Talvipyöräily-spesiaali

Vaikka talven uhattiin olevan jo peruttu, ainakin Tampereella on nyt lunta ja pakkasta. Muuten talvi kiinnostaa mua kun kilo kaalia, mutta talvipyöräily antaa onneksi syyn pitää talvesta edes vähän. Pyörää ei ole mitään järkeä haudata talveksi pyörävarastoon, vaan pyöräilykausi jatkuu ympäri vuoden. No okei, maantiepyörä voi odottaa vielä muutaman kuukauden.
Mä ajan talvella työ- ja koulumatkoja jäykkäperäisellä xc-maastopyörällä ja huviajoa täysjoustomaasturilla. Tänään oli heti aamusta kunnon rapsakka talvikeli, joten lähdettiin pienelle lenkille. Pieni siitä tosiaan tulikin, koska aiottu reitti metsässä oli vielä ihan läpimärkä, Rahkaäijän sanoin "kuin lämpimään norsun paskaan olisi ajanut." :D

Miinus ykstoista näytti mittari aamulla.

Ensimmäiselle kunnon pakkaslenkille pukeutuminen on aina yhtä suurta arpajaista, mitä kannattaa pistää päälle, ettei tule liian kylmä, mutta raivokuuma on toisaalta pyöräilijän pahin vihollinen. Luotin tänään kolmikerrostaktiikkaan, alle pitkikset ja merinovillapaita, väliin fleecekerrasto ja päälle kevyttoppa-asu. Mun talvipyöräilyvaatteet ei ole erityisen high end -kamaa, mutta tällä setillä pärjää aivan hyvin.

Kerttu Koitila treenasi joskus blogissaan samanlaisissa pöksyissä! Merivillainen paita on kotoisin Partioaitasta ja se on aivan timangia.

Jahti-paita. Ei lisättävää.

Koska mun reisiosasto on hyvin herkästi palelevaa sorttia, on ihan ehdotonta, että jaloille ei tule kylmä. Tänäänkin joku berberin lämmitin olisi ollut poikaa! Täpärissä mulla ei ole lukkopolkimia, joten talvella ajokenkinä toimii pääasiassa maiharit. Ehdotonta plussaa on se, että kengissä on vähän vartta. Mikään ei ole kamalampaa, kuin se, että hyytävävässä talvikelissä nilkkoihin, ranteisiin tai selkään käy viima. Hanskaosastolla luotan rapuhanskoihin, jotka on ilmeisesti hiihtäjille suunniteltu. Sormet kolmessa kolossa, ei tule kylmä, mutta jarruttelu ja muu toiminta kuitenkin onnistuu.

Pääosastolla on oltava myös riittävästi lämmikettä, tänään korvia ja aivoja lämmitti puffi-huppu ja sen päälle ohut pipo. Puffi lämmittää poskia vähän huonosti, joten toisinaan olen käyttänyt myös ihan kypärähuppua, joka laitetaan esimerkiksi moottorikelkkakypärän alle. Itse tykkään pitää jonkinlaisia laseja ajaessa, ettei viima käy silmiin. Tänään mulla oli Lidlistä ostetut lasit keltasilla linsseillä, mutta myös rautakaupasta haetut turvalasit kirkkailla linseillä on aivan passelit.

Valmiina lähtöön!

Joskus on vähän vaikea sisäistää sitä, että myös talvikelillä tarvii olla juomaa mukana. Toisinaan pyöräily hankessa on tosi raskastakin ja kylmä, kuiva pakkasilma haihduttaa hengityksen mukana enemmän kosteutta, kuin lämpimällä kelillä. Mutta olen kantapään kautta oppinut, että jos pullon laittaa pulloteliseen, kohta vesi on yksi iso jääkalikka. Tänään juomat oli siis mukana repussa, ja ei povarissa oleva piilopullokaan huono vaihtoehto ole!

Poluilla ajaminen on 10x helpompaa talvella, koska lumi on armollisesti tasoittanut juurakot. Viime talvena Suolijärvellä.

Mitä tulee varustepuoleen talvella, ajan yleensä alkutalven ilman nastarenkaita maastossa ja vasta kevättalven pääkallopoluille laitan nastat. Tällä hetkellä pyörässä on Nobby Nick -renkaat, niissä on hyvä nappulakuvio, mutta se ei ole liian tiheä, että hamstraisi kaiken lumen nappuloiden väliin.

Nobby Nickit 

Uuden mallin Vuorikuninkaat, Rahkaäijä käyttää näitä välikauden renkaina, ettei vaan vanhan mallin kunkut kulu.

Ehdoton talvipyöräilyrengas on kuitenkin vanhan mallin Mountain King, joka on suorastaan legendaarisessa asemassa nykyään. Koska renkaita ei valmisteta enää, käydään niistä katkeraa ja veristä kauppaa netissä, sillä ne ovat painonsa arvosta kultaa! Jos saat vuorikunkut jostain käsiisi, älä luovu niistä koskaan!
Mitä tulee nastarengas-osastolle, Rahkaväki suosittelee vain ja ainostaan Ice Spiker Pro -renkaita, jotka ovat riittävän leveitä. Yhtenä kamalana talvena sorruin käyttämään jotain kapeita nokialaisia nastarenkaita ja näen siitä talvesta yhä painajaisia. Ylipäätään kannattaa valita talveksi levein mahdollinen rengas.

Vasemmlta oikealle: Ardent, liian tiheä kuvio, lumi jää jumiin. Joku susipaska nokialainen nastarengas, kapea kuin mikä, kelpaa korkeintaan syklorossiin. Vuorikuningas I, rengaskokelman palvottu sankari.

Jääpiikittäjä Ammattilainen., 2,35'' leveänä.

Koska talvella valoisaa aikaa on melko niukasti, joutuu pyörälenkille lähtemään toisinaan vasta pimeällä. Mutta se ei ole este, eikä oikestaan edes hidaste, kun on hyvät lamput pyörässä. Rahkaäijä on tilaillut kunnon valonheittimiä Deal Extremesta ja meiltä löytyy soihtua joka lähtöön.

Vasemmalla näkyvä seitsemän ledin lamppu on oikeasti jo melkoinen valotykki, joten sitä käyttäessä ei edes huomaa päivänvalon puuttumista. Parasta valosetti on se, että ohjaustangossa on lamppu, jossa on leveä valokeila ja kypärässä vähän kapeammalla keilalla, tällöin näkee lähelle ja kauas.

Pimeässä voi tulla vasta vaikka lumiukko.

Parhaimmillaan talvipyöräily on sitä, että fillari kulkee aivan ilmaiseksi kilometritolkulla jatkuvilla ihanilla poluilla ja elämä hymyilee, mutta pahimmillaan taas sitä, että kevyen liikenteen väylää ei kukaan ole aurannut ja eteneminen on aivan hirveen työn ja tuskan takana, lunta sataa silmiin ja vastatuuli vatuttaa. Mutta kuten kaikissa rakkaissa harrastuksissa, hyvät hetket ja lenkit antaa niin paljon, ettei muutama floppi tee yhtään mitään.

Mitkä on sun kikat ja niksit talvipyöräilyyn? Kerro!

Rahkalaskuri: 628