikaan on salilla varmasti jokunen kanssatreenaaja. Tänään kuitenkin eräs salin vakiokalustoon kuuluva treenaaja otti tilanteen aika raskaasti ja vittujen ja saatanoiden säestämänä kuulimme, kuinka yhtään käyttökelpoista tankoa ei ole vapaana. Kuulostaa hauskalta tilanteelta, mutta sillä hetkellä ei ollut erityisen huvittavaa, kun jenkkijääkaapin muotoinen bodari raivoaa samassa huoneessa pää punaisena, kuinka koko sali on perseestä ja muut treenaajat on paskanaamoja ja höpöhöpötreenaajia, jotka vaan homoilee. Kunnon roid rage. Onneksi mulla ei sillon ollut yhtään tankoa käytössä.

Tangot oli tehokäytössä.

Ottamatta yhtään kantaa siihen, kuka on höpöhöpö ja kuka ei, pisti pahemman kerran ketuttamaan kyseinen tilanne. Omissa silmissäni miehen arvostus putosi ihan nollaan ellei pakkaselle, mutta enemmän harmittaa se, että jos kuulolla sattui olemaan vasta saliuransa aloittaneita kanssatreenajia. Olisin varmaan kakannut housuun pelosta, jos olisin ollut vasta ekoja kertoja salilla. Mä ainakin arvostan ihan jokaista kanssatreenaajaa niin paljon, että jaksan odottaa vuoroani ja ymmärrän sen, että treenaajia on monen tasoisia. Kenenkään toisen treeni ei ole yhtään sen vähäpätöisempää, vaikka funktiona ei olisikaan kasvaa hulluksi lihakasaksi. Valoja päälle nyt!