torstai 30. tammikuuta 2014

Onnellinen hölmö

Mun piti jo eilen pistää kuvia meidän tiistaiselta pyörälenkiltä, mutta penkin universumin ennätys kiilasi postausjonossa ohi. Eihän sen niin ole niin päivän päälle, pyöräily on ikuista!
Tällä viikolla päivät on mennyt lähinnä niin, että istun tietokoneella ja tuijotan vilkkuvaa kursoria kandi-tiedostossa ja välillä vähän feisbuukkaan. Pienet ja vähän isommatkin ulkoiluhetket on ollut siis äärimmäisen tervetulleita. Rahkaäijä suunnitteli reitin ja mä poljin onnellisena hölmönä perässä, kuten aina. :D
Onnellisen hölmön elo tarkoittaa yleensä myös sitä, että välttyy ikäviltä pyöränhuoltotoimenpiteiltä ja satulan jumittuessa Rahkaäijä joutui töihin. Putki oli kuitenkin jäätynyt sen verran napakasti kiinni, että satulaa ei tosiaankaan tarvinut laskea. En olis halunnutkaan!
Hmm, ajaisko tänään Jyväskylään? Jos et muuten tiedä miltä tuntuu, kun silmä karsastaa ja kaiken näkee kahtena, katso tarkkaan motarilla olevaa pakettiautoa. Maailma näyttää siltä. 
Kuten jo aiemmin todettu, metsässä on edelleen hyvin vähän lunta, eikä talvipolut ole täten vielä ihan parhaimmillaan. Kun tämän yhdistää liian korkealla olevaan satulaan, hermostuminen oli melko lähellä. Mutta tämmösenä fine ladyna hillitsin hermoni vähän haastavammassa maastossa ja olin iloinen, kun loppulenkillä oli helpompaa, enkä törmännyt jokaiseen edessä olevaan kiveen.
Koskaan ei saa mennä konkelon alle! Se voi romahtaa koska vaan! Nih!
Poljettiin Hervannasta Pehkusuolle, joka on suorastaan kuuluisa talvipoluistaan. Joskus viikonloppuina Pehkiksellä saisi melkein olla liikennevalot, kun ulkoilijoiden ja pyöräilijöiden trafiikki on niin kova. Pehkusuolta ajeltiin muutamien mutkien kautta Särkijärvelle. Liukas järven jää herätti sisäiset lapset ja kaikenlainen kurvailu, liirailu ja kaatuilu oli hetken maailman suurinta hupia.
 Rahkaäijä sai vanhana bomberina aikaan paljon näyttävämpiä takarenkaan heittoja, mutta en mäkään ihan huono ollut! Ihan tavallinen lenkki muuttui hauskaksi potenssiin sata, kun pääsi vähän hölmöilemään. Valitettavasti mailleen painuva aurinko ja kurniva maha olivat sitä mieltä, että olis korkea aika mennä jo kotiin.
Mulle elämän ihanuus näyttäytyy juuri tollasina hetkinä, kun alla on paras fillari, joka tekee juuri sitä, mitä sen laittaa tekemään, aurinko on laskemassa ja Rahkaäijä nauraa mun hölmöilyille. Kaikki hyvin!

Rahkalaskuri: 661

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin täydelliseltä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko tekee melkein lenkistä kuin lenkistä täydellisen. :)

      Poista