Kyykkäsin ja sorruin.

 Treeni, siis ihan kaikenlainen liikunta, on siitä mukava asia, että se poistaa kaiken kiukun ja väsymyksen ihan kuin joku taikasauvalla huitois. Työpäivän jälkeen väsytti niin paljon, että ihan hetkeksi ummistin silmäni, mutta ne päikkärit ei kestäneet kuin noin seitsemän minuuttia, kun salille-lähtö-Slayer pärähti soimaan. Reilun tunnin päikkäreitten jälkeen olisi väsyttänyt entistä enemmän ja suussa olisi maistunut koiran kakka, mutta reilun tunnin salireenin jälkeen olo on taas ihan lyömätön ja suussa maistui vain könttinen vaniljapalkkari.

Nyt lähtee!

Ihan kuin olisin kirjoittanut saman jutun ennenkin, mutta jalkatreeni sisälsi (boksi)kyykkyä, maastavetoa ja vähän pumppailua loppuun. Kaava on kuitenkin hyväksi todettu, joten miksipä luopua? Vaihtelua totta kai pitää olla, mutta mä luulen, että moni ei uskalla pitäytyä hyvältä tuntuvassa saliohjelmassa, koska ajatellaan, että sateenkareen päästä löytyy varmasti joku kultainen perslihas, jos vaan jaksaa kokeilla eri ohjelmia loputtomiin. Mä olen kokeillut kaikki yksijakoisesta viisijakoiseen ja jopa 2+3-jakoisen, mutta 5/3/1 on se ohjelma, joka vihdoin tärppäsi. Jos maltan, vaihtelun vuoksi vuoksi voisi keväällä tehdä muuta, mutta tähän uskon palaavani ainakin silloin, kun pitää saada voimaliikkeisiin buustia.

Rintalihat oli niin jumissa, että teki pahaa pitää käsiä levällään. Hyvin venytelty. Eikun...

 5x10 mavesarjat yritin huvin vuoksi tehdä lyhyillä (n.1-1,5 min) palautuksilla ja neljännen sarjan jälkeen melkein laatta lensi, kun tuntui jotenkin niin inhottavalta. Ja nimenomaan inhottavalta, ihan kuin olisi jotain intervalli-juoksua vetänyt. :D

Lepo!

Ja kuin tilauksesta keli lämpesi tänään melkein hellelukemiin, kun viime postauksessa uhosin pakkaselle. Rahkaäijällä oli tänään yläruumis-reeniä ja palkkaria hörppiessä äijä leuhki pumpissa olevilla käsillään ja mun oli pakko yrittää vähän nokittaa. Oikein virallinen hihattoman tammikuun kuva!

Hihattomassa on kaksi puolta. Hauis ja ojentaja.

Ja sitten tulee tunnustus. Rahkamuija sortui. Siirryin eilen pimeälle puolelle. Olin käymässä vanhempieni luona, istuin keittiön pöydän ääreen ja nöyrästi pyysin pikkuveljeltäni opastusta, miten käytetään Instagramia.  @rahkamuija, varsin yllättävät nimen keksin itselleni. Tunnin käyttäjäkoulutuksen jälkeen olin valmis hyppäämään sekaan. Ensin kuitenkin seurasi luento siitä, millaiset kuvat on liian noloja ja millaiset sopivia. Pyöräkuvat ei kuulemma kiinnosta ketään. :D Mua ainakin kiinnostaa!

Kuinkahan monta kertaa olen täällä blogissa dissannut Instaspämmiä ja nyt olen siellä itekin.  Kuvio on kuitenkin tuttu muistakin some-jutuista. Olen naureskellut muun muassa meselle, facebookille ja blogeille, mutta jopa vuosien harkinnan jälkee olen kaikkiin sortunut. IRC-gallerissa olin puoli vuorokautta, mutta sekin oli ihan riittävästi. Sisäinen galtsuteini pääsee nyt varmaan valloileen ja mikään ei estä Instaspämmiä! Paitsi, että blogiin Instaspämmi ei ainakaan ulotu niin kauan, kunnes keksin miten saan kuvat bloggeriin. :D Ja mikä parasta, ig:n ansiosta elämästä tulee paljon hohdokkaampaa, eväiden pakkailu kuulostaakin niin tylsältä, #mealprepping on paljon khuulimpaa ja #squat tekee paremman pyllyn kun kyykky! Iiih, #yolo!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 654