Jyystöpossua ja jalkajyystöä

Vapaapäivä pitää aina käyttää hyvin harkiten ja eilen se tarkoitti residenssin siivoamista, jalkatreeniä ja kokkailua. Parin tunnin "puhtaanapitoprosessi" oli hyvä alkulämmittely salille, meni jo melkein kestävyysharjoittelun puolelle, kun kämppä oli päässyt niin räjähtäneeseen kuntoon.
Siivoaminen ja jalkatreeni on oikeastaan hyvin samanlaisia juttuja, itse prosessi on varsin epämiellyttävä ja tulee hiki ja vähän jo ketuttaakin, mutta lopussa tuntuu hyvältä ja on mukava siirtyä sohvalle muistelemaan urakkaa. Ja kumpaakaan ei voi tehdä liian usein. Paitsi siivoamisen kanssa ei kannata liioitella, ettei tule ylikuntoa.

Jalkatreenissä first things first ja homma alkoi boksikyykyllä ja mavella. Kyykyssä en edes laskenut sarjoja, tein vain niin monta, että viimeiset tuntui jo tarpeeksi ikäviltä. Maastaveto ei oikein lähtenyt, mutta pistetään huonon tangon piikkiin.

Kuulin viime viikolla salilla villiä juorua persespesiaali-liikkestä, joka räjäyttää takamuksen uuteen muotoon ja kasvuun. Persespesiaali-liike paljastui lukuisista blogeista tutuksi lantionnostoksi, jota en ole koskaan edes kokeillut, kun se näyttää niin pelleilyltä. Peräspessu-suosittelijalla oli kuitenkin varsin hyvin evidenssiä puhua liikkeen puolesta, joten tein muutaman koeluontoisen sarjan maastavedon jälkimainingeissa. Tällä hetkellä peräni on ainakin sitä mieltä, että kyseessä tosiaan on varsin spesiaali liike, joka menee suoraan kohteeseen. Au!

Mun on ollut vähän vaikea orientoitua tekemään kotona mitään jumppailuja polvelle, kun käsitys lihaskuntotreenistä on muokkautunut hieman erilaiseksi tässä vuosien varrella. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä kompromissin ja teen jalkajumppailut salilla treenin päälle. Erityisesti etureiden sisäsyrjällä oleva lihas (vastus medialis) pitäisi saada vahvemmaksi.  Tähän sainkin oikean täsmäliikkeen, kun hoksasin kysyä asiaa sellaiselta kanssatreenajalta, joka tietää monesta asiasta paljon. Kyllä se uskottava on, kuminauhallakin tehtävä liike tuntuu jossain, kun tarpeeksi hinkkaa!

Jalka koukkuun ja sitten suoraksi taakse. Ja uudestaan.

 Rahkaäijällä on menossa laihis, mutta siitä huolimatta tai johtuen äijä painaa salilla kuin raivohärkä ja rauta liikkuu varsin mukavasti. Kuvien ottaminen blogiin on kuulemma se treenin rankin osuus.

Dieettaajamme vetää paljon pakastevihanneksia, tomaatteja, lihaa ja rahkaa, mutta eilen oli saatava jotain tosi herkullista. Pulled pork on tullut viime aikoina vastaan vähän joka paikassa ja tätä muotilihaa haluaa syödä kaikki. Pulled porkin suomenkieliseksi nimeksi oli ehdotettu nyhtöpossua ja sitä mekin päätettiin valmistaa illaksi. Possun lötkö meni uuniin puolen päivän jälkeen ja uunissa ollessaan ruuan nimi muuttui ensin nyhtöpossusta vetopossuksi ja se muokkautui vielä jyystöpossuksi. Niinpä kahdeksan aikaan illalla uunista ulostautui todella herkullisen murea köntti jyystöpossua, joka nautittiin sämpylöiden päällä.

En varsinaisesti ihmettele, miksi jyystöpossu maistuu kansalle, koska se oli ihan mielettömän hyvää! Kilo lihaa oli hetkessä hävinnyt neljän ahnaan syöjän suihin. Ihanuudestaan huolimatta jyystösika ei kuitenkaan taida vakiinnuttaa paikkaansa dieetti-Rahkaäijän ruokavaliossa, sen verran siinä kuitenkin on rasvaa. Mutta lauantai-illan herkkuna se toimi äärettömän hyvin!

P.S. En mää malttanutkaan lopettaa...

(Nollasin laskurin jo kerran, melkein tuli jännetupin tulehdus, kun piti naputella ajantasalle.)